Lue keskustelun säännöt.
Lapsen huonous ärsyttää
10.08.2026 |
Minulla on viisi vuotias poika ja ajattelen hänen olevan huono tosi monessa asiassa ja se ärsyttää mua ihan hirveästi.
Hän ei osaa pirtää eikä askarrella. Hän ei ole vielä ikinä piirtänyt mitään, mikä näyttäisi joltain eikä hän osaa värittää edes kuvia viivojen sisältä. Okei, kaikki ei ole hyviä piirtämisessä.
Hän ei jaksa keskittyä mihinkään keskittymistä vaativaan kovin kauaa, ja jos joku on vaikeaa, hän huutaa heti vanhempia tai muita apuun ja lopettaa, jos kukaan ei tule. Hän ei osaa tyyliin edes legoilla rakentaa taloa. Huolettaa jo nyt koulun aloitus sen suhteen.
No usein ihmiset, jotka eivät ole akateemisesti mitenkään lahjakkaita, ovat sitten hyviä liikunnassa, mutta hän ei ole hyvä edes siinä. Hän on käynyt pienestä lähtien erilaisissa jumpissa, jotta hän oppisi liikkumaan, mutta hän ei halua opetella mitään taitoja. Muut samanikäiset tekee suurinpiirtein voltteja ja oma poika osaa hädintuskin tehdä kuperkeikan. Mä näen nuorempia lapsia pyöräilemässä omatoimisesti vanhempiensa kanssa, mutta oma lapsi ei saa edes pyörää liikkeelle kaatumatta ja ilman jatkuvaa valitusta.
Poika on ihana ja rakas, ja kannustan häntä aina harjoittelemaan ja sanon, että kyllä hän oppii, mutta sisäisesti ajattelen, että jösses mikä vässykkä hän on ja miten hänestä ikinä tulee mitään. Ja mulla on tosi syyllinen olo tunteistani.
Ja vaikka ajattelen hänen olevan huono, näen hänessä myös paljon hyvää. Hän on fiksu ja tykkää kuunnella tarinoita. Hän on nopea ja vahva, mutta tuo ettei hän jaksa harjoitella ja keskittyä, on niin ärsyttävää. Sitten kuulee miten muut lapset osaa vaikka mitä ja vaikka ei saisi vertailla, niin silti vertailee. Mä vihaan niin paljon sitä, että kaikki lapset kehittyy omassa tahdissaan, koska niin sanotaan vain silloin, kun se lapsi kehittyy hitaammin jossain tai on huonompi. Ei kukaan mene sanomaan taiteellisesti lahjakkaan lapsen vanhemmille, että niin se teidän lapsi vaan kehittyy omaan tahtiinsa. Se on varattu lohdutuksesi niille huonojen lasten vanhemmille, että toivoa paremmasta on.
Sori räntistä! Mä siis rakastan lastani ihan oikeasti, mutta on vaan vähän surkea olo.
Kommentit (129)
Tuon ikäisen "akateemisista kyvyistä" et pysty sanomaan vielä juuta etkä jaata.
Oletkos varma ettei lapsen motivaatio puutu juuri siksi, koska kokee huonommuutta? Lapsi aistii kyllä mitä mieltä vanhemmat hänestä ovat ja ehkä just siksi ei ole itsevarmuutta edes oikeasti yrittää.
Niin mulle kävi ja löysin itsevarmuuteni vasta lukion jälkeen. Menin silti yliopistoon ja nyt on kiitettävät paperit sieltä ja hyväpalkkainen asiantuntijatehtävä jne.
Mutta kyllä tiesin aina, mitä äiti minusta on mieltä vaikka ääneen muuta väitti.
Siivoa ajatuksesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sellainen lapsi mitä vanhemmat.
Onneksi minulla on kaksi muutakin lasta niin tiedän ettei yhden menestyminen johdu geeneistäni.
Kyllä vaan mun nuorin lapsi on nyt kolmevuotiaana selvästi kehittynyt hitaammin kuin muut, mutta silti uskon hänenkin lahjoihinsa. Lapset tosiaan kehittyy omaan tahtiin; sitä ei ole varattu vain "huonoille lapsille".
No hei haloo, vie se lapsesi jonnekin nepsytutkimuksiin tms.
