Lue keskustelun säännöt.
HS Lukijan mielipide: Opiskelija-asuntojen tulisi olla soluasuntoja eikä yksiöitä
09.08.2026 |
https://www.hs.fi/mielipide/art-2000012192662.html
"Opintojani aloittaessani syksyllä 1955 muutin asumaan Otaniemen Teekkarikylän soluasuntoon. Solussa oli viisi kahden hengen huonetta ja yhteiset pesu-, wc- ja keittotilat sekä pieni sohvanurkkaus, jossa sopi jutella tai pelata korttia."
"Soluasuntojärjestelmä oli hyvä. Siinä yhden kokemukset välittyivät myös toisille. Yhdessä tekeminen auttoi opiskelua, ja samalla se oli edullinen yhteisö itsenäistä elämää opetteleville nuorille ihmisille. Jos yhteiskunnalla on varaa opiskelija-asuntoihin, niiden on oltava soluasuntoja eikä syrjäytymiseen pusertavia yksiöitä."
Nyt on asiaa! Näin sen olla pitää! 👍
Edullisia soluasuntoja opiskelijoille, eikä mitään syrjäytymistä aiheuttavia yksiöitä! Ne yksiöt tulevat myös veronmaksajille kalliiksi, kun niihin maksetaan enemmän tukia kuin edullisempiin soluasuntoihin.
Kommentit (1221)
Opintotuet pitäisikokonaan lakkauttaa ja laittaa oppilaitoksiin lukukausimaksu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te jotka olette sitä mieltä, että yhteiskunnan pitäisi tarjota opiskelijoille asuminen soluissa, niin oletteko myös sitä mieltä, että:
1. kaikkien yhteiskunnan rahoilla asuvien (opiskelijat, työttömät, työkyvyttömyyseläkeläiset yms.) ensisijainen asumismuoto pitäisi olla solu ja jos haluaa yksiön, erotus pitäisi maksaa itse VAI
2. ainoastaan opiskelijoita voidaan laittaa soluun
Erityisesti kiinnostaisi kakkoskohtaan, että jos ollaan määritelty jokin inhimillisen elämän vähimmäistaso asumiselle, niin miksi se olisi erilainen opiskelijoille?
Esität vaikean kysymyksen. Kun aikoinaan itse opiskelin, ei opiskelijat kuuluneet yleisen asumistuen piiriin. Oli vain se opiskelijan asumislisä. MUTTA elettiin aikaa, jolloin oli vaikka minkälaista hanttihommaa. Monella alalla oli erilaisia keikkahommia. Kesälomia ei pidetty vaan oltiin töissä koko kesä. Moni silloin soluasunnossa asuneista kurssikavereistani meni kesäksi aina kotipaikkakunnalleen ja siellä töihin. Soluasuminen oli vuokrayksiöön nähden halpaa ja kesän ajalta ei tietenkään siitä soluasunnostaan tarvinnut maksaa mitään, kun ei siellä asunutkaan vaan vanhempiensa luona kotipaikkakunnalla. Joillekin kauempaa tulleille vanhemmat olivat ostaneet Helsingistä yksiön, jossa nuori sai asua ilmaiseksi tai pelkän yhtiövastikkeen hinnalla. Kun valmistui, vanhemmat joko myivät asunnon tai pitivät sen sijoitusasuntona. Osalla muualla kuin soluasunnossa asuvia vanhemmat avustivat vuokranmaksussa. Maailma on muuttunut ja nyt on vaikeaa nuoren opiskelijan löytää edes kesätöitä saati sitten viikonloppuisin tai iltaisin mitään keikkahommia. Joten se, että nyt opiskelijat jotenkin pakotettaisiin soluasuntoihin, ei ole hyvä juttu. Ennen soluasunto oli vain yksi vaihtoehdoista, mutta nyt se olisi siis pakko. Paitsi jos "pappa betalar".
Mitä tulee tuohon kohtaan 1, niin työkyvyttämät eivät todennäököisesti yks kaks ihmeparannu. Paitsi Kelan asiantuntijalääkäreiden mielestä. Eli heidän kohdallaan tilanne ei ole vain väliaikainen vaan useimmiten pysyvä. On eri asia asua soluasunnossa 4 vuotta kuin 40 vuotta. Työttömien kohdalla taas tilanne olisi ihan "mission impossible". 6 kk soluasunnossa, 3 kk vuokralla, 4 kk soluasunnossa, 3 viikkoa vuokralla jne jne. Lisäksi monella työttömällä ja työkyvyttömyyseläkkeellä olevallakin on lapsia, joten mihis nämä lapset laitettaisiin? Huostaan?
Tavallaan ymmärrän opiskelijoiden kohdalla yleisen asumistuen muuttamisen takaisin opiskelijan asumislisäksi, mutta tämä muutos olisi pitänyt tehdä sellaiseen aikaan, jolloin suunnilleen bussipysäkiltäkin sua pyydetään töihin. Kasarilla koin useammankin kerran tuollaisen tilanteen, kun Meilahdessa bussipysäkillä juttelin jonkun kurssikaverini kanssa ja siinä pysäkillähän oli sitten sekä Meilahden sairaala-alueelta että myös Laakson sairaalan alueelta osastonhoitajia ja kun kuulivat meidän jutustelun, tulivat kysymään, tultaisko heille viikonloppuksi iltavuoroon ja kesäksi kesätöihin. Nämä ajat ovat mennyttä maailmaa.Nin ovat ja juuri siksi opiskelijoiden on aika naurettavaa pyrkiä samaan elintasoon tekemättä mitään kuin aiemmin. Tilanne on se, että asuntoja eikä rahaa eikä töitä ole, jolloin elintasoa pitää laskea. Ja opiskelijoilla siihen on edellytyksiä ihan eri tavalla kuin muilla. Nuoret on tärkeitä, mutta eivät tärkeimpiä.
Asuntojahan kyllä on vaikka kuinka paljon. Hekallakin tyhjillään tuhansia. Mutta opiskelijalla ei ole rahaa eikä töitä. Ja tuo rahan puuttuminen johtuu nimenomaan siitä, että töitä ei ole. Opiskelijat joutuvat jokatapauksessa laskemaan elintasoaan, mutta pitääkö ajaa niin ahtaalle, että nuoren on järkevämpää olla työtön kuin lähteä opiskelemaan? Kaikilta aloilta kun ei valmistu hyväpalkkaisiin hommiin ja myös rividuunareitakin tarvitaan tulevaisuudessakin. Paitsi jos hommataan rividuunarit jostain kehitysmaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otaniemessä on ainakin ollut järkeviäkin soluasuntoja, joissa jokaisessa huoneessa on oma kylppäri, mutta käytävän päässä on yhteinen keittiö.
Kaikkein eniten itseä vitutti tavallisessa solussa asuessa se kylppärin jakaminen muiden kanssa. Yhteiskeittiö voisi toimiakin.
Mua itseäni ällötti aikanaan jakaa kylppäri tuntemattoman kanssa, soluasunnot on itsemurha introvertille kiltille ujolle ihmisille.
