Voidaanko keskustella järkevästi siitä miksi jotkut naiset (ehkä miehetkin) ovat alttiimpia ulkonäköpaineille?

Oma epävarmuus, jota vaikutteet sieltä täältä ruokkivat.

Varmaan lähtökohtaisesti huono itsetunto. Sellainen, että yrittää ulkonäköään tietynlaiseksi muokkaamalla tulla hyväksytyksi. Siinä voi sitten on olla monta tahoa, jolta tätä hyväksyntää haetaan. Nykyään moni varmaan käyttää somea siihen. Mutta mistä se huono itsetunto sitten ihmiselle tulee, niin oletettavasti joko lapsuuden kokemuksista tai mahdollisesti jostain kiusaamiskokemuksista. Jokuhan näiden ihmisten itsetuntoa kolhii ja viestii, etteivät he kelpaisi ihan sellaisella ulkonäöllä, mikä on sattunut geenien myötä tulemaan. Myös sillä on väliä, että saisi sitä positiivista viestiä itsestä muilta.

"Ydinkokemus omasta arvosta: Asiantuntijoiden mukaan ihmisen perustavanlaatuinen kokemus omasta arvostaan suojaa häntä ulkoisilta paineilta. Jos itsetunto on rakentunut varhaislapsuudesta asti vahvaksi ja muille asioille kuin ulkonäölle, median ja ympäristön luomat illuusiot eivät pääse vaikuttamaan syvälle"

Vierailija kirjoitti:

Varmaan lähtökohtaisesti huono itsetunto. Sellainen, että yrittää ulkonäköään tietynlaiseksi muokkaamalla tulla hyväksytyksi. Siinä voi sitten on olla monta tahoa, jolta tätä hyväksyntää haetaan. Nykyään moni varmaan käyttää somea siihen. Mutta mistä se huono itsetunto sitten ihmiselle tulee, niin oletettavasti joko lapsuuden kokemuksista tai mahdollisesti jostain kiusaamiskokemuksista. Jokuhan näiden ihmisten itsetuntoa kolhii ja viestii, etteivät he kelpaisi ihan sellaisella ulkonäöllä, mikä on sattunut geenien myötä tulemaan. Myös sillä on väliä, että saisi sitä positiivista viestiä itsestä muilta.

Itselläni on huono itsetunto mutta synnyin melko nätiksi. jos olisin syntynyt rumemmaksi mietin haluaisinko sitten esim muokata/meikata enempi itseäni

En tiedä, mutta minä iloitsen että joka ikinen aamu on kova erektio vielä 47-vuotiaanakin ja rinnalla maailman paras nainen.

Vierailija kirjoitti:

En tiedä, mutta minä iloitsen että joka ikinen aamu on kova erektio vielä 47-vuotiaanakin ja rinnalla maailman paras nainen.

Kiva kuulla erttä olet onnellinen! pidä kiinni tuosta!

"Minulla ei ole muuta tarjottavaa kuin ulkonäkö" 

Vierailija kirjoitti:

En tiedä, mutta minä iloitsen että joka ikinen aamu on kova erektio vielä 47-vuotiaanakin ja rinnalla maailman paras nainen.

Vähän meni ehkä aiheen ohi mutta sallittakoon. Olisipa kaikilla viriili mies. Onnittelut sulle ja naisellesi.

Eihän sitä tarvitse minun pituusrajoitteisena ja kajuuntuneena  miehenä katsoa ympärilleni, niin voin havaita, että useampi kuin seitsemässä parisuhteessa kymmenestä mies on kookkaampi. Ja, jos tästä huomautan, niin huomautetaan, että syy on se, että mulla olisi huono itsetunto. 

No siinähän sitä paineita tulee säilyttää hyvä itse tunto kun en minä ainakaan tiedä, millä kasvattaa pituutta lisää. Treenamalla ja saavuttamalla näkyvät vatsalihakset sain kuulla olevani turha pullistelija. - olihan se toki vaihtelua sille, että aiemmin oli saanut kuulla olevansa puutarhatinttu tai hukkapätkä. 

En minä tästä tilanteesta nyt syytä naisia, en yhtäkään naista. Ihan yhtälailla osa miehistä, itseasiassa oman kokemukseni useamminkin haluaa syystä tai toisesta sivaltaa, jotain muka hauskaa tai sitten yksinkertaisesti typerää kohdatessaan jonkun ulkonäössä jotain heidän ennakkoluulojaan ja asenteitaan rikkovaa.

