Lue keskustelun säännöt.
HS Lukijan mielipide: Opiskelija-asuntojen tulisi olla soluasuntoja eikä yksiöitä
09.08.2026 |
https://www.hs.fi/mielipide/art-2000012192662.html
"Opintojani aloittaessani syksyllä 1955 muutin asumaan Otaniemen Teekkarikylän soluasuntoon. Solussa oli viisi kahden hengen huonetta ja yhteiset pesu-, wc- ja keittotilat sekä pieni sohvanurkkaus, jossa sopi jutella tai pelata korttia."
"Soluasuntojärjestelmä oli hyvä. Siinä yhden kokemukset välittyivät myös toisille. Yhdessä tekeminen auttoi opiskelua, ja samalla se oli edullinen yhteisö itsenäistä elämää opetteleville nuorille ihmisille. Jos yhteiskunnalla on varaa opiskelija-asuntoihin, niiden on oltava soluasuntoja eikä syrjäytymiseen pusertavia yksiöitä."
Nyt on asiaa! Näin sen olla pitää! 👍
Edullisia soluasuntoja opiskelijoille, eikä mitään syrjäytymistä aiheuttavia yksiöitä! Ne yksiöt tulevat myös veronmaksajille kalliiksi, kun niihin maksetaan enemmän tukia kuin edullisempiin soluasuntoihin.
Kommentit (1221)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos vielä jotain tästä nostalgisesta poimminnasta voisi tuoda esille on se, että nuori 50-luvulla oli kuitenkin saanut kovan kotikasvatuksen, hyviä käytöstapoja arvostettiin, kohteliaisuutta ja muiden huomioimista, nykyaikaisen minä-minä ja minä kulttuurin sijaan. Harrastukset olivat tervehenkistä urheilua - uiminen kesäaikaan, talvella murtomaahiihto.Oli ehkä jokin pieni kämänen radion tapainen, josta kuunneltiin sen ajan saksalaishenkistä iskelmää, rock-musiikki ja kulttuuri teki vasta tuloaan. Tyttöjä lähestyttiin lavatansseissa ja oltiin onnellisia jos päästiin saatille. Naimaonnea odoteltiin sitten kun oli opinnot valmiina. Huvitukset olivat tansseissa käymistä. Alkoholiinkaan ei ollut niin paljon laittaa rahaa kuin nykypäivänä.
Pikakelaus tähän päivään. Nuorisomusiikki kovaäänistä, solun jaat ahmedin ja abudabin kanssa. Käytössä alkoholi, peukku ja muut virkistysaineet appelsiinijaffan sijaan.
Olisihan soluunkin aivan helppoa laittaa järjestyssäännöt, joiden rikkominen johtaa varoitukseen ja toistuessaan kämpän menetykseen.
No onhan niissä eikä peukun käyttäjät ole mitään opiskelijoita. Enemmän niitä varmasti siellä yksiössä Kalliossa pyörii kuitenkin. Ja tuo ra sis tinen ulina on niin naurettavaa kuin olla boi. Ihan kuin sillä nyt olisi jotain väliä minkä värinen kämppis on tai mihin uskoo. Vanhoillisempi ajattelutapa kuin aloituksessa puhutulla 50-luvun tapauksella tuntuu sulla olevan.
50-luvulla ei ollut vielä koko maailma kylässä eivätkä opiskelijat käyttäneet laajalti huumeita!
50-luvullahan käytettiin paljon huumeita, koska moni sodasta palannut oli koukussa.
Hota-pulveria sodassa. Eikö se ollut amfetamiini? Päänsärkyyn käytettiin.
Siihen aikaan yskänlääkkeissäkin oli heroiinia. Rintamalla sotilaita lääkittiin heroiinilla, morfiinilla ja pidettiin toimintakunnossa pervitiinillä. Moni jäi koukkuun ja monen sortin nistiä oli ympäri Suomea sodan jälkeen. Lisäksi tietysti itseään ja traumojaan alkoholilla lääkitsevät siihen päälle. Huumeiden käyttöhän oli laillista aina 60-luvun puoliväliin asti.
Ei noita nyt joka soltulle jaeltu kuin karkkia vaan hyvin harvoille ja harvoissa erikoistilanteissa. Aika harva noihin jäi sinänsä armeijan vuoksi koukkuun, vaan pikemminkin sodassa koetut asiat sai hakemaan erilaisista päihteistä apua myöhemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otaniemessä on ainakin ollut järkeviäkin soluasuntoja, joissa jokaisessa huoneessa on oma kylppäri, mutta käytävän päässä on yhteinen keittiö.
Kaikkein eniten itseä vitutti tavallisessa solussa asuessa se kylppärin jakaminen muiden kanssa. Yhteiskeittiö voisi toimiakin.
Mua itseäni ällötti aikanaan jakaa kylppäri tuntemattoman kanssa, soluasunnot on itsemurha introvertille kiltille ujolle ihmisille.
Soluasunnot ei ole ihmisten paikkoja
Soluasunnoissa oppii olemaan toisten kanssa. Elämässä selvitäkseen menestyneesti tulee myös tulla pois omalta mukavuusalueeltaan, sitä kutsutaan myös aikustumiseksi.
Aikuistumiseen ei tarvita soluasuntoa ja sosiaalisuutta ja toisten kanssa toimeen tulemista opetellaan jo kotona ja koulussa, ei vasta jossain soluasunnossa!
Hyvin on onnistuttu nyky menetelmin, ennätys määrä erakoituneita, mielenterveys hajalla, ihmisjoukossa ahdistuvia nuoria suomessa...
Olet tosi lapsellinen, jos kuvittelet, että tuo kaikki muuttuu sillä, että opiskelijat pakotetaan soluihin.
Huomaatko, miten itsestäsikin on tullut ilkeä ja muita tuomitseva ihminen, eikä millään tavalla hyvä ihminen. Varmasti solun syytä.
Tämä solukiimainen ei kyllä näe metsää puilta! Soluasunnotko muka ratkaisevat mielenterveysongelmat? Perheiden ongelmilla, yhteisöllisyyden katoamisella, suvun yhteydenpidon häviämisellä, itsekkyyden lisääntymisellä ja käytöstapojen ja sivistyksen rapautumisellahan ei ole mitään tekemistä mielenterveysongelmien kanssa! Soluasunnot ovat ratkaisu mielenterveysongelmiin. Jep, jep! Tästä oivalluksesta sinulle pitäisi antaa Nobelin palkinto!
Huono soluasunto tekee ihmisen vain entistä allergisemmaksi muille. Ihmiskokemusten pitäisi olla hyviä, jotta ne lisäisivät sosiaalisuutta.
