Lapsen huonous ärsyttää
Minulla on viisi vuotias poika ja ajattelen hänen olevan huono tosi monessa asiassa ja se ärsyttää mua ihan hirveästi.
Hän ei osaa pirtää eikä askarrella. Hän ei ole vielä ikinä piirtänyt mitään, mikä näyttäisi joltain eikä hän osaa värittää edes kuvia viivojen sisältä. Okei, kaikki ei ole hyviä piirtämisessä.
Hän ei jaksa keskittyä mihinkään keskittymistä vaativaan kovin kauaa, ja jos joku on vaikeaa, hän huutaa heti vanhempia tai muita apuun ja lopettaa, jos kukaan ei tule. Hän ei osaa tyyliin edes legoilla rakentaa taloa. Huolettaa jo nyt koulun aloitus sen suhteen.
No usein ihmiset, jotka eivät ole akateemisesti mitenkään lahjakkaita, ovat sitten hyviä liikunnassa, mutta hän ei ole hyvä edes siinä. Hän on käynyt pienestä lähtien erilaisissa jumpissa, jotta hän oppisi liikkumaan, mutta hän ei halua opetella mitään taitoja. Muut samanikäiset tekee suurinpiirtein voltteja ja oma poika osaa hädintuskin tehdä kuperkeikan. Mä näen nuorempia lapsia pyöräilemässä omatoimisesti vanhempiensa kanssa, mutta oma lapsi ei saa edes pyörää liikkeelle kaatumatta ja ilman jatkuvaa valitusta.
Poika on ihana ja rakas, ja kannustan häntä aina harjoittelemaan ja sanon, että kyllä hän oppii, mutta sisäisesti ajattelen, että jösses mikä vässykkä hän on ja miten hänestä ikinä tulee mitään. Ja mulla on tosi syyllinen olo tunteistani.
Ja vaikka ajattelen hänen olevan huono, näen hänessä myös paljon hyvää. Hän on fiksu ja tykkää kuunnella tarinoita. Hän on nopea ja vahva, mutta tuo ettei hän jaksa harjoitella ja keskittyä, on niin ärsyttävää. Sitten kuulee miten muut lapset osaa vaikka mitä ja vaikka ei saisi vertailla, niin silti vertailee. Mä vihaan niin paljon sitä, että kaikki lapset kehittyy omassa tahdissaan, koska niin sanotaan vain silloin, kun se lapsi kehittyy hitaammin jossain tai on huonompi. Ei kukaan mene sanomaan taiteellisesti lahjakkaan lapsen vanhemmille, että niin se teidän lapsi vaan kehittyy omaan tahtiinsa. Se on varattu lohdutuksesi niille huonojen lasten vanhemmille, että toivoa paremmasta on.
Sori räntistä! Mä siis rakastan lastani ihan oikeasti, mutta on vaan vähän surkea olo.
Kommentit (135)
Vierailija kirjoitti:
Se on mahtavaa, kun sattuu olemaan noin kusipäinen vanhempi jollain. Eihän lapset tarvitse tuolloin vihamiehiä, kun omat vanhemmat ovat suurimmat niistä.
Onkohan Ap:lla jalka kipsissä tai ihan vaan tylsää. Näyttää olevan tänään monta älyvapaata provoa. Keksi Ap jotain parempaa tekemistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuosta liikunnallisuudesta tuli mieleen että saako lapsi ihan arkiliikuntaa? Pienillä lapsilla taidot kehittyy jopa paremmin ihan normaalissa arjessa, kaikki sohvalta hyppimiset, metsässä kävely yms kehittää tasapainoa ja koordinaatiota paljon monipuolisemmin kuin ohjatut jumpat.
Saa arkiliikuntaa. Tarhan jälkeen remutaan helposti pari tuntia ulkona, käydään syömässä ja mennään vielä ulos tunniksi ennen iltatoimia. Hän on vahva ja nopea, ja jaksaisi leikkiä hippaa varmaan tunteja. Tai vaikka sanoin, ettei hän ole hyvä liikunnassa, niin näen kyllä potentiaalia johonkin voimannostoon. Hän nostaa helposti parikymmentä kiloa painavan kaverinsa.
Ap
Anteeksi nyt mutta tämä alkaa kuulostaa jo trollilta. 5v:llä potentiaalia voiman ostoon? Miksi hitossa tuon ikäisellä pitäisi olla potentiaalia yhtään mihinkään? Tuon ikäisen pitääkin purkaa energiaa ja riehua. Ja ei jaksa keskittyä mihinkään, mutta jaksaa leikkiä hippaa vaikka tuntikausia?
