Lue keskustelun säännöt.
Milloin päiväkodit muuttuivat tällaisiksi, että vanhempia vaaditaan kaikesta tilille ja syyllistetään?
25.07.2026 |
Tuosta sairas vanhempi ei saisi olla sairauslomalla rauhassa ketjusta tuli mieleen ja sieltä poimittua kommentteja.
-Ei yhtään ymmärretä, jos vanhemmat ovat kuormittuneita, väsyneitä tms. Sen sijaan vaatimuksia sataa, eikä empatiaa heru. Sairauslomalla (esim. masennuksen, uupumuksen, käsi paketissa tms) olevan vanhemman pitäisi toipuessaan hoitaa lasta kotona ja keksiä lapselle kehittävää tekemistä.
-Sairastuin myös burn outtiin ja lapsi kävi ihan normaalisti päiväkodissa, itse nukuin ensimmäiset kuukaudet kotona ja selvittelin työpaikan sotkuja. Kun päiväkoti kuuli asiasta, tuli vihjailua siitä, että lapsen voisi hakea aikaisemminkin. (Sitten taas subjektiivisen varhaiskasvatuksen piirissä olevat lapset voivat sumeilematta olla hoidossa ja kukaan ei valita pitkistä päivistä, vaikka vanhempi olisi kotona vauvan kanssa/työttömänä).
-Hoitajat ei edes tiedä, mistä lasten perheissä on kyse. Meillä hoitajat myös sumeilematta uskoo lapsen selittämät asiat. Jos lapsi sanoo syöneensä aamupalaksi karkkia, niin hoitajat todella tulevat kysymään, onko meillä tavallistakin, että karkkia syödään aamupalaksi. Vaikkei siis syötäisi ja lapsi olisi satuillut omiaan.
-Hoitajat tekevät vanhemman ulkonäön perusteella oletuksia. Jos äiti tulee päiväkodille meikittä, hiukset likaisena tai arkivaatteissa, niin mietitään, onko siellä kotona nyt kaikki kunnossa vai onko äidillä isompaakin ongelmaa.
-Meidän lapsi on päiväkodissa ja me vanhemmat ollaan töissä. Saadaan usein kommentteja, että "Eikö isovanhemmat voisi joskus katsoa Einon perään, että saisi päiväkodista vapaan päivän?" "Onkos teillä tulossa lomaa, jotta Eino voisi olla kotona?" Lapsemme on päiväkodissa 9-17 5/pv viikossa ja lapsi on vuoden aikana lomalla päiväkodista 6 viikkoa ripoteltuna tasaisesti ympäri vuoden. Tämä ei näytä olevan tarpeeksi. Tiedän, että lapsemme on vilkas ja työläs hiljaiseen, rauhalliseen lapseen verrattuna, mutta emme me lasta sen vuoksi voi enemmän kotona pitää.
-Oman lapseni päiväkodissa minua äitinä syyllistettiin siitä, jos en ollut hakutilanteessa työvaatteissa. Olisi pitänyt olla eli tulla suoraan töiden jälkeen hakemaan. Jos olin esim. käynyt mutkan kotona ja riisumassa työvaatteet, ei noin kuulemma olisi saanut tehdä. Samoin paheksuttiin, jos joku kävi töistä tullessa kaupan kautta ja sitten haki lapsen. Kuulemma hoitoaika päättyy töiden päättymiseen, eikä asioilla saisi käydä.
Milloin päiväkodit muuttuivat tällaisiksi, että vanhempia vaaditaan kaikesta tilille ja syyllistetään?
Kommentit (449)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuosta koulutuksesta. Minusta ongelma ei ole varhaiskasvatuksen opettajissa, vaan lastenhoitajissa. Lastenhoitajissa on paljon nelikymppisiä tai nuorempia hoitajia, jotka eivät ole kaksisia ja työtavat eivät kestä päivävaloa. Sitten taas voi olla todella osaavia kuusikymppisiä, joilla tutkinto ei ole tätä päivää. Osaavat silti lastenhoidon, ovat kokeneita ja eivät pienestä hätkähdä.
