Lue keskustelun säännöt.
Sanotaan, että kyllä hyviä miehiä on jäljellä kaikenikäisissä, mutta millaisia ja mistä niitä löytää?
01.08.2026 |
Olen kolmekymppinen ja ollut jo 7 vuotta sinkkuna pitkän parisuhteen päätettyä. Olen yrittänyt löytää uuden puolison käymällä eri tapahtumissa, nettideiteillä ja ihan vaan juttelemalla ihmisille, mutta ei vaan nappaa. En tavoittele ihmeellistä ulkonäköä tai ammattia, vaan tärkeintä on, että henkilön seurassa on hyvä olla, ja hän haluaa ymmärtää mulle tärkeitä asioita ja päinvastoin.
Aina kun joku hyvä löytyy, niin saan kuulla henkilön olevan varattu. En löydä yhtäkään sinkkua, jonka kanssa ajatukset menisivät yks yhteen. Alan oikeasti uskoa, että yhtään hyvää ei enää ole jäljellä omassa ikäluokassa. On vaan kaikenlaista perässä vedettävää hiihtäjää, jonka seurassa väsyn.
Täälläkin palstalla on sanottu, että kyllä hyviä miehiä löytyy kaikista ikäluokista. Mutta mitä tällä tarkoitetaan, ja mistä heidät löytää? Tunnetko jonkun hyvä kolmekymppisen (tai jotain 25-45 v väliltä) sinkun, ja millainen hän on tai missä hänet voisi tavata?
Vinkkejä kaivataan tositarkoituksella! Itse voin hoitaa puhumisen ja ulospyytämisen, jos vaan toinen osaa jotenkin viestittää, että on vapaa ja kiinnostunut!
Kommentit (97)
Vierailija kirjoitti:
Miehiä saa lähestyä ihan vapaasti haluamallaan tavalla. Miehet ei koe naisen lähestymistä ahdisteluna vaan ovat siitä hyvin iloisia.
Osa miehistä tosin saattaa mennä lukkoon ja hämmentyä täysin jos juuri koskaan eivät ole saaneet juuri mitään huomiota. Miesten lähestymisessä ei ole todellakaan mitään huonoa mutta jotkut tosiaan saattavat mennä täysin lukkoon ja sanoa jotain kummallista, vaikka olisivat oikeasti kiinnostuneita eikä tämä tarkoita välttämättä huonoa käytöstä tai torjuntaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lavatansseista haet omasi
Tansseissa käy yhä nuorempaa porukkaa, joka on hyvä. Siellä voi illan aikana kohdata turvallisessa ympäristössä useita ihmisiä, ikään kuin pikadeitit aina kahden kappaleen välein kivoissa merkeissä.
Eikä tanssitaidosta tarvitse murehtia, ei se ole mikään arvostelulaji.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko tämän 7 vuotta yrittänyt löytää miestä?
Koska mahdollisuudet 23-vuotiaana vs 30-vuotiaana ovat kaksi aivan eri asiaa (naisen nuoruus ja vapaiden miesten määrä).
+-30v on ikävä kyllä se ikä kun naisilla alkaa biologinen kello tikittämään ja kunnolliset miehet viedään nopeasti, eli vapaita on oikeasti vähän.
Minä en osu haarukkaasi koska olen hieman yli 45v enkä välttämätä hyvä, mutta tuona aikana minut olisi voinut löytää harrastusten parista. Baareissa kävin harvoin koska en ylipäätään juo usein ja melkein kaikki kaverit olivat perheidensä luona. 40v eteenpäin sosiaalisia tapahtumia on ollut oikeastaan enemmän, koska kavereiden lapset alkoivat pärjäämään yksinkin ja osa pariskunnista erosi. Ruokakaupassa minut olisi tavannut useinkin, mutta olen huomannut, että etenkin naiset kulkevat arjessa "laput silmillä" sillä ajatuksella, että tutustumisen on tapahduttava jossain spesifissä tilanteessa ja aikana (Tinder/juhlat, kaunis kesäpäivä, jne). Tämä on ehkä naisten suuri kompastuskivi; monikin on sitä mieltä, että ain kevät ja kesä ovat pariutumisaikaa, arki on arkea ja harrastuksissa ollaan harrastamassa - ja miehen pitää vain tupsahtaa jostain luokse, eli miehen on tehtävä aloite.
