Olin lapsena perheen vastuunkantaja, nyt minut suljetaan ulkopuolelle

Vierailija kirjoitti:

Niin joo ja tosiaan sisaruksilla menee taloudellisesti hyvin. Aina kun vanhemmilla oli joku kriisi, minun piti sinne rientää pelastamaan tilanne. En voinut nuorena keskittyä omiin opintoihin enkä elämääni sen sekoilun vuoksi ja jouduin myös muuttamaan turvattomalle alueelle asumaan siitä perhehelvetistä. Tällaista on minun elämä ollut "maailman onnellisimmassa" maassa joka on ollut minulle täysi helvetti. Siihen päälle vielä kun sain oman lapsen, vanhemmuuden haukkuminen ja ammattialisten ilkeys vaikka olen ollut suvustani se kaikkein vastuullisin henkilö, siivonnut jäljet, tehnyt ruokaa, huolehtinut pikkusisarukset, auttanut mummoja kotitöissä, käynyt mustikassa, kitkenyt peltoa, päihteetön jne, mutta silti kaikesta tuosta huolimatta kaikilta tahoilta kaadettu paskaa niskaan urakalla. 

Olen sun puolella. Ethän enää ole noihin hävyttömiin yhteyksissä? Pyydän, Itsesi takia.

En ole tekemisissä kuin pari kertaa vuodessa, siskoani näen nykyisin noin 1-3 vuoden välein. 

Siskoniko tänne kirjoittelee? Uhriutuja jo kakarana, ei kantanut sen enempää vastuuta kuin muutkaan. Koulumenestys surkea, mutta itsekorostus huipussaan. Täti jo syntyessään. Pahansuopa riidanhaluinen päsmäri, juorukello. Jos ei ole mitään juoruttavaa, se keksii jotain. Kukaan ei haluaisi olla sen seurassa, hapattaa tilanteen kuin tilanteen

Vierailija kirjoitti:

Siskoniko tänne kirjoittelee? Uhriutuja jo kakarana, ei kantanut sen enempää vastuuta kuin muutkaan. Koulumenestys surkea, mutta itsekorostus huipussaan. Täti jo syntyessään. Pahansuopa riidanhaluinen päsmäri, juorukello. Jos ei ole mitään juoruttavaa, se keksii jotain. Kukaan ei haluaisi olla sen seurassa, hapattaa tilanteen kuin tilanteen

Vaikutat itse puolestasi onneksi niin tasapainoiselta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siskoniko tänne kirjoittelee? Uhriutuja jo kakarana, ei kantanut sen enempää vastuuta kuin muutkaan. Koulumenestys surkea, mutta itsekorostus huipussaan. Täti jo syntyessään. Pahansuopa riidanhaluinen päsmäri, juorukello. Jos ei ole mitään juoruttavaa, se keksii jotain. Kukaan ei haluaisi olla sen seurassa, hapattaa tilanteen kuin tilanteen

Vaikutat itse puolestasi onneksi niin tasapainoiselta.

Minähän kuvailin juuri uhriutuvan narsistin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siskoniko tänne kirjoittelee? Uhriutuja jo kakarana, ei kantanut sen enempää vastuuta kuin muutkaan. Koulumenestys surkea, mutta itsekorostus huipussaan. Täti jo syntyessään. Pahansuopa riidanhaluinen päsmäri, juorukello. Jos ei ole mitään juoruttavaa, se keksii jotain. Kukaan ei haluaisi olla sen seurassa, hapattaa tilanteen kuin tilanteen

Vaikutat itse puolestasi onneksi niin tasapainoiselta.

Minähän kuvailin juuri uhriutuvan narsistin

Tuskin kovin moni haluaa pääsi sisään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siskoniko tänne kirjoittelee? Uhriutuja jo kakarana, ei kantanut sen enempää vastuuta kuin muutkaan. Koulumenestys surkea, mutta itsekorostus huipussaan. Täti jo syntyessään. Pahansuopa riidanhaluinen päsmäri, juorukello. Jos ei ole mitään juoruttavaa, se keksii jotain. Kukaan ei haluaisi olla sen seurassa, hapattaa tilanteen kuin tilanteen

Vaikutat itse puolestasi onneksi niin tasapainoiselta.