Asiahan on niin, että tutkittu tieto lapsen kasvusta ja kehityksestä kulkee kovaa vauhtia eteenpäin, koko ajan. Esim. jo 10 vuotta vanha tieto alkaa olla vanhentunutta. Siksi jatkuva kouluttautuminen olisi alalla todella tärkeää. Sille on kuitenkin esteitä, kuten että koulutuksiin on vaikea osallistua, koska kaikkien työntekijöiden läsnäoloa vaaditaan niin kipeästi siinä ryhmässä koko ajan. Kaikki koulutukset, palaverit, suunnitteluajat kuormittaa ryhmää paljon, koska henkilökuntaa on kaikissa paikoissa aina loppupeleissä liian vähän. Korkeintaan se lain vaatima minimi, mikä on liian vähän.
Toinen syy on koulutuskielteisyys. Ei olla kiinnostuneita kouluttautumaan tai oppimaan uutta. Lastenkasvatukseen liitetään myös paljon sellaisia ajatuksia kuten että maalaisjärjellä pärjää, aina ennenkin on tehty näin, uutta tietoa pidetään vaan uutena trendinä, mikä menee ohi. Meistäkin tuli ihan hyviä vaikka tehtiin niin ja näin. Ja se on tavallaan ymmärrettävää, itsekin sorrun siihen joskus. Mutta ammattitaitoista se ei oikein ole.
Jopa alalla itsessään suhtaudutaan hieman kielteisesti kouluttautuneisuuteen. Nyt alalle tulee esim. uusia sosionomeja, joilla on tuoreinta tietoa esimerkiksi ohjaustyöstä, lapsen sosiaalisesta kasvusta ja kehityksestä, perhetyöstä, palvelujärjestelmistä, lapsen ja perheen tuen tarpeista, työyhteisön johtamisesta. Eikä sitä tunnisteta eikä tunnusteta alalla ollenkaan, ihmetellään vaan että mitäs nää tyypit nyt muka on. Vaikka voisi hyödyntää sen uuden tiedon, mitä sieltä tulee ja valjastaa käyttöön. Olen kuullut jopa päiväkodin johtajien suusta, ettei he ymmärrä sosionomien koulutusta!Ei kasvatusalalla ole juurikaan sellaista kuin "tuore tieto". Kyse on lähinnä muodeista (tai tieteen kielellä koulukunnista) jotka vaihtelevat. Jos tieto kehittyisi aidosti niin myös lasten toiminta ja kehitys paranisivat, mutta niin ei ole asian laita. Ihan riippumatta millä mittarilla asiaa katsoo.
Korkeakoulutuksen seuraus on lähinnä se, että henkilö lakkaa uskomasta omia silmiään ja sen sijaan keskittyy toimimaan sellaisella tavalla mikä on aatteellisesti oikein.
Ilmiö nimeltä sosionomit päiväkodeissa on järjetön. Kyseessä on lastenhoitopalvelu, ei mikään sosiaalivirasto.
Esimerkiksi neurotiede kehittyy harppauksin vuosi vuodelta, ja tiedämme enemmän siitä, miten aivot kehittyvät ja toimivat. Ennen luultiin etteivät vauvat tunne kipua jne. Jos nykyään vaikka tiedetään, ettei alle 5-vuotias voi ymmärtää syy/seuraussuhteita, miten tämä EI vaikuttaisi kasvatukseen?
Kyllä alle 5-vuotias ymmärtää syy-seuraus-suhteita. Jos olet eri mieltä, laita linkki johonkiin tutkimuksiin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuosta koulutuksesta. Minusta ongelma ei ole varhaiskasvatuksen opettajissa, vaan lastenhoitajissa. Lastenhoitajissa on paljon nelikymppisiä tai nuorempia hoitajia, jotka eivät ole kaksisia ja työtavat eivät kestä päivävaloa. Sitten taas voi olla todella osaavia kuusikymppisiä, joilla tutkinto ei ole tätä päivää. Osaavat silti lastenhoidon, ovat kokeneita ja eivät pienestä hätkähdä.