Jos nyt jotain neuvoa voi antaa niin ole aktiivinen ja liikkeellä silä asenteella, ettei ole väliä missä ja milloin miehen tapaat., kunhan juttu lähtee alkuun. Mitään ei häviä siinä jos juttele hetken niitä näitä miehen kanssa joka paljastuu varatuksi.Miten se juttu sitten lähtisi alkuun? Näin naisena kysyn, miten miehiä pitäisi tai voisi siellä ruokakaupassa lähestyä? Katsonko ostoskoriasi ja kysyn syötkö paljon sitä ja tätä?
Tämän minäkin haluaisin tietää!
Ap
Ihan miten vaan. Kaikki naisen lähestymiset ovat positiivisia.
M44
Vierailija kirjoitti:
> ei ole mitkään kovat kriteerit
Todellisuudessa erittäin tiukat kriteerit, jis 7 vuoden treffailujen ja muiden tapaamisten aikana ei yhtään kiinnostavaa.
Mutta hei, naisilla pitää kipinät sinkoilla ja perhosia tuntua vatsassa jo heti ens kohtaamisessa niin kuin elokuvissa. Ei voida ajatella että se tunne voi vahvistua myöhemmin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä oon huomannut että niitä on lähes joka puolella :D Oon tosin itse niin sinkkuuteen identifioitunut että en tiedä osaisinko ikinä olla parisuhteessa. Kevyempää tapailua ollut mutta parisuteessa en ikinä ole ollut. N30+
Olet jäänyt siis hieman jälkeen ikätasoasi vastaavasta kehityksestä.
Aikuisellakin on eri kehitysvaiheita, eikä suurin osa meistä saavuta niitä korkeimpia. Ajattelen, että kumppanin kanssa olisi hankala elää itsensä näköistä elämää. Nykyään on sosiaalisesti hyväksyttävämpää kuin ennen sanoa, ettei halua kumppania, eikä pitäisi enää joutua kenenkään sylkykupiksi, mutta kuinka väärässä ollenkaan. Aina löytyy se keskeneräinen täti-ihminen, jolle aikuisuuden merkki on se, että on saanut itselleen miehen, jota tylyttää vaahtopallot pöksyissä skumppalasin äärellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
> ei ole mitkään kovat kriteerit
Todellisuudessa erittäin tiukat kriteerit, jis 7 vuoden treffailujen ja muiden tapaamisten aikana ei yhtään kiinnostavaa.
Juurikin tämä.
"Ei kovat kriteerit" tarkoittaa, ettei tarvitse olla kalsarimalli ja miljonääri.
Todellisuudessa vain sieltä keskitason paremmalta puolelta olevat kiinnnostavat. Eli juuri ne miehet joita muutkin naiset haluavat.
Ja kerro vielä, miksi kukaan lähtökohtaisesti haluaisi puolison -ihan omien sanojesi mukaan "keskitason alapuolelta"?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
LOL Olet saavuttanut hienosti ikätasoasi vastaavan kehityksen.
x-25v en etsi parisuhdetta vaan pidän hauskaa
25-30v etsin parisuhdetta mutta vaatimukset kumppanille on absurdit
30-35v missä kaikki hyvät miehet on
35-40v nyt alkaa kaikki kelpaamaan, mutten kelpaa kenellekkään
40+ Kissa ja mt-lääkitys
Vastaus kysymykseesi on, että ne hyvät miehet löytyy menneisyydestäsi. Tulevaisuuden parisuhteesi mikäli sellaiseen päädyt on tyhjänpäiväistä on wt-draamaa.
Luuletko että kaikki paneskelevat ympäriinsä nuorena? Ei todellakaan. Minä olen halunnut parisuhteen 20+ lähtien. Keski-ikäisenä tapasin nykyisen mieheni. Ollaan oltu vuosia yhdessä.
Ihqua hopeadeittailua siis.
Mitä se on?
Se on keski-ikäisten parisuhteilua. Hopea-wt draamaa vanhuuden ajankuluksi.
Se johda ikinä mihinkään, koska siinä on kaksi varautunutta yksilöä, jotka ei ikinä kasvaneet yhteen kuten ydinperhe.
