Millainen on se ihminen, jonka seurasta tykkäät? Miksi joistakin tykätään

-älyllisesti utelias ja inspiroiva

-huumorintajuinen, hauska tyyppi

-kykenee empatiaan

-keskustelee vastavuoroisesti ( ei monologeja!)

Samat toiveet kuin parisuhteelle siis.

161 unohti mainita:

-rehellisyys, ei vedä mitään roolia

Vierailija kirjoitti:

Rento, joustava, pääsääntöisesti positiivinen ja välitön ihminen joka osaa luovia erilaisten ihmisten kanssa. On sosiaalisesti tsitava ja tilannetajuinen, sekä pystyy siis muuttamaan omaa käytöstään ja toimintaansa tilanteen vaatimalla tavalla. Sellainen joka ei ole kauhean ehdoton joka asiassa, vaan vähän sellanen keskitien kulkija jolle on tärkeintä se että hyvä fiilis säilyy kaikilla, eikä se että asiat tapahtuu niinkun hän haluaa ja silloin kun hän haluaa ja huom hänen ei tarvitse sanoa joka asiaan omaa mielipidettään eikä varsinkaan sitä viimeistä sanaa.

Semmonen aito ihminen jonka kanssa tulee melko pian olo että voi itsekin olla ihan rennosti se mitä on. 

Tämä. Tosi moni joka valittaa, että häntä ei pyydetä mukaan, ei vain tajua sitä että on tavalla tai toisella joustamaton, hankala ihminen. Eli ihminen jonka kanssa ei ole helppoa vain olla, mennä ja tehdä. Jos haluan vaikka lähteä viettämään kesäistä vapaailtaa ulos, pyydän mukaan joustavan ihmisen, en sellaista jolla on ongelmia joka toisen paikan, tekemisen ja ihmisen kanssa. En halua seuraksi silloin ihmistä, jolle ei mikään kelpaa tai jonka seurassa tarvitsee hävetä käytöstapojen puutetta jos kohtaa tuttuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jännä juttu muuten, miten mukavat ihmiset ovat monella tasolla mukavia ja meneviä muutoinkin. Ne on ne negatiiviset ruikuttajat jotka jäävät kotiin kyhnöttämään. Ihmiset joista tykkään, ovat avoimia myös muille ihmisille eivätkä heti nouse takajaloilleen, jos jossain on joku mun tuttu jota kaveri ei itse tunne. Tän takia en oikein introvertteja jaksa, koska nää menee niin hankaliksi jos seuraan tulee hetkeksi joku muu. En pidä siitä ajattelutavasta, että kaverin voi omia vain omaan käyttöön sovituksi ajaksi. Jotenkin niin itsekästä. Onko liikaa vaadittu olla ystävällinen kaverin kaverille?

Haluan viettää ystävieni kanssa sekä kahdenkeskistä aikaa että muuta sosiaalista aikaa. Luottamuksellisista asioista ei voi puhua isommassa joukossa.

Eli olet niin hyvä ystävä, että haluat ystäväsi olevan mulkku toista ystäväänsä kohtaan? Mietipä itse, jos sattuisit olemaan tämä kolmas osapuoli, törmäisit ystävääsi, joka ei voi edes paria lausetta kanssasi vaihtaa, koska on jonkun omistushaluisen seurassa? No ainakin ystäväsi ystävät pysyvät ikuisesti vieraina sinulle, eli iso osa ysäväsi elämää.

Vierailija kirjoitti:

Tuli mieleen vaivaannuttavasta ilmapiiristä: Suomessa monelle hiljaisuus on ok

 

Vieraat saattavat ajatella että onpa kiva tunnelma täällä ja hiljaisuus on seuraus siitä.

Mä oon tälläinen. Arvostan seuraa jossa on helppo olla hiljaa ja keksisin helposti puhuttavaa mutta ei ole tarvetta

Tykkään siitä jos ystävä tuo elämääni jonkun uuden osa-alueen, vaikka harrastuksen ja opin hänen kautta 

Ystävänä sellainen, jolla ei ole pakottavaa tarvetta höpöttää koko ajan non stoppina. Siis ihminen jonka kanssa voi jutella, joka siis myös jaksaa kuunnellakin. 

Sit yks tyyppi töissä on semmonen, josta kaikki tykkää. Hän on yksinkertaisesti hauska. Vähän erikoinen, mutta nokkela. Mutta ei mikään väkisin vitsinvääntäjä, semmoset on rasittavia..

