Millainen on se ihminen, jonka seurasta tykkäät? Miksi joistakin tykätään

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

- Sopivan puhelias

- Ei pelkää kokeilla uusia asioita, lähtökohtaisesti suhtautuu asioihin positiivisesti

- Tykkää matkustella ja kertoo mielenkiintoisia kohtaamisia

- Tykkää kirjallisuudesta

- Fyysisesti riittävän hyvässä kunnossa kävelemään, pyöräilemään, melomaan jne.

- Ei nirsoile ruoasta

- Ei nipota asioista, kuten tiukoista aikatauluista.

 

Olen erittäin onnekas, kun tällaisia ystäviä on

Eli miellyttäjäkö? Sinulleko sopii vain ystävät, jotka pysyvät vauhdissasi mukana, ovat sinulle joustavia ja puhelevat mukavia. Ja eikä siinä mitään, saathan sinä ystäväsi valita. Todellista ystävyyttä mitataan minusta vasta silloin kun elämässä koetaan vaikeuksia, menetyksiä ja haasteita - silloin näkee, ketkä oikeasti välittävät ja jäävät rinnalle, mutta uskaltaako tätä monikaan myöntää ääneen?

Joillain on varaa valita seuransa. Minulla ainakin on. En totta tosiaan kaipaa passiivista tai negatiivista seuraa. Toki autan pulaan joutuneita pitkäaikaisia ystäviä, mutta kaverit tai tuttavat kyllä putoavat pois jos heidän elämänsä jämähtää neljän seinän sisälle tai jutut alkavat olla ainaista ruikutusta. Sairauksille ei mitään mahda, asenteelle sen sijaan mahtaa paljon. En ymmärrä, miten ihmeessä näet tuossa jotain miellyttäjän hakemista. 

Vierailija kirjoitti:

Tarkkailijat ovat yleensä rehellisiä toisin kuin meuhkaavat ja narsistiset ekstrovertit, joille hyvä esiintyminen ja oman egon kiillotus on tärkeämpää kuin mikään muu. He eivät myöskään nauti muiden mustamaalaamisesta samalla tavalla kuin suulaimmat ja itserakkaimmat ekstrovertit, jotka pakenevat valheitaan sen taakse, etteivät muka muista eikä oikein kiinnosta. Tarkkailijat ja narskut eivät tietenkään pidä toisistaan, koska eka näkee toisen läpi ja muistaa toisen temput ja siitä syystä toka pelkää toista ja mustamaalaa tätä, koska kukapa haluaisi todistajia omille rikoksilleen.

Miten tää kuulostaa siltä, että se omahyväinen narsku löytyy peilistä. Olen itse introvertti enkä voi sietää tuollaista ekstroverttien mustamaalaamista. Olet vain epävarma ja ikävä ihminen itse.

Kun siinä toisessa on vain se jokin, mikä hurmaa alta aikayksikön..  silloin on oikeastaan ihan sama, mitä toinen harrastaa, kuluttaa aikaansa jne. , kunhan vain kummatkin viihtyy olla kaksin ja nauttii yhdessäolosta.

Sen vain tietää lähes ensikatseiden aikana.

Aika hiljainen, miettii ennen kuin puhuu. Tarkkailija. Ehkä vähän ujokin? Suorapuheinen kyllä, mutta ei koskaan tarkoituksellisen loukkaavasti. Pitää itseään sosiaalisesti kömpelönä, mutta ehkä juuri siksi kun asiasta on suoraan puhuttu, tietää että tiedän, ja että tiedän ettei hänellä ole tarkoitus loukata. Vähään tyytyväinen, ei tarvitse keksiä mitään erityistä, voidaan mennä vaikka kävelylle ja istahtaa puiston penkille, tai kokata yhdessä jotain ihan tavallista ruokaa.