Jos on jo ennestään monta hylkäämisen kokemusta, perheen hajoamista, koulukiusaamista, väkivaltaa, yksinäisyyttä ym., niin huono soluasunto ei kyllä tilannetta enää ainakaan paranna!
Yksiökö parantaa? Tällainen tapaus asuntolaan ja tuettuna opintoihin eikä surjäytymään yksiöön.
Tukea voi tarjota myös yksiöön! Oman kämpän rauhalla voi olla myös terapeuttinen vaikutus!
No niin voi. Tässä taloustilanteessa ja kun haavoittuvammassa asemassa ja ruokajakelussa on ihan muut kuin opiskelijat, heidän terapiayksiönsä (anteeksi vaan) ei pitäisi olla kenenkään prioriteetti. Asukoot porukoillaan, jos on vaikeaa.
Mikä ryhmä sitten on kaikista haavottuvaisin?
Työtön perheellinen, minimipalkalla elävä ja asunnoton nyt ekana tulee mieleen.
Itse sanoisin, että työtön ja varaton juuri täysi-ikäistyneen lapsensa kanssa asuva (yh-)vanhempi perheineen. Lapsen on otettava opintolainaa, jotta hän voi asua kotonaan.
Toinen erittäin haavoittuva ihmisryhmä on moniongelmaiset jälkihuollon asiakkaat, jotka myöskin pakotetaan velkavankeuteen heti 18-vuotissynttäreiden jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te jotka olette sitä mieltä, että yhteiskunnan pitäisi tarjota opiskelijoille asuminen soluissa, niin oletteko myös sitä mieltä, että:
1. kaikkien yhteiskunnan rahoilla asuvien (opiskelijat, työttömät, työkyvyttömyyseläkeläiset yms.) ensisijainen asumismuoto pitäisi olla solu ja jos haluaa yksiön, erotus pitäisi maksaa itse VAI
2. ainoastaan opiskelijoita voidaan laittaa soluun
Erityisesti kiinnostaisi kakkoskohtaan, että jos ollaan määritelty jokin inhimillisen elämän vähimmäistaso asumiselle, niin miksi se olisi erilainen opiskelijoille?
Esität vaikean kysymyksen. Kun aikoinaan itse opiskelin, ei opiskelijat kuuluneet yleisen asumistuen piiriin. Oli vain se opiskelijan asumislisä. MUTTA elettiin aikaa, jolloin oli vaikka minkälaista hanttihommaa. Monella alalla oli erilaisia keikkahommia. Kesälomia ei pidetty vaan oltiin töissä koko kesä. Moni silloin soluasunnossa asuneista kurssikavereistani meni kesäksi aina kotipaikkakunnalleen ja siellä töihin. Soluasuminen oli vuokrayksiöön nähden halpaa ja kesän ajalta ei tietenkään siitä soluasunnostaan tarvinnut maksaa mitään, kun ei siellä asunutkaan vaan vanhempiensa luona kotipaikkakunnalla. Joillekin kauempaa tulleille vanhemmat olivat ostaneet Helsingistä yksiön, jossa nuori sai asua ilmaiseksi tai pelkän yhtiövastikkeen hinnalla. Kun valmistui, vanhemmat joko myivät asunnon tai pitivät sen sijoitusasuntona. Osalla muualla kuin soluasunnossa asuvia vanhemmat avustivat vuokranmaksussa. Maailma on muuttunut ja nyt on vaikeaa nuoren opiskelijan löytää edes kesätöitä saati sitten viikonloppuisin tai iltaisin mitään keikkahommia. Joten se, että nyt opiskelijat jotenkin pakotettaisiin soluasuntoihin, ei ole hyvä juttu. Ennen soluasunto oli vain yksi vaihtoehdoista, mutta nyt se olisi siis pakko. Paitsi jos "pappa betalar".
Mitä tulee tuohon kohtaan 1, niin työkyvyttämät eivät todennäököisesti yks kaks ihmeparannu. Paitsi Kelan asiantuntijalääkäreiden mielestä. Eli heidän kohdallaan tilanne ei ole vain väliaikainen vaan useimmiten pysyvä. On eri asia asua soluasunnossa 4 vuotta kuin 40 vuotta. Työttömien kohdalla taas tilanne olisi ihan "mission impossible". 6 kk soluasunnossa, 3 kk vuokralla, 4 kk soluasunnossa, 3 viikkoa vuokralla jne jne. Lisäksi monella työttömällä ja työkyvyttömyyseläkkeellä olevallakin on lapsia, joten mihis nämä lapset laitettaisiin? Huostaan?
Tavallaan ymmärrän opiskelijoiden kohdalla yleisen asumistuen muuttamisen takaisin opiskelijan asumislisäksi, mutta tämä muutos olisi pitänyt tehdä sellaiseen aikaan, jolloin suunnilleen bussipysäkiltäkin sua pyydetään töihin. Kasarilla koin useammankin kerran tuollaisen tilanteen, kun Meilahdessa bussipysäkillä juttelin jonkun kurssikaverini kanssa ja siinä pysäkillähän oli sitten sekä Meilahden sairaala-alueelta että myös Laakson sairaalan alueelta osastonhoitajia ja kun kuulivat meidän jutustelun, tulivat kysymään, tultaisko heille viikonloppuksi iltavuoroon ja kesäksi kesätöihin. Nämä ajat ovat mennyttä maailmaa.Nin ovat ja juuri siksi opiskelijoiden on aika naurettavaa pyrkiä samaan elintasoon tekemättä mitään kuin aiemmin. Tilanne on se, että asuntoja eikä rahaa eikä töitä ole, jolloin elintasoa pitää laskea. Ja opiskelijoilla siihen on edellytyksiä ihan eri tavalla kuin muilla. Nuoret on tärkeitä, mutta eivät tärkeimpiä.
Asuntojahan kyllä on vaikka kuinka paljon. Hekallakin tyhjillään tuhansia. Mutta opiskelijalla ei ole rahaa eikä töitä. Ja tuo rahan puuttuminen johtuu nimenomaan siitä, että töitä ei ole. Opiskelijat joutuvat jokatapauksessa laskemaan elintasoaan, mutta pitääkö ajaa niin ahtaalle, että nuoren on järkevämpää olla työtön kuin lähteä opiskelemaan? Kaikilta aloilta kun ei valmistu hyväpalkkaisiin hommiin ja myös rividuunareitakin tarvitaan tulevaisuudessakin. Paitsi jos hommataan rividuunarit jostain kehitysmaista.
Ne eivät kelpaa opiskelijoille. Opiskelijakämpistä jäisi 50€/kk maksettavaa, mutta kun eivät ole oikeassa paikassa tai ovat liian vanhoja tms. Asennevamma on tosi yleistä opiskelijoilla.