Asiahan on niin, että tutkittu tieto lapsen kasvusta ja kehityksestä kulkee kovaa vauhtia eteenpäin, koko ajan. Esim. jo 10 vuotta vanha tieto alkaa olla vanhentunutta. Siksi jatkuva kouluttautuminen olisi alalla todella tärkeää. Sille on kuitenkin esteitä, kuten että koulutuksiin on vaikea osallistua, koska kaikkien työntekijöiden läsnäoloa vaaditaan niin kipeästi siinä ryhmässä koko ajan. Kaikki koulutukset, palaverit, suunnitteluajat kuormittaa ryhmää paljon, koska henkilökuntaa on kaikissa paikoissa aina loppupeleissä liian vähän. Korkeintaan se lain vaatima minimi, mikä on liian vähän.
Toinen syy on koulutuskielteisyys. Ei olla kiinnostuneita kouluttautumaan tai oppimaan uutta. Lastenkasvatukseen liitetään myös paljon sellaisia ajatuksia kuten että maalaisjärjellä pärjää, aina ennenkin on tehty näin, uutta tietoa pidetään vaan uutena trendinä, mikä menee ohi. Meistäkin tuli ihan hyviä vaikka tehtiin niin ja näin. Ja se on tavallaan ymmärrettävää, itsekin sorrun siihen joskus. Mutta ammattitaitoista se ei oikein ole.
Jopa alalla itsessään suhtaudutaan hieman kielteisesti kouluttautuneisuuteen. Nyt alalle tulee esim. uusia sosionomeja, joilla on tuoreinta tietoa esimerkiksi ohjaustyöstä, lapsen sosiaalisesta kasvusta ja kehityksestä, perhetyöstä, palvelujärjestelmistä, lapsen ja perheen tuen tarpeista, työyhteisön johtamisesta. Eikä sitä tunnisteta eikä tunnusteta alalla ollenkaan, ihmetellään vaan että mitäs nää tyypit nyt muka on. Vaikka voisi hyödyntää sen uuden tiedon, mitä sieltä tulee ja valjastaa käyttöön. Olen kuullut jopa päiväkodin johtajien suusta, ettei he ymmärrä sosionomien koulutusta!Ei kasvatusalalla ole juurikaan sellaista kuin "tuore tieto". Kyse on lähinnä muodeista (tai tieteen kielellä koulukunnista) jotka vaihtelevat. Jos tieto kehittyisi aidosti niin myös lasten toiminta ja kehitys paranisivat, mutta niin ei ole asian laita. Ihan riippumatta millä mittarilla asiaa katsoo.
Korkeakoulutuksen seuraus on lähinnä se, että henkilö lakkaa uskomasta omia silmiään ja sen sijaan keskittyy toimimaan sellaisella tavalla mikä on aatteellisesti oikein.
Ilmiö nimeltä sosionomit päiväkodeissa on järjetön. Kyseessä on lastenhoitopalvelu, ei mikään sosiaalivirasto.
Esimerkiksi neurotiede kehittyy harppauksin vuosi vuodelta, ja tiedämme enemmän siitä, miten aivot kehittyvät ja toimivat. Ennen luultiin etteivät vauvat tunne kipua jne. Jos nykyään vaikka tiedetään, ettei alle 5-vuotias voi ymmärtää syy/seuraussuhteita, miten tämä EI vaikuttaisi kasvatukseen?
