Muita, joille vanhemmat eivät opettaneet mitään käytännön taitoja?

Täällä!!

Opettelin aivan itse, kun muutin kotoa (vasta) 19-vuotiaana. Tai no... opettelin ja opettelin, söin maksalaatikkoa ja leipää ja jogurttia. Osasin kuitenkin käyttää uunia ja mikroa.

Nyt asun miehen kanssa, joka oli oppinut ruoanlaiton äitinsä ja mummonsa opetuksen avulla. Ja erinomaista ruokaa tekeekin. Minä pilkon salaatin.

Mies kastelee kukat, hoitaa mökin pihan ja fileroi kalan. Minulle nämä asiat ovat rakettitiedettä. Siivouksen osaan, joten sen hoidan minä.

Surullista, ja yleisin riidanaihe.

Mulla sama. Muutin pois kotoa 18-vuotiaana ja kaikki piti opetella itse (siivoaminen, ruoanlaitto, pyykinpesu yms.). N34

Täällä myös!

Itse olen opetellut kaiken, mitä liittyy kodinhoitamiseen, ruoanlaittoon ja esim auton ylläpitämiseen.

Siivoamisohjeet muistaskseni jostain Pirkka-lehdestä ja siivousaine-pakkausten kyljestä.

Ruoanlaittoa niinikään Pirkan ohjein.

Asunnon sulakkeiden vaihdot, jääkaapin pesut ja pakastimen sulatukset kaikki itse ohjeet etsitty jostain. Aikana ennen nettiä.

Katsopa löytyisikö esim. Marttojen sivuilta jotain kursseja kodinhoitoon, ruuanvalmistukseen jne. Myös työväenopistot järjestävät tällaisia kursseja. Ei ole lopulta iso juttu optella näitä taitoja, kun vain haluaa. Kätevämpää olisi ollut oppia ne lapsena, mutta jos ei ole niin sitten vaan opettelemaan.

Tätä just ihmettelin puolison kanssa, jolla työkavereina n. 20 vuotiaita. Ei ole opetettu heille mitään käytännön hommia eikä työelämästä mitään ohjeita, velvollisuuksia ja oikeuksia. Heitä sitten hän opastaa, kun ei itsekään aikanaan saatu kotoa oppia, niin ilkeäähän se olisi olla neuvomatta. Ihmeen sokeina ja sinisilmäisinä nuoret joutuu elämään. Eikö vahemmat ymmärrä neuvoa mitään vai eikö välitä? Vähän niinkun että hyvä että nuo nuoret ei ole enää omalla kontolla, pärjätjööt nyt miten pärjää🙄

Ei opetettu miten maksetaan laskut tai mikä lasku ylipäätään on. Ei mitään veroista tai kelasta tai mistään muustakaan tällaisesta.

Äiti syötti eineksiä, puolivalmisteista tehtiin ruokaa, kun ei mitään viittiny tehdä. Pullatkin oli kaupan esipaistettuja.

Siivouksen äiti hoiti yksin, koska kukaan muu ei osaa eikä ole aikaa opettaa. En koskaan edes saanut nähdä miten siivotaan, koska meidät lapset häädettiin ulos pois jaloista.

Kaikki piti opetella itse asunnon hankkimisesta, pankkiasioista jne alkaen.

Omat lapset olen perehdyttänyt ihan kaikkeen ja kannustanut ottamaan omaa elämää haltuun jo kotona asuessa, kun voin siinä kätevästi neuvoa heti kun on kysyttävää. Tai voin neuvoa, mistä voivat kysyä jos itse en kaikkea tiedä.

Minun vanhempani eivät opettaneet tai vaatineet mitään kotitöitä ja vielä lukiolaisena Äiti teki aamiaispöytään kaakaon.

En ole kärsinyt tästä mitenkään. Opin kyllä lukemaan ja luin sitten pari keittokirjaa ja siivousvälineiden käyttöohjeet. Ihan hyvin olen oppinut heti kun on ollut tarve.

