Lue keskustelun säännöt.
Sappikivipotilasta ei suostuttu uudelleen tutkimaan, vaan pistettiin psykiatriselle. Päätyi laajennettuun itsemurhaan
26.07.2026 |
Siis mikä Suomen terveydenhoitoa vaivaa? Ihmistä ei suostuta tutkimaan ja jälkikäteen vähätellään, että kun potilas ei ollut keltainen. Ei siinä heti tule keltaisuutta ja sappikivikohtausten luonne onkin just sitä, että kovat kivut tulee ja menee, niinkuin tällä naisella. Ne kivut on tosi kovat oikeasti! Hänellä oli jo todettu sappikivet 10 päivää aiemmin, kun hakeutui taas päivystykseen ja hänet pistetään psykiatriselle!
https://www.is.fi/perhe/art-2000011991561.html
"Joulukuun 14. päivä vuonna 2018 vatsan ultraäänitutkimuksessa Kaisalla todettiin kolme sappikiveä, mutta ei muita poikkeavuuksia. Sappikiviä ei operoitu. Kaisalle varattiin kontrolliaika, jonka hän itse perui.
Kivut yltyivät niin sietämättömän koviksi, että Kaisa piti viedä sairaalaan. Sinne jouduttiin lähtemään myös perheen viimeisen yhteisen jouluaaton iltana.
Kaisan vastaanotti psykiatrinen sairaanhoitaja, päivystävänä lääkärinä oli lääketieteen kandidaatti. Papereihin on kirjattu, että Kaisa tuli hoitoon voimakkaan vatsakivun vuoksi, mutta uusia vatsan alueen tutkimuksia ei tarvita.
”Keskustelussa potilaasta syntyi voimakkaan ahdistunut vaikutelma. Varsinaista psykoottisuutta ei todettu, mutta kivun voimakas kokemus ja myös oma vahva epäily raskasmetallimyrkytyksestä viittasivat realiteetintajun häiriintymiseen.”
Kaisa lähetettiin kolmeksi viikoksi psykiatriselle osastolle diagnooseilla vaikea-asteinen masennustila ja yleistynyt ahdistuneisuushäiriö.
Vasta kuolonkolarin jälkeen tehdyssä ruumiinavauksessa paljastui, että yksi Kaisan sappikivistä oli kiilautunut sappitiehyeeseen.
– Olin vihainen. Tämä asia olisi ollut hoidettavissa, Antti sanoo.
Kaisan isä laati valituksen Valviraan. Kaisaa hoitaneet lääkärit selittivät, etteivät he osanneet epäillä tiehyen ongelmia, sillä Kaisa ei kuulunut tyypilliseen riskiryhmään ja häneltä puuttui ominainen oire, keltaisuus. Lääkärit kuvailivat Kaisaa ”haastavaksi” potilaaksi.
Valviran mukaan Kaisan hoidossa ei tehty virheitä."
"Seitsemän vuotta sitten suomalainen perheenisä menetti hetkessä kaiken. Hänen vaimonsa surmasi itsensä ja parin kaksi pientä poikaa. Kun mies sai vaimonsa puhelimen auki, paljastuivat musertavat päiväkirjamerkinnät ja hirmuteon lohduton motiivi. Nyt perheensä menettänyt mies kertoo koko tarinan. Hän uskoo, että äidin ja lasten kuolema olisi voitu estää."
