Lue keskustelun säännöt.
Sappikivipotilasta ei suostuttu uudelleen tutkimaan, vaan pistettiin psykiatriselle. Päätyi laajennettuun itsemurhaan
26.07.2026 |
Siis mikä Suomen terveydenhoitoa vaivaa? Ihmistä ei suostuta tutkimaan ja jälkikäteen vähätellään, että kun potilas ei ollut keltainen. Ei siinä heti tule keltaisuutta ja sappikivikohtausten luonne onkin just sitä, että kovat kivut tulee ja menee, niinkuin tällä naisella. Ne kivut on tosi kovat oikeasti! Hänellä oli jo todettu sappikivet 10 päivää aiemmin, kun hakeutui taas päivystykseen ja hänet pistetään psykiatriselle!
https://www.is.fi/perhe/art-2000011991561.html
"Joulukuun 14. päivä vuonna 2018 vatsan ultraäänitutkimuksessa Kaisalla todettiin kolme sappikiveä, mutta ei muita poikkeavuuksia. Sappikiviä ei operoitu. Kaisalle varattiin kontrolliaika, jonka hän itse perui.
Kivut yltyivät niin sietämättömän koviksi, että Kaisa piti viedä sairaalaan. Sinne jouduttiin lähtemään myös perheen viimeisen yhteisen jouluaaton iltana.
Kaisan vastaanotti psykiatrinen sairaanhoitaja, päivystävänä lääkärinä oli lääketieteen kandidaatti. Papereihin on kirjattu, että Kaisa tuli hoitoon voimakkaan vatsakivun vuoksi, mutta uusia vatsan alueen tutkimuksia ei tarvita.
”Keskustelussa potilaasta syntyi voimakkaan ahdistunut vaikutelma. Varsinaista psykoottisuutta ei todettu, mutta kivun voimakas kokemus ja myös oma vahva epäily raskasmetallimyrkytyksestä viittasivat realiteetintajun häiriintymiseen.”
Kaisa lähetettiin kolmeksi viikoksi psykiatriselle osastolle diagnooseilla vaikea-asteinen masennustila ja yleistynyt ahdistuneisuushäiriö.
Vasta kuolonkolarin jälkeen tehdyssä ruumiinavauksessa paljastui, että yksi Kaisan sappikivistä oli kiilautunut sappitiehyeeseen.
– Olin vihainen. Tämä asia olisi ollut hoidettavissa, Antti sanoo.
Kaisan isä laati valituksen Valviraan. Kaisaa hoitaneet lääkärit selittivät, etteivät he osanneet epäillä tiehyen ongelmia, sillä Kaisa ei kuulunut tyypilliseen riskiryhmään ja häneltä puuttui ominainen oire, keltaisuus. Lääkärit kuvailivat Kaisaa ”haastavaksi” potilaaksi.
Valviran mukaan Kaisan hoidossa ei tehty virheitä."
"Seitsemän vuotta sitten suomalainen perheenisä menetti hetkessä kaiken. Hänen vaimonsa surmasi itsensä ja parin kaksi pientä poikaa. Kun mies sai vaimonsa puhelimen auki, paljastuivat musertavat päiväkirjamerkinnät ja hirmuteon lohduton motiivi. Nyt perheensä menettänyt mies kertoo koko tarinan. Hän uskoo, että äidin ja lasten kuolema olisi voitu estää."
Kommentit (472)
Miksi teki noin itselleen kun olisi voinut tehdä lääkäreille? Koskaan ei kannata hävittää itseään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla on vähän samankaltaista kokemusta omasta terveydenhuollosta kun ostin hometalon jossa sairastuin. Hometalo vei terveyden mutta oireita ei osata diagnosoida tai hoitaa, ainoa hoitokeino on muuttaa pois sisäilmaongelmaisesta kohteesta. Mutta kun on lainat niskassa eikä rahaa enää mihinkään niin tilanne on katastrofi. Sitten kun on psyykkisesti rikki kun menettää sekä kotinsa, että terveytensä, työkykynsä ja rahansa niin sitten voidaankin keskittyä siihen että potilas on myös ahdistunut ja masentunut ja oireet voidaan psykosomatisoida. Perusterveydenhuollossa psykosomatia voidaan lätkäistä potilaalle jos oireille ei löydy joko mitään muuta syytä tai ei ylipäätänsä tutkita, se on sellainen kätevä ns ei jaksa miettiä ja selvittää roskakori dg. Onneksi sentään psykiatrinen sh ymmärsi tilanteeni koska oli itsekin joutunut työskentelemään aikaisemmin homeisella työpaikalla ja saanut sieltä pysyvää terveyshaittaa, hoitajan tuki oli kyllä korvaamaton. Silti lääkärit osaa olla kyllä aivan karmeita vaikeasti diagnosoitavia potilaita kohtaan ja tuo psyykkeen epäily on ihan klassista ns. kaasuvalotusta. Ymmärrän että oma tilanne on varsin hankala kun homeoireille ei oikein ole mitään kunnon diagnoosia mutta aina välillä tätä samaaa joutuu kohtaamaan ihan diagnosoitavissakin olevat reuma/syöpä/suolistosairaus/laitatähänmikätahansadg- potilaat. Terveydenhuolto tarvitsisi kunnon ryhtiliikkeen tässä. Somaattisista vaivoista kärsivä hyvin loogisestikin voi uupua, masentua ja ahdistua niiden somaattisten vaivojen VUOKSI eikä se tee yhtäkkiä niistä somaattisista oireista psyykkisiä. Tämän kuvion ei pitäisi olla mitenkään vaikeaa käsittää edes tavan tallaajille saatika sitten lääkäreille.