No tämä! Ei lakkaa hänmästyttämästä miten moni ei seuraa missä mennään vaan kuvittelevat että lehteen kirjoitellaan ja avlla heitellään mielipiteitä randomisti irrallaan kontekstista. Joka paikassa puhutaan miten opiskelijoille ei kelpaa asunnot ja siksi paljon asuntoja tyhjillään ja tt-tukea opiskelijoille maksellaan enemmän. Silkkaa itsekästä valitusta kun ei kelpaa solu tai pieni yksiö opiskelija-asunnoista.
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se, että opiskelijat noin ylipäätään saavat asua ko. asunnoissa muiden veronmaksajien piikkiin, on luxusta ja ekonomisesti kestämätöntä.
Lähtökohtaisesti opiskelijan tulisi asua vielä kotona, ja sitten opintojen jälkeen muuttaa sellaiseen asuntoon, johon hänellä on varaa.Näin sanoo vain ihminen, joka asuu alle 30 km päässä yliopistoista, ammattikorkeakouluista ja ammattikouluista ja julkinen liikenne toimii tai sitten heillä on varaa ostaa omalle nuorelleen auto ja maksaa kaikki autoon liittyvät kustannukset. Vaikka olenkin koko ikäni asunut pääkaupunkiseudulla, silti ymmärrän, ettei josssain Pihtiputaalla voi opiskella insinööriksi tai sairaanhoitajaksi.
Niin, olisi meidänkin jälkikasvujen päivät muodostuneet aika pitkiksi yli 200 kilsan päässä opiskellessa. Joten ostettiin kaksio jossa asui kumpikin. Asuntovälittäjä kyttäsi ja löysi sopivan asunnon. Myöhemmin myytiin pois. Mistä muuten lähtee ajatus että opiskelijan pitäisi itse ensin tienata rahansa opiskeluunsa tai asumiseensa. Aika mahdotontahan se on. Me rahoitettiin opiskelut ja asunnot koska oli varaa mutta ymmärrän tuen tarpeen jos ei ole näin onnekas. Opiskelujen tukeminen on yhteiskunnalle kaikkein kannattavinta. Kuten nuorten perheidenkin tukeminen ehkä kun kuuntelee valitusta suomalaisten syntyvyyden romahtamisesta. Raha ratkaisee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos vielä jotain tästä nostalgisesta poimminnasta voisi tuoda esille on se, että nuori 50-luvulla oli kuitenkin saanut kovan kotikasvatuksen, hyviä käytöstapoja arvostettiin, kohteliaisuutta ja muiden huomioimista, nykyaikaisen minä-minä ja minä kulttuurin sijaan. Harrastukset olivat tervehenkistä urheilua - uiminen kesäaikaan, talvella murtomaahiihto.Oli ehkä jokin pieni kämänen radion tapainen, josta kuunneltiin sen ajan saksalaishenkistä iskelmää, rock-musiikki ja kulttuuri teki vasta tuloaan. Tyttöjä lähestyttiin lavatansseissa ja oltiin onnellisia jos päästiin saatille. Naimaonnea odoteltiin sitten kun oli opinnot valmiina. Huvitukset olivat tansseissa käymistä. Alkoholiinkaan ei ollut niin paljon laittaa rahaa kuin nykypäivänä.
Pikakelaus tähän päivään. Nuorisomusiikki kovaäänistä, solun jaat ahmedin ja abudabin kanssa. Käytössä alkoholi, peukku ja muut virkistysaineet appelsiinijaffan sijaan.
Olisihan soluunkin aivan helppoa laittaa järjestyssäännöt, joiden rikkominen johtaa varoitukseen ja toistuessaan kämpän menetykseen.
No onhan niissä eikä peukun käyttäjät ole mitään opiskelijoita. Enemmän niitä varmasti siellä yksiössä Kalliossa pyörii kuitenkin. Ja tuo ra sis tinen ulina on niin naurettavaa kuin olla boi. Ihan kuin sillä nyt olisi jotain väliä minkä värinen kämppis on tai mihin uskoo. Vanhoillisempi ajattelutapa kuin aloituksessa puhutulla 50-luvun tapauksella tuntuu sulla olevan.
50-luvulla ei ollut vielä koko maailma kylässä eivätkä opiskelijat käyttäneet laajalti huumeita!
50-luvullahan käytettiin paljon huumeita, koska moni sodasta palannut oli koukussa.
Kaikken nuorimmat sodassa olleet miehet olivat syntyneet 1926. Ei heitä 1950-luvun opiskelijakämpissä siis ruuhkaksi asti ollut, etenkin kun ottaa huomioon että siihen aikaan yliopistoon meneminen ei ollut kovin yleistä.
Meinaat että korsuissa opiskelivat koko sodan ajan? :D Ettei olisi opinnot monellakin lykkääntyneet.
Rauhan tullessa monet sotajermut palasivat koulunpenkille ja jatkoivat opintojaan! 1950-luvulla he olivat jo työelämässä!
Niin, viimeiset kotiutettiin vasta -47:
https://www.ts.fi/a/279534
Varmasti heidän joukossaan oli niitä jotka jatkoivat opintojaan 50-luvun puolella. Nyt puhutaan kuitenkin kokonaisista ikäluokista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se, että opiskelijat noin ylipäätään saavat asua ko. asunnoissa muiden veronmaksajien piikkiin, on luxusta ja ekonomisesti kestämätöntä.
Lähtökohtaisesti opiskelijan tulisi asua vielä kotona, ja sitten opintojen jälkeen muuttaa sellaiseen asuntoon, johon hänellä on varaa.Näin sanoo vain ihminen, joka asuu alle 30 km päässä yliopistoista, ammattikorkeakouluista ja ammattikouluista ja julkinen liikenne toimii tai sitten heillä on varaa ostaa omalle nuorelleen auto ja maksaa kaikki autoon liittyvät kustannukset. Vaikka olenkin koko ikäni asunut pääkaupunkiseudulla, silti ymmärrän, ettei josssain Pihtiputaalla voi opiskella insinööriksi tai sairaanhoitajaksi.
Niin, olisi meidänkin jälkikasvujen päivät muodostuneet aika pitkiksi yli 200 kilsan päässä opiskellessa. Joten ostettiin kaksio jossa asui kumpikin. Asuntovälittäjä kyttäsi ja löysi sopivan asunnon. Myöhemmin myytiin pois. Mistä muuten lähtee ajatus että opiskelijan pitäisi itse ensin tienata rahansa opiskeluunsa tai asumiseensa. Aika mahdotontahan se on. Me rahoitettiin opiskelut ja asunnot koska oli varaa mutta ymmärrän tuen tarpeen jos ei ole näin onnekas. Opiskelujen tukeminen on yhteiskunnalle kaikkein kannattavinta. Kuten nuorten perheidenkin tukeminen ehkä kun kuuntelee valitusta suomalaisten syntyvyyden romahtamisesta. Raha ratkaisee.