Kommentit (507)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on vähän samankaltaista kokemusta omasta terveydenhuollosta kun ostin hometalon jossa sairastuin. Hometalo vei terveyden mutta oireita ei osata diagnosoida tai hoitaa, ainoa hoitokeino on muuttaa pois sisäilmaongelmaisesta kohteesta. Mutta kun on lainat niskassa eikä rahaa enää mihinkään niin tilanne on katastrofi. Sitten kun on psyykkisesti rikki kun menettää sekä kotinsa, että terveytensä, työkykynsä ja rahansa niin sitten voidaankin keskittyä siihen että potilas on myös ahdistunut ja masentunut ja oireet voidaan psykosomatisoida. Perusterveydenhuollossa psykosomatia voidaan lätkäistä potilaalle jos oireille ei löydy joko mitään muuta syytä tai ei ylipäätänsä tutkita, se on sellainen kätevä ns ei jaksa miettiä ja selvittää roskakori dg. Onneksi sentään psykiatrinen sh ymmärsi tilanteeni koska oli itsekin joutunut työskentelemään aikaisemmin homeisella työpaikalla ja saanut sieltä pysyvää terveyshaittaa, hoitajan tuki oli kyllä korvaamaton. Silti lääkärit osaa olla kyllä aivan karmeita vaikeasti diagnosoitavia potilaita kohtaan ja tuo psyykkeen epäily on ihan klassista ns. kaasuvalotusta. Ymmärrän että oma tilanne on varsin hankala kun homeoireille ei oikein ole mitään kunnon diagnoosia mutta aina välillä tätä samaaa joutuu kohtaamaan ihan diagnosoitavissakin olevat reuma/syöpä/suolistosairaus/laitatähänmikätahansadg- potilaat. Terveydenhuolto tarvitsisi kunnon ryhtiliikkeen tässä. Somaattisista vaivoista kärsivä hyvin loogisestikin voi uupua, masentua ja ahdistua niiden somaattisten vaivojen VUOKSI eikä se tee yhtäkkiä niistä somaattisista oireista psyykkisiä. Tämän kuvion ei pitäisi olla mitenkään vaikeaa käsittää edes tavan tallaajille saatika sitten lääkäreille.
AINIIN jatkan vielä! Kaikista hassuista hassuinta on että sitten jos oireet leimataan psyykkisiksi ja potilas sitten pyytää että no ookoo jes hoidatteko sitten pois tämän "psyykkisen" vaivan jollain psyykkisillä hoitkokeinoilla niin sepä ei sitten yhtäkkiä onnistukaan:D Mitään hoitopolkua ei ole eikä keinoja. Jotenkin niin kuin tuo psyykkinen leima olisi vaan jotain millä lääkärit saa pois ikävän asian omasta päiväjärjestyksestä ja oire on potilaan oma ongelma ja omalla vastuulla.
Kyllähän hankalan potilaan voi laittaa aina lepositeisiin ja antaa klotsapiinia ja verenohennuslääkettä elämän loppuun saakka. Tämä on laillista.
Joskus on pakko laitta lepositeisiin raivohulluja potilaita. Sitten kun saadaan lääkitys kohdalleen eli raivo tainnutettua niin voidaan lepositeet ottaa pois. Kyse on siis kemiallisesta pakkopaidasta. Ennen nykyisiä lääkityksiä hullut saattoivat juosta päin seinää tai tehdä kaikenlaista vahingoittaakseen itseään kun vointi oli niin huono. Mielisairaita on noin kymmenen prosenttia väestöstä ja vakavammin sairaita vähemmän mutta kaikille ei vain löydy apua vaikka halua auttaa olisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lukemani perusteella nainen ei kuollut sappikiviin , vaan akuuttiin psykoosiin tai stressin aiheuttamaan todellisuuden tajun häiriintymiseen.
sen on voinut aiheuttaa ne kivet ja kivut sekä uusi mieliala lääke, jos hänellä on ne olleet käytössä
ssri lääkkeiden yleinen haittavaikutus on itsetuhoinen ajattelu.
surullista tässä on se, ettei kipua hoidettu ensin ja hoidettu vaivaa kunnolla.
nykyään sappikiviin on olemassa muitakin hoitoja kuin leikkaus.
mutta miten tässä maassa uskaltaa mt potilaana mennä lääkäriin? jos lapsena saanut vaikka somatisaatiohäiriö diagnoosin, siksi että sattuu olemaan tyttö ja autistunen jota ei ole tutkittu ja kipuja ei ole tutkittu. näin siis omalla kohdallani . kivut on kovia ja on myös löydöksiä ollut tutkimuksissa, mutta kukaan ei usko eikä auta.
lääkäri jatkuvasti yrittää pakottaa psykiatrille enkä pääse eläkkeelle vaikken voi enää edes kävellä, mutten uskalla yrittää päästä eläkkeelle, kun pelkään että minut vaan pakkolääkitään pää sekaisin tai suljetaan osastolle.
en ole masentunut vaikka se diagnoosi on minulle väkisin laitettu. kummallinen maa kun naiset ja autistiset väkisin yritetään hulluksi tuomita ja samaan aikaan skitsofreniaa sairastavat ja psykopaatit saa rauhassa kiusata ihmisiä avohoidossa
Terveydenhuollon henkilöstö on lopulta yksinkertaista ja putkiaivoista porukkaa. Mutta ego ja ylimielisyys suuri. Tunneälyä ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa aina soittaa ambulanssi paikalle jos mahdollista. Tietääkseni hyvin ammattiporukkaa, vai onko sekin ammatti jo supistettu minimiin?