Soluasunnot ei ole ihmisten paikkoja
Soluasunnoissa oppii olemaan toisten kanssa. Elämässä selvitäkseen menestyneesti tulee myös tulla pois omalta mukavuusalueeltaan, sitä kutsutaan myös aikustumiseksi.
Aikuistumiseen ei tarvita soluasuntoa ja sosiaalisuutta ja toisten kanssa toimeen tulemista opetellaan jo kotona ja koulussa, ei vasta jossain soluasunnossa!
Hyvin on onnistuttu nyky menetelmin, ennätys määrä erakoituneita, mielenterveys hajalla, ihmisjoukossa ahdistuvia nuoria suomessa...
Olet tosi lapsellinen, jos kuvittelet, että tuo kaikki muuttuu sillä, että opiskelijat pakotetaan soluihin.
Huomaatko, miten itsestäsikin on tullut ilkeä ja muita tuomitseva ihminen, eikä millään tavalla hyvä ihminen. Varmasti solun syytä.
Tämä solukiimainen ei kyllä näe metsää puilta! Soluasunnotko muka ratkaisevat mielenterveysongelmat? Perheiden ongelmilla, yhteisöllisyyden katoamisella, suvun yhteydenpidon häviämisellä, itsekkyyden lisääntymisellä ja käytöstapojen ja sivistyksen rapautumisellahan ei ole mitään tekemistä mielenterveysongelmien kanssa! Soluasunnot ovat ratkaisu mielenterveysongelmiin. Jep, jep! Tästä oivalluksesta sinulle pitäisi antaa Nobelin palkinto!
Huono soluasunto tekee ihmisen vain entistä allergisemmaksi muille. Ihmiskokemusten pitäisi olla hyviä, jotta ne lisäisivät sosiaalisuutta.
Jos on jo ennestään monta hylkäämisen kokemusta, perheen hajoamista, koulukiusaamista, väkivaltaa, yksinäisyyttä ym., niin huono soluasunto ei kyllä tilannetta enää ainakaan paranna!
Yksiökö parantaa? Tällainen tapaus asuntolaan ja tuettuna opintoihin eikä surjäytymään yksiöön.
Tukea voi tarjota myös yksiöön! Oman kämpän rauhalla voi olla myös terapeuttinen vaikutus!
No niin voi. Tässä taloustilanteessa ja kun haavoittuvammassa asemassa ja ruokajakelussa on ihan muut kuin opiskelijat, heidän terapiayksiönsä (anteeksi vaan) ei pitäisi olla kenenkään prioriteetti. Asukoot porukoillaan, jos on vaikeaa.
Mikä ryhmä sitten on kaikista haavottuvaisin?
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te jotka olette sitä mieltä, että yhteiskunnan pitäisi tarjota opiskelijoille asuminen soluissa, niin oletteko myös sitä mieltä, että:
1. kaikkien yhteiskunnan rahoilla asuvien (opiskelijat, työttömät, työkyvyttömyyseläkeläiset yms.) ensisijainen asumismuoto pitäisi olla solu ja jos haluaa yksiön, erotus pitäisi maksaa itse VAI
2. ainoastaan opiskelijoita voidaan laittaa soluun
Erityisesti kiinnostaisi kakkoskohtaan, että jos ollaan määritelty jokin inhimillisen elämän vähimmäistaso asumiselle, niin miksi se olisi erilainen opiskelijoille?
Esität vaikean kysymyksen. Kun aikoinaan itse opiskelin, ei opiskelijat kuuluneet yleisen asumistuen piiriin. Oli vain se opiskelijan asumislisä. MUTTA elettiin aikaa, jolloin oli vaikka minkälaista hanttihommaa. Monella alalla oli erilaisia keikkahommia. Kesälomia ei pidetty vaan oltiin töissä koko kesä. Moni silloin soluasunnossa asuneista kurssikavereistani meni kesäksi aina kotipaikkakunnalleen ja siellä töihin. Soluasuminen oli vuokrayksiöön nähden halpaa ja kesän ajalta ei tietenkään siitä soluasunnostaan tarvinnut maksaa mitään, kun ei siellä asunutkaan vaan vanhempiensa luona kotipaikkakunnalla. Joillekin kauempaa tulleille vanhemmat olivat ostaneet Helsingistä yksiön, jossa nuori sai asua ilmaiseksi tai pelkän yhtiövastikkeen hinnalla. Kun valmistui, vanhemmat joko myivät asunnon tai pitivät sen sijoitusasuntona. Osalla muualla kuin soluasunnossa asuvia vanhemmat avustivat vuokranmaksussa. Maailma on muuttunut ja nyt on vaikeaa nuoren opiskelijan löytää edes kesätöitä saati sitten viikonloppuisin tai iltaisin mitään keikkahommia. Joten se, että nyt opiskelijat jotenkin pakotettaisiin soluasuntoihin, ei ole hyvä juttu. Ennen soluasunto oli vain yksi vaihtoehdoista, mutta nyt se olisi siis pakko. Paitsi jos "pappa betalar".
Mitä tulee tuohon kohtaan 1, niin työkyvyttämät eivät todennäököisesti yks kaks ihmeparannu. Paitsi Kelan asiantuntijalääkäreiden mielestä. Eli heidän kohdallaan tilanne ei ole vain väliaikainen vaan useimmiten pysyvä. On eri asia asua soluasunnossa 4 vuotta kuin 40 vuotta. Työttömien kohdalla taas tilanne olisi ihan "mission impossible". 6 kk soluasunnossa, 3 kk vuokralla, 4 kk soluasunnossa, 3 viikkoa vuokralla jne jne. Lisäksi monella työttömällä ja työkyvyttömyyseläkkeellä olevallakin on lapsia, joten mihis nämä lapset laitettaisiin? Huostaan?
Tavallaan ymmärrän opiskelijoiden kohdalla yleisen asumistuen muuttamisen takaisin opiskelijan asumislisäksi, mutta tämä muutos olisi pitänyt tehdä sellaiseen aikaan, jolloin suunnilleen bussipysäkiltäkin sua pyydetään töihin. Kasarilla koin useammankin kerran tuollaisen tilanteen, kun Meilahdessa bussipysäkillä juttelin jonkun kurssikaverini kanssa ja siinä pysäkillähän oli sitten sekä Meilahden sairaala-alueelta että myös Laakson sairaalan alueelta osastonhoitajia ja kun kuulivat meidän jutustelun, tulivat kysymään, tultaisko heille viikonloppuksi iltavuoroon ja kesäksi kesätöihin. Nämä ajat ovat mennyttä maailmaa.Nin ovat ja juuri siksi opiskelijoiden on aika naurettavaa pyrkiä samaan elintasoon tekemättä mitään kuin aiemmin. Tilanne on se, että asuntoja eikä rahaa eikä töitä ole, jolloin elintasoa pitää laskea. Ja opiskelijoilla siihen on edellytyksiä ihan eri tavalla kuin muilla. Nuoret on tärkeitä, mutta eivät tärkeimpiä.