Minähän kuvailin juuri uhriutuvan narsistin

Tuskin kovin moni haluaa pääsi sisään.

Jos lukaiset aloituksen, huomaat että aloittaja on kouluesimerkki uhriutuvasta narsistista. Luultavasti hyvin raskas ihminen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siskoniko tänne kirjoittelee? Uhriutuja jo kakarana, ei kantanut sen enempää vastuuta kuin muutkaan. Koulumenestys surkea, mutta itsekorostus huipussaan. Täti jo syntyessään. Pahansuopa riidanhaluinen päsmäri, juorukello. Jos ei ole mitään juoruttavaa, se keksii jotain. Kukaan ei haluaisi olla sen seurassa, hapattaa tilanteen kuin tilanteen

Vaikutat itse puolestasi onneksi niin tasapainoiselta.

Minähän kuvailin juuri uhriutuvan narsistin

Tuskin kovin moni haluaa pääsi sisään.

Jos lukaiset aloituksen, huomaat että aloittaja on kouluesimerkki uhriutuvasta narsistista. Luultavasti hyvin raskas ihminen

Oon eri, mutta mitä helkkaria oikeesti? 

Ei aloituksen tai ap:n myöhempienkään kommenttien perusteella voi tuollaista huomata ja vaikka ap olisikin juuri tuollainen kuin ajattelit niin kuinka se muuttaa asioita miksikään? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siskoniko tänne kirjoittelee? Uhriutuja jo kakarana, ei kantanut sen enempää vastuuta kuin muutkaan. Koulumenestys surkea, mutta itsekorostus huipussaan. Täti jo syntyessään. Pahansuopa riidanhaluinen päsmäri, juorukello. Jos ei ole mitään juoruttavaa, se keksii jotain. Kukaan ei haluaisi olla sen seurassa, hapattaa tilanteen kuin tilanteen

Vaikutat itse puolestasi onneksi niin tasapainoiselta.

Minähän kuvailin juuri uhriutuvan narsistin

Tuskin kovin moni haluaa pääsi sisään.

Jos lukaiset aloituksen, huomaat että aloittaja on kouluesimerkki uhriutuvasta narsistista. Luultavasti hyvin raskas ihminen

Oon eri, mutta mitä helkkaria oikeesti? 

Ei aloituksen tai ap:n myöhempienkään kommenttien perusteella voi tuollaista huomata ja vaikka ap olisikin juuri tuollainen kuin ajattelit niin kuinka se muuttaa asioita miksikään? 

Trollit rakastavat tätä palstaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siskoniko tänne kirjoittelee? Uhriutuja jo kakarana, ei kantanut sen enempää vastuuta kuin muutkaan. Koulumenestys surkea, mutta itsekorostus huipussaan. Täti jo syntyessään. Pahansuopa riidanhaluinen päsmäri, juorukello. Jos ei ole mitään juoruttavaa, se keksii jotain. Kukaan ei haluaisi olla sen seurassa, hapattaa tilanteen kuin tilanteen

Vaikutat itse puolestasi onneksi niin tasapainoiselta.

Minähän kuvailin juuri uhriutuvan narsistin

Tuskin kovin moni haluaa pääsi sisään.

Jos lukaiset aloituksen, huomaat että aloittaja on kouluesimerkki uhriutuvasta narsistista. Luultavasti hyvin raskas ihminen

Oon eri, mutta mitä helkkaria oikeesti? 

Ei aloituksen tai ap:n myöhempienkään kommenttien perusteella voi tuollaista huomata ja vaikka ap olisikin juuri tuollainen kuin ajattelit niin kuinka se muuttaa asioita miksikään? 

