Olin lapsena perheen vastuunkantaja, nyt minut suljetaan ulkopuolelle

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan vain ohiksena, kyllä se vastuunkantajan rooli voi olla myös keskimmäisellä tai pikkusisaruksella. Ei se aina niin mene, että vanhin sen kantaisi. 

Aika usein kantaa.

No ei, vaan keskimmäinen on usein se aito vastuunkantaja tutkimusten mukaan. Ja nimen omaan HILJAINEN VASTUUNKANTAJA. Se ei näy kenellekään, koska vanhin osaa heittaa martyyrin viutan teostaan päällensä, eikä kukaan nää mitä keskimmäinen on tehnyt. 

Mitä jos perustaisit oman ketjun? Jos olet sisarukseni, niin sinä et ainakaan ollut kännisen isän panttivankina yökaudet kuuntelemassa miten lapset pilasivat isän elämän eikä hän niitä edes halunnut. Sinä nukuit sängyssä ja olit päivisin jossain isän kanssa chillaamassa kun sinua ei pidetty niin hyvänä kuuntelijana (kunpa olisin itsekin ollut niin onnekas!).

Mitä jos sinä hakisit itsellesi apua, jos tulkitset kirjoitukseni noin. Jos jää vain ajattelemaan kaikkia kaameuksia itsensä kannalta, niin sitä äkkiä sokeutuu ja empatia katoaa. Silloin se katoaa myös itseltä. Mistä edes päättelit minun olevan keskimmäinen? En ole, vaan sisarussuhteita tutkiva ammattilainen. 

 

Tämä ketju on minusta surullinen osoitus siitä, että ihmiset eivät osaa ajatella erilaisia haasteita perheessä. Ei todellakaan ole helppo rooli myöskään se, että saa "kulta lapsen" roolin. Aivan sairaan tuhoava ihmiselle. Se unohtuu monilta. Mutta minä lopetan, täällä tuskin kovinkaan moni on valmis katsomaan asioita laajemmin, se oma totuus ei ole sama kuin toisen ihmisen totuus!!! 

Mistä päättelet etten olisi apua hakenut?

Mieluummin olisin ottanut ne kultalapsen saamat matkat ja rahastot kuin tämän perheen likakaivon osan.

Ei vaikuta ammattimaiselta tulla vertaistuelliseen ketjuun vähättelemään muiden kokemuksia.

Minä olen keskimmäinen lapsi ja se todellinen vastuunkantaja. Isosiskoni kyllä hääräsi ja määräsi ja marisi, mutta aiheutti vain pelkkää lisähuolta mesomisellaan. Taloudellisen katastrofin kourissa koko aikuisikänsä. Kuuntelin vuosikaudet sitä syyllistämistä ja painostamista, kunnes sitten eräänä päivänä maksettuani jälleen monella tonnilla hänen vuokrarästejään, hän kehtasi väittää, miten hän aviomiehensä (joka juuri oli häipynyt) oli muka se joka häntä oli kannatellut vuosikaudet ja hän jopa syytti minua taloustilanteestaan! 

Lopetin koko kannattelun siihen paikkaan.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen keskimmäinen lapsi ja se todellinen vastuunkantaja. Isosiskoni kyllä hääräsi ja määräsi ja marisi, mutta aiheutti vain pelkkää lisähuolta mesomisellaan. Taloudellisen katastrofin kourissa koko aikuisikänsä. Kuuntelin vuosikaudet sitä syyllistämistä ja painostamista, kunnes sitten eräänä päivänä maksettuani jälleen monella tonnilla hänen vuokrarästejään, hän kehtasi väittää, miten hän aviomiehensä (joka juuri oli häipynyt) oli muka se joka häntä oli kannatellut vuosikaudet ja hän jopa syytti minua taloustilanteestaan! 

 

Lopetin koko kannattelun siihen paikkaan.

Miksi olet ylipäätään maksanut toisen laskuja ja rästejä? Kuulostaa läheisriippuvaisen toiminnalta.

Jostain syystä osassa perheistä äidit nostavat sen vanhimman lapsen joksikin varavanhemmaksi vastuuseen perheestä. Erkaanuttaa sen lapsen muusta perheestä erittäin tehokkaasti. 

Aloittajalle; toivon todella, että katkaiset välit noihin sinua tyhjiin imijöistä. Saat paremman elämän sillä tavoin. Valitse seurasi. Sukulaisuus ei velvoita. Paina tämä kaaliisi nyt ja heti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen keskimmäinen lapsi ja se todellinen vastuunkantaja. Isosiskoni kyllä hääräsi ja määräsi ja marisi, mutta aiheutti vain pelkkää lisähuolta mesomisellaan. Taloudellisen katastrofin kourissa koko aikuisikänsä. Kuuntelin vuosikaudet sitä syyllistämistä ja painostamista, kunnes sitten eräänä päivänä maksettuani jälleen monella tonnilla hänen vuokrarästejään, hän kehtasi väittää, miten hän aviomiehensä (joka juuri oli häipynyt) oli muka se joka häntä oli kannatellut vuosikaudet ja hän jopa syytti minua taloustilanteestaan! 

