Milloin päiväkodit muuttuivat tällaisiksi, että vanhempia vaaditaan kaikesta tilille ja syyllistetään?

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän, että oikeasti isoista asioista sanotaan. Mutta välillä tuntuu, että ihan kärpäsistä tehdään härkäsiä.

"Mimosa 5 v:lle ei maistunut tänään ruoka, söi vain näkkärin, 2 lusikallista kinkkukiusausta ja joi 2 lasillista maitoa." Juu, Mimosa osaa kyllä tässä iässä itse kertoa, jos on nälkä. Ja jos on nälkä, niin kotona saa lisää ruokaa, jos ei ole päivällä ruoka maistunut. Ja eihän aikuisillekaan aina maistu ruoka, ei ole vaarallista.

"Viljamilla oli tänään päiväkodissa vain vuorettomat kumpparit. Kyllä talveksi olisi hyvä olla vuoratut, paksut kumpparit." Miksi Viljami ei voisi pitää villasukkia noissa ohuemmissa kumppareissa? Paljon olen törmännyt siihen, että sanellaan millaiset hanskat tms lapsella pitäisi olla. Ovat siis sään mukaiset, mutta eivät jostain syystä kelpaa.

Ihan ohi vaan että ollaan pyydetty vanhempaa tuomaan välikausirukkaset ja päälle kurarukkaset lapselle kun ne heidän tuomat "vettä pitävät välikausirukkaset" mitä Ei missää  nimessä saa laittaa kuivauskaappiin, ovat aivan läpimärät vielä iltapäivällä ja kun ne laittaa ulos niin 10min päästä lapsen sormet ihan punaiset, lapsi myös itkee että käsiä paleltaa ja koskee. 

Niin tästä vanhemmat sitten suuttuu

Ei mikään ihme että syntyvyys laskee. Ei tee mieli toista tehdä kun äiteihin suhtaudutaan näin. Trauman siitä saa palkkana tässä narsismiin taipuvaisessa yhteiskunnassa. 

2000-luvun alussa päivähoito oli tällaista: miten mun lapsen päivä on mennyt? Ihan hyvin on mennyt!

En tykkää tästä, että päiväkoteihin on hiipinyt tehokkuusajattelu ja kaikkea tarkkaillaan. Se, mitä lapset kaipaavat ja tarvitsevat, on lopulta yksinkertaista. 

Sekin on ikävää, että kaikkia vanhempia syyllistetään huonoiksi ja piittaamattomiksi. Suurin osa vanhemmista huolehtii lapsensa asiat ja haluaa lapsensa parasta. Kyllä, myös he, joiden lapsilla on haasteita, vilkkautta tai ongelmia jonkin asian oppimisessa. 

Vierailija kirjoitti:

En tykkää tästä, että päiväkoteihin on hiipinyt tehokkuusajattelu ja kaikkea tarkkaillaan. Se, mitä lapset kaipaavat ja tarvitsevat, on lopulta yksinkertaista. 

Sekin on ikävää, että kaikkia vanhempia syyllistetään huonoiksi ja piittaamattomiksi. Suurin osa vanhemmista huolehtii lapsensa asiat ja haluaa lapsensa parasta. Kyllä, myös he, joiden lapsilla on haasteita, vilkkautta tai ongelmia jonkin asian oppimisessa. 

Ennakolta ei voi olla varma millaiset lapsen kotiolot ovat. Siksi ohjeena on, että lastensuojeluilmoitus tehdään mahdollisimman matalalla kynnyksellä. Perheellä joka ei ole tehnyt mitään väärää ei myöskään ole mitään pelättävää lastensuojelun taholta. Lastensuojelu käy vain tsekkaamassa tilanteen ja siinä se.