AINIIN jatkan vielä! Kaikista hassuista hassuinta on että sitten jos oireet leimataan psyykkisiksi ja potilas sitten pyytää että no ookoo jes hoidatteko sitten pois tämän "psyykkisen" vaivan jollain psyykkisillä hoitkokeinoilla niin sepä ei sitten yhtäkkiä onnistukaan:D Mitään hoitopolkua ei ole eikä keinoja. Jotenkin niin kuin tuo psyykkinen leima olisi vaan jotain millä lääkärit saa pois ikävän asian omasta päiväjärjestyksestä ja oire on potilaan oma ongelma ja omalla vastuulla.
Vierailija kirjoitti:
" Ne ovat yleisiä, eikä suinkaan aina leikata, vaan hoidetaan ruokavaliolla, koska leikkaukseen liittyy aina rinskinsä.
Itselläni sappikivet leikattiin n. 12v eka tutkimuksista, vain maksa-arvoja seurattiin ja sitten kun maksa-arvot eivät laskeneet, leikattiin sappikivet. "
Mulla leikattiin sappikivet heti, siis otettiin sappikivuissa sisään ja makuutettiin sairaalassa päivätolkulla ja tutkittiin arvoja jne. Sitten sanottiin, että täytyy leikata koko sappirakko pois. Kysyin, eikö tätä voi hoitaa ruokavaliolla. Sanottiin, että ei voi hoitaa.
Viisi eri lääkäriä sanoi näin.
Tämä tapahtui HUSissa pari vuotta sitten. Missä päin Suomea tilannetta vain seuraillaan jopa 12 vuoden ajan?
Minutkin tutkittiin. Tulos: Sappirakko täynnä kiviä ja sakkaa. Ei toimenpiteitä. Sitten seurasi haimatulehdus. Ja lisätutkimuksia. Tilanne sapessa ennallaan ja gastrokirurgin arvio, että sappirakosta pääsee ajoittaisia purskeita, jotka tukkii haimatiehyettä. Lähete parempaan "tutkimukseen" (elektroendoskopia). Sappi edelleen täydessä tilassa. Paitsi ettei se ollut tutkimus ainoastaan. Minua etukäteen informoimatta haimaan asetettiin stentti. Joka aiheuttikin sitten vakavan haimatulehduksen. Sisätautiosastolla viikko, jonka jälkeen 200 (joka kerta ja loppukaneettina, että "potilas kotiutettiin hyväkuntoisena", vaikka hädin tuskin pystyin itse kävelemään autoon, jolla kyyti kotiin) tulehdusarvoissa kotiin, jossa hyvin kipeä vielä 1-1.5 viikkoa. Ei toimenpiteitä sapelle. Stentti oli pari kuukautta, kunnes se oli pakko poistaa. Kivut kesti 2kk 24h/vrk, jonka aikana pisimmillään kivuilta sain nukuttua puoli tuntia kerrallaan. Opioidin ja panadolin avullakaan sen enempää. Haimatulehdus kroonistui. Seurasi 7 uutta haimatulehdusta n. 1krt/kk. Aina samalla osastolla siksi 6-7 päivää tiputuksessa ja henkihieverissä. Hb siksi sahasi 80-100 väliä. Käytännössä yli puolet kuukausista hirveissä kivuissa. Osaston samat lääkärit leimasi juopoksi, ja kohtelu sen mukaista. Ajauduin työttömäksi, koska en ollut työkuntoinen (edes kotityöt huom.) suurimpaan osaan ajasta. Ymmärrän senkin työnantajan näkökulmasta. Ollut aina töissä yksityissektorilla pk-yrityksissä. Sairastelu ja toistuvat osastojaksot sisätaudilla vei reilusti yli puolet työttömyystuesta, joten taloudellinenkaan seuraus ei ollut kohtuullinen. Sappirakko poistettiin 3 vuoden kuluttua ensimmäisestä tutkimuksesta. Sitä ennen sain sydänkohtauksen, jonka tod.näköisimmin provosoi hirveä kipu. Sain sittemmin HYKSistä kirjeen, jossa tarjottiin haimasyöpätutkimuksiin osallistumista. En osallistunut. Mitään ei tehty alun tutkimusten valossa alunperin, vaikka myös kerroin, että olen äitini suvun puolelta AINOA, jota ei ole vielä leikattu, ja että taipumus lienee vahvasti sukuvika. Tämäkin siis HUS-kokemus. Voin todeta, että mieleltään terveeltäkin vaaditaan epäinhimillistä määrää henkistä resilienssiä. Melko tummia ajatuksia alkoi syntymään omassakin päässä. En vain päästänyt niitä "jatkoon". En tiedä, kauanko pidempään olisin enää kestänyt ilman henkisen