Ni mistähän? Siitä että yleensä omilleen muuttava elättää itsensä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos vielä jotain tästä nostalgisesta poimminnasta voisi tuoda esille on se, että nuori 50-luvulla oli kuitenkin saanut kovan kotikasvatuksen, hyviä käytöstapoja arvostettiin, kohteliaisuutta ja muiden huomioimista, nykyaikaisen minä-minä ja minä kulttuurin sijaan. Harrastukset olivat tervehenkistä urheilua - uiminen kesäaikaan, talvella murtomaahiihto.Oli ehkä jokin pieni kämänen radion tapainen, josta kuunneltiin sen ajan saksalaishenkistä iskelmää, rock-musiikki ja kulttuuri teki vasta tuloaan. Tyttöjä lähestyttiin lavatansseissa ja oltiin onnellisia jos päästiin saatille. Naimaonnea odoteltiin sitten kun oli opinnot valmiina. Huvitukset olivat tansseissa käymistä. Alkoholiinkaan ei ollut niin paljon laittaa rahaa kuin nykypäivänä.
Pikakelaus tähän päivään. Nuorisomusiikki kovaäänistä, solun jaat ahmedin ja abudabin kanssa. Käytössä alkoholi, peukku ja muut virkistysaineet appelsiinijaffan sijaan.
Olisihan soluunkin aivan helppoa laittaa järjestyssäännöt, joiden rikkominen johtaa varoitukseen ja toistuessaan kämpän menetykseen.
No onhan niissä eikä peukun käyttäjät ole mitään opiskelijoita. Enemmän niitä varmasti siellä yksiössä Kalliossa pyörii kuitenkin. Ja tuo ra sis tinen ulina on niin naurettavaa kuin olla boi. Ihan kuin sillä nyt olisi jotain väliä minkä värinen kämppis on tai mihin uskoo. Vanhoillisempi ajattelutapa kuin aloituksessa puhutulla 50-luvun tapauksella tuntuu sulla olevan.
50-luvulla ei ollut vielä koko maailma kylässä eivätkä opiskelijat käyttäneet laajalti huumeita!
50-luvullahan käytettiin paljon huumeita, koska moni sodasta palannut oli koukussa.
Hota-pulveria sodassa. Eikö se ollut amfetamiini? Päänsärkyyn käytettiin.
Siihen aikaan yskänlääkkeissäkin oli heroiinia. Rintamalla sotilaita lääkittiin heroiinilla, morfiinilla ja pidettiin toimintakunnossa pervitiinillä. Moni jäi koukkuun ja monen sortin nistiä oli ympäri Suomea sodan jälkeen. Lisäksi tietysti itseään ja traumojaan alkoholilla lääkitsevät siihen päälle. Huumeiden käyttöhän oli laillista aina 60-luvun puoliväliin asti.
Ei noita nyt joka soltulle jaeltu kuin karkkia vaan hyvin harvoille ja harvoissa erikoistilanteissa. Aika harva noihin jäi sinänsä armeijan vuoksi koukkuun, vaan pikemminkin sodassa koetut asiat sai hakemaan erilaisista päihteistä apua myöhemmin.
Kyllä jaettiin ja vaivaan kuin vaivaan sai herskaa. Ei siellä mitään vemppaa jaettu jos oli vähän vetämätön olo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te jotka olette sitä mieltä, että yhteiskunnan pitäisi tarjota opiskelijoille asuminen soluissa, niin oletteko myös sitä mieltä, että:
1. kaikkien yhteiskunnan rahoilla asuvien (opiskelijat, työttömät, työkyvyttömyyseläkeläiset yms.) ensisijainen asumismuoto pitäisi olla solu ja jos haluaa yksiön, erotus pitäisi maksaa itse VAI
2. ainoastaan opiskelijoita voidaan laittaa soluun
Erityisesti kiinnostaisi kakkoskohtaan, että jos ollaan määritelty jokin inhimillisen elämän vähimmäistaso asumiselle, niin miksi se olisi erilainen opiskelijoille?
Esität vaikean kysymyksen. Kun aikoinaan itse opiskelin, ei opiskelijat kuuluneet yleisen asumistuen piiriin. Oli vain se opiskelijan asumislisä. MUTTA elettiin aikaa, jolloin oli vaikka minkälaista hanttihommaa. Monella alalla oli erilaisia keikkahommia. Kesälomia ei pidetty vaan oltiin töissä koko kesä. Moni silloin soluasunnossa asuneista kurssikavereistani meni kesäksi aina kotipaikkakunnalleen ja siellä töihin. Soluasuminen oli vuokrayksiöön nähden halpaa ja kesän ajalta ei tietenkään siitä soluasunnostaan tarvinnut maksaa mitään, kun ei siellä asunutkaan vaan vanhempiensa luona kotipaikkakunnalla. Joillekin kauempaa tulleille vanhemmat olivat ostaneet Helsingistä yksiön, jossa nuori sai asua ilmaiseksi tai pelkän yhtiövastikkeen hinnalla. Kun valmistui, vanhemmat joko myivät asunnon tai pitivät sen sijoitusasuntona. Osalla muualla kuin soluasunnossa asuvia vanhemmat avustivat vuokranmaksussa. Maailma on muuttunut ja nyt on vaikeaa nuoren opiskelijan löytää edes kesätöitä saati sitten viikonloppuisin tai iltaisin mitään keikkahommia. Joten se, että nyt opiskelijat jotenkin pakotettaisiin soluasuntoihin, ei ole hyvä juttu. Ennen soluasunto oli vain yksi vaihtoehdoista, mutta nyt se olisi siis pakko. Paitsi jos "pappa betalar".
Mitä tulee tuohon kohtaan 1, niin työkyvyttämät eivät todennäököisesti yks kaks ihmeparannu. Paitsi Kelan asiantuntijalääkäreiden mielestä. Eli heidän kohdallaan tilanne ei ole vain väliaikainen vaan useimmiten pysyvä. On eri asia asua soluasunnossa 4 vuotta kuin 40 vuotta. Työttömien kohdalla taas tilanne olisi ihan "mission impossible". 6 kk soluasunnossa, 3 kk vuokralla, 4 kk soluasunnossa, 3 viikkoa vuokralla jne jne. Lisäksi monella työttömällä ja työkyvyttömyyseläkkeellä olevallakin on lapsia, joten mihis nämä lapset laitettaisiin? Huostaan?
