Lue keskustelun säännöt.
Lapsen huonous ärsyttää
10.08.2026 |
Minulla on viisi vuotias poika ja ajattelen hänen olevan huono tosi monessa asiassa ja se ärsyttää mua ihan hirveästi.
Hän ei osaa pirtää eikä askarrella. Hän ei ole vielä ikinä piirtänyt mitään, mikä näyttäisi joltain eikä hän osaa värittää edes kuvia viivojen sisältä. Okei, kaikki ei ole hyviä piirtämisessä.
Hän ei jaksa keskittyä mihinkään keskittymistä vaativaan kovin kauaa, ja jos joku on vaikeaa, hän huutaa heti vanhempia tai muita apuun ja lopettaa, jos kukaan ei tule. Hän ei osaa tyyliin edes legoilla rakentaa taloa. Huolettaa jo nyt koulun aloitus sen suhteen.
No usein ihmiset, jotka eivät ole akateemisesti mitenkään lahjakkaita, ovat sitten hyviä liikunnassa, mutta hän ei ole hyvä edes siinä. Hän on käynyt pienestä lähtien erilaisissa jumpissa, jotta hän oppisi liikkumaan, mutta hän ei halua opetella mitään taitoja. Muut samanikäiset tekee suurinpiirtein voltteja ja oma poika osaa hädintuskin tehdä kuperkeikan. Mä näen nuorempia lapsia pyöräilemässä omatoimisesti vanhempiensa kanssa, mutta oma lapsi ei saa edes pyörää liikkeelle kaatumatta ja ilman jatkuvaa valitusta.
Poika on ihana ja rakas, ja kannustan häntä aina harjoittelemaan ja sanon, että kyllä hän oppii, mutta sisäisesti ajattelen, että jösses mikä vässykkä hän on ja miten hänestä ikinä tulee mitään. Ja mulla on tosi syyllinen olo tunteistani.
Ja vaikka ajattelen hänen olevan huono, näen hänessä myös paljon hyvää. Hän on fiksu ja tykkää kuunnella tarinoita. Hän on nopea ja vahva, mutta tuo ettei hän jaksa harjoitella ja keskittyä, on niin ärsyttävää. Sitten kuulee miten muut lapset osaa vaikka mitä ja vaikka ei saisi vertailla, niin silti vertailee. Mä vihaan niin paljon sitä, että kaikki lapset kehittyy omassa tahdissaan, koska niin sanotaan vain silloin, kun se lapsi kehittyy hitaammin jossain tai on huonompi. Ei kukaan mene sanomaan taiteellisesti lahjakkaan lapsen vanhemmille, että niin se teidän lapsi vaan kehittyy omaan tahtiinsa. Se on varattu lohdutuksesi niille huonojen lasten vanhemmille, että toivoa paremmasta on.
Sori räntistä! Mä siis rakastan lastani ihan oikeasti, mutta on vaan vähän surkea olo.
Kommentit (135)
Liian aikaista sanoa ennen hautaa millaiseksi kehittyy. Itse rauhoituin vasta aikuisena kun ei tarvinnut enää olla vanhempien kanssa tekemisissä ja minua ei kukaan enää hakannut 🤷
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus fiksujen vanhempien lapsesta tulee tyhmä ja empaattisten vanhempien lapsesta tulee kusipää. Valitettavaa, mutta sille ei oikein voi mitään.
Vierailija kirjoitti:
Joskus fiksujen vanhempien lapsesta tulee tyhmä ja empaattisten vanhempien lapsesta tulee kusipää. Valitettavaa, mutta sille ei oikein voi mitään.
Tyhmyys on lisääntymisen edellytys, ja väestön ÄO laskeekin koko ajan.
Vertailukulttuurin paranoia ja pelko lapsen 'selviytymisestä'.
Kysymys kuuluu: kun olemme kaikki samalla tasolla, voiko siitä tasosta kehittyä uusi hierarkia, josta määritellä sitten toisemme hyviin ja huonoihin?
Onko valtatyhjiö aina yhtä totta kuin universumin lämpökuolema, entropia?
Kukaan normaali, lastaan rakastava äiti ei kirjoita, että lapseni on huono. Ei kukaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kukaan normaali, lastaan rakastava äiti ei kirjoita, että lapseni on huono. Ei kukaan!
Mutta jokainen tuomitsee lapsensa kuolemaan :(
Onko päiväkodissa ollut koskaan huolta hänen käytöksestä? Tai neuvolassa?
Mun veli passitettiin aikanaan neurologisiin tutkimuksiin motorisen kömpelyyden vuoksi. Valmistuu ensi vuonna yleislääkäriksi ja meinaa jatkaa erikoistumista endokrinologiaan. Sen verran rähmänäppi edelleen on että kirurgia hänestä ei tule :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Liikaa tuutattu töllöä, tablettia ja kännykkää heti yksivuotiaasta saakka.