puolen vammoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on vähän samankaltaista kokemusta omasta terveydenhuollosta kun ostin hometalon jossa sairastuin. Hometalo vei terveyden mutta oireita ei osata diagnosoida tai hoitaa, ainoa hoitokeino on muuttaa pois sisäilmaongelmaisesta kohteesta. Mutta kun on lainat niskassa eikä rahaa enää mihinkään niin tilanne on katastrofi. Sitten kun on psyykkisesti rikki kun menettää sekä kotinsa, että terveytensä, työkykynsä ja rahansa niin sitten voidaankin keskittyä siihen että potilas on myös ahdistunut ja masentunut ja oireet voidaan psykosomatisoida. Perusterveydenhuollossa psykosomatia voidaan lätkäistä potilaalle jos oireille ei löydy joko mitään muuta syytä tai ei ylipäätänsä tutkita, se on sellainen kätevä ns ei jaksa miettiä ja selvittää roskakori dg. Onneksi sentään psykiatrinen sh ymmärsi tilanteeni koska oli itsekin joutunut työskentelemään aikaisemmin homeisella työpaikalla ja saanut sieltä pysyvää terveyshaittaa, hoitajan tuki oli kyllä korvaamaton. Silti lääkärit osaa olla kyllä aivan karmeita vaikeasti diagnosoitavia potilaita kohtaan ja tuo psyykkeen epäily on ihan klassista ns. kaasuvalotusta. Ymmärrän että oma tilanne on varsin hankala kun homeoireille ei oikein ole mitään kunnon diagnoosia mutta aina välillä tätä samaaa joutuu kohtaamaan ihan diagnosoitavissakin olevat reuma/syöpä/suolistosairaus/laitatähänmikätahansadg- potilaat. Terveydenhuolto tarvitsisi kunnon ryhtiliikkeen tässä. Somaattisista vaivoista kärsivä hyvin loogisestikin voi uupua, masentua ja ahdistua niiden somaattisten vaivojen VUOKSI eikä se tee yhtäkkiä niistä somaattisista oireista psyykkisiä. Tämän kuvion ei pitäisi olla mitenkään vaikeaa käsittää edes tavan tallaajille saatika sitten lääkäreille.
AINIIN jatkan vielä! Kaikista hassuista hassuinta on että sitten jos oireet leimataan psyykkisiksi ja potilas sitten pyytää että no ookoo jes hoidatteko sitten pois tämän "psyykkisen" vaivan jollain psyykkisillä hoitkokeinoilla niin sepä ei sitten yhtäkkiä onnistukaan:D Mitään hoitopolkua ei ole eikä keinoja. Jotenkin niin kuin tuo psyykkinen leima olisi vaan jotain millä lääkärit saa pois ikävän asian omasta päiväjärjestyksestä ja oire on potilaan oma ongelma ja omalla vastuulla.
Kyllähän hankalan potilaan voi laittaa aina lepositeisiin ja antaa klotsapiinia ja verenohennuslääkettä elämän loppuun saakka. Tämä on laillista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki laitetaan aina mielenterveysongelmien syyksi ettei tarvitsi tutkia ja hoitaa, koska kallista. Määrätään vaan mielialalääkkeitä lähes vaivaan kuin vaivaan. Kun valittaa kovia kipuja, ei saa kunnollisia kipulääkkeitä, mutta heti ollaan valmiita kirjoittamaan kipukynnystä nostavia mielialalääkkeitä. Eikös jokunen vuosi sitten nuorehko mies kuollut pitkään jatkuneiden sydänongelmien vuoksi psykiatrisella osastolla. Syynä oli sydänsairaus jota ei löydetty elinaikanaan. Miten lie tutkittu??
No jos potilas kuitenkin otetaan psykiatriselle osastolle, niin tuskin se ainakaan rahaa säästää verrattuna fyysisten oireiden jatkotutkimuksiin. Ehkä enemmän kyseessä terveydenhuollon henkilökunnan ennakkoluulot.
Psykiatrisilla osastoilla on aina useita potilaita, jotka ovat pakko-oireisen häiriön, paniikkihäiriön tai psykoosin takia potevat jatkuvaa kuolemanpelkoa. Ei riitä resurssit tutkia näitä kaikkia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
" Ne ovat yleisiä, eikä suinkaan aina leikata, vaan hoidetaan ruokavaliolla, koska leikkaukseen liittyy aina rinskinsä.
