Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Sanotaan, että kyllä hyviä miehiä on jäljellä kaikenikäisissä, mutta millaisia ja mistä niitä löytää?
01.08.2026 |
Olen kolmekymppinen ja ollut jo 7 vuotta sinkkuna pitkän parisuhteen päätettyä. Olen yrittänyt löytää uuden puolison käymällä eri tapahtumissa, nettideiteillä ja ihan vaan juttelemalla ihmisille, mutta ei vaan nappaa. En tavoittele ihmeellistä ulkonäköä tai ammattia, vaan tärkeintä on, että henkilön seurassa on hyvä olla, ja hän haluaa ymmärtää mulle tärkeitä asioita ja päinvastoin.
Aina kun joku hyvä löytyy, niin saan kuulla henkilön olevan varattu. En löydä yhtäkään sinkkua, jonka kanssa ajatukset menisivät yks yhteen. Alan oikeasti uskoa, että yhtään hyvää ei enää ole jäljellä omassa ikäluokassa. On vaan kaikenlaista perässä vedettävää hiihtäjää, jonka seurassa väsyn.
Täälläkin palstalla on sanottu, että kyllä hyviä miehiä löytyy kaikista ikäluokista. Mutta mitä tällä tarkoitetaan, ja mistä heidät löytää? Tunnetko jonkun hyvä kolmekymppisen (tai jotain 25-45 v väliltä) sinkun, ja millainen hän on tai missä hänet voisi tavata?
Vinkkejä kaivataan tositarkoituksella! Itse voin hoitaa puhumisen ja ulospyytämisen, jos vaan toinen osaa jotenkin viestittää, että on vapaa ja kiinnostunut!
Kommentit (485)
Vierailija kirjoitti:
Lavatansseista haet omasi
Lavatansseista löydät todennäköisimmin pelimiehen tai omaishoidettavan, mutta kannattaa toki kokeilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on intialainen kaveri, joka on todella ujo, mutta ihana ja hauska persoona. Hän löysi puolison järjestetyn avioliiton kautta. Ja koska Suomessa ei tätä termiä ymmärretä oikein, niin väännän rautalangasta: ketään ei pakoteta menemään kenenkään kanssa naimisiin, mutta perheiden verkostojen kautta aletaan etsiä sopivia ehdokkaita, joitten kanssa sovitaan sitten esittely. Prosessissa ensin käydään läpi tulevalta puolisolta vaadittavat kriteerit, ja sitten sukulaiset alkavat kyselemään sieltä täältä, että löytyisikö kriteereihin sopivaa, puolisoa etsivää vastinparia jostain. Jos joku hyvä löytyy, tehdään esittely. Aina saa sanoa ei, ja on tyypillistä etsiä puolisoa kaksikin vuotta ennen kuin nappaa.
Tämän minun kaverini puoliso löytyi sitten tädin kautta: mies on tädin lapsuudenkaverin siskonpoika. Eivät olisi koskaan tavanneet ilman tätä järjestelmää. Sopivat yhteen erinomaisesti, mutta eivät varmaan olisi koskaan löytäneet puolisoa muuten, koska molemmat ovat ujoja ja hiljaisia.
Kunpa Suomessakin voisi valjastaa tuttavat kyselemään josko sopivaa tyyppiä tulisi vastaan. Täällä jos niin koittaa tehdä, niin ainakin omalla kohdallani ehdotetaan vain jotain ihan epäsopivia (ja yleensä merkittävästi vanhempia). Ja sitten on kiusallista todeta kaverille, että enpä usko, että tästä nyt tulee mitään.Ap
Kuulostaa lähinnä vaivalloiselta ja yhteensopivuuden kannalta epätodennäköisemmältä metodilta kuin joku deittisovellus. Perheenjäsenet ja kaverit ovat ainakin minusta huonompi suodatin, enkä ainakaan itse hahmota, miksi tuo olisi jotenkin kätevää. Helpompaa itse tiedostaa, millaista ihmistä etsii, ja etsiä itse oma kiinnostus ja seksuaalisromanttinen vetovoima ohjenuorana. Miten joku sukulainen edes voisi tietää, millainen ihminen olisi sinulle sopiva kumppani? Lähinnä esim. kavereiden etsimä deitti todennäköisesti olisi ns. paperilla sopiva, eli saattaa olla, että arvot ja kiinnostuksenohteet osuvat yksiin, mutta riittääkö se? Nyt kannattaa muistaa, että järjestettyjen avioliittojen maissa avioliittoon suhtaudutaan muutenkin eri tavoin, eikä tuollainen tiettyjen speksien mukaan sopivan etsiminen oikein sovellu Suomeen, jossa lähtökohta on molemminpuolinen ihastuminen. Se kun ei tapahdu vain niiden speksien kautta, vaan henkilökemioilla on iso merkitys. Joten tuo intialainen tyyli olisi täällä lähinnä hankalampi, hitaampi ja epävarmempi tapa etsiä kumppania. Mutta sinänsä jos haluaa kokeilla, niin mikäänhän ei estä pyytämästä kavereita järkkäämään itsensä sokkotreffeille. Melkoista hakuammuntaa kyllä on, mutta toki erittäin hyvällä tuurilla voi oikeanlainen ihminen osua kohdalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käy hakemassa meidän poika :)
-viittä vaille maisteri, gradu kesken
-RUK, oikeistolaisesti ajatteleva
-vakityö, ICT-asiantuntija, kohtuu palkka, ei hyvä eikä huono
-omistusasunto 3h + k, mutta asuu vuokralla koska yksin
-29-V, 183/78, urheilee
-ei juo, eikä suostu Tinderiin tms
-en ymmärrä miten voisi löytää ketään, koska koska ei käy missäänOikeistolaisuuden takia hylky. Arvojen pitää kohdata, jotta suhteella on joku järkevä pohja. Perskokkareisuus ei kiinnosta, eikä menkää töihin huutelijat.
Monet miehet on parikymppisinä oikeistolaisia, mutta heidän arvot saattaa alkaa pehmetä parisuhteessa. Eli tää ei oo mikään kiveenhakattu ominaisuus, paitsi ehkä jos omaisuus ja raha pelaa tosi isoa roolia elämässä.
Toki vasemmalle kallelleen olisi kiva, mutta kyllä monessa oikeistolaisessakin on potenttiaalia (paitsi jos on ahne, pihi ja todella rahan perään - sitten en edes yritä).Ap
Älä etsi miestä, jossa on potentiaalia muuntua mieleiseksesi, vaan etsi oikeasti mieleinen. Jos "vasemmalle kallellaan olisi kiva", niin skippaa nyt hyvä ihminen ne oikeistolaiset kokonaan! Suurin osa ei todellakaan muutu. [...]