Hoitajia ne nekin on. Virhemagneetteja. Pyrkivät jättämään ihmiset kotiin ja soittavat kela-taksin hakemaan. Tiedän useita tapauksia jossa nämä hoitajat ovat yehneet vakavia virheitä.
Enemmän minulla on noista "ensi"hoitajista huonoja kokemuksia kun muualta. Tekevät paljon villejä päätöksiä jolloin ihmisiä kuolee.
Vierailija kirjoitti:
Terveydenhuollon henkilöstö on lopulta yksinkertaista ja putkiaivoista porukkaa. Mutta ego ja ylimielisyys suuri. Tunneälyä ei ole.
Toisin kuin täällä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi teki noin itselleen kun olisi voinut tehdä lääkäreille? Koskaan ei kannata hävittää itseään.
Vaan kannattaa murhata muita. Varsinkin hoitohenkilöstöä sekä lääkäreitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olikos tällä kaisalla lääkkeitä näihin kipuihin vai kieltäytyikö hän näistä koska uskoi salaliittoteorioihin ja lääkkeiden aiheuttamaan myrkytykseen?
Eikös hänelle mielialalääkkeitä määrätty.
Aina määrätään. Jos joku huomaa lääketieteen epäkohdat tämä pyritään ohjaamaan saman organisaation sisällä ensin kallonkutistajalle ottamaan hullun leima ja mielialakontrollilääkkeet että loppuu höpö höpö puheet siitä että lääketieteessä olisi jotain vikaa ja sitten potilasasiamiehelle eikä esim. tekemään rikosilmoitusta kehorauhansa rikkomisesta, jne.
Täysin paholaisen kone koko lääketieteen laitos. Onnekas se joka ei koskaan sinne joudu ja jolla on rohkeutta kohdata terveysongelmansakin ilman.
Minäkin pääsin fyysisen sairauden vuoksi kuntoutusarvioon ja yhtenä haastatteluna olis ollut psykologin arvio. Kieltäydyin menemästä koska en luota pennin vertaa tuon alan ihmisiin että eivät liioittele ja kehittele päässään ongelmia potilaalle. Lisäksi kuntoutuksen jälkeen selvisi että minulla on sairaus jonka vuoksi minun olisi pitänyt olla tehohoidossa sairaalassa, olisi psykologiplanttu taatusti keksinyt uupumuksestaja kivuista jonkun mielenterveysongelman. Tuntuu pitkäaikaissairaana aina että oikein hakemalla haetaan ja liioitellaan jotain oiretta tai takerrutaan yhteen sanaan että voidaan tehdä mt diagnoosi ja lopettaa tutkimukset ja määrätä pillerit jolla potilas hiljenee ja pysyy kotona.
No nyt tuli oikein bs. Selvisi sairaus jonka vuoksi olisi pitänyt olla teholla. Eli selvisit kuntoutuksesta ja et kuollut vaikka teholla olisi pitänyt olla.
Heikko, heikko provo.
Kuntoutuskartoitus jäi kesken kun ei voimat riittäneet. Todellista kuntoutusta ei voitu edes aloittaa. Sairaalaan päädyin ambulanssilla heti siltä istumalta kun terveysongelma selvisi. Jos sinä et ymmärrä jotain lukemaasi tekstiä, se ei ole soopaa vaan sinulla ei vaan ÄO riitä ymmärtämään asiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olikos tällä kaisalla lääkkeitä näihin kipuihin vai kieltäytyikö hän näistä koska uskoi salaliittoteorioihin ja lääkkeiden aiheuttamaan myrkytykseen?
Eikös hänelle mielialalääkkeitä määrätty.
