Rehellisesti: hoitaisitko ikääntynyttä vanhempaasi jos sinut velvoitettaisiin siihen?
Jos siis tulevaisuudessa siirrytään sellaiseen systeemiin, että yhteiskunta järjestää vanhustenhoitoa vain niille joilla ei ole omaisia. Lopuille nimettäisiin omaiset jotka ovat vastuussa vanhuksen hoidon järjestämisestä, ja velvollisuuden laiminlyömisestä seuraisi syyte heitteillejätöstä.
Hoitaisitteko omia vanhempianne, jos käsky kävisi? Ottaisitteko luoksenne asumaan, muuttaisitteko itse heidän luokseen, lopettaisitteko työnteon jne.?
Omasta mielestäni pakotettu omaishoito on kuolleena syntynyt ajatus, koska hyvin iso osa omaisista yrittäisi viimeiseen asti kiertää ja kikkailla ettei vanhusta tarvitsisi hoitaa. Jatkettaisiin töissä ja jätettäisiin vanhus työpäivän ajaksi yksin kotiin vaikka hän tarvitsisi jatkuvaa valvontaa. Osa vanhuksista jäisi kokonaan heitteille, ja osa taas saisi lapsiltaan todella kylmää kohtelua. Harvassa olisivat lämmintä ja rakastavaa hoivaa tarjoavat omaiset.
Minä muuttaisin pois maasta tuollaisessa tilanteessa ja käskisin vanhempien maksaa hoitonsa ihan itse. Enkä edes häpeä sanoa tätä ääneen.
Kommentit (120)
Riippuu minkälaista hoitoa he tarvitsisivat. Tuskin selviäisin esimerkiksi pitkälle edenneen muistisairauden kanssa, joka muuttaisi ihmisen luonteen täysin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi lapsettomia ei voisi velvoittaa pitämään huolta niistä vanhuksista, joilla ei ole lapsia? Miksi lapsiperheitä vain velvoitetaan, ne jotka muutenkin ovat tiukoilla?
Kai sulla nyt on velvollisuus pitää huolta OMASTA PERHEESTÄSI. Se ei ole randomeitten lapsettomien velvollisuus.
Itse olet valinnut hankkia lapsia.
Eli lapsettomille nappi otsaan kun eläkeikä saavutetaan? YMmärrän miksi olet lapseton ja kiitän meidän kaikkien puolesta siitä.
Se menisi sitten niin kuin aiemminkin, eli jos ei halua itse hoitaa, niin lapset maksaa hoivapaikan kulut kokonaisuudessaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en todellakaan halua, että lapseni joutuisivat hoitamaan minua. Rakastan lapsiani, ja juuri siitä syystä en haluaisi, että heillä olisi tuollaista pakkoa. Ennemmin heitän lusikan nurkkaan tarkoituksellisesti.
Sama juttu, en ikimaailmassa haluaisi olla hoidettava taakka lapsilleni. Enkä hoida vanhempiani.
Taakka? Vihaako ihmiset näin paljon vanhempiaan?
Siinä vaiheessa kun olet arvaamaton muistisairas, järki mennyt ja kuset ja paskot allesi, olet todellakin aivan täysipäiväinen hoidettava.
Onneksi ei tarvitse tuota enää miettiä. Tein parhaani, jotta äiti sai toiveidensa mukaan nukkua ikiuneen omassa kodissaan ja omassa sängyssään. Vaikka asuinkin naapurissa, tein etätöitä ja mulla oli joustava työnantaja, niin kyllähän se mun talouttani aika pahasti kiristi, kun joissain kuukausissa saattoi olla vain 15 työtuntia. Hädin tuskin riitti mun yhtiövastikkeeseen ja muitakin maksettavia oli. Onneksi olen aina säästänyt ja sijoittanut, niin ei sentään mennyt koti alta. Mutta raskastahan se oli yrittää olla edes vähän töissä, kun viikossa sai nukuttua ehkä jonkun 20 tuntia. Äiti eli kuukautta vaille 97-.vuotiaaksi ja nyt on sitten tossa vielä isä, joka täyttäisi joulukuussa 97 vuotta, mutta tuskin elää siihen asti.