Minulle on opetettu vain naisten työt. Jako on ollut jyrkkä. Esimerkiksi raivaussahan käyttö, auton perusjutut ja muut "miesten työt" olivat lapsuudenkodissani täysin kiellettyjä naisilta. Isäni olisi niitä halunnut minulle opettaa, mutta äitini kielsi, koska halusi minun olevan vain hänen pikkuapulaisensa, jotta hän saattoi istua sohvalla ja katsella vanhoja elokuvia iltapäivät.

Opettelin monta juttua kantapään kautta ja kursseilla. Onneksi nyt minulla on mies, jonka kanssa tehdään asioita yhdessä ja joka ei hermostu, jos en jotain asiaa osaa tai ymmärrä.

Joitakin pentuja on vain täysin mahdotonta neuvoa siten, että sopu säilyy. Kuvittelee kuulemma että pidän tyhmänä, mikäli neuvon ja ärtyy sen vuoksi.

Opetelkoon itse kaiken yrityksen ja erehdyksen kautta sitten.

Ei liene itsetunnolle häävi keino sekään mutta omapa on valintansa.

Meillä on nii et mut opetettiin hyvi pienestä pitäen kotiaskareisiin mut mies ei osannu juuri mitään. Ymmärrän hyvin ettei anopilla ollut aikaa yh äitinä joka teki pitkää päivää töissä, nii juuri miettiä opettaa lapsille kaikkea. Anoppi onki ollu nyt kiitollinen ja iloinen ku hänen jokainen lapsi on oppinu aikuisena puolisoiltaan asiat. Minunkin mies nykyään hyvin siivoaa, tekee ruokaa, hoitaa lasta jne. Ku tavattiin nii tyylii poltti vedenki pohjaan :D

Millaisissa kodeissa nuo opettamattomat naiset ovat kasvaneet?

Eikö teillä kotona koskaan tehty ruokaa, siivottu, laitettu juhlapyhiä ja perhejuhlia eikä pesty pyykkiä, eikä mitään jokapäiväisiä kotiaskareita?

Ja nuo jutut opetaan ihan jo peruskoulun kotitaloustunneilla, jos viitsi opetusta seurata.

Muistapa millainen olit teininä.  Ei sinua kiinnostanut ruuanlaittaminen, siivous, pyykinpesu, mankelointi, silittäminen eikä osallistuminen minkään juhlien valmisteluihin, ei edes omie rippi-ja yo juhlien, eikä mikään muukaan, paitsi kaverit, pojat, musiikki, festarit ja muut sellaiset.

Miksi syytätte vanhempienne, omasta haluttomuudesta ja vastenmielisyydestä yhtään aikoinaan kotona asuessa?

Vierailija kirjoitti:

Katsopa löytyisikö esim. Marttojen sivuilta jotain kursseja kodinhoitoon, ruuanvalmistukseen jne. Myös työväenopistot järjestävät tällaisia kursseja. Ei ole lopulta iso juttu optella näitä taitoja, kun vain haluaa. Kätevämpää olisi ollut oppia ne lapsena, mutta jos ei ole niin sitten vaan opettelemaan.

Kyllä minä nyt jo koen näitä taitoja kohtuullisen hyvin oppineeni, kun on jo omaa perhettäkin. Opittavaa toki on vielä paljon, ja Marttojen sivuilta tulee paljon googleteltua ohjeita... :D

Vierailija kirjoitti:

Millaisissa kodeissa nuo opettamattomat naiset ovat kasvaneet?

Eikö teillä kotona koskaan tehty ruokaa, siivottu, laitettu juhlapyhiä ja perhejuhlia eikä pesty pyykkiä, eikä mitään jokapäiväisiä kotiaskareita?

Ja nuo jutut opetaan ihan jo peruskoulun kotitaloustunneilla, jos viitsi opetusta seurata.

