Lue keskustelun säännöt.
HS Lukijan mielipide: Opiskelija-asuntojen tulisi olla soluasuntoja eikä yksiöitä
09.08.2026 |
https://www.hs.fi/mielipide/art-2000012192662.html
"Opintojani aloittaessani syksyllä 1955 muutin asumaan Otaniemen Teekkarikylän soluasuntoon. Solussa oli viisi kahden hengen huonetta ja yhteiset pesu-, wc- ja keittotilat sekä pieni sohvanurkkaus, jossa sopi jutella tai pelata korttia."
"Soluasuntojärjestelmä oli hyvä. Siinä yhden kokemukset välittyivät myös toisille. Yhdessä tekeminen auttoi opiskelua, ja samalla se oli edullinen yhteisö itsenäistä elämää opetteleville nuorille ihmisille. Jos yhteiskunnalla on varaa opiskelija-asuntoihin, niiden on oltava soluasuntoja eikä syrjäytymiseen pusertavia yksiöitä."
Nyt on asiaa! Näin sen olla pitää! 👍
Edullisia soluasuntoja opiskelijoille, eikä mitään syrjäytymistä aiheuttavia yksiöitä! Ne yksiöt tulevat myös veronmaksajille kalliiksi, kun niihin maksetaan enemmän tukia kuin edullisempiin soluasuntoihin.
Kommentit (1227)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kiitos.
Poika sai Helsingistä soluasunnon Hoasilta, mutta kun muutimme häntä sinne ja vuokrakin oli jo maksettu, niin saimme huomata, että se oli likainen läävä. Huonetta ei ollut edellinen edes siivonnut ja siellä oli kaapeissa edellisen tavaroita. Yhteistilat olivat oksettavan likaiset. Siltä istumalta veimme avaimen takaisin, eikä poika muuttanut sinne. Ei ollut edes sen arvoista, että maksoimme turhaan vuokran. Hankimme hänelle yksiön. Kaikki lähtee kotoa. Ei tuollaisessa läävässä olisi voinut keskittyä opintoihin. Kokemus tältä syksyltä.
'Mutta rätti käteen vaan ja siivoamaan'! Niinhän nämä solukiimaiset aina neuvovat muita!
Se oiskin kiva siivota monen kuukauden vanhat töhryt ja tahrat rätillä ja saippuavedellä 😂😂 ihanan tahmeeta touhua ja rätistä tulee ihanan musta jo 5 sekunnissa
No voi hyvänen aika, jos rättiin joutuisi tarttumaan. 😂
Omat sotkuni siivoan kyllä ja solussa asuessani siivosin yhteistilat omalla vuorollani, omilla aineillani ja välineilläni ilman mitään erillistä kehotusta! Toisten sotkuja en siivonnut! Solukaveri ei ole mikään palkaton piika! Tein tämän muille asukkaille hyvin selväksi jo varhaisessa vaiheessa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Soluasuminen on tuskaa sillon kun kohdalle sattuu ikävät kämppikset. Asuin soluasunnossa pari vuotta ennenkun sain yksiön ja tässä ajassa ehti kämppiksetkin vaihtua muutaman kerran. Kolme kämppistä oli sellaisia että he eivät puhuneet yhtään mitään. Olivat aina huoneessaan ovi kiinni ja luikkivat yhteisiin tiloihin sillon kun siellä ei ollut muita. Hyvä jos edes moikkasivat jos satuttiin samaan aikaan keittiöön. Siitä oli yhteisöllisyys kaukana ja tunsin oloni tosi yksinäiseksi. Viimeiset kaksi kämppistä olikin sitten tosi mukavia, käytiin yhdessä kaupassa ja tehtiin ruokaa yhdessä. Silloin löytyi ne soluasumisen hyvätkin puolet. Yksiöön muuttaminen oli näiden kämppisten jälkeen vähän haikeaa, mutta ei se yksin asuminen ollut läheskään niin yksinäistä kun soluasunnossa asuminen sellaisten ihmisten kanssa joihin ei saa mitään yhteyttä.
Vierailija kirjoitti:
Jos vielä jotain tästä nostalgisesta poimminnasta voisi tuoda esille on se, että nuori 50-luvulla oli kuitenkin saanut kovan kotikasvatuksen, hyviä käytöstapoja arvostettiin, kohteliaisuutta ja muiden huomioimista, nykyaikaisen minä-minä ja minä kulttuurin sijaan. Harrastukset olivat tervehenkistä urheilua - uiminen kesäaikaan, talvella murtomaahiihto.Oli ehkä jokin pieni kämänen radion tapainen, josta kuunneltiin sen ajan saksalaishenkistä iskelmää, rock-musiikki ja kulttuuri teki vasta tuloaan. Tyttöjä lähestyttiin lavatansseissa ja oltiin onnellisia jos päästiin saatille. Naimaonnea odoteltiin sitten kun oli opinnot valmiina. Huvitukset olivat tansseissa käymistä. Alkoholiinkaan ei ollut niin paljon laittaa rahaa kuin nykypäivänä.