Ap ei ole narsisti, meillä suvussa yksi hullu väitti, että ensimmäisenä syntyneet lapset on narsisteja. Hän itse on se narsisti ollut, jatkuvasti valokeilassa, ei hoitanut omia lapsiaankaan. Ne on niin taitavia projisoimaan  nuo todelliset narsistit. 

Aloittaja, ymmärrän sinua hyvin. Olen myös esikoistytär jonka piti tukahduttaa omat tarpeensa ja tunteensa koska äitiä piti auttaa ja tukea.

Meillä oli vähän eri dynamiikka eli minua ei pakotettu samalla lailla vanhemman rooliin, enkä ole joutunut aikuisena hyysäämään muita kuten sinä, ehkä koska otin jo nuorena pesäeroa perheeseeni, mutta meillä on sitten sellaista, että siskoni ovat kykenemättömiä sopimaan mistään tapaamisajasta, pitämään kiinni sovituista ajoista jos ovat sellaiseen suostuneet ja peruvat usein sovitut tapaamiset viime hetkellä. Sitten voivottelevat tasaisin väliajoin, että miksi eivät näe minua useammin. Mä olen ratkaissut asian niin, että sovin aina välillä tapaamisia sellaisille ajoille, että minua ei haittaa, että ne perutaan. En koskaan suostu viime hetken muutoksiin vaan ystävällisesti kerron, että sitten ei näkeminen valitettavasti onnistu, kokeillaan toisella kertaa. Äiti taas hyysää arvaamatonta alkoholisti-isäpuoltani. En koskaan käy heidän kotonaan enkä päästä lapsiani sinne. Äiti tulee onneksi meille käymään yksin joskus.

Tuo mitä kuvaat on kuitenkin mielestäni varsin yleistä. Perheesi on täynnä itsekkäitä ihmisiä, jotka ovat tottuneet siihen, että sinä passaat heitä. Katkaise tuo kierre. Ala kieltäytyä jos yrittävät tunkea luoksesi. Se on täysin OK,et tee mitään väärin. He tekevät. Rakenna itsellesi elämä, jossa et tarvitse heitä. Itse olen tehnyt niin. Minulla on ystäviä ja tekemistä, mutta viihdyn myös tarvittaessa yksin. Minun ei ikinä tarvitse suostua perheeni heittopussiksi koska en muuten pärjäisi tai olisin yksinäinen.

Olen saanut suuresti apua psykodynaamisesta psykoterapiasta kokeneen terapeutin kanssa. Suosittelen vahvasti, kunhan löydät sinulle sopivan terapeutin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isä hyväksikäytti mua muttei muita sisaruksia. Kukaan ei usko.

 

Pitää vaan vetää rajat itsen suojaksi ja yrittää etsiä elämään muuta sisältöä.

Tiedän hyvin tämän dynaamiikan, että vanhemmat voivat olla lapsilleen hyvin erilaisia. Ihmiset voivat myös syyllistää siitä, jos sinua kohdellaan huonosti. En tiedä eivätkö ihmiset oikeasti ymmärrä kuinka erilaisia roolit ovat, kun äkkiä aletaan jankata, että sinua kohdellaan noin, kun teet jotain väärin... Ja noinhan ei kohdeltaisi ketään terveessä perheessä.

Kokemusten vähättely tuntuu ainakin minusta niin pahalta, että olen alkanut miettiä ettei perheenjäsenten kanssa välttämättä ole hyväksi olla tekemisissä. Vanhoista rooleista ei koskaan pääse eroon, jos joku aina on kiskomassa niihin takaisin.

Todellakin se, että kokemuksia vähätellään ja jopa kiistetään, on todella vahingollista. Väkivalta on kuviteltua tai muita väitteitä, vaikka koko perhe olisi sen elänyt. Uskomatonta manipulointia. No, pitäköön kulissinsa. 