Minusta on mielenkiintoista, miten tavalliselle palkansaajalle (jolla on vuodessa se 5-6 viikkoa lomaa) nuristaan, miten lapsen pitäisi olla enemmän päiväkodista pois. Tuttavapiirissäni on opettajia, joilla on vuodessa paljon vapaata: 10 viikon kesäloma, viikon syysloma, pitkä joululoma, viikon hiihtoloma ja pääsiäispyhät vapaana + ne yksittäiset pyhäpäivät. Pienimpien alakoululaisten opettajien työpäivä saattaa olla klo 8-13 ja iltapäivään jää valmistelujenkin jälkeen tyhjää, eikä päivän pituus ole 8-16. Nämä tuntemani opettajat pitävät omilla lapsillaan päiväkodista VAIN KUUKAUDEN kesälomaa. Iso osa opettajista lepäilee ensimmäiset viikot ja ottaa lapsen juhannukselta kesälomalle. Opettajille ei nurista, että "kyllä olisi lapsen hyvä olla se 10 viikkoa kotona, kun sinäkin olet." Heillä olisi siihen mahdollisuus, mutta ei halua. Ja kyllä, opettajan työ on useimmista tosi raskasta. Raskasta on monissa muissakin ammateissa, mutta lomaa ei silti ole tuota 5-6 viikkoa enemmän.

Kertokaa avoimesti päiväkodin henkilökunnalle mitä on meneillään. Jos olet sairauslomalla, etätöissä, lähdössä työmatkalle. Kummalle vanhemmalle soitetaan, jos lapsi sairastuu tämmöisessä tilanteessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tykkää tästä, että päiväkoteihin on hiipinyt tehokkuusajattelu ja kaikkea tarkkaillaan. Se, mitä lapset kaipaavat ja tarvitsevat, on lopulta yksinkertaista. 

Sekin on ikävää, että kaikkia vanhempia syyllistetään huonoiksi ja piittaamattomiksi. Suurin osa vanhemmista huolehtii lapsensa asiat ja haluaa lapsensa parasta. Kyllä, myös he, joiden lapsilla on haasteita, vilkkautta tai ongelmia jonkin asian oppimisessa. 

Ennakolta ei voi olla varma millaiset lapsen kotiolot ovat. Siksi ohjeena on, että lastensuojeluilmoitus tehdään mahdollisimman matalalla kynnyksellä. Perheellä joka ei ole tehnyt mitään väärää ei myöskään ole mitään pelättävää lastensuojelun taholta. Lastensuojelu käy vain tsekkaamassa tilanteen ja siinä se.

Siihen lapsen perheeseen voisi tutustua, kun tulee uusi lapsi päiväkotiin. Ei niin, että oletetaan asioita x ja y esim. vanhempien ulkonäön tai lapsen kehityksen perusteella.

Meillä lapsi on ollut parissa eri päiväkodissa. Aina on kutsuttu päiväkodin opettaja meille kotiin tutustumiskäynnille, jotta hän on nähnyt, millainen koti meillä on. Osa opettajista on tullut, osa on vedonnut kiireisiin ja halunnut käydä aloituskeskustelun päiväkodissa. Meillä kotona on keitetty kahvit, juteltu ja lapsi on saanut näyttää huoneensa. Ihan normaali asia meille, kun eletään "keskiluokkaisen tavallista" elämää, koti on siisti ja asiat kunnossa. Mutta ymmärrän myös oikein hyvin, että kaikki eivät halua työntekijää arvioimaan lapsen kotioloja, ei ole voimia siivota jne.

Vierailija kirjoitti:

Kertokaa avoimesti päiväkodin henkilökunnalle mitä on meneillään. Jos olet sairauslomalla, etätöissä, lähdössä työmatkalle. Kummalle vanhemmalle soitetaan, jos lapsi sairastuu tämmöisessä tilanteessa.