Meistä tuli muurareita, taksikuskeja, suutareita
Ja lopulta ihan kaikista tuli ruumiita
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin hirvittävän kömpelö pienenä, en oikein selvinnyt kansakoulun voimistelutunneilla. En osoittanut mitään lahjakkuutta missään tuon ikäisenä, no, ehkä sairastelussa ja syömisessä.
Urheilusta kiinnostuin suoraan sanoen vasta kun koulut ja pakkoliikunta oli ohi. Halusin itse ruveta lenkkeilemään, ja käymään judossa ja sen sellaista.
Koulussa aloin pingottaa tosissaan vasta 15-vuotiaana kun halusin lukioon, ja lukiossa koska halusin yliopistoon, ja yliopistossa koska halusin tohtoriksi. Se tavoite ei ole vieläkään toteutunut mutta ihan fiini työpaikka löytyi.
Onko jompi kumpi teistä vanhemmista ollut samanlainen? Jos on ja teistä on tullut ihan hyviä niin tiedätte jo miten teidät kasvatettiin että teistä hyviä tuli joten jatkakaa sillä samalla kasvatuksella mitä itsekin olette saaneet. Jos kumpikin teistä vanhemmista on aivan mainioita monessa asiassa niin voi olla että teidän lapsella on joku sairaus tai tila joka selittää sen että lapsi ei osaa eikä oikein opikaan mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No jos ei piirrä ei opi piirtämään, eikä kaikki opi sittenkään, minä olen lapsuuden perheestä ainoa joka ei osannut piirtää kuin huonosti, vanhempia myöten muut osasi. Mutta olinkin sitten hyvä liikunnassa ja matikassa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko jompi kumpi teistä vanhemmista ollut samanlainen? Jos on ja teistä on tullut ihan hyviä niin tiedätte jo miten teidät kasvatettiin että teistä hyviä tuli joten jatkakaa sillä samalla kasvatuksella mitä itsekin olette saaneet. Jos kumpikin teistä vanhemmista on aivan mainioita monessa asiassa niin voi olla että teidän lapsella on joku sairaus tai tila joka selittää sen että lapsi ei osaa eikä oikein opikaan mitään.
Tuo voi olla aika karu neuvo jos ovat itse kasvattaneet itsensä.
Onko somalin kanssa käyty vehtaamassa niillähän on vähemmän aivosoluja entä apinalla.
No jos sinua lohduttaa niin itse olin sellainen lahjakas lapsi, opettaja sanoi että harmi kun stipendiä ei voi antaa montaa kertaa samalle, olisin kuulemma saanut. Olin taiteellisesti lahjakas, musiikillisesti lahjakas, osasin kirjoittaa, olin matemaattisesti lahjakas. Herkkä. Nyt olen aikuinen ja kuntoutustuella mt-diagnoosilla. Luokkakokouksessa ne tasaiset tallaajat näyttivät ihan menestyneen. Toisesta luokan "huipusta" oli tullut ylimielinen start-up yrittäjä ja käsienheiluttaja.
Vierailija kirjoitti:
Sisareni lapsi on tuollainen vielä 16-vuotiaanakin. Raukkaparka ei osaa vielä edes lukea tai omaa nimeään kirjoittaa - tuskin edes oppiikaan, mutta iloinen päivänpaiste tuo on - ja sehän meille riittää (vai riittääkö).
Lisään vielä että tehtiin irakilaisen kaa lapsi. Hänen nimi on rashad:)
Mikä ihmeen kiire sulla on? Ja mitkä vaatimukset? Kyllä se selviää aikanaan missä lapsesi on hyvä, ei sinun tarvitse "valmentaa" häntä hyväksi kaikessa.
Jos lapsi piirtää tikku-ukkoja, hänestä voi aikuisena tulla abstrakti taiteilija.
Jos lapsi ei pysy pyörällä pystyssä 5-vuotiaana, mikään ei estä häntä tulemasta huippupyöräilijäksi.
Jos keskittyminen ei riitä 5-vuotiaana, ei se estä sitä, että hänestä tulisi vaikka tutkija.
Vierailija kirjoitti:
No jos sinua lohduttaa niin itse olin sellainen lahjakas lapsi, opettaja sanoi että harmi kun stipendiä ei voi antaa montaa kertaa samalle, olisin kuulemma saanut. Olin taiteellisesti lahjakas, musiikillisesti lahjakas, osasin kirjoittaa, olin matemaattisesti lahjakas. Herkkä. Nyt olen aikuinen ja kuntoutustuella mt-diagnoosilla. Luokkakokouksessa ne tasaiset tallaajat näyttivät ihan menestyneen. Toisesta luokan "huipusta" oli tullut ylimielinen start-up yrittäjä ja käsienheiluttaja.
Kirjoitit jo aiemmin samaa soopaa🤪
onkos se lapsen isä sit kauhia vässykkä? ei omena kauas puusta putoa