Lue keskustelun säännöt.
HS Lukijan mielipide: Opiskelija-asuntojen tulisi olla soluasuntoja eikä yksiöitä
09.08.2026 |
https://www.hs.fi/mielipide/art-2000012192662.html
"Opintojani aloittaessani syksyllä 1955 muutin asumaan Otaniemen Teekkarikylän soluasuntoon. Solussa oli viisi kahden hengen huonetta ja yhteiset pesu-, wc- ja keittotilat sekä pieni sohvanurkkaus, jossa sopi jutella tai pelata korttia."
"Soluasuntojärjestelmä oli hyvä. Siinä yhden kokemukset välittyivät myös toisille. Yhdessä tekeminen auttoi opiskelua, ja samalla se oli edullinen yhteisö itsenäistä elämää opetteleville nuorille ihmisille. Jos yhteiskunnalla on varaa opiskelija-asuntoihin, niiden on oltava soluasuntoja eikä syrjäytymiseen pusertavia yksiöitä."
Nyt on asiaa! Näin sen olla pitää! 👍
Edullisia soluasuntoja opiskelijoille, eikä mitään syrjäytymistä aiheuttavia yksiöitä! Ne yksiöt tulevat myös veronmaksajille kalliiksi, kun niihin maksetaan enemmän tukia kuin edullisempiin soluasuntoihin.
Kommentit (1227)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos vielä jotain tästä nostalgisesta poimminnasta voisi tuoda esille on se, että nuori 50-luvulla oli kuitenkin saanut kovan kotikasvatuksen, hyviä käytöstapoja arvostettiin, kohteliaisuutta ja muiden huomioimista, nykyaikaisen minä-minä ja minä kulttuurin sijaan. Harrastukset olivat tervehenkistä urheilua - uiminen kesäaikaan, talvella murtomaahiihto.Oli ehkä jokin pieni kämänen radion tapainen, josta kuunneltiin sen ajan saksalaishenkistä iskelmää, rock-musiikki ja kulttuuri teki vasta tuloaan. Tyttöjä lähestyttiin lavatansseissa ja oltiin onnellisia jos päästiin saatille. Naimaonnea odoteltiin sitten kun oli opinnot valmiina. Huvitukset olivat tansseissa käymistä. Alkoholiinkaan ei ollut niin paljon laittaa rahaa kuin nykypäivänä.
Pikakelaus tähän päivään. Nuorisomusiikki kovaäänistä, solun jaat ahmedin ja abudabin kanssa. Käytössä alkoholi, peukku ja muut virkistysaineet appelsiinijaffan sijaan.
Olisihan soluunkin aivan helppoa laittaa järjestyssäännöt, joiden rikkominen johtaa varoitukseen ja toistuessaan kämpän menetykseen.
Miksei ole laitettu? 'Mutta kun pitää vain sopia muiden asukkaiden kanssa', on tämä ikuinen vakiovastaus! Miten sopia asioista ihmisen kanssa joka ei suostu edes tervehtimään? Minä vaan kysyn!
Vuokranantaja määritelköön perus järjestyssäännöt, koskien esim. hiljaisuutta. Asukkaat sopikoot yksityiskohdista,
Näiden järjestyssääntöjen noudattamista ei valvo kukaan. On aivan sama onko niitä vai ei!
No siinä on sitten se epäkohta, joka on ratkaistava. Kirjallisen varoituksen lisäksi tarvittaisiin luonnollisen auktoriteetin omaavia, isällisen ankaria työntekijöitä, jotka käyvät paikan päällä juttelemassa nuoren sekoilijan kanssa. Kysyisivät, missä mättää ja kehottaisivat painokkaasti laittamaan elämän järjestykseen. Jos ei tapahdu, niin lähtö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otaniemessä on ainakin ollut järkeviäkin soluasuntoja, joissa jokaisessa huoneessa on oma kylppäri, mutta käytävän päässä on yhteinen keittiö.
Kaikkein eniten itseä vitutti tavallisessa solussa asuessa se kylppärin jakaminen muiden kanssa. Yhteiskeittiö voisi toimiakin.
Mua itseäni ällötti aikanaan jakaa kylppäri tuntemattoman kanssa, soluasunnot on itsemurha introvertille kiltille ujolle ihmisille.
Soluasunnot ei ole ihmisten paikkoja
Soluasunnoissa oppii olemaan toisten kanssa. Elämässä selvitäkseen menestyneesti tulee myös tulla pois omalta mukavuusalueeltaan, sitä kutsutaan myös aikustumiseksi.
Aikuistumiseen ei tarvita soluasuntoa ja sosiaalisuutta ja toisten kanssa toimeen tulemista opetellaan jo kotona ja koulussa, ei vasta jossain soluasunnossa!