Tavallaan ymmärrän opiskelijoiden kohdalla yleisen asumistuen muuttamisen takaisin opiskelijan asumislisäksi, mutta tämä muutos olisi pitänyt tehdä sellaiseen aikaan, jolloin suunnilleen bussipysäkiltäkin sua pyydetään töihin. Kasarilla koin useammankin kerran tuollaisen tilanteen, kun Meilahdessa bussipysäkillä juttelin jonkun kurssikaverini kanssa ja siinä pysäkillähän oli sitten sekä Meilahden sairaala-alueelta että myös Laakson sairaalan alueelta osastonhoitajia ja kun kuulivat meidän jutustelun, tulivat kysymään, tultaisko heille viikonloppuksi iltavuoroon ja kesäksi kesätöihin. Nämä ajat ovat mennyttä maailmaa.Nin ovat ja juuri siksi opiskelijoiden on aika naurettavaa pyrkiä samaan elintasoon tekemättä mitään kuin aiemmin. Tilanne on se, että asuntoja eikä rahaa eikä töitä ole, jolloin elintasoa pitää laskea. Ja opiskelijoilla siihen on edellytyksiä ihan eri tavalla kuin muilla. Nuoret on tärkeitä, mutta eivät tärkeimpiä.
Asuntojahan kyllä on vaikka kuinka paljon. Hekallakin tyhjillään tuhansia. Mutta opiskelijalla ei ole rahaa eikä töitä. Ja tuo rahan puuttuminen johtuu nimenomaan siitä, että töitä ei ole. Opiskelijat joutuvat jokatapauksessa laskemaan elintasoaan, mutta pitääkö ajaa niin ahtaalle, että nuoren on järkevämpää olla työtön kuin lähteä opiskelemaan? Kaikilta aloilta kun ei valmistu hyväpalkkaisiin hommiin ja myös rividuunareitakin tarvitaan tulevaisuudessakin. Paitsi jos hommataan rividuunarit jostain kehitysmaista.
Ne eivät kelpaa opiskelijoille. Opiskelijakämpistä jäisi 50€/kk maksettavaa, mutta kun eivät ole oikeassa paikassa tai ovat liian vanhoja tms. Asennevamma on tosi yleistä opiskelijoilla.
Juurikin näin. Siksihän tästä keskustellaan. Opiskelija-asuntoja ja soluja on alettu muuttaa työttömille ja asunnottomille kodeiksi mikä on tietenkin hyvä asia, mutta tuollainen opiskelija pitäisi tiputtaa pois tuen piiristä. Ihan naurettavaa vaatia vähintään 30 neliöinen yksiö ydinkeskustasta kun on niin erityinen.
Opiskelijoita asuu kyllä muuallakin kuin ydinkeskustassa! Ainakin Tampereella opiskelijataloja on myös keskellä kaupunkia! Pitäisikö ne jättää tyhjilleen?
Vierailija kirjoitti:
Opintotuet pitäisikokonaan lakkauttaa ja laittaa oppilaitoksiin lukukausimaksu.
Ja Suomi kehitysmaaksi jälleen! Vain varakkailla on mahdollisuus opiskella!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otaniemessä on ainakin ollut järkeviäkin soluasuntoja, joissa jokaisessa huoneessa on oma kylppäri, mutta käytävän päässä on yhteinen keittiö.
Kaikkein eniten itseä vitutti tavallisessa solussa asuessa se kylppärin jakaminen muiden kanssa. Yhteiskeittiö voisi toimiakin.
Mua itseäni ällötti aikanaan jakaa kylppäri tuntemattoman kanssa, soluasunnot on itsemurha introvertille kiltille ujolle ihmisille.
Soluasunnot ei ole ihmisten paikkoja
Soluasunnoissa oppii olemaan toisten kanssa. Elämässä selvitäkseen menestyneesti tulee myös tulla pois omalta mukavuusalueeltaan, sitä kutsutaan myös aikustumiseksi.
Aikuistumiseen ei tarvita soluasuntoa ja sosiaalisuutta ja toisten kanssa toimeen tulemista opetellaan jo kotona ja koulussa, ei vasta jossain soluasunnossa!
Hyvin on onnistuttu nyky menetelmin, ennätys määrä erakoituneita, mielenterveys hajalla, ihmisjoukossa ahdistuvia nuoria suomessa...
Olet tosi lapsellinen, jos kuvittelet, että tuo kaikki muuttuu sillä, että opiskelijat pakotetaan soluihin.
Huomaatko, miten itsestäsikin on tullut ilkeä ja muita tuomitseva ihminen, eikä millään tavalla hyvä ihminen. Varmasti solun syytä.
Ei tietenkään muutu, mutta joskus kannattaa edes yrittää katsoa laajempaa kuvaa ja yleistystä. Opiskelijoiden realiteettitaju on kadonnut, soluasuminen ja oikean elämän eläminen varmasti auttaisi hyvin usein.
Miksi juuri soluasuminen olisi oikeaa elämää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te jotka olette sitä mieltä, että yhteiskunnan pitäisi tarjota opiskelijoille asuminen soluissa, niin oletteko myös sitä mieltä, että:
1. kaikkien yhteiskunnan rahoilla asuvien (opiskelijat, työttömät, työkyvyttömyyseläkeläiset yms.) ensisijainen asumismuoto pitäisi olla solu ja jos haluaa yksiön, erotus pitäisi maksaa itse VAI
2. ainoastaan opiskelijoita voidaan laittaa soluun
Erityisesti kiinnostaisi kakkoskohtaan, että jos ollaan määritelty jokin inhimillisen elämän vähimmäistaso asumiselle, niin miksi se olisi erilainen opiskelijoille?
Esität vaikean kysymyksen. Kun aikoinaan itse opiskelin, ei opiskelijat kuuluneet yleisen asumistuen piiriin. Oli vain se opiskelijan asumislisä. MUTTA elettiin aikaa, jolloin oli vaikka minkälaista hanttihommaa. Monella alalla oli erilaisia keikkahommia. Kesälomia ei pidetty vaan oltiin töissä koko kesä. Moni silloin soluasunnossa asuneista kurssikavereistani meni kesäksi aina kotipaikkakunnalleen ja siellä töihin. Soluasuminen oli vuokrayksiöön nähden halpaa ja kesän ajalta ei tietenkään siitä soluasunnostaan tarvinnut maksaa mitään, kun ei siellä asunutkaan vaan vanhempiensa luona kotipaikkakunnalla. Joillekin kauempaa tulleille vanhemmat olivat ostaneet Helsingistä yksiön, jossa nuori sai asua ilmaiseksi tai pelkän yhtiövastikkeen hinnalla. Kun valmistui, vanhemmat joko myivät asunnon tai pitivät sen sijoitusasuntona. Osalla muualla kuin soluasunnossa asuvia vanhemmat avustivat vuokranmaksussa. Maailma on muuttunut ja nyt on vaikeaa nuoren opiskelijan löytää edes kesätöitä saati sitten viikonloppuisin tai iltaisin mitään keikkahommia. Joten se, että nyt opiskelijat jotenkin pakotettaisiin soluasuntoihin, ei ole hyvä juttu. Ennen soluasunto oli vain yksi vaihtoehdoista, mutta nyt se olisi siis pakko. Paitsi jos "pappa betalar".