Feminismikasvatus paskoo tehokkaasti mahdollisuudet ylläpitää tällaista ylemmän tason parisuhdetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esim. Ceutassa olisi nyt paljon nuoria hyväkroppaisia miehiä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
> ei ole mitkään kovat kriteerit
Todellisuudessa erittäin tiukat kriteerit, jis 7 vuoden treffailujen ja muiden tapaamisten aikana ei yhtään kiinnostavaa.
Juurikin tämä.
"Ei kovat kriteerit" tarkoittaa, ettei tarvitse olla kalsarimalli ja miljonääri.
Todellisuudessa vain sieltä keskitason paremmalta puolelta olevat kiinnnostavat. Eli juuri ne miehet joita muutkin naiset haluavat.
Ja yleensä nämä miehet eivät halua ap:n kaltaisia koska saavat paremman. Ap luulee että hän vain "myöhästyy" siitä että hyvät miehet kerkiävät parisuhteeseen, todellisuudessa vaikka nämä hyvät miehet olisivat sinkkuja niin ap ei olisi ensimmäisenä listalla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
> ei ole mitkään kovat kriteerit
Todellisuudessa erittäin tiukat kriteerit, jis 7 vuoden treffailujen ja muiden tapaamisten aikana ei yhtään kiinnostavaa.
Juurikin tämä.
"Ei kovat kriteerit" tarkoittaa, ettei tarvitse olla kalsarimalli ja miljonääri.
Todellisuudessa vain sieltä keskitason paremmalta puolelta olevat kiinnnostavat. Eli juuri ne miehet joita muutkin naiset haluavat.Ja kerro vielä, miksi kukaan lähtökohtaisesti haluaisi puolison -ihan omien sanojesi mukaan "keskitason alapuolelta"?
Se on juurikin näin. Jos en saa miehekseni David Beckhamia, niin miksi edes avioituisin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä oon huomannut että niitä on lähes joka puolella :D Oon tosin itse niin sinkkuuteen identifioitunut että en tiedä osaisinko ikinä olla parisuhteessa. Kevyempää tapailua ollut mutta parisuteessa en ikinä ole ollut. N30+
Olet jäänyt siis hieman jälkeen ikätasoasi vastaavasta kehityksestä.
Aikuisellakin on eri kehitysvaiheita, eikä suurin osa meistä saavuta niitä korkeimpia. Ajattelen, että kumppanin kanssa olisi hankala elää itsensä näköistä elämää. Nykyään on sosiaalisesti hyväksyttävämpää kuin ennen sanoa, ettei halua kumppania, eikä pitäisi enää joutua kenenkään sylkykupiksi, mutta kuinka väärässä ollenkaan. Aina löytyy se keskeneräinen täti-ihminen, jolle aikuisuuden merkki on se, että on saanut itselleen miehen, jota tylyttää vaahtopallot pöksyissä skumppalasin äärellä.
Nykyään on myös sosiaalisesti hyväksyttävämpää aikuiselle pukea vaipat ja paskantaa niihin.
Nykyaika ei tarkoita automaattisesti kehitystä, vaan nykyään jopa enemmän degeneraatiota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja lisään vielä, että tuntuu, että kaikki vähänkään mielenkiintoiset ovat heti eron jälkeen uudessa suhteessa. Eivät välttämättä kauhean hyvässä tai vahvassa suhteessa, mutta suhteessa heti kuitenkin.
Voi kunpa löytäisin jonkun, joka kykenee olemaan myös yksin, ja joka ei ryntää suhteeseen vaan suhteen takia, vaan oikeasti haluaisi löytää itselleen sopivan rinnalleen. Näitä ei tunnu vaan olevan.Ap
Ala lesboksi ja hommaa nainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis olet 30 v. Sinkkuna 7 v. Ja sitä ennen PITKÄSSÄ parisuhteessa?
Kummallinen käsitys nykyään pitkästä suhteesta.
Olen kolmekymppinen, en kolmekymmentä! Nyt luetun ymmärtäminen kunniaan!
