Lue keskustelun säännöt.
HS Lukijan mielipide: Opiskelija-asuntojen tulisi olla soluasuntoja eikä yksiöitä
09.08.2026 |
https://www.hs.fi/mielipide/art-2000012192662.html
"Opintojani aloittaessani syksyllä 1955 muutin asumaan Otaniemen Teekkarikylän soluasuntoon. Solussa oli viisi kahden hengen huonetta ja yhteiset pesu-, wc- ja keittotilat sekä pieni sohvanurkkaus, jossa sopi jutella tai pelata korttia."
"Soluasuntojärjestelmä oli hyvä. Siinä yhden kokemukset välittyivät myös toisille. Yhdessä tekeminen auttoi opiskelua, ja samalla se oli edullinen yhteisö itsenäistä elämää opetteleville nuorille ihmisille. Jos yhteiskunnalla on varaa opiskelija-asuntoihin, niiden on oltava soluasuntoja eikä syrjäytymiseen pusertavia yksiöitä."
Nyt on asiaa! Näin sen olla pitää! 👍
Edullisia soluasuntoja opiskelijoille, eikä mitään syrjäytymistä aiheuttavia yksiöitä! Ne yksiöt tulevat myös veronmaksajille kalliiksi, kun niihin maksetaan enemmän tukia kuin edullisempiin soluasuntoihin.
Kommentit (1227)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos vielä jotain tästä nostalgisesta poimminnasta voisi tuoda esille on se, että nuori 50-luvulla oli kuitenkin saanut kovan kotikasvatuksen, hyviä käytöstapoja arvostettiin, kohteliaisuutta ja muiden huomioimista, nykyaikaisen minä-minä ja minä kulttuurin sijaan. Harrastukset olivat tervehenkistä urheilua - uiminen kesäaikaan, talvella murtomaahiihto.Oli ehkä jokin pieni kämänen radion tapainen, josta kuunneltiin sen ajan saksalaishenkistä iskelmää, rock-musiikki ja kulttuuri teki vasta tuloaan. Tyttöjä lähestyttiin lavatansseissa ja oltiin onnellisia jos päästiin saatille. Naimaonnea odoteltiin sitten kun oli opinnot valmiina. Huvitukset olivat tansseissa käymistä. Alkoholiinkaan ei ollut niin paljon laittaa rahaa kuin nykypäivänä.
Pikakelaus tähän päivään. Nuorisomusiikki kovaäänistä, solun jaat ahmedin ja abudabin kanssa. Käytössä alkoholi, peukku ja muut virkistysaineet appelsiinijaffan sijaan.
Olisihan soluunkin aivan helppoa laittaa järjestyssäännöt, joiden rikkominen johtaa varoitukseen ja toistuessaan kämpän menetykseen.
No onhan niissä eikä peukun käyttäjät ole mitään opiskelijoita. Enemmän niitä varmasti siellä yksiössä Kalliossa pyörii kuitenkin. Ja tuo ra sis tinen ulina on niin naurettavaa kuin olla boi. Ihan kuin sillä nyt olisi jotain väliä minkä värinen kämppis on tai mihin uskoo. Vanhoillisempi ajattelutapa kuin aloituksessa puhutulla 50-luvun tapauksella tuntuu sulla olevan.
50-luvulla ei ollut vielä koko maailma kylässä eivätkä opiskelijat käyttäneet laajalti huumeita!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ole kermaperseilyä jos arka, ujo nuori haluaa asua omillaan yksiössä, ei kaikki halua tai pysty olemaan sosiaalisia, kyllä näkee jatkuvasti ilkeitä, pahoja, vahingoniloisia ihmisiä niin pitääkö sen aran ja ujo sitten vaan kestää sitä komentelua ja ilkeilyä??
Pitäisikö nämä arat ja ujot pistää armeijan tupamajoitukseen kuuntelemaan kuorsausta ja pieruja vaikka vuodeksi? Alkaa se asuminen maistua sitten solussakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
En ole onneksi koskaan joutunut asumaan soluasunnossa, mutta mietin vaan, miten noissa on tarkoitus järjestää vessassa ja suihkussa käymiset? Seinällä lista, josta jokainen varaa itselleen vuoron kuten vanhoissa kerrostaloissa saunavuorot tai pesutuvan vuorot? Entä, jos joku onkin vatsataudissa? Saako käydä useammin vai pitääkö omassa huoneessa olla sitä varten ämpäri? Yhteinen keittiö ei mielestäni olen niin iso ongelma, jos jokaisella on kuitenkin oma kylppäri. Mikroaaltouunin ja minijääkaapin kun voi hankkia sinne omaan huoneeseenkin eikä tarvitse käyttää yhteiskeittiötä ollenkaan, jos ei halua.
Mutta joo, ehkä ei kannata verrata 1950-lukua nykypäivään. Aikoinaan, jos oli jotain sääntöjä, niitä myös pääsääntöisesti noudatettiin. Se, joka ei noudattanut, "savustettiin" muiden toimesta ulos. Kasarilla Helsingin Sairaanhoito-opiston ylimmässä kerroksessa oli asuntola kaeumpaa tulleille opiskelijoille ja eihän siellä saanut edes päiväsaikaan kaverit käydä kylässä. Saati sitten iltaisin tai öisin. Ei edes kurssikaverit vaan piti odottaa alakerrassa, kun kaveri kävi asuntolasta hakemassa huoneestaan jotain.