Aina määrätään. Jos joku huomaa lääketieteen epäkohdat tämä pyritään ohjaamaan saman organisaation sisällä ensin kallonkutistajalle ottamaan hullun leima ja mielialakontrollilääkkeet että loppuu höpö höpö puheet siitä että lääketieteessä olisi jotain vikaa ja sitten potilasasiamiehelle eikä esim. tekemään rikosilmoitusta kehorauhansa rikkomisesta, jne.
Täysin paholaisen kone koko lääketieteen laitos. Onnekas se joka ei koskaan sinne joudu ja jolla on rohkeutta kohdata terveysongelmansakin ilman.
Minäkin pääsin fyysisen sairauden vuoksi kuntoutusarvioon ja yhtenä haastatteluna olis ollut psykologin arvio. Kieltäydyin menemästä koska en luota pennin vertaa tuon alan ihmisiin että eivät liioittele ja kehittele päässään ongelmia potilaalle. Lisäksi kuntoutuksen jälkeen selvisi että minulla on sairaus jonka vuoksi minun olisi pitänyt olla tehohoidossa sairaalassa, olisi psykologiplanttu taatusti keksinyt uupumuksestaja kivuista jonkun mielenterveysongelman. Tuntuu pitkäaikaissairaana aina että oikein hakemalla haetaan ja liioitellaan jotain oiretta tai takerrutaan yhteen sanaan että voidaan tehdä mt diagnoosi ja lopettaa tutkimukset ja määrätä pillerit jolla potilas hiljenee ja pysyy kotona.
No nyt tuli oikein bs. Selvisi sairaus jonka vuoksi olisi pitänyt olla teholla. Eli selvisit kuntoutuksesta ja et kuollut vaikka teholla olisi pitänyt olla.
Heikko, heikko provo.
Kuntoutuskartoitus jäi kesken kun ei voimat riittäneet. Todellista kuntoutusta ei voitu edes aloittaa. Sairaalaan päädyin ambulanssilla heti siltä istumalta kun terveysongelma selvisi. Jos sinä et ymmärrä jotain lukemaasi tekstiä, se ei ole soopaa vaan sinulla ei vaan ÄO riitä ymmärtämään asiaa.
Nyt tulee kyllä vahvaa bs. Säälikää minua, olen sairas enkä kykene töihin. Mene töihin pummi.
Luuseri sossupersut itkee kun heitä ei ole kohdeltu kuin kuningasta. Byhyy, riikka auta meitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä ihmeellistä uutisessa on.
Terveyshuolto on täynnä puoskareita enkä anna minkäänlaista arvostusta lääkäreille.
Saako lääkärit koulutuksen päätteeksi lisäkurssin, jossa ohjeistetaan kuinka vähättelet potilaan oireita sekä kuuntelet oireita, mutta kun yksi tai kaksi oiretta ei täsmää tai niitä ei ole, ei se diagnoosi sitä ole vaan jotain muuta.
Ja toki monet puoskari lääkärit antavat vain reseptin kouraan, sanovat heippa eikä tutkimuksia oireiden takia tehdä. Kuurin jälkeen sitten ihmetellään kun potilas on samojen oireiden jälkeen taas paikalla. Useita kertoja ennen kuin apua saat, JOS saat edes silloinkaan.
Vierailija kirjoitti:
Kyse on holistisen lääketieteen ongelmasta. Silloin kun KäypäHoito, DSM-V ym. kategorisoi ihmisiä, jää monet asiat huomiotta. Ongelma johtuu myös kirjauksista. Mikäli missä tahansa kirjauksessa on PSY-merkintä, somaattisen puolen hoitoa ei saa. Pahinta mitä vanhempi voi tehdä lapselleen on viedä lapsi mielenterveyssyistä lääkäriin. Sillä tuhoaa koko lapsen tulevaisuuden.
No mä olen saanut fyysisen puolen hoitoa myös. Nuorempana oli PTSD ja masennus. Nyt uudestaan lähisuhdeväkivallan takia ja tuli PTSD taas siis diagnoosiksi. Olen kuitenkin kuin täysin tavallinen, nelikymppinen, työssäkäyvä nainen. Juuri eronnut. Varmasti riippuu siitä, miltä potilas vaikuttaa vastaanotolla/puhelimessa. Vaikka ei saisi tietystikään vaikuttaa.
