Lue keskustelun säännöt.
Olin lapsena perheen vastuunkantaja, nyt minut suljetaan ulkopuolelle
27.07.2026 |
Olin esikoislapsena perheen vastuunkantaja, kun vanhempien yhteinen aika kotona meni väkivaltaiseen riitelyyn. Siivosin, laitoin ruokaa, lohdutin huolestuneita nuorempia sisaruksia.
Nyt aikuisena huomaan muiden puuhailevan yhdessä porukalla vaikka mitä mukavaa. Minun tapaamiseni (myös vanhemmat) halutaan hoitaa tulemalla kylään kahville tai syömään kertomaan niistä tekemisistä muiden kanssa.
Olen toki vanhin lapsi, mutta ikäero nuorempiin sisaruksiin ei ole loppujen lopuksi kovin suuri.
Kai ihmiset kuitenkin viihtyvät seurassa, kun heitä ei meinaa saada kylästä millään lähtemään. Itse en vain tahdo lähes koko päivän kestitsemistä kotona jaksaa, joten olen nykyään usein kieltäytynyt kun joku yrittää kutsua itse itsensä kylään.
Miksi perheessä minulle on langennut tällainen rooli? Ei tunnu mukavalta ja olen alkanut miettiä kannattaako sukulaisten kanssa ylipäätään olla tekemisissä, kun kivat jutut tehdään muiden kanssa ja minä saan vain kuunnella ja kestitä.
Kommentit (58)
Koen myös surua ja toisinaan katkeruutta siitä, että äiti kastaa kaikki menneet ja nykyiset huolet minun niskaani. Kova valittamaan, arvostelemaan, mielistelemään miehiä tms. Ei minua kiinnosta, sitä paitsi minulla on omakin sairautta mistä pitäisi parantua. Epäkypsä ja ailahtelevat, kuten monet muutkin perheestäni. Toivon nykyään että saan olla mahdollisimman paljon rauhassa heiltä. Kypsiä ihmissuhteita joissa minullakin olisi tilaa olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Saattaa olla, että vanhempiesi hoito heidän ikääntyessään lankee sinulle, jollet nyt kasvata jämäkämpää luonnetta.
Sisarusten suhde vanhempiin on monessa perheessä erilainen. Sitten jokainen toimii erilailla.
Itselläsi on ollut iso taakka, ja et taida itse sitä täysin tiedostaa, mitkä vaikutukset sillä on toimintaasi.
Suosittelen tutustumaan aiheeseen "tunnelukot". Mel Robbinsin Let Them teoria on myös hyvä kirja.
Olen tutustunut tähän aiheeseen. Olen miettinyt sitä etten ole valmis ottamaan vanhemmasta hoitovastuuta. Lapsuus on jo niin kuormitettu, että mieluummin lyön nyt välit poikki saadakseni vihdoin itselleni tilaa. Hoitakoon joku sisaruksista jos haluaa, hehän ne kivat muistot yhteisistä jutuista saavat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en jaksa isosiskoani, koska hän on aina olevinaan yläpuolellani, sekaantuu ja määräilee. Hänelle annettiin jo lapsuudenkodissa liikaa valtaa, eikä hän osaa olla tasa-arvoinen.
Miten lapselle voidaan antaa valtaa?
Hän päätti melkein kaikesta, remonteista muiden lasten kouluvalintoihin. En minä tiedä miten se sellaiseksi ajautui. Äitini laiska marisija.
Kuulostaa että sisaresi on elänyt onnettoman ja kuormittavan lapsuuden. Ei sinun kuitenkaan ole pakko olla enää aikuisena tekemisissä.
Kyllä se minun lpasuuteni hänen ikeensä alla oli huomattavasti hirveämpi kuin hänen elämänsä despoottia. Ei ole pakko ei, mutta hänhän pyrkii edelleen määräilemään.
Miksi olet tekemisissä?
Vierailija kirjoitti:
Ihan vain ohiksena, kyllä se vastuunkantajan rooli voi olla myös keskimmäisellä tai pikkusisaruksella. Ei se aina niin mene, että vanhin sen kantaisi.
Aika usein kantaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole mikään pakko olla tekemisissä. Valitse seurasi. Itse olen tekemisissä vain tiettyjen sukulaisten kanssa. Kerran vuodessa voin nähdä muitakin juhlissa.