Opiskeluaika on väliaikainen tilanne ihmisen elämässä ja siten moni kyllä kykenee asumaan sen vähän askeettisemminkin. Asuihan aikoinaan moni opiskelija alivuokralaisenakin. Ei voinut perseillä miten huvittaa tai alivuokralainen olisi hetkessä löytänyt itsensä tavaroidensa kanssa pihalta. Moni kuitenkin tarvitsee hiljaisuutta ja rauhaa opiskeluun ja siinä missä aikoinaan kirjastot olivat hiljaisia paikkoja, niin eivät ole enää. Mölyä soluasunnossa, mölyä kirjastossa, mölyä jokapaikassa, joten mistä löytyy paikka, jossa saa rauhassa opiskella?Miten tuo nyt eroaa nelihenkisen perheen suihku ja vessa-tilanteesta? Harvalla on jokaiselle oma kylppäri meinaan. Miten sä esim. mökillä tai leirillä tai retkellä tai hostellissa pärjäät noisen kanssa?
Perheenjäsenelle voi huutaa, että tule nyt pois jo sieltä suihkusta, että muutkin pääsee.
Omat perheenjäsenet eivät oksennelleet meidän kylppäriin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos vielä jotain tästä nostalgisesta poimminnasta voisi tuoda esille on se, että nuori 50-luvulla oli kuitenkin saanut kovan kotikasvatuksen, hyviä käytöstapoja arvostettiin, kohteliaisuutta ja muiden huomioimista, nykyaikaisen minä-minä ja minä kulttuurin sijaan. Harrastukset olivat tervehenkistä urheilua - uiminen kesäaikaan, talvella murtomaahiihto.Oli ehkä jokin pieni kämänen radion tapainen, josta kuunneltiin sen ajan saksalaishenkistä iskelmää, rock-musiikki ja kulttuuri teki vasta tuloaan. Tyttöjä lähestyttiin lavatansseissa ja oltiin onnellisia jos päästiin saatille. Naimaonnea odoteltiin sitten kun oli opinnot valmiina. Huvitukset olivat tansseissa käymistä. Alkoholiinkaan ei ollut niin paljon laittaa rahaa kuin nykypäivänä.
Pikakelaus tähän päivään. Nuorisomusiikki kovaäänistä, solun jaat ahmedin ja abudabin kanssa. Käytössä alkoholi, peukku ja muut virkistysaineet appelsiinijaffan sijaan.
Olisihan soluunkin aivan helppoa laittaa järjestyssäännöt, joiden rikkominen johtaa varoitukseen ja toistuessaan kämpän menetykseen.
No onhan niissä eikä peukun käyttäjät ole mitään opiskelijoita. Enemmän niitä varmasti siellä yksiössä Kalliossa pyörii kuitenkin. Ja tuo ra sis tinen ulina on niin naurettavaa kuin olla boi. Ihan kuin sillä nyt olisi jotain väliä minkä värinen kämppis on tai mihin uskoo. Vanhoillisempi ajattelutapa kuin aloituksessa puhutulla 50-luvun tapauksella tuntuu sulla olevan.
50-luvulla ei ollut vielä koko maailma kylässä eivätkä opiskelijat käyttäneet laajalti huumeita!
50-luvullahan käytettiin paljon huumeita, koska moni sodasta palannut oli koukussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole kermaperseilyä jos arka, ujo nuori haluaa asua omillaan yksiössä, ei kaikki halua tai pysty olemaan sosiaalisia, kyllä näkee jatkuvasti ilkeitä, pahoja, vahingoniloisia ihmisiä niin pitääkö sen aran ja ujo sitten vaan kestää sitä komentelua ja ilkeilyä??
Pitäisikö nämä arat ja ujot pistää armeijan tupamajoitukseen kuuntelemaan kuorsausta ja pieruja vaikka vuodeksi? Alkaa se asuminen maistua sitten solussakin.
Armeijassa on kuri ja järjestys eikä siellä voi p.erseillä mielin määrin! Sitä paitsi armeija kestää vain puoli vuotta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
En ole onneksi koskaan joutunut asumaan soluasunnossa, mutta mietin vaan, miten noissa on tarkoitus järjestää vessassa ja suihkussa käymiset? Seinällä lista, josta jokainen varaa itselleen vuoron kuten vanhoissa kerrostaloissa saunavuorot tai pesutuvan vuorot? Entä, jos joku onkin vatsataudissa? Saako käydä useammin vai pitääkö omassa huoneessa olla sitä varten ämpäri? Yhteinen keittiö ei mielestäni olen niin iso ongelma, jos jokaisella on kuitenkin oma kylppäri. Mikroaaltouunin ja minijääkaapin kun voi hankkia sinne omaan huoneeseenkin eikä tarvitse käyttää yhteiskeittiötä ollenkaan, jos ei halua.