Tavallaan ymmärrän tuon idean siitä, että lapset huolehtii. Mutta vähintään se edellyttää perustuslakiin muutoksia. Siis että kun vanhus on tuossa jamassa, siltä viedään poikeustoimikelpoisuus ja itsemääräämisoikeus pois. Palautetaan se lastensa suhteen samalle tasolle kuin mikä päätösvalta taaperolla on vanhempiinsa nähden.
Mulla ja siskollani on ollut aikamoinen vääntö nyt isän kanssa siitä, että kun kerran isällä on rahaa, niin sillä sitten ostetaan isälle palveluita. Mä jouduin jo 1996 vaihtamaan sairaanhoitajan hommista pois, koska en nivelreumaan sairastuttuani pystynyt enää hoitotyötä. Mä kyllä voisin järjestää isän asiat ihan loistavasti, mutta koska isä on edelleen oikeustoimikelpoinen, niin...
Mä rakastin mun äitiäni tosi paljon, mutta silti olen surullinen siitä, miten paljon äiti joutui viimeisinä kuukausinaan kärsimään kipuja. Ja ihan vain siksi, että isäni päätti niin. Mulla ei ollut mitään juridisia mahdollisuuksia vaikuttaa yhtikäs mihinkään.
Mulla vanhemmat ovat olleet pitkäikäisiä, mutta monilla tilanne on toinen. Pitääkö heittää omat teininsä kadulle, jotta voi ottaa vanhempansa kotiinsa? Mun mielestä ei pidä.
Vierailija kirjoitti:
Se menisi sitten niin kuin aiemminkin, eli jos ei halua itse hoitaa, niin lapset maksaa hoivapaikan kulut kokonaisuudessaan.
Olen ainoa lapsi ja maksaisin 2000-3000€/kk hoitopaikasta? Ei riitä rahat.
Olen hoivavastuuni hoitanut erityislapsen äitinä. (Lisäksi on toinenkin lapsi.) En ikävä kyllä pysty alkaa äitini tai anopin omaishoitajaksi. Isä on kuollut, eikä appi ole läheinen. Olen ollut pitkään pois työelämästä, ja toivottavasti pääsen pelaamaan työelämään ja saan työskennellä itse noin 70-vuotiaaksi. En saa muuten eläkettä käytännössä ollenkaan.
En myöskään henkisesti jaksaisi alkaa omaishoitajaksi enää vanhuksille.
Olen 66 ja eläkkeellä, vanhemmat ysikymppisiä, eikä vielä tarvitse mitään hoitoa. Jos tarve tulee, hoidan kyllä vanhempiani. Vuodepotilaita tai täysin muistamattomia en kuitenkaan voisi hoitaa ilman kotiapua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se menisi sitten niin kuin aiemminkin, eli jos ei halua itse hoitaa, niin lapset maksaa hoivapaikan kulut kokonaisuudessaan.
Olen ainoa lapsi ja maksaisin 2000-3000€/kk hoitopaikasta? Ei riitä rahat.
Tuskin selviäisit noin halvalla.
Mä tienaan nyt n. 50 000e bruttona vuodessa. Jos kotiini vielä kaksi vanhusta muuttaa,mikä tarkottaa että tästäkin omakotitalosta pitää varmana muokata vanhus ystävällinen korotetulla WC istuimella,hommata kaksi sänkyä ja mitä vielä. Ja oikeastaan taloni pitäisi muokata alakerrasta, ei tänne kahta sänkyä mahdu,koska ei vanhukset portaita pääse yläkertaan. Eli montako kymmentä tuhatta tarvitsee talon laajennukseen?Heistä tulee kk kuluja ja nykyisellä palkalla mulla siihen ei ole varaa,on juuri varaa omaan jälkikasvuun + omakotitalo kulut. Sitten joku ottaa laskimen,paljon vanhuksen hoito vuodessa veisi rahaa,että riittääkö jos valtio antaa vuodessa 80 000e vähintään,voin jäädä kotiin. Tosin lomaa tarttee, niin soitan aina viikonlopuksi lanssin hakemaan päivystykseen koska niillä on " vatsat sekasin". Mikä on ihan joka päivää päivystyksessä. Omaiset lähettää vanhukset sinne noilla syillä viikonloppuisin, vaikka mitään ei ole kun tarttee vähän taukoa hoidosta.