Tai kuten ehdotti niin tarkista näkö.
Ei se 5V LAPSEN vika ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko jompi kumpi teistä vanhemmista ollut samanlainen? Jos on ja teistä on tullut ihan hyviä niin tiedätte jo miten teidät kasvatettiin että teistä hyviä tuli joten jatkakaa sillä samalla kasvatuksella mitä itsekin olette saaneet. Jos kumpikin teistä vanhemmista on aivan mainioita monessa asiassa niin voi olla että teidän lapsella on joku sairaus tai tila joka selittää sen että lapsi ei osaa eikä oikein opikaan mitään.
Tuo voi olla aika karu neuvo jos ovat itse kasvattaneet itsensä.
Hyvähän neuvo se on jos sillä tavalla tulee parempaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuosta liikunnallisuudesta tuli mieleen että saako lapsi ihan arkiliikuntaa? Pienillä lapsilla taidot kehittyy jopa paremmin ihan normaalissa arjessa, kaikki sohvalta hyppimiset, metsässä kävely yms kehittää tasapainoa ja koordinaatiota paljon monipuolisemmin kuin ohjatut jumpat.
Ei ole väliä onko tarina totta vai ei, koska se voisi olla totta. Tällaisia aloituksessa kuvattuja lapsia on jonkin verran, eli sellaisia, jotka ei vaikuta olevan hyviä oikein missään. Tässä ei ole mitään ihmeellistä, koska ihmisten väliset erot kyvykkyydessä ovat suuret. Tätä ei vaan ymmärretä, koska keskimääräinen joukko on niin suuri, eli keskimääräistä osaamista on paljon.
Näiden heikkolahjaisten lasten osalta ei auta muu kuin nostaa vaatimustasoa. Heiltä pitää vaatia enemmän kuin muilta ja opettaa työn merkitys elämässä. Jos oppivat tämän niin pärjäävät ihan hyvin. Usein tapahtuu tosin päinvastainen, eli vaatimustasoa lasketaan. Tästä seuraa lähestulkoon aina sama lopputulos, eli syrjäytäminen aikuisena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ole väliä onko tarina totta vai ei, koska se voisi olla totta. Tällaisia aloituksessa kuvattuja lapsia on jonkin verran, eli sellaisia, jotka ei vaikuta olevan hyviä oikein missään. Tässä ei ole mitään ihmeellistä, koska ihmisten väliset erot kyvykkyydessä ovat suuret. Tätä ei vaan ymmärretä, koska keskimääräinen joukko on niin suuri, eli keskimääräistä osaamista on paljon.
Näiden heikkolahjaisten lasten osalta ei auta muu kuin nostaa vaatimustasoa. Heiltä pitää vaatia enemmän kuin muilta ja opettaa työn merkitys elämässä. Jos oppivat tämän niin pärjäävät ihan hyvin. Usein tapahtuu tosin päinvastainen, eli vaatimustasoa lasketaan. Tästä seuraa lähestulkoon aina sama lopputulos, eli syrjäytäminen aikuisena.
Lähde näkyviin.
Ihan yleisesti jonkinlaisten alkeellisten nepsytutkimuksien pitäisi olla pakolliset kaikille lapsille tietyssä iässä vaikka ihan neuvolassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan yleisesti jonkinlaisten alkeellisten nepsytutkimuksien pitäisi olla pakolliset kaikille lapsille tietyssä iässä vaikka ihan neuvolassa.
Ainakin maailman suurimmaksi paisuneet julkinen sektori ja verotus ovat täällä.
Vierailija kirjoitti:
Ihan yleisesti jonkinlaisten alkeellisten nepsytutkimuksien pitäisi olla pakolliset kaikille lapsille tietyssä iässä vaikka ihan neuvolassa.
Vaikuttaisi asioihin miten?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi hyvänen aika. Onneksi olin itse aika chilli äiti, enkä yhtään ajatellut mitä lasten pitäisi milloinkin osata ja mitä ei. Kuulostaa nimittäin ihan meidän esikoiselta, eikä tuo 15 v. osaa piirtää vieläkään, eikä askartelu kiinnosta pätkääkään, myöskään jalkapalloon ei keskittymiskyky riittänyt vielä tokalla luokallakaan. Nyt onkin luokan parhaat arvosanat ja salillakin käy ahkeraan kavereiden kanssa.