Asuntojahan kyllä on vaikka kuinka paljon. Hekallakin tyhjillään tuhansia. Mutta opiskelijalla ei ole rahaa eikä töitä. Ja tuo rahan puuttuminen johtuu nimenomaan siitä, että töitä ei ole. Opiskelijat joutuvat jokatapauksessa laskemaan elintasoaan, mutta pitääkö ajaa niin ahtaalle, että nuoren on järkevämpää olla työtön kuin lähteä opiskelemaan? Kaikilta aloilta kun ei valmistu hyväpalkkaisiin hommiin ja myös rividuunareitakin tarvitaan tulevaisuudessakin. Paitsi jos hommataan rividuunarit jostain kehitysmaista.
Ne eivät kelpaa opiskelijoille. Opiskelijakämpistä jäisi 50€/kk maksettavaa, mutta kun eivät ole oikeassa paikassa tai ovat liian vanhoja tms. Asennevamma on tosi yleistä opiskelijoilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otaniemessä on ainakin ollut järkeviäkin soluasuntoja, joissa jokaisessa huoneessa on oma kylppäri, mutta käytävän päässä on yhteinen keittiö.
Kaikkein eniten itseä vitutti tavallisessa solussa asuessa se kylppärin jakaminen muiden kanssa. Yhteiskeittiö voisi toimiakin.
Mua itseäni ällötti aikanaan jakaa kylppäri tuntemattoman kanssa, soluasunnot on itsemurha introvertille kiltille ujolle ihmisille.
Soluasunnot ei ole ihmisten paikkoja
Soluasunnoissa oppii olemaan toisten kanssa. Elämässä selvitäkseen menestyneesti tulee myös tulla pois omalta mukavuusalueeltaan, sitä kutsutaan myös aikustumiseksi.
Aikuistumiseen ei tarvita soluasuntoa ja sosiaalisuutta ja toisten kanssa toimeen tulemista opetellaan jo kotona ja koulussa, ei vasta jossain soluasunnossa!
Hyvin on onnistuttu nyky menetelmin, ennätys määrä erakoituneita, mielenterveys hajalla, ihmisjoukossa ahdistuvia nuoria suomessa...
Olet tosi lapsellinen, jos kuvittelet, että tuo kaikki muuttuu sillä, että opiskelijat pakotetaan soluihin.
Huomaatko, miten itsestäsikin on tullut ilkeä ja muita tuomitseva ihminen, eikä millään tavalla hyvä ihminen. Varmasti solun syytä.
Tämä solukiimainen ei kyllä näe metsää puilta! Soluasunnotko muka ratkaisevat mielenterveysongelmat? Perheiden ongelmilla, yhteisöllisyyden katoamisella, suvun yhteydenpidon häviämisellä, itsekkyyden lisääntymisellä ja käytöstapojen ja sivistyksen rapautumisellahan ei ole mitään tekemistä mielenterveysongelmien kanssa! Soluasunnot ovat ratkaisu mielenterveysongelmiin. Jep, jep! Tästä oivalluksesta sinulle pitäisi antaa Nobelin palkinto!
Huono soluasunto tekee ihmisen vain entistä allergisemmaksi muille. Ihmiskokemusten pitäisi olla hyviä, jotta ne lisäisivät sosiaalisuutta.
Jos on jo ennestään monta hylkäämisen kokemusta, perheen hajoamista, koulukiusaamista, väkivaltaa, yksinäisyyttä ym., niin huono soluasunto ei kyllä tilannetta enää ainakaan paranna!
Yksiökö parantaa? Tällainen tapaus asuntolaan ja tuettuna opintoihin eikä surjäytymään yksiöön.
Tukea voi tarjota myös yksiöön! Oman kämpän rauhalla voi olla myös terapeuttinen vaikutus!
No niin voi. Tässä taloustilanteessa ja kun haavoittuvammassa asemassa ja ruokajakelussa on ihan muut kuin opiskelijat, heidän terapiayksiönsä (anteeksi vaan) ei pitäisi olla kenenkään prioriteetti. Asukoot porukoillaan, jos on vaikeaa.
Entä jos ei ole mitään porukoita missä asua? Vanhemmat ovat eronneet ja heillä on uudet kumppanit! Edelleenkään se yksiössä asuminen ei ole aina paljoakaan kalliimpaa kuin solussa asuminen! Riippuu tietysti vähän paikkakunnastakin!
Tossa puhuttiin asuntolasta. Laitos tietysti yksi mahdollisuus myös.
Henkistä ja ehkä fyysistäkin väkivaltaa kokenut asuntolaan alkoholistien ja huumeiden käyttäjien sekaan, voi Kristus näitä puheita!
No voi kyynel nyt. Asukoon sitten vaikka kolmiossa, mutta miksi ihmeessä yhteiskunta tukisi tätä? Jos on terapian tarpeessa eikä opiskelusta tule mitään eikä laitoksessa voi olla eikä mikään kelpaa, turha on valittaa miten kauheeta kaikki on. Hankkikoon elantonsa ja opiskelkoon sieltä kotoa käsin ja hoitakoon traumansa ihan itse, jos yhteiskunnan palvelut ja apu ei kelpaa.
Rauhallinen asuinympäristö, oli se sitten yksiö tai solu, voi auttaa ihmistä kuntoutumaan niin, että hänestä on myöhemmin myös työelämään! Laitos tai asuntola voi syrjäyttää lopullisesti! Muuten, miksi olet niin empatiakyvytön ihminen? Solussako se sinun empatiakykysi katosi? Ei tuollainen ole kyllä normaalia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te jotka olette sitä mieltä, että yhteiskunnan pitäisi tarjota opiskelijoille asuminen soluissa, niin oletteko myös sitä mieltä, että:
1. kaikkien yhteiskunnan rahoilla asuvien (opiskelijat, työttömät, työkyvyttömyyseläkeläiset yms.) ensisijainen asumismuoto pitäisi olla solu ja jos haluaa yksiön, erotus pitäisi maksaa itse VAI
2. ainoastaan opiskelijoita voidaan laittaa soluun
Erityisesti kiinnostaisi kakkoskohtaan, että jos ollaan määritelty jokin inhimillisen elämän vähimmäistaso asumiselle, niin miksi se olisi erilainen opiskelijoille?
Esität vaikean kysymyksen. Kun aikoinaan itse opiskelin, ei opiskelijat kuuluneet yleisen asumistuen piiriin. Oli vain se opiskelijan asumislisä. MUTTA elettiin aikaa, jolloin oli vaikka minkälaista hanttihommaa. Monella alalla oli erilaisia keikkahommia. Kesälomia ei pidetty vaan oltiin töissä koko kesä. Moni silloin soluasunnossa asuneista kurssikavereistani meni kesäksi aina kotipaikkakunnalleen ja siellä töihin. Soluasuminen oli vuokrayksiöön nähden halpaa ja kesän ajalta ei tietenkään siitä soluasunnostaan tarvinnut maksaa mitään, kun ei siellä asunutkaan vaan vanhempiensa luona kotipaikkakunnalla. Joillekin kauempaa tulleille vanhemmat olivat ostaneet Helsingistä yksiön, jossa nuori sai asua ilmaiseksi tai pelkän yhtiövastikkeen hinnalla. Kun valmistui, vanhemmat joko myivät asunnon tai pitivät sen sijoitusasuntona. Osalla muualla kuin soluasunnossa asuvia vanhemmat avustivat vuokranmaksussa. Maailma on muuttunut ja nyt on vaikeaa nuoren opiskelijan löytää edes kesätöitä saati sitten viikonloppuisin tai iltaisin mitään keikkahommia. Joten se, että nyt opiskelijat jotenkin pakotettaisiin soluasuntoihin, ei ole hyvä juttu. Ennen soluasunto oli vain yksi vaihtoehdoista, mutta nyt se olisi siis pakko. Paitsi jos "pappa betalar".
