Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Sanotaan, että kyllä hyviä miehiä on jäljellä kaikenikäisissä, mutta millaisia ja mistä niitä löytää?
01.08.2026 |
Olen kolmekymppinen ja ollut jo 7 vuotta sinkkuna pitkän parisuhteen päätettyä. Olen yrittänyt löytää uuden puolison käymällä eri tapahtumissa, nettideiteillä ja ihan vaan juttelemalla ihmisille, mutta ei vaan nappaa. En tavoittele ihmeellistä ulkonäköä tai ammattia, vaan tärkeintä on, että henkilön seurassa on hyvä olla, ja hän haluaa ymmärtää mulle tärkeitä asioita ja päinvastoin.
Aina kun joku hyvä löytyy, niin saan kuulla henkilön olevan varattu. En löydä yhtäkään sinkkua, jonka kanssa ajatukset menisivät yks yhteen. Alan oikeasti uskoa, että yhtään hyvää ei enää ole jäljellä omassa ikäluokassa. On vaan kaikenlaista perässä vedettävää hiihtäjää, jonka seurassa väsyn.
Täälläkin palstalla on sanottu, että kyllä hyviä miehiä löytyy kaikista ikäluokista. Mutta mitä tällä tarkoitetaan, ja mistä heidät löytää? Tunnetko jonkun hyvä kolmekymppisen (tai jotain 25-45 v väliltä) sinkun, ja millainen hän on tai missä hänet voisi tavata?
Vinkkejä kaivataan tositarkoituksella! Itse voin hoitaa puhumisen ja ulospyytämisen, jos vaan toinen osaa jotenkin viestittää, että on vapaa ja kiinnostunut!
Kommentit (485)
Vierailija kirjoitti:
On se vaikeampaa järkevän tolkun ihmisen löytää hyvä kumppani vanhemmalla iällä. Tosiasia on, että iso osa vakaista, ihmissuhdetaitoisista ja parisuhteen haluavista on jo löytänyt pitkäaikaisen kumppanin.
Tottakai kaikenlaista tapahtuu ja eroja tulee hyville tyypeille. Mutta suhdanne on erilainen, nuorena paljon on vapaana, vanhempana enemmän b-laatua..
Vapaaehtoistyö oli minun onni, sitä ei tee yleensä kuin hyväntahtoiset ja toimeliaat ihmiset, kenen maailmankuva ulottuu omaa napaa pidemmälle. Löysin hyvän miehen, kenen kanssa arvot kohtaa :)
Ai siis kenen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletko tämän 7 vuotta yrittänyt löytää miestä?
Koska mahdollisuudet 23-vuotiaana vs 30-vuotiaana ovat kaksi aivan eri asiaa (naisen nuoruus ja vapaiden miesten määrä).
+-30v on ikävä kyllä se ikä kun naisilla alkaa biologinen kello tikittämään ja kunnolliset miehet viedään nopeasti, eli vapaita on oikeasti vähän.
Minä en osu haarukkaasi koska olen hieman yli 45v enkä välttämätä hyvä, mutta tuona aikana minut olisi voinut löytää harrastusten parista. Baareissa kävin harvoin koska en ylipäätään juo usein ja melkein kaikki kaverit olivat perheidensä luona. 40v eteenpäin sosiaalisia tapahtumia on ollut oikeastaan enemmän, koska kavereiden lapset alkoivat pärjäämään yksinkin ja osa pariskunnista erosi. Ruokakaupassa minut olisi tavannut useinkin, mutta olen huomannut, että etenkin naiset kulkevat arjessa "laput silmillä" sillä ajatuksella, että tutustumisen on tapahduttava jossain spesifissä tilanteessa ja aikana (Tinder/juhlat, kaunis kesäpäivä, jne). Tämä on ehkä naisten suuri kompastuskivi; monikin on sitä mieltä, että ain kevät ja kesä ovat pariutumisaikaa, arki on arkea ja harrastuksissa ollaan harrastamassa - ja miehen pitää vain tupsahtaa jostain luokse, eli miehen on tehtävä aloite.
