Sanotaan, että kyllä hyviä miehiä on jäljellä kaikenikäisissä, mutta millaisia ja mistä niitä löytää?

Ei meitä löydy mistään deittipalstoilta. Me ollaan kaikki onnellisissa parisuhteissa. Ikävä kyllä sulle jää vaan jämät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja lisään vielä, että tuntuu, että kaikki vähänkään mielenkiintoiset ovat heti eron jälkeen uudessa suhteessa. Eivät välttämättä kauhean hyvässä tai vahvassa suhteessa, mutta suhteessa heti kuitenkin.

Voi kunpa löytäisin jonkun, joka kykenee olemaan myös yksin, ja joka ei ryntää suhteeseen vaan suhteen takia, vaan oikeasti haluaisi löytää itselleen sopivan rinnalleen. Näitä ei tunnu vaan olevan.

Ap

Hyvät ihmiset päätyy uuteen suhteeseen nopeasti vaikka osaisivat olla yksinkin, koska tottakai hyvään isketään kiinni.

 

Yksi tuttu mies joutui eroamaan vaimostaan kun vaimon krooninen pettäminen kävi ilmi. Miehellä ei ollut aikomustakaan pariutua uudestaan, mutta nyt sillä on kumminkin uusi naisystävä. Mies latasi tinderin ihan vaan nähdäkseen mitä se on, meni kävelytreffeille ensimmäisen matchinsa kanssa. Kertoi että kävelivät 2,5 h kun oli niin paljon juteltavaa ja "en mä ollut mitään vakavaa ajatellut mutta kun se on niin mukava ihminen!"

 

Eli et voi ajatella, että sinulle kelpaa vain joku joka eron jälkeen viettää säädetyn ajan yksin kelvatakseen sinulle. Joku ehtii sitten edellesi.

 

Ja useimmiten kun ero lopulta tapahtuu, kaikki "surutyö" on tehty jo. Jokaisessa tuntemassani erotapauksessa on kyllä yritetty pitkään saada liitto toimimaan, ja kun sitten lopulta erotaan, ei siinä ole enää mitään toipumista tai käsiteltävää, vaan on kyllä henkisesti valmis uuteen suhteeseen.

 

Enemmän yksin ihminen on siinä huonon liiton loppuvaiheessa kuin sinkkuna. Jos ajattelee henkistä yksin pärjäämistä.

Joo, varmasti näinkin on. Luulen kyllä, että on paljon hyviä tyyppejä, jotka eivät ole seurustelleet pitkään aikaan, jos koskaan, ja eivät ehkä osaa samalla tavalla viestittää olevansa vapaa ja haluavansa tutustua tarkemmin.

Noi, jotka hyppäävät nopeasti suhteeseen on yleensä tosi mukautuvaisia ja sopivat laajalle joukolle ihmisiä. Mutta ne reunalla olevat voivat olla täysiä timantteja, jos vaan onnistuu löytämään itselleen sopivalla tavalla erikoisen.

Tutustuin yhdessä työpaikassa hiljaiseen mieheen (varattu), josta kukaan muu ei oikein saanut mitään irti. Mutta me ollaan vaan täysin samalla aaltopituudella, ja en ole koskaan nauranut kenenkään kanssa niin paljon kuin hänen. Muut ei tätä ymmärrä, mutta meillä vaan kemiat pelaa yks yhteen. On edelleen mun hyvä ystävä!
Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko tämän 7 vuotta yrittänyt löytää miestä?
Koska mahdollisuudet 23-vuotiaana vs 30-vuotiaana ovat kaksi aivan eri asiaa (naisen nuoruus ja vapaiden miesten määrä).
+-30v on ikävä kyllä se ikä kun naisilla alkaa biologinen kello tikittämään ja kunnolliset miehet viedään nopeasti, eli vapaita on oikeasti vähän.
Minä en osu haarukkaasi koska olen hieman yli 45v enkä välttämätä hyvä, mutta tuona aikana minut olisi voinut löytää harrastusten parista. Baareissa kävin harvoin koska en ylipäätään juo usein ja melkein kaikki kaverit olivat perheidensä luona. 40v eteenpäin sosiaalisia tapahtumia on ollut oikeastaan enemmän, koska kavereiden lapset alkoivat pärjäämään yksinkin ja osa pariskunnista erosi. Ruokakaupassa minut olisi tavannut useinkin, mutta olen huomannut, että etenkin naiset kulkevat arjessa "laput silmillä" sillä ajatuksella, että tutustumisen on tapahduttava jossain spesifissä tilanteessa ja aikana (Tinder/juhlat, kaunis kesäpäivä, jne). Tämä on ehkä naisten suuri kompastuskivi; monikin on sitä mieltä, että ain kevät ja kesä ovat pariutumisaikaa, arki on arkea ja harrastuksissa ollaan harrastamassa - ja miehen pitää vain tupsahtaa jostain luokse, eli miehen on tehtävä aloite.
Jos nyt jotain neuvoa voi antaa niin ole aktiivinen ja liikkeellä silä asenteella, ettei ole väliä missä ja milloin miehen tapaat., kunhan juttu lähtee alkuun. Mitään ei häviä siinä jos juttele hetken niitä näitä miehen kanssa joka paljastuu varatuksi.