Mitä tulee tuohon kohtaan 1, niin työkyvyttämät eivät todennäököisesti yks kaks ihmeparannu. Paitsi Kelan asiantuntijalääkäreiden mielestä. Eli heidän kohdallaan tilanne ei ole vain väliaikainen vaan useimmiten pysyvä. On eri asia asua soluasunnossa 4 vuotta kuin 40 vuotta. Työttömien kohdalla taas tilanne olisi ihan "mission impossible". 6 kk soluasunnossa, 3 kk vuokralla, 4 kk soluasunnossa, 3 viikkoa vuokralla jne jne. Lisäksi monella työttömällä ja työkyvyttömyyseläkkeellä olevallakin on lapsia, joten mihis nämä lapset laitettaisiin? Huostaan?
Tavallaan ymmärrän opiskelijoiden kohdalla yleisen asumistuen muuttamisen takaisin opiskelijan asumislisäksi, mutta tämä muutos olisi pitänyt tehdä sellaiseen aikaan, jolloin suunnilleen bussipysäkiltäkin sua pyydetään töihin. Kasarilla koin useammankin kerran tuollaisen tilanteen, kun Meilahdessa bussipysäkillä juttelin jonkun kurssikaverini kanssa ja siinä pysäkillähän oli sitten sekä Meilahden sairaala-alueelta että myös Laakson sairaalan alueelta osastonhoitajia ja kun kuulivat meidän jutustelun, tulivat kysymään, tultaisko heille viikonloppuksi iltavuoroon ja kesäksi kesätöihin. Nämä ajat ovat mennyttä maailmaa.Nin ovat ja juuri siksi opiskelijoiden on aika naurettavaa pyrkiä samaan elintasoon tekemättä mitään kuin aiemmin. Tilanne on se, että asuntoja eikä rahaa eikä töitä ole, jolloin elintasoa pitää laskea. Ja opiskelijoilla siihen on edellytyksiä ihan eri tavalla kuin muilla. Nuoret on tärkeitä, mutta eivät tärkeimpiä.
Asuntojahan kyllä on vaikka kuinka paljon. Hekallakin tyhjillään tuhansia. Mutta opiskelijalla ei ole rahaa eikä töitä. Ja tuo rahan puuttuminen johtuu nimenomaan siitä, että töitä ei ole. Opiskelijat joutuvat jokatapauksessa laskemaan elintasoaan, mutta pitääkö ajaa niin ahtaalle, että nuoren on järkevämpää olla työtön kuin lähteä opiskelemaan? Kaikilta aloilta kun ei valmistu hyväpalkkaisiin hommiin ja myös rividuunareitakin tarvitaan tulevaisuudessakin. Paitsi jos hommataan rividuunarit jostain kehitysmaista.
Ne eivät kelpaa opiskelijoille. Opiskelijakämpistä jäisi 50€/kk maksettavaa, mutta kun eivät ole oikeassa paikassa tai ovat liian vanhoja tms. Asennevamma on tosi yleistä opiskelijoilla.
Enpä ole tuollaisiin opiskelijoihin vielä törmännyt.
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te jotka olette sitä mieltä, että yhteiskunnan pitäisi tarjota opiskelijoille asuminen soluissa, niin oletteko myös sitä mieltä, että:
1. kaikkien yhteiskunnan rahoilla asuvien (opiskelijat, työttömät, työkyvyttömyyseläkeläiset yms.) ensisijainen asumismuoto pitäisi olla solu ja jos haluaa yksiön, erotus pitäisi maksaa itse VAI
2. ainoastaan opiskelijoita voidaan laittaa soluun
Erityisesti kiinnostaisi kakkoskohtaan, että jos ollaan määritelty jokin inhimillisen elämän vähimmäistaso asumiselle, niin miksi se olisi erilainen opiskelijoille?
Esität vaikean kysymyksen. Kun aikoinaan itse opiskelin, ei opiskelijat kuuluneet yleisen asumistuen piiriin. Oli vain se opiskelijan asumislisä. MUTTA elettiin aikaa, jolloin oli vaikka minkälaista hanttihommaa. Monella alalla oli erilaisia keikkahommia. Kesälomia ei pidetty vaan oltiin töissä koko kesä. Moni silloin soluasunnossa asuneista kurssikavereistani meni kesäksi aina kotipaikkakunnalleen ja siellä töihin. Soluasuminen oli vuokrayksiöön nähden halpaa ja kesän ajalta ei tietenkään siitä soluasunnostaan tarvinnut maksaa mitään, kun ei siellä asunutkaan vaan vanhempiensa luona kotipaikkakunnalla. Joillekin kauempaa tulleille vanhemmat olivat ostaneet Helsingistä yksiön, jossa nuori sai asua ilmaiseksi tai pelkän yhtiövastikkeen hinnalla. Kun valmistui, vanhemmat joko myivät asunnon tai pitivät sen sijoitusasuntona. Osalla muualla kuin soluasunnossa asuvia vanhemmat avustivat vuokranmaksussa. Maailma on muuttunut ja nyt on vaikeaa nuoren opiskelijan löytää edes kesätöitä saati sitten viikonloppuisin tai iltaisin mitään keikkahommia. Joten se, että nyt opiskelijat jotenkin pakotettaisiin soluasuntoihin, ei ole hyvä juttu. Ennen soluasunto oli vain yksi vaihtoehdoista, mutta nyt se olisi siis pakko. Paitsi jos "pappa betalar".
Mitä tulee tuohon kohtaan 1, niin työkyvyttämät eivät todennäököisesti yks kaks ihmeparannu. Paitsi Kelan asiantuntijalääkäreiden mielestä. Eli heidän kohdallaan tilanne ei ole vain väliaikainen vaan useimmiten pysyvä. On eri asia asua soluasunnossa 4 vuotta kuin 40 vuotta. Työttömien kohdalla taas tilanne olisi ihan "mission impossible". 6 kk soluasunnossa, 3 kk vuokralla, 4 kk soluasunnossa, 3 viikkoa vuokralla jne jne. Lisäksi monella työttömällä ja työkyvyttömyyseläkkeellä olevallakin on lapsia, joten mihis nämä lapset laitettaisiin? Huostaan?