Eli se osaako viisivuotiaana askarrella tai pyöräillä ei kerro kyllä yhtään mitään ap, voit olla huoleti. Itse olen äitinä oppinut sen, että lapset ovat sellaisia kuin ovat ja sellaisina heitä rakastetaan, turha yrittää muuttaa ketään, siitä ei seuraa kuin harmia ja lapselle huono itsetunto.
Itse näen ympärilläni paljon lapsia, jotka eivät osaa keskittyä. Sanoisin, että tämä johtuu suurimmaksi osaksi siitä, että keskittyminen on nykyisin taito, joka pitää opettaa. Ennen paljon yksinkertaisemmassa maailmassa ei tarvinnut, mutta nyt tässä ärsykkeitä tulvivassa maailmassa pitää. Tämä tapahtuu siten, että lapsi voi itse valita leikkinsä, mutta kun valinta on tehty, niin saman leikin on jatkuttava niin pitkään kunnes leikki ns. syventyy. Eli lapsi alkaa hiljentyä ja keskittyy leikkiinsä.
Nykyvanhemmat eivät oivalla tämän merkitystä, vaan antavat lapsen vaihtaa leikkiä koko ajan. Tämä yhdistettynä ärsyketulvaan saa aikaan sen, että lapsi on jatkuvasti levoton ja etsii uusia ärsykkeitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monetkaan tuon ikäiset pojat eivät ole vielä kiinnostuneet askartelusta tai piirtämisestä, mutta kiinnostuvat kyllä kun vielä hiukan tulee lisää. Minullakin oli tällainen ja neuvolassa/päiväkodissa eivät olleet ollenkaan huolissaan. Nyt menee kolmoselle ja saattaa piirtää parikin tuntia putkeen keskittyneesti. Ensimmäiset piirustukset alkoivat siinä ekaluokan kynnyksellä.
Tuo on vähän vastaavaa kuin minulla tällä hetkellä stressaa vanhempien heikko menestys elämässä. Ei sille oikeen mitään voi, toisten elämää ei voi inhimillisesti kontrolloida.
Vierailija kirjoitti:
Tunnistat lapsestasi hyviä piirteitä, mutta oletko vaivautunut etsimään sellaisia harrastuksia, jossa hän voisi taitojaan hyödyntää vai tyydytkö valittamaan, ettei hän olekaan motorisesti yhtä lahjakas kuin toivoit? Fiksuudella ja lukuhalukkuudella kun voi saada vaikka mitä aikaan!
Ei kaikkia lapsia kiinnosta himourheilu, varsinkin kun tuo poikasi ei ole vielä edes eskari-ikäinen ja vaikka hän ei sitä osaa täysin hahmottaa, niin saattaa aistia jollain tasolla, kuinka halveksut häntä.
Tai miksi häntä kiinnostaisi edes yrittää, kun et vaikuta olevan tippaakaan kannustava poikaasi kohtaan? Pikemminkin paras mahdollinen tapa tappaa se vähinkin halu yrittää yhtään mitään. Muistan itseltänikin tappaneen urheiluhalut juuri tuollaiset salaa/avoimesti halveksuvat mulkvistit niin valmennuksesta kuin joukkue"tovereistakin" jotka ei osaa kunnioittaa mitään muuta kuin olympiatason suorituksia (heidän omasta tasostaan piittaamatta, of course). Meni pitkälle aikuisuuteen ennen kuin onnistuin saamaan niitä vähänkään takaisin - ja se vaati tällaisten nirppanokkien kiertämisen niin kaukaa kuin mahdollista.
Tai no... Sanot kannustavasti, mutta kyllä lapsikin osaa jollain tasolla aistia, kun ajatukset/teot ja sanat poikkeavat toisistaan noin paljon. Sekä myös sen, että moni täälläkin pitää heitä niin tyhminä, "etteivät he kuitenkaan mitään aikuisten asioita ymmärtäisi".
Toivon, että joko saat tehtyä äärimmäisen suuren ryhtiliikkeen ihmisenä/vanhempana tai että poikasi löytää mahdollisimman nopeasti muita kannustavia yhteisöjä, jotta saisi edes jostain muutakin kokemusta kuin ettei kelpaa yhtään mihinkään, niin voitaisi pelastaa hänet aikuisiän ongelmilta vielä siltä osin, mikä pelastettavissa on.