Jos nyt jotain neuvoa voi antaa niin ole aktiivinen ja liikkeellä silä asenteella, ettei ole väliä missä ja milloin miehen tapaat., kunhan juttu lähtee alkuun. Mitään ei häviä siinä jos juttele hetken niitä näitä miehen kanssa joka paljastuu varatuksi.
Että pitäisi tarkkailla joka hetki, onko näköpiirissä sopivaa miestä? Se on kuule raskasta. Mieskin voi tulla moikkaamaan, jos silmiin sattuu kiva nainen. Eiköhän kuule tehdä tämä ihan yhteispelillä.
Naisilla on Laput silmillä, vai. Miesten Signaalit on siinä tapauksessa niin heikkoja, ettei niitä osaa tunnistaa. Leikittekö vaikeasti tavoiteltavia?
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan ymmärtänyt, miksi seuran hakeminen olisi jotenkin monimutkaista. Jos seuran etsimistä miettii rationaalisesti, niin se on aika yksinkertaista. Pitää vaan löytää sellainen tyyppi, josta sä olet kiinnostunut ja pyytää sitä ulos. Mun vinkki parinhakuun on kaiken kiemurtelun ja ihmissuhdepelien lopettaminen. Kannattaa vaan kysyä kiinnostavalta tyypiltä suoraan, niin ei kuluta aikaa turhaa. Torjutuksi tulemista pelätään ihan turhaan. Mun kaikki suhteet(kolme) on alkanut siten, että sanon “Moi mä olen Petra ja olen kiinnostunut sinusta” ja se riittää.
Mutta ongelma on se, ettei ketään vapaata kiinnostavaa näy missään, koskaan. Varattuihin en sekaannu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi esimerkki lisää, kun kysyit. Minä käyn ryhmäliikunnassa jossa on ehkä 1/3 miehiä ja 2/3 naisia. Mutta, koska liikunnallisuus tekee naisesta suositumman kuin miehestä, voisin lyödä pääni pantiksi, että siellä on enemmän sinkkumiehiä kuin sinkkunaisia. Olin juuri eilen ikäiseni naisen parina siellä (naimisissa, mutta minä en ole, eli olist voinut tehdä saman kuin hänkin ja vain kysyä "ollaanko me parina").
Mä käyn myös ryhmäliikunnassa, jossa jakauma on suunnilleen näin, ja koitan jutella sielä vähän kaikkien kanssa, mutta jotenkin monet miehet tuntuu olevan tosi varautuneita. Osa vilkuilee, kun luulen, etten huomaa, mutta jos sanon heille jotain, voi olla, etten saa oikein mitään vastausta. Että ota siitä nyt sitten selvää!
Ap
Tuo kuulostaa oudolta. Vaikea sanoa mistä kiikastaa kun en ole itse ollut paikalla.
Jatketaanko suoralla linjalla?
Jos olet tyrmäävän hyvännäköinen, tuo voi johtua ujoudesta.
Jos olet liian "rempseä", se voi saada miehet vähän lukkoon.
Kumpikaan ei ole iso ongelma (miehet kaipaavat rohkaisua, tai tilanne tuli yllättäen).
Jos olet sosiaalisesti taitamaton ja suodattamaton, se voi ollakin ongelma.
En tiedä. Esim tällä viikolla mentiin salia ympäri, ja sanoin nauraen takana tulevalle, nopeammin liikkuvalle naiselle, että haluatko tästä ohi. Nainen vastasi nauraen, että kiitos, toivottavasti en liikaa painostanut, ja molemmat nauroivat lopulta tilanteelle. Mukava kohtaaminen!
Tehtiin sen jälkeen tosi rankka treeni ja lopulta vietiin painot pois. Mun kädet oli ihan maitohapoilla, niin kommentoin vieressä olevalle miehelle nauraen, et mun kädet ei nyt yhtään toimi. Ja miehin ilme oli kirjaimellisesti 😐, ja ei sanonut mitään. Tuli tyhmä olo.Ap
Voi olla, että hän oli varattu ja halusi välttää vääränlaista signaalia. Jatka vain hyväntuulisia jutustelu yrityksiä muiden kanssa. Ei ole helppo löytää sopivaa kumppania, mutta ei kannata lannistua.
Tää on ehkä totta, ja en kyllä uudelleen tälle tyypille mitään juttua heitä, kun ei tunnu haluavan vuorovaikuttaa minun kanssani.