Mulle tehtiin myös tuo, että kuuntelin aina kaikki arvostelut ja muut haukut pikkusiskoltanikin. Lopulta sitten aloin antaa takaisin ja sanoa, että miltä minusta tuntuu. Mikä oli hänen vastauksensa? Että hän ei tuntisi kuten minä tunnen ja vähättelevä: eihän se sitätarkoita, että sun kokemus ei olisi sinulle totta. Hän siis käytännössä aivan täysin mitätöi kaikki tunteeni ja vihjasi, että kokemus ei olekaan totta vaan pelkästään mulle totta. Siskoni oli tyytyväinen niin kauan kuin olin haukuttavana kun hän kertoi minulle mitä taas tein "väärin". Hänellä oli ongelma poikaystävän kanssa, soitti mulle "soitin sulle kun tiesin mitä sanoisit tähän asiaan" ja sitten oli laittanut mulle omasta päätöksestään vastuun ja tää poikaystävä soittaa mulle uhkaillen, että pahoinpitelee minut kun olen niin sanonut. Sisko halusi erota, mutta kun oli tottunut siihen että isosisko kantaa kaikesta vastuun ja on syntipukki niin hänen ei tarvi sitä hullun poikaystävän vihaa ottaa vastaan. 

Vierailija kirjoitti:

Aloittaja, ymmärrän sinua hyvin. Olen myös esikoistytär jonka piti tukahduttaa omat tarpeensa ja tunteensa koska äitiä piti auttaa ja tukea.

Meillä oli vähän eri dynamiikka eli minua ei pakotettu samalla lailla vanhemman rooliin, enkä ole joutunut aikuisena hyysäämään muita kuten sinä, ehkä koska otin jo nuorena pesäeroa perheeseeni, mutta meillä on sitten sellaista, että siskoni ovat kykenemättömiä sopimaan mistään tapaamisajasta, pitämään kiinni sovituista ajoista jos ovat sellaiseen suostuneet ja peruvat usein sovitut tapaamiset viime hetkellä. Sitten voivottelevat tasaisin väliajoin, että miksi eivät näe minua useammin. Mä olen ratkaissut asian niin, että sovin aina välillä tapaamisia sellaisille ajoille, että minua ei haittaa, että ne perutaan. En koskaan suostu viime hetken muutoksiin vaan ystävällisesti kerron, että sitten ei näkeminen valitettavasti onnistu, kokeillaan toisella kertaa. Äiti taas hyysää arvaamatonta alkoholisti-isäpuoltani. En koskaan käy heidän kotonaan enkä päästä lapsiani sinne. Äiti tulee onneksi meille käymään yksin joskus.

Tuo mitä kuvaat on kuitenkin mielestäni varsin yleistä. Perheesi on täynnä itsekkäitä ihmisiä, jotka ovat tottuneet siihen, että sinä passaat heitä. Katkaise tuo kierre. Ala kieltäytyä jos yrittävät tunkea luoksesi. Se on täysin OK,et tee mitään väärin. He tekevät. Rakenna itsellesi elämä, jossa et tarvitse heitä. Itse olen tehnyt niin. Minulla on ystäviä ja tekemistä, mutta viihdyn myös tarvittaessa yksin. Minun ei ikinä tarvitse suostua perheeni heittopussiksi koska en muuten pärjäisi tai olisin yksinäinen.

Olen saanut suuresti apua psykodynaamisesta psykoterapiasta kokeneen terapeutin kanssa. Suosittelen vahvasti, kunhan löydät sinulle sopivan terapeutin.

Miten löydät sellaisen terapeutin joka ei syyllistä sinua ja sano, että ei pidä uhriutua jos kerrot mitä sun perhe on sulle tehnyt tai lätkäise sulle jotain diagnoosia? Siinä kun tuppaa käymään niin, että syntipukki saa sen hullun leiman eikä ne kaltoinkohtelijat. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloittaja, ymmärrän sinua hyvin. Olen myös esikoistytär jonka piti tukahduttaa omat tarpeensa ja tunteensa koska äitiä piti auttaa ja tukea.