Amen tuolle miesten tapaamiselle.

 

Pidätkö ap silmäpeliä? Minä olen kyllä varattu, mutta pidän silmäpeliä jokaisen vastaantulevan miehen kanssa. Erityisen hauskoja on tilanteet joissa itse kävelee pitkää mäkeä alas ja mies pyöräilee tai juoksee sitä ylös. Siinä saa vaihdella katseita pitkään ja hartaasti.

 

Itse teen tätä silkasta altruismista: miehet saa niin vähän huomiota, joten tahdon palkita jokaisen urheilevan miehen katsomalla sitä hyväksyvästi päästä jalkoihin. 

 

Kerran oli aivan ihana tilanne, kun minä kävelin litimärkänä kaatosateessa toiseen suuntaan ja vastaani juoksi komea hyväkroppainen mies, litimärkänä sekin. Kumpikin puhkesi leveään hymyyn kun katseet kohtasi, koska oltiin niin märkiä ja kumpikin nautti olostaan. (Miehen perässä löntysti sen pullukka kaveri, se ei hymyillyt eikä selvästi nauttinut).

 

Tuollaisia sadekohtaamisia minulla on ollut toisiakin. 

No tuota silmäpeliä mä en kyllä oikein osaa! Pitänee skarpata asiassa. Yleensä lähinnä juttelen hymyillen, mutta tuo silmäpelikin voisi toimia.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

> ei ole mitkään kovat kriteerit

Todellisuudessa erittäin tiukat kriteerit, jis 7 vuoden treffailujen ja muiden tapaamisten aikana ei yhtään kiinnostavaa.

Juurikin tämä.
"Ei kovat kriteerit" tarkoittaa, ettei tarvitse olla kalsarimalli ja miljonääri.
Todellisuudessa vain sieltä keskitason paremmalta puolelta olevat kiinnnostavat. Eli juuri ne miehet joita muutkin naiset haluavat.

No, naisen ei oikeasti kannata pariutua vasemman puolitason tyyppien kanssa. Parempi yksin kun sellaisen kanssa.

Miksi kukaan huolisi elämässään mitään keskitasoa huonompaa, kun kyse ei ole asiasta, joka ei ole välttämätöntä henkiinjäämiselle?

Sama juttu kuin lääkkeissä. Jos ilman lääkettä ei jää eloon, sietää aika paljon enemmän sivuvaikutuksia kuin lääkeeltä, jota otetaan varmuuden vuoksi. 

Parisuhteen idea on saada elämäänsä lisäarvoa, eikä vasemman puolitason mies tuo sellaista kenellekään naiselle. 

Naisen on ihan aidosti kannattavampaa olla yksin kuin edes keskinkertaisessa suhteessa.

Itse olen vakaassa pitkässä (22v) onnellisessa parisuhteessa oleva konservatiivinainen, muuten. Me konservatiivinaiset vasta kranttuja olemmekin. Siinä vaiheessa kun aidosti pariutuu eliniäksi, kannattaa olla. Minulle avioliitto on sakramentti; se on elämän tärkein päätös, joten jos ei siinä kohtaa pidä rimaa korkealla, koska sitten?

Tietysti riman täytyy olla korkealla itsellekin, sitten. Täytyy olla itsekin sen hyvän kumppanin arvoinen, mikä asia on pidettävä mielessä sitten sinne hautaan saakka.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko tämän 7 vuotta yrittänyt löytää miestä?
Koska mahdollisuudet 23-vuotiaana vs 30-vuotiaana ovat kaksi aivan eri asiaa (naisen nuoruus ja vapaiden miesten määrä).
+-30v on ikävä kyllä se ikä kun naisilla alkaa biologinen kello tikittämään ja kunnolliset miehet viedään nopeasti, eli vapaita on oikeasti vähän.
Minä en osu haarukkaasi koska olen hieman yli 45v enkä välttämätä hyvä, mutta tuona aikana minut olisi voinut löytää harrastusten parista. Baareissa kävin harvoin koska en ylipäätään juo usein ja melkein kaikki kaverit olivat perheidensä luona. 40v eteenpäin sosiaalisia tapahtumia on ollut oikeastaan enemmän, koska kavereiden lapset alkoivat pärjäämään yksinkin ja osa pariskunnista erosi. Ruokakaupassa minut olisi tavannut useinkin, mutta olen huomannut, että etenkin naiset kulkevat arjessa "laput silmillä" sillä ajatuksella, että tutustumisen on tapahduttava jossain spesifissä tilanteessa ja aikana (Tinder/juhlat, kaunis kesäpäivä, jne). Tämä on ehkä naisten suuri kompastuskivi; monikin on sitä mieltä, että ain kevät ja kesä ovat pariutumisaikaa, arki on arkea ja harrastuksissa ollaan harrastamassa - ja miehen pitää vain tupsahtaa jostain luokse, eli miehen on tehtävä aloite.
Jos nyt jotain neuvoa voi antaa niin ole aktiivinen ja liikkeellä silä asenteella, ettei ole väliä missä ja milloin miehen tapaat., kunhan juttu lähtee alkuun. Mitään ei häviä siinä jos juttele hetken niitä näitä miehen kanssa joka paljastuu varatuksi.