Itselläni sappikivet leikattiin n. 12v eka tutkimuksista, vain maksa-arvoja seurattiin ja sitten kun maksa-arvot eivät laskeneet, leikattiin sappikivet. "
Mulla leikattiin sappikivet heti, siis otettiin sappikivuissa sisään ja makuutettiin sairaalassa päivätolkulla ja tutkittiin arvoja jne. Sitten sanottiin, että täytyy leikata koko sappirakko pois. Kysyin, eikö tätä voi hoitaa ruokavaliolla. Sanottiin, että ei voi hoitaa.
Viisi eri lääkäriä sanoi näin.
Tämä tapahtui HUSissa pari vuotta sitten. Missä päin Suomea tilannetta vain seuraillaan jopa 12 vuoden ajan?
Minutkin tutkittiin. Tulos: Sappirakko täynnä kiviä ja sakkaa. Ei toimenpiteitä. Sitten seurasi haimatulehdus. Ja lisätutkimuksia. Tilanne sapessa ennallaan ja gastrokirurgin arvio, että sappirakosta pääsee ajoittaisia purskeita, jotka tukkii haimatiehyettä. Lähete parempaan "tutkimukseen" (elektroendoskopia). Sappi edelleen täydessä tilassa. Paitsi ettei se ollut tutkimus ainoastaan. Minua etukäteen informoimatta haimaan asetettiin stentti. Joka aiheuttikin sitten vakavan haimatulehduksen. Sisätautiosastolla viikko, jonka jälkeen 200 (joka kerta ja loppukaneettina, että "potilas kotiutettiin hyväkuntoisena", vaikka hädin tuskin pystyin itse kävelemään autoon, jolla kyyti kotiin) tulehdusarvoissa kotiin, jossa hyvin kipeä vielä 1-1.5 viikkoa. Ei toimenpiteitä sapelle. Stentti oli pari kuukautta, kunnes se oli pakko poistaa. Kivut kesti 2kk 24h/vrk, jonka aikana pisimmillään kivuilta sain nukuttua puoli tuntia kerrallaan. Opioidin ja panadolin avullakaan sen enempää. Haimatulehdus kroonistui. Seurasi 7 uutta haimatulehdusta n. 1krt/kk. Aina samalla osastolla siksi 6-7 päivää tiputuksessa ja henkihieverissä. Hb siksi sahasi 80-100 väliä. Käytännössä yli puolet kuukausista hirveissä kivuissa. Osaston samat lääkärit leimasi juopoksi, ja kohtelu sen mukaista. Ajauduin työttömäksi, koska en ollut työkuntoinen (edes kotityöt huom.) suurimpaan osaan ajasta. Ymmärrän senkin työnantajan näkökulmasta. Ollut aina töissä yksityissektorilla pk-yrityksissä. Sairastelu ja toistuvat osastojaksot sisätaudilla vei reilusti yli puolet työttömyystuesta, joten taloudellinenkaan seuraus ei ollut kohtuullinen. Sappirakko poistettiin 3 vuoden kuluttua ensimmäisestä tutkimuksesta. Sitä ennen sain sydänkohtauksen, jonka tod.näköisimmin provosoi hirveä kipu. Sain sittemmin HYKSistä kirjeen, jossa tarjottiin haimasyöpätutkimuksiin osallistumista. En osallistunut. Mitään ei tehty alun tutkimusten valossa alunperin, vaikka myös kerroin, että olen äitini suvun puolelta AINOA, jota ei ole vielä leikattu, ja että taipumus lienee vahvasti sukuvika. Tämäkin siis HUS-kokemus. Voin todeta, että mieleltään terveeltäkin vaaditaan epäinhimillistä määrää henkistä resilienssiä. Melko tummia ajatuksia alkoi syntymään omassakin päässä. En vain päästänyt niitä "jatkoon". En tiedä, kauanko pidempään olisin enää kestänyt ilman henkisen puolen vammoja.
Oh hoh. Hirveä tarina! Miten ihmeessä sulta ei vain heti leikattu sappirakkoa pois? Sillä se ois hoitunut ja kaikki tämä jatko, mitä sulle tapahtui, olis jääny tapahtumatta.
Minä vuonna tämä tapahtui?
Mulle taas HUSissa sanottiin, että sappirakko pitää poistaa, vaikka yritin, että onko sitä nyt pakko muka poistaa.
Jokainen lääkäri aamukäynnillään (mua makuutettiin siellä päivätolkulla) kertoi kauhukertomuksia, jos sappirakkoa ei leikata pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
" Ne ovat yleisiä, eikä suinkaan aina leikata, vaan hoidetaan ruokavaliolla, koska leikkaukseen liittyy aina rinskinsä.