Hyvin on onnistuttu nyky menetelmin, ennätys määrä erakoituneita, mielenterveys hajalla, ihmisjoukossa ahdistuvia nuoria suomessa...
Olet tosi lapsellinen, jos kuvittelet, että tuo kaikki muuttuu sillä, että opiskelijat pakotetaan soluihin.
Huomaatko, miten itsestäsikin on tullut ilkeä ja muita tuomitseva ihminen, eikä millään tavalla hyvä ihminen. Varmasti solun syytä.
Tämä solukiimainen ei kyllä näe metsää puilta! Soluasunnotko muka ratkaisevat mielenterveysongelmat? Perheiden ongelmilla, yhteisöllisyyden katoamisella, suvun yhteydenpidon häviämisellä, itsekkyyden lisääntymisellä ja käytöstapojen ja sivistyksen rapautumisellahan ei ole mitään tekemistä mielenterveysongelmien kanssa! Soluasunnot ovat ratkaisu mielenterveysongelmiin. Jep, jep! Tästä oivalluksesta sinulle pitäisi antaa Nobelin palkinto!
Huono soluasunto tekee ihmisen vain entistä allergisemmaksi muille. Ihmiskokemusten pitäisi olla hyviä, jotta ne lisäisivät sosiaalisuutta.
Jos on jo ennestään monta hylkäämisen kokemusta, perheen hajoamista, koulukiusaamista, väkivaltaa, yksinäisyyttä ym., niin huono soluasunto ei kyllä tilannetta enää ainakaan paranna!
Yksiökö parantaa? Tällainen tapaus asuntolaan ja tuettuna opintoihin eikä surjäytymään yksiöön.
Tukea voi tarjota myös yksiöön! Oman kämpän rauhalla voi olla myös terapeuttinen vaikutus!
No niin voi. Tässä taloustilanteessa ja kun haavoittuvammassa asemassa ja ruokajakelussa on ihan muut kuin opiskelijat, heidän terapiayksiönsä (anteeksi vaan) ei pitäisi olla kenenkään prioriteetti. Asukoot porukoillaan, jos on vaikeaa.
Entä jos ei ole mitään porukoita missä asua? Vanhemmat ovat eronneet ja heillä on uudet kumppanit! Edelleenkään se yksiössä asuminen ei ole aina paljoakaan kalliimpaa kuin solussa asuminen! Riippuu tietysti vähän paikkakunnastakin!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos vielä jotain tästä nostalgisesta poimminnasta voisi tuoda esille on se, että nuori 50-luvulla oli kuitenkin saanut kovan kotikasvatuksen, hyviä käytöstapoja arvostettiin, kohteliaisuutta ja muiden huomioimista, nykyaikaisen minä-minä ja minä kulttuurin sijaan. Harrastukset olivat tervehenkistä urheilua - uiminen kesäaikaan, talvella murtomaahiihto.Oli ehkä jokin pieni kämänen radion tapainen, josta kuunneltiin sen ajan saksalaishenkistä iskelmää, rock-musiikki ja kulttuuri teki vasta tuloaan. Tyttöjä lähestyttiin lavatansseissa ja oltiin onnellisia jos päästiin saatille. Naimaonnea odoteltiin sitten kun oli opinnot valmiina. Huvitukset olivat tansseissa käymistä. Alkoholiinkaan ei ollut niin paljon laittaa rahaa kuin nykypäivänä.
Pikakelaus tähän päivään. Nuorisomusiikki kovaäänistä, solun jaat ahmedin ja abudabin kanssa. Käytössä alkoholi, peukku ja muut virkistysaineet appelsiinijaffan sijaan.
Olisihan soluunkin aivan helppoa laittaa järjestyssäännöt, joiden rikkominen johtaa varoitukseen ja toistuessaan kämpän menetykseen.
Miksei ole laitettu? 'Mutta kun pitää vain sopia muiden asukkaiden kanssa', on tämä ikuinen vakiovastaus! Miten sopia asioista ihmisen kanssa joka ei suostu edes tervehtimään? Minä vaan kysyn!
Vuokranantaja määritelköön perus järjestyssäännöt, koskien esim. hiljaisuutta. Asukkaat sopikoot yksityiskohdista,
Näiden järjestyssääntöjen noudattamista ei valvo kukaan. On aivan sama onko niitä vai ei!
No siinä on sitten se epäkohta, joka on ratkaistava. Kirjallisen varoituksen lisäksi tarvittaisiin luonnollisen auktoriteetin omaavia, isällisen ankaria työntekijöitä, jotka käyvät paikan päällä juttelemassa nuoren sekoilijan kanssa. Kysyisivät, missä mättää ja kehottaisivat painokkaasti laittamaan elämän järjestykseen. Jos ei tapahdu, niin lähtö.
Ei meidän Tyrni-Usvalle saa aikuinen ärähtää.