Ap
Miten vain mutta mikä on sinulle pitkä parisuhde, ajallisesti siis? Sivusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä jollakin hyvällä miehellä on voinut olla huono vaimo(ke), josta on eronnut ja jäänyt sinkuksi. Katsot vain, ettei mies ole tatuoitu, lävistetyksiä täynnä ja kaljupääksi ajeltu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko tämän 7 vuotta yrittänyt löytää miestä?
Koska mahdollisuudet 23-vuotiaana vs 30-vuotiaana ovat kaksi aivan eri asiaa (naisen nuoruus ja vapaiden miesten määrä).
+-30v on ikävä kyllä se ikä kun naisilla alkaa biologinen kello tikittämään ja kunnolliset miehet viedään nopeasti, eli vapaita on oikeasti vähän.
Minä en osu haarukkaasi koska olen hieman yli 45v enkä välttämätä hyvä, mutta tuona aikana minut olisi voinut löytää harrastusten parista. Baareissa kävin harvoin koska en ylipäätään juo usein ja melkein kaikki kaverit olivat perheidensä luona. 40v eteenpäin sosiaalisia tapahtumia on ollut oikeastaan enemmän, koska kavereiden lapset alkoivat pärjäämään yksinkin ja osa pariskunnista erosi. Ruokakaupassa minut olisi tavannut useinkin, mutta olen huomannut, että etenkin naiset kulkevat arjessa "laput silmillä" sillä ajatuksella, että tutustumisen on tapahduttava jossain spesifissä tilanteessa ja aikana (Tinder/juhlat, kaunis kesäpäivä, jne). Tämä on ehkä naisten suuri kompastuskivi; monikin on sitä mieltä, että ain kevät ja kesä ovat pariutumisaikaa, arki on arkea ja harrastuksissa ollaan harrastamassa - ja miehen pitää vain tupsahtaa jostain luokse, eli miehen on tehtävä aloite.
Jos nyt jotain neuvoa voi antaa niin ole aktiivinen ja liikkeellä silä asenteella, ettei ole väliä missä ja milloin miehen tapaat., kunhan juttu lähtee alkuun. Mitään ei häviä siinä jos juttele hetken niitä näitä miehen kanssa joka paljastuu varatuksi.Miten se juttu sitten lähtisi alkuun? Näin naisena kysyn, miten miehiä pitäisi tai voisi siellä ruokakaupassa lähestyä? Katsonko ostoskoriasi ja kysyn syötkö paljon sitä ja tätä?
Tämän minäkin haluaisin tietää!
Ap
Mua on kerran kassalla pyydetty ulos, ollaan jo nähty sen verran monta kertaa, että lähdetkö kahville.
Ja kerran kurotin jotain juomaa ylähyllyltä ja mies kysyi että lähdetkö hänen kämpille juomaan. Oli sen verran tuiskeessa etten lähtenyt, mutta tämän kahville pyytäjän kanssa ollaan oltu jo yli 10 vuotta yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
LOL Olet saavuttanut hienosti ikätasoasi vastaavan kehityksen.
x-25v en etsi parisuhdetta vaan pidän hauskaa
25-30v etsin parisuhdetta mutta vaatimukset kumppanille on absurdit
30-35v missä kaikki hyvät miehet on
35-40v nyt alkaa kaikki kelpaamaan, mutten kelpaa kenellekkään
40+ Kissa ja mt-lääkitys
Vastaus kysymykseesi on, että ne hyvät miehet löytyy menneisyydestäsi. Tulevaisuuden parisuhteesi mikäli sellaiseen päädyt on tyhjänpäiväistä on wt-draamaa.
Luuletko että kaikki paneskelevat ympäriinsä nuorena? Ei todellakaan. Minä olen halunnut parisuhteen 20+ lähtien. Keski-ikäisenä tapasin nykyisen mieheni. Ollaan oltu vuosia yhdessä.
Ihqua hopeadeittailua siis.
Mitä se on?
Se on keski-ikäisten parisuhteilua. Hopea-wt draamaa vanhuuden ajankuluksi.
Se johda ikinä mihinkään, koska siinä on kaksi varautunutta yksilöä, jotka ei ikinä kasvaneet yhteen kuten ydinperhe.
Feminismikasvatus paskoo tehokkaasti mahdollisuudet ylläpitää tällaista ylemmän tason parisuhdetta.