Mulle on se ja sama, jos mut ns.tuomitaan tuon mt-diagnoosin takia. Koin jotakin hirveää ja mieli järkkyi hetkellisesti siitä. Varmasti olisi järkkynyt muillakin naisilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun mies tekee laajennetun izarin, miestä syyllistetään.
Kun nainen tekee saman, syy löytyy muualta kuin naisesta.
Miksi aina on näin? Miehen haasteet on miehen vika, naisen haasteet on yhteiskunnan vika.
Mä sanon nyt kyllä myös tähän, että jos miehellä on todettu sappikivet (tai joku miehelle tyypillisempi, tuskaa aiheuttava tila tai sairaus), mies menee päivystykseen ja päätyy psykiatriselle osastolle kolmeksi viikoksi ja jää ilman hoitoa siihen somaattiseen vaivaansa, niin kyllä, silloinkin on sairaanhoidossa tehty virhe, josta pitäisi ottaa opiksi.
En mä usko hetkeäkään, että sappikivet olisi se ainoa syy, miksi tämä nainen ajoi rekan keulaan. Mutta olisi ne silti pitänyt hoitaa.
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän jatkuva kova kipu käy psyyken päälle. Voin kuvitella miten pahalta tuntuu, kun kovissa kivuissa ei saa mitään apua ja vähätellään. Tässä näkyy taas se, ettei lääketiede osaa hoitaa naisia, kun kaikki on miehen mittarin mukaan tehty. Naisten hoito on kuin 1600-luvulta, kun kaikki oireet johtuvat "hysteriasta".
Hysteria oli puhtaasti 1800-luvun ilmiö.
Miehet kärsii tästä järjestelmästä ihan samalla tavalla. Suomessa kipua ei pidetä minään. Eräällä tuntemallani miehellä oli fibromyalgia, ja sen piikkiin meni sitten maksasyövän aiheuttamat kivutkin aika pitkään.
Toisella oli pitkälle levinnyt adenokarsinooma. Mies vääntelehti ja valitti vastaanotolla, kun vaimonsa yritti selittää miehen vointia, lääkäri vaan komensi että potilas kertoo itse (no ei kertonut, kun vaan uikutti ja vääntelehti kivusta). Buranaa ja kotiin. Parin viikon päästä sitten lopulta syöpädiagnoosi kun käsivarsi murtui sängystä noustessa.
Jostain syystä suomalaiset lääkärit kuvittelee aina ihmisen valehtelevan ja liioittelevan kipunsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun mies tekee laajennetun izarin, miestä syyllistetään.
Kun nainen tekee saman, syy löytyy muualta kuin naisesta.
Miksi aina on näin? Miehen haasteet on miehen vika, naisen haasteet on yhteiskunnan vika.
Tuo pätee myös ylipainoon, naisilla se johtuu kaikesta muusta kuin omista elintavoista, miehellä tuo on vaan laiskuutta ja ylensyömistä.
Te olette maailman kauneimmat ja komeimmat ja suloisimmat pojat!”
Näin kirjoitti päiväkirjaansa äiti, joka surmasi omat lapsensa. Tämä on poikkeuksellinen tositarina suomalaisesta perhesurmasta ja siitä, mitä voi tapahtua, kun sairastunut jää vaille tarvitsemaansa apua. Kun oireiden arvioidaan olevan ”korvien välissä”.
Mikään ei oikeuta äidin tekoa – hän vei mukanaan kaksi viatonta lasta – mutta jälkeenpäin paljastuneet asiat herättävät kysymyksen: olisiko tragedia voitu estää?
Tätä juttua varten Ilta-Sanomat on haastatellut naisen lesken ja isän, joka menetti hetkessä kaiken. Leski on antanut IS:lle nähtäväksi vaimonsa puhelimeen kirjoittamat sadat päiväkirjamerkinnät.
Tekstit ovat raastavaa luettavaa.
Antti sanoo, ettei hän ole edesmenneelle vaimolleen vihainen tai katkera. Hän ikävöi seitsemän vuotta sitten kuolleita poikiaan yhä joka ikinen päivä.
Hän on varma siitä, että heidän kuolemansa olisi voitu estää. Mies uskoo, että jos perheen hätä olisi otettu tosissaan, hänen vaimonsa ja poikansa olisivat yhä elossa.