Me olemme ilmoittaneet vain toisen vanhemman työmatkoista. En näe mitään syytä, miksi meidän pitäisi kertoa, milloin ollaan etätöissä ja milloin ns. konttorilla. Sen olen aamulla viedessä voinut sanoa, jos jompi kumpi vanhemmista on kiinni työtehtävässä x niin, ettei hänelle kannata päivän aikana soittaa tai jos ei päästä klo 13-14 välissä vastaamaan puhelimeen. Työhöni liittyvän vaitiolovelvollisuudenkaan vuoksi en voi mennä kertomaan tarkemmin työni sisällöstä. Sairauslomakaan ei kuulu päiväkodin työntekijälle, ainoastaan omalle työnantajalleni, joka palkan maksaa sairauslomatodistusta vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Miten ne villit lapset oppivat toimimaan retkillä, jos heitä ei oteta mukaan harjoittelemaan? Eikö voi ensin mennä lähimetsään, lähipuistoon jne ja sen jälkeen haastavampiin kohteisiin?

Oma lapsi myös pyörätuolissa ja ihmettelen erityisesti sitä, että meille ei kerrota retkistä. Ei minun olisi vaikeaa tuoda metsäretkelle maastokärryä tai muutenkaan esimerkiksi kertoa, että nykybusseissa on keskiosassa ramppi, jonka kuski laskee pyörätuolia varten. Mutta kun tätiliinit kertovat vasta jälkeenpäin, että muut kävi retkellä ja teidän lapsi oli täällä avustajan kanssa pelaamassa.

PS. Joku kirjoitti, että avustaja voi kantaa lapsen portaita. Olikohan kommentti sarkasmia, mutta liikuntav a m m aisen lapsen kohdalla avustajan tehtäviin kuuluu nimenomaan fyysinen avustaminen ja se pitää hyväksyä jos ottaa työn vastaan. 

Miten sinulle ei muka kerrottu retkestä, etkö lue ilmoitustaululla olevia viestejä, viikkokirjeistä tulevan viikon tapahtumista? Vai jaetaanko tietoa valikoidusti?

Vierailija kirjoitti:

Kertokaa avoimesti päiväkodin henkilökunnalle mitä on meneillään. Jos olet sairauslomalla, etätöissä, lähdössä työmatkalle. Kummalle vanhemmalle soitetaan, jos lapsi sairastuu tämmöisessä tilanteessa.

Salailu on hyvin usein se mikä herättää huolen. Syntyy epäilys siitä ettei perheen elämässä kaikki kestä päivänvaloa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten ne villit lapset oppivat toimimaan retkillä, jos heitä ei oteta mukaan harjoittelemaan? Eikö voi ensin mennä lähimetsään, lähipuistoon jne ja sen jälkeen haastavampiin kohteisiin?

Oma lapsi myös pyörätuolissa ja ihmettelen erityisesti sitä, että meille ei kerrota retkistä. Ei minun olisi vaikeaa tuoda metsäretkelle maastokärryä tai muutenkaan esimerkiksi kertoa, että nykybusseissa on keskiosassa ramppi, jonka kuski laskee pyörätuolia varten. Mutta kun tätiliinit kertovat vasta jälkeenpäin, että muut kävi retkellä ja teidän lapsi oli täällä avustajan kanssa pelaamassa.

PS. Joku kirjoitti, että avustaja voi kantaa lapsen portaita. Olikohan kommentti sarkasmia, mutta liikuntav a m m aisen lapsen kohdalla avustajan tehtäviin kuuluu nimenomaan fyysinen avustaminen ja se pitää hyväksyä jos ottaa työn vastaan. 

Miten sinulle ei muka kerrottu retkestä, etkö lue ilmoitustaululla olevia viestejä, viikkokirjeistä tulevan viikon tapahtumista? Vai jaetaanko tietoa valikoidusti?

