Sanotaan, että kyllä hyviä miehiä on jäljellä kaikenikäisissä, mutta millaisia ja mistä niitä löytää?

Ehkä aloittajan ongelma on, että hyvät miehet ei etsi seuraa alelaareista.

M-1965 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän että tämä on lannistava kommentti, mutta miettikääpä. Suomi on pieni maa. Harva edes asuu isossa kaupungissa, ja vaikka asuisikin, niin oman ikähaarukan ihmisiä siellä on kuitenkin rajallinen määrä. Sitten niistä raakataan pois varatut, ho mot, monta naista pyörittävät, eronneet joilla hankalat lapsikuviot, yksinviihtyvät. Noin. Nyt jää ne vapaat. Näistä sitten kun karsii vielä sellaisen, jolla on samat arvot, ei päihdeongelmaa eikä vihanhallintaongelmia, ja jonka ulkonäkö miellyttää, niin montako jää??? Sen pitäisi vielä olla kiinnostunut sinusta.

Miehillä ihan samat ongelmat mutta siitä huolimatta parisuhteita muodostuu. Eli ei kannata lannistua.

Mitä useamman kanssa pääsee naamakkain juttelemaan sitä todennäköisemmin jossakin vaiheessa löytyy molemminpuolista kiinnostusta. Eli ylös ja ulos kotoa kohtaamaan uusia ihmisiä sen sijaan että näpräisitte kännykässä av-palstaa tai tinderiä.

Minä löysinkin miehen, mutta jouduin tinkimään ulkonäöstä. Ajattelin ettei se ole tärkeää. Ei se tärkeintä olekaan, mutta yksiavioisena se kumppanin ulkonäkö on kyllä oleellinen asia kipinän säilyttämisessä. Pieleen meni, mutta enää en vaihda.

no ei ainakaan sieltä baarista tai tinderistä mistä olet etsinyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

> ei ole mitkään kovat kriteerit

Todellisuudessa erittäin tiukat kriteerit, jis 7 vuoden treffailujen ja muiden tapaamisten aikana ei yhtään kiinnostavaa.

Näistä seitsemästä vuodesta ekat pari meni erosta toipumiseen, sitten iski korona, enkä tavannut ketään missään. Nyt vasta pari vuotta olen alkanut aktiivisesti käydä paikoissa ja harrastaa.

Ja monta kiinnostavaa on tullut vastaan, mutta joko elämäntilanne tai -toiveet eivät natsanneet. Tai eivät olleet vapailla markkinoilla.

Joten ihan vaan rauha sinne!

Ap

Minkälainen elämäntilanne kiinnostavalla miehellä on jo hän ei sinulle kelpaa? 😅

Useat haaveilevat muutosta jonnekkin keskelle ei mitään, ja minua ei tälläinen kiinnosta. Osalla on pienet lapset, ja haluavat vain kevyen suhteen kylkeen. Osa on jäänyt työttömäksi, eivätkä he enää haluakkaan töihin. Tai sitten vapaa-ajanviettotavat eroavat suuresti omistani (esim. haluaa rymytä kuukausia reppureissuilla tai erakoitua viikoiksi alkeelliselle mökille metsästämään ja kalastamaan).

Mukavia tyyppejä, mutta en näe yhteistä tulevaisuutta.

Ap

Eikö kukaan innostu laatikkoviinin lipittämisestä töölöläisluukussa sokeritoukkia litistäen?

Joo, ja vessakoppi on sellainen alle neliön koppi, jonne peruutetaan kakkoshädälle. 
Suihku otetaan siinä pytyn päällä istuen, koska enempää tilaa ei ole. Just shit and shower. Mutta ihanan virikkeellistä asumista!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käy hakemassa meidän poika :)

-viittä vaille maisteri, gradu kesken

-RUK, oikeistolaisesti ajatteleva

-vakityö, ICT-asiantuntija, kohtuu palkka, ei hyvä eikä huono

-omistusasunto 3h + k, mutta asuu vuokralla koska yksin

-29-V, 183/78, urheilee

-ei juo, eikä suostu Tinderiin tms
-en ymmärrä miten voisi löytää ketään, koska koska ei käy missään

Tuo "ei koskaan käy missään" kuullostaa kuin omalta elämältäni samanikäisenä paitsi että itselläni oli DI tutkinto kasassa ja omistusasuntona yksiö pääkaupunkiseudulla. 