Ei ole kermaperseilyä jos arka, ujo nuori haluaa asua omillaan yksiössä, ei kaikki halua tai pysty olemaan sosiaalisia, kyllä näkee jatkuvasti ilkeitä, pahoja, vahingoniloisia ihmisiä niin pitääkö sen aran ja ujo sitten vaan kestää sitä komentelua ja ilkeilyä??
Vierailija kirjoitti:
Ei ole kermaperseilyä jos arka, ujo nuori haluaa asua omillaan yksiössä, ei kaikki halua tai pysty olemaan sosiaalisia, kyllä näkee jatkuvasti ilkeitä, pahoja, vahingoniloisia ihmisiä niin pitääkö sen aran ja ujo sitten vaan kestää sitä komentelua ja ilkeilyä??
Miten tämmöinen tapaus työllistyy? On kyllä menty ihan ylisuojeleviksi, jos helikopteroidaan aikuisia ihmisiä. Haloo nyt.
Ujo ja arka saa tietenkin olla, mutta joku raja tossa paapomisessa. Ujokin ihminen voi elää ja tehdä asioita muudenkin seurassa, jos ujoudesta ja arkuudesta ei tehdä koko identiteettiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos vielä jotain tästä nostalgisesta poimminnasta voisi tuoda esille on se, että nuori 50-luvulla oli kuitenkin saanut kovan kotikasvatuksen, hyviä käytöstapoja arvostettiin, kohteliaisuutta ja muiden huomioimista, nykyaikaisen minä-minä ja minä kulttuurin sijaan. Harrastukset olivat tervehenkistä urheilua - uiminen kesäaikaan, talvella murtomaahiihto.Oli ehkä jokin pieni kämänen radion tapainen, josta kuunneltiin sen ajan saksalaishenkistä iskelmää, rock-musiikki ja kulttuuri teki vasta tuloaan. Tyttöjä lähestyttiin lavatansseissa ja oltiin onnellisia jos päästiin saatille. Naimaonnea odoteltiin sitten kun oli opinnot valmiina. Huvitukset olivat tansseissa käymistä. Alkoholiinkaan ei ollut niin paljon laittaa rahaa kuin nykypäivänä.
Pikakelaus tähän päivään. Nuorisomusiikki kovaäänistä, solun jaat ahmedin ja abudabin kanssa. Käytössä alkoholi, peukku ja muut virkistysaineet appelsiinijaffan sijaan.
Olisihan soluunkin aivan helppoa laittaa järjestyssäännöt, joiden rikkominen johtaa varoitukseen ja toistuessaan kämpän menetykseen.
Miksei ole laitettu? 'Mutta kun pitää vain sopia muiden asukkaiden kanssa', on tämä ikuinen vakiovastaus! Miten sopia asioista ihmisen kanssa joka ei suostu edes tervehtimään? Minä vaan kysyn!
Vuokranantaja määritelköön perus järjestyssäännöt, koskien esim. hiljaisuutta. Asukkaat sopikoot yksityiskohdista,
Näiden järjestyssääntöjen noudattamista ei valvo kukaan. On aivan sama onko niitä vai ei!
No siinä on sitten se epäkohta, joka on ratkaistava. Kirjallisen varoituksen lisäksi tarvittaisiin luonnollisen auktoriteetin omaavia, isällisen ankaria työntekijöitä, jotka käyvät paikan päällä juttelemassa nuoren sekoilijan kanssa. Kysyisivät, missä mättää ja kehottaisivat painokkaasti laittamaan elämän järjestykseen. Jos ei tapahdu, niin lähtö.
Ei meidän Tyrni-Usvalle saa aikuinen ärähtää.
Tyrni-Usvalla on vain oikeuksia, ei mitään velvollisuuksia tietenkään!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otaniemessä on ainakin ollut järkeviäkin soluasuntoja, joissa jokaisessa huoneessa on oma kylppäri, mutta käytävän päässä on yhteinen keittiö.
Kaikkein eniten itseä vitutti tavallisessa solussa asuessa se kylppärin jakaminen muiden kanssa. Yhteiskeittiö voisi toimiakin.
Mua itseäni ällötti aikanaan jakaa kylppäri tuntemattoman kanssa, soluasunnot on itsemurha introvertille kiltille ujolle ihmisille.
Soluasunnot ei ole ihmisten paikkoja
Soluasunnoissa oppii olemaan toisten kanssa. Elämässä selvitäkseen menestyneesti tulee myös tulla pois omalta mukavuusalueeltaan, sitä kutsutaan myös aikustumiseksi.
Aikuistumiseen ei tarvita soluasuntoa ja sosiaalisuutta ja toisten kanssa toimeen tulemista opetellaan jo kotona ja koulussa, ei vasta jossain soluasunnossa!