Mutta joo, ehkä ei kannata verrata 1950-lukua nykypäivään. Aikoinaan, jos oli jotain sääntöjä, niitä myös pääsääntöisesti noudatettiin. Se, joka ei noudattanut, "savustettiin" muiden toimesta ulos. Kasarilla Helsingin Sairaanhoito-opiston ylimmässä kerroksessa oli asuntola kaeumpaa tulleille opiskelijoille ja eihän siellä saanut edes päiväsaikaan kaverit käydä kylässä. Saati sitten iltaisin tai öisin. Ei edes kurssikaverit vaan piti odottaa alakerrassa, kun kaveri kävi asuntolasta hakemassa huoneestaan jotain.
Opiskeluaika on väliaikainen tilanne ihmisen elämässä ja siten moni kyllä kykenee asumaan sen vähän askeettisemminkin. Asuihan aikoinaan moni opiskelija alivuokralaisenakin. Ei voinut perseillä miten huvittaa tai alivuokralainen olisi hetkessä löytänyt itsensä tavaroidensa kanssa pihalta. Moni kuitenkin tarvitsee hiljaisuutta ja rauhaa opiskeluun ja siinä missä aikoinaan kirjastot olivat hiljaisia paikkoja, niin eivät ole enää. Mölyä soluasunnossa, mölyä kirjastossa, mölyä jokapaikassa, joten mistä löytyy paikka, jossa saa rauhassa opiskella?Miten tuo nyt eroaa nelihenkisen perheen suihku ja vessa-tilanteesta? Harvalla on jokaiselle oma kylppäri meinaan. Miten sä esim. mökillä tai leirillä tai retkellä tai hostellissa pärjäät noisen kanssa?
Perheenjäsenelle voi huutaa, että tule nyt pois jo sieltä suihkusta, että muutkin pääsee.
Jos ei saa suutaan auki, niin sitten on turha valittaakaan. Siinähän voi vaikka oppia kommunikaatiotaitoja kun asuu solussa.
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin surkuhupaisaa, että joku horiseva 50-luvulla opiskellut idiootti tulee vinkumaan tämän päivän asumisesta. Mahtasikohan homekorvalle itselle maistua muuten 50-60 -luvun olosuhteet tänä päivänä? Jos ei, niin miksi sitten tämän päivän opiskelijoille pitäisi?
Kuka ottaa tosissaan ihmistä, jonka ulosanti on tätä tasoa ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos vielä jotain tästä nostalgisesta poimminnasta voisi tuoda esille on se, että nuori 50-luvulla oli kuitenkin saanut kovan kotikasvatuksen, hyviä käytöstapoja arvostettiin, kohteliaisuutta ja muiden huomioimista, nykyaikaisen minä-minä ja minä kulttuurin sijaan. Harrastukset olivat tervehenkistä urheilua - uiminen kesäaikaan, talvella murtomaahiihto.Oli ehkä jokin pieni kämänen radion tapainen, josta kuunneltiin sen ajan saksalaishenkistä iskelmää, rock-musiikki ja kulttuuri teki vasta tuloaan. Tyttöjä lähestyttiin lavatansseissa ja oltiin onnellisia jos päästiin saatille. Naimaonnea odoteltiin sitten kun oli opinnot valmiina. Huvitukset olivat tansseissa käymistä. Alkoholiinkaan ei ollut niin paljon laittaa rahaa kuin nykypäivänä.
Pikakelaus tähän päivään. Nuorisomusiikki kovaäänistä, solun jaat ahmedin ja abudabin kanssa. Käytössä alkoholi, peukku ja muut virkistysaineet appelsiinijaffan sijaan.
Olisihan soluunkin aivan helppoa laittaa järjestyssäännöt, joiden rikkominen johtaa varoitukseen ja toistuessaan kämpän menetykseen.
No onhan niissä eikä peukun käyttäjät ole mitään opiskelijoita. Enemmän niitä varmasti siellä yksiössä Kalliossa pyörii kuitenkin. Ja tuo ra sis tinen ulina on niin naurettavaa kuin olla boi. Ihan kuin sillä nyt olisi jotain väliä minkä värinen kämppis on tai mihin uskoo. Vanhoillisempi ajattelutapa kuin aloituksessa puhutulla 50-luvun tapauksella tuntuu sulla olevan.
50-luvulla ei ollut vielä koko maailma kylässä eivätkä opiskelijat käyttäneet laajalti huumeita!
50-luvullahan käytettiin paljon huumeita, koska moni sodasta palannut oli koukussa.
Tuskin opiskelijat käyttivät ja asunnosta olisi varmasti tullut lähtö jos olisi jäänyt kiinni!
"Olivat aina huoneessaan ovi kiinni ja luikkivat yhteisiin tiloihin sillon kun siellä ei ollut muita. Hyvä jos edes moikkasivat jos satuttiin samaan aikaan keittiöön. Siitä oli yhteisöllisyys kaukana ja tunsin oloni tosi yksinäiseksi. Viimeiset kaksi kämppistä olikin sitten tosi mukavia, käytiin yhdessä kaupassa ja tehtiin ruokaa yhdessä. Silloin löytyi ne soluasumisen hyvätkin puolet."