Olen samaa mieltä siitä ettei kannata hakea kumppania tavoitteenaan "korjata" tämän asenteita ja mieltymyksiä itselleen mieluisampaan suuntaan. Sillä tiellä ovat mm. alkoholisteja ja "jännämiehiä" korjaamaan lähteneet saaneet karvaasti pettyä.
Vanhemmiten monet muuttuvat hiljakseen konservatiivisemmiksi.
M60+
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se vaikeampaa järkevän tolkun ihmisen löytää hyvä kumppani vanhemmalla iällä. Tosiasia on, että iso osa vakaista, ihmissuhdetaitoisista ja parisuhteen haluavista on jo löytänyt pitkäaikaisen kumppanin.
Tottakai kaikenlaista tapahtuu ja eroja tulee hyville tyypeille. Mutta suhdanne on erilainen, nuorena paljon on vapaana, vanhempana enemmän b-laatua..
Vapaaehtoistyö oli minun onni, sitä ei tee yleensä kuin hyväntahtoiset ja toimeliaat ihmiset, kenen maailmankuva ulottuu omaa napaa pidemmälle. Löysin hyvän miehen, kenen kanssa arvot kohtaa :)
Mä oon huomannut tämän saman, että kyllä hyvät taitaa olla viety päältä. Parikymppisenä oli ihan eri tilanne, mutta silloin olin itse varattu, joten se meni siinä.
Enpä enää tiedä mitä tässä sitten enää tekis, aika mahdottomalta tuntuu löytää enää hyvää parisuhdetta. Eipä löydy tyyppejä töistä (iso firma), ei harrastuksista, ei kaveriporukoiden kautta.
Ap
Olit jo varattu. Tyydy siihen. Ei ihmiset ole mitään kertakäyttöesineitä, joita voi ottaa aina uuden.
Tuollainen kolmekymppisen naisen epätoivo alkaa jo itsessään olla epäilyttävä ja luotaan työntävä ominaisuus.
Ehkä löydät, ehkä et. Se tiedetään, että tuolla tyylillä ja asenteella et ole löytänyt ketään. Viestisi perusteella se on miesten vika. Ei ole "hyviä" tarjolla. Huonolta siis näyttää, ihan riippumatta niistä miehistä.
Täysin asiaton ja turha viesti. Oletko entinen koulukiusattu joka ei ole käsitellyt traumaansa tai ehkä kiusaaja joka ei vielä aikuisenakaan tajua lopettaa. Naurettava koko viesti.
AP vaikuttaa oikein mukavalta pohdintoineen ja viestittelytyyliltään. Toivottavasti osuu sopiva kohdalle.
Ryhmähymistely ei nyt auta ap:ta. 7 vuotta toimimaton malli ja täällä pitäisi vaan hymistellä, että "hyvin sä vedät".
Jonkun pitää uskaltaa sanoa, että ei toimi, ei ole toiminut ennenkään.
Tuossa ei ollut asiallista palautetta. Ihan törkyä koko viesti.
Väännetään rautalangasta:
1. Ero nuoruuden suhteesta
- Ap ei kerro mitään syistä tai mitä oppi.
2. Ihmiset eivät ole esineitä, joita voi vaihtaa aina uuteen ja "parempaan".
3. Epätoivo on epätoivottavaa parisuhdemarkkinoilla, sekä miehillä että naisilla. Omilla jaloillaan seisominen ja tyytyväisyys omaan elämään toimii paremmin, myös parisuhteen löytymisessä.
4. Ap:lta puuttuu rehellinen itsereflektio. Kuten niin monelta muultakin (palsta)naiselta. Helpompi pistää miesten syyksi ap:n miehettömyys.
Ap ei kerro myöskään täsmällistä ikäänsä, mikä antaa ymmärtää että se on lähempänä neljää- kuin kolmeakymmentä.
Edelleen, ap on ainakin yli 30-vuotias nainen, joka kirjoittaa täysin puhekieltä foorumille, jossa suurin osa kirjoittaa kirjakieltä. Ap:n jokainen viesti pistää ainakin minun silmääni huonon kielen takia -miettikää, tällä palstalla. Hänellä ei ole siis edes sen vertaa pelisilmää, että ymmärtäisi säätää kirjoituksensa ympäristön mukaan.
Ap ei myöskään selvästikään oikein tunne itseään eikä tiedä, mitä mieheltä tai parisuhteelta haluaisi. Ehkä metsäläinen, mutta ei kuitenkaan kukaan joka tahtoo olla mökillä tai reppureissata. Missään nimessä ei saa olla "sliipattu kauppislainen" -merkonomithan ne usein niin sliipattuja ovatkin, kauppis kun on kauppaopisto. Kauppakorkeasta tulee ekonomeja, joita kliseisesti sliipattuna pidetään. Rolexit on pannassa nekin, eli ap:lla on jonkinlainen todella kummallinen kliseemielikuva kauppatieteen maistereista tai muista "rahahommissa" olevista ihmisistä. Tämä viittaa siihen, että hän ensinnäkin liikkuu todella pienissä piireissä, ei tunne kovinkaan monenlaisia ihmisiä (koska ei tiedä, ettei ihmiset ole koskaan tuollaisia kliseitä), ja on lisäksi sekä sivistymätön, että tietämätön. Sivistystaso toki jo käsiteltiin edellisessä kappaleessa.
Sitten kumminkin pitäisi löytää hyvä mies, vaikka ikä jo painaa ja kilpailu on kovaa.
Silloin täytyy tehdä, kuten huippu-urheilijat: kun kaikki muu on jo tehty suorituksen parantamiseksi, aletaan viilata mikrosekunteja korjaamalla jokainen pienikin asia, joka voi vaikuttaa. Otetaan oma tyyny mukaan kisareissulle yöunien varmistamiseksi ja siihen malliin.
Jos tahtoo hyvin miehen, täytyy olla itse hyvä nainen. Tuossa yllä nyt esitin muutamia kohtia, jotka ap voisi itsessään korjata alkuun: opetella viestimään kuten sivistynyt ihminen, luopua naurettavista karikatyyrikäsityksistä ihmisistä ja tutustua oikeasti erilaisiin ihmisiin, selvittää kuka itse on ja mitä haluaa, ja millaisen miehen oikeasti haluaa.
Nyt meni kyllä niin pieleen tämä analyysi kuin olla ja voi, mutta usko sinä ihmeessä siihen!
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi esimerkki lisää, kun kysyit. Minä käyn ryhmäliikunnassa jossa on ehkä 1/3 miehiä ja 2/3 naisia. Mutta, koska liikunnallisuus tekee naisesta suositumman kuin miehestä, voisin lyödä pääni pantiksi, että siellä on enemmän sinkkumiehiä kuin sinkkunaisia. Olin juuri eilen ikäiseni naisen parina siellä (naimisissa, mutta minä en ole, eli olist voinut tehdä saman kuin hänkin ja vain kysyä "ollaanko me parina").