Kun ikää tulee, huomaa että aika on rajallista, siksi se kannattaa käyttää hyvin. Olla ihmisten kanssa joiden kanssa viihtyy,
En nykyään viihdy ihmisten kanssa. Aiemmin koin lapsuudenperheen dynamiikan takia, että minun on yritettävä aina virittäytyä toisen ihmisen taajuudelle kyselemällä ja kuuntelemalla, jotta olisin mukavaa seuraa. Se johti yksipuolisiin ihmissuhteisiin eikä minua nykyään kiinnosta oikeastaan viettää enää kenenkään kanssa aikaa.
Täysin ymmärrettävää. Sisaruksesi tukeutuivat sinuun emotionaalisesti koska vanhemmista ei ollut henkiseksi kaikupohjaksi. Järkevin yleensä valikoituu tuohon, hän joka ihmisenä herättää eniten luottamusta. Nyt haluat eroon vihdoinkin tuosta vahvan vastaanottajan asemasta. Ja se on täsmälleen oikein. Aika keskittyä omaan hyvinvointiisi, vihdoinkin. Aika olla vaihteeksi huoleton ja nauttia omasta olemassaolostaan hyvällä omallatunnolla (moisen urakan jälkeen! Kyllä ne jo pärjää isot ihmiset!).
Toivon Sinulle poikkeuksellisen onnellista elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en jaksa isosiskoani, koska hän on aina olevinaan yläpuolellani, sekaantuu ja määräilee. Hänelle annettiin jo lapsuudenkodissa liikaa valtaa, eikä hän osaa olla tasa-arvoinen.
Miten lapselle voidaan antaa valtaa?
Hän päätti melkein kaikesta, remonteista muiden lasten kouluvalintoihin. En minä tiedä miten se sellaiseksi ajautui. Äitini laiska marisija.
Kuulostaa että sisaresi on elänyt onnettoman ja kuormittavan lapsuuden. Ei sinun kuitenkaan ole pakko olla enää aikuisena tekemisissä.
Kyllä se minun lpasuuteni hänen ikeensä alla oli huomattavasti hirveämpi kuin hänen elämänsä despoottia. Ei ole pakko ei, mutta hänhän pyrkii edelleen määräilemään.
Miksi olet tekemisissä?
En olekaan. Hän vaan ei suostu sitä sulattamaan.
Vierailija kirjoitti:
Välillä minusta tuntuu siltä, että nuoremmat sisarukset ovat suhteellisen hyvin unohtaneet millaista kotona oli, koska minä olin siellä lohduttamassa heitä. Vaikka vanhemmat olivat arvaattomia, ehkä se ei sitten tuntunut niin pahalta kun oli vanhempi sisarus suojelemassa ja huolehtimassa. Minusta taas ei huolehtinut kukaan.
Kun yritti kertoa joitakin kertoja puhua perheen olosuhteista ulkopuolisille aikuisille, tuli vähättelyä että aikuisilla on stressiä jne. Näin jälkikäteen tuntuu ihan käsittämättömältä ettei kukaan aikuinen ottanut lapsen huolta tosissaan ilmeisesti sen takia, kun kyse oli keskiluokkaisesta perheestä.
En ymmärrä miksi ongelmallisesti käyttäviä aikuisia puolustellaan, mutta paljon heikommassa asemassa olevia lapsia ei kukaan suojele.
Kun aikuisena tarkastelee asioita, niin tuntuu vaikealta ymmärtää miksi niin moni päätti suojella ongelmallisia vanhempia, vaikka toinen vanhemmista kännäsi lasten seurassa runsaasti ja toinen räjähteli julkisillakin paikoilla.
Tuntuu että yhteiskunta (koulu, terveydenhuolto) ja perheen tuntevat ihmiset ovat pettäneet minut lapsena. En tämän takia erilaisissa ongelmatilanteissa edes odota saavani oikeudenmukaista kohtelua, vaan ajattelen ihmisten ja instanssien pääosin ajavan omaa etuaan, tarvittaessa heikoimpien kustannuksella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koen myös surua ja toisinaan katkeruutta siitä, että äiti kastaa kaikki menneet ja nykyiset huolet minun niskaani. Kova valittamaan, arvostelemaan, mielistelemään miehiä tms. Ei minua kiinnosta, sitä paitsi minulla on omakin sairautta mistä pitäisi parantua. Epäkypsä ja ailahtelevat, kuten monet muutkin perheestäni. Toivon nykyään että saan olla mahdollisimman paljon rauhassa heiltä. Kypsiä ihmissuhteita joissa minullakin olisi tilaa olla.