Amen tuolle miesten tapaamiselle.

 

Pidätkö ap silmäpeliä? Minä olen kyllä varattu, mutta pidän silmäpeliä jokaisen vastaantulevan miehen kanssa. Erityisen hauskoja on tilanteet joissa itse kävelee pitkää mäkeä alas ja mies pyöräilee tai juoksee sitä ylös. Siinä saa vaihdella katseita pitkään ja hartaasti.

 

Itse teen tätä silkasta altruismista: miehet saa niin vähän huomiota, joten tahdon palkita jokaisen urheilevan miehen katsomalla sitä hyväksyvästi päästä jalkoihin. 

 

Kerran oli aivan ihana tilanne, kun minä kävelin litimärkänä kaatosateessa toiseen suuntaan ja vastaani juoksi komea hyväkroppainen mies, litimärkänä sekin. Kumpikin puhkesi leveään hymyyn kun katseet kohtasi, koska oltiin niin märkiä ja kumpikin nautti olostaan. (Miehen perässä löntysti sen pullukka kaveri, se ei hymyillyt eikä selvästi nauttinut).

 

Tuollaisia sadekohtaamisia minulla on ollut toisiakin. 

No tuota silmäpeliä mä en kyllä oikein osaa! Pitänee skarpata asiassa. Yleensä lähinnä juttelen hymyillen, mutta tuo silmäpelikin voisi toimia.

Ap

Silmäpeli on tärkeää, koska sillä viestit että sinua sää lähestyä.

Sitäpaitsi se on piristävää.

Eikä tarvitse mitenkään temppuilla, jos näet miehen joka miellyttää sinua, lepuutat vain silmiäsi siinä ja hymyilet ja ajattelet että siinäpä hyvän oloinen mies. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

> ei ole mitkään kovat kriteerit

Todellisuudessa erittäin tiukat kriteerit, jis 7 vuoden treffailujen ja muiden tapaamisten aikana ei yhtään kiinnostavaa.

Juurikin tämä.
"Ei kovat kriteerit" tarkoittaa, ettei tarvitse olla kalsarimalli ja miljonääri.
Todellisuudessa vain sieltä keskitason paremmalta puolelta olevat kiinnnostavat. Eli juuri ne miehet joita muutkin naiset haluavat.

No, naisen ei oikeasti kannata pariutua vasemman puolitason tyyppien kanssa. Parempi yksin kun sellaisen kanssa.

 

Miksi kukaan huolisi elämässään mitään keskitasoa huonompaa, kun kyse ei ole asiasta, joka ei ole välttämätöntä henkiinjäämiselle?

 

Sama juttu kuin lääkkeissä. Jos ilman lääkettä ei jää eloon, sietää aika paljon enemmän sivuvaikutuksia kuin lääkeeltä, jota otetaan varmuuden vuoksi. 

 

Parisuhteen idea on saada elämäänsä lisäarvoa, eikä vasemman puolitason mies tuo sellaista kenellekään naiselle. 

 

Naisen on ihan aidosti kannattavampaa olla yksin kuin edes keskinkertaisessa suhteessa.

 

Itse olen vakaassa pitkässä (22v) onnellisessa parisuhteessa oleva konservatiivinainen, muuten. Me konservatiivinaiset vasta kranttuja olemmekin. Siinä vaiheessa kun aidosti pariutuu eliniäksi, kannattaa olla. Minulle avioliitto on sakramentti; se on elämän tärkein päätös, joten jos ei siinä kohtaa pidä rimaa korkealla, koska sitten?

 

Tietysti riman täytyy olla korkealla itsellekin, sitten. Täytyy olla itsekin sen hyvän kumppanin arvoinen, mikä asia on pidettävä mielessä sitten sinne hautaan saakka.

Aamen. Tosin itse en ole konservatiivi, mutta muuten kuin omasta kynästä!

Itselleni tärkeintä on se, että voin olla toisen kanssa rentona. Ei tarvitse jännittää, vaan on vain hyvä olla toisen vieressä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko tämän 7 vuotta yrittänyt löytää miestä?
Koska mahdollisuudet 23-vuotiaana vs 30-vuotiaana ovat kaksi aivan eri asiaa (naisen nuoruus ja vapaiden miesten määrä).
+-30v on ikävä kyllä se ikä kun naisilla alkaa biologinen kello tikittämään ja kunnolliset miehet viedään nopeasti, eli vapaita on oikeasti vähän.
Minä en osu haarukkaasi koska olen hieman yli 45v enkä välttämätä hyvä, mutta tuona aikana minut olisi voinut löytää harrastusten parista. Baareissa kävin harvoin koska en ylipäätään juo usein ja melkein kaikki kaverit olivat perheidensä luona. 40v eteenpäin sosiaalisia tapahtumia on ollut oikeastaan enemmän, koska kavereiden lapset alkoivat pärjäämään yksinkin ja osa pariskunnista erosi. Ruokakaupassa minut olisi tavannut useinkin, mutta olen huomannut, että etenkin naiset kulkevat arjessa "laput silmillä" sillä ajatuksella, että tutustumisen on tapahduttava jossain spesifissä tilanteessa ja aikana (Tinder/juhlat, kaunis kesäpäivä, jne). Tämä on ehkä naisten suuri kompastuskivi; monikin on sitä mieltä, että ain kevät ja kesä ovat pariutumisaikaa, arki on arkea ja harrastuksissa ollaan harrastamassa - ja miehen pitää vain tupsahtaa jostain luokse, eli miehen on tehtävä aloite.
Jos nyt jotain neuvoa voi antaa niin ole aktiivinen ja liikkeellä silä asenteella, ettei ole väliä missä ja milloin miehen tapaat., kunhan juttu lähtee alkuun. Mitään ei häviä siinä jos juttele hetken niitä näitä miehen kanssa joka paljastuu varatuksi.