Mä käyn myös ryhmäliikunnassa, jossa jakauma on suunnilleen näin, ja koitan jutella sielä vähän kaikkien kanssa, mutta jotenkin monet miehet tuntuu olevan tosi varautuneita. Osa vilkuilee, kun luulen, etten huomaa, mutta jos sanon heille jotain, voi olla, etten saa oikein mitään vastausta. Että ota siitä nyt sitten selvää!
Ap
Tuo kuulostaa oudolta. Vaikea sanoa mistä kiikastaa kun en ole itse ollut paikalla.
Jatketaanko suoralla linjalla?
Jos olet tyrmäävän hyvännäköinen, tuo voi johtua ujoudesta.
Jos olet liian "rempseä", se voi saada miehet vähän lukkoon.
Kumpikaan ei ole iso ongelma (miehet kaipaavat rohkaisua, tai tilanne tuli yllättäen).
Jos olet sosiaalisesti taitamaton ja suodattamaton, se voi ollakin ongelma.
En tiedä. Esim tällä viikolla mentiin salia ympäri, ja sanoin nauraen takana tulevalle, nopeammin liikkuvalle naiselle, että haluatko tästä ohi. Nainen vastasi nauraen, että kiitos, toivottavasti en liikaa painostanut, ja molemmat nauroivat lopulta tilanteelle. Mukava kohtaaminen!
Tehtiin sen jälkeen tosi rankka treeni ja lopulta vietiin painot pois. Mun kädet oli ihan maitohapoilla, niin kommentoin vieressä olevalle miehelle nauraen, et mun kädet ei nyt yhtään toimi. Ja miehin ilme oli kirjaimellisesti 😐, ja ei sanonut mitään. Tuli tyhmä olo.Ap
No, se mies katsos veti oikeasti kovan treenin, ja oli luultavasti oksentamaisillaan.
Jos pystyt naureskelemaan ja juttelemaan, et sinä lapsiparka tiedä kovasta treenaamisesta yhtään mitään.
Olen itse nainen, ja ihmettelen aina näitä naisia, jotka katsovat asiakseen puhella ja naureskella kesken "kovan" treenin. Ihmekös sitten, jos ei tulosta tule.
Urpo, treeneissäkin on tauot! Tarkoituskin on vetää henkeä ennen seuraavaa vetoa. Ihan kaikki sielä jotain jutustelee vieruskaverin kanssa. Ainakin meillä, jossa on aika yhteisöllinen meno.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis olet 30 v. Sinkkuna 7 v. Ja sitä ennen PITKÄSSÄ parisuhteessa?
Kummallinen käsitys nykyään pitkästä suhteesta.
Olen kolmekymppinen, en kolmekymmentä! Nyt luetun ymmärtäminen kunniaan!
Ap
Miten vain mutta mikä on sinulle pitkä parisuhde, ajallisesti siis? Sivusta.
9 vuotta on minusta pitkä aika. Ja sen verran edellinen suhteeni kesti.
Ap
Toisin sanoen olet vähintään 35 jopa lähempänä 40, et mikään kolmekymppinen. (9v suhde +7 sinkkuutta).
On aika iso ero siinä, deittaileeko 30- vai 35- vuotiaana. Saati 39.
Kolmekymppinen = ikä alkaa kolmosella. Mikä siinä on vaikea ymmärtää? Lisäksi nuoruudensuhteen voi aloittaa teini-ikäisenä, jos et ole kuullut sellaisesta.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä ihmettelen, miksi tämä aihe ärsyttää monia niin paljon. Kysyin neuvoa, mistä ja millaisia hyviä vapaita miehiä voisi löytyä, ja keskustelu menee ihme vänkäykseksi siitä mitä olen tehnyt mikäkin vuosi ja miten keksin vaan tekosyitä.
Jollekkin on vaikea tajuta, että ei tulevaisuuden suunnitelmat vaan mene kaikkien kanssa yks yhteen, ja lisäksi en vaan luonnollisesti törmää vapaisiin miehiin usein. En halua mitään sliipattua kauppislaista, vaan munhun vetoaa enempi sympis metsäläinen.Ap
Jos et onnistu löytämään Suomesta metsäläismiestä... voi jeesus sentään. Eihän täällä muita olekaan.
Aika yksioikoinen ajattelu sinulla kyllä on. Kas kun se eräjorma saattaa näyttää työssä ihan sliipatulta, vaikka vaeltaisi kaiken vapaa-aikansa.
Oma mieheni on juuri sellainen. Hardcore erämies jonka mielestä elämänlaatu korreloi suoraan ulkona nukuttujen öiden määrän kanssa. Silti sillä on töissä kauluspaita ja siististi leikattu tukka.
Se on muuten nyös sitä tyyppiä, joka näyttää rikkinäisissä villakalsareissa nuotiolla istuessaan siltä, että tässä nyt otetaan kuvaa Voguen eränumeroon. En tajua miten se tekee sen, kun ei se nyt niin komea ole. Se vaan näyttää rähjäisenäkin siltä että on tavallaan huoliteltu ja kaikki on tarkoituksellista.
Yritän siis sanoa ettei ne kovat mehtämiehet mitenkään välttämättä näytä siltä. Aika moni voi olla iso kiho ties missä pörssiyrityksessä -sellaisiakin tunnen- ja jopa sen kauppiksen käynyt.
On kauhean lapsellista ajatella että asiat ja ihmiset on vaan joko-tai. Sekä-että on useimmiten totta.
Joka ikisestä sanasta saa näköjään kivityksen päälle, kun yrittää vähän kuvata mitä etsii :D. Nyt se on tuo "metsäläinen" sana, johon tartutaan kynsin ja hampain.
Mutta kyllä, munhun vetoaa enempi risuinen kuin sliipattu olemus. Mikään ei kuitenkaan ole täysi turn off, mutta tuo on se mikä minuun vetoaa. En ole missään kohdin sanonut viitannut mihinkään on-off -ajatteluun, ja en sellainen ihminen edes ole.
Todennäköisesti tuo sinun miehesi ei vetoaisi minuun ensi näkemällä, mutta tutustuessa voisin kyllä kiinnostua. Ihmisillä on eri maku - kannattaa vaan hyväksyä se!
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ota Arabimies, on hyvä keskustelemaankin.
Täältä löytää, lidlin punainen kädessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käy hakemassa meidän poika :)
-viittä vaille maisteri, gradu kesken
-RUK, oikeistolaisesti ajatteleva
-vakityö, ICT-asiantuntija, kohtuu palkka, ei hyvä eikä huono
-omistusasunto 3h + k, mutta asuu vuokralla koska yksin
-29-V, 183/78, urheilee
-ei juo, eikä suostu Tinderiin tms
-en ymmärrä miten voisi löytää ketään, koska koska ei käy missäänOikeistolaisuuden takia hylky. Arvojen pitää kohdata, jotta suhteella on joku järkevä pohja. Perskokkareisuus ei kiinnosta, eikä menkää töihin huutelijat.