Isää olisin voinut hoitaa. Hän on mukava ja helppoluonteinen ihminen. Hän tosin on niin huonossa kunnossa, ettei häntä voi hoitaa kotona.
Äitini hoitaminen taas on mahdotonta. Vaikea ihminen, jolta puuttuu kyky ja halu yhteistyöhön. Toistaiseksi asuu vielä kotonaan ja haukkuu kaikki, jotka siellä käyvät tai jättävät käymättä.
En hoitaisi. Minulle ei lapsuudessa tehty edes lämmintä ruokaa ja jouduin katsomaan vanhempien pahaa oloa ja alkoholismia, joten miksi olisin velvollinen huolehtimaan heistä mahdollisesti jopa kymmeniä vuosia. Lisäksi vanhus on monin verroin haastavampi kuin pieni lapsi ja siinä törmää pahasti yhteen niin luonteet kuin kaikki muukin sekä toki fyysisyydeltään hoito ihan eri luokkaa. Olen niin erilainen omien vanhempieni kanssa esim siisteystasolta etten vaan kykenisi mitenkään heidän hoitoonsa. Lisäksi ovat itse aiheuttaneet omia sairauksiaan eivätkä edes yritä hoitaa niitä vielä kun pystyisivät siihen vallan mainosti esim ruokavaliolla joka esim 2 tyypin diabetekseen tunnetusti paras keino.
En tietenkään lopettaisi työtä jos se heikentäisi omaa toimeentuloa ja uramahdollisuuksia merkittävästi. Sitäpaitsi lapsettomana (vela)sinkkuna työ on mulle valtava henkireikä. Mutta oon myös aina tykännyt ns. hoivatyöstä. Haluaisin ilman muuta kantaa korteni kekoon vaikka sillä että tavatessa olen aidosti läsnä, kuuntelen, autan, innostan ja tsemppaan! 💪😃 Vanhemmat ovat aina olleet apuna, ei puhettakaan että olisivat ikinä jättäneet pulaan. Jos mun seurasta on joskus apua niin ilman muuta haluan sitä antaa. N34
Ottaisin syytteet heitteillejätöstä. Kertoisin oikein mielelläni, miksi jätin ja tulen jättämään vanhempani heitteille myös jatkossa. Tekivät kyllä liudan lapsia, mutta kiinnostusta huolehtia lapsista ei ollut koskaan. On suoranainen ihme, että selvisimme elossa aikuisiksi, joista jokainen on kuormittanut mielenterveyspalveluja runsain määrin, kun pää ei kestä lapsuudessa koetun jatkuvan stressin takia.
Toki kannattaa huomioida, että ennen ihmiset asuivat ahtaammin. Ja selvisivät. Miten tänään ei enää selvitä siitä mistä ennen.
Voisin hyvin hoitaa vanhempiani jos olisivat elossa.
Ei täysi-ikäistä ihmistä voi vastuuttaa hoitamaan minkään oikeusperiaatteen perusteella.
Vierailija kirjoitti:
Isää olisin voinut hoitaa. Hän on mukava ja helppoluonteinen ihminen. Hän tosin on niin huonossa kunnossa, ettei häntä voi hoitaa kotona.
Äitini hoitaminen taas on mahdotonta. Vaikea ihminen, jolta puuttuu kyky ja halu yhteistyöhön. Toistaiseksi asuu vielä kotonaan ja haukkuu kaikki, jotka siellä käyvät tai jättävät käymättä.
Onko dementiaa vai onko aina ollut tuollainen negatiivinen? Mun äiti oli kamalan onneton, vaikkei oikein syytä ollutkaan, aina valitti kaikesta. Kun lopulta pääsi vanhainkotiin, kehuivat jatkuvasti, että hän on koko osaston lemmikki ja ilopilleri.
en. vihaan vanhempiani. Pikkulapsesta asti olen ollut heidän henkilökohtainen pikku palvelija. Muistan kun täystin 18-vuotta niin, minusta tuli heidän juoppokuskinsa. Ja kaikkea muuta paskaaa. Mädäntykööt sänkyynsä mun puolesta.
Istuisin sitten varmaan vankilassa totaalikieltäytymisestä. Tai ei ne taida enää vankilaan joutua, vaan saavat vaan seurantapannan nilkkaan.