Lue keskustelun säännöt.
Lapsen huonous ärsyttää
10.08.2026 |
Minulla on viisi vuotias poika ja ajattelen hänen olevan huono tosi monessa asiassa ja se ärsyttää mua ihan hirveästi.
Hän ei osaa pirtää eikä askarrella. Hän ei ole vielä ikinä piirtänyt mitään, mikä näyttäisi joltain eikä hän osaa värittää edes kuvia viivojen sisältä. Okei, kaikki ei ole hyviä piirtämisessä.
Hän ei jaksa keskittyä mihinkään keskittymistä vaativaan kovin kauaa, ja jos joku on vaikeaa, hän huutaa heti vanhempia tai muita apuun ja lopettaa, jos kukaan ei tule. Hän ei osaa tyyliin edes legoilla rakentaa taloa. Huolettaa jo nyt koulun aloitus sen suhteen.
No usein ihmiset, jotka eivät ole akateemisesti mitenkään lahjakkaita, ovat sitten hyviä liikunnassa, mutta hän ei ole hyvä edes siinä. Hän on käynyt pienestä lähtien erilaisissa jumpissa, jotta hän oppisi liikkumaan, mutta hän ei halua opetella mitään taitoja. Muut samanikäiset tekee suurinpiirtein voltteja ja oma poika osaa hädintuskin tehdä kuperkeikan. Mä näen nuorempia lapsia pyöräilemässä omatoimisesti vanhempiensa kanssa, mutta oma lapsi ei saa edes pyörää liikkeelle kaatumatta ja ilman jatkuvaa valitusta.
Poika on ihana ja rakas, ja kannustan häntä aina harjoittelemaan ja sanon, että kyllä hän oppii, mutta sisäisesti ajattelen, että jösses mikä vässykkä hän on ja miten hänestä ikinä tulee mitään. Ja mulla on tosi syyllinen olo tunteistani.
Ja vaikka ajattelen hänen olevan huono, näen hänessä myös paljon hyvää. Hän on fiksu ja tykkää kuunnella tarinoita. Hän on nopea ja vahva, mutta tuo ettei hän jaksa harjoitella ja keskittyä, on niin ärsyttävää. Sitten kuulee miten muut lapset osaa vaikka mitä ja vaikka ei saisi vertailla, niin silti vertailee. Mä vihaan niin paljon sitä, että kaikki lapset kehittyy omassa tahdissaan, koska niin sanotaan vain silloin, kun se lapsi kehittyy hitaammin jossain tai on huonompi. Ei kukaan mene sanomaan taiteellisesti lahjakkaan lapsen vanhemmille, että niin se teidän lapsi vaan kehittyy omaan tahtiinsa. Se on varattu lohdutuksesi niille huonojen lasten vanhemmille, että toivoa paremmasta on.
Sori räntistä! Mä siis rakastan lastani ihan oikeasti, mutta on vaan vähän surkea olo.
Kommentit (172)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuosta liikunnallisuudesta tuli mieleen että saako lapsi ihan arkiliikuntaa? Pienillä lapsilla taidot kehittyy jopa paremmin ihan normaalissa arjessa, kaikki sohvalta hyppimiset, metsässä kävely yms kehittää tasapainoa ja koordinaatiota paljon monipuolisemmin kuin ohjatut jumpat.
Saa arkiliikuntaa. Tarhan jälkeen remutaan helposti pari tuntia ulkona, käydään syömässä ja mennään vielä ulos tunniksi ennen iltatoimia. Hän on vahva ja nopea, ja jaksaisi leikkiä hippaa varmaan tunteja. Tai vaikka sanoin, ettei hän ole hyvä liikunnassa, niin näen kyllä potentiaalia johonkin voimannostoon. Hän nostaa helposti parikymmentä kiloa painavan kaverinsa.
Ap
Anteeksi nyt mutta tämä alkaa kuulostaa jo trollilta. 5v:llä potentiaalia voiman ostoon? Miksi hitossa tuon ikäisellä pitäisi olla potentiaalia yhtään mihinkään? Tuon ikäisen pitääkin purkaa energiaa ja riehua. Ja ei jaksa keskittyä mihinkään, mutta jaksaa leikkiä hippaa vaikka tuntikausia?
Vähän itseäkin alkoi stoori epäilyttää kun puhutaan 5- vuotiaan nostavan parikymmentä kiloa
Munkin 5-vuotias nosteli 20-kiloisia kavereitaan. Itse 20-kiloinen myös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrettävää ja on ihan ok sanoa näitäkin asioita ääneen täällä. Toki lapselle itselleen ei saa antaa vihiä näistä ajatuksista että hän olisi ns pettymys.