Korkea aika katsella "omia ihmisiä" ilman että sinulta koko ajan vaaditaan vastuuta ja kuulevaa korvaa valituksille. Aika ottaa aikalisä ja tehdä tilaa uudelle. Olet takuulla mahtava tyyppi ja monet tavoittelisivat ystävyyttäsi kun on sen aika. Sairastut tuollaisessa kuviossa missä et itse saa itsellesi tilaa ja ymmärrystä.
Mukavaa päivää Sinulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole mikään pakko olla tekemisissä. Valitse seurasi. Itse olen tekemisissä vain tiettyjen sukulaisten kanssa. Kerran vuodessa voin nähdä muitakin juhlissa.
Kun ikää tulee, huomaa että aika on rajallista, siksi se kannattaa käyttää hyvin. Olla ihmisten kanssa joiden kanssa viihtyy,
En nykyään viihdy ihmisten kanssa. Aiemmin koin lapsuudenperheen dynamiikan takia, että minun on yritettävä aina virittäytyä toisen ihmisen taajuudelle kyselemällä ja kuuntelemalla, jotta olisin mukavaa seuraa. Se johti yksipuolisiin ihmissuhteisiin eikä minua nykyään kiinnosta oikeastaan viettää enää kenenkään kanssa aikaa.
Täysin ymmärrettävää. Sisaruksesi tukeutuivat sinuun emotionaalisesti koska vanhemmista ei ollut henkiseksi kaikupohjaksi. Järkevin yleensä valikoituu tuohon, hän joka ihmisenä herättää eniten luottamusta. Nyt haluat eroon vihdoinkin tuosta vahvan vastaanottajan asemasta. Ja se on täsmälleen oikein. Aika keskittyä omaan hyvinvointiisi, vihdoinkin. Aika olla vaihteeksi huoleton ja nauttia omasta olemassaolostaan hyvällä omallatunnolla (moisen urakan jälkeen! Kyllä ne jo pärjää isot ihmiset!).
Toivon Sinulle poikkeuksellisen onnellista elämää.
Kiitos, nämä sanat antavat minulle voimia. Kaikkea hyvää myös sinulle omaan elämääsi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä en jaksa isosiskoani, koska hän on aina olevinaan yläpuolellani, sekaantuu ja määräilee. Hänelle annettiin jo lapsuudenkodissa liikaa valtaa, eikä hän osaa olla tasa-arvoinen.
Hänelle työnnettiin vastuuta kun vanhemmat eivät viitsineet! Näin se vaan on!
Joo no tossa on sun roolisi jaettu jo nuorena, ja se ei muutu niiden muiden mielissä. Vähän sama homma kun mun luo on aina päässyt sukulaiset ja oon niitä kestinnyt ja majoittanut. Koska vastavuoroisuutta ei ole ilmennyt vuosikymmenten saatossa, niin kieltäydyin 10 vuotta sitten majoittamasta , ruokkimasta ja tunkeutumista mun kotiini. Ei paljon kiinnosta pitää seuraa tyypeille, jotka ovat vain saamapuolella. Lisäksi niillä on vikana se, että ne tykkää vähätellä muita ja kehuskella itseään.
Se oli sitten siinä. Ne on nyt suuttuneita. Minä olen helpottunut. Aikansa kutakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei. Se että ihminen on unohtanut lapsuudesta asioita ei kerro siitä, että olisit onnistunut olemaan tukena tarpeeksi, vaan valitettavasti siitä, että ihminen on traumatisoitunut asioista todella pahasti, eikä muista siksi.
Minua ärsyttää tässä keskustelussa se, että moni tuntuu ajattelevan kärsineensä perheensä tilanteesta eniten, mutta tosi asia on minusta se, että jos perheessä on sairautta ja sairasta vuorovaikutusta ja väkivaltaa, siitä kärsivät kaikki!!! Se vain näyttäytyy erilailla esim. Sisaruksille se kärsimys ja seuraukset ovat ihmismielelle erilaiset.