Miten se juttu sitten lähtisi alkuun? Näin naisena kysyn, miten miehiä pitäisi tai voisi siellä ruokakaupassa lähestyä? Katsonko ostoskoriasi ja kysyn syötkö paljon sitä ja tätä?

Tämän minäkin haluaisin tietää!

Ap

Kysy vaikka, että hei, tunnetaanko me jostain? Oletko sä se Mirkun mies? Ovelasti saat parisuhdestatuksen samalla selville. 

Tai panet vahingossa tavaroita miehen kärryyn koska luulet sitä omaksesi. 

Tai sitten vaan sanot, että oletko sinkku? Mennäänkö kahville?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko tämän 7 vuotta yrittänyt löytää miestä?
Koska mahdollisuudet 23-vuotiaana vs 30-vuotiaana ovat kaksi aivan eri asiaa (naisen nuoruus ja vapaiden miesten määrä).
+-30v on ikävä kyllä se ikä kun naisilla alkaa biologinen kello tikittämään ja kunnolliset miehet viedään nopeasti, eli vapaita on oikeasti vähän.
Minä en osu haarukkaasi koska olen hieman yli 45v enkä välttämätä hyvä, mutta tuona aikana minut olisi voinut löytää harrastusten parista. Baareissa kävin harvoin koska en ylipäätään juo usein ja melkein kaikki kaverit olivat perheidensä luona. 40v eteenpäin sosiaalisia tapahtumia on ollut oikeastaan enemmän, koska kavereiden lapset alkoivat pärjäämään yksinkin ja osa pariskunnista erosi. Ruokakaupassa minut olisi tavannut useinkin, mutta olen huomannut, että etenkin naiset kulkevat arjessa "laput silmillä" sillä ajatuksella, että tutustumisen on tapahduttava jossain spesifissä tilanteessa ja aikana (Tinder/juhlat, kaunis kesäpäivä, jne). Tämä on ehkä naisten suuri kompastuskivi; monikin on sitä mieltä, että ain kevät ja kesä ovat pariutumisaikaa, arki on arkea ja harrastuksissa ollaan harrastamassa - ja miehen pitää vain tupsahtaa jostain luokse, eli miehen on tehtävä aloite.
Jos nyt jotain neuvoa voi antaa niin ole aktiivinen ja liikkeellä silä asenteella, ettei ole väliä missä ja milloin miehen tapaat., kunhan juttu lähtee alkuun. Mitään ei häviä siinä jos juttele hetken niitä näitä miehen kanssa joka paljastuu varatuksi.

Amen tuolle miesten tapaamiselle.

 

Pidätkö ap silmäpeliä? Minä olen kyllä varattu, mutta pidän silmäpeliä jokaisen vastaantulevan miehen kanssa. Erityisen hauskoja on tilanteet joissa itse kävelee pitkää mäkeä alas ja mies pyöräilee tai juoksee sitä ylös. Siinä saa vaihdella katseita pitkään ja hartaasti.

 

Itse teen tätä silkasta altruismista: miehet saa niin vähän huomiota, joten tahdon palkita jokaisen urheilevan miehen katsomalla sitä hyväksyvästi päästä jalkoihin. 

 

Kerran oli aivan ihana tilanne, kun minä kävelin litimärkänä kaatosateessa toiseen suuntaan ja vastaani juoksi komea hyväkroppainen mies, litimärkänä sekin. Kumpikin puhkesi leveään hymyyn kun katseet kohtasi, koska oltiin niin märkiä ja kumpikin nautti olostaan. (Miehen perässä löntysti sen pullukka kaveri, se ei hymyillyt eikä selvästi nauttinut).

 

Tuollaisia sadekohtaamisia minulla on ollut toisiakin. 

No tuota silmäpeliä mä en kyllä oikein osaa! Pitänee skarpata asiassa. Yleensä lähinnä juttelen hymyillen, mutta tuo silmäpelikin voisi toimia.

Ap

Silmäpeli on tärkeää, koska sillä viestit että sinua sää lähestyä.

 

Sitäpaitsi se on piristävää.

 

Eikä tarvitse mitenkään temppuilla, jos näet miehen joka miellyttää sinua, lepuutat vain silmiäsi siinä ja hymyilet ja ajattelet että siinäpä hyvän oloinen mies. 

Jotenkin huomaa, että ujous nostaa päätään, kun omasta mielestä on helpompi alkaa juttelemaan jonkun kanssa kun pitää vähän silmäpeliä :D. Mutta juttelu toimii vaan lähietäisyydeltä, silmäpelillä on pidempi kantama.