En siksikään, että ihan yhtä hyvin moni mies voi haluta ja toivoa, ellei peräti vaatia, että kumppaninsa tulee olla heitä lyhyempi ja tai vaikka tuuheatukkaisempi.  

Katsoin Diosa Sara nimisen sisällöntuottajan haastattelua, jossa kertoi käyttäneensä tämän kohuklinikan palveluita kehon muokkauksessaan. Samainen henkilö työkseen on somessa esillä, koko kroppa on duunattu lähes kaikilta osin uusiksi. Ihminen on kuitenkin perusnätti nainen. Kuitenkin lopputulemana tuli sellainen ajatus  mieleen, että jatkuva esillä olo, oman kropan käyttö kaupallisesti, jatkuva vertailu muihin vastaaviin somessa saa varmasti koko ajan epäilemään omaa ulkonäköään. Tien jonka ihminen on valinnut, pakostakin asettaa hänet jatkuvasti riippuvaiseksi siitä, mitä muut ajattelevat hänen ulkonäöstään. Se on henki ja elämä ja myöskin ammatti ja elinkeino. Onhan se loppupeleissä paljon vapauttavampaa hankkia jokin muu ammatti, jossa voi keskittyä tekemiseen eikä siihen, että on jatkuvasti hyvännäköinen ja kelpaa jollekin siinä mielessä. 

Ulkonäköpaineet johtuu useimmiten omasta itsestä. Omasta ajattelusta.

Kulttuuri. 

Sairaus (kehonkuvan  häiriöt).

Ihmisarvon ymmärtäminen (kaikki arvokkaita).

Saako antaa vähän boksin ulkopuolelta tulevan ajatuksen? Se, että ihmisellä iästä riippumatta ei ole muuta kiinnostavaa tekemistä ja ajattelemista. Jos on harrastus, tai opinnot, tai hyväntekeväisyystyö tai ihan mikä tahansa sellainen asia, joka kiinnostaa ja jota tekemällä huomaa edistyvänsä, pärjäävänsä ja jossa tuntee olevansa hyvä ja ajan ja tekemisen myötä parempi ja josta myös saa myönteistä palautetta muilta - ei silloin tarvitse miettiä ulkonäköä. 

Vaikuttaa siltä, että nuorilla ei ole riittävästi tekemistä ja että nuorten- ja naistenlehtien (joita kaikki eivät lukeneet) tilalle on tullut täysin rajaton some (jota melkein kaikki lukevat/katsovat) ja siellä ulkonäkö on se ykkönen. Saavatko nuoret muuta heille itselleen relevanttia palautetta muualta kuin ulkonäöstä tai hyvistä shoppailulöydöistä? 

Toki on harrastuksia, joissa keho on tärkein väline ja johon liittyy ihan lajin puolesta vaatimuksia keholle ja toisinaan myös ulkonäölle. Mutta tällaiset lähinnä urheiluun liittyvät harrastukset eivät välttämättä ole kovin yleisiä ja niissä olevat ulkonäköpaineet ovat jo tiedossa oleva asia, johon valmentajat toivottavasti osaavat kiinnittää huomiota. 

Mutta muuten - mitä yhteiskunnassamme nyt arvostetaan? Nuoruutta, fittiyttä, kauneutta/komeutta ja rahaa, jolla ostaa tavaroita, huonekaluja, matkoja ja luksusta. 

Ei ole ihme, että metsä vastaa niin kuin sinne huudetaan. 

Entä jos yhteiskunta tekisi ihmiskokeen ja ryhtyisi arvostamaan (ja osoittamaan arvostusta mediahuomiolla ja ihan suoraan rahallisilla korvauksilla) jotakin ihan muuta? Vaikka metsänistutusta? Latinan opiskelua? Kaappikellon rakentamista? Miten kauan menisi, että ihmiset - nuoret etunenässä - tarttuisivat tuohon ja ryhtyisivät keskittymään tuohon asiaan siinä määrin, että ulkonäkö- ja shoppailukeskeiset sisällöt eivät kertakaikkisesti enää kiinnostaisi. Metsänistutuksessa tai latinanpänttäyksessä tai puutyöluokassa ei tarvitsisi miettiä vaatteita tai rakennekynsiä muusta kuin käytännöllisyyden kannalta.