Pikakelaus tähän päivään. Nuorisomusiikki kovaäänistä, solun jaat ahmedin ja abudabin kanssa. Käytössä alkoholi, peukku ja muut virkistysaineet appelsiinijaffan sijaan.
Olisihan soluunkin aivan helppoa laittaa järjestyssäännöt, joiden rikkominen johtaa varoitukseen ja toistuessaan kämpän menetykseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otaniemessä on ainakin ollut järkeviäkin soluasuntoja, joissa jokaisessa huoneessa on oma kylppäri, mutta käytävän päässä on yhteinen keittiö.
Kaikkein eniten itseä vitutti tavallisessa solussa asuessa se kylppärin jakaminen muiden kanssa. Yhteiskeittiö voisi toimiakin.
Mua itseäni ällötti aikanaan jakaa kylppäri tuntemattoman kanssa, soluasunnot on itsemurha introvertille kiltille ujolle ihmisille.
Soluasunnot ei ole ihmisten paikkoja
Soluasunnoissa oppii olemaan toisten kanssa. Elämässä selvitäkseen menestyneesti tulee myös tulla pois omalta mukavuusalueeltaan, sitä kutsutaan myös aikustumiseksi.
Aikuistumiseen ei tarvita soluasuntoa ja sosiaalisuutta ja toisten kanssa toimeen tulemista opetellaan jo kotona ja koulussa, ei vasta jossain soluasunnossa!
Hyvin on onnistuttu nyky menetelmin, ennätys määrä erakoituneita, mielenterveys hajalla, ihmisjoukossa ahdistuvia nuoria suomessa...
Olet tosi lapsellinen, jos kuvittelet, että tuo kaikki muuttuu sillä, että opiskelijat pakotetaan soluihin.
Huomaatko, miten itsestäsikin on tullut ilkeä ja muita tuomitseva ihminen, eikä millään tavalla hyvä ihminen. Varmasti solun syytä.
Tämä solukiimainen ei kyllä näe metsää puilta! Soluasunnotko muka ratkaisevat mielenterveysongelmat? Perheiden ongelmilla, yhteisöllisyyden katoamisella, suvun yhteydenpidon häviämisellä, itsekkyyden lisääntymisellä ja käytöstapojen ja sivistyksen rapautumisellahan ei ole mitään tekemistä mielenterveysongelmien kanssa! Soluasunnot ovat ratkaisu mielenterveysongelmiin. Jep, jep! Tästä oivalluksesta sinulle pitäisi antaa Nobelin palkinto!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos vielä jotain tästä nostalgisesta poimminnasta voisi tuoda esille on se, että nuori 50-luvulla oli kuitenkin saanut kovan kotikasvatuksen, hyviä käytöstapoja arvostettiin, kohteliaisuutta ja muiden huomioimista, nykyaikaisen minä-minä ja minä kulttuurin sijaan. Harrastukset olivat tervehenkistä urheilua - uiminen kesäaikaan, talvella murtomaahiihto.Oli ehkä jokin pieni kämänen radion tapainen, josta kuunneltiin sen ajan saksalaishenkistä iskelmää, rock-musiikki ja kulttuuri teki vasta tuloaan. Tyttöjä lähestyttiin lavatansseissa ja oltiin onnellisia jos päästiin saatille. Naimaonnea odoteltiin sitten kun oli opinnot valmiina. Huvitukset olivat tansseissa käymistä. Alkoholiinkaan ei ollut niin paljon laittaa rahaa kuin nykypäivänä.
Pikakelaus tähän päivään. Nuorisomusiikki kovaäänistä, solun jaat ahmedin ja abudabin kanssa. Käytössä alkoholi, peukku ja muut virkistysaineet appelsiinijaffan sijaan.
Olisihan soluunkin aivan helppoa laittaa järjestyssäännöt, joiden rikkominen johtaa varoitukseen ja toistuessaan kämpän menetykseen.
Miksei ole laitettu? 'Mutta kun pitää vain sopia muiden asukkaiden kanssa', on tämä ikuinen vakiovastaus! Miten sopia asioista ihmisen kanssa joka ei suostu edes tervehtimään? Minä vaan kysyn!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elin kolme vuotta solussa, en tehnyt kämppäkaverini kanssa mitään yhteistä. Ihmiset laventavat omat henkilökohtaiset kokemuksensa koskettamaan kaikkia muitakin.
Mä en edes jutellut kämppiksen kanssa moikattiin kun nåhtiin mutta ei mitåän sen kummempaa, siivousvuoroja ei jaettu tai mitään, siivottiin omat jäljet ja tällein meni sen 2 vuotta
Miksi toimit näin?
Kun ei ne kemiat aina vaan kohtaa!
Joo senkun sais vielä noitten hurmoslaisten pääkoppaan että kaikkien kanssa ei kemiat ja persoona kohtaa, joillekin voi olla neutraalin kohtelias juttelematta syvällisiä tai ylipäätään mistään asioista.