Lapsi on vielä niin pieni että ehtii moni taito ja asia kehittyä ja tilanne muuttua.
Ei se auta että ikäviä asioita ei sano ääneen. Monet lapset pystyvät aistimaan että oma vanhempi pitää ihan säälittävänä tapauksena. Aloittaja saisi opetella arvostamaan lastaan sellaisenaan. Muuten hän harmittelee tulevaisuudessa kun lapsi katkoo välit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrettävää ja on ihan ok sanoa näitäkin asioita ääneen täällä. Toki lapselle itselleen ei saa antaa vihiä näistä ajatuksista että hän olisi ns pettymys.
Lapsi on vielä niin pieni että ehtii moni taito ja asia kehittyä ja tilanne muuttua.
Ei se auta että ikäviä asioita ei sano ääneen. Monet lapset pystyvät aistimaan että oma vanhempi pitää ihan säälittävänä tapauksena. Aloittaja saisi opetella arvostamaan lastaan sellaisenaan. Muuten hän harmittelee tulevaisuudessa kun lapsi katkoo välit.
No en pidä ihan säälittävänä tapauksena. Ärsyttää, että hän on monessa asiassa huono, ja mulla on siitä huono omatunto.
Ap
Aloittaja kertoo itsekin olevansa nepsy, mutta on silti noin tuomitseva omaa lastaan kohtaan? Aloittajan ego lienee liian iso, hän kaipaa epätoivoisesti ihailua lapsen kautta. Henkisen kehityksen paikka ap:lla.
Tuo sun negatiivinen asenne on se minkä lapsi aistii. Vaikka sanot muuta niin lapsi tulkitsee vanhemmissa paljon muutakin kuin sanoja. Yritä olla oikeasti iloinen ja kannustava. Leiki, piirrä, väritä tai askartele yhdessä päivittäin lapsen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä hänellä on joku oppimishäiriö, autismi, tai ehkä olet huono vanhempi joka ei osaa opettaa asioita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrettävää ja on ihan ok sanoa näitäkin asioita ääneen täällä. Toki lapselle itselleen ei saa antaa vihiä näistä ajatuksista että hän olisi ns pettymys.
Lapsi on vielä niin pieni että ehtii moni taito ja asia kehittyä ja tilanne muuttua.
Ei se auta että ikäviä asioita ei sano ääneen. Monet lapset pystyvät aistimaan että oma vanhempi pitää ihan säälittävänä tapauksena. Aloittaja saisi opetella arvostamaan lastaan sellaisenaan. Muuten hän harmittelee tulevaisuudessa kun lapsi katkoo välit.
No en pidä ihan säälittävänä tapauksena. Ärsyttää, että hän on monessa asiassa huono, ja mulla on siitä huono omatunto.
Ap
"sisäisesti ajattelen, että jösses mikä vässykkä hän on ja miten hänestä ikinä tulee mitään"
Ajattelet liikaa saavutuksia vain materian kautta. Saavutus on myös se, jos on aivan ihana ihminen ja tuo iloa monen ihmisen elämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei minunkaan poika 5 veenä osannut piirtää/muovailla/askarrella muuten kuin hyvin alkeellisesti. Sitten meni kouluun. Ei kiinnostanut siellä mikään. Armoviitosilla läpi yläasteen vaikka suorastaan vaadin, että jättäkää se luokalle. Meni sitten amikseen, kun ei olisi lukioon päässytkään eikä kiinnostanut. Sanoin jo tuolloin 9 lk opolle, että käden taitoja painottavan amiksen valinta ei ole hyvä juttu, koska pojalla ei ole kädentaitoja, vaikkei ole myöskään akateemisesti suuntautunut. Opo katsoi kieroon, mutta olin oikeassa. Nyt poika amiksessa haluamallaan linjalla, se ei suju ja valittaa, ettei halua tätä tehdä. Varmaankin lopettaa koulun jahka täyttää 18 v. Että AP:lle terveisiä, suunnileen tätä lienee edessä teilläkin! Ja meillä on kannustettu, vaadittu, lahjottu, kiristetty, painotettu koulunkäynnin merkitystä lapsille ihan aina/annettu kaikki eväät ja ohjausta. Silti yksi on tällainen...
Amiksessa on helppo vaihtaa linjaa. Nyt heti opon juttusille kuin koulu alkaa. Ja mitä tuohon aiempaan kokemukseen oposta tulee niin laita palautetta koulun rehtorille, opon nimenomaan pitäisi ohjata nuorta hänen vahvuuksien pariin.