Tavallaan ymmärrän opiskelijoiden kohdalla yleisen asumistuen muuttamisen takaisin opiskelijan asumislisäksi, mutta tämä muutos olisi pitänyt tehdä sellaiseen aikaan, jolloin suunnilleen bussipysäkiltäkin sua pyydetään töihin. Kasarilla koin useammankin kerran tuollaisen tilanteen, kun Meilahdessa bussipysäkillä juttelin jonkun kurssikaverini kanssa ja siinä pysäkillähän oli sitten sekä Meilahden sairaala-alueelta että myös Laakson sairaalan alueelta osastonhoitajia ja kun kuulivat meidän jutustelun, tulivat kysymään, tultaisko heille viikonloppuksi iltavuoroon ja kesäksi kesätöihin. Nämä ajat ovat mennyttä maailmaa.Nin ovat ja juuri siksi opiskelijoiden on aika naurettavaa pyrkiä samaan elintasoon tekemättä mitään kuin aiemmin. Tilanne on se, että asuntoja eikä rahaa eikä töitä ole, jolloin elintasoa pitää laskea. Ja opiskelijoilla siihen on edellytyksiä ihan eri tavalla kuin muilla. Nuoret on tärkeitä, mutta eivät tärkeimpiä.
Asuntojahan kyllä on vaikka kuinka paljon. Hekallakin tyhjillään tuhansia. Mutta opiskelijalla ei ole rahaa eikä töitä. Ja tuo rahan puuttuminen johtuu nimenomaan siitä, että töitä ei ole. Opiskelijat joutuvat jokatapauksessa laskemaan elintasoaan, mutta pitääkö ajaa niin ahtaalle, että nuoren on järkevämpää olla työtön kuin lähteä opiskelemaan? Kaikilta aloilta kun ei valmistu hyväpalkkaisiin hommiin ja myös rividuunareitakin tarvitaan tulevaisuudessakin. Paitsi jos hommataan rividuunarit jostain kehitysmaista.
Ne eivät kelpaa opiskelijoille. Opiskelijakämpistä jäisi 50€/kk maksettavaa, mutta kun eivät ole oikeassa paikassa tai ovat liian vanhoja tms. Asennevamma on tosi yleistä opiskelijoilla.
Ja monet näistä vanhemmista kämpistä ovat home-ja ludeh.elvettejä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se, että opiskelijat noin ylipäätään saavat asua ko. asunnoissa muiden veronmaksajien piikkiin, on luxusta ja ekonomisesti kestämätöntä.
Lähtökohtaisesti opiskelijan tulisi asua vielä kotona, ja sitten opintojen jälkeen muuttaa sellaiseen asuntoon, johon hänellä on varaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos vielä jotain tästä nostalgisesta poimminnasta voisi tuoda esille on se, että nuori 50-luvulla oli kuitenkin saanut kovan kotikasvatuksen, hyviä käytöstapoja arvostettiin, kohteliaisuutta ja muiden huomioimista, nykyaikaisen minä-minä ja minä kulttuurin sijaan. Harrastukset olivat tervehenkistä urheilua - uiminen kesäaikaan, talvella murtomaahiihto.Oli ehkä jokin pieni kämänen radion tapainen, josta kuunneltiin sen ajan saksalaishenkistä iskelmää, rock-musiikki ja kulttuuri teki vasta tuloaan. Tyttöjä lähestyttiin lavatansseissa ja oltiin onnellisia jos päästiin saatille. Naimaonnea odoteltiin sitten kun oli opinnot valmiina. Huvitukset olivat tansseissa käymistä. Alkoholiinkaan ei ollut niin paljon laittaa rahaa kuin nykypäivänä.
Pikakelaus tähän päivään. Nuorisomusiikki kovaäänistä, solun jaat ahmedin ja abudabin kanssa. Käytössä alkoholi, peukku ja muut virkistysaineet appelsiinijaffan sijaan.
Olisihan soluunkin aivan helppoa laittaa järjestyssäännöt, joiden rikkominen johtaa varoitukseen ja toistuessaan kämpän menetykseen.
No onhan niissä eikä peukun käyttäjät ole mitään opiskelijoita. Enemmän niitä varmasti siellä yksiössä Kalliossa pyörii kuitenkin. Ja tuo ra sis tinen ulina on niin naurettavaa kuin olla boi. Ihan kuin sillä nyt olisi jotain väliä minkä värinen kämppis on tai mihin uskoo. Vanhoillisempi ajattelutapa kuin aloituksessa puhutulla 50-luvun tapauksella tuntuu sulla olevan.
50-luvulla ei ollut vielä koko maailma kylässä eivätkä opiskelijat käyttäneet laajalti huumeita!
50-luvullahan käytettiin paljon huumeita, koska moni sodasta palannut oli koukussa.
Hota-pulveria sodassa. Eikö se ollut amfetamiini? Päänsärkyyn käytettiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se, että opiskelijat noin ylipäätään saavat asua ko. asunnoissa muiden veronmaksajien piikkiin, on luxusta ja ekonomisesti kestämätöntä.
Lähtökohtaisesti opiskelijan tulisi asua vielä kotona, ja sitten opintojen jälkeen muuttaa sellaiseen asuntoon, johon hänellä on varaa.
Moni opiskelee toisella paikkakunnalla. Itsellä 450 km päässä.
Vierailija kirjoitti:
Se, että opiskelijat noin ylipäätään saavat asua ko. asunnoissa muiden veronmaksajien piikkiin, on luxusta ja ekonomisesti kestämätöntä.
Lähtökohtaisesti opiskelijan tulisi asua vielä kotona, ja sitten opintojen jälkeen muuttaa sellaiseen asuntoon, johon hänellä on varaa.
Jos opiskelee Helsingissä, Turussa, Tampereella ym. niin ei voi asua kotona jos koti on Kuusamossa tai Ylitorniolla!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se, että opiskelijat noin ylipäätään saavat asua ko. asunnoissa muiden veronmaksajien piikkiin, on luxusta ja ekonomisesti kestämätöntä.
Lähtökohtaisesti opiskelijan tulisi asua vielä kotona, ja sitten opintojen jälkeen muuttaa sellaiseen asuntoon, johon hänellä on varaa.
Ei näissä yksiöissä asuta veronmaksajien piikkiin vaan ne rahoitetaan lainalla, työtuloilla, vanhempien avustuksella tms. Opintoraha ja asumislisä eivät useimmiten riitä kattamaan koko vuokraa, saati sitten muuta elämistä vuokran lisäksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te jotka olette sitä mieltä, että yhteiskunnan pitäisi tarjota opiskelijoille asuminen soluissa, niin oletteko myös sitä mieltä, että:
1. kaikkien yhteiskunnan rahoilla asuvien (opiskelijat, työttömät, työkyvyttömyyseläkeläiset yms.) ensisijainen asumismuoto pitäisi olla solu ja jos haluaa yksiön, erotus pitäisi maksaa itse VAI
2. ainoastaan opiskelijoita voidaan laittaa soluun
Erityisesti kiinnostaisi kakkoskohtaan, että jos ollaan määritelty jokin inhimillisen elämän vähimmäistaso asumiselle, niin miksi se olisi erilainen opiskelijoille?