Aikoinaan jouduin opiskelijaasuntolaan jossa kämppis oli entinen koulukiusaaja, tai no hän oli sellainen sivustaseuraaja eikä kyllä mua puolustanut, sit se vaan katsoi aina oudosti jos satuttiin samassa tilassa olemaan, muuten vietettiin omissa huoneissa aikaa ja keittiöön jos satuttiin yhtä aikaa ei edes moikattu. Oli kiusallinen vuosi, oli onneksi välillä muuallakin, mulla sitä mahdollisuutta ei ollut kun kotipaikka kunta oli satojen kilsojen päässä eikä ollut uudella paikkakunnalla ystäviä joiden luokse välillä mennä.
Voiko opiskelija-asuntosäätiöltä hakea pääsyä toiseen soluun, jos ei tule toimeen kämppiksen kanssa?
Muuten olen sitä mieltä, että vaikkpa siivousvuoroista sopimisen pitäisi onnistua, vaikkei mitään hyviä tuttuja oltaisikaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos vielä jotain tästä nostalgisesta poimminnasta voisi tuoda esille on se, että nuori 50-luvulla oli kuitenkin saanut kovan kotikasvatuksen, hyviä käytöstapoja arvostettiin, kohteliaisuutta ja muiden huomioimista, nykyaikaisen minä-minä ja minä kulttuurin sijaan. Harrastukset olivat tervehenkistä urheilua - uiminen kesäaikaan, talvella murtomaahiihto.Oli ehkä jokin pieni kämänen radion tapainen, josta kuunneltiin sen ajan saksalaishenkistä iskelmää, rock-musiikki ja kulttuuri teki vasta tuloaan. Tyttöjä lähestyttiin lavatansseissa ja oltiin onnellisia jos päästiin saatille. Naimaonnea odoteltiin sitten kun oli opinnot valmiina. Huvitukset olivat tansseissa käymistä. Alkoholiinkaan ei ollut niin paljon laittaa rahaa kuin nykypäivänä.
Pikakelaus tähän päivään. Nuorisomusiikki kovaäänistä, solun jaat ahmedin ja abudabin kanssa. Käytössä alkoholi, peukku ja muut virkistysaineet appelsiinijaffan sijaan.
Olisihan soluunkin aivan helppoa laittaa järjestyssäännöt, joiden rikkominen johtaa varoitukseen ja toistuessaan kämpän menetykseen.
Miksei ole laitettu? 'Mutta kun pitää vain sopia muiden asukkaiden kanssa', on tämä ikuinen vakiovastaus! Miten sopia asioista ihmisen kanssa joka ei suostu edes tervehtimään? Minä vaan kysyn!
Vuokranantaja määritelköön perus järjestyssäännöt, koskien esim. hiljaisuutta. Asukkaat sopikoot yksityiskohdista,
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos vielä jotain tästä nostalgisesta poimminnasta voisi tuoda esille on se, että nuori 50-luvulla oli kuitenkin saanut kovan kotikasvatuksen, hyviä käytöstapoja arvostettiin, kohteliaisuutta ja muiden huomioimista, nykyaikaisen minä-minä ja minä kulttuurin sijaan. Harrastukset olivat tervehenkistä urheilua - uiminen kesäaikaan, talvella murtomaahiihto.Oli ehkä jokin pieni kämänen radion tapainen, josta kuunneltiin sen ajan saksalaishenkistä iskelmää, rock-musiikki ja kulttuuri teki vasta tuloaan. Tyttöjä lähestyttiin lavatansseissa ja oltiin onnellisia jos päästiin saatille. Naimaonnea odoteltiin sitten kun oli opinnot valmiina. Huvitukset olivat tansseissa käymistä. Alkoholiinkaan ei ollut niin paljon laittaa rahaa kuin nykypäivänä.
Pikakelaus tähän päivään. Nuorisomusiikki kovaäänistä, solun jaat ahmedin ja abudabin kanssa. Käytössä alkoholi, peukku ja muut virkistysaineet appelsiinijaffan sijaan.
Olisihan soluunkin aivan helppoa laittaa järjestyssäännöt, joiden rikkominen johtaa varoitukseen ja toistuessaan kämpän menetykseen.
Miksei ole laitettu? 'Mutta kun pitää vain sopia muiden asukkaiden kanssa', on tämä ikuinen vakiovastaus! Miten sopia asioista ihmisen kanssa joka ei suostu edes tervehtimään? Minä vaan kysyn!
Vuokranantaja määritelköön perus järjestyssäännöt, koskien esim. hiljaisuutta. Asukkaat sopikoot yksityiskohdista,
Näiden järjestyssääntöjen noudattamista ei valvo kukaan. On aivan sama onko niitä vai ei!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otaniemessä on ainakin ollut järkeviäkin soluasuntoja, joissa jokaisessa huoneessa on oma kylppäri, mutta käytävän päässä on yhteinen keittiö.