Kyllä sen näkee pääpiirteissään. Omalla lapsella on kykyjä kehittyä esimerkiksi baletissa ja tanssissa. Voimannosto tai kilpauinti ei tule olemaan hänen lajinsa. Uimassa käydään silti ja kuntosalillekin vien, kun ikää on tarpeeksi.
Onneksi omat vanhemmat ei rajoittaneet omaa tekemistä sen mukaan mihin itsellä oli potentiaalia. häHyvä että viet lapsesi uimaan. Todella surullista jos jotain ei viedä harrastukseen sen takia, että hän ei välttämättä ole siinä hyvä
En todellakaan ole mikään siro keijukainen, mutta balettia harrastin silti 15 vuotta ja rakastin sitä, vaikka tiesin ettei minusta mitään prima ballerinaa tule. Jäi silti ihanat muistot ja rakkaus liikuntaan.
Ei minunkaan poika 5 veenä osannut piirtää/muovailla/askarrella muuten kuin hyvin alkeellisesti. Sitten meni kouluun. Ei kiinnostanut siellä mikään. Armoviitosilla läpi yläasteen vaikka suorastaan vaadin, että jättäkää se luokalle. Meni sitten amikseen, kun ei olisi lukioon päässytkään eikä kiinnostanut. Sanoin jo tuolloin 9 lk opolle, että käden taitoja painottavan amiksen valinta ei ole hyvä juttu, koska pojalla ei ole kädentaitoja, vaikkei ole myöskään akateemisesti suuntautunut. Opo katsoi kieroon, mutta olin oikeassa. Nyt poika amiksessa haluamallaan linjalla, se ei suju ja valittaa, ettei halua tätä tehdä. Varmaankin lopettaa koulun jahka täyttää 18 v. Että AP:lle terveisiä, suunnileen tätä lienee edessä teilläkin! Ja meillä on kannustettu, vaadittu, lahjottu, kiristetty, painotettu koulunkäynnin merkitystä lapsille ihan aina/annettu kaikki eväät ja ohjausta. Silti yksi on tällainen...
Vierailija kirjoitti:
Tuon ikäisen "akateemisista kyvyistä" et pysty sanomaan vielä juuta etkä jaata.
Oletkos varma ettei lapsen motivaatio puutu juuri siksi, koska kokee huonommuutta? Lapsi aistii kyllä mitä mieltä vanhemmat hänestä ovat ja ehkä just siksi ei ole itsevarmuutta edes oikeasti yrittää.
Niin mulle kävi ja löysin itsevarmuuteni vasta lukion jälkeen. Menin silti yliopistoon ja nyt on kiitettävät paperit sieltä ja hyväpalkkainen asiantuntijatehtävä jne.
Mutta kyllä tiesin aina, mitä äiti minusta on mieltä vaikka ääneen muuta väitti.
Siivoa ajatuksesi.
Lapset ei ole ajatustenlukijoita. Ei omakaan lapseni lukenut ajatuksiani siitä miten mahtavasti hän osaa vaan piti itseään monessa asiassa huonona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuosta liikunnallisuudesta tuli mieleen että saako lapsi ihan arkiliikuntaa? Pienillä lapsilla taidot kehittyy jopa paremmin ihan normaalissa arjessa, kaikki sohvalta hyppimiset, metsässä kävely yms kehittää tasapainoa ja koordinaatiota paljon monipuolisemmin kuin ohjatut jumpat.
Saa arkiliikuntaa. Tarhan jälkeen remutaan helposti pari tuntia ulkona, käydään syömässä ja mennään vielä ulos tunniksi ennen iltatoimia. Hän on vahva ja nopea, ja jaksaisi leikkiä hippaa varmaan tunteja. Tai vaikka sanoin, ettei hän ole hyvä liikunnassa, niin näen kyllä potentiaalia johonkin voimannostoon. Hän nostaa helposti parikymmentä kiloa painavan kaverinsa.
Ap
Anteeksi nyt mutta tämä alkaa kuulostaa jo trollilta. 5v:llä potentiaalia voiman ostoon? Miksi hitossa tuon ikäisellä pitäisi olla potentiaalia yhtään mihinkään? Tuon ikäisen pitääkin purkaa energiaa ja riehua. Ja ei jaksa keskittyä mihinkään, mutta jaksaa leikkiä hippaa vaikka tuntikausia?