Oon eri ja kokemusta kahdesta päiväkodista vuoropäivähoidon osalta:

Ekassa päiväkodissa ei tehty retkiä käytännössä lainkaan. Pari kertaa vuodessa saatettiin käydä jossain lähistöllä, esim. kirjastossa. Näistä retkistä ei kerrottu mitään etukäteen. Saatettiin aamulla päiväkotiin tuodessa sanoa, että tirriäiset lähtevät tänään kirjastoon. Tai kerrottiin iltapäivällä hakiessa, että olivat käyneet kirjastossa. Tuli olo, että nuo retket sovittiin sen mukaan, ketkä lapset olivat sinä päivänä hoidossa eli kaikkien kanssa ei retkelle olisi edes lähdetty. Vilkkaimmat lapset eivät retkille päässeet. Omani pääsi kerran ja hoitajat ihmettelivät, että ai näinkö rauhallisesti retket lapsemme kanssa menevät. No menevät, tietäisitte, jos olisitte ottaneet hänet mukaan.

Toisessa päiväkodissa retkiä tehtiin hyvin harvoin. Retkistä ei kerrottu hyvissä ajoin etukäteen. Perjantaina saattoi tulla tieto, että seuraavana tiistaina ryhmä lähtee metsäretkelle. Vuorotyöläiset joutuvat ilmoittamaan hoitoaikavarauksensa 2 viikkoa etukäteen päiväkotiin ja monessa työpaikassa työvuorolistat lyödään lukkoon hyvissä ajoin. Käytännössä siis lapsellasi jäi retki välistä, jos tuohon osui vapaapäivä. Asiaan ei voinut itsekään vaikuttaa, kun työvuorolistat oli jo tehty. Myös tieto mahdollisista kevät/joulujuhlista (luokkaa lapset laulaa 2 laulua yhdessä) tuli viikon tai kahden varoajalla. Harmitti, sillä tuossa vaiheessa ei enää voinut vaihtaa työvuoroja tai pyytää juhlien ajaksi vapaata. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kertokaa avoimesti päiväkodin henkilökunnalle mitä on meneillään. Jos olet sairauslomalla, etätöissä, lähdössä työmatkalle. Kummalle vanhemmalle soitetaan, jos lapsi sairastuu tämmöisessä tilanteessa.

Salailu on hyvin usein se mikä herättää huolen. Syntyy epäilys siitä ettei perheen elämässä kaikki kestä päivänvaloa.

Meillä ei ole kyse salailusta. Asiat eivät mielestäni vain kuulu päiväkodin työntekijöille, jotka käytännössä ovat vieraita ihmisiä. Toisekseen, se vähä mistä on kerrottu, on herättänyt keskustelua. Esim. meidän vanhempien ammatteja on arvosteltu, kun ko. työntekijöiden on ollut vaikea ymmärtää, että tällaistakin työtä osa tekee ja ihan tavallisia ihmisiä ollaan. On ihmetelty sitä, miksi isovanhemmat asuvat 30 min matkan päässä, mutta eivät käy säännöllisesti hoitamassa lasta jne. En kaipaa elämämme arvostelua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan pitänyt lapsia hoidossa huvin vuoksi ja lapset ovat menneet päiväkotiin ehkä hieman keskimääräistä vanhempina (2,5- ja 5-vuotiaina) ja pitäneet aina pitkät lomat ja olleet 4-päiväistä viikkoa. Siihen nähden otti päähän toisen lapsen ryhmässä ollut asenne, että etätyöläisenä voisin hoitaa lapset kotona. Muistutettiin usein, että lapset voisi hakea aiemmin - hoitoaika loppui klo 16, koska olen vaan kotona. Minulla oli työaika ja työtehtävät, jotka piti saada hoidettua. Yhtään ideaa en saanut siitä, miten teen työt ja hoidan lapsetkin siinä sivussa. Otti päähän se asenne, että lapset eivät olisi saaneet olla päiväkodissa, kun en jonkun toisen kriteerien mukaan tehnyt oikeaa työtä. 

Tämä kertoo siitä, että päiväkodissa ei ymmärretä heidän rooliaan ns. tuottavan työn tukemisessa. Minulla on viisi viikkoa vuodessa vuosilomaa ja piste. Jos pidän kaikki kesällä, ei jää mitään jouluksi, syksyksi, kevääksi. 