Meillä oli vähän eri dynamiikka eli minua ei pakotettu samalla lailla vanhemman rooliin, enkä ole joutunut aikuisena hyysäämään muita kuten sinä, ehkä koska otin jo nuorena pesäeroa perheeseeni, mutta meillä on sitten sellaista, että siskoni ovat kykenemättömiä sopimaan mistään tapaamisajasta, pitämään kiinni sovituista ajoista jos ovat sellaiseen suostuneet ja peruvat usein sovitut tapaamiset viime hetkellä. Sitten voivottelevat tasaisin väliajoin, että miksi eivät näe minua useammin. Mä olen ratkaissut asian niin, että sovin aina välillä tapaamisia sellaisille ajoille, että minua ei haittaa, että ne perutaan. En koskaan suostu viime hetken muutoksiin vaan ystävällisesti kerron, että sitten ei näkeminen valitettavasti onnistu, kokeillaan toisella kertaa. Äiti taas hyysää arvaamatonta alkoholisti-isäpuoltani. En koskaan käy heidän kotonaan enkä päästä lapsiani sinne. Äiti tulee onneksi meille käymään yksin joskus.

Tuo mitä kuvaat on kuitenkin mielestäni varsin yleistä. Perheesi on täynnä itsekkäitä ihmisiä, jotka ovat tottuneet siihen, että sinä passaat heitä. Katkaise tuo kierre. Ala kieltäytyä jos yrittävät tunkea luoksesi. Se on täysin OK,et tee mitään väärin. He tekevät. Rakenna itsellesi elämä, jossa et tarvitse heitä. Itse olen tehnyt niin. Minulla on ystäviä ja tekemistä, mutta viihdyn myös tarvittaessa yksin. Minun ei ikinä tarvitse suostua perheeni heittopussiksi koska en muuten pärjäisi tai olisin yksinäinen.

Olen saanut suuresti apua psykodynaamisesta psykoterapiasta kokeneen terapeutin kanssa. Suosittelen vahvasti, kunhan löydät sinulle sopivan terapeutin.

Miten löydät sellaisen terapeutin joka ei syyllistä sinua ja sano, että ei pidä uhriutua jos kerrot mitä sun perhe on sulle tehnyt tai lätkäise sulle jotain diagnoosia? Siinä kun tuppaa käymään niin, että syntipukki saa sen hullun leiman eikä ne kaltoinkohtelijat. 

Tämä on kyllä ihan oikea ongelma varmasti. Mulla kävi niin hyvin, että eka terapeutti, jolta tiedustelin aikoja, osoittautui aivan helmeksi. Mulla oli kriteereinä, että halusin terapeutin olevan itseäni vanhempi, nainen, psykologin pohjakoulutus ja psykodynaamisesti suuntautunut, ei siis näitä (sinänsä monesti hyödyllisiä) kognitiivis-behavioraalisia tai ratkaisukeskeisiä.

Mun käsitys on, että psykodynaamisesti suuntautuneessa terapiassa ihmisen tunteiden validoiminen on isossa roolissa (ainakin omassani on ollut, kun yksi ongelma oli juuri se, että en hyväksynyt itselleni mitään negatiivisia tunteita), mikä auttaa jo paljon ap:n kaltaisissa ongelmissa.

Mutta ei tuossa varmaan ole muuta mahdollisuutta kuin käydä useammalla terapeutilla kokeilemassa, tiedän että se on raskasta :/

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloittaja, ymmärrän sinua hyvin. Olen myös esikoistytär jonka piti tukahduttaa omat tarpeensa ja tunteensa koska äitiä piti auttaa ja tukea.