Itselläni sappikivet leikattiin n. 12v eka tutkimuksista, vain maksa-arvoja seurattiin ja sitten kun maksa-arvot eivät laskeneet, leikattiin sappikivet. "
Mulla leikattiin sappikivet heti, siis otettiin sappikivuissa sisään ja makuutettiin sairaalassa päivätolkulla ja tutkittiin arvoja jne. Sitten sanottiin, että täytyy leikata koko sappirakko pois. Kysyin, eikö tätä voi hoitaa ruokavaliolla. Sanottiin, että ei voi hoitaa.
Viisi eri lääkäriä sanoi näin.
Tämä tapahtui HUSissa pari vuotta sitten. Missä päin Suomea tilannetta vain seuraillaan jopa 12 vuoden ajan?
Minutkin tutkittiin. Tulos: Sappirakko täynnä kiviä ja sakkaa. Ei toimenpiteitä. Sitten seurasi haimatulehdus. Ja lisätutkimuksia. Tilanne sapessa ennallaan ja gastrokirurgin arvio, että sappirakosta pääsee ajoittaisia purskeita, jotka tukkii haimatiehyettä. Lähete parempaan "tutkimukseen" (elektroendoskopia). Sappi edelleen täydessä tilassa. Paitsi ettei se ollut tutkimus ainoastaan. Minua etukäteen informoimatta haimaan asetettiin stentti. Joka aiheuttikin sitten vakavan haimatulehduksen. Sisätautiosastolla viikko, jonka jälkeen 200 (joka kerta ja loppukaneettina, että "potilas kotiutettiin hyväkuntoisena", vaikka hädin tuskin pystyin itse kävelemään autoon, jolla kyyti kotiin) tulehdusarvoissa kotiin, jossa hyvin kipeä vielä 1-1.5 viikkoa. Ei toimenpiteitä sapelle. Stentti oli pari kuukautta, kunnes se oli pakko poistaa. Kivut kesti 2kk 24h/vrk, jonka aikana pisimmillään kivuilta sain nukuttua puoli tuntia kerrallaan. Opioidin ja panadolin avullakaan sen enempää. Haimatulehdus kroonistui. Seurasi 7 uutta haimatulehdusta n. 1krt/kk. Aina samalla osastolla siksi 6-7 päivää tiputuksessa ja henkihieverissä. Hb siksi sahasi 80-100 väliä. Käytännössä yli puolet kuukausista hirveissä kivuissa. Osaston samat lääkärit leimasi juopoksi, ja kohtelu sen mukaista. Ajauduin työttömäksi, koska en ollut työkuntoinen (edes kotityöt huom.) suurimpaan osaan ajasta. Ymmärrän senkin työnantajan näkökulmasta. Ollut aina töissä yksityissektorilla pk-yrityksissä. Sairastelu ja toistuvat osastojaksot sisätaudilla vei reilusti yli puolet työttömyystuesta, joten taloudellinenkaan seuraus ei ollut kohtuullinen. Sappirakko poistettiin 3 vuoden kuluttua ensimmäisestä tutkimuksesta. Sitä ennen sain sydänkohtauksen, jonka tod.näköisimmin provosoi hirveä kipu. Sain sittemmin HYKSistä kirjeen, jossa tarjottiin haimasyöpätutkimuksiin osallistumista. En osallistunut. Mitään ei tehty alun tutkimusten valossa alunperin, vaikka myös kerroin, että olen äitini suvun puolelta AINOA, jota ei ole vielä leikattu, ja että taipumus lienee vahvasti sukuvika. Tämäkin siis HUS-kokemus. Voin todeta, että mieleltään terveeltäkin vaaditaan epäinhimillistä määrää henkistä resilienssiä. Melko tummia ajatuksia alkoi syntymään omassakin päässä. En vain päästänyt niitä "jatkoon". En tiedä, kauanko pidempään olisin enää kestänyt ilman henkisen puolen vammoja.
💜
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vatsakivuista tuli kärsittyä vuosia. Töistä en pois ollut niiden vuoksi kertaakaan. Pillereitä tuli syötyä kuin karkkeja. Lopulta päädyin sairaalaan ja suoraan osastolle. Sappirakon poiston jälkeen kivut sanoivat heippa.
Vain Suomessa, vain Suomessa. Asun ulkomailla ja jos menen lääkäriin valittamaan vatsaa, tutkitaan vatsa, ei päätä. Jos minulla on kovia kipuja, pääsen jonon ohi, eikä kukaan kyseenalaista tälläkään hetkellä pääni toimintaa. Mikä suomalaisia ja Suomea tällä hetkellä vaivaa? Järkyttävä tarina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on selvää että noin vaikeasti mielisairas olisi tehnyt itsemurhan ennemmin tai myöhemmin. Kaikkia ei vain voida auttaa kun ei ole hoitokeinoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jätti menemättä kontrolliajalle. Silloin tipahtaa pois hoidon piiristä. Ihmisellä itselläänkin on vastuu.
Mun tiedoissa on sama merkintä. Todellisuudessa sairaala perui kontrolliaikani ko. aamuna, koska lääkäri oli pois töistä eikä ollut sijaista.
