Lue keskustelun säännöt.
Olin lapsena perheen vastuunkantaja, nyt minut suljetaan ulkopuolelle
27.07.2026 |
Olin esikoislapsena perheen vastuunkantaja, kun vanhempien yhteinen aika kotona meni väkivaltaiseen riitelyyn. Siivosin, laitoin ruokaa, lohdutin huolestuneita nuorempia sisaruksia.
Nyt aikuisena huomaan muiden puuhailevan yhdessä porukalla vaikka mitä mukavaa. Minun tapaamiseni (myös vanhemmat) halutaan hoitaa tulemalla kylään kahville tai syömään kertomaan niistä tekemisistä muiden kanssa.
Olen toki vanhin lapsi, mutta ikäero nuorempiin sisaruksiin ei ole loppujen lopuksi kovin suuri.
Kai ihmiset kuitenkin viihtyvät seurassa, kun heitä ei meinaa saada kylästä millään lähtemään. Itse en vain tahdo lähes koko päivän kestitsemistä kotona jaksaa, joten olen nykyään usein kieltäytynyt kun joku yrittää kutsua itse itsensä kylään.
Miksi perheessä minulle on langennut tällainen rooli? Ei tunnu mukavalta ja olen alkanut miettiä kannattaako sukulaisten kanssa ylipäätään olla tekemisissä, kun kivat jutut tehdään muiden kanssa ja minä saan vain kuunnella ja kestitä.
Kommentit (58)
Ei ole mikään pakko olla tekemisissä. Valitse seurasi. Itse olen tekemisissä vain tiettyjen sukulaisten kanssa. Kerran vuodessa voin nähdä muitakin juhlissa.
Kun ikää tulee, huomaa että aika on rajallista, siksi se kannattaa käyttää hyvin. Olla ihmisten kanssa joiden kanssa viihtyy,
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
se on vastuunkantajan rooli, harvoin kai kukaan vanhempiensa kanssa hauskaa pitää.
Se on tyypillisintä elämää, että usein käy niin, että paskahommat kasautuvat yhdelle ihmiselle.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole mikään pakko olla tekemisissä. Valitse seurasi. Itse olen tekemisissä vain tiettyjen sukulaisten kanssa. Kerran vuodessa voin nähdä muitakin juhlissa.
Kun ikää tulee, huomaa että aika on rajallista, siksi se kannattaa käyttää hyvin. Olla ihmisten kanssa joiden kanssa viihtyy,
En nykyään viihdy ihmisten kanssa. Aiemmin koin lapsuudenperheen dynamiikan takia, että minun on yritettävä aina virittäytyä toisen ihmisen taajuudelle kyselemällä ja kuuntelemalla, jotta olisin mukavaa seuraa. Se johti yksipuolisiin ihmissuhteisiin eikä minua nykyään kiinnosta oikeastaan viettää enää kenenkään kanssa aikaa.
Isä hyväksikäytti mua muttei muita sisaruksia. Kukaan ei usko.
Pitää vaan vetää rajat itsen suojaksi ja yrittää etsiä elämään muuta sisältöä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se on tyypillisintä elämää, että usein käy niin, että paskahommat kasautuvat yhdelle ihmiselle.
Näin käy helposti muissakin tilanteissa. Olen menettänyt uskoni siihen, että löytäisin tätä parempi ihmissuhteita yhtään missään. Olen siis nykyään mieluiten yleensä yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Isä hyväksikäytti mua muttei muita sisaruksia. Kukaan ei usko.
Pitää vaan vetää rajat itsen suojaksi ja yrittää etsiä elämään muuta sisältöä.
Tiedän hyvin tämän dynaamiikan, että vanhemmat voivat olla lapsilleen hyvin erilaisia. Ihmiset voivat myös syyllistää siitä, jos sinua kohdellaan huonosti. En tiedä eivätkö ihmiset oikeasti ymmärrä kuinka erilaisia roolit ovat, kun äkkiä aletaan jankata, että sinua kohdellaan noin, kun teet jotain väärin... Ja noinhan ei kohdeltaisi ketään terveessä perheessä.
Kokemusten vähättely tuntuu ainakin minusta niin pahalta, että olen alkanut miettiä ettei perheenjäsenten kanssa välttämättä ole hyväksi olla tekemisissä. Vanhoista rooleista ei koskaan pääse eroon, jos joku aina on kiskomassa niihin takaisin.
Välillä minusta tuntuu siltä, että nuoremmat sisarukset ovat suhteellisen hyvin unohtaneet millaista kotona oli, koska minä olin siellä lohduttamassa heitä. Vaikka vanhemmat olivat arvaattomia, ehkä se ei sitten tuntunut niin pahalta kun oli vanhempi sisarus suojelemassa ja huolehtimassa. Minusta taas ei huolehtinut kukaan.
Kun yritti kertoa joitakin kertoja puhua perheen olosuhteista ulkopuolisille aikuisille, tuli vähättelyä että aikuisilla on stressiä jne. Näin jälkikäteen tuntuu ihan käsittämättömältä ettei kukaan aikuinen ottanut lapsen huolta tosissaan ilmeisesti sen takia, kun kyse oli keskiluokkaisesta perheestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmisillä on tapana kuluttaa yksi loppuun ja hylätä, uhrata kuolemaan.