Hyvin on onnistuttu nyky menetelmin, ennätys määrä erakoituneita, mielenterveys hajalla, ihmisjoukossa ahdistuvia nuoria suomessa...
Olet tosi lapsellinen, jos kuvittelet, että tuo kaikki muuttuu sillä, että opiskelijat pakotetaan soluihin.
Huomaatko, miten itsestäsikin on tullut ilkeä ja muita tuomitseva ihminen, eikä millään tavalla hyvä ihminen. Varmasti solun syytä.
Tämä solukiimainen ei kyllä näe metsää puilta! Soluasunnotko muka ratkaisevat mielenterveysongelmat? Perheiden ongelmilla, yhteisöllisyyden katoamisella, suvun yhteydenpidon häviämisellä, itsekkyyden lisääntymisellä ja käytöstapojen ja sivistyksen rapautumisellahan ei ole mitään tekemistä mielenterveysongelmien kanssa! Soluasunnot ovat ratkaisu mielenterveysongelmiin. Jep, jep! Tästä oivalluksesta sinulle pitäisi antaa Nobelin palkinto!
Huono soluasunto tekee ihmisen vain entistä allergisemmaksi muille. Ihmiskokemusten pitäisi olla hyviä, jotta ne lisäisivät sosiaalisuutta.
Jos on jo ennestään monta hylkäämisen kokemusta, perheen hajoamista, koulukiusaamista, väkivaltaa, yksinäisyyttä ym., niin huono soluasunto ei kyllä tilannetta enää ainakaan paranna!
Yksiökö parantaa? Tällainen tapaus asuntolaan ja tuettuna opintoihin eikä surjäytymään yksiöön.
Tukea voi tarjota myös yksiöön! Oman kämpän rauhalla voi olla myös terapeuttinen vaikutus!
No niin voi. Tässä taloustilanteessa ja kun haavoittuvammassa asemassa ja ruokajakelussa on ihan muut kuin opiskelijat, heidän terapiayksiönsä (anteeksi vaan) ei pitäisi olla kenenkään prioriteetti. Asukoot porukoillaan, jos on vaikeaa.
Entä jos ei ole mitään porukoita missä asua? Vanhemmat ovat eronneet ja heillä on uudet kumppanit! Edelleenkään se yksiössä asuminen ei ole aina paljoakaan kalliimpaa kuin solussa asuminen! Riippuu tietysti vähän paikkakunnastakin!
Tossa puhuttiin asuntolasta. Laitos tietysti yksi mahdollisuus myös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otaniemessä on ainakin ollut järkeviäkin soluasuntoja, joissa jokaisessa huoneessa on oma kylppäri, mutta käytävän päässä on yhteinen keittiö.
Kaikkein eniten itseä vitutti tavallisessa solussa asuessa se kylppärin jakaminen muiden kanssa. Yhteiskeittiö voisi toimiakin.
Mua itseäni ällötti aikanaan jakaa kylppäri tuntemattoman kanssa, soluasunnot on itsemurha introvertille kiltille ujolle ihmisille.
Soluasunnot ei ole ihmisten paikkoja
Soluasunnoissa oppii olemaan toisten kanssa. Elämässä selvitäkseen menestyneesti tulee myös tulla pois omalta mukavuusalueeltaan, sitä kutsutaan myös aikustumiseksi.
Aikuistumiseen ei tarvita soluasuntoa ja sosiaalisuutta ja toisten kanssa toimeen tulemista opetellaan jo kotona ja koulussa, ei vasta jossain soluasunnossa!
Hyvin on onnistuttu nyky menetelmin, ennätys määrä erakoituneita, mielenterveys hajalla, ihmisjoukossa ahdistuvia nuoria suomessa...
Olet tosi lapsellinen, jos kuvittelet, että tuo kaikki muuttuu sillä, että opiskelijat pakotetaan soluihin.
Huomaatko, miten itsestäsikin on tullut ilkeä ja muita tuomitseva ihminen, eikä millään tavalla hyvä ihminen. Varmasti solun syytä.
Näitä itsekkäitä "mulle kyllä kelpaa/pärjäsin solussa niin muittenkin" pitää tyypit on hitsin ärsyttäviä ja itsekkäitä, tilannetajua ei ole, ajattelukyky ulottuu vain omiin tarpeisiin, haluihin mitä minä haluan yms.
Tälläisellekään tyypille ei auta sanoa että meitä ihmisiä niin nuoria kuin vanhojakin on monenlaisia ja erilaisia tyyppejä ja luonteita ei kaikki pysty tai halua asua ryhmäsolussa uppooutojen tyyppien kanssa. Ihan samalla tavalla 20,50 tai vaikka 100 vuottakin sitten oli meitä muita jotka ei vaan kyenneet eivätkä uskaltaneet kohdata näitä ronskeja extrovertteja vaikka jotkut yrittivät, pelkotiloja ja ahdistusta on monenlaista jotkut kestää paremmin kuin toiset. Pitäis olla niin että ne jotka tahtoo soluun menkööt sitten ja muut jotka ei halua olisi tarjolla noita opiskelijayksiöitä yhdelle hengelle.