Ap

Kun puhutaan että kaikki hyvät jo viety ja varattu niin eikös se tarkoita ettei itsekään ole sitä halutuinta matskua...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko tämän 7 vuotta yrittänyt löytää miestä?
Koska mahdollisuudet 23-vuotiaana vs 30-vuotiaana ovat kaksi aivan eri asiaa (naisen nuoruus ja vapaiden miesten määrä).
+-30v on ikävä kyllä se ikä kun naisilla alkaa biologinen kello tikittämään ja kunnolliset miehet viedään nopeasti, eli vapaita on oikeasti vähän.
Minä en osu haarukkaasi koska olen hieman yli 45v enkä välttämätä hyvä, mutta tuona aikana minut olisi voinut löytää harrastusten parista. Baareissa kävin harvoin koska en ylipäätään juo usein ja melkein kaikki kaverit olivat perheidensä luona. 40v eteenpäin sosiaalisia tapahtumia on ollut oikeastaan enemmän, koska kavereiden lapset alkoivat pärjäämään yksinkin ja osa pariskunnista erosi. Ruokakaupassa minut olisi tavannut useinkin, mutta olen huomannut, että etenkin naiset kulkevat arjessa "laput silmillä" sillä ajatuksella, että tutustumisen on tapahduttava jossain spesifissä tilanteessa ja aikana (Tinder/juhlat, kaunis kesäpäivä, jne). Tämä on ehkä naisten suuri kompastuskivi; monikin on sitä mieltä, että ain kevät ja kesä ovat pariutumisaikaa, arki on arkea ja harrastuksissa ollaan harrastamassa - ja miehen pitää vain tupsahtaa jostain luokse, eli miehen on tehtävä aloite.
Jos nyt jotain neuvoa voi antaa niin ole aktiivinen ja liikkeellä silä asenteella, ettei ole väliä missä ja milloin miehen tapaat., kunhan juttu lähtee alkuun. Mitään ei häviä siinä jos juttele hetken niitä näitä miehen kanssa joka paljastuu varatuksi.

Amen tuolle miesten tapaamiselle.

 

Pidätkö ap silmäpeliä? Minä olen kyllä varattu, mutta pidän silmäpeliä jokaisen vastaantulevan miehen kanssa. Erityisen hauskoja on tilanteet joissa itse kävelee pitkää mäkeä alas ja mies pyöräilee tai juoksee sitä ylös. Siinä saa vaihdella katseita pitkään ja hartaasti.

 

Itse teen tätä silkasta altruismista: miehet saa niin vähän huomiota, joten tahdon palkita jokaisen urheilevan miehen katsomalla sitä hyväksyvästi päästä jalkoihin. 

 

Kerran oli aivan ihana tilanne, kun minä kävelin litimärkänä kaatosateessa toiseen suuntaan ja vastaani juoksi komea hyväkroppainen mies, litimärkänä sekin. Kumpikin puhkesi leveään hymyyn kun katseet kohtasi, koska oltiin niin märkiä ja kumpikin nautti olostaan. (Miehen perässä löntysti sen pullukka kaveri, se ei hymyillyt eikä selvästi nauttinut).

 

Tuollaisia sadekohtaamisia minulla on ollut toisiakin. 

Itse asiassa muistan kerran tehneeni näin! Tyyppi laulo kaverinsa kanssa karaokessa, kun jäin hurmaavasti hymyillen tuijottamaan häntä silmiin. Poika-paralla meni pasmat sekaisin, unohti laulun sanat ja laulo ihan väärässä paikassa, ja lopetin tän siinä vaiheessa kun mun vierustoveri ihmetteli ääneen et mikä ihme tolle tuli. :D Mutta ei tää edenny mihinkään siitä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis olet 30 v. Sinkkuna 7 v. Ja sitä ennen PITKÄSSÄ parisuhteessa? 

Kummallinen käsitys nykyään pitkästä suhteesta.

Olen kolmekymppinen, en kolmekymmentä! Nyt luetun ymmärtäminen kunniaan!

Ap

Miten vain mutta mikä on sinulle pitkä parisuhde, ajallisesti siis? Sivusta. 

9 vuotta on minusta pitkä aika. Ja sen verran edellinen suhteeni kesti.

Ap

Toisin sanoen olet vähintään 35 jopa lähempänä 40, et mikään kolmekymppinen. (9v suhde +7 sinkkuutta).

On aika iso ero siinä, deittaileeko 30- vai 35- vuotiaana. Saati 39.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

> ei ole mitkään kovat kriteerit

Todellisuudessa erittäin tiukat kriteerit, jis 7 vuoden treffailujen ja muiden tapaamisten aikana ei yhtään kiinnostavaa.

Näistä seitsemästä vuodesta ekat pari meni erosta toipumiseen, sitten iski korona, enkä tavannut ketään missään. Nyt vasta pari vuotta olen alkanut aktiivisesti käydä paikoissa ja harrastaa.

Ja monta kiinnostavaa on tullut vastaan, mutta joko elämäntilanne tai -toiveet eivät natsanneet. Tai eivät olleet vapailla markkinoilla.