Kyllä alle 5-vuotias ymmärtää syy-seuraus-suhteita. Jos olet eri mieltä, laita linkki johonkiin tutkimuksiin
Jos jossain tutkimuksessa lukee, että alle 5-vuotias ei todellakaan voi ymmärtää syy- ja seuraussuhteita niin uskotko kyseistä tutkimusta koska kyseessä on tutkimus?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tutkitun tiedon olemassaolo kielletään, tehdään niinkuin aina on tehty; viis siitä kuinka haitallista oma toiminta lapselle on pitkässä juoksussa. Sitten suhtaudutaan kielteisesti myös työkavereihin joilla sitä tuoretta, tutkittua tietoa olisi, sekä johtajan tarjoamiin koulutuksiin. Uudet työntekijät kiusataan ulos, vähättelemällä ja asettumalla poikkiteloin, kun joku yrittää sitä toimintakulttuuria ryhmässä kehittää.
Milloin se mainitsemasi pitkä juoksu oikein tulee? Ns. tutkittu tieto ei ainakaan lasten koulumenestystä paranna, kun ne koulutulokset ovat lähinnä romahtaneet 2000-luvun mittaan.
Esimerkiksi psykologit ja opettajat itse vastustavat uusia monitoimirakennuksia, koska tutkitun tiedon valossa ne eivät tue lasten oppimista (melu, isot luokkakoot jne). Päätökset rakennuksista tehdään kuitenkin kuntapoliitikkojen ja -virkamiesten toimesta, ja siihen vaikuttavat kunnan syntyvyyden näkymät (rakennuksen elinkaari ja muunneltavuus, kun lapset aikanaan kunnasta loppuvat), ikärakenne ja ennen kaikkea taloudelliset seikat. Oppimistulokset laskevat juuri siksi, koska tutkittua tietoa EI oteta huomioon.
Monet tutkijat puolustavat noita monitoimitiloja koska ne nähdään edistyneinä oppimisympäristöinä. Myös päiväkotien suhteen on teorioita siitä miten lapset vaeltavat monitoimitilassa itseohjautuvasti ja lapsilähtöisesti toimintapisteeltä toiselle oppien uusia taitoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuosta koulutuksesta. Minusta ongelma ei ole varhaiskasvatuksen opettajissa, vaan lastenhoitajissa. Lastenhoitajissa on paljon nelikymppisiä tai nuorempia hoitajia, jotka eivät ole kaksisia ja työtavat eivät kestä päivävaloa. Sitten taas voi olla todella osaavia kuusikymppisiä, joilla tutkinto ei ole tätä päivää. Osaavat silti lastenhoidon, ovat kokeneita ja eivät pienestä hätkähdä.
Asiahan on niin, että tutkittu tieto lapsen kasvusta ja kehityksestä kulkee kovaa vauhtia eteenpäin, koko ajan. Esim. jo 10 vuotta vanha tieto alkaa olla vanhentunutta. Siksi jatkuva kouluttautuminen olisi alalla todella tärkeää. Sille on kuitenkin esteitä, kuten että koulutuksiin on vaikea osallistua, koska kaikkien työntekijöiden läsnäoloa vaaditaan niin kipeästi siinä ryhmässä koko ajan. Kaikki koulutukset, palaverit, suunnitteluajat kuormittaa ryhmää paljon, koska henkilökuntaa on kaikissa paikoissa aina loppupeleissä liian vähän. Korkeintaan se lain vaatima minimi, mikä on liian vähän.
Toinen syy on koulutuskielteisyys. Ei olla kiinnostuneita kouluttautumaan tai oppimaan uutta. Lastenkasvatukseen liitetään myös paljon sellaisia ajatuksia kuten että maalaisjärjellä pärjää, aina ennenkin on tehty näin, uutta tietoa pidetään vaan uutena trendinä, mikä menee ohi. Meistäkin tuli ihan hyviä vaikka tehtiin niin ja näin. Ja se on tavallaan ymmärrettävää, itsekin sorrun siihen joskus. Mutta ammattitaitoista se ei oikein ole.