Vierailija kirjoitti:
Otaniemessä on ainakin ollut järkeviäkin soluasuntoja, joissa jokaisessa huoneessa on oma kylppäri, mutta käytävän päässä on yhteinen keittiö.
Kaikkein eniten itseä vitutti tavallisessa solussa asuessa se kylppärin jakaminen muiden kanssa. Yhteiskeittiö voisi toimiakin.
Turussa oli kanssa sellaisia, että oma kylppäri, yhteinen keittiö. Osassa huoneista taisi olla sellainen kitchenette, eli jääkaappi ja keittolevy.
Minusta se olisi järkevintä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole kermaperseilyä jos arka, ujo nuori haluaa asua omillaan yksiössä, ei kaikki halua tai pysty olemaan sosiaalisia, kyllä näkee jatkuvasti ilkeitä, pahoja, vahingoniloisia ihmisiä niin pitääkö sen aran ja ujo sitten vaan kestää sitä komentelua ja ilkeilyä??
Miten tämmöinen tapaus työllistyy? On kyllä menty ihan ylisuojeleviksi, jos helikopteroidaan aikuisia ihmisiä. Haloo nyt.
Ujo ja arka saa tietenkin olla, mutta joku raja tossa paapomisessa. Ujokin ihminen voi elää ja tehdä asioita muudenkin seurassa, jos ujoudesta ja arkuudesta ei tehdä koko identiteettiä.
No niin tietenkin paapominen eri asia kuin olla itsenäinen arka ja ujo tyyppi. Olin itse tälläinen, ei mua vanhemmat auttanut tai tsempanut itse piti pärjätä vaikka kuinka olisi ahdistunut siinä sitä oppi, ainoa mitä kadun etten sanonut sanallisesti takaisin vaikka monta tilannetta oli jossa mulle oltiin tahallaan ilkeitä. Silti pitää muistaa että ujoja ja arkoja on eri asteisia ja tyyppejä kaikki ei pärjää itsenäisesti voi olla eri pelkotiloja ja fobioita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole kermaperseilyä jos arka, ujo nuori haluaa asua omillaan yksiössä, ei kaikki halua tai pysty olemaan sosiaalisia, kyllä näkee jatkuvasti ilkeitä, pahoja, vahingoniloisia ihmisiä niin pitääkö sen aran ja ujo sitten vaan kestää sitä komentelua ja ilkeilyä??
Miten tämmöinen tapaus työllistyy? On kyllä menty ihan ylisuojeleviksi, jos helikopteroidaan aikuisia ihmisiä. Haloo nyt.
Ujo ja arka saa tietenkin olla, mutta joku raja tossa paapomisessa. Ujokin ihminen voi elää ja tehdä asioita muudenkin seurassa, jos ujoudesta ja arkuudesta ei tehdä koko identiteettiä.No niin tietenkin paapominen eri asia kuin olla itsenäinen arka ja ujo tyyppi. Olin itse tälläinen, ei mua vanhemmat auttanut tai tsempanut itse piti pärjätä vaikka kuinka olisi ahdistunut siinä sitä oppi, ainoa mitä kadun etten sanonut sanallisesti takaisin vaikka monta tilannetta oli jossa mulle oltiin tahallaan ilkeitä. Silti pitää muistaa että ujoja ja arkoja on eri asteisia ja tyyppejä kaikki ei pärjää itsenäisesti voi olla eri pelkotiloja ja fobioita.
No niin voi, mutta heistähän ei voi edes puhua silloin kun puhutaan yleisellä tasolla opiskelijoista. He tarvitsevat yksilöllisen suunnitelman, jos sitä peruskonseptia rukataan esim. niin, että läjtökohtaisesti tuet saa soluun tai opiskelijasuntoon ja muut ratkaisut maksetaan itse tai yksilöllisen ratkaisun kautta. Tällä hetkellä tilanne on se, että näitä foobikkoja ja pelokkaita on pilvin pimein kun kuse onkin mulavuudenhalusta ja paapomisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole onneksi koskaan joutunut asumaan soluasunnossa, mutta mietin vaan, miten noissa on tarkoitus järjestää vessassa ja suihkussa käymiset? Seinällä lista, josta jokainen varaa itselleen vuoron kuten vanhoissa kerrostaloissa saunavuorot tai pesutuvan vuorot? Entä, jos joku onkin vatsataudissa? Saako käydä useammin vai pitääkö omassa huoneessa olla sitä varten ämpäri? Yhteinen keittiö ei mielestäni olen niin iso ongelma, jos jokaisella on kuitenkin oma kylppäri. Mikroaaltouunin ja minijääkaapin kun voi hankkia sinne omaan huoneeseenkin eikä tarvitse käyttää yhteiskeittiötä ollenkaan, jos ei halua.