Kaikkein eniten itseä vitutti tavallisessa solussa asuessa se kylppärin jakaminen muiden kanssa. Yhteiskeittiö voisi toimiakin.
Mua itseäni ällötti aikanaan jakaa kylppäri tuntemattoman kanssa, soluasunnot on itsemurha introvertille kiltille ujolle ihmisille.
Soluasunnot ei ole ihmisten paikkoja
Soluasunnoissa oppii olemaan toisten kanssa. Elämässä selvitäkseen menestyneesti tulee myös tulla pois omalta mukavuusalueeltaan, sitä kutsutaan myös aikustumiseksi.
Aikuistumiseen ei tarvita soluasuntoa ja sosiaalisuutta ja toisten kanssa toimeen tulemista opetellaan jo kotona ja koulussa, ei vasta jossain soluasunnossa!
Hyvin on onnistuttu nyky menetelmin, ennätys määrä erakoituneita, mielenterveys hajalla, ihmisjoukossa ahdistuvia nuoria suomessa...
Olet tosi lapsellinen, jos kuvittelet, että tuo kaikki muuttuu sillä, että opiskelijat pakotetaan soluihin.
Huomaatko, miten itsestäsikin on tullut ilkeä ja muita tuomitseva ihminen, eikä millään tavalla hyvä ihminen. Varmasti solun syytä.
Tämä solukiimainen ei kyllä näe metsää puilta! Soluasunnotko muka ratkaisevat mielenterveysongelmat? Perheiden ongelmilla, yhteisöllisyyden katoamisella, suvun yhteydenpidon häviämisellä, itsekkyyden lisääntymisellä ja käytöstapojen ja sivistyksen rapautumisellahan ei ole mitään tekemistä mielenterveysongelmien kanssa! Soluasunnot ovat ratkaisu mielenterveysongelmiin. Jep, jep! Tästä oivalluksesta sinulle pitäisi antaa Nobelin palkinto!
Huono soluasunto tekee ihmisen vain entistä allergisemmaksi muille. Ihmiskokemusten pitäisi olla hyviä, jotta ne lisäisivät sosiaalisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos vielä jotain tästä nostalgisesta poimminnasta voisi tuoda esille on se, että nuori 50-luvulla oli kuitenkin saanut kovan kotikasvatuksen, hyviä käytöstapoja arvostettiin, kohteliaisuutta ja muiden huomioimista, nykyaikaisen minä-minä ja minä kulttuurin sijaan. Harrastukset olivat tervehenkistä urheilua - uiminen kesäaikaan, talvella murtomaahiihto.Oli ehkä jokin pieni kämänen radion tapainen, josta kuunneltiin sen ajan saksalaishenkistä iskelmää, rock-musiikki ja kulttuuri teki vasta tuloaan. Tyttöjä lähestyttiin lavatansseissa ja oltiin onnellisia jos päästiin saatille. Naimaonnea odoteltiin sitten kun oli opinnot valmiina. Huvitukset olivat tansseissa käymistä. Alkoholiinkaan ei ollut niin paljon laittaa rahaa kuin nykypäivänä.
Pikakelaus tähän päivään. Nuorisomusiikki kovaäänistä, solun jaat ahmedin ja abudabin kanssa. Käytössä alkoholi, peukku ja muut virkistysaineet appelsiinijaffan sijaan.
Olisihan soluunkin aivan helppoa laittaa järjestyssäännöt, joiden rikkominen johtaa varoitukseen ja toistuessaan kämpän menetykseen.
Miksei ole laitettu? 'Mutta kun pitää vain sopia muiden asukkaiden kanssa', on tämä ikuinen vakiovastaus! Miten sopia asioista ihmisen kanssa joka ei suostu edes tervehtimään? Minä vaan kysyn!
Niin tosiaan ja pidetäänkö vessassa yhteinen saippua ja vessapaperi vai jokainen tuo oman?
Veikkaan. että se kenellä parempi tsloudellinen tilanne kannsttaa kuitenkin sitä että käyyetään yhteisesti. Kuka sitä nyt pienestä nipottaa.
Pienituloinen ei mielellään kustanna toisten kulutusta, baikka ei olisi kyse suurista summista. Riippuu tietenkin luonteesta paljon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Soluissa on pahinta se, että kylpyhuone ja keittiö on aina sotkussa, koska se kuuluisa joku muu siivoaa.
Tuo on totta. Kuulin joskus huhun, että solukämpässä voi lattiakin olla niin paskainen, että siinä näkyy polku. Kerran sitten erehdyin jatkoille opiskelijabileiden jälkeen solukämppään, jossa asui kolme vassaria ja yksi normaali nuori mies. Toden totta, lattiat olivat niin paskaiset, ettei voinut ottaa kenkiä pois. Kaveri sanoi, että sukat tarttuu kiinni ilman kenkiä. Ne vassarit olivat oikeita sikoja. Ainoa joka siivosi ja piti oman huoneensa kunnossa oli se mun normaali kaveri.