Jospa ne toiset olivatkin sitä mieltä, että soluasumisen hyvä puoli oli se, että sai oven lukkoon ja olla yksin. Ehkä he olivat joutuneet kotona jakamaan huoneen sisaruksen kanssa ja vihdoinkin saivat oman huoneen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te jotka olette sitä mieltä, että yhteiskunnan pitäisi tarjota opiskelijoille asuminen soluissa, niin oletteko myös sitä mieltä, että:
1. kaikkien yhteiskunnan rahoilla asuvien (opiskelijat, työttömät, työkyvyttömyyseläkeläiset yms.) ensisijainen asumismuoto pitäisi olla solu ja jos haluaa yksiön, erotus pitäisi maksaa itse VAI
2. ainoastaan opiskelijoita voidaan laittaa soluun
Erityisesti kiinnostaisi kakkoskohtaan, että jos ollaan määritelty jokin inhimillisen elämän vähimmäistaso asumiselle, niin miksi se olisi erilainen opiskelijoille?
Opiskelu on väliaikainen vaihe elämässä, muttei nyt opiskeluaikaisessa asumisessakaan mitä tahansa tarvitse sietää: jatkuvaa möykkäämistä ja bilettämistä, sottaamista ym.muuta!
Kyllähän työttömyyskin on väliaikainen vaihe elämässä. Entä jos siirretään köyhät työttömät soluihin? Se ehkäisisi syrjäytymisvaaraa ja mitä kaikkea muita näitä perusteluita olikaan opiskelijoille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos vielä jotain tästä nostalgisesta poimminnasta voisi tuoda esille on se, että nuori 50-luvulla oli kuitenkin saanut kovan kotikasvatuksen, hyviä käytöstapoja arvostettiin, kohteliaisuutta ja muiden huomioimista, nykyaikaisen minä-minä ja minä kulttuurin sijaan. Harrastukset olivat tervehenkistä urheilua - uiminen kesäaikaan, talvella murtomaahiihto.Oli ehkä jokin pieni kämänen radion tapainen, josta kuunneltiin sen ajan saksalaishenkistä iskelmää, rock-musiikki ja kulttuuri teki vasta tuloaan. Tyttöjä lähestyttiin lavatansseissa ja oltiin onnellisia jos päästiin saatille. Naimaonnea odoteltiin sitten kun oli opinnot valmiina. Huvitukset olivat tansseissa käymistä. Alkoholiinkaan ei ollut niin paljon laittaa rahaa kuin nykypäivänä.
Pikakelaus tähän päivään. Nuorisomusiikki kovaäänistä, solun jaat ahmedin ja abudabin kanssa. Käytössä alkoholi, peukku ja muut virkistysaineet appelsiinijaffan sijaan.
Olisihan soluunkin aivan helppoa laittaa järjestyssäännöt, joiden rikkominen johtaa varoitukseen ja toistuessaan kämpän menetykseen.
No onhan niissä eikä peukun käyttäjät ole mitään opiskelijoita. Enemmän niitä varmasti siellä yksiössä Kalliossa pyörii kuitenkin. Ja tuo ra sis tinen ulina on niin naurettavaa kuin olla boi. Ihan kuin sillä nyt olisi jotain väliä minkä värinen kämppis on tai mihin uskoo. Vanhoillisempi ajattelutapa kuin aloituksessa puhutulla 50-luvun tapauksella tuntuu sulla olevan.
50-luvulla ei ollut vielä koko maailma kylässä eivätkä opiskelijat käyttäneet laajalti huumeita!
50-luvullahan käytettiin paljon huumeita, koska moni sodasta palannut oli koukussa.
Tuskin opiskelijat käyttivät ja asunnosta olisi varmasti tullut lähtö jos olisi jäänyt kiinni!
Varmasti käytettin kun käyttö ei ollut edes rikos tuolloin. Amfetamiinipäissään jaksoi opiskellä yötä myöten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otaniemessä on ainakin ollut järkeviäkin soluasuntoja, joissa jokaisessa huoneessa on oma kylppäri, mutta käytävän päässä on yhteinen keittiö.
Kaikkein eniten itseä vitutti tavallisessa solussa asuessa se kylppärin jakaminen muiden kanssa. Yhteiskeittiö voisi toimiakin.
Mua itseäni ällötti aikanaan jakaa kylppäri tuntemattoman kanssa, soluasunnot on itsemurha introvertille kiltille ujolle ihmisille.
Soluasunnot ei ole ihmisten paikkoja
Soluasunnoissa oppii olemaan toisten kanssa. Elämässä selvitäkseen menestyneesti tulee myös tulla pois omalta mukavuusalueeltaan, sitä kutsutaan myös aikustumiseksi.
Aikuistumiseen ei tarvita soluasuntoa ja sosiaalisuutta ja toisten kanssa toimeen tulemista opetellaan jo kotona ja koulussa, ei vasta jossain soluasunnossa!
Hyvin on onnistuttu nyky menetelmin, ennätys määrä erakoituneita, mielenterveys hajalla, ihmisjoukossa ahdistuvia nuoria suomessa...
Olet tosi lapsellinen, jos kuvittelet, että tuo kaikki muuttuu sillä, että opiskelijat pakotetaan soluihin.
Huomaatko, miten itsestäsikin on tullut ilkeä ja muita tuomitseva ihminen, eikä millään tavalla hyvä ihminen. Varmasti solun syytä.