Esität vaikean kysymyksen. Kun aikoinaan itse opiskelin, ei opiskelijat kuuluneet yleisen asumistuen piiriin. Oli vain se opiskelijan asumislisä. MUTTA elettiin aikaa, jolloin oli vaikka minkälaista hanttihommaa. Monella alalla oli erilaisia keikkahommia. Kesälomia ei pidetty vaan oltiin töissä koko kesä. Moni silloin soluasunnossa asuneista kurssikavereistani meni kesäksi aina kotipaikkakunnalleen ja siellä töihin. Soluasuminen oli vuokrayksiöön nähden halpaa ja kesän ajalta ei tietenkään siitä soluasunnostaan tarvinnut maksaa mitään, kun ei siellä asunutkaan vaan vanhempiensa luona kotipaikkakunnalla. Joillekin kauempaa tulleille vanhemmat olivat ostaneet Helsingistä yksiön, jossa nuori sai asua ilmaiseksi tai pelkän yhtiövastikkeen hinnalla. Kun valmistui, vanhemmat joko myivät asunnon tai pitivät sen sijoitusasuntona. Osalla muualla kuin soluasunnossa asuvia vanhemmat avustivat vuokranmaksussa. Maailma on muuttunut ja nyt on vaikeaa nuoren opiskelijan löytää edes kesätöitä saati sitten viikonloppuisin tai iltaisin mitään keikkahommia. Joten se, että nyt opiskelijat jotenkin pakotettaisiin soluasuntoihin, ei ole hyvä juttu. Ennen soluasunto oli vain yksi vaihtoehdoista, mutta nyt se olisi siis pakko. Paitsi jos "pappa betalar".
Mitä tulee tuohon kohtaan 1, niin työkyvyttämät eivät todennäököisesti yks kaks ihmeparannu. Paitsi Kelan asiantuntijalääkäreiden mielestä. Eli heidän kohdallaan tilanne ei ole vain väliaikainen vaan useimmiten pysyvä. On eri asia asua soluasunnossa 4 vuotta kuin 40 vuotta. Työttömien kohdalla taas tilanne olisi ihan "mission impossible". 6 kk soluasunnossa, 3 kk vuokralla, 4 kk soluasunnossa, 3 viikkoa vuokralla jne jne. Lisäksi monella työttömällä ja työkyvyttömyyseläkkeellä olevallakin on lapsia, joten mihis nämä lapset laitettaisiin? Huostaan?
Tavallaan ymmärrän opiskelijoiden kohdalla yleisen asumistuen muuttamisen takaisin opiskelijan asumislisäksi, mutta tämä muutos olisi pitänyt tehdä sellaiseen aikaan, jolloin suunnilleen bussipysäkiltäkin sua pyydetään töihin. Kasarilla koin useammankin kerran tuollaisen tilanteen, kun Meilahdessa bussipysäkillä juttelin jonkun kurssikaverini kanssa ja siinä pysäkillähän oli sitten sekä Meilahden sairaala-alueelta että myös Laakson sairaalan alueelta osastonhoitajia ja kun kuulivat meidän jutustelun, tulivat kysymään, tultaisko heille viikonloppuksi iltavuoroon ja kesäksi kesätöihin. Nämä ajat ovat mennyttä maailmaa.Nin ovat ja juuri siksi opiskelijoiden on aika naurettavaa pyrkiä samaan elintasoon tekemättä mitään kuin aiemmin. Tilanne on se, että asuntoja eikä rahaa eikä töitä ole, jolloin elintasoa pitää laskea. Ja opiskelijoilla siihen on edellytyksiä ihan eri tavalla kuin muilla. Nuoret on tärkeitä, mutta eivät tärkeimpiä.
Asuntojahan kyllä on vaikka kuinka paljon. Hekallakin tyhjillään tuhansia. Mutta opiskelijalla ei ole rahaa eikä töitä. Ja tuo rahan puuttuminen johtuu nimenomaan siitä, että töitä ei ole. Opiskelijat joutuvat jokatapauksessa laskemaan elintasoaan, mutta pitääkö ajaa niin ahtaalle, että nuoren on järkevämpää olla työtön kuin lähteä opiskelemaan? Kaikilta aloilta kun ei valmistu hyväpalkkaisiin hommiin ja myös rividuunareitakin tarvitaan tulevaisuudessakin. Paitsi jos hommataan rividuunarit jostain kehitysmaista.
Ne eivät kelpaa opiskelijoille. Opiskelijakämpistä jäisi 50€/kk maksettavaa, mutta kun eivät ole oikeassa paikassa tai ovat liian vanhoja tms. Asennevamma on tosi yleistä opiskelijoilla.
Ja monet näistä vanhemmista kämpistä ovat home-ja ludeh.elvettejä!
Joissa menee terveys ja tavarat saa heittää roskikseen asumisen jälkeen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se, että opiskelijat noin ylipäätään saavat asua ko. asunnoissa muiden veronmaksajien piikkiin, on luxusta ja ekonomisesti kestämätöntä.
Lähtökohtaisesti opiskelijan tulisi asua vielä kotona, ja sitten opintojen jälkeen muuttaa sellaiseen asuntoon, johon hänellä on varaa.
Näin sanoo vain ihminen, joka asuu alle 30 km päässä yliopistoista, ammattikorkeakouluista ja ammattikouluista ja julkinen liikenne toimii tai sitten heillä on varaa ostaa omalle nuorelleen auto ja maksaa kaikki autoon liittyvät kustannukset. Vaikka olenkin koko ikäni asunut pääkaupunkiseudulla, silti ymmärrän, ettei josssain Pihtiputaalla voi opiskella insinööriksi tai sairaanhoitajaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos vielä jotain tästä nostalgisesta poimminnasta voisi tuoda esille on se, että nuori 50-luvulla oli kuitenkin saanut kovan kotikasvatuksen, hyviä käytöstapoja arvostettiin, kohteliaisuutta ja muiden huomioimista, nykyaikaisen minä-minä ja minä kulttuurin sijaan. Harrastukset olivat tervehenkistä urheilua - uiminen kesäaikaan, talvella murtomaahiihto.Oli ehkä jokin pieni kämänen radion tapainen, josta kuunneltiin sen ajan saksalaishenkistä iskelmää, rock-musiikki ja kulttuuri teki vasta tuloaan. Tyttöjä lähestyttiin lavatansseissa ja oltiin onnellisia jos päästiin saatille. Naimaonnea odoteltiin sitten kun oli opinnot valmiina. Huvitukset olivat tansseissa käymistä. Alkoholiinkaan ei ollut niin paljon laittaa rahaa kuin nykypäivänä.
Pikakelaus tähän päivään. Nuorisomusiikki kovaäänistä, solun jaat ahmedin ja abudabin kanssa. Käytössä alkoholi, peukku ja muut virkistysaineet appelsiinijaffan sijaan.
Olisihan soluunkin aivan helppoa laittaa järjestyssäännöt, joiden rikkominen johtaa varoitukseen ja toistuessaan kämpän menetykseen.