Kun sitten aloin käymään bandien keikoilla ja diskoissa niin elämäni muuttui ja löysin seuraa. Aktivoitumisestani seurustelun alkuun kului pari vuotta.

Tuollainen tyyppi, joka olisi tyytyväinen omaan elämäänsä sinkkuna ja elämän peruspalikat on kunnossa, olisi minulle juuri passeli tyyppi. Harmi vaan, että heihin ei voi ilmeisesti törmätä juuri missään.. :D

Ap

Hankalaa on keksiä, miten teidät saisi yhteen osutettua. Suorastaan mahdotonta.

Linkki tänne Instaan. Ja sit perään viesti, että oletko sinä se Vauva-palstan ylistetty sinkkujalokivi? Varmaan olisi hyvä viestittelyn aloitus :)

Vierailija kirjoitti:

M-1965 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän että tämä on lannistava kommentti, mutta miettikääpä. Suomi on pieni maa. Harva edes asuu isossa kaupungissa, ja vaikka asuisikin, niin oman ikähaarukan ihmisiä siellä on kuitenkin rajallinen määrä. Sitten niistä raakataan pois varatut, ho mot, monta naista pyörittävät, eronneet joilla hankalat lapsikuviot, yksinviihtyvät. Noin. Nyt jää ne vapaat. Näistä sitten kun karsii vielä sellaisen, jolla on samat arvot, ei päihdeongelmaa eikä vihanhallintaongelmia, ja jonka ulkonäkö miellyttää, niin montako jää??? Sen pitäisi vielä olla kiinnostunut sinusta.

Miehillä ihan samat ongelmat mutta siitä huolimatta parisuhteita muodostuu. Eli ei kannata lannistua.

Mitä useamman kanssa pääsee naamakkain juttelemaan sitä todennäköisemmin jossakin vaiheessa löytyy molemminpuolista kiinnostusta. Eli ylös ja ulos kotoa kohtaamaan uusia ihmisiä sen sijaan että näpräisitte kännykässä av-palstaa tai tinderiä.

Minä löysinkin miehen, mutta jouduin tinkimään ulkonäöstä. Ajattelin ettei se ole tärkeää. Ei se tärkeintä olekaan, mutta yksiavioisena se kumppanin ulkonäkö on kyllä oleellinen asia kipinän säilyttämisessä. Pieleen meni, mutta enää en vaihda.

Pieleen meni, mutta enää en vaihda.
-Jaksamista, sen pieleen menneen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

M-1965 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käy hakemassa meidän poika :)

-viittä vaille maisteri, gradu kesken

-RUK, oikeistolaisesti ajatteleva

-vakityö, ICT-asiantuntija, kohtuu palkka, ei hyvä eikä huono

-omistusasunto 3h + k, mutta asuu vuokralla koska yksin

-29-V, 183/78, urheilee

-ei juo, eikä suostu Tinderiin tms
-en ymmärrä miten voisi löytää ketään, koska koska ei käy missään

Tuo "ei koskaan käy missään" kuullostaa kuin omalta elämältäni samanikäisenä paitsi että itselläni oli DI tutkinto kasassa ja omistusasuntona yksiö pääkaupunkiseudulla. 

Kun sitten aloin käymään bandien keikoilla ja diskoissa niin elämäni muuttui ja löysin seuraa. Aktivoitumisestani seurustelun alkuun kului pari vuotta.

Tuollainen tyyppi, joka olisi tyytyväinen omaan elämäänsä sinkkuna ja elämän peruspalikat on kunnossa, olisi minulle juuri passeli tyyppi. Harmi vaan, että heihin ei voi ilmeisesti törmätä juuri missään.. :D

Ap

On mahdollista heihin törmätä sinä aikana, kun heitä ei vielä ole napattu. Mutta se yleensä edellyttää että nainen itse tekee aloitteen.