Yksityisen sektorin tuottavuuden tukeminen tulisi ottaa huomioon kaikissa julkisen sektorin palveluissa. Nyt lähihoitaja röökimuija sanelee, että koska hänellä on kuuden viikon kesäloma, se on aivan täysin välttämätön lapsillekin. Jos joku ressukka sitten tämän syyllistämisen vuoksi ottaa palkatonta vapaata lastensa hoitoon, Suomi ja suomalaiset yritykset siinä kärsii. 

Ei ole minkäänlaista faktaa sen tueksi, että juuri kuusi viikkoa on oikea lomamäärä jokaiselle lapselle. Eihän noin pitkiä lomia edes ole missään muualla maailmassa. Se on pelkkä julkisen sektorin poliittinen päätös, ei mitään muuta. Päiväkodit voitaisi aivan hyvin pitää kesällä auki, pienemmällä miehityksellä.

Me pidimme lomamme osittain vuorotellen (2vk yhteistä), että lapsilla olisi pitempi loma. 

Kyllä ysärillä jo muistan että kauppakassi en kanssa ei kannattanut ilmestyä päiväkotiin lapsia hakemaan, sapiskaa tuli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kertokaa avoimesti päiväkodin henkilökunnalle mitä on meneillään. Jos olet sairauslomalla, etätöissä, lähdössä työmatkalle. Kummalle vanhemmalle soitetaan, jos lapsi sairastuu tämmöisessä tilanteessa.

Salailu on hyvin usein se mikä herättää huolen. Syntyy epäilys siitä ettei perheen elämässä kaikki kestä päivänvaloa.

Ei se ole salailua, jos ei laula kaikkia perheen asioita vieraalle ja juoruilevalle ihmiselle

Meille on joka vuosi nuristu, miksi lapsi ole ole päiväkodin heinäkuisen kesäsulun aikaan lomalla.

Kaikilla aloilla ei ole mahdollista olla joka vuosi heinäkuussa lomalla. 

Me halutaan olla lomalla mieluiten elokuussa, koska se on töiden vuoksi mahdollista. Alle kouluikäisen kanssa päästään reissaamaan ilman ruuhkia. Ja realiteetti on se, että joudutaan alakouluaikana jakamaan vanhempien kesälomat ja pyytämään lomia koulujen loma-aikoina. Nyt lomaillaan koulujen loma-aikojen ulkopuolella aina, kun mahdollista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselleni rankimpia asioita on tylytys, joka päiväkodilla odottaa lasta hakiessa, kun menet työpäivän jälkeen väsyneenä hakemaan lasta. Ja tätä tylytystä tehdään nimenomaan äidille, isälle ei samalla tavalla sanota.

"Mitenkäs Oivan päivä on mennyt?"

"On kyllä ollut raskas päivä. Aamulla Oiva ei halunnut pukea kumisaappaita, kun oltiin lähdössä ulos. Ruokailussa Oiva pelleili vierustoverin kanssa ja piti viedä toisaalle rauhoittumaan. Ei suostunut nukkumaan päiväunia. Iltapäivällä Oiva juoksi käytävällä ja tiputti kaksi kirjaa hyllystä. Iltapäivällä Oivalla ja toisella lapsella oli erimielisyyttä, kun Oiva halusi leikkiä paloautoleikkiä ja toinen lapsi poliisileikkiä. Kyllä on ollut niin raskasta. Ja iltapäivän ulkoilussa Oiva otti lapion toiselta lapselta. Tämä on jo selvitetty päiväkodissa, niin siitä ei tarvitse enää erikseen puhua kotona." Mitä ajatellaan, että se vanhempi voi noille asioille tehdä, jotka tapahtuvat päiväkodissa? Miksi raportoidaan yksittäiset lapioiden viemiset ja muut? Ja tuokin, että muita lapsia ei saa mainita nimeltä. Kotona voi sitten lapselta kysyä, että kenenkäs kanssa sinä pelleilit ruokailussa.