Ruoan laitto oli sitä, että ranskalaiset ja kalapuikot uuniin... Kyllä meillä toki siivottiin, mutta meidät komenttiin aina pois jaloista pyörimästä. Pyykinpesun hoiti äiti, ei siitä meille sanallakaan mainittu.. Ei meitä näihin touhuihin mukaan otettu.

Vierailija kirjoitti:

Muistapa millainen olit teininä.  Ei sinua kiinnostanut ruuanlaittaminen, siivous, pyykinpesu, mankelointi, silittäminen eikä osallistuminen minkään juhlien valmisteluihin, ei edes omie rippi-ja yo juhlien, eikä mikään muukaan, paitsi kaverit, pojat, musiikki, festarit ja muut sellaiset.

Miksi syytätte vanhempienne, omasta haluttomuudesta ja vastenmielisyydestä yhtään aikoinaan kotona asuessa?

Syytän, koska minusta se on yhdenlaista kasvatuksen laiminlyöntiä olla opettamatta arkielämään kuuluvia tehtäviä. Ja siinä on hyvä paikka opettaa neuvottelutaitoja jos nuorta ei kiinnosta. Ei tee kotitöitä, ei tipu festarirahaa.

Minulla sama. Muutimme silloisen poikaystäväni, nykyisen mieheni kanssa lukion jälkeen yhteen. Hän opetti minulle pyykinpesukoneen käytöstä lähtien monia kodinhoitotoimenpiteitä. Ruokaa hän ei kyllä ollut silloin hirveästi laitellut, sitä opettelin itse (ensimmäiset vuodet tosin syötiin lähinnä paskasti maustettuja kanasuikaleita, riisiä ja pakastewokvihanneksia). Nykyään minulla on päävastuu ruokahuollosta ja miehelläni siivoamisesta. Pulassa olisin kyllä, jos jäisin yksin, en ole eläessäni esim. pessyt kertaakaan wc-pönttöä.

Jep täällä sama homma. Minun ei ikinä tarvinnut siivota (paitsi oma huone 2 kertaa vuodessa), tehdä ruokaa, pestä pyykkiä tai mitään. Koulussa opin tekemään ruokaa. Jos piti tehdä jotain, niin äiti vain sysäsi minut tilanteen keskelle ilman mitäänkannustamista tai ohjeita mitä pitäisi tehdä. Tämän takia siis myös pelkäsin kuollakseni sosiaalisia tilanteita ja olinkin todella ujo. Pääsin aina pälkähästä ihan sama mitä tein, joten opin välttelemään vastuuta ja mitään tekemistä kuin ruttoa. Ei kovin hyvät eväät elämään...

Olin asunut omillani 2 vuotta kun muutin poikaystäväni kanssa yhteen. Tuolloin äidille tuli paniikki ja hän opetti minua tekemään makatoonilaatikkoa ja näytti miten pesukone toimii. Ihan kiva mutta makaroonilaatikon opin koulussa ja pesukoneen olin oppinut jo omillani asuessani.

Äitini on kertonut minulle että hän luuli että oppisin automaattisesti siivoamaan kuten vanhempi siskoni, ilman mitään opastusta. Ja on pyytänyt anteeksi, vaikka en ole ikinä syyttänyt äitiäni tai vaatinut anteeksipyyntöä. Meidän perhe oli ihan "normaali", kummatkin vanhemmat töissä, ahkeria, kaikki asiat tehdään heti eikä jätetä roikkumaan, kotona oli aina siistiä ja kerran viikossa siivouspäivä, äiti teki ihan normaalia kotiruokaa ja joskus mutta tosi harvoin myös vähän "helpompaa" ruokaa (esim. ranskikset ja nakit).