Meillä oli vähän eri dynamiikka eli minua ei pakotettu samalla lailla vanhemman rooliin, enkä ole joutunut aikuisena hyysäämään muita kuten sinä, ehkä koska otin jo nuorena pesäeroa perheeseeni, mutta meillä on sitten sellaista, että siskoni ovat kykenemättömiä sopimaan mistään tapaamisajasta, pitämään kiinni sovituista ajoista jos ovat sellaiseen suostuneet ja peruvat usein sovitut tapaamiset viime hetkellä. Sitten voivottelevat tasaisin väliajoin, että miksi eivät näe minua useammin. Mä olen ratkaissut asian niin, että sovin aina välillä tapaamisia sellaisille ajoille, että minua ei haittaa, että ne perutaan. En koskaan suostu viime hetken muutoksiin vaan ystävällisesti kerron, että sitten ei näkeminen valitettavasti onnistu, kokeillaan toisella kertaa. Äiti taas hyysää arvaamatonta alkoholisti-isäpuoltani. En koskaan käy heidän kotonaan enkä päästä lapsiani sinne. Äiti tulee onneksi meille käymään yksin joskus.

Tuo mitä kuvaat on kuitenkin mielestäni varsin yleistä. Perheesi on täynnä itsekkäitä ihmisiä, jotka ovat tottuneet siihen, että sinä passaat heitä. Katkaise tuo kierre. Ala kieltäytyä jos yrittävät tunkea luoksesi. Se on täysin OK,et tee mitään väärin. He tekevät. Rakenna itsellesi elämä, jossa et tarvitse heitä. Itse olen tehnyt niin. Minulla on ystäviä ja tekemistä, mutta viihdyn myös tarvittaessa yksin. Minun ei ikinä tarvitse suostua perheeni heittopussiksi koska en muuten pärjäisi tai olisin yksinäinen.

Olen saanut suuresti apua psykodynaamisesta psykoterapiasta kokeneen terapeutin kanssa. Suosittelen vahvasti, kunhan löydät sinulle sopivan terapeutin.

Miten löydät sellaisen terapeutin joka ei syyllistä sinua ja sano, että ei pidä uhriutua jos kerrot mitä sun perhe on sulle tehnyt tai lätkäise sulle jotain diagnoosia? Siinä kun tuppaa käymään niin, että syntipukki saa sen hullun leiman eikä ne kaltoinkohtelijat. 

Lisään vielä, että yleisesti ottaen en usko, että oikeat psykoterapeutit (oli suuntaus mikä tahansa) lätkivät asiakkaille diagnooseja tai kertovat vahvoja mielipiteitä siitä, kuka oli menneisyydessä oikeassa tai väärässä..se olisi ammattitaidotonta.

Sinun roolisi oli olla perheenne vanhempi ja huoltaja ja  likasanko ja terapeutti. Kukaan ei halua, että luovut tuosta roolista, vaan jatkat sitä. Ja se jatkui, jos annat sen jatkua. Vain sinä voit ne rajat asettaa. 

Vierailija kirjoitti:

Sinun roolisi oli olla perheenne vanhempi ja huoltaja ja  likasanko ja terapeutti. Kukaan ei halua, että luovut tuosta roolista, vaan jatkat sitä. Ja se jatkui, jos annat sen jatkua. Vain sinä voit ne rajat asettaa. 

Olen surullinen siitä, että nyt kun tuosta roolista olen luopumassa, ei minulla enää sen jälkeen ole minkäänlaista lapsuudenperhettä.

Suomalaisten tyhmyys on kyllä jotain...miksi pitää matkia Tanskaa ja Ruotsia, joilla on nyt isot ongelmat rikollisuuden kanssa.  Nyt hätäkeinona ovat keksineet noita uusia malleja mukamas. Suomi taisteli itselleen itsenäisyyden vain seurataakseen Ruotsia ja Tanskaa kaikkeen paskaan. Ei hyvää päivää. Suomalaisten katse ei ole siinä millaisen yhteiskunnan olisimme halunneet vaan piti Ruotisin perässä tehdä tyyliin kaikki mokat. 

Oho tuo Tanska Ruotsi kommentti tuli väärään ketjuun, oli tarkoitettu toiseen.