Monet miehet on parikymppisinä oikeistolaisia, mutta heidän arvot saattaa alkaa pehmetä parisuhteessa. Eli tää ei oo mikään kiveenhakattu ominaisuus, paitsi ehkä jos omaisuus ja raha pelaa tosi isoa roolia elämässä.
Toki vasemmalle kallelleen olisi kiva, mutta kyllä monessa oikeistolaisessakin on potenttiaalia (paitsi jos on ahne, pihi ja todella rahan perään - sitten en edes yritä).Ap
Paljastit taas sivistymättömyytesi: ihmiset muuttuu vanhemmiten konservatiivisemmiksi ja oikeistolaisemmiksi, ihan tutkitusti. Kenenkään arvot eivät "pehmene" -eli vasemmistolaistu- parisuhteessa.
Muutenkin erikoista ajatella, että haluaisit miehen jonka mielipiteet muuttuu pelkän parisuhteen takia. Et siis tahdo miestä, joka rationaalisen ajattelun perusteella on päätynyt poliittiseen kantaansa, vaan jonkun, joka kulkee täysin tunteillaan? Koska sitähän se edellyttäisi, että parisuhde saisi poliittiset näkemykset "pehmenemään".
Edelleen on aika mielenkiintoista ajatella, että oikeistolaisuus olisi "kovaa" ja vasemmistolaisuus "pehmeää", kun nimenomaan vasemmiston harjoittama äärimmäinen väkivalta on viime vuosina ollut kautta länsimaiden tapetilla, ja vasemmisto haluaa naisille täydet oikeudet tuhota vauvojen elämä -se vauva, jonka menettäminen keskenmenossa on traumaterapian paikka, on pelkkä solymöykky kun pyhä vasemmistofemakko tahtoo voimaantua abortilla. Ah-niin-pehmeää.
Lyhyemmin sanottuna: Haluat että ap tai joku muu loukkaantuisi viestistäsi ja ryhtyisi riitelemään kanssasi.
Riidanhaastaja bongattu.
Joo, luulen, että tää sama tyyppi latoo noita tylyttäviä kommentteja useita, jossa arvio mun tilanteen ja taustan niin pieleen kuin olla ja voi, mutta on ilmeisesti keksinyt, että näillä pystyy provoomaan hyvin. Lol :D
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi esimerkki lisää, kun kysyit. Minä käyn ryhmäliikunnassa jossa on ehkä 1/3 miehiä ja 2/3 naisia. Mutta, koska liikunnallisuus tekee naisesta suositumman kuin miehestä, voisin lyödä pääni pantiksi, että siellä on enemmän sinkkumiehiä kuin sinkkunaisia. Olin juuri eilen ikäiseni naisen parina siellä (naimisissa, mutta minä en ole, eli olist voinut tehdä saman kuin hänkin ja vain kysyä "ollaanko me parina").
Mä käyn myös ryhmäliikunnassa, jossa jakauma on suunnilleen näin, ja koitan jutella sielä vähän kaikkien kanssa, mutta jotenkin monet miehet tuntuu olevan tosi varautuneita. Osa vilkuilee, kun luulen, etten huomaa, mutta jos sanon heille jotain, voi olla, etten saa oikein mitään vastausta. Että ota siitä nyt sitten selvää!
Ap
Tuo kuulostaa oudolta. Vaikea sanoa mistä kiikastaa kun en ole itse ollut paikalla.
Jatketaanko suoralla linjalla?
Jos olet tyrmäävän hyvännäköinen, tuo voi johtua ujoudesta.
Jos olet liian "rempseä", se voi saada miehet vähän lukkoon.
Kumpikaan ei ole iso ongelma (miehet kaipaavat rohkaisua, tai tilanne tuli yllättäen).
Jos olet sosiaalisesti taitamaton ja suodattamaton, se voi ollakin ongelma.
En tiedä. Esim tällä viikolla mentiin salia ympäri, ja sanoin nauraen takana tulevalle, nopeammin liikkuvalle naiselle, että haluatko tästä ohi. Nainen vastasi nauraen, että kiitos, toivottavasti en liikaa painostanut, ja molemmat nauroivat lopulta tilanteelle. Mukava kohtaaminen!
Tehtiin sen jälkeen tosi rankka treeni ja lopulta vietiin painot pois. Mun kädet oli ihan maitohapoilla, niin kommentoin vieressä olevalle miehelle nauraen, et mun kädet ei nyt yhtään toimi. Ja miehin ilme oli kirjaimellisesti 😐, ja ei sanonut mitään. Tuli tyhmä olo.Ap
No, se mies katsos veti oikeasti kovan treenin, ja oli luultavasti oksentamaisillaan.
Jos pystyt naureskelemaan ja juttelemaan, et sinä lapsiparka tiedä kovasta treenaamisesta yhtään mitään.
Olen itse nainen, ja ihmettelen aina näitä naisia, jotka katsovat asiakseen puhella ja naureskella kesken "kovan" treenin. Ihmekös sitten, jos ei tulosta tule.
Kyllä me jutellaan tauoilla, ei noita painoja koko ajan nostella. Porukalla tehdään. Tosin ei mitään hampaat irvessä harjoituksia tehdäkään. Aika harva tällä salilla tekee.
-mies
Kivat sulle. Ap kuitenkin sanoi tekevänsä kuntopiiriä, ja kovaa.
Silloin ei jutella. Kuntopiirissä siirrytään välittömästi pisteestä toiseen, ideana on pitää syke koko ajan korkealla vaihtamalla työskentelevää lihasryhmää.
Siinä jos oikeasti tekee kovaa, laktaatit nousee niin että yrjö oikeasti lentää hyvin helposti.
Sanoin, että juttelin samalla kun vietiin painoja pois, eli tuo rykäisy oli siinä kohtia jo loppu. Mutta tietysti tämäkin tahdottiin nähdä niin huonossa valossa kuin mahdollista, että ihan kuin kesken suorituksen olisin alkanut jutella niitä näitä.
Seuraavan kerran vedän ihan vaan henkeä ennen kuin näät punaista. Toki voit olla oikeassa siinä, että herralla oli vielä heikko olo siinä kohtaa, ja ei siksi vastannut. Se voi olla totta, monet muut olivat kuitenkin tolpillaan jo siinä kohtaa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
M-1965 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käy hakemassa meidän poika :)
-viittä vaille maisteri, gradu kesken
-RUK, oikeistolaisesti ajatteleva
-vakityö, ICT-asiantuntija, kohtuu palkka, ei hyvä eikä huono
-omistusasunto 3h + k, mutta asuu vuokralla koska yksin
-29-V, 183/78, urheilee
-ei juo, eikä suostu Tinderiin tms
-en ymmärrä miten voisi löytää ketään, koska koska ei käy missäänOikeistolaisuuden takia hylky. Arvojen pitää kohdata, jotta suhteella on joku järkevä pohja. Perskokkareisuus ei kiinnosta, eikä menkää töihin huutelijat.