No tämähän kertoo vain siitä ettei ole tarvinnut opetella siivoamaan lapsiudenperheessäkään. Ihan kuin se nyt olisi solun vika. Ei kuule ole vaan vanhempien ja kasvatuksen vika. Ihan yhtä likaista noilla olisi siellä yksiössäkin.
Taitaa vassareiden sisäinen ja ulkoinen likaisuus olla ihan geenivika. Mies sanoi, kun entinen työkaveri poikkes kylässä ja mies tietää, että on vassari, että oli sitten viimeinen kerta kun tuo käy meillä. Muo nauratti kyllä aluksi kun mies sanoi että nyt meidän sohva haisee persiille, no ei enää naurata kun se oikeesti haisee kaverin vierailun jäljiltä. Miten se perseen peseminen ihan veellä ja saippuolla voi olla niin vaikeeta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otaniemessä on ainakin ollut järkeviäkin soluasuntoja, joissa jokaisessa huoneessa on oma kylppäri, mutta käytävän päässä on yhteinen keittiö.
Kaikkein eniten itseä vitutti tavallisessa solussa asuessa se kylppärin jakaminen muiden kanssa. Yhteiskeittiö voisi toimiakin.
Mua itseäni ällötti aikanaan jakaa kylppäri tuntemattoman kanssa, soluasunnot on itsemurha introvertille kiltille ujolle ihmisille.
Soluasunnot ei ole ihmisten paikkoja
Soluasunnoissa oppii olemaan toisten kanssa. Elämässä selvitäkseen menestyneesti tulee myös tulla pois omalta mukavuusalueeltaan, sitä kutsutaan myös aikustumiseksi.
Aikuistumiseen ei tarvita soluasuntoa ja sosiaalisuutta ja toisten kanssa toimeen tulemista opetellaan jo kotona ja koulussa, ei vasta jossain soluasunnossa!
Hyvin on onnistuttu nyky menetelmin, ennätys määrä erakoituneita, mielenterveys hajalla, ihmisjoukossa ahdistuvia nuoria suomessa...
Olet tosi lapsellinen, jos kuvittelet, että tuo kaikki muuttuu sillä, että opiskelijat pakotetaan soluihin.
Huomaatko, miten itsestäsikin on tullut ilkeä ja muita tuomitseva ihminen, eikä millään tavalla hyvä ihminen. Varmasti solun syytä.
Tämä solukiimainen ei kyllä näe metsää puilta! Soluasunnotko muka ratkaisevat mielenterveysongelmat? Perheiden ongelmilla, yhteisöllisyyden katoamisella, suvun yhteydenpidon häviämisellä, itsekkyyden lisääntymisellä ja käytöstapojen ja sivistyksen rapautumisellahan ei ole mitään tekemistä mielenterveysongelmien kanssa! Soluasunnot ovat ratkaisu mielenterveysongelmiin. Jep, jep! Tästä oivalluksesta sinulle pitäisi antaa Nobelin palkinto!
Huono soluasunto tekee ihmisen vain entistä allergisemmaksi muille. Ihmiskokemusten pitäisi olla hyviä, jotta ne lisäisivät sosiaalisuutta.
Jos on jo ennestään monta hylkäämisen kokemusta, perheen hajoamista, koulukiusaamista, väkivaltaa, yksinäisyyttä ym., niin huono soluasunto ei kyllä tilannetta enää ainakaan paranna!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos vielä jotain tästä nostalgisesta poimminnasta voisi tuoda esille on se, että nuori 50-luvulla oli kuitenkin saanut kovan kotikasvatuksen, hyviä käytöstapoja arvostettiin, kohteliaisuutta ja muiden huomioimista, nykyaikaisen minä-minä ja minä kulttuurin sijaan. Harrastukset olivat tervehenkistä urheilua - uiminen kesäaikaan, talvella murtomaahiihto.Oli ehkä jokin pieni kämänen radion tapainen, josta kuunneltiin sen ajan saksalaishenkistä iskelmää, rock-musiikki ja kulttuuri teki vasta tuloaan. Tyttöjä lähestyttiin lavatansseissa ja oltiin onnellisia jos päästiin saatille. Naimaonnea odoteltiin sitten kun oli opinnot valmiina. Huvitukset olivat tansseissa käymistä. Alkoholiinkaan ei ollut niin paljon laittaa rahaa kuin nykypäivänä.
Pikakelaus tähän päivään. Nuorisomusiikki kovaäänistä, solun jaat ahmedin ja abudabin kanssa. Käytössä alkoholi, peukku ja muut virkistysaineet appelsiinijaffan sijaan.
Olisihan soluunkin aivan helppoa laittaa järjestyssäännöt, joiden rikkominen johtaa varoitukseen ja toistuessaan kämpän menetykseen.