No käytin sitä voimannostoa nyt lähinnä kuvaamaan sitä, että lapseni on vahva ja roteva. Lapsen kaverissa on potentiaalia pitkänmatkanjuoksijaksi, kun hänellä on sellainen ruumiinrakenne. Jotkut ovat siroja ballerinoja. Jolla kulla on hartiat kuin uimarilla. Ei sitä nyt kaikkea kannata kirjaimellisesti ottaa.
Ap
Viisivuotiaan ruumiinrakenteesta ei voi päätellä yhtään sitä millainen ruumiinrakenne hänellä on vanhempana. On aika outoa ajatella tuon ikäisestä mihin kelläkin on potentiaalia. Luulen että tämä ongelma on nyt lähinnä sinun omassa päässäsi ja sinulla on jonkinlainen fiksaatio siitä millainen sinun lapsen pitäisi olla ja sinun lapsen pitäisi olla jotenkin hyvä ja erityinen. Tätä ilmiötä kyllä näkee varsinkin niillä vanhemmilla joilla on vain se yksi lapsi ja kaikki aika maailmassa kytätä ja analysoida kaikkia hänen tekemisiään.
Luin jostakin kirjasta että lapsi on täydellinen juuri sellaisena kuin hän on, vanhemman tehtävä ei ole yrittää muokata ja korjata häntä jotenkin "paremmaksi". Jokaisella lapsella on omat, omiin ominaisuuksiinsa liittyvät haasteensa. Vanhemman tehtävä on "opettaa" lasta selviämään näiden haasteidensa kanssa mahdollisimman hyvin koska ne seuraavat hänen mukanaan koko hänen elämänsä.
Minun toinen lapsistani on aina ollut arka. Minun tehtävä vanhempana on ollut hyväksyä hänen arkuutensa eikä yrittää muuttaa häntä rohkeaksi. Sen sijaan minun tehtävä vanhempana on ollut tiedostaa tämä hänen omaisuutensa, opettaa hänetkin ymmärtämään ja hyväksymään tämän omanaisuuden ja opettaa hänelle miten hän pärjää erilaisissa tilanteissa arkuudestaan huolimatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuosta liikunnallisuudesta tuli mieleen että saako lapsi ihan arkiliikuntaa? Pienillä lapsilla taidot kehittyy jopa paremmin ihan normaalissa arjessa, kaikki sohvalta hyppimiset, metsässä kävely yms kehittää tasapainoa ja koordinaatiota paljon monipuolisemmin kuin ohjatut jumpat.
Saa arkiliikuntaa. Tarhan jälkeen remutaan helposti pari tuntia ulkona, käydään syömässä ja mennään vielä ulos tunniksi ennen iltatoimia. Hän on vahva ja nopea, ja jaksaisi leikkiä hippaa varmaan tunteja. Tai vaikka sanoin, ettei hän ole hyvä liikunnassa, niin näen kyllä potentiaalia johonkin voimannostoon. Hän nostaa helposti parikymmentä kiloa painavan kaverinsa.
Ap
Anteeksi nyt mutta tämä alkaa kuulostaa jo trollilta. 5v:llä potentiaalia voiman ostoon? Miksi hitossa tuon ikäisellä pitäisi olla potentiaalia yhtään mihinkään? Tuon ikäisen pitääkin purkaa energiaa ja riehua. Ja ei jaksa keskittyä mihinkään, mutta jaksaa leikkiä hippaa vaikka tuntikausia?
Vähän itseäkin alkoi stoori epäilyttää kun puhutaan 5- vuotiaan nostavan parikymmentä kiloa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuosta liikunnallisuudesta tuli mieleen että saako lapsi ihan arkiliikuntaa? Pienillä lapsilla taidot kehittyy jopa paremmin ihan normaalissa arjessa, kaikki sohvalta hyppimiset, metsässä kävely yms kehittää tasapainoa ja koordinaatiota paljon monipuolisemmin kuin ohjatut jumpat.
Saa arkiliikuntaa. Tarhan jälkeen remutaan helposti pari tuntia ulkona, käydään syömässä ja mennään vielä ulos tunniksi ennen iltatoimia. Hän on vahva ja nopea, ja jaksaisi leikkiä hippaa varmaan tunteja. Tai vaikka sanoin, ettei hän ole hyvä liikunnassa, niin näen kyllä potentiaalia johonkin voimannostoon. Hän nostaa helposti parikymmentä kiloa painavan kaverinsa.
