Millainen on se ihminen, jonka seurasta tykkäät? Miksi joistakin tykätään

Aika moni on täällä toivonut puheliaisuutta. Huomaan että minulle puheen määrällä ei ole mitään väliä: voin mielellään jutella papupadan tai kaurismäkeläisen tuijottelijan kanssa. Oleellista ei ole määrä vaan laatu. Tykkään siitä että on taitava kuuntelija ja aidosti kiinnostunut muista. Vain omista asioistaan kiinnostuneen seuraan kyllästyy nopeasti, varsinkin jos jutut on valitusta 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuolla jossain kommenteissa mainittiin että mitä enemmän on samoja mielenkiinnon kohteita sen parempi. Sorry, mut mielestäni hiukan naiivi näkemys. 

Tähän ikään (pian 60v) minulla on tälläkin hetkellä parikin ystävää joista toisen kanssa meillä ei enää ole oikein mitään yhteistä, muutakuin nautitaan rennoista hetkistä hyvän ruoan tai kahvin ja herkkujen parissa, muut mielenkiinnon kohteet ja elämäntyylikin on melko erilaisia. Toisen kanssa ollaan erilaosia persoonia mutta vain ehkä 1 harrastus yhdistää. Mutta tulemme varsin hyvin juttuun kun persoonat sattuu kohdilleen. Ollaan sosiaalisia, joustavia, positiivisis, hyvä rento huumori, voimme olla täysin omia itseämme ilman että tarvii vetää jotain roolia. 

Samahan se on duunissa, joidenkin kanssa tulee juttuun paremmin kuin toisten ja siinäkin ratkaisee nuo em asiat.

Minulla on ollut ystävä, jonka kanssa meillä on yhteisiä mielenkiinnon kohteita vaikka millä mitalla. Muuten kuitenkin ollaan kuin yö ja päivä. Hän on myös juuri sellainen vittuilu on välittämistä -tyylinen tyyppi, ja kun olen monestikin loukkaantunut hänen töksäytyksistään, hänen reaktionsa on aina "Mä nyt vaan oon tällainen sarkastinen ja suorapuheinen ihminen, kyllähän sun pitäisi mun ystävänä jo tietää se". Samalla hän kuitenkin on itse todella tuomitseva ja helposti loukkaantuva. 

Aikuisiällä olen ottanut häneen tästä syystä etäisyyttä. Jos toisen kanssa ei mitään muuta yhdistävää ole kuin mielenkiinnon kohteet, niin mielestäni sillä ei vielä pitkälle pötki.

Tunnistan tämän. Minullakin on ollut ystävä, jonka kanssa jopa arvomaailma on melko samanlainen, mutta tämä tyyppi puhuu aina päälle eli keskeyttää jatkuvasti puheeni, jos keskustellaan, lähettelee kuvia ja viestejä reissuiltaan ja odottaa vastauksia ja kommentteja, mutta ei itse vastaa koskaan edes suoriin kysymyksiin vaan vaatii, että olen hänelle ja hänen raportoinneilleen aktiivinen yleisö. Hän töksäyttelee milloin mitäkin töykeää tai vain ajattelematonta, neuvoo pyytämättä, ja sanoo, ettei voi mitään savolaiselle luonteelleen, että hän nyt vain on tällainen. Hän kommentoi ja ojentaa, koska tietää aina kaiken paremmin. Häikäilemättömästi nolaa kenet tahansa, esimerkiksi suureen ääneen kommentoi, jos joku punastuu.

En tällaista jaksa, siksi ei ole enää ystävä vaan hädin tuskin tuttava.

Ihminen, jonka seurassa viihdyn, puhuu sopivasti mutta pystyy myös kuuntelemaan, on kiinnostunut asioistani mutta kertoo myös omiaan eikä ole sulkeutunut. Toisaalta hänen kanssaan voi myös olla hiljaa ilman, että tuntuu vaivautuneelta. Huumori on älykästä, jopa mustaa, on ironian ja sarkasminkin tajua. Hänen kanssaan ei tarvitse pelätä, jos mokaa, ja hän voi suhtautua virheisiin, niin omiinsa kuin muiden, myös huumorilla. Leppoisa ja mukava tyyppi, jonka kanssa voi olla oma itsensä. Ei pinnallinen.

Viihdyn optimististen ihmisten seurassa, saisi olla myös huumorintajuinen ja suh samoista asioista kiinnostunut. Politiikan voi jättää sikseen.

Pitkät saarnat eivät saa minua kiinnostumaan  varsinkin omien asioiden jauhaminen tai jonkun tietyn asian vatvominen.

sellainen jonka kanssa on levollinen olo eikä tartte koko ajan miettiä kaksoismerkityksiä tai varoa mitä sanoo. huumorintaju on samanlainen eli ymmärtää että tässä viljellään huumoria eikä veetuilla puolin ja toisin.