No onhan niissä eikä peukun käyttäjät ole mitään opiskelijoita. Enemmän niitä varmasti siellä yksiössä Kalliossa pyörii kuitenkin. Ja tuo ra sis tinen ulina on niin naurettavaa kuin olla boi. Ihan kuin sillä nyt olisi jotain väliä minkä värinen kämppis on tai mihin uskoo. Vanhoillisempi ajattelutapa kuin aloituksessa puhutulla 50-luvun tapauksella tuntuu sulla olevan.
50-luvulla ei ollut vielä koko maailma kylässä eivätkä opiskelijat käyttäneet laajalti huumeita!
50-luvullahan käytettiin paljon huumeita, koska moni sodasta palannut oli koukussa.
Kaikken nuorimmat sodassa olleet miehet olivat syntyneet 1926. Ei heitä 1950-luvun opiskelijakämpissä siis ruuhkaksi asti ollut, etenkin kun ottaa huomioon että siihen aikaan yliopistoon meneminen ei ollut kovin yleistä.
Meinaat että korsuissa opiskelivat koko sodan ajan? :D Ettei olisi opinnot monellakin lykkääntyneet.
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te jotka olette sitä mieltä, että yhteiskunnan pitäisi tarjota opiskelijoille asuminen soluissa, niin oletteko myös sitä mieltä, että:
1. kaikkien yhteiskunnan rahoilla asuvien (opiskelijat, työttömät, työkyvyttömyyseläkeläiset yms.) ensisijainen asumismuoto pitäisi olla solu ja jos haluaa yksiön, erotus pitäisi maksaa itse VAI
2. ainoastaan opiskelijoita voidaan laittaa soluun
Erityisesti kiinnostaisi kakkoskohtaan, että jos ollaan määritelty jokin inhimillisen elämän vähimmäistaso asumiselle, niin miksi se olisi erilainen opiskelijoille?
Esität vaikean kysymyksen. Kun aikoinaan itse opiskelin, ei opiskelijat kuuluneet yleisen asumistuen piiriin. Oli vain se opiskelijan asumislisä. MUTTA elettiin aikaa, jolloin oli vaikka minkälaista hanttihommaa. Monella alalla oli erilaisia keikkahommia. Kesälomia ei pidetty vaan oltiin töissä koko kesä. Moni silloin soluasunnossa asuneista kurssikavereistani meni kesäksi aina kotipaikkakunnalleen ja siellä töihin. Soluasuminen oli vuokrayksiöön nähden halpaa ja kesän ajalta ei tietenkään siitä soluasunnostaan tarvinnut maksaa mitään, kun ei siellä asunutkaan vaan vanhempiensa luona kotipaikkakunnalla. Joillekin kauempaa tulleille vanhemmat olivat ostaneet Helsingistä yksiön, jossa nuori sai asua ilmaiseksi tai pelkän yhtiövastikkeen hinnalla. Kun valmistui, vanhemmat joko myivät asunnon tai pitivät sen sijoitusasuntona. Osalla muualla kuin soluasunnossa asuvia vanhemmat avustivat vuokranmaksussa. Maailma on muuttunut ja nyt on vaikeaa nuoren opiskelijan löytää edes kesätöitä saati sitten viikonloppuisin tai iltaisin mitään keikkahommia. Joten se, että nyt opiskelijat jotenkin pakotettaisiin soluasuntoihin, ei ole hyvä juttu. Ennen soluasunto oli vain yksi vaihtoehdoista, mutta nyt se olisi siis pakko. Paitsi jos "pappa betalar".
Mitä tulee tuohon kohtaan 1, niin työkyvyttämät eivät todennäököisesti yks kaks ihmeparannu. Paitsi Kelan asiantuntijalääkäreiden mielestä. Eli heidän kohdallaan tilanne ei ole vain väliaikainen vaan useimmiten pysyvä. On eri asia asua soluasunnossa 4 vuotta kuin 40 vuotta. Työttömien kohdalla taas tilanne olisi ihan "mission impossible". 6 kk soluasunnossa, 3 kk vuokralla, 4 kk soluasunnossa, 3 viikkoa vuokralla jne jne. Lisäksi monella työttömällä ja työkyvyttömyyseläkkeellä olevallakin on lapsia, joten mihis nämä lapset laitettaisiin? Huostaan?
Tavallaan ymmärrän opiskelijoiden kohdalla yleisen asumistuen muuttamisen takaisin opiskelijan asumislisäksi, mutta tämä muutos olisi pitänyt tehdä sellaiseen aikaan, jolloin suunnilleen bussipysäkiltäkin sua pyydetään töihin. Kasarilla koin useammankin kerran tuollaisen tilanteen, kun Meilahdessa bussipysäkillä juttelin jonkun kurssikaverini kanssa ja siinä pysäkillähän oli sitten sekä Meilahden sairaala-alueelta että myös Laakson sairaalan alueelta osastonhoitajia ja kun kuulivat meidän jutustelun, tulivat kysymään, tultaisko heille viikonloppuksi iltavuoroon ja kesäksi kesätöihin. Nämä ajat ovat mennyttä maailmaa.Nin ovat ja juuri siksi opiskelijoiden on aika naurettavaa pyrkiä samaan elintasoon tekemättä mitään kuin aiemmin. Tilanne on se, että asuntoja eikä rahaa eikä töitä ole, jolloin elintasoa pitää laskea. Ja opiskelijoilla siihen on edellytyksiä ihan eri tavalla kuin muilla. Nuoret on tärkeitä, mutta eivät tärkeimpiä.
Asuntojahan kyllä on vaikka kuinka paljon. Hekallakin tyhjillään tuhansia. Mutta opiskelijalla ei ole rahaa eikä töitä. Ja tuo rahan puuttuminen johtuu nimenomaan siitä, että töitä ei ole. Opiskelijat joutuvat jokatapauksessa laskemaan elintasoaan, mutta pitääkö ajaa niin ahtaalle, että nuoren on järkevämpää olla työtön kuin lähteä opiskelemaan? Kaikilta aloilta kun ei valmistu hyväpalkkaisiin hommiin ja myös rividuunareitakin tarvitaan tulevaisuudessakin. Paitsi jos hommataan rividuunarit jostain kehitysmaista.
Ne eivät kelpaa opiskelijoille. Opiskelijakämpistä jäisi 50€/kk maksettavaa, mutta kun eivät ole oikeassa paikassa tai ovat liian vanhoja tms. Asennevamma on tosi yleistä opiskelijoilla.
Juurikin näin. Siksihän tästä keskustellaan. Opiskelija-asuntoja ja soluja on alettu muuttaa työttömille ja asunnottomille kodeiksi mikä on tietenkin hyvä asia, mutta tuollainen opiskelija pitäisi tiputtaa pois tuen piiristä. Ihan naurettavaa vaatia vähintään 30 neliöinen yksiö ydinkeskustasta kun on niin erityinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otaniemessä on ainakin ollut järkeviäkin soluasuntoja, joissa jokaisessa huoneessa on oma kylppäri, mutta käytävän päässä on yhteinen keittiö.