Isän toiveesta ja yksityisyyden suojaamiseksi tässä jutussa perheenjäsenistä ei puhuta heidän oikeilla nimillään. Tässä jutussa he ovat Kaisa (äiti), Antti (isä), Leo (poika, 6 vuotta) ja Oliver (poika, 5 vuotta).
Olette tosi taitavia kiipeilemään puissa ja puolapuilla. Leon ihana hersyvä nauru on valloittava. Oliverilla on aivan ihanat hymykuopat ja tuikkivat velmu silmät, kun joku kepponen on mielessä.
Pitkään kaikki oli hyvin. Aivan kuin missä tahansa tavanomaisessa suomalaisperheessä.
Kaisa oli korkeakoulutettu ja arvostettu ammattilainen, kuten myös Antti. Antti kertoo rakastuneensa Kaisan insinöörimäisyyteen. Nainen oli suunnitelmallinen ja maailmaa nähnyt.
He asuivat yli 100-vuotiaassa vanhassa hirsitalossa, jossa lapsilla oli tilaa leikkiä ja remuta. Kaisa oli erittäin eläinrakas, ja perheeseen kuului myös kissoja ja koiria. Pojille opetettiin, että niitä kohdeltiin kunnioittavasti.
Kaisan päiväkirjamerkinnät piirtävät kuvan perhearjesta, joka oli täynnä rakkautta.
Oliverin suukot ovat ihania ja pysyvät äidin huulilla ikuisesti. Samoin Oliverin pieni tiukka ote äidin tukasta nukkumaan mennessä. Leo isona nyt tarjoaa posken pusulle, mutta tulee tiukasti syliin. Leo olet ihana, kun kerrot äidille huolistasi. Se on tosi tärkeää! Aina löytyy joku turvallinen aikuinen tai ystävä, jonka kanssa purkaa murheita. Kukaan ei elämässä välty niiltä, niitä ei pidä padota möykyksi vaan antaa itkun tulla kun on sen aika. Tämä on teille molemmille pojille arvokas taito!
Kaisa oli niin töissä kuin kotona hyvin tunnollinen, ehkä liiankin. Hän uupui ja alkoi tehdä lyhennettyä työaikaa.
Antin mukaan se tarkoitti käytännössä sitä, että Kaisa vietti vähemmän aikaa työpaikalla, mutta teki töitä kannettavallaan keittiön pöydän ääressä vielä pitkälle yöhön muun perheen mentyä jo nukkumaan.
– Varmaan työnantaja kiitti, kun palkkaa maksettiin vähemmän ja töitä silti tehtiin yhtä paljon, Antti hymähtää.
Antti arvelee, ettei Kaisa oikeasti koskaan toipunut työuupumuksestaan, vaikka tunnit palautettiin täysiksi.
Sitten tulivat kivut. ”Kuin sisuskaluja olisi kärvennetty.”
Kaisa ravasi lääkärissä. Hänelle tehtiin erilaisia vatsanalueen tutkimuksia, mutta syytä ei löydetty. Myös verikokeet ja sydänfilmi otettiin, mutta niissäkään ei ollut poikkeuksia.
Kaisan puhelimen muistiinpanoista löytyy 36 merkintää otsikolla En kestä enää kipuja. Hän koki, ettei kukaan ymmärtänyt, millaista niiden kanssa oli elää.
Kokonaisvaltaista, kuin kyljet olisi sisältä valettu bensalla ja sytytetty hitaalle liekille, kipu kun sydän yrittää pelastaa kehon ja sen kipu ylettää vihlovana kaulalle ja alaleukaan kohtausta enteillen, kun kaikki päivän energia menee sietämisen ja keho on niiiin väsynyt, että tekisi mieli kävellä silmät kiinni pelkästään luomien väsymyksestä. Selkäfileissä juilii ja liekehtii, sekin on kuin joku pensselöisi happoliuoksella; ei terävää vaan valelevaa kipua. Tunne, että kaikki sisäelimet vuorotellen särkevät. Kieli on turvonnut ja suussa on jatkuva pistävä metallin tai asetonin maku, mikä on jo yksistään hirveää. Kun yritän pysyä arjen syrjässä, mutta muiden päivittäisistä tapahtumista on tullut kivun kanssa täysin merkityksettömiä. Sieluni huutaa apua, mutta kukaan ei kuitenkaan ymmärrä kivun määrää.