Pidän tavallisista ja välittömistä ihmisistä, jotka eivät korosta itseään ja jotka halaavat spontaanisti, kun nähdään. Jos tuttu ihminen ei ole sellainen, joka kapsahtaa kaulaan minut nähdessään, en pysty sellaista ihmistä pitämään kunnon ystävänä, vaan välillämme on silloin jotain vieraskoreutta tai muuta, emmekä silloin ole täysin samalla aaltoituudella. Läheisimmät ihmiseni ovat kaikki sellaisia, jotka myös halaavat.

Pidän avoimista, melko puheliaista ja huumorintajuisista ihmisistä. Huomaan myös viihtyväni hyvin sellaisten "topakoiden" ihmisten seurassa, jotka ottavat ohjat käsiinsä, hoitavat hommat. Ei mitään päällepäsmäreitä kuitenkaan. Läheisimmät suhteet minulla on ihmisiin, joiden kanssa voi puhua itseäni kiinnostavista aiheista kuten kirjoista, taiteesta, tietyistä harrastuksista. Viihdyn myös melko itsenäisten ihmisten seurassa, joilla on myös muita ystäviä minun lisäkseni ja omia menojaan. Roikkuva ja riippuva ihminen on minulle tosi raskas. Kateus ja kaikenlainen negatiivisuus on myös raskas piirre ihmisessä, enkä viihdy sellaisten seurassa.

Keskustelutaito on todella tärkeä, eikä sitä suinkaan kaikilla ole! Puheliaankin ihmisen pitää osata olla hiljaa, jutella vuorovaikutteisesti, olla aidosti kiinnostunut toisen asioista, eikä pitää mitään monologeja omista asioistaan. Myös puhelimen räplääminen tai sekalaisten huomioiden tekeminen ympäristöstä "katso orava" ovat raskaita piirteitä ihmisessä. 

Nyt tuli vaikea kysymys. Ensin tuli mieleen aitous, sitten luotettavuus, sitten rehellisyys, turvallisuus hja ihminen, joka ei elä ylpeänä ego edellä. Siis yksinkertaisesti ihan normaali ihminen. Jolla on tavallinen tasapainoinen elämä. 

Olen huomannut, että ihmiset pitävät huumorintajuisista ihmisitä, jotka ovat musikaalisia. Lapsiperheet pitävät toisista lapsiperheistä, koska lapset voivat leikkiä keskenään ja elämäntilanne on sama. Penkkiurheilijat pitävät toisista penkkiurheiijoista ja voivat jutella tuntitolkulla jostain jalkapallosta. 

Minä olen vähän tosikko enkä osaa soittaa tai laulaa, olen vain tavallinen - enkä ole pidetty. Aitoudesta ei pisteitä anneta eikä rehellisyydestä. Tylsistä ei pidetä. Tylsä on normaali.  

Vierailija kirjoitti:

Olen huomannut, että ihmiset pitävät huumorintajuisista ihmisitä, jotka ovat musikaalisia. Lapsiperheet pitävät toisista lapsiperheistä, koska lapset voivat leikkiä keskenään ja elämäntilanne on sama. Penkkiurheilijat pitävät toisista penkkiurheiijoista ja voivat jutella tuntitolkulla jostain jalkapallosta. 

 

Minä olen vähän tosikko enkä osaa soittaa tai laulaa, olen vain tavallinen - enkä ole pidetty. Aitoudesta ei pisteitä anneta eikä rehellisyydestä. Tylsistä ei pidetä. Tylsä on normaali.  

Jos rehellisyys tarkoittaa sitä, että sanoo ääneen kaikki mielipiteensä, vaikka että "tuo takki ei sovi sinulle yhtään", niin eihän sellaisesta kukaan pidä. Minulle rehellisyys tarkoittaa luotettavuutta ja sitä, että pitää sanansa. Rehellinen voi olla, vaikka joskus sanoisi ns. valkoisen valheenkin, jos tarkoituksena on välttää toisen loukkaamista. Muunlainen valehtelu on epärehellisyyttä.

Siis suorapuheinen töksäyttelijä, joka sanoo "olevansa vain rehelllinen", on vastenmielinen tyyppi, jollaisia kartan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastoin kuin edellinen vastaaja, itse taas tykkään, että jos on kaverin kanssa sovittu vietettävän aikaa yhdessä jutellen, syöden, juoden, meloen tai miten vaan, niin en tykkää että siihen pitäisi alkaa haalimaan kaverin kavereita, joita en edes tunne. 

Kysymys ei ollut haalimisesta vaan siitä, jos tuttu tulee sattumalta vastaan ja vaihdetaan juttua 10-15 min. Kaikista mukavinta toki on olla ihmisen kanssa, joka ottaa uuden ihmisen avoimesti vastaan ilman negatiivista ennakkoasennetta. Onneksi on ollut varaa valita seura, eikä ankeiden ihmisten kanssa tarvitse olla.

Siis olet sopinut että vietät aikaa henkilön x kanssa, mutta kun näetkin henkilön y, juoruat sen kanssa 15 minuuttia, haaskaten henkilön x aikaa? Oletpa itsekeskeinen.

Minä pidän ihmisistä jotka ovat täsmällisiä, osaavat olla yhdessä hiljaa ja minun kanssani ollessaan ovat minun kanssani, eivät puhelimen tai kolmannen osapuolen. Puhuvat asioista, eivät tuntemistaan ihmisistä tai omasta arjestaan.