Tämä solukiimainen ei kyllä näe metsää puilta! Soluasunnotko muka ratkaisevat mielenterveysongelmat? Perheiden ongelmilla, yhteisöllisyyden katoamisella, suvun yhteydenpidon häviämisellä, itsekkyyden lisääntymisellä ja käytöstapojen ja sivistyksen rapautumisellahan ei ole mitään tekemistä mielenterveysongelmien kanssa! Soluasunnot ovat ratkaisu mielenterveysongelmiin. Jep, jep! Tästä oivalluksesta sinulle pitäisi antaa Nobelin palkinto!
Huono soluasunto tekee ihmisen vain entistä allergisemmaksi muille. Ihmiskokemusten pitäisi olla hyviä, jotta ne lisäisivät sosiaalisuutta.
Jos on jo ennestään monta hylkäämisen kokemusta, perheen hajoamista, koulukiusaamista, väkivaltaa, yksinäisyyttä ym., niin huono soluasunto ei kyllä tilannetta enää ainakaan paranna!
Yksiökö parantaa? Tällainen tapaus asuntolaan ja tuettuna opintoihin eikä surjäytymään yksiöön.
Tukea voi tarjota myös yksiöön! Oman kämpän rauhalla voi olla myös terapeuttinen vaikutus!
No niin voi. Tässä taloustilanteessa ja kun haavoittuvammassa asemassa ja ruokajakelussa on ihan muut kuin opiskelijat, heidän terapiayksiönsä (anteeksi vaan) ei pitäisi olla kenenkään prioriteetti. Asukoot porukoillaan, jos on vaikeaa.
Entä jos ei ole mitään porukoita missä asua? Vanhemmat ovat eronneet ja heillä on uudet kumppanit! Edelleenkään se yksiössä asuminen ei ole aina paljoakaan kalliimpaa kuin solussa asuminen! Riippuu tietysti vähän paikkakunnastakin!
Tossa puhuttiin asuntolasta. Laitos tietysti yksi mahdollisuus myös.
Henkistä ja ehkä fyysistäkin väkivaltaa kokenut asuntolaan alkoholistien ja huumeiden käyttäjien sekaan, voi Kristus näitä puheita!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te jotka olette sitä mieltä, että yhteiskunnan pitäisi tarjota opiskelijoille asuminen soluissa, niin oletteko myös sitä mieltä, että:
1. kaikkien yhteiskunnan rahoilla asuvien (opiskelijat, työttömät, työkyvyttömyyseläkeläiset yms.) ensisijainen asumismuoto pitäisi olla solu ja jos haluaa yksiön, erotus pitäisi maksaa itse VAI
2. ainoastaan opiskelijoita voidaan laittaa soluun
Erityisesti kiinnostaisi kakkoskohtaan, että jos ollaan määritelty jokin inhimillisen elämän vähimmäistaso asumiselle, niin miksi se olisi erilainen opiskelijoille?
Opiskelu on väliaikainen vaihe elämässä, muttei nyt opiskeluaikaisessa asumisessakaan mitä tahansa tarvitse sietää: jatkuvaa möykkäämistä ja bilettämistä, sottaamista ym.muuta!
Kyllähän työttömyyskin on väliaikainen vaihe elämässä. Entä jos siirretään köyhät työttömät soluihin? Se ehkäisisi syrjäytymisvaaraa ja mitä kaikkea muita näitä perusteluita olikaan opiskelijoille.
Opiskelu on lähinnä verrattavissa armeija-aikaan; jos teltta ja tupamajoitus kelpaa intissä, niin opiskelijalle kelpaa solu kuten muuallakin maailmassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te jotka olette sitä mieltä, että yhteiskunnan pitäisi tarjota opiskelijoille asuminen soluissa, niin oletteko myös sitä mieltä, että:
1. kaikkien yhteiskunnan rahoilla asuvien (opiskelijat, työttömät, työkyvyttömyyseläkeläiset yms.) ensisijainen asumismuoto pitäisi olla solu ja jos haluaa yksiön, erotus pitäisi maksaa itse VAI
2. ainoastaan opiskelijoita voidaan laittaa soluun
Erityisesti kiinnostaisi kakkoskohtaan, että jos ollaan määritelty jokin inhimillisen elämän vähimmäistaso asumiselle, niin miksi se olisi erilainen opiskelijoille?
Opiskelu on väliaikainen vaihe elämässä, muttei nyt opiskeluaikaisessa asumisessakaan mitä tahansa tarvitse sietää: jatkuvaa möykkäämistä ja bilettämistä, sottaamista ym.muuta!
Kyllähän työttömyyskin on väliaikainen vaihe elämässä. Entä jos siirretään köyhät työttömät soluihin? Se ehkäisisi syrjäytymisvaaraa ja mitä kaikkea muita näitä perusteluita olikaan opiskelijoille.
Ilmoittaudu soluun.
Vierailija kirjoitti:
Te jotka olette sitä mieltä, että yhteiskunnan pitäisi tarjota opiskelijoille asuminen soluissa, niin oletteko myös sitä mieltä, että:
1. kaikkien yhteiskunnan rahoilla asuvien (opiskelijat, työttömät, työkyvyttömyyseläkeläiset yms.) ensisijainen asumismuoto pitäisi olla solu ja jos haluaa yksiön, erotus pitäisi maksaa itse VAI
2. ainoastaan opiskelijoita voidaan laittaa soluun
Erityisesti kiinnostaisi kakkoskohtaan, että jos ollaan määritelty jokin inhimillisen elämän vähimmäistaso asumiselle, niin miksi se olisi erilainen opiskelijoille?