Ap
Anteeksi nyt mutta tämä alkaa kuulostaa jo trollilta. 5v:llä potentiaalia voiman ostoon? Miksi hitossa tuon ikäisellä pitäisi olla potentiaalia yhtään mihinkään? Tuon ikäisen pitääkin purkaa energiaa ja riehua. Ja ei jaksa keskittyä mihinkään, mutta jaksaa leikkiä hippaa vaikka tuntikausia?
Kyllä sen näkee pääpiirteissään. Omalla lapsella on kykyjä kehittyä esimerkiksi baletissa ja tanssissa. Voimannosto tai kilpauinti ei tule olemaan hänen lajinsa. Uimassa käydään silti ja kuntosalillekin vien, kun ikää on tarpeeksi.
Onneksi omat vanhemmat ei rajoittaneet omaa tekemistä sen mukaan mihin itsellä oli potentiaalia. häHyvä että viet lapsesi uimaan. Todella surullista jos jotain ei viedä harrastukseen sen takia, että hän ei välttämättä ole siinä hyvä
En todellakaan ole mikään siro keijukainen, mutta balettia harrastin silti 15 vuotta ja rakastin sitä, vaikka tiesin ettei minusta mitään prima ballerinaa tule. Jäi silti ihanat muistot ja rakkaus liikuntaan.
Tämä on oikea asenne. Oma lapseni sai aikanaan harrastaa vaikka mitä. Itse en saanut, ja syy oli se ettei niistä harrastuksista tulisi minulle kuitenkaan koskaan ammattia🤷
En siis todellakaan saanut harrastaa yhtään mitään. Ainoat mitä olisin saanut harrastaa oli klarinetinsoitto ja jalkapallo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuosta liikunnallisuudesta tuli mieleen että saako lapsi ihan arkiliikuntaa? Pienillä lapsilla taidot kehittyy jopa paremmin ihan normaalissa arjessa, kaikki sohvalta hyppimiset, metsässä kävely yms kehittää tasapainoa ja koordinaatiota paljon monipuolisemmin kuin ohjatut jumpat.
Saa arkiliikuntaa. Tarhan jälkeen remutaan helposti pari tuntia ulkona, käydään syömässä ja mennään vielä ulos tunniksi ennen iltatoimia. Hän on vahva ja nopea, ja jaksaisi leikkiä hippaa varmaan tunteja. Tai vaikka sanoin, ettei hän ole hyvä liikunnassa, niin näen kyllä potentiaalia johonkin voimannostoon. Hän nostaa helposti parikymmentä kiloa painavan kaverinsa.
Ap
Anteeksi nyt mutta tämä alkaa kuulostaa jo trollilta. 5v:llä potentiaalia voiman ostoon? Miksi hitossa tuon ikäisellä pitäisi olla potentiaalia yhtään mihinkään? Tuon ikäisen pitääkin purkaa energiaa ja riehua. Ja ei jaksa keskittyä mihinkään, mutta jaksaa leikkiä hippaa vaikka tuntikausia?
Kyllä sen näkee pääpiirteissään. Omalla lapsella on kykyjä kehittyä esimerkiksi baletissa ja tanssissa. Voimannosto tai kilpauinti ei tule olemaan hänen lajinsa. Uimassa käydään silti ja kuntosalillekin vien, kun ikää on tarpeeksi.
Onneksi omat vanhemmat ei rajoittaneet omaa tekemistä sen mukaan mihin itsellä oli potentiaalia. häHyvä että viet lapsesi uimaan. Todella surullista jos jotain ei viedä harrastukseen sen takia, että hän ei välttämättä ole siinä hyvä
En todellakaan ole mikään siro keijukainen, mutta balettia harrastin silti 15 vuotta ja rakastin sitä, vaikka tiesin ettei minusta mitään prima ballerinaa tule. Jäi silti ihanat muistot ja rakkaus liikuntaan.
Tarkennus: jos lapsi itse haluaisi harrastaa uintia, veisin halliin harjoituksiin seitsemäksi aamulla vaikka joka päivä. Mutta hakeutuu harrastuksiin joihin on luontaisia kykyjä, jos näin saa enää nykypäivänä sanoa.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa kyllä nyt vähän siltä että asetat ihan turhia paineita. Turha miettiä 5v:n kohdalla mihin hänellä on potentiaalia, anna lapsen olla lapsi. Käsittele mieluummin omat tunteesi ja se, miksi sinulle on niin tärkeää että lapsi on hyvä jossain. Fakta on se että suuri osa ihmisistä on keskivertoja ja osa sitten parempia ja osa huonompia, eikä siinä mitään pahaa ole. Ei se, että 5v:nä on vähän jäljessä määrittele elämän suuntaa. Päin vastoin huoleton, rauhallinen lapsiu takaa turvallisen henkisen kasvun ja lapsella riittää myöhemmin itseluottamusta kokeilla asioita omien kykyjensä mukaan.