Kestävät vittuilua. 

Ovat aitoja eivätkä vaadi teeskentelijä vittuilun kestoa vaan hyväksyvät aidon vastineen vittuiluun eli että et ole haluttua seuraa. Aitojen ihmisten vittuilu on niin aitoa että sitä ei edes aina tajuta vittuiluksi. 

Ei puhu liikaa tai liian vähän. Huumorintajuinen oikeasti eikä vaan itse luule olevansa. Tilannetajuinen, ei avaudu liikaa väärässä tilanteessa, mutta kertoo itsestään sopivasti. Ei paasaa vakavia juttuja, kun on tarkoitus pitää hauskaa. Ei jatkuvasti valita, ole sarkastinen ja negatiivinen. Suostuu muiden ideoihin ja keksii jotain itsekin. Ei ole hankala. Joo, jos olet kuolettavan allerginen äyriäisille, on ymmärrettävää, ettet halua niihin erikoistuneeseen ravintolaan, mutta jos sinulla on aina joku "syy", miksi ei voi mennä sinne tai tänne tai istua tässä tai tuossa, niin et ole hyvää seuraa. 

- Ei ole koko ajan äänessä, keskeytä tai puhu päälle. Antaa muille tilaa ja kuuntelee.

- Omaa samanlaisen huumorintajun 

- Ei valita jatkuvasti 

- Ei arvostele muita esim. ulkonäön tai varallisuuden perusteella, vaan näkee ihmiset ihmisinä riippuumatta edellä mainituista asioista

- Ei piikittele ja vähättele, vaan on avoin ja suorapuheinen jos on jokin ongelma. Ihmiset, jotka ilmaisevat omaa pettymystään ilkeilemällä tai olemalla passiivisaggressiivisia ovat yksinkertaisesti raskaita eivätkä vaivan arvoisia.

- Hänen kanssa voi suunnitella asioita, mutta osaa olla myös spontaani. Ei heti lipeä käsistä, kun jotain pitäisi lyödä lukkoon muutaman viikon päähän.

- Kokeilunhaluinen ja ennakkoluuloton



 

Osaa käsitellä omia tunteitaan, tai on ainakin kiinnostunut siitä. Rehellisyys on tärkeää. Että on oma itsensä. 

He ovat luonnollisia eivätkä heidän seurassaan tunnu epämiellyttävältä. He eivät itsekään tunne minun seuraani epämiellyttäväksi.

Monia asioita, mutta vastavuoroisuus todella tärkeä. Jotain monologia ei kauaa kuuntele. 

Yksi ihan tärkeimmistä piirteistä on, ettei toinen räplää puhelinta samalla tai muuten keskeytä jollain asiaan liittymättömällä asialla, kuten joku mainitsi ”katso orava”. Itselleen nauramisen taito on myös tärkeä. Tiivistettynä: hyvä itseluottamus muttei suuri ego ja keskittymisen taito ja käytöstavat. 

Minun rakas ystäväni on tällainen. Parasta hänessä on, että hän osaa täysin epäitsekkäästi asettua tilanteeseen. Hän ikään kuin tunnustelee muiden fiiliksen ja myötäilee sitä. Jos jutut ovat kepeitä, hän menee sillä, jos taas vakavoituvat, hän kykenee siihen. Hän ei painosta kertomaan mitään, vaikka tietääkin esim. jotain tapahtuneen, jos toinen ei halua, mutta kuuntelee loputtomiin, jos toinen haluaa puhua.

Hauska oikeasti, ei ilkeillen tai pisteliäästi. Ei kaivele vanhoja koskaan. On lojaali. Asettuu muita vastaan, jos huomaa jonkun pahoittavan mielensä, sanoo suoraan, että onkos nyt kivaa puhetta.

Sanoo suoraan mielipiteensä, mutta kivalla tavalla. Vaikka on jämäkästi jotain mieltä, hän osaa sanoa sen riitelemättä tai haastamatta. Sanoo usein, että no tossa olet oikeassa, vaikka ensin olisi muuta eli kykenee vaihtamaan mielipidettä aidosti, jos kuulee hyvän perustelun. On siis avoimella mielellä. 

Sitä mietin joskus, että kokeeko hän, että häntä kuunnellaan samoin kuin tekee muille. Olen kertonut arvostuksestani ja toivon, että hän ymmärtää, miten arvostettu ystävä on, tiedän, että muutkin kuin minä.

samanhenkinen mitä se sitten on itse kullekin

Ymmärtää vastavuoroisuuden eli on itse myös aktiivinen, eikä perässävedettävä. 

Kutsuu ja järjestää vastavuoroisesti. On kiinnostunut myös toisen kuulumisista, eikä vain puhu itsestään.

Kun kutsun vain sellaisia, jotka vastavuoroisesti kutsuu, jäi osa ystävistä automaattisesti pois, vaikka ihan ok tyyppejä olivatkin. En vaan jaksa olla aina se moottori.