Mitä tulee tuohon kohtaan 1, niin työkyvyttämät eivät todennäököisesti yks kaks ihmeparannu. Paitsi Kelan asiantuntijalääkäreiden mielestä. Eli heidän kohdallaan tilanne ei ole vain väliaikainen vaan useimmiten pysyvä. On eri asia asua soluasunnossa 4 vuotta kuin 40 vuotta. Työttömien kohdalla taas tilanne olisi ihan "mission impossible". 6 kk soluasunnossa, 3 kk vuokralla, 4 kk soluasunnossa, 3 viikkoa vuokralla jne jne. Lisäksi monella työttömällä ja työkyvyttömyyseläkkeellä olevallakin on lapsia, joten mihis nämä lapset laitettaisiin? Huostaan?
Tavallaan ymmärrän opiskelijoiden kohdalla yleisen asumistuen muuttamisen takaisin opiskelijan asumislisäksi, mutta tämä muutos olisi pitänyt tehdä sellaiseen aikaan, jolloin suunnilleen bussipysäkiltäkin sua pyydetään töihin. Kasarilla koin useammankin kerran tuollaisen tilanteen, kun Meilahdessa bussipysäkillä juttelin jonkun kurssikaverini kanssa ja siinä pysäkillähän oli sitten sekä Meilahden sairaala-alueelta että myös Laakson sairaalan alueelta osastonhoitajia ja kun kuulivat meidän jutustelun, tulivat kysymään, tultaisko heille viikonloppuksi iltavuoroon ja kesäksi kesätöihin. Nämä ajat ovat mennyttä maailmaa.Nin ovat ja juuri siksi opiskelijoiden on aika naurettavaa pyrkiä samaan elintasoon tekemättä mitään kuin aiemmin. Tilanne on se, että asuntoja eikä rahaa eikä töitä ole, jolloin elintasoa pitää laskea. Ja opiskelijoilla siihen on edellytyksiä ihan eri tavalla kuin muilla. Nuoret on tärkeitä, mutta eivät tärkeimpiä.
Asuntojahan kyllä on vaikka kuinka paljon. Hekallakin tyhjillään tuhansia. Mutta opiskelijalla ei ole rahaa eikä töitä. Ja tuo rahan puuttuminen johtuu nimenomaan siitä, että töitä ei ole. Opiskelijat joutuvat jokatapauksessa laskemaan elintasoaan, mutta pitääkö ajaa niin ahtaalle, että nuoren on järkevämpää olla työtön kuin lähteä opiskelemaan? Kaikilta aloilta kun ei valmistu hyväpalkkaisiin hommiin ja myös rividuunareitakin tarvitaan tulevaisuudessakin. Paitsi jos hommataan rividuunarit jostain kehitysmaista.
Ne eivät kelpaa opiskelijoille. Opiskelijakämpistä jäisi 50€/kk maksettavaa, mutta kun eivät ole oikeassa paikassa tai ovat liian vanhoja tms. Asennevamma on tosi yleistä opiskelijoilla.
No tämä! Ei lakkaa hänmästyttämästä miten moni ei seuraa missä mennään vaan kuvittelevat että lehteen kirjoitellaan ja avlla heitellään mielipiteitä randomisti irrallaan kontekstista. Joka paikassa puhutaan miten opiskelijoille ei kelpaa asunnot ja siksi paljon asuntoja tyhjillään ja tt-tukea opiskelijoille maksellaan enemmän. Silkkaa itsekästä valitusta kun ei kelpaa solu tai pieni yksiö opiskelija-asunnoista.
Opiskelija-asuntoja ei ole ainakaan tällä hetkellä vapaana, ei ainakaan niin, että voisi vapaasti valita!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otaniemessä on ainakin ollut järkeviäkin soluasuntoja, joissa jokaisessa huoneessa on oma kylppäri, mutta käytävän päässä on yhteinen keittiö.
Kaikkein eniten itseä vitutti tavallisessa solussa asuessa se kylppärin jakaminen muiden kanssa. Yhteiskeittiö voisi toimiakin.
Mua itseäni ällötti aikanaan jakaa kylppäri tuntemattoman kanssa, soluasunnot on itsemurha introvertille kiltille ujolle ihmisille.
Soluasunnot ei ole ihmisten paikkoja
Soluasunnoissa oppii olemaan toisten kanssa. Elämässä selvitäkseen menestyneesti tulee myös tulla pois omalta mukavuusalueeltaan, sitä kutsutaan myös aikustumiseksi.
Aikuistumiseen ei tarvita soluasuntoa ja sosiaalisuutta ja toisten kanssa toimeen tulemista opetellaan jo kotona ja koulussa, ei vasta jossain soluasunnossa!
Hyvin on onnistuttu nyky menetelmin, ennätys määrä erakoituneita, mielenterveys hajalla, ihmisjoukossa ahdistuvia nuoria suomessa...
Olet tosi lapsellinen, jos kuvittelet, että tuo kaikki muuttuu sillä, että opiskelijat pakotetaan soluihin.
Huomaatko, miten itsestäsikin on tullut ilkeä ja muita tuomitseva ihminen, eikä millään tavalla hyvä ihminen. Varmasti solun syytä.
Ei tietenkään muutu, mutta joskus kannattaa edes yrittää katsoa laajempaa kuvaa ja yleistystä. Opiskelijoiden realiteettitaju on kadonnut, soluasuminen ja oikean elämän eläminen varmasti auttaisi hyvin usein.
Miksi juuri soluasuminen olisi oikeaa elämää?
Miksi ei olisi? Jos almuilla elää niin pitää tyytyä siihen mitä saa. Omilla rahoillaan saa sitten asua ihan miten haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se, että opiskelijat noin ylipäätään saavat asua ko. asunnoissa muiden veronmaksajien piikkiin, on luxusta ja ekonomisesti kestämätöntä.
Lähtökohtaisesti opiskelijan tulisi asua vielä kotona, ja sitten opintojen jälkeen muuttaa sellaiseen asuntoon, johon hänellä on varaa.Näin sanoo vain ihminen, joka asuu alle 30 km päässä yliopistoista, ammattikorkeakouluista ja ammattikouluista ja julkinen liikenne toimii tai sitten heillä on varaa ostaa omalle nuorelleen auto ja maksaa kaikki autoon liittyvät kustannukset. Vaikka olenkin koko ikäni asunut pääkaupunkiseudulla, silti ymmärrän, ettei josssain Pihtiputaalla voi opiskella insinööriksi tai sairaanhoitajaksi.