Ap kuulostaa katkeralta, tekisin asialle jotakin. Olet ehkä sokeutunut hieman ja ajattelet asiat mustavalkoisesti. Sisarustesi muistamattomuus on ison traumatisoitumisen merkki.
En sano tätä pahalla, mutta katkeruus asiasta ei auta, suojaa itsesi perheeltä muuten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en jaksa isosiskoani, koska hän on aina olevinaan yläpuolellani, sekaantuu ja määräilee. Hänelle annettiin jo lapsuudenkodissa liikaa valtaa, eikä hän osaa olla tasa-arvoinen.
Hänelle työnnettiin vastuuta kun vanhemmat eivät viitsineet! Näin se vaan on!
Hän kyllä todella jyräsi sitä tahtoaan läpi eikä luovuttanut vallasta edes siinä vaiheessa kun kaikki sisarukset täysikäisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Unohdin mainita,. että soittavathan vanhemmat minulle välillä myös niitä puheluja, joissa ovat kovasti huolissaan miten joku sisaruksistani pärjää. Minun pärjäämisestäni ei olla oltu ikinä huolissaan, kotoa sain lähteä tyhjin käsin.
Viimeisen puhelun jälkeen päädyin estämään vanhemman, kun olen niin uupunut tähän, että vanhempi purkaa aina huoliaan minulle. On tehnyt niin lapsesta asti.
Hyvä että estit. Teit ensimmäisen oikean askeleen itsesi hyväksi. Soitelkoot suoraan sisaruksillesi, mikä tietotoimisto sinä olet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan vain ohiksena, kyllä se vastuunkantajan rooli voi olla myös keskimmäisellä tai pikkusisaruksella. Ei se aina niin mene, että vanhin sen kantaisi.
Aika usein kantaa.
No ei, vaan keskimmäinen on usein se aito vastuunkantaja tutkimusten mukaan. Ja nimen omaan HILJAINEN VASTUUNKANTAJA. Se ei näy kenellekään, koska vanhin osaa heittaa martyyrin viutan teostaan päällensä, eikä kukaan nää mitä keskimmäinen on tehnyt.
Vierailija kirjoitti:
Hei. Se että ihminen on unohtanut lapsuudesta asioita ei kerro siitä, että olisit onnistunut olemaan tukena tarpeeksi, vaan valitettavasti siitä, että ihminen on traumatisoitunut asioista todella pahasti, eikä muista siksi.
Minua ärsyttää tässä keskustelussa se, että moni tuntuu ajattelevan kärsineensä perheensä tilanteesta eniten, mutta tosi asia on minusta se, että jos perheessä on sairautta ja sairasta vuorovaikutusta ja väkivaltaa, siitä kärsivät kaikki!!! Se vain näyttäytyy erilailla esim. Sisaruksille se kärsimys ja seuraukset ovat ihmismielelle erilaiset.
Ap kuulostaa katkeralta, tekisin asialle jotakin. Olet ehkä sokeutunut hieman ja ajattelet asiat mustavalkoisesti. Sisarustesi muistamattomuus on ison traumatisoitumisen merkki.
En sano tätä pahalla, mutta katkeruus asiasta ei auta, suojaa itsesi perheeltä muuten.
No minä menetin sen huolettoman lapsuuden ja olen lähes taaperosta asti elänyt dissosiaation kanssa.
Perheessämme historia vain katoaa, kuolleista ei enää myöhemmin puhuta jne. En pysty käsittelemään asioita kovin hyvin, jos olen tekemisissä sellaisten ihmisten kanssa, jotka koko ajan aktiivisesti kieltävät kokemuksiani, kun kokevat sen heitä palvelevan. Siksi olen ajatellut luopua perheestä kokonaan, myös siltä osin mikä ehkä jotenkin toimii.
Ehkä joskus vuosien päästä jaksan taas olla tekemisissä.