Monet miehet on parikymppisinä oikeistolaisia, mutta heidän arvot saattaa alkaa pehmetä parisuhteessa. Eli tää ei oo mikään kiveenhakattu ominaisuus, paitsi ehkä jos omaisuus ja raha pelaa tosi isoa roolia elämässä.
Toki vasemmalle kallelleen olisi kiva, mutta kyllä monessa oikeistolaisessakin on potenttiaalia (paitsi jos on ahne, pihi ja todella rahan perään - sitten en edes yritä).Ap
Älä etsi miestä, jossa on potentiaalia muuntua mieleiseksesi, vaan etsi oikeasti mieleinen. Jos "vasemmalle kallellaan olisi kiva", niin skippaa nyt hyvä ihminen ne oikeistolaiset kokonaan! Suurin osa ei todellakaan muutu. [...]
Olen samaa mieltä siitä ettei kannata hakea kumppania tavoitteenaan "korjata" tämän asenteita ja mieltymyksiä itselleen mieluisampaan suuntaan. Sillä tiellä ovat mm. alkoholisteja ja "jännämiehiä" korjaamaan lähteneet saaneet karvaasti pettyä.
Vanhemmiten monet muuttuvat hiljakseen konservatiivisemmiksi.
Ei tämä nyt ihan niin mustavalkoista ole. Jotkut eivät oikeasti mieti sen ihmeempiä poliittista suuntaustaan, vaan menevät sen mukaan mitä perhe- tai kaveripiirissä äänestetään. Olen nähnyt tämän monesti. Kun heidän kanssaan alkaa jutella, että niin, mutta tuo johtaa tuohon ja tuohon, he alkavat miettiä tarkemmin, että juu niin totta.
Viisas ihminen osaa muuttaa mielipidettään, jos kuulee hyvät vasta-argumentit. Eivät kaikki oikeistolaiset muutu vasemmistolaisiksi, mutta ne, jotka eivät ole lukinneet kantaansa hirveän tiukkaan, voivat keskuteluista saada kipinän pohtia omaa suuntautumistaan.
Ja osa ihmisistä jopa tykkää, kun ajatuksia haastetaan, koska lopulta voi muodostaa paremman kannan myös itse.
Ja edelleen, en halua mitään kaikessa mun kanssa samaa mieltä -olevaa tyyppiä, vaan omilla aivoillaan ajattelevan.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lavatansseista haet omasi
Lavatansseista löydät todennäköisimmin pelimiehen tai omaishoidettavan, mutta kannattaa toki kokeilla.
Lavatansseista työkaveri (M35, TkT) aikanaan löysi kumppanin ja perusti perheen. Hänen tutkintonsa tuolloin oli siis tekniikan tohtori. Itse viime vuonna (tuolloin olin M59 ja DI) löysin kumppanini tanssikurssin kautta lavatansseista. Nykyisistä työkavereista tiedän ainakin yhden DI:n (M48) aloittelevan lavatansseja mutta hän on varattu ja tanssii lähinnä vain vaimonsa kanssa.
Tanssikursseilta tunnen lähinnä naisia ja heistä osa on elämässään hyvinkin menestyneitä.
M60+
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
M-1965 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käy hakemassa meidän poika :)
-viittä vaille maisteri, gradu kesken
-RUK, oikeistolaisesti ajatteleva
-vakityö, ICT-asiantuntija, kohtuu palkka, ei hyvä eikä huono
-omistusasunto 3h + k, mutta asuu vuokralla koska yksin
-29-V, 183/78, urheilee
-ei juo, eikä suostu Tinderiin tms
-en ymmärrä miten voisi löytää ketään, koska koska ei käy missäänOikeistolaisuuden takia hylky. Arvojen pitää kohdata, jotta suhteella on joku järkevä pohja. Perskokkareisuus ei kiinnosta, eikä menkää töihin huutelijat.
Monet miehet on parikymppisinä oikeistolaisia, mutta heidän arvot saattaa alkaa pehmetä parisuhteessa. Eli tää ei oo mikään kiveenhakattu ominaisuus, paitsi ehkä jos omaisuus ja raha pelaa tosi isoa roolia elämässä.
Toki vasemmalle kallelleen olisi kiva, mutta kyllä monessa oikeistolaisessakin on potenttiaalia (paitsi jos on ahne, pihi ja todella rahan perään - sitten en edes yritä).Ap
Älä etsi miestä, jossa on potentiaalia muuntua mieleiseksesi, vaan etsi oikeasti mieleinen. Jos "vasemmalle kallellaan olisi kiva", niin skippaa nyt hyvä ihminen ne oikeistolaiset kokonaan! Suurin osa ei todellakaan muutu. [...]
Olen samaa mieltä siitä ettei kannata hakea kumppania tavoitteenaan "korjata" tämän asenteita ja mieltymyksiä itselleen mieluisampaan suuntaan. Sillä tiellä ovat mm. alkoholisteja ja "jännämiehiä" korjaamaan lähteneet saaneet karvaasti pettyä.
Vanhemmiten monet muuttuvat hiljakseen konservatiivisemmiksi.
Ei tämä nyt ihan niin mustavalkoista ole. Jotkut eivät oikeasti mieti sen ihmeempiä poliittista suuntaustaan, vaan menevät sen mukaan mitä perhe- tai kaveripiirissä äänestetään. Olen nähnyt tämän monesti. Kun heidän kanssaan alkaa jutella, että niin, mutta tuo johtaa tuohon ja tuohon, he alkavat miettiä tarkemmin, että juu niin totta.
Viisas ihminen osaa muuttaa mielipidettään, jos kuulee hyvät vasta-argumentit. Eivät kaikki oikeistolaiset muutu vasemmistolaisiksi, mutta ne, jotka eivät ole lukinneet kantaansa hirveän tiukkaan, voivat keskuteluista saada kipinän pohtia omaa suuntautumistaan.
Ja osa ihmisistä jopa tykkää, kun ajatuksia haastetaan, koska lopulta voi muodostaa paremman kannan myös itse.