Lääkärit eivät kyenneet auttamaan Kaisaa, joka haki heiltä epätoivoisesti apua. Antti uskoo, että uupumustausta painoi vaakakupissa paljon, liikaa.
"Potilaan kivuissa vaikutti olevan vahva psyykkinen komponentti", papereissa luki ja suositeltiin kasvattamaan mielialalääkkeiden määrä.
Kivuttomiakin päiviä oli. Silloin Kaisa omistautui perheelleen.
Olimme viikonloppuna yhdessä laivaristeilyllä. Vaikka olin väsynyt, nautin suunnattomasti ajasta yhdessä. Leo tykkäsi eniten pelata pleikalla ja Oliverin kanssa pelattiin Afrikan tähteä. Leo on tosi taitava kokoamaan Lego-rakennelmia ohjeista. Molemmat uskalsitte käydä halaamassa Ville Viikinki -kissaa. Ja tykkäsitte juoksennella käytävillä ja viihdyitte myös kiipeillen hytin kerrossängyissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun mies tekee laajennetun izarin, miestä syyllistetään.
Kun nainen tekee saman, syy löytyy muualta kuin naisesta.
Miksi aina on näin? Miehen haasteet on miehen vika, naisen haasteet on yhteiskunnan vika.
Mä sanon nyt kyllä myös tähän, että jos miehellä on todettu sappikivet (tai joku miehelle tyypillisempi, tuskaa aiheuttava tila tai sairaus), mies menee päivystykseen ja päätyy psykiatriselle osastolle kolmeksi viikoksi ja jää ilman hoitoa siihen somaattiseen vaivaansa, niin kyllä, silloinkin on sairaanhoidossa tehty virhe, josta pitäisi ottaa opiksi.
En mä usko hetkeäkään, että sappikivet olisi se ainoa syy, miksi tämä nainen ajoi rekan keulaan. Mutta olisi ne silti pitänyt hoitaa.
Olet vahvasti myöhässä kommentteinesi. On jo todettu että kaikki johtui näistä kivuista. Lääkärit eivät välittäneet vaan halusivat päästä helpolla. Mitä luultavimmin hän hallusinoi kivuista ja päätyi tekoonsa. Eli lääkärien vika.
Kun kivut palasivat, ne veivät äidin mukanaan. Kaisa koki, etteivät lääkärit ottaneet häntä tosissaan.
– Hän alkoi hakea selityksiä fyysisille kivuilleen muualta, Antti kertoo.
Niitä Kaisa myös löysi. Hän päätyi nopeasti Facebook-ryhmään, joissa levitettiin disinformaatiota rokotteiden haitoista.
Epätoivoinen, kivuissa kärvistelevä nainen alkoi uskoa mitä kummallisimpiin selityksiin. Hän kehitti teorian, joka juonsi juurensa jo ennen lasten syntymää tehtyyn Thaimaan-matkaan.
Kun pojat olivat pieniä, sekä heiltä että Kaisalta oli löydetty loismato, joka piti häätää lääkekuurilla. Lääkärin mukaan loinen oli tullut Aasiasta ja elänyt huomaamatta Kaisan kehon sisällä.
Kaisa alkoi uskoa, että ennen Thaimaan-lomaa otetut rokotteet olivat osasyynä hänen heikentyneeseen vointiinsa.
Lisäksi hän oli varma, että hänellä oli elohopeamyrkytys, joka oli periytynyt myös hänen lapsilleen.
Rokotekriittinen yhteisö lietsoi Kaisan ajattelua.
Suomalainen terveydenhuolto oli Kaisan silmissä kelvoton. Hän otti yhteyttä ulkomaalaisiin lääkäreihin, piti heidän kanssaan Teams-kokouksia ja lähetti hiuksiaan laboratorioihin tutkittavaksi.
Kotiin sidottu, kukaan ei usko, lääkäreiltä ei saa apua. Täysi painajainen, jossa itken päivät sitä, etten näe poikieni kasvua.