Ne on kivoja tyyppejä, jolle voi sanoa esim kuntopiirin ohessa, et huh ku tää oli raskas piste ja he vastaavat tyyliin "jep, mutta hyvin sä vedit!" Tommosista kohtaamisista mä tykkään, eli sitten minkä ikäinen, näköinen tai sukupuolta tahansa.
Ap
Ei kukaan normaali mies käy missään helvetin ryhmäjumpassa 😅
Kyllä käy. Meidänkin ryhmässä on ollut miehiä, ja kyllä niillä on sitten valinnanvaraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan ymmärtänyt, miksi seuran hakeminen olisi jotenkin monimutkaista. Jos seuran etsimistä miettii rationaalisesti, niin se on aika yksinkertaista. Pitää vaan löytää sellainen tyyppi, josta sä olet kiinnostunut ja pyytää sitä ulos. Mun vinkki parinhakuun on kaiken kiemurtelun ja ihmissuhdepelien lopettaminen. Kannattaa vaan kysyä kiinnostavalta tyypiltä suoraan, niin ei kuluta aikaa turhaa. Torjutuksi tulemista pelätään ihan turhaan. Mun kaikki suhteet(kolme) on alkanut siten, että sanon “Moi mä olen Petra ja olen kiinnostunut sinusta” ja se riittää.
Mutta ongelma on se, ettei ketään vapaata kiinnostavaa näy missään, koskaan. Varattuihin en sekaannu.
Arvaus: Et kohtaa elämässäsi riittävän useasti uusia ihmisiä, liikut väärissä piireissä tai olet kohtaamiesi uusien ihmisten lukumäärään nähden hyvin kapeasti rajannut ne kriteerit, jotka täyttävä mies mielestäsi olisi mielenkiintoinen.
Onko kohdalle sattunut edes varattuja miehiä jotka olisivat sinkkuina olleet kiinnostavia? Missä olisit heihin voinut tutustua ennen kuin he löysivät kumppaninsa?
M60+
Olen itse 38 vuotias, ja asun PK-seudulla "keskiluokkakuplassa". Kaikilla ystävilläni on mies, ja sen verran mitä minä pystyn vierestä päättelemään, niin ne miehet vaikuttaa olevan ihan hyväluonteisia ja mukavia tyyppejä.
Eli kyllä niitä ihan OK miehiä näyttäisi olevan vaikka kuinka. En valitettavasti osaa kyllä sanoa, mistä sinun kannttaisi sellaista lähteä etsimään, kun en ole deittailuhommia harrastanut yli 10 vuoteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi esimerkki lisää, kun kysyit. Minä käyn ryhmäliikunnassa jossa on ehkä 1/3 miehiä ja 2/3 naisia. Mutta, koska liikunnallisuus tekee naisesta suositumman kuin miehestä, voisin lyödä pääni pantiksi, että siellä on enemmän sinkkumiehiä kuin sinkkunaisia. Olin juuri eilen ikäiseni naisen parina siellä (naimisissa, mutta minä en ole, eli olist voinut tehdä saman kuin hänkin ja vain kysyä "ollaanko me parina").
Mä käyn myös ryhmäliikunnassa, jossa jakauma on suunnilleen näin, ja koitan jutella sielä vähän kaikkien kanssa, mutta jotenkin monet miehet tuntuu olevan tosi varautuneita. Osa vilkuilee, kun luulen, etten huomaa, mutta jos sanon heille jotain, voi olla, etten saa oikein mitään vastausta. Että ota siitä nyt sitten selvää!
Ap
Tuo kuulostaa oudolta. Vaikea sanoa mistä kiikastaa kun en ole itse ollut paikalla.
Jatketaanko suoralla linjalla?
Jos olet tyrmäävän hyvännäköinen, tuo voi johtua ujoudesta.
Jos olet liian "rempseä", se voi saada miehet vähän lukkoon.
Kumpikaan ei ole iso ongelma (miehet kaipaavat rohkaisua, tai tilanne tuli yllättäen).
Jos olet sosiaalisesti taitamaton ja suodattamaton, se voi ollakin ongelma.