Voi tuntua epäreilulta mutta tuo on myös porttisi vapauteen. Ehkäpä maailmalla on tarjolla sinulle vähän parempia ihmissuhteita kuin synnyinperheesi. Sitäkin sattuu. Pidä silmät auki ja nauti vapaudestasi, äläkä ainakaan ajattele sellaisia ihmisiä jotka kohtelevat sinua huonosti tai kuppaavat sinua vastikkeetta. Verisukua tai ei.
Muut perheissä mielellään nakittavat esikoisille kaikki ikävät työt. Siis myös osaltaan vanhemmat. Täytyy vaan pikkuhiljaa alkaa asettaa rajoja muiden perheenjäsenten tekemisille.
Ja opetella tyhjän nauramisen jalo taito.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en jaksa isosiskoani, koska hän on aina olevinaan yläpuolellani, sekaantuu ja määräilee. Hänelle annettiin jo lapsuudenkodissa liikaa valtaa, eikä hän osaa olla tasa-arvoinen.
Vierailija kirjoitti:
Muut perheissä mielellään nakittavat esikoisille kaikki ikävät työt. Siis myös osaltaan vanhemmat. Täytyy vaan pikkuhiljaa alkaa asettaa rajoja muiden perheenjäsenten tekemisille.
Ja opetella tyhjän nauramisen jalo taito.
Totta, varsinkin kun esikoinen on tyttö. Siinä kasaantuu sisarusten hoito ja kotityöt sen esikoisen vastuulle, vaikka hänkin on lapsi omine murheineen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muut perheissä mielellään nakittavat esikoisille kaikki ikävät työt. Siis myös osaltaan vanhemmat. Täytyy vaan pikkuhiljaa alkaa asettaa rajoja muiden perheenjäsenten tekemisille.
Ja opetella tyhjän nauramisen jalo taito.
Perhe on suhteellisen rajaton. Kaikkein pahimmilla tavalla se vanhempi. Hän ei kerta kaikkiaan ymmärrä mitä rajoilla tarkoitetaan.
En viitsi tässä kertoa vanhemman tempauksista, mutta rajoja on yritetty asettaa nuoruudesta asti tuloksetta.
Siksi päädyin lopulta estämään vanhemman, kun puhe ei tehoa sellaiseen, jolla ei ole ymmärrystä.
Vierailija kirjoitti:
Minä en jaksa isosiskoani, koska hän on aina olevinaan yläpuolellani, sekaantuu ja määräilee. Hänelle annettiin jo lapsuudenkodissa liikaa valtaa, eikä hän osaa olla tasa-arvoinen.
Miten lapselle voidaan antaa valtaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en jaksa isosiskoani, koska hän on aina olevinaan yläpuolellani, sekaantuu ja määräilee. Hänelle annettiin jo lapsuudenkodissa liikaa valtaa, eikä hän osaa olla tasa-arvoinen.
Miten lapselle voidaan antaa valtaa?
Hän päätti melkein kaikesta, remonteista muiden lasten kouluvalintoihin. En minä tiedä miten se sellaiseksi ajautui. Äitini laiska marisija.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en jaksa isosiskoani, koska hän on aina olevinaan yläpuolellani, sekaantuu ja määräilee. Hänelle annettiin jo lapsuudenkodissa liikaa valtaa, eikä hän osaa olla tasa-arvoinen.
Miten lapselle voidaan antaa valtaa?
Hän päätti melkein kaikesta, remonteista muiden lasten kouluvalintoihin. En minä tiedä miten se sellaiseksi ajautui. Äitini laiska marisija.
Kuulostaa että sisaresi on elänyt onnettoman ja kuormittavan lapsuuden. Ei sinun kuitenkaan ole pakko olla enää aikuisena tekemisissä.
Saattaa olla, että vanhempiesi hoito heidän ikääntyessään lankee sinulle, jollet nyt kasvata jämäkämpää luonnetta.
Sisarusten suhde vanhempiin on monessa perheessä erilainen. Sitten jokainen toimii erilailla.
Itselläsi on ollut iso taakka, ja et taida itse sitä täysin tiedostaa, mitkä vaikutukset sillä on toimintaasi.
Suosittelen tutustumaan aiheeseen "tunnelukot". Mel Robbinsin Let Them teoria on myös hyvä kirja.
Ihan vain ohiksena, kyllä se vastuunkantajan rooli voi olla myös keskimmäisellä tai pikkusisaruksella. Ei se aina niin mene, että vanhin sen kantaisi.
Unohdin mainita,. että soittavathan vanhemmat minulle välillä myös niitä puheluja, joissa ovat kovasti huolissaan miten joku sisaruksistani pärjää. Minun pärjäämisestäni ei olla oltu ikinä huolissaan, kotoa sain lähteä tyhjin käsin.
Viimeisen puhelun jälkeen päädyin estämään vanhemman, kun olen niin uupunut tähän, että vanhempi purkaa aina huoliaan minulle. On tehnyt niin lapsesta asti.