Mutta joo, ehkä ei kannata verrata 1950-lukua nykypäivään. Aikoinaan, jos oli jotain sääntöjä, niitä myös pääsääntöisesti noudatettiin. Se, joka ei noudattanut, "savustettiin" muiden toimesta ulos. Kasarilla Helsingin Sairaanhoito-opiston ylimmässä kerroksessa oli asuntola kaeumpaa tulleille opiskelijoille ja eihän siellä saanut edes päiväsaikaan kaverit käydä kylässä. Saati sitten iltaisin tai öisin. Ei edes kurssikaverit vaan piti odottaa alakerrassa, kun kaveri kävi asuntolasta hakemassa huoneestaan jotain.
Opiskeluaika on väliaikainen tilanne ihmisen elämässä ja siten moni kyllä kykenee asumaan sen vähän askeettisemminkin. Asuihan aikoinaan moni opiskelija alivuokralaisenakin. Ei voinut perseillä miten huvittaa tai alivuokralainen olisi hetkessä löytänyt itsensä tavaroidensa kanssa pihalta. Moni kuitenkin tarvitsee hiljaisuutta ja rauhaa opiskeluun ja siinä missä aikoinaan kirjastot olivat hiljaisia paikkoja, niin eivät ole enää. Mölyä soluasunnossa, mölyä kirjastossa, mölyä jokapaikassa, joten mistä löytyy paikka, jossa saa rauhassa opiskella?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otaniemessä on ainakin ollut järkeviäkin soluasuntoja, joissa jokaisessa huoneessa on oma kylppäri, mutta käytävän päässä on yhteinen keittiö.
Kaikkein eniten itseä vitutti tavallisessa solussa asuessa se kylppärin jakaminen muiden kanssa. Yhteiskeittiö voisi toimiakin.
Mua itseäni ällötti aikanaan jakaa kylppäri tuntemattoman kanssa, soluasunnot on itsemurha introvertille kiltille ujolle ihmisille.
Soluasunnot ei ole ihmisten paikkoja
Soluasunnoissa oppii olemaan toisten kanssa. Elämässä selvitäkseen menestyneesti tulee myös tulla pois omalta mukavuusalueeltaan, sitä kutsutaan myös aikustumiseksi.
Aikuistumiseen ei tarvita soluasuntoa ja sosiaalisuutta ja toisten kanssa toimeen tulemista opetellaan jo kotona ja koulussa, ei vasta jossain soluasunnossa!
Hyvin on onnistuttu nyky menetelmin, ennätys määrä erakoituneita, mielenterveys hajalla, ihmisjoukossa ahdistuvia nuoria suomessa...
Olet tosi lapsellinen, jos kuvittelet, että tuo kaikki muuttuu sillä, että opiskelijat pakotetaan soluihin.
Huomaatko, miten itsestäsikin on tullut ilkeä ja muita tuomitseva ihminen, eikä millään tavalla hyvä ihminen. Varmasti solun syytä.
Tämä solukiimainen ei kyllä näe metsää puilta! Soluasunnotko muka ratkaisevat mielenterveysongelmat? Perheiden ongelmilla, yhteisöllisyyden katoamisella, suvun yhteydenpidon häviämisellä, itsekkyyden lisääntymisellä ja käytöstapojen ja sivistyksen rapautumisellahan ei ole mitään tekemistä mielenterveysongelmien kanssa! Soluasunnot ovat ratkaisu mielenterveysongelmiin. Jep, jep! Tästä oivalluksesta sinulle pitäisi antaa Nobelin palkinto!
Huono soluasunto tekee ihmisen vain entistä allergisemmaksi muille. Ihmiskokemusten pitäisi olla hyviä, jotta ne lisäisivät sosiaalisuutta.
Jos on jo ennestään monta hylkäämisen kokemusta, perheen hajoamista, koulukiusaamista, väkivaltaa, yksinäisyyttä ym., niin huono soluasunto ei kyllä tilannetta enää ainakaan paranna!
Yksiökö parantaa? Tällainen tapaus asuntolaan ja tuettuna opintoihin eikä surjäytymään yksiöön.
Tukea voi tarjota myös yksiöön! Oman kämpän rauhalla voi olla myös terapeuttinen vaikutus!
No niin voi. Tässä taloustilanteessa ja kun haavoittuvammassa asemassa ja ruokajakelussa on ihan muut kuin opiskelijat, heidän terapiayksiönsä (anteeksi vaan) ei pitäisi olla kenenkään prioriteetti. Asukoot porukoillaan, jos on vaikeaa.