Jos olet naisena liikkeellä esimerkiksi diskossa niin seuraa metsästävät tekevät aloitteita sinun suuntaasi. Tuohon joukkoon kuuluvat valitettavasti myös itseään täynnä olevat k-päät, känniääliöt ja yhden yön sänkyseuraa vonkaavat. 

Etsimäsi miehet harvemmin itse tekevät aloitteita koskapa eivät ole tottuneet niitä tekemään ja viihtyvät myös yksin vaikkapa diskon tanssilattialla (minä). Kun nämä miehet eivät ole metsästämässä seuraa ei naisen aloitteellisuus ole heille mikään ongelma.

Tämä on harvinaisen totta. Lisäksi miehenä joka ei diskossa aloitteita käytännössä tee, arsyttää myös jos joku mies tunkee väliin jos yritit jutella jonkun naisen kanssa ja sönköttää jotain.

Yleensä tunnelma menee samantien pilalle ja juttu ei välttämättä enää onnistu vaikka ei tämä mitään naisten vika ole.
Naisilla on myös tapana tehdä eräänlainen linnake keskenään istumalla pöydässä, jolloin kukaan pelimiehiä ja k-päitä lukuunottamatta kukaan ei viitsi lähestyä heitä.

Lopputulos onkin että menen yökerhoon lähinnä juomaan alkoholia ja kuuntelemaan musiikkia.

Jos nainen on kavereiden kanssa ravintolassa niin sen kanssa ei kannata mennä juttelemaan koska naisen kaverit tulee torpedoimaan kaikki keskusteluyritykset.

Jos naisen naispuolinen kaveri yrittää estää ystävällisen keskustelun ja nainen itse sen sallii tapahtua niin todennäköisesti et haluaisi seurustella kyseisen naisen kanssa muutenkaan. Birds of feather flock together.

Vierailija kirjoitti:

> ei ole mitkään kovat kriteerit

Todellisuudessa erittäin tiukat kriteerit, jis 7 vuoden treffailujen ja muiden tapaamisten aikana ei yhtään kiinnostavaa.

Kriteereistä en tiedä, mutta standardit ei ainakaan ole korkealla.

Nimittäin tämä kohta aloituksessa: "Itse voin hoitaa puhumisen ja ulospyytämisen, jos vaan toinen osaa jotenkin viestittää, että on vapaa ja kiinnostunut!" selittää täysin sen, miksi ap vetää puoleensa niitä PERÄSSÄ VEDETTÄVIÄ HIIHTÄJIÄ joiden seurassa hän väsyy.

Ap voi tietty jatkossakin hoitaa puhumisen, ulospyytämisen ja tarkailla merkkejä miehen kiinnostuksesta, mutta saa siinä sitten tosiaan uupua kerta toisensa perään peräkärryihin ja menettää seksuaalisen halunsa.

Vierailija kirjoitti:

Ja lisään vielä, että tuntuu, että kaikki vähänkään mielenkiintoiset ovat heti eron jälkeen uudessa suhteessa. Eivät välttämättä kauhean hyvässä tai vahvassa suhteessa, mutta suhteessa heti kuitenkin.

Voi kunpa löytäisin jonkun, joka kykenee olemaan myös yksin, ja joka ei ryntää suhteeseen vaan suhteen takia, vaan oikeasti haluaisi löytää itselleen sopivan rinnalleen. Näitä ei tunnu vaan olevan.

Ap

Ne yksin oloon kykenevät jatkaa yksin oloaan. Järvesi on kulunut liiasta soutamisesta, heidän silmissä.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on rehupellolla miehen serkku paalaamassa, viimeinen lomaviikonloppu, huomenna illalla palaa Helsinkiin johonkin hyväpalkkaiseen paperinpyöritystyöhön. Oliskohan tuolla ikää 35 v, vähän hiljainen, mutta huumorintajuinen. Ei exää tai lapsia, oma asunto keskustassa.

Vikana siinä on varmaan työorientoituminen, siksi se on nyt meilläkin, kun tykkää työstä.

Joo, tunnen kans pari kolmekymppistä jotka on niin työorientoituneita ettei rajaa. 
Jos eivät työpaikalta löydä vaikka HR-jakkukalkkunaa kainaloonsa, niin tuskin löytävätkään mitään pysyvämpää.