Tätä tapahtuu. Minut ilmeisesti haluttiin pelata ulos psykiatrian erikoissairaanhoidosta. Olin saanut keskusteluapua sairaanhoitajalta, joka lopulta oli alkanut ilmaista pettymystä siitä, etten ollut pystynyt tai halunnut tehdä muutoksia elämässäni, joita hän oli suositellut. Sitten sain ilmoituksen, että minut on kirjattu ulos noiden järjestelmästä, koska olin jättänyt tulematta tapaamisiin. Noita tapaamisia ei ollut koskaan ilmoitettu minulle. Joku raskauttava merkintä tuolla edelleen kummittelee, koska terveyskeskuslääkärit ovat myöhemmin tehneet minusta lähetteitä, mutta erikoissairaanhoito ei suostu ottamaan vastaan. Tulee vastaus, että joku tiimi on käsitellyt asiaani ja hoitoni voidaan toteuttaa terveyskeskuslääkärin seurannassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielisairas teki laajennetun itsemurhan. Sekopäille ei valitettavasti aina löydy hoitoa. On päivänselvää että ennemmin tai myöhemmin tällainen nainen olisi tappanut lapsensa vaikka ei olisi ollut sappikiviä. Aina löytyy joku muu syy "suojella" lapsia joutumasta terveydenhuollon hoidettavaksi.
Enemmän ihmettelen eikö puoliso todellakaan tajunnut missä huonossa kunnossa hänen vaimonsa oli. Luulisi että pitkään yhdessä olleet tuntisivat toisensa jollain tavalla eikä tulisi esille mitään yllättävää kuten nyt paljastui päiväkirjoista ja kännykästä.
On helppo aina syyttää yhteiskuntaa epäonnistumisesta mutta eipä tuo perheenisä onnistunut suojelemaan lapsiaan mitenkään.
Tässäkin keississä haukutaan terveydenhuoltoa. Sitä lafkaa joka ei laita vastaan, ei vastaa haukkumiseen, ei disinformaatioon. He ovat ideaali lafka syyllistää kaikesta.
Tässäkin ketjussa ne pahimmat kommentit ja harhauttamaan pyrkivä kommentit ovat taatusti terveydenhuollon ammattilaisten omasta näppikseltä lähtöisin.
Potilaalla oli sappikivistä aiheutuvia kipuja, mutta aiemman työuupumuksen perusteella todettiin tarvitsevan hoitoa vain mielenterveysongelmiin. Eikä tämä ole vain omaisen versio, koska "Vasta kuolonkolarin jälkeen tehdyssä ruumiinavauksessa paljastui, että yksi Kaisan sappikivistä oli kiilautunut sappitiehyeeseen."
En millään tavoin puolusta äidin tekoa, mutta väittäisin hoidon saamattomuuden, ilmeisen vähättelevän kohtelun ja ehkä lääkityksenkin vaikuttaneet äidin tekemään ratkaisuun. Olen samoilla linjoilla isän kanssa ja pidän todennäköisenä, että asianmukainen hoito sappikivikipuun olisi estänyt tämän tapauksen laajennetun itsemurhan.
hän sai asianmukaista hoitoa. Hän vain itse perui itselleen varatun kontrolliajan. Syy ei ole terveydenhuollon. Sieltä ei voida alkaa holhota potilaita (elleivät ole pakkohoidossa) ja soitella perään kysellen että miksi peruit ajat, nyt varataan uusi aika ja tulet sinne. Potilaalla on suomessa oikeus kieltäytyä hoidosta ja tutkmuksista... (poislukien pakkohoitomääräyksellä. Silloin hoitoon mennään vaikka poliisien kantamana)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Peittikö hän kipuoireensa jos tuo ukkokin sai tiedon asiasta vasta päiväkirjoista. Ei kuulosta kovin kommunikoivalta ja läheiseltä suhteelta. Jotainhan tässä jätetään kertomatta, jos siskokin tehnyt lasun eli huolta lasten tilanteesta jo aiemmin.
Sappikivikohtauskipua ei peitetä. Siinä raavaskin mies makaa lattialla ja huutaa kivusta. Se kipukohtaus ei ole mitään pientä kipua oikeasti. Se on niin kovaa kipua, että suurin osa hakeutuu päivystykseen heti. Siinä ei pysty edes hädin tuskin kävelemään.
Terveysongelmia kannattaa ennaltaehkäistä eikä syödä itseään palloksi. Kasvisruoka, rauhallinen elämäntapa, päihteettömyys, säännöllinen liikunta, paastot, riittävä nesteytys, hyvät suolat, monipuolinen mineraalisto ruuasta ei purkista. Teollisuuseläinten ja tehotuotetun viljan välttäminen. Näillä pääsee hyvään alkuun.
Taas joku huutaa lihavuudesta. Uskokaa jo. Paino ei ole syy sappioireille!
Ylipaino altistaa sappikivien muodostumiselle.