Esität vaikean kysymyksen. Kun aikoinaan itse opiskelin, ei opiskelijat kuuluneet yleisen asumistuen piiriin. Oli vain se opiskelijan asumislisä. MUTTA elettiin aikaa, jolloin oli vaikka minkälaista hanttihommaa. Monella alalla oli erilaisia keikkahommia. Kesälomia ei pidetty vaan oltiin töissä koko kesä. Moni silloin soluasunnossa asuneista kurssikavereistani meni kesäksi aina kotipaikkakunnalleen ja siellä töihin. Soluasuminen oli vuokrayksiöön nähden halpaa ja kesän ajalta ei tietenkään siitä soluasunnostaan tarvinnut maksaa mitään, kun ei siellä asunutkaan vaan vanhempiensa luona kotipaikkakunnalla. Joillekin kauempaa tulleille vanhemmat olivat ostaneet Helsingistä yksiön, jossa nuori sai asua ilmaiseksi tai pelkän yhtiövastikkeen hinnalla. Kun valmistui, vanhemmat joko myivät asunnon tai pitivät sen sijoitusasuntona. Osalla muualla kuin soluasunnossa asuvia vanhemmat avustivat vuokranmaksussa. Maailma on muuttunut ja nyt on vaikeaa nuoren opiskelijan löytää edes kesätöitä saati sitten viikonloppuisin tai iltaisin mitään keikkahommia. Joten se, että nyt opiskelijat jotenkin pakotettaisiin soluasuntoihin, ei ole hyvä juttu. Ennen soluasunto oli vain yksi vaihtoehdoista, mutta nyt se olisi siis pakko. Paitsi jos "pappa betalar".
Mitä tulee tuohon kohtaan 1, niin työkyvyttämät eivät todennäököisesti yks kaks ihmeparannu. Paitsi Kelan asiantuntijalääkäreiden mielestä. Eli heidän kohdallaan tilanne ei ole vain väliaikainen vaan useimmiten pysyvä. On eri asia asua soluasunnossa 4 vuotta kuin 40 vuotta. Työttömien kohdalla taas tilanne olisi ihan "mission impossible". 6 kk soluasunnossa, 3 kk vuokralla, 4 kk soluasunnossa, 3 viikkoa vuokralla jne jne. Lisäksi monella työttömällä ja työkyvyttömyyseläkkeellä olevallakin on lapsia, joten mihis nämä lapset laitettaisiin? Huostaan?
Tavallaan ymmärrän opiskelijoiden kohdalla yleisen asumistuen muuttamisen takaisin opiskelijan asumislisäksi, mutta tämä muutos olisi pitänyt tehdä sellaiseen aikaan, jolloin suunnilleen bussipysäkiltäkin sua pyydetään töihin. Kasarilla koin useammankin kerran tuollaisen tilanteen, kun Meilahdessa bussipysäkillä juttelin jonkun kurssikaverini kanssa ja siinä pysäkillähän oli sitten sekä Meilahden sairaala-alueelta että myös Laakson sairaalan alueelta osastonhoitajia ja kun kuulivat meidän jutustelun, tulivat kysymään, tultaisko heille viikonloppuksi iltavuoroon ja kesäksi kesätöihin. Nämä ajat ovat mennyttä maailmaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos vielä jotain tästä nostalgisesta poimminnasta voisi tuoda esille on se, että nuori 50-luvulla oli kuitenkin saanut kovan kotikasvatuksen, hyviä käytöstapoja arvostettiin, kohteliaisuutta ja muiden huomioimista, nykyaikaisen minä-minä ja minä kulttuurin sijaan. Harrastukset olivat tervehenkistä urheilua - uiminen kesäaikaan, talvella murtomaahiihto.Oli ehkä jokin pieni kämänen radion tapainen, josta kuunneltiin sen ajan saksalaishenkistä iskelmää, rock-musiikki ja kulttuuri teki vasta tuloaan. Tyttöjä lähestyttiin lavatansseissa ja oltiin onnellisia jos päästiin saatille. Naimaonnea odoteltiin sitten kun oli opinnot valmiina. Huvitukset olivat tansseissa käymistä. Alkoholiinkaan ei ollut niin paljon laittaa rahaa kuin nykypäivänä.
Pikakelaus tähän päivään. Nuorisomusiikki kovaäänistä, solun jaat ahmedin ja abudabin kanssa. Käytössä alkoholi, peukku ja muut virkistysaineet appelsiinijaffan sijaan.
Olisihan soluunkin aivan helppoa laittaa järjestyssäännöt, joiden rikkominen johtaa varoitukseen ja toistuessaan kämpän menetykseen.
No onhan niissä eikä peukun käyttäjät ole mitään opiskelijoita. Enemmän niitä varmasti siellä yksiössä Kalliossa pyörii kuitenkin. Ja tuo ra sis tinen ulina on niin naurettavaa kuin olla boi. Ihan kuin sillä nyt olisi jotain väliä minkä värinen kämppis on tai mihin uskoo. Vanhoillisempi ajattelutapa kuin aloituksessa puhutulla 50-luvun tapauksella tuntuu sulla olevan.