Antti ei tiennyt, mihin uskoa. Hän yritti olla parhaansa mukaan vaimonsa tukena, käydä töissä ja huolehtia pojista.
– Kaisa oli hyvin vakuuttava. Hän imuroi valtavan määrän tietoa näistä aiheista ja soitteli Teamsilla ympäri maailmaa. Minulla ei ollut eväitä kyseenalaista häntä ja alkaa kumota hänen etsimäänsä tietoa perhearjen keskellä, Antti sanoo.
Kivuliaita päiviä alkoi olla yhä enemmän.
Roikun kontillani. Vatsa rentona ilmassa, polvet matalammalla patjalla, käsivarret sängyn reunalla. Yritän pitää polvilla hidasta liikettä keskivartalon liekehdintää vähentäen. Kuinka kauan pitää jaksaa? Kipu on jäätävä, mikään ei pysy nyt sisässä.
Päiväkirjat alkoivat täyttyä itsetuhoisista ajatuksista. Kaisa ei puhunut niistä Antille.
Mikä pahinta: äiti alkoi nähdä ”oireita” myös lapsissaan. Hän tarkkaili poikiaan omien sanojensa mukaan ”kuin piru Raamattua”. Kellertävät hampaat, tiheät vessakäynnit, tyynyjen pinoaminen vuoteessa ja muut tavalliset lasten touhut alkoivat näyttää hänen silmissään hälytysmerkeiltä.
Kaisa kirjoitti monta kertaa, ettei hän tahdo kuolla, mutta ei enää näe muutakaan ulospääsyä kivuista.
Kaisa uskoi, että pojatkin sairastuvat vakavasti. Päiväkirja alkoi täyttyä jäähyväiskirjeistä ja ohjeista Antille siitä, miten poikia pitäisi hoitaa.
Joulukuun 14. päivä vuonna 2018 vatsan ultraäänitutkimuksessa Kaisalla todettiin kolme sappikiveä, mutta ei muita poikkeavuuksia. Sappikiviä ei operoitu. Kaisalle varattiin kontrolliaika, jonka hän itse perui.
Kivut yltyivät niin sietämättömän koviksi, että Kaisa piti viedä sairaalaan. Sinne jouduttiin lähtemään myös perheen viimeisen yhteisen jouluaaton iltana.
Kaisan vastaanotti psykiatrinen sairaanhoitaja, päivystävänä lääkärinä oli lääketieteen kandidaatti. Papereihin on kirjattu, että Kaisa tuli hoitoon voimakkaan vatsakivun vuoksi, mutta uusia vatsan alueen tutkimuksia ei tarvita.
”Keskustelussa potilaasta syntyi voimakkaan ahdistunut vaikutelma. Varsinaista psykoottisuutta ei todettu, mutta kivun voimakas kokemus ja myös oma vahva epäily raskasmetallimyrkytyksestä viittasivat realiteetintajun häiriintymiseen.”
Kaisa lähetettiin kolmeksi viikoksi psykiatriselle osastolle diagnooseilla vaikea-asteinen masennustila ja yleistynyt ahdistuneisuushäiriö.
Kun Kaisa palasi kotiin, Antti huomasi vaimossaan selvän muutoksen.
– Aivan kuin hän olisi luovuttanut jo täysin.
Kaisa ei kuitenkaan kertonut Antille mitään siitä, mitä hän päiväkirjansa sivuilla jo suunnitteli.
Jos otan pojat mukaan, niin tiedän, etten saa keneltäkään anteeksi.
Helppo kysymys. Näin on, koska kaikki ovat samaa mieltä siitä, että sukupuolet eivät ole tasa-arvoisia. Kaikkien mielestä nainen sukupuolena on heikompi, vaikutuksille altis ja siksi hoivan sekä varjelun kohde. Mies sukupuolena pystyy enempään, joten häntä myös tarkastellaan ankarammilla kriteereillä siinä missä naisella annetaan anteeksi töppäilyt. Jos vaikka sen yhden tyypin nimi olisikin ollut Charlene Manson ja hänen opetuslapsensa olisi ollut pelkästään äijiä, niin eipä tällaista naista olisi koskaan laitettu eliniäkseen vankilaan siitä että on vähän kehotellut muita tekemään asioita. Tämä on luonnolista ja oikein, koska kyseessä on biologia.