 

Lopetin koko kannattelun siihen paikkaan.

Miksi olet ylipäätään maksanut toisen laskuja ja rästejä? Kuulostaa läheisriippuvaisen toiminnalta.

Lapsesta asti ehdollistettu ja syyllistetty. 

Vierailija kirjoitti:

Jostain syystä osassa perheistä äidit nostavat sen vanhimman lapsen joksikin varavanhemmaksi vastuuseen perheestä. Erkaanuttaa sen lapsen muusta perheestä erittäin tehokkaasti. 

Toimimattomassa perheessä vanhemmat eivät tunnu välttämättä hahmottavan lasta lapsena, vaan lapsi asetetaan ikään kuin vanhempien väliin yhdeksi huoltajaksi ja uskotuksi. Vanhemmat voivat tässä kolmiodraamassa sitten olla mustasukkaisia toistensa ja onnettomassa tilanteessa olevan lapsen huomiosta ja tämän takia ylentää ja alentaa lastaan. Omana persoonanaan häntä ei nähdä vaan sen kautta kuinka hyödyllinen hän vanhempien näkökulmasta on.

Vierailija kirjoitti:

Aloittajalle; toivon todella, että katkaiset välit noihin sinua tyhjiin imijöistä. Saat paremman elämän sillä tavoin. Valitse seurasi. Sukulaisuus ei velvoita. Paina tämä kaaliisi nyt ja heti.

Sain aikanaan terapiassa kehuja siitä, kun yritin sietää sukulaisten outoa ja haitallista käytöstä. Oli kuulemma hyvä yrittää pitää jonkinlaisia välejä edes. Harmittaa että  tämän neuvon takia monta vuotta altisti itseään uusille traumaattisille tilanteille. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan opetella pitämään kiinni omista rajoistaan paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Se on tyypillisintä elämää, että usein käy niin, että paskahommat kasautuvat yhdelle ihmiselle.

Jos perheen toisella tai molemmilla vanhemmilla on päihde- tai mielenterveysongelmia monasti vanhimmasta lapsesta tulee vastuun kantaja ja usein myös läheisriippuvainen joka rooli sitten saattaa seurata perässä myös aikuisuuteen ja oma elämä voi siinä sitten jäädä lähes kokonaan elämättä.  

Itse voi määritellä omat rajansa ja toiveensa perheenjäsenille ja sitten kertoa ne pehmeällä tavalla. Usein toisilta ihmisiltä menee hetki ymmärtää rajoja, joten niitä pitää toistaa tarvittaessa ihmisille ystävällisesti mutta päättäväisesti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloittajalle; toivon todella, että katkaiset välit noihin sinua tyhjiin imijöistä. Saat paremman elämän sillä tavoin. Valitse seurasi. Sukulaisuus ei velvoita. Paina tämä kaaliisi nyt ja heti.

Sain aikanaan terapiassa kehuja siitä, kun yritin sietää sukulaisten outoa ja haitallista käytöstä. Oli kuulemma hyvä yrittää pitää jonkinlaisia välejä edes. Harmittaa että  tämän neuvon takia monta vuotta altisti itseään uusille traumaattisille tilanteille. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan opetella pitämään kiinni omista rajoistaan paremmin.

Nyt et kuuntele enää terapeuttia. Sinuahan se terapeutti kannusti jatkamaan hyväksikäyttöäsi, että sinua saisi edelleen hyväksikäyttää. Pthyi sille terapeutille.

Sinä laitat rajat rajattomille. Näin sinun pitää toimia oman itsesi takia. Kaikkea hyvää sinulle. Elämäsi laatu tulee paranemaan, kun jätät taaksesi hyväksikäyttäjät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on tyypillisintä elämää, että usein käy niin, että paskahommat kasautuvat yhdelle ihmiselle.

Jos perheen toisella tai molemmilla vanhemmilla on päihde- tai mielenterveysongelmia monasti vanhimmasta lapsesta tulee vastuun kantaja ja usein myös läheisriippuvainen joka rooli sitten saattaa seurata perässä myös aikuisuuteen ja oma elämä voi siinä sitten jäädä lähes kokonaan elämättä.  

Olen yrittänyt vähentää yksinään sinnittelyä, mutta se on todella vaikeaa. Erityisesti työpaikalla tunnutaan olevan ihan raivona siitä, jos se "reipas ja pärjäävä" työntekijä yrittää rajata tehtäviään ja enemmän tukeutua muihin, ettei uupuisi.

Myös terapiassa saattaa saada sinnittelystä kehuja eikä niihin yksinäisyyden ja avuttomuuden tunteisiin päästä käsiksi, kun terapeutti keskittyy ylistämään pakonomaisesta pinnistelystä. On aivan hirveää jos terapeutti näkee potilaasta vain suojakuoren eikä ole valmis kohtaamaan ihmistä sen takana.