50-luvulla ei ollut vielä koko maailma kylässä eivätkä opiskelijat käyttäneet laajalti huumeita!
50-luvullahan käytettiin paljon huumeita, koska moni sodasta palannut oli koukussa.
Kaikken nuorimmat sodassa olleet miehet olivat syntyneet 1926. Ei heitä 1950-luvun opiskelijakämpissä siis ruuhkaksi asti ollut, etenkin kun ottaa huomioon että siihen aikaan yliopistoon meneminen ei ollut kovin yleistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otaniemessä on ainakin ollut järkeviäkin soluasuntoja, joissa jokaisessa huoneessa on oma kylppäri, mutta käytävän päässä on yhteinen keittiö.
Kaikkein eniten itseä vitutti tavallisessa solussa asuessa se kylppärin jakaminen muiden kanssa. Yhteiskeittiö voisi toimiakin.
Mua itseäni ällötti aikanaan jakaa kylppäri tuntemattoman kanssa, soluasunnot on itsemurha introvertille kiltille ujolle ihmisille.
Soluasunnot ei ole ihmisten paikkoja
Soluasunnoissa oppii olemaan toisten kanssa. Elämässä selvitäkseen menestyneesti tulee myös tulla pois omalta mukavuusalueeltaan, sitä kutsutaan myös aikustumiseksi.
Aikuistumiseen ei tarvita soluasuntoa ja sosiaalisuutta ja toisten kanssa toimeen tulemista opetellaan jo kotona ja koulussa, ei vasta jossain soluasunnossa!
Hyvin on onnistuttu nyky menetelmin, ennätys määrä erakoituneita, mielenterveys hajalla, ihmisjoukossa ahdistuvia nuoria suomessa...
Olet tosi lapsellinen, jos kuvittelet, että tuo kaikki muuttuu sillä, että opiskelijat pakotetaan soluihin.
Huomaatko, miten itsestäsikin on tullut ilkeä ja muita tuomitseva ihminen, eikä millään tavalla hyvä ihminen. Varmasti solun syytä.
Tämä solukiimainen ei kyllä näe metsää puilta! Soluasunnotko muka ratkaisevat mielenterveysongelmat? Perheiden ongelmilla, yhteisöllisyyden katoamisella, suvun yhteydenpidon häviämisellä, itsekkyyden lisääntymisellä ja käytöstapojen ja sivistyksen rapautumisellahan ei ole mitään tekemistä mielenterveysongelmien kanssa! Soluasunnot ovat ratkaisu mielenterveysongelmiin. Jep, jep! Tästä oivalluksesta sinulle pitäisi antaa Nobelin palkinto!
Huono soluasunto tekee ihmisen vain entistä allergisemmaksi muille. Ihmiskokemusten pitäisi olla hyviä, jotta ne lisäisivät sosiaalisuutta.
Jos on jo ennestään monta hylkäämisen kokemusta, perheen hajoamista, koulukiusaamista, väkivaltaa, yksinäisyyttä ym., niin huono soluasunto ei kyllä tilannetta enää ainakaan paranna!
Yksiökö parantaa? Tällainen tapaus asuntolaan ja tuettuna opintoihin eikä surjäytymään yksiöön.
Tukea voi tarjota myös yksiöön! Oman kämpän rauhalla voi olla myös terapeuttinen vaikutus!
No niin voi. Tässä taloustilanteessa ja kun haavoittuvammassa asemassa ja ruokajakelussa on ihan muut kuin opiskelijat, heidän terapiayksiönsä (anteeksi vaan) ei pitäisi olla kenenkään prioriteetti. Asukoot porukoillaan, jos on vaikeaa.
Entä jos ei ole mitään porukoita missä asua? Vanhemmat ovat eronneet ja heillä on uudet kumppanit! Edelleenkään se yksiössä asuminen ei ole aina paljoakaan kalliimpaa kuin solussa asuminen! Riippuu tietysti vähän paikkakunnastakin!
Tossa puhuttiin asuntolasta. Laitos tietysti yksi mahdollisuus myös.
Henkistä ja ehkä fyysistäkin väkivaltaa kokenut asuntolaan alkoholistien ja huumeiden käyttäjien sekaan, voi Kristus näitä puheita!
No voi kyynel nyt. Asukoon sitten vaikka kolmiossa, mutta miksi ihmeessä yhteiskunta tukisi tätä? Jos on terapian tarpeessa eikä opiskelusta tule mitään eikä laitoksessa voi olla eikä mikään kelpaa, turha on valittaa miten kauheeta kaikki on. Hankkikoon elantonsa ja opiskelkoon sieltä kotoa käsin ja hoitakoon traumansa ihan itse, jos yhteiskunnan palvelut ja apu ei kelpaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
En ole onneksi koskaan joutunut asumaan soluasunnossa, mutta mietin vaan, miten noissa on tarkoitus järjestää vessassa ja suihkussa käymiset? Seinällä lista, josta jokainen varaa itselleen vuoron kuten vanhoissa kerrostaloissa saunavuorot tai pesutuvan vuorot? Entä, jos joku onkin vatsataudissa? Saako käydä useammin vai pitääkö omassa huoneessa olla sitä varten ämpäri? Yhteinen keittiö ei mielestäni olen niin iso ongelma, jos jokaisella on kuitenkin oma kylppäri. Mikroaaltouunin ja minijääkaapin kun voi hankkia sinne omaan huoneeseenkin eikä tarvitse käyttää yhteiskeittiötä ollenkaan, jos ei halua.