No onhan niissä eikä peukun käyttäjät ole mitään opiskelijoita. Enemmän niitä varmasti siellä yksiössä Kalliossa pyörii kuitenkin. Ja tuo ra sis tinen ulina on niin naurettavaa kuin olla boi. Ihan kuin sillä nyt olisi jotain väliä minkä värinen kämppis on tai mihin uskoo. Vanhoillisempi ajattelutapa kuin aloituksessa puhutulla 50-luvun tapauksella tuntuu sulla olevan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Soluasunnossa on huono myydäa seksiä tai kuvata OF videoita.
Vierailija kirjoitti:
Soluasuminen on tuskaa sillon kun kohdalle sattuu ikävät kämppikset. Asuin soluasunnossa pari vuotta ennenkun sain yksiön ja tässä ajassa ehti kämppiksetkin vaihtua muutaman kerran. Kolme kämppistä oli sellaisia että he eivät puhuneet yhtään mitään. Olivat aina huoneessaan ovi kiinni ja luikkivat yhteisiin tiloihin sillon kun siellä ei ollut muita. Hyvä jos edes moikkasivat jos satuttiin samaan aikaan keittiöön. Siitä oli yhteisöllisyys kaukana ja tunsin oloni tosi yksinäiseksi. Viimeiset kaksi kämppistä olikin sitten tosi mukavia, käytiin yhdessä kaupassa ja tehtiin ruokaa yhdessä. Silloin löytyi ne soluasumisen hyvätkin puolet. Yksiöön muuttaminen oli näiden kämppisten jälkeen vähän haikeaa, mutta ei se yksin asuminen ollut läheskään niin yksinäistä kun soluasunnossa asuminen sellaisten ihmisten kanssa joihin ei saa mitään yhteyttä.
Yhteisöllisyys ei kyllä toimi muutoin kuin ehkä silloin, jos kimppa-asumiseen mennään vapaaehtoisesti ja oikealla asenteella. Se joka täällä haluaa tuputtaa soluasumista kaikille pakosta, on kyllä hakoteillä ristiretkensä kanssa. Ehkäpä sitä oikeaa yhteisöllisyyttä oli vielä hesarin kommentoijan aikoihin. Silloin oli vielä vahvassa maaseudulla vallinneet arvot - perheet olivat isompia yksiköitä, usemapi sukupolvi asui yhdessä jne. Maaseudun töissä oli totuttu työnjakoon ja yhdessä tekemiseen. Kaupungistumisen myötä tällaiset arvot ovat kadonneet. Perheet supistuivat ydinperheiksi, lapsiluku pieneni, kaupunkilaistuminen korosti individualistisia arvoja. Aina kun jossakin haikaillaan yhteisöllisyyden perään, haikallaan itse asiassa juuri tuohon kadotettuun maalaisidylliin, (Tähän voi vielä lisätä, että todellisuus oli tietysti varmasti kaikkea muuta kuin idylli - raskasta työntekoa suhteellisen alkeellisissa olosuhteissa jne.)
Lisäksi voidaan väittää, että suomalainen perusluonne on aika sisäänpäinkääntynyt. Ihmiset eivät viesti keskenään kuin pakon edessä. Voi hyvin kuvitella miten tämä näyttäytyy soluasumisessa, jossa ihmiset on pakotettu sietämään toisiaan pieniin tiloihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otaniemessä on ainakin ollut järkeviäkin soluasuntoja, joissa jokaisessa huoneessa on oma kylppäri, mutta käytävän päässä on yhteinen keittiö.
Kaikkein eniten itseä vitutti tavallisessa solussa asuessa se kylppärin jakaminen muiden kanssa. Yhteiskeittiö voisi toimiakin.
Mua itseäni ällötti aikanaan jakaa kylppäri tuntemattoman kanssa, soluasunnot on itsemurha introvertille kiltille ujolle ihmisille.
Soluasunnot ei ole ihmisten paikkoja
Soluasunnoissa oppii olemaan toisten kanssa. Elämässä selvitäkseen menestyneesti tulee myös tulla pois omalta mukavuusalueeltaan, sitä kutsutaan myös aikustumiseksi.
Aikuistumiseen ei tarvita soluasuntoa ja sosiaalisuutta ja toisten kanssa toimeen tulemista opetellaan jo kotona ja koulussa, ei vasta jossain soluasunnossa!
Hyvin on onnistuttu nyky menetelmin, ennätys määrä erakoituneita, mielenterveys hajalla, ihmisjoukossa ahdistuvia nuoria suomessa...
Olet tosi lapsellinen, jos kuvittelet, että tuo kaikki muuttuu sillä, että opiskelijat pakotetaan soluihin.
Huomaatko, miten itsestäsikin on tullut ilkeä ja muita tuomitseva ihminen, eikä millään tavalla hyvä ihminen. Varmasti solun syytä.