En tiedä. Esim tällä viikolla mentiin salia ympäri, ja sanoin nauraen takana tulevalle, nopeammin liikkuvalle naiselle, että haluatko tästä ohi. Nainen vastasi nauraen, että kiitos, toivottavasti en liikaa painostanut, ja molemmat nauroivat lopulta tilanteelle. Mukava kohtaaminen!
Tehtiin sen jälkeen tosi rankka treeni ja lopulta vietiin painot pois. Mun kädet oli ihan maitohapoilla, niin kommentoin vieressä olevalle miehelle nauraen, et mun kädet ei nyt yhtään toimi. Ja miehin ilme oli kirjaimellisesti 😐, ja ei sanonut mitään. Tuli tyhmä olo.Ap
Voi olla, että hän oli varattu ja halusi välttää vääränlaista signaalia. Jatka vain hyväntuulisia jutustelu yrityksiä muiden kanssa. Ei ole helppo löytää sopivaa kumppania, mutta ei kannata lannistua.
Tää on ehkä totta, ja en kyllä uudelleen tälle tyypille mitään juttua heitä, kun ei tunnu haluavan vuorovaikuttaa minun kanssani.
Ne on kivoja tyyppejä, jolle voi sanoa esim kuntopiirin ohessa, et huh ku tää oli raskas piste ja he vastaavat tyyliin "jep, mutta hyvin sä vedit!" Tommosista kohtaamisista mä tykkään, eli sitten minkä ikäinen, näköinen tai sukupuolta tahansa.
Ap
Ei kukaan normaali mies käy missään helvetin ryhmäjumpassa 😅
Kyllä käy. Meidänkin ryhmässä on ollut miehiä, ja kyllä niillä on sitten valinnanvaraa.
Eli naisvaltainen sosiaalinen harraste. Juuri sellaisia suosittelen kumppania etsiville sinkkumiehille.
Työkaveri (M) aloitti nuorena ratsastusharrastuksen. Sama tilanne.
M60+
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan ymmärtänyt, miksi seuran hakeminen olisi jotenkin monimutkaista. Jos seuran etsimistä miettii rationaalisesti, niin se on aika yksinkertaista. Pitää vaan löytää sellainen tyyppi, josta sä olet kiinnostunut ja pyytää sitä ulos. Mun vinkki parinhakuun on kaiken kiemurtelun ja ihmissuhdepelien lopettaminen. Kannattaa vaan kysyä kiinnostavalta tyypiltä suoraan, niin ei kuluta aikaa turhaa. Torjutuksi tulemista pelätään ihan turhaan. Mun kaikki suhteet(kolme) on alkanut siten, että sanon “Moi mä olen Petra ja olen kiinnostunut sinusta” ja se riittää.
Mutta ongelma on se, ettei ketään vapaata kiinnostavaa näy missään, koskaan. Varattuihin en sekaannu.
Joo, mulla on tää sama! Omissa piireissä ei ole paljoa sopivan ikäisiä sinkkumiehiä, niin ei niihin paljoa törmää. Siksi olisi kiva kuulla missä millaiset miehet luuraa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kolmekymppisenä (omanikäiset) miehet ovat varattuja. Nelikymppisenå alkaa olla tarjontaa toisen kierroksen miehistä. Viisikymppisenä tajuat että miehistä on lähinnä riesaa. Kuusikymppisenä elämä on ihan helmee jos itse olet terve eikä tarvitse huolehtia ikääntyvästä äijänkäppänästä.
Joo, itsellä mennyt näin. Nyt 51-vuotiaana olen sinkku, enkä todellakaan enää haluaisi miestä. Vaikka vielä 40-44-vuotiaana tuntui että on ihan kauhu, että tässä nyt taitaa lopullisesti jäädä vanhapiiaksi. Mutta kun (esi)vaihdevuodet vei seksihalut, ja myös sen että välittäisi mitä ihmiset minusta ajattelee, ei ollutkaan enää mitään motivaatiota haluta miestä. Ei kiinnosta seksi, eikä se että jotkut sukulaiset ajattelee halveksivasti kun "ei ole kellekään kelvannut". Ihan sama. Itse olen tyytyväinen elämääni näin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko tämän 7 vuotta yrittänyt löytää miestä?