Vierailija kirjoitti:

Jostain sellaisista paikoista, joissa ihmiset kehittävät itseään kokonaisvaltaisesti ja ovat kiinnostuneita henkisestä kasvusta. Esimerkiksi mindfulness- ja meditaatiopiireistä, jooga- ja hyvinvointiyhteisöistä, erilaisista itsensä kehittämisen kursseista, kirjallisuus- ja keskusteluryhmistä, luovuuteen liittyvistä yhteisöistä, retriiteistä, vapaaehtoistoiminnasta sekä harrastuksista, joissa ihmiset pyrkivät oppimaan uutta ja kasvamaan ihmisenä. 

Noista paikoista löydät pelkkiä naisia, ja nekin viirapäitä.

Ovat näkymättömiä. Edelleen. Aloittajan ongelma on siellä omien korvien välissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

> ei ole mitkään kovat kriteerit

Todellisuudessa erittäin tiukat kriteerit, jis 7 vuoden treffailujen ja muiden tapaamisten aikana ei yhtään kiinnostavaa.

Näistä seitsemästä vuodesta ekat pari meni erosta toipumiseen, sitten iski korona, enkä tavannut ketään missään. Nyt vasta pari vuotta olen alkanut aktiivisesti käydä paikoissa ja harrastaa.

Ja monta kiinnostavaa on tullut vastaan, mutta joko elämäntilanne tai -toiveet eivät natsanneet. Tai eivät olleet vapailla markkinoilla.

Joten ihan vaan rauha sinne!

Ap

Minkälainen elämäntilanne kiinnostavalla miehellä on jo hän ei sinulle kelpaa? 😅

Useat haaveilevat muutosta jonnekkin keskelle ei mitään, ja minua ei tälläinen kiinnosta. Osalla on pienet lapset, ja haluavat vain kevyen suhteen kylkeen. Osa on jäänyt työttömäksi, eivätkä he enää haluakkaan töihin. Tai sitten vapaa-ajanviettotavat eroavat suuresti omistani (esim. haluaa rymytä kuukausia reppureissuilla tai erakoitua viikoiksi alkeelliselle mökille metsästämään ja kalastamaan).

Mukavia tyyppejä, mutta en näe yhteistä tulevaisuutta.

Ap

Eikö kukaan innostu laatikkoviinin lipittämisestä töölöläisluukussa sokeritoukkia litistäen?

No minä en ainakaan innostu, joten enpä osaa tuohon mitään vastata.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on rehupellolla miehen serkku paalaamassa, viimeinen lomaviikonloppu, huomenna illalla palaa Helsinkiin johonkin hyväpalkkaiseen paperinpyöritystyöhön. Oliskohan tuolla ikää 35 v, vähän hiljainen, mutta huumorintajuinen. Ei exää tai lapsia, oma asunto keskustassa.

Vikana siinä on varmaan työorientoituminen, siksi se on nyt meilläkin, kun tykkää työstä.

Joo, tunnen kans pari kolmekymppistä jotka on niin työorientoituneita ettei rajaa. 
Jos eivät työpaikalta löydä vaikka HR-jakkukalkkunaa kainaloonsa, niin tuskin löytävätkään mitään pysyvämpää.

No sinua nyt ei ainakaan kukaan halua, kun nimittelet toisia jakkukalkkunoiksi. Mene töihin, jos ne jakkikset sinut huolii.

M-1965 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän että tämä on lannistava kommentti, mutta miettikääpä. Suomi on pieni maa. Harva edes asuu isossa kaupungissa, ja vaikka asuisikin, niin oman ikähaarukan ihmisiä siellä on kuitenkin rajallinen määrä. Sitten niistä raakataan pois varatut, ho mot, monta naista pyörittävät, eronneet joilla hankalat lapsikuviot, yksinviihtyvät. Noin. Nyt jää ne vapaat. Näistä sitten kun karsii vielä sellaisen, jolla on samat arvot, ei päihdeongelmaa eikä vihanhallintaongelmia, ja jonka ulkonäkö miellyttää, niin montako jää??? Sen pitäisi vielä olla kiinnostunut sinusta.