Ja edelleen, en halua mitään kaikessa mun kanssa samaa mieltä -olevaa tyyppiä, vaan omilla aivoillaan ajattelevan.Ap
Onko sellainen ihminen viisas, joka äänestää kaveriporukan mielipiteen mukaan ajattelematta itse? Haluaisitko tai olisitko valmis suhteeseen ihmisen kanssa, joka toimii noin? Itselleni tuollainen olisi ihan yhtä suuri turn off kuin se oikeistolaisuus. Jos aikuinen ihminen ei kykene muodostamaan omia mielipiteitään vaan omaksuu tyhmänä kaveriporukan näkemykset, niin hän ei ole sellainen ihminen, jota itse etsin. Ei kuulosta siltä, että haet omilla aivoilla ajattelevaa, jos haet eri perustelujen mukaan näkemyksiään vaihtavaa kameleonttia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
M-1965 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käy hakemassa meidän poika :)
-viittä vaille maisteri, gradu kesken
-RUK, oikeistolaisesti ajatteleva
-vakityö, ICT-asiantuntija, kohtuu palkka, ei hyvä eikä huono
-omistusasunto 3h + k, mutta asuu vuokralla koska yksin
-29-V, 183/78, urheilee
-ei juo, eikä suostu Tinderiin tms
-en ymmärrä miten voisi löytää ketään, koska koska ei käy missäänOikeistolaisuuden takia hylky. Arvojen pitää kohdata, jotta suhteella on joku järkevä pohja. Perskokkareisuus ei kiinnosta, eikä menkää töihin huutelijat.
Monet miehet on parikymppisinä oikeistolaisia, mutta heidän arvot saattaa alkaa pehmetä parisuhteessa. Eli tää ei oo mikään kiveenhakattu ominaisuus, paitsi ehkä jos omaisuus ja raha pelaa tosi isoa roolia elämässä.
Toki vasemmalle kallelleen olisi kiva, mutta kyllä monessa oikeistolaisessakin on potenttiaalia (paitsi jos on ahne, pihi ja todella rahan perään - sitten en edes yritä).Ap
Älä etsi miestä, jossa on potentiaalia muuntua mieleiseksesi, vaan etsi oikeasti mieleinen. Jos "vasemmalle kallellaan olisi kiva", niin skippaa nyt hyvä ihminen ne oikeistolaiset kokonaan! Suurin osa ei todellakaan muutu. [...]
Olen samaa mieltä siitä ettei kannata hakea kumppania tavoitteenaan "korjata" tämän asenteita ja mieltymyksiä itselleen mieluisampaan suuntaan. Sillä tiellä ovat mm. alkoholisteja ja "jännämiehiä" korjaamaan lähteneet saaneet karvaasti pettyä.
Vanhemmiten monet muuttuvat hiljakseen konservatiivisemmiksi.
Ei tämä nyt ihan niin mustavalkoista ole. Jotkut eivät oikeasti mieti sen ihmeempiä poliittista suuntaustaan, vaan menevät sen mukaan mitä perhe- tai kaveripiirissä äänestetään. Olen nähnyt tämän monesti. Kun heidän kanssaan alkaa jutella, että niin, mutta tuo johtaa tuohon ja tuohon, he alkavat miettiä tarkemmin, että juu niin totta.
Viisas ihminen osaa muuttaa mielipidettään, jos kuulee hyvät vasta-argumentit. Eivät kaikki oikeistolaiset muutu vasemmistolaisiksi, mutta ne, jotka eivät ole lukinneet kantaansa hirveän tiukkaan, voivat keskuteluista saada kipinän pohtia omaa suuntautumistaan.
Ja osa ihmisistä jopa tykkää, kun ajatuksia haastetaan, koska lopulta voi muodostaa paremman kannan myös itse.
Ja edelleen, en halua mitään kaikessa mun kanssa samaa mieltä -olevaa tyyppiä, vaan omilla aivoillaan ajattelevan.Ap
Onko sellainen ihminen viisas, joka äänestää kaveriporukan mielipiteen mukaan ajattelematta itse? Haluaisitko tai olisitko valmis suhteeseen ihmisen kanssa, joka toimii noin? Itselleni tuollainen olisi ihan yhtä suuri turn off kuin se oikeistolaisuus. Jos aikuinen ihminen ei kykene muodostamaan omia mielipiteitään vaan omaksuu tyhmänä kaveriporukan näkemykset, niin hän ei ole sellainen ihminen, jota itse etsin. Ei kuulosta siltä, että haet omilla aivoilla ajattelevaa, jos haet eri perustelujen mukaan näkemyksiään vaihtavaa kameleonttia.
Jos ihminen ei pysty muuttamaan mielipidettään edes hyvin perustellusta syystä ja uutta tietoa saadessaan niin en suosittele parisuhdetta hänen kanssaan. Kukaan oikeasti ei ole aina oikeassa ja tuollaisen (omasta mielestään) aina-oikeassa-olevan kanssa eläminen kävisi aika pian raskaaksi.
M60+
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
M-1965 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käy hakemassa meidän poika :)
-viittä vaille maisteri, gradu kesken
-RUK, oikeistolaisesti ajatteleva
-vakityö, ICT-asiantuntija, kohtuu palkka, ei hyvä eikä huono
-omistusasunto 3h + k, mutta asuu vuokralla koska yksin
-29-V, 183/78, urheilee
-ei juo, eikä suostu Tinderiin tms
-en ymmärrä miten voisi löytää ketään, koska koska ei käy missäänOikeistolaisuuden takia hylky. Arvojen pitää kohdata, jotta suhteella on joku järkevä pohja. Perskokkareisuus ei kiinnosta, eikä menkää töihin huutelijat.
Monet miehet on parikymppisinä oikeistolaisia, mutta heidän arvot saattaa alkaa pehmetä parisuhteessa. Eli tää ei oo mikään kiveenhakattu ominaisuus, paitsi ehkä jos omaisuus ja raha pelaa tosi isoa roolia elämässä.
Toki vasemmalle kallelleen olisi kiva, mutta kyllä monessa oikeistolaisessakin on potenttiaalia (paitsi jos on ahne, pihi ja todella rahan perään - sitten en edes yritä).Ap
Älä etsi miestä, jossa on potentiaalia muuntua mieleiseksesi, vaan etsi oikeasti mieleinen. Jos "vasemmalle kallellaan olisi kiva", niin skippaa nyt hyvä ihminen ne oikeistolaiset kokonaan! Suurin osa ei todellakaan muutu. [...]
Olen samaa mieltä siitä ettei kannata hakea kumppania tavoitteenaan "korjata" tämän asenteita ja mieltymyksiä itselleen mieluisampaan suuntaan. Sillä tiellä ovat mm. alkoholisteja ja "jännämiehiä" korjaamaan lähteneet saaneet karvaasti pettyä.
Vanhemmiten monet muuttuvat hiljakseen konservatiivisemmiksi.