Vierailija kirjoitti:
Joo no tossa on sun roolisi jaettu jo nuorena, ja se ei muutu niiden muiden mielissä. Vähän sama homma kun mun luo on aina päässyt sukulaiset ja oon niitä kestinnyt ja majoittanut. Koska vastavuoroisuutta ei ole ilmennyt vuosikymmenten saatossa, niin kieltäydyin 10 vuotta sitten majoittamasta , ruokkimasta ja tunkeutumista mun kotiini. Ei paljon kiinnosta pitää seuraa tyypeille, jotka ovat vain saamapuolella. Lisäksi niillä on vikana se, että ne tykkää vähätellä muita ja kehuskella itseään.
Se oli sitten siinä. Ne on nyt suuttuneita. Minä olen helpottunut. Aikansa kutakin.
Jatkan tähän vielä sen huomion, että tosiaan kun vihelsin sen yksipuolisen vieraanvaraisuuteni poikki, niin syy siihen, että nämä sukulaiset ovat suuttuneet, on se, että ne ei pysty enää hyötymään minusta mitenkään.
Ja sehän on tosi ikävää heille, kun ei he pääse viettämään aikaa mun kotiin täyshoitoon kahdessa polvessa. Sisko ja veljet ja niiden aikuiset lapset jäi nyt löhöilypaikkaa vaille. Voi voi sentään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan vain ohiksena, kyllä se vastuunkantajan rooli voi olla myös keskimmäisellä tai pikkusisaruksella. Ei se aina niin mene, että vanhin sen kantaisi.
Aika usein kantaa.
No ei, vaan keskimmäinen on usein se aito vastuunkantaja tutkimusten mukaan. Ja nimen omaan HILJAINEN VASTUUNKANTAJA. Se ei näy kenellekään, koska vanhin osaa heittaa martyyrin viutan teostaan päällensä, eikä kukaan nää mitä keskimmäinen on tehnyt.
Mitä jos perustaisit oman ketjun? Jos olet sisarukseni, niin sinä et ainakaan ollut kännisen isän panttivankina yökaudet kuuntelemassa miten lapset pilasivat isän elämän eikä hän niitä edes halunnut. Sinä nukuit sängyssä ja olit päivisin jossain isän kanssa chillaamassa kun sinua ei pidetty niin hyvänä kuuntelijana (kunpa olisin itsekin ollut niin onnekas!).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan vain ohiksena, kyllä se vastuunkantajan rooli voi olla myös keskimmäisellä tai pikkusisaruksella. Ei se aina niin mene, että vanhin sen kantaisi.
Aika usein kantaa.
No ei, vaan keskimmäinen on usein se aito vastuunkantaja tutkimusten mukaan. Ja nimen omaan HILJAINEN VASTUUNKANTAJA. Se ei näy kenellekään, koska vanhin osaa heittaa martyyrin viutan teostaan päällensä, eikä kukaan nää mitä keskimmäinen on tehnyt.
Mitä jos perustaisit oman ketjun? Jos olet sisarukseni, niin sinä et ainakaan ollut kännisen isän panttivankina yökaudet kuuntelemassa miten lapset pilasivat isän elämän eikä hän niitä edes halunnut. Sinä nukuit sängyssä ja olit päivisin jossain isän kanssa chillaamassa kun sinua ei pidetty niin hyvänä kuuntelijana (kunpa olisin itsekin ollut niin onnekas!).
Mitä jos sinä hakisit itsellesi apua, jos tulkitset kirjoitukseni noin. Jos jää vain ajattelemaan kaikkia kaameuksia itsensä kannalta, niin sitä äkkiä sokeutuu ja empatia katoaa. Silloin se katoaa myös itseltä. Mistä edes päättelit minun olevan keskimmäinen? En ole, vaan sisarussuhteita tutkiva ammattilainen.
Tämä ketju on minusta surullinen osoitus siitä, että ihmiset eivät osaa ajatella erilaisia haasteita perheessä. Ei todellakaan ole helppo rooli myöskään se, että saa "kulta lapsen" roolin. Aivan sairaan tuhoava ihmiselle. Se unohtuu monilta. Mutta minä lopetan, täällä tuskin kovinkaan moni on valmis katsomaan asioita laajemmin, se oma totuus ei ole sama kuin toisen ihmisen totuus!!!
Kyllä se minun lpasuuteni hänen ikeensä alla oli huomattavasti hirveämpi kuin hänen elämänsä despoottia. Ei ole pakko ei, mutta hänhän pyrkii edelleen määräilemään.