Miehillä ihan samat ongelmat mutta siitä huolimatta parisuhteita muodostuu. Eli ei kannata lannistua.

Mitä useamman kanssa pääsee naamakkain juttelemaan sitä todennäköisemmin jossakin vaiheessa löytyy molemminpuolista kiinnostusta. Eli ylös ja ulos kotoa kohtaamaan uusia ihmisiä sen sijaan että näpräisitte kännykässä av-palstaa tai tinderiä.

Molemmat kommentit on kyllä totta. Parikymppisenä vapaina miehiä oli merkittävästi enemmän, niin tämä oli helpompaa, kun kolmekymppisenä vapaita on varmaan vähiten liikkeellä. Lisäksi tässä keskustelustakin on käynyt ilmi, että semmoiset tasapainoiset, omaan elämäänsä tyytyväiset miehet saattaa vaan hengailla omissa oloissaan, joten todennäköisyys törmätä heihin on melko pieni. Mutta pidän silti silmät auki ja juttelen sinne tänne.

Ap 

Vierailija kirjoitti:

no ei ainakaan sieltä baarista tai tinderistä mistä olet etsinyt.

Baarista en ole kyllä koskaan etsinyt, kun en baareissa juuri käy, joten en nyt ymmärrä kommenttia. Että eipä nyt sovi munhun tää kommentti.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Käy hakemassa meidän poika :)

-viittä vaille maisteri, gradu kesken

-RUK, oikeistolaisesti ajatteleva

-vakityö, ICT-asiantuntija, kohtuu palkka, ei hyvä eikä huono

-omistusasunto 3h + k, mutta asuu vuokralla koska yksin

-29-V, 183/78, urheilee

-ei juo, eikä suostu Tinderiin tms
-en ymmärrä miten voisi löytää ketään, koska koska ei käy missään

Oikeistolaisuuden takia hylky. Arvojen pitää kohdata, jotta suhteella on joku järkevä pohja. Perskokkareisuus ei kiinnosta, eikä menkää töihin huutelijat.

Vierailija kirjoitti:

Ja lisään vielä, että tuntuu, että kaikki vähänkään mielenkiintoiset ovat heti eron jälkeen uudessa suhteessa. Eivät välttämättä kauhean hyvässä tai vahvassa suhteessa, mutta suhteessa heti kuitenkin.

Voi kunpa löytäisin jonkun, joka kykenee olemaan myös yksin, ja joka ei ryntää suhteeseen vaan suhteen takia, vaan oikeasti haluaisi löytää itselleen sopivan rinnalleen. Näitä ei tunnu vaan olevan.

Ap

Hyvät ihmiset päätyy uuteen suhteeseen nopeasti vaikka osaisivat olla yksinkin, koska tottakai hyvään isketään kiinni.

Yksi tuttu mies joutui eroamaan vaimostaan kun vaimon krooninen pettäminen kävi ilmi. Miehellä ei ollut aikomustakaan pariutua uudestaan, mutta nyt sillä on kumminkin uusi naisystävä. Mies latasi tinderin ihan vaan nähdäkseen mitä se on, meni kävelytreffeille ensimmäisen matchinsa kanssa. Kertoi että kävelivät 2,5 h kun oli niin paljon juteltavaa ja "en mä ollut mitään vakavaa ajatellut mutta kun se on niin mukava ihminen!"

Eli et voi ajatella, että sinulle kelpaa vain joku joka eron jälkeen viettää säädetyn ajan yksin kelvatakseen sinulle. Joku ehtii sitten edellesi.

Ja useimmiten kun ero lopulta tapahtuu, kaikki "surutyö" on tehty jo. Jokaisessa tuntemassani erotapauksessa on kyllä yritetty pitkään saada liitto toimimaan, ja kun sitten lopulta erotaan, ei siinä ole enää mitään toipumista tai käsiteltävää, vaan on kyllä henkisesti valmis uuteen suhteeseen.