Koska mahdollisuudet 23-vuotiaana vs 30-vuotiaana ovat kaksi aivan eri asiaa (naisen nuoruus ja vapaiden miesten määrä).
+-30v on ikävä kyllä se ikä kun naisilla alkaa biologinen kello tikittämään ja kunnolliset miehet viedään nopeasti, eli vapaita on oikeasti vähän.
Minä en osu haarukkaasi koska olen hieman yli 45v enkä välttämätä hyvä, mutta tuona aikana minut olisi voinut löytää harrastusten parista. Baareissa kävin harvoin koska en ylipäätään juo usein ja melkein kaikki kaverit olivat perheidensä luona. 40v eteenpäin sosiaalisia tapahtumia on ollut oikeastaan enemmän, koska kavereiden lapset alkoivat pärjäämään yksinkin ja osa pariskunnista erosi. Ruokakaupassa minut olisi tavannut useinkin, mutta olen huomannut, että etenkin naiset kulkevat arjessa "laput silmillä" sillä ajatuksella, että tutustumisen on tapahduttava jossain spesifissä tilanteessa ja aikana (Tinder/juhlat, kaunis kesäpäivä, jne). Tämä on ehkä naisten suuri kompastuskivi; monikin on sitä mieltä, että ain kevät ja kesä ovat pariutumisaikaa, arki on arkea ja harrastuksissa ollaan harrastamassa - ja miehen pitää vain tupsahtaa jostain luokse, eli miehen on tehtävä aloite.
Jos nyt jotain neuvoa voi antaa niin ole aktiivinen ja liikkeellä silä asenteella, ettei ole väliä missä ja milloin miehen tapaat., kunhan juttu lähtee alkuun. Mitään ei häviä siinä jos juttele hetken niitä näitä miehen kanssa joka paljastuu varatuksi.Että pitäisi tarkkailla joka hetki, onko näköpiirissä sopivaa miestä? Se on kuule raskasta. Mieskin voi tulla moikkaamaan, jos silmiin sattuu kiva nainen. Eiköhän kuule tehdä tämä ihan yhteispelillä.
Olen eri, mutta minä mietin sitäkin, että miten joku ehtii ja jaksaa huomioida kaikkia miehiä noin. Ja mistä muka edes tietää tuntemattomista, ketkä ovat kiinnostavia? En tiedä olenko sitten poikkeus, mutta en muista vielä koskaan kiinnostuneeni kenestäkään ulkonäön perusteella. Minulla jotenkin kiinnostukseen liittyy niin vahvasti se, millainen persoona se toinen on. Nytkin tuolla näkee lukuisia miehiä, joilla on t-paita ja löysät polvishortsit, lippis ehkä vielä... ei tässä ole MITÄÄN kiinnostavaa. Silti yksittäinen tuollainenkin tyyppi voi olla kiinnostava, jos häneen tutustuu. Ja ei ainakaan itselläni riitä aika, energia ja mielenkiinto siihen, että yrittäisin jokaista vastaantulevaa, toistensa kanssa melko samannäköistä miestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen itse 38 vuotias, ja asun PK-seudulla "keskiluokkakuplassa". Kaikilla ystävilläni on mies, ja sen verran mitä minä pystyn vierestä päättelemään, niin ne miehet vaikuttaa olevan ihan hyväluonteisia ja mukavia tyyppejä.
Eli kyllä niitä ihan OK miehiä näyttäisi olevan vaikka kuinka. En valitettavasti osaa kyllä sanoa, mistä sinun kannttaisi sellaista lähteä etsimään, kun en ole deittailuhommia harrastanut yli 10 vuoteen.
Onko ystäväsi löytäneet puolisonsa kolmekymppisenä? Koska mun pointti on juuri, että kolmekymppisenä vapaita ja kiinnostavia miehiä on vaikea löytää, kun en niihin juuri törmää. Ne joihin törmään, ovat usein jo parisuhteessa ( ja ovat olleet pitkään). Eli se, että tiedät paljon kolmekymppisiä varattuja ei tuo tähän keskusteluun minkäänlaista argumenttia.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko tämän 7 vuotta yrittänyt löytää miestä?