Mutta joo, ehkä ei kannata verrata 1950-lukua nykypäivään. Aikoinaan, jos oli jotain sääntöjä, niitä myös pääsääntöisesti noudatettiin. Se, joka ei noudattanut, "savustettiin" muiden toimesta ulos. Kasarilla Helsingin Sairaanhoito-opiston ylimmässä kerroksessa oli asuntola kaeumpaa tulleille opiskelijoille ja eihän siellä saanut edes päiväsaikaan kaverit käydä kylässä. Saati sitten iltaisin tai öisin. Ei edes kurssikaverit vaan piti odottaa alakerrassa, kun kaveri kävi asuntolasta hakemassa huoneestaan jotain.
Opiskeluaika on väliaikainen tilanne ihmisen elämässä ja siten moni kyllä kykenee asumaan sen vähän askeettisemminkin. Asuihan aikoinaan moni opiskelija alivuokralaisenakin. Ei voinut perseillä miten huvittaa tai alivuokralainen olisi hetkessä löytänyt itsensä tavaroidensa kanssa pihalta. Moni kuitenkin tarvitsee hiljaisuutta ja rauhaa opiskeluun ja siinä missä aikoinaan kirjastot olivat hiljaisia paikkoja, niin eivät ole enää. Mölyä soluasunnossa, mölyä kirjastossa, mölyä jokapaikassa, joten mistä löytyy paikka, jossa saa rauhassa opiskella?Miten tuo nyt eroaa nelihenkisen perheen suihku ja vessa-tilanteesta? Harvalla on jokaiselle oma kylppäri meinaan. Miten sä esim. mökillä tai leirillä tai retkellä tai hostellissa pärjäät noisen kanssa?
Perheenjäsenelle voi huutaa, että tule nyt pois jo sieltä suihkusta, että muutkin pääsee.
Juuri näin. Ja perheenjäsen myös ymmärtää, että jos toisella on vatsa sekaisin, niin suihkussa ei lutrata puolta tuntia. Tai ainakin päästetään se perheenjäsen sinne pöntölle ja ollaan itse suihkussa käryssä.
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
En ole onneksi koskaan joutunut asumaan soluasunnossa, mutta mietin vaan, miten noissa on tarkoitus järjestää vessassa ja suihkussa käymiset? Seinällä lista, josta jokainen varaa itselleen vuoron kuten vanhoissa kerrostaloissa saunavuorot tai pesutuvan vuorot? Entä, jos joku onkin vatsataudissa? Saako käydä useammin vai pitääkö omassa huoneessa olla sitä varten ämpäri? Yhteinen keittiö ei mielestäni olen niin iso ongelma, jos jokaisella on kuitenkin oma kylppäri. Mikroaaltouunin ja minijääkaapin kun voi hankkia sinne omaan huoneeseenkin eikä tarvitse käyttää yhteiskeittiötä ollenkaan, jos ei halua.
Mutta joo, ehkä ei kannata verrata 1950-lukua nykypäivään. Aikoinaan, jos oli jotain sääntöjä, niitä myös pääsääntöisesti noudatettiin. Se, joka ei noudattanut, "savustettiin" muiden toimesta ulos. Kasarilla Helsingin Sairaanhoito-opiston ylimmässä kerroksessa oli asuntola kaeumpaa tulleille opiskelijoille ja eihän siellä saanut edes päiväsaikaan kaverit käydä kylässä. Saati sitten iltaisin tai öisin. Ei edes kurssikaverit vaan piti odottaa alakerrassa, kun kaveri kävi asuntolasta hakemassa huoneestaan jotain.
Opiskeluaika on väliaikainen tilanne ihmisen elämässä ja siten moni kyllä kykenee asumaan sen vähän askeettisemminkin. Asuihan aikoinaan moni opiskelija alivuokralaisenakin. Ei voinut perseillä miten huvittaa tai alivuokralainen olisi hetkessä löytänyt itsensä tavaroidensa kanssa pihalta. Moni kuitenkin tarvitsee hiljaisuutta ja rauhaa opiskeluun ja siinä missä aikoinaan kirjastot olivat hiljaisia paikkoja, niin eivät ole enää. Mölyä soluasunnossa, mölyä kirjastossa, mölyä jokapaikassa, joten mistä löytyy paikka, jossa saa rauhassa opiskella?Miten tuo nyt eroaa nelihenkisen perheen suihku ja vessa-tilanteesta? Harvalla on jokaiselle oma kylppäri meinaan. Miten sä esim. mökillä tai leirillä tai retkellä tai hostellissa pärjäät noisen kanssa?
Mökillä ollaan yleensä oman perheen ja suvun kesken. Leirillä viikko, pari, hostellissa pari yötä! Niissä ei asuta vuosikausia ventovieraiden, alati vaihtuvien asukkaiden kanssa!
Perheenjäsenelle voi huutaa, että tule nyt pois jo sieltä suihkusta, että muutkin pääsee.