Sappikivistä kärsivälle ihmiselle on jenkeissä annettu jopa nimitys FFF eli fat, female, forties.
Eli tyypillisin potilas on ylipainoinen, nelikymppinen nainen.
Estrogeenin liikasaanti altistaa sappikiville. Stressi myös.
No nythän oikein sovinisti pääsi vauhtiin.
Älä ruoki trollia!
Ohittakaa häiriköiden viestit kommentoimatta. Älkää edes miinustako. Kyllä ne sitten luovuttaa, kun eivät saa mitään reaktiota.
En oikein ymmärrä, kyllähän sappikivet johtuvat usein virheellisestä ravitsemuksesta, mitä trollaamista niistä puhuminen on?
Runsaasti kovaa rasvaa sisältävä ruokavalio kuormittaa sappirakkoa ja lisää kolesterolin määrää sapessa.
Ylipaino muuttaa sappinesteen koostumusta niin, että kolesterolikiteitä syntyy helpommin.
Erittäin niukat dieettikuurit tai nopea painon putoaminen saavat maksan erittämään ylimääräistä kolesterolia sappeen.
"Runsaasti kovaa rasvaa sisältävä ruokavalio kuormittaa sappirakkoa ja lisää kolesterolin määrää sapessa."
Mikä on se mekanismi, että "kova rasva" muuttuu kolesteroliksi (=sokerialkoholi) sappeen???? Syödystä kolesterolista hyvin pieni määrä edes päätyy kiertoon (kolesteroliarvo). Ihmisen oma maksa tuottaa kolesterolia. JA se päätyy suurimmalta osaltaan kiertoon. Kolesteroli on elintärkeää elimistölle (esim. hormonitoiminta, solujen uudistuminen). Aivojen kuivapainosta 20% on kolesterolia. Elimistö säätelee itseään. Ja hakee tasapainoa. Sitä enemmän maksa tuottaa, mitä vähemmän saadaan "järjestelmän" ulkopuolelta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vain Suomessa, vain Suomessa. Asun ulkomailla ja jos menen lääkäriin valittamaan vatsaa, tutkitaan vatsa, ei päätä. Jos minulla on kovia kipuja, pääsen jonon ohi, eikä kukaan kyseenalaista tälläkään hetkellä pääni toimintaa. Mikä suomalaisia ja Suomea tällä hetkellä vaivaa? Järkyttävä tarina.
Suomessa potilaat käyttäytyvät kuin mielipuolet joten se johdattaa tutkimaan päätä. Miksi ihmiset eivät voi käyttäytyä asiallisesti päivystyksessä. Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.
Vierailija kirjoitti:
Tässä nyt korostetaan näitä sappikiviä, joka on yleinen vaiva. Onko terveydenhuollossa alettu säästämään tämänkin hoidosta? Eikö voisi vain leikata sappikivet pois. Litalginia ei enää saa käyttää, niin ei ole hyvää kipulääkettäkään. Tässä lehtijutussa oli pointtina se, että olisiko naisen mielenterveysongelmat saatu paremmin hallintaan, jos ei olisi ollut sappikiviä riesana.
leikataan, jos leikkauksesta on enemmän hyötyä kuin haittaa. monet ihmiset elävät sovussa sappikiviensä kanssa. ne on ehkä löydetty sattumalöydöksenä, tai ovat sen verran vähäoireisia ettei tarvitse poistaa. Toi heiltäkin poistetaan sitten, kun/jos alkaa oireilla liikaa.
Tästähän on tullut oiken trollien paratiisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielisairas teki laajennetun itsemurhan. Sekopäille ei valitettavasti aina löydy hoitoa. On päivänselvää että ennemmin tai myöhemmin tällainen nainen olisi tappanut lapsensa vaikka ei olisi ollut sappikiviä. Aina löytyy joku muu syy "suojella" lapsia joutumasta terveydenhuollon hoidettavaksi.
Enemmän ihmettelen eikö puoliso todellakaan tajunnut missä huonossa kunnossa hänen vaimonsa oli. Luulisi että pitkään yhdessä olleet tuntisivat toisensa jollain tavalla eikä tulisi esille mitään yllättävää kuten nyt paljastui päiväkirjoista ja kännykästä.
On helppo aina syyttää yhteiskuntaa epäonnistumisesta mutta eipä tuo perheenisä onnistunut suojelemaan lapsiaan mitenkään.
Tässäkin keississä haukutaan terveydenhuoltoa. Sitä lafkaa joka ei laita vastaan, ei vastaa haukkumiseen, ei disinformaatioon. He ovat ideaali lafka syyllistää kaikesta.
Tässäkin ketjussa ne pahimmat kommentit ja harhauttamaan pyrkivä kommentit ovat taatusti terveydenhuollon ammattilaisten omasta näppikseltä lähtöisin.