Niin, olisi meidänkin jälkikasvujen päivät muodostuneet aika pitkiksi yli 200 kilsan päässä opiskellessa. Joten ostettiin kaksio jossa asui kumpikin. Asuntovälittäjä kyttäsi ja löysi sopivan asunnon. Myöhemmin myytiin pois. Mistä muuten lähtee ajatus että opiskelijan pitäisi itse ensin tienata rahansa opiskeluunsa tai asumiseensa. Aika mahdotontahan se on. Me rahoitettiin opiskelut ja asunnot koska oli varaa mutta ymmärrän tuen tarpeen jos ei ole näin onnekas. Opiskelujen tukeminen on yhteiskunnalle kaikkein kannattavinta. Kuten nuorten perheidenkin tukeminen ehkä kun kuuntelee valitusta suomalaisten syntyvyyden romahtamisesta. Raha ratkaisee.
Ni mistähän? Siitä että yleensä omilleen muuttava elättää itsensä.
Tämä kyllä koski aikaa, jolloin töitä riitti. Suomi on pinta-alaltaan suuri, mutta väestömäärältään pieni maa. Vuosikymmenten aikana kaikki on keskitetty vain suurimmille paikkakunnille. Ei tämä kyllä ihan uusi ilmiö ole. Isäni on syntynyt 1929 ja oli 6-lapsisesta perheestä ainoa, jolle vanhemmillaan oli varaa maksaa oppikoulu. Keskikoulu löytyi kotipitäjästä, mutta lukioluokat sitten kauempaa. 43 km oli koulumatka yhteen suuntaan. Vielä yli viiskymppisenäkin isä näki välillä painajaisia siitä, että myöhästyy junasta ja siten koulusta. Kunnes sitten yhtenä yönä oli unessaan päättänyt, että no menee kouluun omalla autollaan :D Helsinkiin Otaniemeen tuli 1952 opiskelemaan vasta yhdessä äidin kanssa. Äiti kävi töissä ja isä opiskeli. Äidin vanhemmilla ei ollut varaa maksaa edes oppikoulun viittä ensimäistä luokkaa yhdellekään lapsista, mutta siihen aikaan sentään sai töitä, vaikkei ollutkaan käytynä muuta kuin vain kansakoulu.
Jos siis halutaan, että nuori muuttaa omilleen vasta sitten, kun pystyy maksamaan elämisensä itse, niitä oppilaitoksia sitten pitäisi olla siellä sun täällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi rajata tämä vain opiskelijoihin? Perheetkin voisivat paremmin yhteisöllisessä asumisessa, missä perheellä on oma huone tai kaksi, mutta keittiö, pesutilat ja sosiaalitilat jaettaisiin toisten perheiden kanssa. Tätä sosiaalista kommuunia voisi kutsua vaikka kolhoosiksi. Miksei kukaan ole keksinyt tätä aiemmin?
Opiskelu on väliaikaista, vai eikö muka ole?
Niin on eläkkeelläkin olo - boomerit ja muut vanhukset voitaisiin laittaa yhteisiin huoneisiin asumaan loppuelämäkseen, ja heidän asuntonsa antaa nuorille, joilla on elämä edessä.
Vanhuksille voisi hyvin sopia soluasuminen, ainakin leskille tai sellaisille joiden puoliso on hoivakodissa. Omassa huoneessa voi olla rauhassa, yhteisistä tiloista löytyy seuraa, on turvallisempaakin kun kämppäkaveri voi soittaa apua jos jotain tapahtuu. Jos tarvitaan kotihoidon palveluita, niin samalla käynnillä voi hoitaa monta asiakasta. Eikö tällainen senioritalon ja hoivakodin välimuoto olisi ihanteellinen asumisratkaisu? Ainakin Jarmo Kervinen muuttaa sellaiseen riemumielin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otaniemessä on ainakin ollut järkeviäkin soluasuntoja, joissa jokaisessa huoneessa on oma kylppäri, mutta käytävän päässä on yhteinen keittiö.
Kaikkein eniten itseä vitutti tavallisessa solussa asuessa se kylppärin jakaminen muiden kanssa. Yhteiskeittiö voisi toimiakin.
Mua itseäni ällötti aikanaan jakaa kylppäri tuntemattoman kanssa, soluasunnot on itsemurha introvertille kiltille ujolle ihmisille.
Soluasunnot ei ole ihmisten paikkoja
Soluasunnoissa oppii olemaan toisten kanssa. Elämässä selvitäkseen menestyneesti tulee myös tulla pois omalta mukavuusalueeltaan, sitä kutsutaan myös aikustumiseksi.
Aikuistumiseen ei tarvita soluasuntoa ja sosiaalisuutta ja toisten kanssa toimeen tulemista opetellaan jo kotona ja koulussa, ei vasta jossain soluasunnossa!
Hyvin on onnistuttu nyky menetelmin, ennätys määrä erakoituneita, mielenterveys hajalla, ihmisjoukossa ahdistuvia nuoria suomessa...
Olet tosi lapsellinen, jos kuvittelet, että tuo kaikki muuttuu sillä, että opiskelijat pakotetaan soluihin.
Huomaatko, miten itsestäsikin on tullut ilkeä ja muita tuomitseva ihminen, eikä millään tavalla hyvä ihminen. Varmasti solun syytä.
Ei tietenkään muutu, mutta joskus kannattaa edes yrittää katsoa laajempaa kuvaa ja yleistystä. Opiskelijoiden realiteettitaju on kadonnut, soluasuminen ja oikean elämän eläminen varmasti auttaisi hyvin usein.
Miksi juuri soluasuminen olisi oikeaa elämää?
Miksi ei olisi? Jos almuilla elää niin pitää tyytyä siihen mitä saa. Omilla rahoillaan saa sitten asua ihan miten haluaa.
Jankuti, jankuti!
Tuollainen ratkaisu ok jos oman huoneen lisäksi oma kylppäri, keittiö+muut tilat yhteisiä ja sit tietenkin mieltään terve/terveitä kämppiksiä:D opiskelukaveri asui talossa jossa 4 makuuhuonetta, yhdessä oli parveke, yhdessä oli kaappiin piilotettu lavuaari/vesipiste ja kaksi muuta oli ihan tavallisia pienempiä huoneita jossa ei ollut kumpaakaan, yhteistilat oli keittiö, olkkari, oli tiukat järjestyssäännöt ja vuokranantaja kävi kerran viikossa ja tarkasti paikat että oli siistit eikä häiriöitä, jos joku lipsui säännöistä se oli eka varoitus ja tokalla ulos.