Vanhemman tehtävä on kasvattaa ja ajatella syy/seuraussuhteita pitkällä aikavälillä. Ei sitä tietenkään tarvitse lapselle pidä näyttää. Mutta herran haltuun -kasvatus ei ole hyvästä ja ajaa lapset vaan pysyttelemään mukavuusalueellaan. Lisäksi lapset osaavat olla julmia toisilleen, jos vanhempi pystyy välttämään lapsensa altistumista koulukiusaamiselle, se kannattaa tietenkin tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuosta liikunnallisuudesta tuli mieleen että saako lapsi ihan arkiliikuntaa? Pienillä lapsilla taidot kehittyy jopa paremmin ihan normaalissa arjessa, kaikki sohvalta hyppimiset, metsässä kävely yms kehittää tasapainoa ja koordinaatiota paljon monipuolisemmin kuin ohjatut jumpat.
Saa arkiliikuntaa. Tarhan jälkeen remutaan helposti pari tuntia ulkona, käydään syömässä ja mennään vielä ulos tunniksi ennen iltatoimia. Hän on vahva ja nopea, ja jaksaisi leikkiä hippaa varmaan tunteja. Tai vaikka sanoin, ettei hän ole hyvä liikunnassa, niin näen kyllä potentiaalia johonkin voimannostoon. Hän nostaa helposti parikymmentä kiloa painavan kaverinsa.
Ap
Anteeksi nyt mutta tämä alkaa kuulostaa jo trollilta. 5v:llä potentiaalia voiman ostoon? Miksi hitossa tuon ikäisellä pitäisi olla potentiaalia yhtään mihinkään? Tuon ikäisen pitääkin purkaa energiaa ja riehua. Ja ei jaksa keskittyä mihinkään, mutta jaksaa leikkiä hippaa vaikka tuntikausia?
Vähän itseäkin alkoi stoori epäilyttää kun puhutaan 5- vuotiaan nostavan parikymmentä kiloa
Jos on kaiken lisäksi vielä ylipainoinen. Selittäisi liikkuvuuden puutteen.
Vierailija kirjoitti:
Hänestä tulee työläinen. Niin meilläkin kävi.
Sukulaiseni oli aloituksen lapsen kaltainen lapsi ja hän on nykyään väitellyt tohtoriksi ja omalla alallaan arvostettu ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
siis jos Hemmo on vasta viisivuotias, kyllä kerkii yllättää sut vielä monta kertaa. Tosin epäilen provohan tämäkin...
Mä uskon, että hänestä kasvaa vielä hieno nuori mies, mutta silti ahdistaa. Mä stressaan tämmöisistä asioista helposti etukäteen.
Ap
Jospa hän aistii sun stressin? Katsot sitä säälien joko häntä tai itseäsi? Ne on ne peilisolut
"Nopea ja vahva".
Ilmiselvä kuulantyöntäjä.
Höppänät ootte nyt unohtanut lapsessa olevan jotain vikaa koska tutkimusten ja kirjallisuuden, vanhemmuus oppaiden ja lasten kehitys oppaiden mukaan pitää kasvattaa ja kasvaa. Se on kirjaimellisesti ja käytännössä oppaiden/kirjojen pilkkujen mukaan kasvatusta. Muuten on epänormaali ja vanhemmat epänormaaleja ja sehän tarkoittaa hirveetä kiusaaja perhettä.
Toivon sydämeni pohjasta että tämä on provo.
Minä olin myös tuollainen vääränlainen lapsi. Miksi roikuin niin paljon vanhemmissa, kun se ja se on niin itsenäisiä? Miksi et osaa tuota tai tätä? Todellisuus on se ettei missään tuettu, ja aika moni asia jota minulta vaadittiin oli puhasta heitteillejättöä. Aikuisena olen tajunnut että äitini oli joutunut paimentamaan nuorempia sisaruksiaan ja traumatisoitinut siitä ettei ollut pystynyt ikinä elämään lapsuutta. Kun oli lapsi jonka olisikin pitänyt antaa elää lapsuus, vtutti. En saanut sitä, niin et saa sinäkään.
Aikuisena olen myös tajunnut sukulaislapsia seuratessa että nämähän ovat ihan pieniä ja avuttomia, pitää olla täysi hirviö vaatiakseen näiltä samaa kuin aikuisilta.