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä ihmettä? Minäkin söin 5-vuotiaana vielä hiekkaa hiekkalaatikolla ja söin muovailuvahaa. Tokalla luokalla näytin vielä paljasta pyllyä opettajalle. Silti minustakin tuli ihan yhteiskuntaan kelpoinen energiatekniikan maisteri.
😆 Jotain samansuuntaista itelläkin.
5-vuotias on tosi pieni lapsi. Lapset tarvii kannustusta ja mallin näyttämistä ja toisaalta tarvii myös tylsyyttä keksiä itse tekemistä. Mistä lie tämä lapsi perinyt kärsimättömyyden jos vanhempansa odottaa että ton ikäisen pitäisi olla niin omatoiminen 🤔
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kuulosta akateemiselta eikä työläiseltä. Sivaritulevaisuus?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei minunkaan poika 5 veenä osannut piirtää/muovailla/askarrella muuten kuin hyvin alkeellisesti. Sitten meni kouluun. Ei kiinnostanut siellä mikään. Armoviitosilla läpi yläasteen vaikka suorastaan vaadin, että jättäkää se luokalle. Meni sitten amikseen, kun ei olisi lukioon päässytkään eikä kiinnostanut. Sanoin jo tuolloin 9 lk opolle, että käden taitoja painottavan amiksen valinta ei ole hyvä juttu, koska pojalla ei ole kädentaitoja, vaikkei ole myöskään akateemisesti suuntautunut. Opo katsoi kieroon, mutta olin oikeassa. Nyt poika amiksessa haluamallaan linjalla, se ei suju ja valittaa, ettei halua tätä tehdä. Varmaankin lopettaa koulun jahka täyttää 18 v. Että AP:lle terveisiä, suunnileen tätä lienee edessä teilläkin! Ja meillä on kannustettu, vaadittu, lahjottu, kiristetty, painotettu koulunkäynnin merkitystä lapsille ihan aina/annettu kaikki eväät ja ohjausta. Silti yksi on tällainen...
Amiksessa on helppo vaihtaa linjaa. Nyt heti opon juttusille kuin koulu alkaa. Ja mitä tuohon aiempaan kokemukseen oposta tulee niin laita palautetta koulun rehtorille, opon nimenomaan pitäisi ohjata nuorta hänen vahvuuksien pariin.
Jos nuori on itse linjan valinnut niin opo on toiminut oikein, nuoren mielipiteitä pitää huomioida. Nuori voi tehdä vääriä valintoja ja valintoja voi vaihtaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrettävää ja on ihan ok sanoa näitäkin asioita ääneen täällä. Toki lapselle itselleen ei saa antaa vihiä näistä ajatuksista että hän olisi ns pettymys.
Lapsi on vielä niin pieni että ehtii moni taito ja asia kehittyä ja tilanne muuttua.
Ei se auta että ikäviä asioita ei sano ääneen. Monet lapset pystyvät aistimaan että oma vanhempi pitää ihan säälittävänä tapauksena. Aloittaja saisi opetella arvostamaan lastaan sellaisenaan. Muuten hän harmittelee tulevaisuudessa kun lapsi katkoo välit.
No en pidä ihan säälittävänä tapauksena. Ärsyttää, että hän on monessa asiassa huono, ja mulla on siitä huono omatunto.
Ap
"sisäisesti ajattelen, että jösses mikä vässykkä hän on ja miten hänestä ikinä tulee mitään"
Ajattelet liikaa saavutuksia vain materian kautta. Saavutus on myös se, jos on aivan ihana ihminen ja tuo iloa monen ihmisen elämään.
No sen voin kyllä sanoa, että ajattelen saavutuksia ihan liikaa materian kautta. En kestä itsessänikään sitä, etten ole saavuttanut mitään kunnollista, vaan olen ihan keskiverto. Tuntuu, että on ollut hukkaan heitetty elämä. Varmaan sen takia tarkkainen niin paljon, että mitä lapseni osaa ja missä hän voisi olla hyvä. Mutta olen iloinen lapsestani ja hän on ihana ihan sellaisenaankin.
Ap
Vika on peilissä ap. Sinä et osannut kannustaa ja motivoida poikaasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
siis jos Hemmo on vasta viisivuotias, kyllä kerkii yllättää sut vielä monta kertaa. Tosin epäilen provohan tämäkin...
Mä uskon, että hänestä kasvaa vielä hieno nuori mies, mutta silti ahdistaa. Mä stressaan tämmöisistä asioista helposti etukäteen.
Ap
Jos oikeesti ahdistaa 5v oma lapsi noin paljon niin mene hoitoon!