Nuorempana olin kyllä todella kateellinen ystävilleni, koska kaikille siivoaminen ja omien asioiden huolehtiminen oli automaattista, koska he olivat tehneet sitä pienestä lähtien. Itse kamppailen tämän asian kanssa edelleen joka ikinen päivä. Kaikki muu elämässäni sujuu hyvin mutta siivoaminen on hankalaa vaikka olenkin paljon siistimpi kuin 15 vuotta sitten. Teen töitä asian eteen, koska minulla on nyt oma lapsi ja haluan opettaa hänelle kaiken tarvittavan.

Vierailija kirjoitti:

Muistapa millainen olit teininä.  Ei sinua kiinnostanut ruuanlaittaminen, siivous, pyykinpesu, mankelointi, silittäminen eikä osallistuminen minkään juhlien valmisteluihin, ei edes omie rippi-ja yo juhlien, eikä mikään muukaan, paitsi kaverit, pojat, musiikki, festarit ja muut sellaiset.

Miksi syytätte vanhempienne, omasta haluttomuudesta ja vastenmielisyydestä yhtään aikoinaan kotona asuessa?

Kyllä minua olisi kiinnostanut tuo kaikki. Yksin yritin jotain tarjoiluja soheltaa yo-juhliini, kun masentunutta äitiä ei huvittanut. En viitsi edes kuvailla, millaisia mokia tein.

Edelleen olen tietyssä mielessä kädetön, mutta jos lapset jotain pyytävät, minä kyllä järjestän vaikka hampaat irvessä.

Mun mielestä ihan turhaan syyllistätte vanhempianne nyt. Ei kai siivousta tai pyykinpesua tarvitse opettaa? Ei se pyykinpesu niin vaativaa ole. En ole koskaan pessyt pyykkiä lapsuudenkodissa, silti tajusin miten se tapahtuu kun omilleni muutin. Ruuan laittoi aina äiti, lapsena tein ehkä nuudelia. Silti ruuan laittoon tuli kipinä heti kotoa pois muuttaessani, siitä asti olen tehnyt aina itse ruokani, eineksiä en ole juuri ostellut.

Kyse on enemmän persoonallisuudesta kuin vanhempien opastuksesta. Ja osittain laiskuudestakin. Olen esim siivoamisessa äärettömän laiska, ei kiinnosta sitten pätkääkään. Varmasti oisin ihan samanlainen vaikka äiti ois pakottanu jynssäämään lattioita joka päivä. Pikkusiskoni sitten taas on tosi tarkka, aina kaiken pitää olla tip top.

Kyllä vanhemmilla varmasti joku rooli on perusasioiden opetuksessa, mutta tuntuu että moni haluaa ihan tarkoituksella etsiä syyllisen miksi ei itse viitsi siivota/laittaa ruokaa/maksaa laskuja.

Mulle on opetettu kaikkea kotona, ja meillä lapset otettiin mukaan kaikkeen tekemiseen. Eikä rajattu miesten ja naisten hommia vaan opin yhtä lailla siivoamaan, kokkaamaan ja käyttämään moottorisahaa. Remonteissa ja kasvimaalla auteltiin ja opittiin paljon.

Miehen äiti sen sijaan oli ylisuojelevainen eikä siksi antanut miehen tehdä mitään, yritti väkisin leikata kynnetkin vielä teini-ikäiseltä pojalta. Miehen isä taas ajatteli, että jos ei heti osaa jotakin, on turha enää toista kertaa edes yrittää, eli kaikki tekemiset meni siihen ettei isä edes kunnolla opettanut, mies yritti eikä heti osannut tehdä oikein, jolloin isä hermostui eikä toista kertaa enää tullut. Onneksi miehellä itsellään oli kuitenkin aina tahtoa oppia asioita, joten siinä vaiheessa kun muutti pois kotoaan, alkoi opetella asioita.

Kyllä sen silti huomaa, että hänellä ottaa itsetunnon päälle, kun ei heti osaa jotain asioita, jotka hänen miehenä "kuuluisi" osata, ja minä olen sitten joutunut opettamaan. Olemme olleet yhdessä siis teini-ikäisistä asti.