Entä jos ei ole mitään porukoita missä asua? Vanhemmat ovat eronneet ja heillä on uudet kumppanit! Edelleenkään se yksiössä asuminen ei ole aina paljoakaan kalliimpaa kuin solussa asuminen! Riippuu tietysti vähän paikkakunnastakin!
Tossa puhuttiin asuntolasta. Laitos tietysti yksi mahdollisuus myös.
Asuntolaan tai laitokseen kaikenmaailman hörhojen sekaan, joopa joo!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Te jotka olette sitä mieltä, että yhteiskunnan pitäisi tarjota opiskelijoille asuminen soluissa, niin oletteko myös sitä mieltä, että:
1. kaikkien yhteiskunnan rahoilla asuvien (opiskelijat, työttömät, työkyvyttömyyseläkeläiset yms.) ensisijainen asumismuoto pitäisi olla solu ja jos haluaa yksiön, erotus pitäisi maksaa itse VAI
2. ainoastaan opiskelijoita voidaan laittaa soluun
Erityisesti kiinnostaisi kakkoskohtaan, että jos ollaan määritelty jokin inhimillisen elämän vähimmäistaso asumiselle, niin miksi se olisi erilainen opiskelijoille?
Riippuu omasta luonteesta ja kämppäkavereista sopiiko soluasuminen itselle. Itse en jaksaisi mitään bilettäviä ja sotkevia kämppiksiä kovin kauaa, tarvitsen rauhallisen tilan keskittymiseen. Hyvä, että on valinnanvaraa erilaisille opiskelijoille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos vielä jotain tästä nostalgisesta poimminnasta voisi tuoda esille on se, että nuori 50-luvulla oli kuitenkin saanut kovan kotikasvatuksen, hyviä käytöstapoja arvostettiin, kohteliaisuutta ja muiden huomioimista, nykyaikaisen minä-minä ja minä kulttuurin sijaan. Harrastukset olivat tervehenkistä urheilua - uiminen kesäaikaan, talvella murtomaahiihto.Oli ehkä jokin pieni kämänen radion tapainen, josta kuunneltiin sen ajan saksalaishenkistä iskelmää, rock-musiikki ja kulttuuri teki vasta tuloaan. Tyttöjä lähestyttiin lavatansseissa ja oltiin onnellisia jos päästiin saatille. Naimaonnea odoteltiin sitten kun oli opinnot valmiina. Huvitukset olivat tansseissa käymistä. Alkoholiinkaan ei ollut niin paljon laittaa rahaa kuin nykypäivänä.
Pikakelaus tähän päivään. Nuorisomusiikki kovaäänistä, solun jaat ahmedin ja abudabin kanssa. Käytössä alkoholi, peukku ja muut virkistysaineet appelsiinijaffan sijaan.
Olisihan soluunkin aivan helppoa laittaa järjestyssäännöt, joiden rikkominen johtaa varoitukseen ja toistuessaan kämpän menetykseen.
No onhan niissä eikä peukun käyttäjät ole mitään opiskelijoita. Enemmän niitä varmasti siellä yksiössä Kalliossa pyörii kuitenkin. Ja tuo ra sis tinen ulina on niin naurettavaa kuin olla boi. Ihan kuin sillä nyt olisi jotain väliä minkä värinen kämppis on tai mihin uskoo. Vanhoillisempi ajattelutapa kuin aloituksessa puhutulla 50-luvun tapauksella tuntuu sulla olevan.
Ei värillä väliä, mutta kun ne muualta tulevat tahtovat tuoda ne omat tapansa mukanaan! Monilla on lisäksi vaikeuksia asua ihmisen kanssa joka on toiselta puolelta Suomea kotoisin! Savolainen saa kuulla kuittailua murteestaan, Pohjois-Karjalassa ihmiset kuulemma elävät eläinten kanssa saman katon alla ym. Ruotsinkielistä hyljitään äidinkielen vuoksi ym. Onhan näitä tapauksia ollut! Suomalaiset nääs kun ovat kiusaajakansaa!
Vierailija kirjoitti:
Te jotka olette sitä mieltä, että yhteiskunnan pitäisi tarjota opiskelijoille asuminen soluissa, niin oletteko myös sitä mieltä, että:
1. kaikkien yhteiskunnan rahoilla asuvien (opiskelijat, työttömät, työkyvyttömyyseläkeläiset yms.) ensisijainen asumismuoto pitäisi olla solu ja jos haluaa yksiön, erotus pitäisi maksaa itse VAI
2. ainoastaan opiskelijoita voidaan laittaa soluun
Erityisesti kiinnostaisi kakkoskohtaan, että jos ollaan määritelty jokin inhimillisen elämän vähimmäistaso asumiselle, niin miksi se olisi erilainen opiskelijoille?