Tämä solukiimainen ei kyllä näe metsää puilta! Soluasunnotko muka ratkaisevat mielenterveysongelmat? Perheiden ongelmilla, yhteisöllisyyden katoamisella, suvun yhteydenpidon häviämisellä, itsekkyyden lisääntymisellä ja käytöstapojen ja sivistyksen rapautumisellahan ei ole mitään tekemistä mielenterveysongelmien kanssa! Soluasunnot ovat ratkaisu mielenterveysongelmiin. Jep, jep! Tästä oivalluksesta sinulle pitäisi antaa Nobelin palkinto!
Huono soluasunto tekee ihmisen vain entistä allergisemmaksi muille. Ihmiskokemusten pitäisi olla hyviä, jotta ne lisäisivät sosiaalisuutta.
Jos on jo ennestään monta hylkäämisen kokemusta, perheen hajoamista, koulukiusaamista, väkivaltaa, yksinäisyyttä ym., niin huono soluasunto ei kyllä tilannetta enää ainakaan paranna!
Yksiökö parantaa? Tällainen tapaus asuntolaan ja tuettuna opintoihin eikä surjäytymään yksiöön.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otaniemessä on ainakin ollut järkeviäkin soluasuntoja, joissa jokaisessa huoneessa on oma kylppäri, mutta käytävän päässä on yhteinen keittiö.
Kaikkein eniten itseä vitutti tavallisessa solussa asuessa se kylppärin jakaminen muiden kanssa. Yhteiskeittiö voisi toimiakin.
Mua itseäni ällötti aikanaan jakaa kylppäri tuntemattoman kanssa, soluasunnot on itsemurha introvertille kiltille ujolle ihmisille.
Soluasunnot ei ole ihmisten paikkoja
Soluasunnoissa oppii olemaan toisten kanssa. Elämässä selvitäkseen menestyneesti tulee myös tulla pois omalta mukavuusalueeltaan, sitä kutsutaan myös aikustumiseksi.
Aikuistumiseen ei tarvita soluasuntoa ja sosiaalisuutta ja toisten kanssa toimeen tulemista opetellaan jo kotona ja koulussa, ei vasta jossain soluasunnossa!
Hyvin on onnistuttu nyky menetelmin, ennätys määrä erakoituneita, mielenterveys hajalla, ihmisjoukossa ahdistuvia nuoria suomessa...
Olet tosi lapsellinen, jos kuvittelet, että tuo kaikki muuttuu sillä, että opiskelijat pakotetaan soluihin.
Huomaatko, miten itsestäsikin on tullut ilkeä ja muita tuomitseva ihminen, eikä millään tavalla hyvä ihminen. Varmasti solun syytä.
Tämä solukiimainen ei kyllä näe metsää puilta! Soluasunnotko muka ratkaisevat mielenterveysongelmat? Perheiden ongelmilla, yhteisöllisyyden katoamisella, suvun yhteydenpidon häviämisellä, itsekkyyden lisääntymisellä ja käytöstapojen ja sivistyksen rapautumisellahan ei ole mitään tekemistä mielenterveysongelmien kanssa! Soluasunnot ovat ratkaisu mielenterveysongelmiin. Jep, jep! Tästä oivalluksesta sinulle pitäisi antaa Nobelin palkinto!
Huono soluasunto tekee ihmisen vain entistä allergisemmaksi muille. Ihmiskokemusten pitäisi olla hyviä, jotta ne lisäisivät sosiaalisuutta.
Jos on jo ennestään monta hylkäämisen kokemusta, perheen hajoamista, koulukiusaamista, väkivaltaa, yksinäisyyttä ym., niin huono soluasunto ei kyllä tilannetta enää ainakaan paranna!
Yksiökö parantaa? Tällainen tapaus asuntolaan ja tuettuna opintoihin eikä surjäytymään yksiöön.
Tukea voi tarjota myös yksiöön! Oman kämpän rauhalla voi olla myös terapeuttinen vaikutus!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Soluasuminen on tuskaa sillon kun kohdalle sattuu ikävät kämppikset. Asuin soluasunnossa pari vuotta ennenkun sain yksiön ja tässä ajassa ehti kämppiksetkin vaihtua muutaman kerran. Kolme kämppistä oli sellaisia että he eivät puhuneet yhtään mitään. Olivat aina huoneessaan ovi kiinni ja luikkivat yhteisiin tiloihin sillon kun siellä ei ollut muita. Hyvä jos edes moikkasivat jos satuttiin samaan aikaan keittiöön. Siitä oli yhteisöllisyys kaukana ja tunsin oloni tosi yksinäiseksi. Viimeiset kaksi kämppistä olikin sitten tosi mukavia, käytiin yhdessä kaupassa ja tehtiin ruokaa yhdessä. Silloin löytyi ne soluasumisen hyvätkin puolet. Yksiöön muuttaminen oli näiden kämppisten jälkeen vähän haikeaa, mutta ei se yksin asuminen ollut läheskään niin yksinäistä kun soluasunnossa asuminen sellaisten ihmisten kanssa joihin ei saa mitään yhteyttä.