Potilaalla oli sappikivistä aiheutuvia kipuja, mutta aiemman työuupumuksen perusteella todettiin tarvitsevan hoitoa vain mielenterveysongelmiin. Eikä tämä ole vain omaisen versio, koska "Vasta kuolonkolarin jälkeen tehdyssä ruumiinavauksessa paljastui, että yksi Kaisan sappikivistä oli kiilautunut sappitiehyeeseen."
En millään tavoin puolusta äidin tekoa, mutta väittäisin hoidon saamattomuuden, ilmeisen vähättelevän kohtelun ja ehkä lääkityksenkin vaikuttaneet äidin tekemään ratkaisuun. Olen samoilla linjoilla isän kanssa ja pidän todennäköisenä, että asianmukainen hoito sappikivikipuun olisi estänyt tämän tapauksen laajennetun itsemurhan.
hän sai asianmukaista hoitoa. Hän vain itse perui itselleen varatun kontrolliajan. Syy ei ole terveydenhuollon. Sieltä ei voida alkaa holhota potilaita (elleivät ole pakkohoidossa) ja soitella perään kysellen että miksi peruit ajat, nyt varataan uusi aika ja tulet sinne. Potilaalla on suomessa oikeus kieltäytyä hoidosta ja tutkmuksista... (poislukien pakkohoitomääräyksellä. Silloin hoitoon mennään vaikka poliisien kantamana)
Mitä se kontrolliaika olisi auttanut kun olisi pitänyt leikata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
SUOMEN Big Brotherissa alkuvuosina mukana ollut tosi-tv-tähti Nino Hermas, 43, kuoli viime lokakuussa.
Hermaksen perheen mukaan hänen kuolinsyykseen on varmistunut sepelvaltimotauti, jonka aiheuttamaan sairaskohtaukseen Hermas kuoli.
Perheen julkaisemassa Facebook-päivityksessä kerrotaan, että Nino menehtyi Auroran sairaalan psykiatrisella osastolla. Perheen mukaan Nino oli kuolinhetkellään aivan väärässä paikassa. Äidin mukaan Nino itsekin epäili lääkärin vastaanotolla usein, että hänen sydämessään on jotain pielessä. Perhe kertoo päivityksessään, että Ninon sydän oli jo ehtinyt arpeutua sairauden takia. Silti kaikki Ninon oireet laitettiin masennuksen, ahdistuksen yms. piikkiin, perhe kirjoittaa Facebookissa.
https://www.is.fi/viihde/art-2000009532246.html
Äidin mukaan kaikki hänen poikansa oireet viittasivat sepelvaltimotautiin.
– Ensimmäinen oire oli, ettei hän saanut nukuttua. Sitten tuli hengenahdistusta, jota hoidettiin astmana. Lääke auttoi aina hetken, mutta sitten olo romahti. Rintakipua pidettiin paniikkihäiriönä, äiti luettelee.
Hermas soitti useaan otteeseen itselleen ambulanssin, mutta äidin mukaan häntä ei otettu aina edes kyytiin.
Hermas sai hengenahdistuskohtauksia yhä useammin.
– Ei kukaan saa sellaisia monta kertaa päivässä. Nino ei pystynyt tekemään mitään. Sitten hän pääsi Auroran sairaalaan. Nino tiesi itsekin, ettei se ollut oikea paikka. Silti lääkärien olisi pitänyt huomata, että jotain hälyttävää on. Hänen verenpaineensa oli huipussaan, mutta kukaan ei puuttunut ajoissa.
Helsingissä sijaitseva Auroran sairaala on erikoissairaanhoidon yksikkö, joka tarjoaa psykiatrista tutkimusta, hoitoa ja kuntoutusta.
Lopulta taistelu uuvutti Hermaksen ja hän menehtyi.
– Se oli niin epätoivoista. Nino kuoli maanantaina. Vielä sunnuntaina hän sanoi, etteivät hänen elimensä enää kestä ja hän tulee kuolemaan tähän, äiti kertoo hiljaisella äänellä.
Tämä on todella yleistä, jopa ehkä päivittäistä. Hoitajat tekevät uskomattomasti virheitä joita lääkärit joutuvat korjaamaan.
Jaahas. Kaikki maailmassa on hoitajien vikaa kaverikin linjoilla ja saa oikein kunniaa.
" Vain Suomessa, vain Suomessa. Asun ulkomailla ja jos menen lääkäriin valittamaan vatsaa, tutkitaan vatsa, ei päätä. "
Hyvin kiteytetty.
Jessus sentään mitä töppäilyä lääkäreiltä. Luvat pois ja kortistoon. Sappikivet ei aina näy ultraäänessä, joten vaatii kunnon kuvauksen. Itselläni henki melkein lähti sappikivien takia. Onneksi oli sentään yksi osaava lääkäri, joka ei tyytynyt pelkkiin ultraäänikuviin. Sappikivien poiston jälkeen kivut katosivat heti ja nykyään sappirakkokin on poistettu. Kipuja ei enää ollut sen jälkeen lainkaan.