Kummassakin tapauksessa poikasi tulee nimittäin muistamaan lopputuloksen läpi elämänsä, kun joskus odotat vanhainkodissa joululahjaa tai äitienpäiväkorttia.
Lapseni saa harrastaa, mitä hän haluaa, ja hänellä onkin ollut jo useita harrastuksia. Ne, joista hän ei ole välittänyt, on lopetettu, kun eihän siinä ole järkeä pakottaa lasta käymään harrastuksissa, joista hän ei pidä.
Kannustan ja kehun häntä, kun hän osaa jonkun jutun. Ja jos joku ei suju, niin sanon, että ei haittaa, ja jos jotain harjoittelee, niin sitten sen kyllä oppii. Noi piilotunteet on vähän vaikeita, koska mites muutat niitä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrettävää ja on ihan ok sanoa näitäkin asioita ääneen täällä. Toki lapselle itselleen ei saa antaa vihiä näistä ajatuksista että hän olisi ns pettymys.
Lapsi on vielä niin pieni että ehtii moni taito ja asia kehittyä ja tilanne muuttua.
Halusin purkaa tuntoja, mutta en todellakaan käy sanomassa mitään saman suuntaistakaan lapselleni. Kuten sanottua hän on myös hyvä monissa asioissa. Hän on mielestäni tosi hauska, fiksu ja sosiaalinen.
Kyllä hän vielä löytää paikkansa.
Ap
Onko lapsen näkö tarkastettu? Tuli mieleen siitä, kun kerroit, ettei hän osaa edes värittää niin että kynä pysyisi viivojen sisällä. Jos näkö on huono, se haittaa liikkumistakin.
Omassa suvussa on tällaista että sukulainen ei meinannut oppia lukemaan ennen kuin sai silmälasit. Toinen kompasteli ulkona kävellessään kunnes sai silmälasit.
Vierailija kirjoitti:
Voi hyvänen aika. Onneksi olin itse aika chilli äiti, enkä yhtään ajatellut mitä lasten pitäisi milloinkin osata ja mitä ei. Kuulostaa nimittäin ihan meidän esikoiselta, eikä tuo 15 v. osaa piirtää vieläkään, eikä askartelu kiinnosta pätkääkään, myöskään jalkapalloon ei keskittymiskyky riittänyt vielä tokalla luokallakaan. Nyt onkin luokan parhaat arvosanat ja salillakin käy ahkeraan kavereiden kanssa.
Eli se osaako viisivuotiaana askarrella tai pyöräillä ei kerro kyllä yhtään mitään ap, voit olla huoleti. Itse olen äitinä oppinut sen, että lapset ovat sellaisia kuin ovat ja sellaisina heitä rakastetaan, turha yrittää muuttaa ketään, siitä ei seuraa kuin harmia ja lapselle huono itsetunto.
Kuulostaa hienolta, että lasta ei ole kasvatettu ollenkaan ja sattumalta on sitten alkanut homma toimimaan sitten jossain vaiheessa. Tuo, että saa hyviä arvosanoja koulussa tai käy salilla ei kerro mitään mistään. Tämä siksi, ettei koulussa vaadita mitään ja kymppejä jaetaan ilman että mitään tarvitsee tehdä.
Nämä chillailut ovat nimenomaan tehneet meidän pojille poke ja peliaddiktiot, samoin kuin tytöille mielenterveysongelmat. Meillä ei ollut samanlaisia ongelmia silloin lapsia vielä kasvatettiin edes auttavasti.
Vierailija kirjoitti:
Kukaan normaali, lastaan rakastava äiti ei kirjoita, että lapseni on huono. Ei kukaan!
Onko sun mielestä sun lapsi sitten hyvä kaikessa? Jos se ei ole, niin silloin se on huono niissä asioissa. Ja aika myrkyllistä on myös se, ettei uskalleta kohdata niitä omia tunteitaan ja ajatuksiaan. En mäkään ole täydellinen ja olen huono monissa asioissa.
Ap
Kirjoitit jo aiemmin samaa soopaa🤪