Tuon ikäinen ei ole 'huono" vaan pieni LAPSI.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrettävää ja on ihan ok sanoa näitäkin asioita ääneen täällä. Toki lapselle itselleen ei saa antaa vihiä näistä ajatuksista että hän olisi ns pettymys.
Lapsi on vielä niin pieni että ehtii moni taito ja asia kehittyä ja tilanne muuttua.
Ei se auta että ikäviä asioita ei sano ääneen. Monet lapset pystyvät aistimaan että oma vanhempi pitää ihan säälittävänä tapauksena. Aloittaja saisi opetella arvostamaan lastaan sellaisenaan. Muuten hän harmittelee tulevaisuudessa kun lapsi katkoo välit.
No en pidä ihan säälittävänä tapauksena. Ärsyttää, että hän on monessa asiassa huono, ja mulla on siitä huono omatunto.
Ap
"sisäisesti ajattelen, että jösses mikä vässykkä hän on ja miten hänestä ikinä tulee mitään"
Ajattelet liikaa saavutuksia vain materian kautta. Saavutus on myös se, jos on aivan ihana ihminen ja tuo iloa monen ihmisen elämään.
Kyllä muakin harmittaisi tosi paljon, jos lapsi ei oppisi ajamaan vaikka pyörällä tai uimaan. Alkaa rajoittaa eleämän mielekkyyttä, kun normaaleja asioita ei voi tehdä.
Mites usein ap pyöräilet, piirrät ja teet voltteja?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrettävää ja on ihan ok sanoa näitäkin asioita ääneen täällä. Toki lapselle itselleen ei saa antaa vihiä näistä ajatuksista että hän olisi ns pettymys.
Lapsi on vielä niin pieni että ehtii moni taito ja asia kehittyä ja tilanne muuttua.
Ei se auta että ikäviä asioita ei sano ääneen. Monet lapset pystyvät aistimaan että oma vanhempi pitää ihan säälittävänä tapauksena. Aloittaja saisi opetella arvostamaan lastaan sellaisenaan. Muuten hän harmittelee tulevaisuudessa kun lapsi katkoo välit.
No en pidä ihan säälittävänä tapauksena. Ärsyttää, että hän on monessa asiassa huono, ja mulla on siitä huono omatunto.
Ap
"sisäisesti ajattelen, että jösses mikä vässykkä hän on ja miten hänestä ikinä tulee mitään"
Ajattelet liikaa saavutuksia vain materian kautta. Saavutus on myös se, jos on aivan ihana ihminen ja tuo iloa monen ihmisen elämään.
No sen voin kyllä sanoa, että ajattelen saavutuksia ihan liikaa materian kautta. En kestä itsessänikään sitä, etten ole saavuttanut mitään kunnollista, vaan olen ihan keskiverto. Tuntuu, että on ollut hukkaan heitetty elämä. Varmaan sen takia tarkkainen niin paljon, että mitä lapseni osaa ja missä hän voisi olla hyvä. Mutta olen iloinen lapsestani ja hän on ihana ihan sellaisenaankin.
Ap
Siinähän se tuli. Haluat väkisin lapsesi kautta saavuttaa asioita joita et itse viitsinyt tehdä. Oppii kyllä pyöräilemään jos menette pyöräilemään päivittäin. Oppii piirtämään jos piirrät hänen kanssaan. Ihan sama vaikka piirtäisit huonosti. Kunhan et ole naama vääränä puhisemassa siinä vieressä, koska lapsi aistii ilmapiirin herkästi vaikket ääneen sanoisikaan että mikset nyt osaa.
Lapsi ei vain ole vielä löytänyt mielenkiinnonkohteitaan. Ei osannut minunkaan esikoinen piirtää tai askarrella 5-vuotiaana, eikä oikeastaan osaa niitä nyt yläkouluun mennessäkään. Oli pienenä liikunnallisesti varsin varovainen. Monet taidot oppi yhtä aikaa kaksi vuotta nuoremman veljensä kanssa.
Nyt pyöräilee kymmeniä kilometrejä, parkouraa, koodaa, on luma-luokalla ja erinomainen parissa akateemisessa taidossa, mukava ja ystävällinen nuori. Eikä piirrä. Tai askartele. Kaikilla on vahvuutensa.
Poikasi tarvitsee sinut lähelleen. Ole hänen vierellään, kun tämä piirtää tai yrittää jotain.
Päiväkodissa, jossa työskentelin muinoin oli juuri samanlainen poika.
Tsemppistä.
Eipä ihme, etteivät nykyvanhemmat toivo poikalapsia itselleen.