Tämä. Ja usein valitetaan todella pienistä asioista. Ja todellako kuvitellaan, että normaalielämässä lapset pukevat aina vaatteet kitisemättä, syövät nätisti, eivät juokse ja leikkivät kiltisti? Äly hoi. En ole tavannut yhtään lasta, jolla olisi aina tällaista.

Tuntuu että päiväkotein arki on mennyt niin kireäksi, että siellä lasten pitäisi olla aina kuuliaisia, aina rauhallisia, ei saisi olla henkilökohtaisia haasteita missään tai minkäänlaista erilaisuutta. Minkäänlaista yksilöllistä vaihtelua ei siedetä missään asiassa, vaan lasten pitäisi toimia kuin liukuhihnalla robottina päivästä toiseen.

Ja samanaikaisesti päiväkotia hehkutetaan parhaana vaihtoehtona pikkulapsille, tärkeänä varhaiskasvatuksena. Ja yritetään vähätellä vanhempien omia kasvatustaitoja ja kotihoitoa. 

Mulle/meille päiväkoti mainosti jotain leikkikurssia jolla vanhempaa opetetaan leikkimään ja vuorovaikuttamaan yhdessä lapsen kanssa. Tuo olisi ollut arkena ja käyn osa-aikatöissä (lapsi oli tuolloin + 1,5 v). Olisin joutunut jotain leikkikurssia varten laittamaan töihin ilmoituksen minä päivinä en voi ottaa töitä vastaan. 

Välillä mietin miten uunoina vanhempia pidetään ja eikö käy mielessä, että meilläkin on arjessa ihan tarpeeksi velvollisuuksia ilman jotain puuhakursseja. Se etten hirveästi vuorovaikuta lapsen kanssa muiden edessä johtuu ihan siitä, että se tuntuu kiusalliselta. Tykkään höpöttää lapselle pehmeästi, hassutella ja laulella itsekeksittyjä lauluja. 

Meillä oli parivuotiaalla lapsella liimakorva, ja oireili yhtäjaksoisesti vajaa 4kk, kun odottelimme pääsyä korvien putkitukseen. Päiväkodista soitettiin asian kanssa, miten kehtaamme tuoda lapsemme päiväkotiin tartuttamaan kaikki muut. 
Olimme kysyneet useaan kertaan lääkäriltä, saako lapsi käydä päiväkodissa kun oireilu oli kroonista. Emme voineet jäädä kuukausiksi kotiin. Lopulta terveydenhoito joutui olemaan yhteydessä päiväkotiin, jotta lapsemme sai käydä hoidossa. 

Lapsemme ollessa voimakkaassa tahtoiässä, päiväkodista tultiin taas lankoja pitkin ja tivattiin, mitä ”siellä kotona oikein tapahtuu”, kun lapsi käyttäytyy niin uhmakkaasti. 

Itkin monet kerrat autossa työmatkat ja pidin itseäni huonona äitinä päiväkodin syytösten takia. Onneksi nuo ajat ovat ohi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä valitettavasti myös pilkataan heitä jotka vievät vauvan kanssa kotona ollessa isomman hoitoon. Vaikka lapset ovat hyvin erilaisia. Joku voi viihtyä siellä kotona vaikka äiti imettää sohvalla kuin tatti, toinen lapsi taas tylsistyy siinä pahanpäiväisesti ja alkaa härvääminen. Mutta itse olen siis todistanut harkassa, kuinka hoitajat puhuvat lapsen kuullen, että voi tuotakin raukkaa, kun tänne raahataan, vaikka äiti on kotona vauvan kanssa.

Tottahan se on. Laiskuutta se isompi lapsi sinne päikkyyn viedään 

Musta tuo kuulostaa enemmän väsymykseltä. Vauva voi pitää hereillä yön ja taapero kuitenkin vaatisi huomiota koko päivän. Jos taapero on päikyssä äiti saa nukkua päivällä päiväunia vauvan kanssa. Milloin se äiti nukkuu muuten?! t. en ole tuossa tilanteessa, mutta muistan mitä se oli pelkkänä vauvan äitinä.