Opiskelu on väliaikainen vaihe elämässä, muttei nyt opiskeluaikaisessa asumisessakaan mitä tahansa tarvitse sietää: jatkuvaa möykkäämistä ja bilettämistä, sottaamista ym.muuta!
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
En ole onneksi koskaan joutunut asumaan soluasunnossa, mutta mietin vaan, miten noissa on tarkoitus järjestää vessassa ja suihkussa käymiset? Seinällä lista, josta jokainen varaa itselleen vuoron kuten vanhoissa kerrostaloissa saunavuorot tai pesutuvan vuorot? Entä, jos joku onkin vatsataudissa? Saako käydä useammin vai pitääkö omassa huoneessa olla sitä varten ämpäri? Yhteinen keittiö ei mielestäni olen niin iso ongelma, jos jokaisella on kuitenkin oma kylppäri. Mikroaaltouunin ja minijääkaapin kun voi hankkia sinne omaan huoneeseenkin eikä tarvitse käyttää yhteiskeittiötä ollenkaan, jos ei halua.
Mutta joo, ehkä ei kannata verrata 1950-lukua nykypäivään. Aikoinaan, jos oli jotain sääntöjä, niitä myös pääsääntöisesti noudatettiin. Se, joka ei noudattanut, "savustettiin" muiden toimesta ulos. Kasarilla Helsingin Sairaanhoito-opiston ylimmässä kerroksessa oli asuntola kaeumpaa tulleille opiskelijoille ja eihän siellä saanut edes päiväsaikaan kaverit käydä kylässä. Saati sitten iltaisin tai öisin. Ei edes kurssikaverit vaan piti odottaa alakerrassa, kun kaveri kävi asuntolasta hakemassa huoneestaan jotain.
Opiskeluaika on väliaikainen tilanne ihmisen elämässä ja siten moni kyllä kykenee asumaan sen vähän askeettisemminkin. Asuihan aikoinaan moni opiskelija alivuokralaisenakin. Ei voinut perseillä miten huvittaa tai alivuokralainen olisi hetkessä löytänyt itsensä tavaroidensa kanssa pihalta. Moni kuitenkin tarvitsee hiljaisuutta ja rauhaa opiskeluun ja siinä missä aikoinaan kirjastot olivat hiljaisia paikkoja, niin eivät ole enää. Mölyä soluasunnossa, mölyä kirjastossa, mölyä jokapaikassa, joten mistä löytyy paikka, jossa saa rauhassa opiskella?
Miten tuo nyt eroaa nelihenkisen perheen suihku ja vessa-tilanteesta? Harvalla on jokaiselle oma kylppäri meinaan. Miten sä esim. mökillä tai leirillä tai retkellä tai hostellissa pärjäät noisen kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole kermaperseilyä jos arka, ujo nuori haluaa asua omillaan yksiössä, ei kaikki halua tai pysty olemaan sosiaalisia, kyllä näkee jatkuvasti ilkeitä, pahoja, vahingoniloisia ihmisiä niin pitääkö sen aran ja ujo sitten vaan kestää sitä komentelua ja ilkeilyä??
Miten tämmöinen tapaus työllistyy? On kyllä menty ihan ylisuojeleviksi, jos helikopteroidaan aikuisia ihmisiä. Haloo nyt.
Ujo ja arka saa tietenkin olla, mutta joku raja tossa paapomisessa. Ujokin ihminen voi elää ja tehdä asioita muudenkin seurassa, jos ujoudesta ja arkuudesta ei tehdä koko identiteettiä.
Opiskeluajan asunto on opiskelijan koti. Miksi opiskelija ei saa kotoaan olla rauhassa? Pitää jatkuvasti olla kanssakäymisessä jonkun kanssa myöskin silloin kun ei opiskele, haluaa levätä tai olla rauhassa.
Käydä jotain turhia taisteluja siitä, että tiskit tiskataan ja omat sotkut siivotaan, introvertit joutuvat kokemaan jatkuvaa yksinäisyyttä, kun kämppis pitää kavereineen juhlia yleisissä tiloissa. Kuuntelemaan kämppiksen naimapuuhia. Yrittää opiskella tai nukkua melun keskellä.
Näitä asioita ei siis voi perustella sillä, että asunto solussa olisi ilmaista/ yhteiskunnan maksamaa. Kyllä kaikki joutuvat maksamaan vuokransa itse.
No niin voi. Tässä taloustilanteessa ja kun haavoittuvammassa asemassa ja ruokajakelussa on ihan muut kuin opiskelijat, heidän terapiayksiönsä (anteeksi vaan) ei pitäisi olla kenenkään prioriteetti. Asukoot porukoillaan, jos on vaikeaa.