Yhteisöllisyys ei kyllä toimi muutoin kuin ehkä silloin, jos kimppa-asumiseen mennään vapaaehtoisesti ja oikealla asenteella. Se joka täällä haluaa tuputtaa soluasumista kaikille pakosta, on kyllä hakoteillä ristiretkensä kanssa. Ehkäpä sitä oikeaa yhteisöllisyyttä oli vielä hesarin kommentoijan aikoihin. Silloin oli vielä vahvassa maaseudulla vallinneet arvot - perheet olivat isompia yksiköitä, usemapi sukupolvi asui yhdessä jne. Maaseudun töissä oli totuttu työnjakoon ja yhdessä tekemiseen. Kaupungistumisen myötä tällaiset arvot ovat kadonneet. Perheet supistuivat ydinperheiksi, lapsiluku pieneni, kaupunkilaistuminen korosti individualistisia arvoja. Aina kun jossakin haikaillaan yhteisöllisyyden perään, haikallaan itse asiassa juuri tuohon kadotettuun maalaisidylliin, (Tähän voi vielä lisätä, että todellisuus oli tietysti varmasti kaikkea muuta kuin idylli - raskasta työntekoa suhteellisen alkeellisissa olosuhteissa jne.)
Lisäksi voidaan väittää, että suomalainen perusluonne on aika sisäänpäinkääntynyt. Ihmiset eivät viesti keskenään kuin pakon edessä. Voi hyvin kuvitella miten tämä näyttäytyy soluasumisessa, jossa ihmiset on pakotettu sietämään toisiaan pieniin tiloihin.
Missä tätä nyt kaikille ja pakotettuna ajetaan? Se että pihutaan opiskelijoista, ei ole mitään pakottamista tai pidä sisällään kaikkia. Aika hurjaa, jos sulle täytyy eritellä että Ne opiskelijat, jotka eivät omalla rahallaan maksa asumistaan ja ne, jotka eivät ole perheellisiä tai uran vaihtajia, on nyt niitä joista puhun.
Opiskelija = henkilö, joka oppii uutta ja käy koulua peruskoulun jälkeen. Opiskelijoita ovat esimerkiksi lukiossa, ammattikoulussa, ammattikorkeakoulussa tai yliopistossa opiskelevat nuoret ja aikuiset. Tilastokeskus
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos vielä jotain tästä nostalgisesta poimminnasta voisi tuoda esille on se, että nuori 50-luvulla oli kuitenkin saanut kovan kotikasvatuksen, hyviä käytöstapoja arvostettiin, kohteliaisuutta ja muiden huomioimista, nykyaikaisen minä-minä ja minä kulttuurin sijaan. Harrastukset olivat tervehenkistä urheilua - uiminen kesäaikaan, talvella murtomaahiihto.Oli ehkä jokin pieni kämänen radion tapainen, josta kuunneltiin sen ajan saksalaishenkistä iskelmää, rock-musiikki ja kulttuuri teki vasta tuloaan. Tyttöjä lähestyttiin lavatansseissa ja oltiin onnellisia jos päästiin saatille. Naimaonnea odoteltiin sitten kun oli opinnot valmiina. Huvitukset olivat tansseissa käymistä. Alkoholiinkaan ei ollut niin paljon laittaa rahaa kuin nykypäivänä.
Pikakelaus tähän päivään. Nuorisomusiikki kovaäänistä, solun jaat ahmedin ja abudabin kanssa. Käytössä alkoholi, peukku ja muut virkistysaineet appelsiinijaffan sijaan.
Olisihan soluunkin aivan helppoa laittaa järjestyssäännöt, joiden rikkominen johtaa varoitukseen ja toistuessaan kämpän menetykseen.
No onhan niissä eikä peukun käyttäjät ole mitään opiskelijoita. Enemmän niitä varmasti siellä yksiössä Kalliossa pyörii kuitenkin. Ja tuo ra sis tinen ulina on niin naurettavaa kuin olla boi. Ihan kuin sillä nyt olisi jotain väliä minkä värinen kämppis on tai mihin uskoo. Vanhoillisempi ajattelutapa kuin aloituksessa puhutulla 50-luvun tapauksella tuntuu sulla olevan.
Kyllä opiskelijoissakin on huumeiden käyttäjiä, ikävä kyllä ja toiselta puolelta maailmaa tuovat ikävä kyllä ne omat tapansa mukanaan! Tykkäisit varmaan itsekin jos keittiössäsi olisi riisit pitkin lattioita, vessassa pökäleet lattialla, ja asunnossasi pyörisi jatkuvasti puolenkymmentä sinulle täysin tuntematonta ihmistä! Ai niin, eihän teitä vihreitä ja vassareita tällaiset pikku jutut häiritse! Kannabistakin voi ihan vapaasti kasvattaa ikkunalaudalla!
Yksityisen vuokraamassa alivuokralaishuoneessa on varmaankin rauhallisempaa kuin soluasunnossa. Ehkä silti yksiötä halvempi ratkaisu. Tervetullut lisä jonkun pientä eläkettä saavan vuokranantajan toimeentuloon.