Joten ihan vaan rauha sinne!

Ap

ekat pari meni erosta toipumiseen…tämä kertookin jo paljon. 

Oletko koskaan eronnut pitkästä suhteesta? Etpä taida olla. Jos olisit, ymmärtäisit paremmin.

Ap

Sinä se tulkitsit kommentit mahdollisimman pahantahtoisti. Entäpä jos seuraavan kerran kun arvostelet toisen sanomisista miettisitkin, onko mahdollista että olet tulkinnut hänet väärin? 
Ensin erosta toipuminen, sitten korona, ja sitten…sinä pelkäät uutta epäonnistumista ja käytät kilpenä erilaisia pirun huonoja tekosyitä, joiden taakse piiloutua?

Jaa, en nyt tiedä. Onko pirun huono tekosyy, että koronan takia ei oikeasti luonnollisesti kohdannut ketään, tai en ole löytänyt tyyppiä, jonka kanssa on hyvä olla, joten "etin vain David Beckhamia"? Selvä.

Ap

Minä löysin mieheni juurikin korona aikana, kuntosalilta. Huijaamme itseämme alistumalla ”olosuhteisiin”. Eron jälkeinen aika, korona ei ole vankila, vaikka aika moni tuntuu niin välillä uskovan.

Amen.

Minä tutustuin korona-aikana kymmeniin uusiin ihmisiin. Aloin silloin opiskella. Siellä oli muutama koronan takia lomautettu tai kenkää saanut, tutustumassa uusiin ihmisiin myös.

Ala oli sellainen että vaikka teoria olikin teamsin kautta, lähiopetustakin oli paljon koska et voi harjoitella raivaussahan käyttöä etänä.

Vierailija kirjoitti:

Mä ihmettelen, miksi tämä aihe ärsyttää monia niin paljon. Kysyin neuvoa, mistä ja millaisia hyviä vapaita miehiä voisi löytyä, ja keskustelu menee ihme vänkäykseksi siitä mitä olen tehnyt mikäkin vuosi ja miten keksin vaan tekosyitä.

Jollekkin on vaikea tajuta, että ei tulevaisuuden suunnitelmat vaan mene kaikkien kanssa yks yhteen, ja lisäksi en vaan luonnollisesti törmää vapaisiin miehiin usein. En halua mitään sliipattua kauppislaista, vaan munhun vetoaa enempi sympis metsäläinen.

Ap

Jos et onnistu löytämään Suomesta metsäläismiestä... voi jeesus sentään. Eihän täällä muita olekaan.

Aika yksioikoinen ajattelu sinulla kyllä on. Kas kun se eräjorma saattaa näyttää työssä ihan sliipatulta, vaikka vaeltaisi kaiken vapaa-aikansa. 

Oma mieheni on juuri sellainen. Hardcore erämies jonka mielestä elämänlaatu korreloi suoraan ulkona nukuttujen öiden määrän kanssa. Silti sillä on töissä kauluspaita ja siististi leikattu tukka.

Se on muuten nyös sitä tyyppiä, joka näyttää rikkinäisissä villakalsareissa nuotiolla istuessaan siltä, että tässä nyt otetaan kuvaa Voguen eränumeroon. En tajua miten se tekee sen, kun ei se nyt niin komea ole. Se vaan näyttää rähjäisenäkin siltä että on tavallaan huoliteltu ja kaikki on tarkoituksellista.

Yritän siis sanoa ettei ne kovat mehtämiehet mitenkään välttämättä näytä siltä. Aika moni voi olla iso kiho ties missä pörssiyrityksessä -sellaisiakin tunnen- ja jopa sen kauppiksen käynyt.

On kauhean lapsellista ajatella että asiat ja ihmiset on vaan joko-tai. Sekä-että on useimmiten totta.

Vierailija kirjoitti:

Ja lisään vielä, että tuntuu, että kaikki vähänkään mielenkiintoiset ovat heti eron jälkeen uudessa suhteessa. Eivät välttämättä kauhean hyvässä tai vahvassa suhteessa, mutta suhteessa heti kuitenkin.

Voi kunpa löytäisin jonkun, joka kykenee olemaan myös yksin, ja joka ei ryntää suhteeseen vaan suhteen takia, vaan oikeasti haluaisi löytää itselleen sopivan rinnalleen. Näitä ei tunnu vaan olevan.

Ap

Se, että jotkut ovat heti eron jälkeen suhteessa, saattaa johtua kahdesta asiasta:

a) hänellä on ollut valmiiksi jo katsottu joku toinen = ei mikään mahdottoman hyvä kumppaniehdokas, jos on käytännössä jo jollakin tavalla pettänyt aikaisemmassa suhteessa;

b) joku nainen on hänet "tsekannut" jo valmiiksi, ja eron tapahduttua on ollut heti aloitteellinen = voi olla, että on aidosti hyvä mies; näin tapahtuu yllättävän usein - esimerkiksi hyvän ystäväni eron jälkeen ei mennyt viikkoakaan, kun hänelle puolituttu nainen ehdotteli jo treffejä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä ihmettelen, miksi tämä aihe ärsyttää monia niin paljon. Kysyin neuvoa, mistä ja millaisia hyviä vapaita miehiä voisi löytyä, ja keskustelu menee ihme vänkäykseksi siitä mitä olen tehnyt mikäkin vuosi ja miten keksin vaan tekosyitä.