Tunnen myös ihmisiä joiden seurasta pidetään muttei pidetä hänestä itsestään.

Yleisesti ottaen korkeakouluttautunut, fiksu, tunnetaitoinen, neurotyypillinen, yhteistä huumorintajua, ei materialistinen muttei poliittinen paasaajaakaan. Monipuolinen keskustelija, ei puhu päälle tai anna neuvoja jatkuvasti ja pyytämättä. Mikä tärkeintä, osaa kuunnella eikä odota luennointivuoroaan. Ei piikkittevää huumoria ei jyräämistä.

Lämmin, katsoo silmiin. Rento, puhuu kivasti ja reagoi puheeseen. Mikään pahempi kuin reagoimaton ihminen, joka vaikuttaakin samalla luotaantyöntävältä. 
Keskustelu syntyy vaivattomasti ja aihetta riittää ja kun tavataan seuraavan kerran juttu jatkuu kivoissa merkeissä. Eli lämmin ja vastaanottavainen henkilö. Voidaan puhua syvemmin tai kepeämmin mutta tulee kiva olo tapaamisesta.

Mitähän miljardööri Antti Herlin sanoisi ..

(  omaisuus lähes viisi miljardia dollaria - noin 4, 16 miljardia euroa  )

Antti Herlinin varallisuus ..

Antti Herlinin arvioitu nettovarallisuus kasvoi Forbesin miljardöörilistauksen mukaan viime vuonna noin 1,1 miljardilla dollarilla  ( eli noin 950 miljoonalla eurolla )

Kriittinen, syvällinen, moniulotteinen, provosoiva ja puoliaan pitävä. Hänen seurassaan ei tule tylsää.

Riittävän tervepäinen. Joustava, myönteinen. Pitää sanansa ja lupauksensa. Sopivan puhelias. Huumorintajuinen. Vastavuoroinen, eli reagoi mun juttuihin ja vastavuoroisuus toteutuu myös siinä, mitä suhteeseen antaa ja mitä siitä ottaa/saa. Sen verran kuntoa, että jaksaa lähteä esim. festareille. 

Tykkään persuttomista eli ei-fassareista ihmisistä koska he ovat tykkäämisen ansainneet. Toisin kuin ns. nilkit.

Täytyy olla "samanluonteinen" kuin minä, on ihan selvää ettei välttämättä kaikkien kanssa tule toimeen!

SEPÄ IKÄVÄÄ!

Oliskohan Antti Herlin poikamies, ei sillä että olisin rahanahne, ihan pikkuisen ehkä!

Täällä tuli paljon noita hyvän tyypin ominaisuuksia, joita aloin itsekin ajatella tarkemmin. Minulla on yksi ystävä lapsuuden ajoilta, jolle kaikenlainen lähteminen ja meneminen on aina työn ja tuskan takana. Harvoin häntä saa mihinkään ja hän poistuu aina koirienhoidon varjolla joskus yhdeksältä. Hän ei illanvietoissa osaa oikein heittäytyä koskaan, vaan on aina sellainen hieman pingoittunut aina. Yksi illanvietto kolmeen kertaan vuodessa riittänee hänelle täyttämään sosiaaliset akut tai sitten ne vain kuluttavat ne loppuun asti. Kahden kesken hän on erittäin totinen, vaikka on joskus inttänytkin, että kyllä hänellä on huumorintajua. On huumorintajua, mutta se ei lähde sosiaalisissa tilanteissa kantamaan ja ruokkimaan toisten hassuttelua ja älykästä jutustelua. Keskustelunaiheet liittyisivät aina johonkin totiseen, kuten työhönsä tai politiikkaan. Epäilen, että hän on hieman kirjolla, koska juuttuu joihinkin kuiviin arkielämän projekteihin/vikoihin aika taistelu- ja lakihenkisesti. Sellaiseen usein totean jotain, että en jaksaisi itse jumittaa tuollaisessa, mikä suututtaa häntä. Olen silti hänen ystävänsä ja pidän hänestä. Silti sellainen kiva ja yleisesti pidetty olisi noiden mainitsemieni ominaisuuksien/tapojen vastakohta. 

Joustava eikä loputtomasti mikromanakeeraava. Sellainen, joka ei pommita turhanpäiväisillä viesteillä eikä suutu jos niihin ei vastaa heti. Sellainen, joka ei nosta elämää siitä, jos joku ei aina tykkää hänen kaikista somepäivityksistään. Sellainen, joka ei vaadi että kaikki tehdään juuri hänen mielensä mukaan.