Ei tämä nyt ihan niin mustavalkoista ole. Jotkut eivät oikeasti mieti sen ihmeempiä poliittista suuntaustaan, vaan menevät sen mukaan mitä perhe- tai kaveripiirissä äänestetään. Olen nähnyt tämän monesti. Kun heidän kanssaan alkaa jutella, että niin, mutta tuo johtaa tuohon ja tuohon, he alkavat miettiä tarkemmin, että juu niin totta.
Viisas ihminen osaa muuttaa mielipidettään, jos kuulee hyvät vasta-argumentit. Eivät kaikki oikeistolaiset muutu vasemmistolaisiksi, mutta ne, jotka eivät ole lukinneet kantaansa hirveän tiukkaan, voivat keskuteluista saada kipinän pohtia omaa suuntautumistaan.
Ja osa ihmisistä jopa tykkää, kun ajatuksia haastetaan, koska lopulta voi muodostaa paremman kannan myös itse.
Ja edelleen, en halua mitään kaikessa mun kanssa samaa mieltä -olevaa tyyppiä, vaan omilla aivoillaan ajattelevan.Ap
Onko sellainen ihminen viisas, joka äänestää kaveriporukan mielipiteen mukaan ajattelematta itse? Haluaisitko tai olisitko valmis suhteeseen ihmisen kanssa, joka toimii noin? Itselleni tuollainen olisi ihan yhtä suuri turn off kuin se oikeistolaisuus. Jos aikuinen ihminen ei kykene muodostamaan omia mielipiteitään vaan omaksuu tyhmänä kaveriporukan näkemykset, niin hän ei ole sellainen ihminen, jota itse etsin. Ei kuulosta siltä, että haet omilla aivoilla ajattelevaa, jos haet eri perustelujen mukaan näkemyksiään vaihtavaa kameleonttia.
Eipä nyt ihan noinkaan. Mutta saat jättää mun pointin huomiotta ja keskittyä vain heihin, jonka mielipiteet on lukittu loppuelämäksi. Hyvä, että oot sitten vain sellaisten kanssa, jotka ajattelee juuri niinkuin sinä.
Mun mielestä taas ajatuksia on kiva vaihtaa, ja myös avartaa omaa näkemystä sillä, ja joskus se saa omat arvot terävöitymään jopa tiukemmin.
Ap
M-1965 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
M-1965 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käy hakemassa meidän poika :)
-viittä vaille maisteri, gradu kesken
-RUK, oikeistolaisesti ajatteleva
-vakityö, ICT-asiantuntija, kohtuu palkka, ei hyvä eikä huono
-omistusasunto 3h + k, mutta asuu vuokralla koska yksin
-29-V, 183/78, urheilee
-ei juo, eikä suostu Tinderiin tms
-en ymmärrä miten voisi löytää ketään, koska koska ei käy missäänOikeistolaisuuden takia hylky. Arvojen pitää kohdata, jotta suhteella on joku järkevä pohja. Perskokkareisuus ei kiinnosta, eikä menkää töihin huutelijat.
Monet miehet on parikymppisinä oikeistolaisia, mutta heidän arvot saattaa alkaa pehmetä parisuhteessa. Eli tää ei oo mikään kiveenhakattu ominaisuus, paitsi ehkä jos omaisuus ja raha pelaa tosi isoa roolia elämässä.
Toki vasemmalle kallelleen olisi kiva, mutta kyllä monessa oikeistolaisessakin on potenttiaalia (paitsi jos on ahne, pihi ja todella rahan perään - sitten en edes yritä).Ap
Älä etsi miestä, jossa on potentiaalia muuntua mieleiseksesi, vaan etsi oikeasti mieleinen. Jos "vasemmalle kallellaan olisi kiva", niin skippaa nyt hyvä ihminen ne oikeistolaiset kokonaan! Suurin osa ei todellakaan muutu. [...]
Olen samaa mieltä siitä ettei kannata hakea kumppania tavoitteenaan "korjata" tämän asenteita ja mieltymyksiä itselleen mieluisampaan suuntaan. Sillä tiellä ovat mm. alkoholisteja ja "jännämiehiä" korjaamaan lähteneet saaneet karvaasti pettyä.
Vanhemmiten monet muuttuvat hiljakseen konservatiivisemmiksi.
Ei tämä nyt ihan niin mustavalkoista ole. Jotkut eivät oikeasti mieti sen ihmeempiä poliittista suuntaustaan, vaan menevät sen mukaan mitä perhe- tai kaveripiirissä äänestetään. Olen nähnyt tämän monesti. Kun heidän kanssaan alkaa jutella, että niin, mutta tuo johtaa tuohon ja tuohon, he alkavat miettiä tarkemmin, että juu niin totta.
Viisas ihminen osaa muuttaa mielipidettään, jos kuulee hyvät vasta-argumentit. Eivät kaikki oikeistolaiset muutu vasemmistolaisiksi, mutta ne, jotka eivät ole lukinneet kantaansa hirveän tiukkaan, voivat keskuteluista saada kipinän pohtia omaa suuntautumistaan.
Ja osa ihmisistä jopa tykkää, kun ajatuksia haastetaan, koska lopulta voi muodostaa paremman kannan myös itse.
Ja edelleen, en halua mitään kaikessa mun kanssa samaa mieltä -olevaa tyyppiä, vaan omilla aivoillaan ajattelevan.Ap
Onko sellainen ihminen viisas, joka äänestää kaveriporukan mielipiteen mukaan ajattelematta itse? Haluaisitko tai olisitko valmis suhteeseen ihmisen kanssa, joka toimii noin? Itselleni tuollainen olisi ihan yhtä suuri turn off kuin se oikeistolaisuus. Jos aikuinen ihminen ei kykene muodostamaan omia mielipiteitään vaan omaksuu tyhmänä kaveriporukan näkemykset, niin hän ei ole sellainen ihminen, jota itse etsin. Ei kuulosta siltä, että haet omilla aivoilla ajattelevaa, jos haet eri perustelujen mukaan näkemyksiään vaihtavaa kameleonttia.
Jos ihminen ei pysty muuttamaan mielipidettään edes hyvin perustellusta syystä ja uutta tietoa saadessaan niin en suosittele parisuhdetta hänen kanssaan. Kukaan oikeasti ei ole aina oikeassa ja tuollaisen (omasta mielestään) aina-oikeassa-olevan kanssa eläminen kävisi aika pian raskaaksi.
No tämä! Eikä jokaikistä asiaa jaksa selvittää ja pohtia läpi, joten mielellään kuulee perusteluita, jos joku on eri mieltä, kun hepposesti itse olen mielipiteeni muodostanut.