Jollekkin on vaikea tajuta, että ei tulevaisuuden suunnitelmat vaan mene kaikkien kanssa yks yhteen, ja lisäksi en vaan luonnollisesti törmää vapaisiin miehiin usein. En halua mitään sliipattua kauppislaista, vaan munhun vetoaa enempi sympis metsäläinen.

Ap

Mutta kuitenkin sanoit, että esimerkiksi ajanvietto yksinkertaisella mökillä vailla kaikkia mukavuuksia olisi poissuljettua? 
Tarkoittaako symppis metsäläinen sitten kaupungissa asuvaa hipsteriä, jonka käsitys "umpimetsästä" on se kun käytte piknikillä valkoisen pöytäliinan ja skumpan kanssa kaupungin puistossa?
 

Ahaa, mökkikommenttiinko tässä nyt tartuttiin? En, en halua käyttää kesälomasta viikkotolkulla alkeellisella mökillä. 3-4 päivää sopii hyvin, ehkä viikkokin, mutta haluan tehdä lomalla muutakin ja nähdä ihmisiä. Että sori siitä.

Ei, eikä kiinosta valkoiset pöytäliinat tai skumppa. Nokipannukahvi ja vadelmamunkit metsän siimekseksessä olisi tosi jees!

Ap

Eli et halu metsäläismiestä. Haluat larpata luontoihmistä, ihan vähän, mielellään niin että on koko ajan nätti ilma ja joku passaa. 

Se, että "nokipannukahvit" olisi sinulle elämys, kertoo juuri siitä että olet niin umpikaupunkilainen kuin vain olla voi. 

Katsos se pannu tulee avotulella väistämättä nokiseksi, ei siinä sen kummempaa ole, ja vähänkään enemmän retkeilleet siirtyy yleensä pikakahviin, koska vähemmän kannettavaa painoa ja vähemmän pannun huuhtelua -pannukahvin porojen hävittämisessä kun on oma vaivansa. Päiväretkelle otetaan termos, koska sinunkin iässäsi on yleensä keitellyt niin monet nokipannukahvit ettei siitä enää mitään kiksejä saa, eikä viitsi kantaa keitintä päiväretkellä mukanaan, tulia ei viitsi pelkän kahvinkeiton takia viritellä ja kumminkin on metsäpalovaroitus. 

Toki tuollaisia miehiäkin on, jotka haluavat leikkiä olevansa ulkoilmaihmisiä oikeasti sellaisia olematta. Mutta sitten sinun kannattaa etsiä sellaista, ei metsäläistä. 

Mulla on 2 miespuolista ystävää, jotka erosivat 37- ja 40-vuotiaina ja heistä voin mennä takuuseen, että ovat erittäin "kunnollisia". Korkeakoulutettuja, fiksuja, sivistyneitä, kivoja, huomaavaisia. Molemmilla 2 lasta. Molemmat löysivät uuden kumppanin nopeasti Tinderistä. Eli kyllä näitä "vapautuu", toki yleensä heillä on lapsia ja menevät nopeasti uusiin suhteisiin.

M-1965 kirjoitti:

Suosittelen jonkun sosiaalisen harrastuksen aloittamista. Mielellään sellaisen, jossa on miehiä enemmän kuin naisia. 

Itse miehenä lähdin tanssikurssille kun niissä on naisenemmistö. Eli lavatanssikurssit ja tanssilavat voisivat olla kelvollisia vaihtoehtoja. Tästä aiheesta on palstalla keskusteltu moneen kertaan, joskin yleensä miesnäkökulmasta lähtien.

https://www.vauva.fi/keskustelu/6552564/haluaisin-menna-lavatansseihin-…

Naisen kannattaa aloittaa joku kamppailulaji tai vaikka jousiammunta. Metsästys. Tai vaikka laitesukellus. No, sukellus ei ole sinänsä miesvaltaista, mutta siellä on paljon miehiä kyllä. 

Tai sitten jos kerran metsäläisen haluaa, menee sinne metsään. Taukopaikoilla ja tuvilla tapaa hirveästi ihmisiä. 

Ai että minua hymyilytti alkukesästä päiväretkellä, kun vastaan tuli pitkospuilla kaksi nuorta miestä. Molemmilla uudenkarheat varusteet, olivat selvästi jatkamassa yön yli. Kumpikin vaikutti niin onnelliselta. 

Ai niin, suunnistuksessa on paljon molempia sukupuolia. Bonuksena kaikki ovat aivan jäätävässä kunnossa. Toisaalta suunnistaja voi olla salaa semmoinen kauhea sliipattu kauppislainen, sitä ei päälle näe kun joku juoksee metsästä rähjäisenä hikeä ja risuja ympärilleen roiskien. Tämä riski on kyllä oikeastaan kaikissa harrastuksissa, ihmiset on sillai inhottavia että niistä ei treenikamppeissa näe, jos kumminkin jättivät Rolexin pukukaappiin. 