Parisuhteilua? Me asumme yhdessä. Minulla on lapsi aikaisemmasta avioliitosta. Elämme niin kuin muutkin parisuhteessa olevat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
> ei ole mitkään kovat kriteerit
Todellisuudessa erittäin tiukat kriteerit, jis 7 vuoden treffailujen ja muiden tapaamisten aikana ei yhtään kiinnostavaa.
Juurikin tämä.
"Ei kovat kriteerit" tarkoittaa, ettei tarvitse olla kalsarimalli ja miljonääri.
Todellisuudessa vain sieltä keskitason paremmalta puolelta olevat kiinnnostavat. Eli juuri ne miehet joita muutkin naiset haluavat.Ja kerro vielä, miksi kukaan lähtökohtaisesti haluaisi puolison -ihan omien sanojesi mukaan "keskitason alapuolelta"?
Se on juurikin näin. Jos en saa miehekseni David Beckhamia, niin miksi edes avioituisin?
Joo Beckham onkin se juuri keskitason yksilö🤭 Fakta vaan on, että jos haluaa hyvän suhteen niin se ei onnistu olemalla huonossa, ja jos haluaa kumppnin jota voi arvostaa niin se ei onnistu jos ottaa kenet vaan joka sattui olemaan tyrkyllä.
Kuka vain onnellisessa suhteessa oleva voi tämän vahvistaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä oon huomannut että niitä on lähes joka puolella :D Oon tosin itse niin sinkkuuteen identifioitunut että en tiedä osaisinko ikinä olla parisuhteessa. Kevyempää tapailua ollut mutta parisuteessa en ikinä ole ollut. N30+
Olet jäänyt siis hieman jälkeen ikätasoasi vastaavasta kehityksestä.
Aikuisellakin on eri kehitysvaiheita, eikä suurin osa meistä saavuta niitä korkeimpia. Ajattelen, että kumppanin kanssa olisi hankala elää itsensä näköistä elämää. Nykyään on sosiaalisesti hyväksyttävämpää kuin ennen sanoa, ettei halua kumppania, eikä pitäisi enää joutua kenenkään sylkykupiksi, mutta kuinka väärässä ollenkaan. Aina löytyy se keskeneräinen täti-ihminen, jolle aikuisuuden merkki on se, että on saanut itselleen miehen, jota tylyttää vaahtopallot pöksyissä skumppalasin äärellä.
Nykyään on myös sosiaalisesti hyväksyttävämpää aikuiselle pukea vaipat ja paskantaa niihin.
Nykyaika ei tarkoita automaattisesti kehitystä, vaan nykyään jopa enemmän degeneraatiota.
Olet oivallinen esimerkki miten kehitys on enemmänkin merkki taantumuksesta.
Vierailija kirjoitti:
> ei ole mitkään kovat kriteerit
Todellisuudessa erittäin tiukat kriteerit, jis 7 vuoden treffailujen ja muiden tapaamisten aikana ei yhtään kiinnostavaa.
Näistä seitsemästä vuodesta ekat pari meni erosta toipumiseen, sitten iski korona, enkä tavannut ketään missään. Nyt vasta pari vuotta olen alkanut aktiivisesti käydä paikoissa ja harrastaa.
Ja monta kiinnostavaa on tullut vastaan, mutta joko elämäntilanne tai -toiveet eivät natsanneet. Tai eivät olleet vapailla markkinoilla.
Joten ihan vaan rauha sinne!
Ap
Tämä on varma keino olla löytämättä hyvää. Jos jo alussa epäilyttää niin eipä se tilanne ainakaan parane ajan myötä ja ihastuksen haihtuessa!
Toki on erilaisia kriteerejä, esim haluaa taloustaitoisen jolla elämä hallinnassa vs haluaa rikkaan ja statusta, haluaa terveyttä arvostavan vs haluaa lihaksikkaan ja näyttävän, haluaa itseään viehättävän vs haluaa mallin näköisen jne.. mutta ei se omien kriteerien vastaisesti toimiminen ole mikään taika, sen sijaan kannattaisi olla hetki yksin ja pohtia tykönään, mikä on olennaista ja mikä haihtuvaa pintaa jota haluaa kun luulee että muutkin.