Kun on jutellut esim ulkomaalaisten kanssa, on ymmärtänyt monet asiat paremmin, ja huomannut, että jostain asioista on ajatellut aika mustavalkoisesti. Silloin on hyvä nostaa käsi pystyyn virheen merkiksi, ja vaihtaa mielipidettä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
M-1965 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jostain sellaisista paikoista, joissa ihmiset kehittävät itseään kokonaisvaltaisesti ja ovat kiinnostuneita henkisestä kasvusta. Esimerkiksi mindfulness- ja meditaatiopiireistä, jooga- ja hyvinvointiyhteisöistä, erilaisista itsensä kehittämisen kursseista, kirjallisuus- ja keskusteluryhmistä, luovuuteen liittyvistä yhteisöistä, retriiteistä, vapaaehtoistoiminnasta sekä harrastuksista, joissa ihmiset pyrkivät oppimaan uutta ja kasvamaan ihmisenä.
... tai sosiaalisten harrasteiden parista. Jos on naiselle tarjolla vaihtoehtoja niin valitsee mieluiten miesvaltaisista sen itselleen parhaan.
Itse vapaana miehenä ollessani valitsin naisvaltaisen tanssiharrastuksen (sekä lavatanssit että selvin päin diskossa tanssimisen).
Itse (puolta nuorempi) käyn aika paljon reiveissä ja festareilla, ja siellä olen myös tavannut paljon kivoja ihmisiä. Se on tosin kyllä aika sattumanvaraista, sillä niistäkin paikoista löytyy toki myös niitä vähemmän mukavia tyyppejä. Yleensä ihmiset ovat kuitenkin aika avoimia tutustumaan ja juttelemaan ja siinä aika nopsaa huomaa kenen kanssa juttua kannattaa viedä eteenpäin ja kenen kanssa ei.
Joo kolmikymppisenä tapaa kyllä helposti ihmisiä juurikin jossain reiveissä, omaan makuun olevissa klubi-illoissa tms.
Museoissakin joskus jotkut yksin liikenteessä olevat saman ikäluokan miehet on tulleet juttelemaan, jos on itsekin ollut yksin liikenteessä.
Ylipäätään kannattaa mennä paikkoihin jotka kiinnostaa itseäsi ja liittyy intohimoihisi, niin saatat todennäköisemmin törmätä samanhenkisiin ihmisiin - ja samanhenkisten kanssa oma energia matchaa helpommin = miehet tulee helpommin juttelemaan ja yhteys on helpompaa
Kavereiden kanssa on ehkä kivempi mennä paikkoihin kuin yksin, mutta niistä kannattaa ottaa välillä etäisyyttä ja hengailla myös yksin, niin silloin miehet lähestyy enemmän. Uusiin ihmisiin tutustuu helpommin, kun ei hinkuta kavereiden kanssa koko ajan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja lisään vielä, että tuntuu, että kaikki vähänkään mielenkiintoiset ovat heti eron jälkeen uudessa suhteessa. Eivät välttämättä kauhean hyvässä tai vahvassa suhteessa, mutta suhteessa heti kuitenkin.
Voi kunpa löytäisin jonkun, joka kykenee olemaan myös yksin, ja joka ei ryntää suhteeseen vaan suhteen takia, vaan oikeasti haluaisi löytää itselleen sopivan rinnalleen. Näitä ei tunnu vaan olevan.Ap
Hyvät ihmiset päätyy uuteen suhteeseen nopeasti vaikka osaisivat olla yksinkin, koska tottakai hyvään isketään kiinni.
Yksi tuttu mies joutui eroamaan vaimostaan kun vaimon krooninen pettäminen kävi ilmi. Miehellä ei ollut aikomustakaan pariutua uudestaan, mutta nyt sillä on kumminkin uusi naisystävä. Mies latasi tinderin ihan vaan nähdäkseen mitä se on, meni kävelytreffeille ensimmäisen matchinsa kanssa. Kertoi että kävelivät 2,5 h kun oli niin paljon juteltavaa ja "en mä ollut mitään vakavaa ajatellut mutta kun se on niin mukava ihminen!"
Eli et voi ajatella, että sinulle kelpaa vain joku joka eron jälkeen viettää säädetyn ajan yksin kelvatakseen sinulle. Joku ehtii sitten edellesi.
Ja useimmiten kun ero lopulta tapahtuu, kaikki "surutyö" on tehty jo. Jokaisessa tuntemassani erotapauksessa on kyllä yritetty pitkään saada liitto toimimaan, ja kun sitten lopulta erotaan, ei siinä ole enää mitään toipumista tai käsiteltävää, vaan on kyllä henkisesti valmis uuteen suhteeseen.
Enemmän yksin ihminen on siinä huonon liiton loppuvaiheessa kuin sinkkuna. Jos ajattelee henkistä yksin pärjäämistä.
Joo, varmasti näinkin on. Luulen kyllä, että on paljon hyviä tyyppejä, jotka eivät ole seurustelleet pitkään aikaan, jos koskaan, ja eivät ehkä osaa samalla tavalla viestittää olevansa vapaa ja haluavansa tutustua tarkemmin.
Noi, jotka hyppäävät nopeasti suhteeseen on yleensä tosi mukautuvaisia ja sopivat laajalle joukolle ihmisiä. Mutta ne reunalla olevat voivat olla täysiä timantteja, jos vaan onnistuu löytämään itselleen sopivalla tavalla erikoisen.
Tutustuin yhdessä työpaikassa hiljaiseen mieheen (varattu), josta kukaan muu ei oikein saanut mitään irti. Mutta me ollaan vaan täysin samalla aaltopituudella, ja en ole koskaan nauranut kenenkään kanssa niin paljon kuin hänen. Muut ei tätä ymmärrä, mutta meillä vaan kemiat pelaa yks yhteen. On edelleen mun hyvä ystävä!
Ap
"Noi, jotka hyppäävät nopeasti suhteeseen on yleensä tosi mukautuvaisia ja sopivat laajalle joukolle ihmisiä"
Noinhan se menee. Mitä keskiverrompi tyyppi olet kaikin puolin, niin sitä helpommin löydät sopivia kumppaneita, sillä kaltaisiasi on paljon ja keskivertouteen toisaalta myös kuuluu se parisuhde-elämä ja sen hakeminen erityisen kiinteästi.
"Hyvä kumppani" on puhekielessä usein juurikin tosi mukautuvainen ja tavallinen, ja tietysti mukautuvuus ja joustavuus ovatkin hyviä piirteitä.
Itse vaan en ole koskaan halunnutkaan olla mikään joka miehen nainen, joten ainoa mikä minua on koskaan kiinnostanut, on vain ne tietyt itselle sopivat oikeat tyypit. Sellaisen kohtaaminen on aikalailla tuurissaan, että milloin tapahtuu. Onnekkaimmat kohtaa sellaisen jo nuorena, toiset myöhemmin ja jotkut ei ehkä koskaan.
Alue: Aihe vapaa
Päteekö tämä silloinkin, kun nainen on esim. 10-15 v. vanhempi?