Koska mahdollisuudet 23-vuotiaana vs 30-vuotiaana ovat kaksi aivan eri asiaa (naisen nuoruus ja vapaiden miesten määrä).
+-30v on ikävä kyllä se ikä kun naisilla alkaa biologinen kello tikittämään ja kunnolliset miehet viedään nopeasti, eli vapaita on oikeasti vähän.
Minä en osu haarukkaasi koska olen hieman yli 45v enkä välttämätä hyvä, mutta tuona aikana minut olisi voinut löytää harrastusten parista. Baareissa kävin harvoin koska en ylipäätään juo usein ja melkein kaikki kaverit olivat perheidensä luona. 40v eteenpäin sosiaalisia tapahtumia on ollut oikeastaan enemmän, koska kavereiden lapset alkoivat pärjäämään yksinkin ja osa pariskunnista erosi. Ruokakaupassa minut olisi tavannut useinkin, mutta olen huomannut, että etenkin naiset kulkevat arjessa "laput silmillä" sillä ajatuksella, että tutustumisen on tapahduttava jossain spesifissä tilanteessa ja aikana (Tinder/juhlat, kaunis kesäpäivä, jne). Tämä on ehkä naisten suuri kompastuskivi; monikin on sitä mieltä, että ain kevät ja kesä ovat pariutumisaikaa, arki on arkea ja harrastuksissa ollaan harrastamassa - ja miehen pitää vain tupsahtaa jostain luokse, eli miehen on tehtävä aloite.
Jos nyt jotain neuvoa voi antaa niin ole aktiivinen ja liikkeellä silä asenteella, ettei ole väliä missä ja milloin miehen tapaat., kunhan juttu lähtee alkuun. Mitään ei häviä siinä jos juttele hetken niitä näitä miehen kanssa joka paljastuu varatuksi.Että pitäisi tarkkailla joka hetki, onko näköpiirissä sopivaa miestä? Se on kuule raskasta. Mieskin voi tulla moikkaamaan, jos silmiin sattuu kiva nainen. Eiköhän kuule tehdä tämä ihan yhteispelillä.
Olen eri, mutta minä mietin sitäkin, että miten joku ehtii ja jaksaa huomioida kaikkia miehiä noin. Ja mistä muka edes tietää tuntemattomista, ketkä ovat kiinnostavia? En tiedä olenko sitten poikkeus, mutta en muista vielä koskaan kiinnostuneeni kenestäkään ulkonäön perusteella. Minulla jotenkin kiinnostukseen liittyy niin vahvasti se, millainen persoona se toinen on. Nytkin tuolla näkee lukuisia miehiä, joilla on t-paita ja löysät polvishortsit, lippis ehkä vielä... ei tässä ole MITÄÄN kiinnostavaa. Silti yksittäinen tuollainenkin tyyppi voi olla kiinnostava, jos häneen tutustuu. Ja ei ainakaan itselläni riitä aika, energia ja mielenkiinto siihen, että yrittäisin jokaista vastaantulevaa, toistensa kanssa melko samannäköistä miestä.
Mä oon tässä sun kanssa vähän samoilla linjoilla. Yleensä paras on, kun pikku hiljaa tutustutaan jonkun tekemisen ohella. Olisi vaikea ajatella sellaista "rakkautta ensi hetkellä", ku mulla ihastumiset on tapahtunu pikku hiljaa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"En ole koskaan ymmärtänyt, miksi seuran hakeminen olisi jotenkin monimutkaista. Jos seuran etsimistä miettii rationaalisesti, niin se on aika yksinkertaista. Pitää vaan löytää sellainen tyyppi, josta sä olet kiinnostunut ja pyytää sitä ulos. Mun vinkki parinhakuun on kaiken kiemurtelun ja ihmissuhdepelien lopettaminen. Kannattaa vaan kysyä kiinnostavalta tyypiltä suoraan, niin ei kuluta aikaa turhaa. Torjutuksi tulemista pelätään ihan turhaan. Mun kaikki suhteet(kolme) on alkanut siten, että sanon “Moi mä olen Petra ja olen kiinnostunut sinusta” ja se riittää. "
Tämä neuvo toimii vain niille, joiden kiinnostus herää pelkästä tuntemattoman ihmisen ulkonäöstä. Aika moni ei vielä siinä vaiheessa ole kiinnostunut, kun ei tiedä toisesta mitään, paitsi ulkonäön. Tuollainen tuntemattomien bongailu on myös aikamoista hakuammuntaa. Itse arvioin, että n. 1-5% miehistä on sellaisia, joista saattaisin kiinnostua, joten tuollainen satunnaisten ihmisten pysäyttely ei kyllä ole kovin tehokas tapa löytää sopiva ihminen.
t. Eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja lisään vielä, että tuntuu, että kaikki vähänkään mielenkiintoiset ovat heti eron jälkeen uudessa suhteessa. Eivät välttämättä kauhean hyvässä tai vahvassa suhteessa, mutta suhteessa heti kuitenkin.
Voi kunpa löytäisin jonkun, joka kykenee olemaan myös yksin, ja joka ei ryntää suhteeseen vaan suhteen takia, vaan oikeasti haluaisi löytää itselleen sopivan rinnalleen. Näitä ei tunnu vaan olevan.Ap
Hyvät ihmiset päätyy uuteen suhteeseen nopeasti vaikka osaisivat olla yksinkin, koska tottakai hyvään isketään kiinni.
Yksi tuttu mies joutui eroamaan vaimostaan kun vaimon krooninen pettäminen kävi ilmi. Miehellä ei ollut aikomustakaan pariutua uudestaan, mutta nyt sillä on kumminkin uusi naisystävä. Mies latasi tinderin ihan vaan nähdäkseen mitä se on, meni kävelytreffeille ensimmäisen matchinsa kanssa. Kertoi että kävelivät 2,5 h kun oli niin paljon juteltavaa ja "en mä ollut mitään vakavaa ajatellut mutta kun se on niin mukava ihminen!"
Eli et voi ajatella, että sinulle kelpaa vain joku joka eron jälkeen viettää säädetyn ajan yksin kelvatakseen sinulle. Joku ehtii sitten edellesi.
Ja useimmiten kun ero lopulta tapahtuu, kaikki "surutyö" on tehty jo. Jokaisessa tuntemassani erotapauksessa on kyllä yritetty pitkään saada liitto toimimaan, ja kun sitten lopulta erotaan, ei siinä ole enää mitään toipumista tai käsiteltävää, vaan on kyllä henkisesti valmis uuteen suhteeseen.
Enemmän yksin ihminen on siinä huonon liiton loppuvaiheessa kuin sinkkuna. Jos ajattelee henkistä yksin pärjäämistä.
Joo, varmasti näinkin on. Luulen kyllä, että on paljon hyviä tyyppejä, jotka eivät ole seurustelleet pitkään aikaan, jos koskaan, ja eivät ehkä osaa samalla tavalla viestittää olevansa vapaa ja haluavansa tutustua tarkemmin.
Noi, jotka hyppäävät nopeasti suhteeseen on yleensä tosi mukautuvaisia ja sopivat laajalle joukolle ihmisiä. Mutta ne reunalla olevat voivat olla täysiä timantteja, jos vaan onnistuu löytämään itselleen sopivalla tavalla erikoisen.
Tutustuin yhdessä työpaikassa hiljaiseen mieheen (varattu), josta kukaan muu ei oikein saanut mitään irti. Mutta me ollaan vaan täysin samalla aaltopituudella, ja en ole koskaan nauranut kenenkään kanssa niin paljon kuin hänen. Muut ei tätä ymmärrä, mutta meillä vaan kemiat pelaa yks yhteen. On edelleen mun hyvä ystävä!
Ap
"Noi, jotka hyppäävät nopeasti suhteeseen on yleensä tosi mukautuvaisia ja sopivat laajalle joukolle ihmisiä"
Noinhan se menee. Mitä keskiverrompi tyyppi olet kaikin puolin, niin sitä helpommin löydät sopivia kumppaneita, sillä kaltaisiasi on paljon ja keskivertouteen toisaalta myös kuuluu se parisuhde-elämä ja sen hakeminen erityisen kiinteästi.
"Hyvä kumppani" on puhekielessä usein juurikin tosi mukautuvainen ja tavallinen, ja tietysti mukautuvuus ja joustavuus ovatkin hyviä piirteitä.