Vuokra oli todella todella edullinen, siinä missä oli tuo vesipistelavuaari oli kaverin huone, vuokra oli 150 e/kk, parvekkeellisessa vähän enemmän kun oli isompi 200 e ja kahdessa pienemmässä 100 e, kuulemma tuossa oli kova "kilpailu" kuka saa asua tuossa talossa koska oli tosi hyvällä paikallakin kun keskustaan oli n 1 km ja kaveri sai sit hyvällä tuurilla tuon huoneiston, lopuissa 3 asui kans hyviä tyyppejä, kävin käymässä muutaman kerran ja oli kyl tosi ihana paikka kun oli keittiökin rempattu ihan viimeisen päälle, kylppäri oli kans isohko ja pyykkikone ja kuivaus rumpu oli vuokranantajalta ja oli vuoroviikot ja lista jos halusi varata pyykkikoneen. Muuten sit huonekalut yms piti itse tuoda jos halusi että oli esim oma sänky, keittiönpöytä jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi rajata tämä vain opiskelijoihin? Perheetkin voisivat paremmin yhteisöllisessä asumisessa, missä perheellä on oma huone tai kaksi, mutta keittiö, pesutilat ja sosiaalitilat jaettaisiin toisten perheiden kanssa. Tätä sosiaalista kommuunia voisi kutsua vaikka kolhoosiksi. Miksei kukaan ole keksinyt tätä aiemmin?
Opiskelu on väliaikaista, vai eikö muka ole?
Niin on eläkkeelläkin olo - boomerit ja muut vanhukset voitaisiin laittaa yhteisiin huoneisiin asumaan loppuelämäkseen, ja heidän asuntonsa antaa nuorille, joilla on elämä edessä.
Vanhuksille voisi hyvin sopia soluasuminen, ainakin leskille tai sellaisille joiden puoliso on hoivakodissa. Omassa huoneessa voi olla rauhassa, yhteisistä tiloista löytyy seuraa, on turvallisempaakin kun kämppäkaveri voi soittaa apua jos jotain tapahtuu. Jos tarvitaan kotihoidon palveluita, niin samalla käynnillä voi hoitaa monta asiakasta. Eikö tällainen senioritalon ja hoivakodin välimuoto olisi ihanteellinen asumisratkaisu? Ainakin Jarmo Kervinen muuttaa sellaiseen riemumielin.
Käykääs joskus vanhainkodissa vierailulla; kyllä se solu on vaan luksusta niihin verrattuna. Muutenkin typerää verrata nuorta ja tervettä elämänsä ehtoopuolella oleviin. Kumma kun ei suoraan osastolla oleviin sairaisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otaniemessä on ainakin ollut järkeviäkin soluasuntoja, joissa jokaisessa huoneessa on oma kylppäri, mutta käytävän päässä on yhteinen keittiö.
Kaikkein eniten itseä vitutti tavallisessa solussa asuessa se kylppärin jakaminen muiden kanssa. Yhteiskeittiö voisi toimiakin.
Mua itseäni ällötti aikanaan jakaa kylppäri tuntemattoman kanssa, soluasunnot on itsemurha introvertille kiltille ujolle ihmisille.
Soluasunnot ei ole ihmisten paikkoja
Soluasunnoissa oppii olemaan toisten kanssa. Elämässä selvitäkseen menestyneesti tulee myös tulla pois omalta mukavuusalueeltaan, sitä kutsutaan myös aikustumiseksi.
Aikuistumiseen ei tarvita soluasuntoa ja sosiaalisuutta ja toisten kanssa toimeen tulemista opetellaan jo kotona ja koulussa, ei vasta jossain soluasunnossa!
Hyvin on onnistuttu nyky menetelmin, ennätys määrä erakoituneita, mielenterveys hajalla, ihmisjoukossa ahdistuvia nuoria suomessa...
Olet tosi lapsellinen, jos kuvittelet, että tuo kaikki muuttuu sillä, että opiskelijat pakotetaan soluihin.
Huomaatko, miten itsestäsikin on tullut ilkeä ja muita tuomitseva ihminen, eikä millään tavalla hyvä ihminen. Varmasti solun syytä.
Ei tietenkään muutu, mutta joskus kannattaa edes yrittää katsoa laajempaa kuvaa ja yleistystä. Opiskelijoiden realiteettitaju on kadonnut, soluasuminen ja oikean elämän eläminen varmasti auttaisi hyvin usein.
Miksi juuri soluasuminen olisi oikeaa elämää?
Miksi ei olisi? Jos almuilla elää niin pitää tyytyä siihen mitä saa. Omilla rahoillaan saa sitten asua ihan miten haluaa.
Jankuti, jankuti!
Niin se nyt vaan on. Loppuu muilta se avustushalu kokonaan kun ahneena lokkina vaatii vain itselleen lisää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi rajata tämä vain opiskelijoihin? Perheetkin voisivat paremmin yhteisöllisessä asumisessa, missä perheellä on oma huone tai kaksi, mutta keittiö, pesutilat ja sosiaalitilat jaettaisiin toisten perheiden kanssa. Tätä sosiaalista kommuunia voisi kutsua vaikka kolhoosiksi. Miksei kukaan ole keksinyt tätä aiemmin?
Opiskelu on väliaikaista, vai eikö muka ole?
Niin on eläkkeelläkin olo - boomerit ja muut vanhukset voitaisiin laittaa yhteisiin huoneisiin asumaan loppuelämäkseen, ja heidän asuntonsa antaa nuorille, joilla on elämä edessä.
Vanhuksille voisi hyvin sopia soluasuminen, ainakin leskille tai sellaisille joiden puoliso on hoivakodissa. Omassa huoneessa voi olla rauhassa, yhteisistä tiloista löytyy seuraa, on turvallisempaakin kun kämppäkaveri voi soittaa apua jos jotain tapahtuu. Jos tarvitaan kotihoidon palveluita, niin samalla käynnillä voi hoitaa monta asiakasta. Eikö tällainen senioritalon ja hoivakodin välimuoto olisi ihanteellinen asumisratkaisu? Ainakin Jarmo Kervinen muuttaa sellaiseen riemumielin.
Ja siellä huonosti liikkuva Pirkko vaihtaa Marjatan vaipat, sen lisäksi vahtii muistisairasta Liisaa ja huolehtii, ettei Helenan alkoholisoitunut poika vie äitinsä viimeisiä rahoja! Joopa joo!
Rauhan tullessa monet sotajermut palasivat koulunpenkille ja jatkoivat opintojaan! 1950-luvulla he olivat jo työelämässä!