Kaikkein eniten itseä vitutti tavallisessa solussa asuessa se kylppärin jakaminen muiden kanssa. Yhteiskeittiö voisi toimiakin.
Mua itseäni ällötti aikanaan jakaa kylppäri tuntemattoman kanssa, soluasunnot on itsemurha introvertille kiltille ujolle ihmisille.
Soluasunnot ei ole ihmisten paikkoja
Soluasunnoissa oppii olemaan toisten kanssa. Elämässä selvitäkseen menestyneesti tulee myös tulla pois omalta mukavuusalueeltaan, sitä kutsutaan myös aikustumiseksi.
Aikuistumiseen ei tarvita soluasuntoa ja sosiaalisuutta ja toisten kanssa toimeen tulemista opetellaan jo kotona ja koulussa, ei vasta jossain soluasunnossa!
Hyvin on onnistuttu nyky menetelmin, ennätys määrä erakoituneita, mielenterveys hajalla, ihmisjoukossa ahdistuvia nuoria suomessa...
Olet tosi lapsellinen, jos kuvittelet, että tuo kaikki muuttuu sillä, että opiskelijat pakotetaan soluihin.
Huomaatko, miten itsestäsikin on tullut ilkeä ja muita tuomitseva ihminen, eikä millään tavalla hyvä ihminen. Varmasti solun syytä.
Tämä solukiimainen ei kyllä näe metsää puilta! Soluasunnotko muka ratkaisevat mielenterveysongelmat? Perheiden ongelmilla, yhteisöllisyyden katoamisella, suvun yhteydenpidon häviämisellä, itsekkyyden lisääntymisellä ja käytöstapojen ja sivistyksen rapautumisellahan ei ole mitään tekemistä mielenterveysongelmien kanssa! Soluasunnot ovat ratkaisu mielenterveysongelmiin. Jep, jep! Tästä oivalluksesta sinulle pitäisi antaa Nobelin palkinto!
Huono soluasunto tekee ihmisen vain entistä allergisemmaksi muille. Ihmiskokemusten pitäisi olla hyviä, jotta ne lisäisivät sosiaalisuutta.
Jos on jo ennestään monta hylkäämisen kokemusta, perheen hajoamista, koulukiusaamista, väkivaltaa, yksinäisyyttä ym., niin huono soluasunto ei kyllä tilannetta enää ainakaan paranna!
Yksiökö parantaa? Tällainen tapaus asuntolaan ja tuettuna opintoihin eikä surjäytymään yksiöön.
Tukea voi tarjota myös yksiöön! Oman kämpän rauhalla voi olla myös terapeuttinen vaikutus!
No niin voi. Tässä taloustilanteessa ja kun haavoittuvammassa asemassa ja ruokajakelussa on ihan muut kuin opiskelijat, heidän terapiayksiönsä (anteeksi vaan) ei pitäisi olla kenenkään prioriteetti. Asukoot porukoillaan, jos on vaikeaa.
Mikä ryhmä sitten on kaikista haavottuvaisin?
Työtön perheellinen, minimipalkalla elävä ja asunnoton nyt ekana tulee mieleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos vielä jotain tästä nostalgisesta poimminnasta voisi tuoda esille on se, että nuori 50-luvulla oli kuitenkin saanut kovan kotikasvatuksen, hyviä käytöstapoja arvostettiin, kohteliaisuutta ja muiden huomioimista, nykyaikaisen minä-minä ja minä kulttuurin sijaan. Harrastukset olivat tervehenkistä urheilua - uiminen kesäaikaan, talvella murtomaahiihto.Oli ehkä jokin pieni kämänen radion tapainen, josta kuunneltiin sen ajan saksalaishenkistä iskelmää, rock-musiikki ja kulttuuri teki vasta tuloaan. Tyttöjä lähestyttiin lavatansseissa ja oltiin onnellisia jos päästiin saatille. Naimaonnea odoteltiin sitten kun oli opinnot valmiina. Huvitukset olivat tansseissa käymistä. Alkoholiinkaan ei ollut niin paljon laittaa rahaa kuin nykypäivänä.
Pikakelaus tähän päivään. Nuorisomusiikki kovaäänistä, solun jaat ahmedin ja abudabin kanssa. Käytössä alkoholi, peukku ja muut virkistysaineet appelsiinijaffan sijaan.
Olisihan soluunkin aivan helppoa laittaa järjestyssäännöt, joiden rikkominen johtaa varoitukseen ja toistuessaan kämpän menetykseen.
No onhan niissä eikä peukun käyttäjät ole mitään opiskelijoita. Enemmän niitä varmasti siellä yksiössä Kalliossa pyörii kuitenkin. Ja tuo ra sis tinen ulina on niin naurettavaa kuin olla boi. Ihan kuin sillä nyt olisi jotain väliä minkä värinen kämppis on tai mihin uskoo. Vanhoillisempi ajattelutapa kuin aloituksessa puhutulla 50-luvun tapauksella tuntuu sulla olevan.
50-luvulla ei ollut vielä koko maailma kylässä eivätkä opiskelijat käyttäneet laajalti huumeita!
50-luvullahan käytettiin paljon huumeita, koska moni sodasta palannut oli koukussa.
Hota-pulveria sodassa. Eikö se ollut amfetamiini? Päänsärkyyn käytettiin.
Siihen aikaan yskänlääkkeissäkin oli heroiinia. Rintamalla sotilaita lääkittiin heroiinilla, morfiinilla ja pidettiin toimintakunnossa pervitiinillä. Moni jäi koukkuun ja monen sortin nistiä oli ympäri Suomea sodan jälkeen. Lisäksi tietysti itseään ja traumojaan alkoholilla lääkitsevät siihen päälle. Huumeiden käyttöhän oli laillista aina 60-luvun puoliväliin asti.
Vierailija kirjoitti:
Miksi rajata tämä vain opiskelijoihin? Perheetkin voisivat paremmin yhteisöllisessä asumisessa, missä perheellä on oma huone tai kaksi, mutta keittiö, pesutilat ja sosiaalitilat jaettaisiin toisten perheiden kanssa. Tätä sosiaalista kommuunia voisi kutsua vaikka kolhoosiksi. Miksei kukaan ole keksinyt tätä aiemmin?
On keksitty ja moneen kertaan. Homma ei vaan toimi. Ainakin jokainen terve, normaali aikuinen haluaa omaa rauhaa ja yksityisyyttä. Ja varmaan jotkut jotka kommuuniasumista haluaa, asuvat jo sellaisissa. Ja se tärkein, on huono bisnes. En minäkään missään solussa asunut, faija maksoi yksiön ja minä maksoin lasteni asuntojen vuokrat.
Nin ovat ja juuri siksi opiskelijoiden on aika naurettavaa pyrkiä samaan elintasoon tekemättä mitään kuin aiemmin. Tilanne on se, että asuntoja eikä rahaa eikä töitä ole, jolloin elintasoa pitää laskea. Ja opiskelijoilla siihen on edellytyksiä ihan eri tavalla kuin muilla. Nuoret on tärkeitä, mutta eivät tärkeimpiä.