Itse vaan en ole koskaan halunnutkaan olla mikään joka miehen nainen, joten ainoa mikä minua on koskaan kiinnostanut, on vain ne tietyt itselle sopivat oikeat tyypit. Sellaisen kohtaaminen on aikalailla tuurissaan, että milloin tapahtuu. Onnekkaimmat kohtaa sellaisen jo nuorena, toiset myöhemmin ja jotkut ei ehkä koskaan.
No tämäkin on totta. Itsekkään en halua olla kaikkien mieleen, vaan lähinnä sellaisten, jotka on samalla aaltopituudella itseni kanssa. Ja se on kyllä aika tuurista kiinni, jos sitten sattuu löytämään juuri itselle sopivan, vapaan ja myös minusta kiinnostuneen tyypin.
Toisaalta mitä enempi ihmisille juttelee ja käy sielä täällä, niin se nostaa kyllä todennäköisyyksiä. Mutta helppoa tämä ei ole!
Ap
Vierailija kirjoitti:
"En ole koskaan ymmärtänyt, miksi seuran hakeminen olisi jotenkin monimutkaista. Jos seuran etsimistä miettii rationaalisesti, niin se on aika yksinkertaista. Pitää vaan löytää sellainen tyyppi, josta sä olet kiinnostunut ja pyytää sitä ulos. Mun vinkki parinhakuun on kaiken kiemurtelun ja ihmissuhdepelien lopettaminen. Kannattaa vaan kysyä kiinnostavalta tyypiltä suoraan, niin ei kuluta aikaa turhaa. Torjutuksi tulemista pelätään ihan turhaan. Mun kaikki suhteet(kolme) on alkanut siten, että sanon “Moi mä olen Petra ja olen kiinnostunut sinusta” ja se riittää. "
Tämä neuvo toimii vain niille, joiden kiinnostus herää pelkästä tuntemattoman ihmisen ulkonäöstä. Aika moni ei vielä siinä vaiheessa ole kiinnostunut, kun ei tiedä toisesta mitään, paitsi ulkonäön. Tuollainen tuntemattomien bongailu on myös aikamoista hakuammuntaa. Itse arvioin, että n. 1-5% miehistä on sellaisia, joista saattaisin kiinnostua, joten tuollainen satunnaisten ihmisten pysäyttely ei kyllä ole kovin tehokas tapa löytää sopiva ihminen.
t. Eri
Samaa mieltä, mutta mä en tiedä onko oikein muuta vaihtoehtoa, jos ei arkena vapaisiin miehiin hirveästi törmää?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Naiset määrittlevät hyvän miehen jotenkin toisin. En siis voi auttaa.
No miten sinä määrittelet hyvän miehen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
> ei ole mitkään kovat kriteerit
Todellisuudessa erittäin tiukat kriteerit, jis 7 vuoden treffailujen ja muiden tapaamisten aikana ei yhtään kiinnostavaa.
Juurikin tämä.
"Ei kovat kriteerit" tarkoittaa, ettei tarvitse olla kalsarimalli ja miljonääri.
Todellisuudessa vain sieltä keskitason paremmalta puolelta olevat kiinnnostavat. Eli juuri ne miehet joita muutkin naiset haluavat.
Tosin tämäkään ei tarkoita, että olisi "kovat kriteerit".
Vierailija kirjoitti:
Oletko kokeillut antaa mahdollisuuden ei niin lupaavalle tyypille? Sen sijaan, että antaisimme itsemme kiinnostua lupaavasta, mutta myös inhimillisiä puutteita omaavasta henkilöstä, jäämme mieluummin odottamaan jotakuta täydellisempää.
Millainen voisi olla lupaava tyyppi, josta kuitenkaan ei itse ole kiinnostunut, ja miten epäkiinnostavalle annetaan mahdollisuus?
Alue: Aihe vapaa
Siis silmäpelistähän kaikki lähtee.
Jos et osaa silmäpeliä ja menet vaan juttelemaan miehille, otat reippaasti ohjat ja pyydät ulos, niin ei moni varmaankaan koe sua edes silleen naiselliseksi ja seksikkääksi. Kuulostaa sellaselta hyvän jätkän toiminnalta.