Vierailija kirjoitti:

Itse voi määritellä omat rajansa ja toiveensa perheenjäsenille ja sitten kertoa ne pehmeällä tavalla. Usein toisilta ihmisiltä menee hetki ymmärtää rajoja, joten niitä pitää toistaa tarvittaessa ihmisille ystävällisesti mutta päättäväisesti. 

Pehmeä tapa ei tehoa. Pitää sanoa jyrkästi, ennen kuin rajattomille menee jotain jakeluun.

Vierailija kirjoitti:

Itse voi määritellä omat rajansa ja toiveensa perheenjäsenille ja sitten kertoa ne pehmeällä tavalla. Usein toisilta ihmisiltä menee hetki ymmärtää rajoja, joten niitä pitää toistaa tarvittaessa ihmisille ystävällisesti mutta päättäväisesti. 

Utopiaa toimimattomassa perheessä. Ei kaikilla ihmisillä ole valmiuksia ymmärtää mitä rajat tarkoittavat vaikka miten niitä ilmaisisi. Silloin ainoa vaihtoehto on ottaa itse etäisyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse voi määritellä omat rajansa ja toiveensa perheenjäsenille ja sitten kertoa ne pehmeällä tavalla. Usein toisilta ihmisiltä menee hetki ymmärtää rajoja, joten niitä pitää toistaa tarvittaessa ihmisille ystävällisesti mutta päättäväisesti. 

Pehmeä tapa ei tehoa. Pitää sanoa jyrkästi, ennen kuin rajattomille menee jotain jakeluun.

Ei mene silloinkaan. En edes viitsi laskea kuinka monta kertaa koululaisena sanoin, että haluan kännisen isän pois vuoteen viereltä selittämästä, jotta saan nukkua. Yleensä todettiin vain, että vielä tämä asia... Ja kun en voinut tilanteessa muutakaan, valuin taas kerran dissosiaatioon.

Ohjeeksi sanon, että kun joku ihminen aiheuttaa pahoinvointia sinulle, niin se ihminen on silloin paha.

Kun joku ihminen aiheuttaa vastenmielisyyttä sinulle, niin se ihminen on silloin vastenmielinen.

Jos jokin ei tunnu hyvältä, niin se ei ole sinulle hyväksi. Kuuntele itseäsi ihan ensisijaisesti itsesi hyvinvoinnin takia.

Tee niin, kuin sinusta tuntuu oikealta. Anna enin paino omille tuntemuksille. Vedä rajat nyt ja heti.

Vierailija kirjoitti:

Ohjeeksi sanon, että kun joku ihminen aiheuttaa pahoinvointia sinulle, niin se ihminen on silloin paha.

Kun joku ihminen aiheuttaa vastenmielisyyttä sinulle, niin se ihminen on silloin vastenmielinen.

 

Jos jokin ei tunnu hyvältä, niin se ei ole sinulle hyväksi. Kuuntele itseäsi ihan ensisijaisesti itsesi hyvinvoinnin takia.

 

Tee niin, kuin sinusta tuntuu oikealta. Anna enin paino omille tuntemuksille. Vedä rajat nyt ja heti.

Yritän, mutta se ei ole helppo. Lapsesta asti on tuntunut siltä, että minussa on pakko olla jotain pielessä, kun ahdistaa näin paljon.

Rajat, rajat, rajat

Vierailija kirjoitti:

Rajat, rajat, rajat

Ne ovat varmasti selkeä käsite sellaiselle, joka on kasvanut toimivassa perheessä. Toimimattomassa perheessä kasvanut sen sijaan päätyy karvaiden kokemusten kautta oppimaan että inhottavia hyväksikäyttäjiä voi olla myös muualla kuin omassa perheessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on tyypillisintä elämää, että usein käy niin, että paskahommat kasautuvat yhdelle ihmiselle.

Jos perheen toisella tai molemmilla vanhemmilla on päihde- tai mielenterveysongelmia monasti vanhimmasta lapsesta tulee vastuun kantaja ja usein myös läheisriippuvainen joka rooli sitten saattaa seurata perässä myös aikuisuuteen ja oma elämä voi siinä sitten jäädä lähes kokonaan elämättä.  

Olen yrittänyt vähentää yksinään sinnittelyä, mutta se on todella vaikeaa. Erityisesti työpaikalla tunnutaan olevan ihan raivona siitä, jos se "reipas ja pärjäävä" työntekijä yrittää rajata tehtäviään ja enemmän tukeutua muihin, ettei uupuisi.

Myös terapiassa saattaa saada sinnittelystä kehuja eikä niihin yksinäisyyden ja avuttomuuden tunteisiin päästä käsiksi, kun terapeutti keskittyy ylistämään pakonomaisesta pinnistelystä. On aivan hirveää jos terapeutti näkee potilaasta vain suojakuoren eikä ole valmis kohtaamaan ihmistä sen takana.

Tästä ei kovin paljon puhuta, mutten usko että tällaiset tilanteet ovat lopulta terapiassa kovin harvinaisia.