Enemmän yksin ihminen on siinä huonon liiton loppuvaiheessa kuin sinkkuna. Jos ajattelee henkistä yksin pärjäämistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käy hakemassa meidän poika :)

-viittä vaille maisteri, gradu kesken

-RUK, oikeistolaisesti ajatteleva

-vakityö, ICT-asiantuntija, kohtuu palkka, ei hyvä eikä huono

-omistusasunto 3h + k, mutta asuu vuokralla koska yksin

-29-V, 183/78, urheilee

-ei juo, eikä suostu Tinderiin tms
-en ymmärrä miten voisi löytää ketään, koska koska ei käy missään

Oikeistolaisuuden takia hylky. Arvojen pitää kohdata, jotta suhteella on joku järkevä pohja. Perskokkareisuus ei kiinnosta, eikä menkää töihin huutelijat.

Monet miehet on parikymppisinä oikeistolaisia, mutta heidän arvot saattaa alkaa pehmetä parisuhteessa. Eli tää ei oo mikään kiveenhakattu ominaisuus, paitsi ehkä jos omaisuus ja raha pelaa tosi isoa roolia elämässä.

Toki vasemmalle kallelleen olisi kiva, mutta kyllä monessa oikeistolaisessakin on potenttiaalia (paitsi jos on ahne, pihi ja todella rahan perään - sitten en edes yritä).

Ap

Vierailija kirjoitti:

Oletko tämän 7 vuotta yrittänyt löytää miestä?
Koska mahdollisuudet 23-vuotiaana vs 30-vuotiaana ovat kaksi aivan eri asiaa (naisen nuoruus ja vapaiden miesten määrä).
+-30v on ikävä kyllä se ikä kun naisilla alkaa biologinen kello tikittämään ja kunnolliset miehet viedään nopeasti, eli vapaita on oikeasti vähän.
Minä en osu haarukkaasi koska olen hieman yli 45v enkä välttämätä hyvä, mutta tuona aikana minut olisi voinut löytää harrastusten parista. Baareissa kävin harvoin koska en ylipäätään juo usein ja melkein kaikki kaverit olivat perheidensä luona. 40v eteenpäin sosiaalisia tapahtumia on ollut oikeastaan enemmän, koska kavereiden lapset alkoivat pärjäämään yksinkin ja osa pariskunnista erosi. Ruokakaupassa minut olisi tavannut useinkin, mutta olen huomannut, että etenkin naiset kulkevat arjessa "laput silmillä" sillä ajatuksella, että tutustumisen on tapahduttava jossain spesifissä tilanteessa ja aikana (Tinder/juhlat, kaunis kesäpäivä, jne). Tämä on ehkä naisten suuri kompastuskivi; monikin on sitä mieltä, että ain kevät ja kesä ovat pariutumisaikaa, arki on arkea ja harrastuksissa ollaan harrastamassa - ja miehen pitää vain tupsahtaa jostain luokse, eli miehen on tehtävä aloite.
Jos nyt jotain neuvoa voi antaa niin ole aktiivinen ja liikkeellä silä asenteella, ettei ole väliä missä ja milloin miehen tapaat., kunhan juttu lähtee alkuun. Mitään ei häviä siinä jos juttele hetken niitä näitä miehen kanssa joka paljastuu varatuksi.

Amen tuolle miesten tapaamiselle.

Pidätkö ap silmäpeliä? Minä olen kyllä varattu, mutta pidän silmäpeliä jokaisen vastaantulevan miehen kanssa. Erityisen hauskoja on tilanteet joissa itse kävelee pitkää mäkeä alas ja mies pyöräilee tai juoksee sitä ylös. Siinä saa vaihdella katseita pitkään ja hartaasti.

Itse teen tätä silkasta altruismista: miehet saa niin vähän huomiota, joten tahdon palkita jokaisen urheilevan miehen katsomalla sitä hyväksyvästi päästä jalkoihin. 

Kerran oli aivan ihana tilanne, kun minä kävelin litimärkänä kaatosateessa toiseen suuntaan ja vastaani juoksi komea hyväkroppainen mies, litimärkänä sekin. Kumpikin puhkesi leveään hymyyn kun katseet kohtasi, koska oltiin niin märkiä ja kumpikin nautti olostaan. (Miehen perässä löntysti sen pullukka kaveri, se ei hymyillyt eikä selvästi nauttinut).

Tuollaisia sadekohtaamisia minulla on ollut toisiakin.