Tiesittekö, että jotkut miehet ovat niin juonikkaita, että niillä saattaa olla juhlissa kultakello ja kalvosinnapit, ja töissäkin kauluspaita, mutta sitten ovelasti voivat nämä kiusalliset piirteet vapaa-aikana peittää ja lähtevät erälle ja johtavat harhaan viattomia ap:ta, jotka vaan tahtoisivat metsäläisen eikä ketään kamalaa sliipattua? 

Luulen että ap:n pitäisi ensin vähän kasvaa, kasvattaa itsetuntemusta ja ihmistuntemusta ja miettiä sitä pariutumista vasta sitten. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi esimerkki lisää, kun kysyit. Minä käyn ryhmäliikunnassa jossa on ehkä 1/3 miehiä ja 2/3 naisia. Mutta, koska liikunnallisuus tekee naisesta suositumman kuin miehestä, voisin lyödä pääni pantiksi, että siellä on enemmän sinkkumiehiä kuin sinkkunaisia. Olin juuri eilen ikäiseni naisen parina siellä (naimisissa, mutta minä en ole, eli olist voinut tehdä saman kuin hänkin ja vain kysyä "ollaanko me parina").

Mä käyn myös ryhmäliikunnassa, jossa jakauma on suunnilleen näin, ja koitan jutella sielä vähän kaikkien kanssa, mutta jotenkin monet miehet tuntuu olevan tosi varautuneita. Osa vilkuilee, kun luulen, etten huomaa, mutta jos sanon heille jotain, voi olla, etten saa oikein mitään vastausta. Että ota siitä nyt sitten selvää!

Ap

Tuo kuulostaa oudolta. Vaikea sanoa mistä kiikastaa kun en ole itse ollut paikalla.
Jatketaanko suoralla linjalla?
Jos olet tyrmäävän hyvännäköinen, tuo voi johtua ujoudesta.
Jos olet liian "rempseä", se voi saada miehet vähän lukkoon.
Kumpikaan ei ole iso ongelma (miehet kaipaavat rohkaisua, tai tilanne tuli yllättäen).
Jos olet sosiaalisesti taitamaton ja suodattamaton, se voi ollakin ongelma.
 

En tiedä. Esim tällä viikolla mentiin salia ympäri, ja sanoin nauraen takana tulevalle, nopeammin liikkuvalle naiselle, että haluatko tästä ohi. Nainen vastasi nauraen, että kiitos, toivottavasti en liikaa painostanut, ja molemmat nauroivat lopulta tilanteelle. Mukava kohtaaminen!

Tehtiin sen jälkeen tosi rankka treeni ja lopulta vietiin painot pois. Mun kädet oli ihan maitohapoilla, niin kommentoin vieressä olevalle miehelle nauraen, et mun kädet ei nyt yhtään toimi. Ja miehin ilme oli kirjaimellisesti 😐, ja ei sanonut mitään. Tuli tyhmä olo.

Ap

No, se mies katsos veti oikeasti kovan treenin, ja oli luultavasti oksentamaisillaan. 

Jos pystyt naureskelemaan ja juttelemaan, et sinä lapsiparka tiedä kovasta treenaamisesta yhtään mitään. 

Olen itse nainen, ja ihmettelen aina näitä naisia, jotka katsovat asiakseen puhella ja naureskella kesken "kovan" treenin. Ihmekös sitten, jos ei tulosta tule. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on rehupellolla miehen serkku paalaamassa, viimeinen lomaviikonloppu, huomenna illalla palaa Helsinkiin johonkin hyväpalkkaiseen paperinpyöritystyöhön. Oliskohan tuolla ikää 35 v, vähän hiljainen, mutta huumorintajuinen. Ei exää tai lapsia, oma asunto keskustassa.

Vikana siinä on varmaan työorientoituminen, siksi se on nyt meilläkin, kun tykkää työstä.

Joo, tunnen kans pari kolmekymppistä jotka on niin työorientoituneita ettei rajaa. 
Jos eivät työpaikalta löydä vaikka HR-jakkukalkkunaa kainaloonsa, niin tuskin löytävätkään mitään pysyvämpää.

No sinua nyt ei ainakaan kukaan halua, kun nimittelet toisia jakkukalkkunoiksi. Mene töihin, jos ne jakkikset sinut huolii.

Jakkukalkkuna ja HR-kana on ihan vakiintuneita termejä työelämässä. Siellä minäkin olen. Ihan hyvissä hommissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käy hakemassa meidän poika :)

-viittä vaille maisteri, gradu kesken

-RUK, oikeistolaisesti ajatteleva

-vakityö, ICT-asiantuntija, kohtuu palkka, ei hyvä eikä huono

-omistusasunto 3h + k, mutta asuu vuokralla koska yksin

-29-V, 183/78, urheilee

-ei juo, eikä suostu Tinderiin tms
-en ymmärrä miten voisi löytää ketään, koska koska ei käy missään

Oikeistolaisuuden takia hylky. Arvojen pitää kohdata, jotta suhteella on joku järkevä pohja. Perskokkareisuus ei kiinnosta, eikä menkää töihin huutelijat.

Sehän on hyvä, että tulisi hylky tuollaisen takia. Ennemmin tai myöhemmin huomaisitte, ettei arvomaailmat kohtaa. Luultavasti aika nopeasti.