Jopa alalla itsessään suhtaudutaan hieman kielteisesti kouluttautuneisuuteen. Nyt alalle tulee esim. uusia sosionomeja, joilla on tuoreinta tietoa esimerkiksi ohjaustyöstä, lapsen sosiaalisesta kasvusta ja kehityksestä, perhetyöstä, palvelujärjestelmistä, lapsen ja perheen tuen tarpeista, työyhteisön johtamisesta. Eikä sitä tunnisteta eikä tunnusteta alalla ollenkaan, ihmetellään vaan että mitäs nää tyypit nyt muka on. Vaikka voisi hyödyntää sen uuden tiedon, mitä sieltä tulee ja valjastaa käyttöön. Olen kuullut jopa päiväkodin johtajien suusta, ettei he ymmärrä sosionomien koulutusta!Ei kasvatusalalla ole juurikaan sellaista kuin "tuore tieto". Kyse on lähinnä muodeista (tai tieteen kielellä koulukunnista) jotka vaihtelevat. Jos tieto kehittyisi aidosti niin myös lasten toiminta ja kehitys paranisivat, mutta niin ei ole asian laita. Ihan riippumatta millä mittarilla asiaa katsoo.
Korkeakoulutuksen seuraus on lähinnä se, että henkilö lakkaa uskomasta omia silmiään ja sen sijaan keskittyy toimimaan sellaisella tavalla mikä on aatteellisesti oikein.
Ilmiö nimeltä sosionomit päiväkodeissa on järjetön. Kyseessä on lastenhoitopalvelu, ei mikään sosiaalivirasto.
Esimerkiksi neurotiede kehittyy harppauksin vuosi vuodelta, ja tiedämme enemmän siitä, miten aivot kehittyvät ja toimivat. Ennen luultiin etteivät vauvat tunne kipua jne. Jos nykyään vaikka tiedetään, ettei alle 5-vuotias voi ymmärtää syy/seuraussuhteita, miten tämä EI vaikuttaisi kasvatukseen?
Kyllä alle 5-vuotias ymmärtää syy-seuraus-suhteita. Jos olet eri mieltä, laita linkki johonkiin tutkimuksiin
Jos jossain tutkimuksessa lukee, että alle 5-vuotias ei todellakaan voi ymmärtää syy- ja seuraussuhteita niin uskotko kyseistä tutkimusta koska kyseessä on tutkimus?
Olen tutkija, enkä usko mitään tutkimusjulkaisua vain siksi että joku on julkaissut sen. Riippuu siis sen tutkimuksen laadusta
Pitkä ketju, mutta vastaan nyt otsikon kysymykseen:
Siinä vaiheessa, kun vanhemmat ulkoistivat kasvatusvastuun yhteiskunnalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ketjua lukiessa kävi mieleen miten ihanaa on kun omat lapset on jo isoja ja päiväkotiajat hirveä muisto vain.
Omani olivat aina -kiitos vuorotyön- vajaata hoitoaikaa, maks 4pv/vko ja usein noin 6h päivää. Vein iltavuoropäivinä kymmeneen ja isänsä haki neljältä. Lomaa lapsilla oli kesäisin 5-6vkoa ja syksy/talvi/kevät 3-4vkoa, koska vuorottelimme omat lomamme todella monta vuotta. Tämäkään ei päiväkodeille riittänyt, kun lomamme olivat tietenkin väärään aikaan eli olisi pitänyt olla aina joulun aikaan sekä koulujen syys-hiihtolomat lomalla. Se vaan kun ei ollut mahdollista, sillä molempien työpaikoilla lomat kiersivät ja koulujen loma-ajat oli sovittu pidettäväksi pienten koululaisten vanhemmille. Miten olisimme voineet ottaa lomaa koulun lomaaikoihin yht.10v ennen kummankaan lapsen koulun alkua ja olettaa jatkavamme sitä? Ei mitenkään. Tästä siis saimme kuulla joka vuosi, kun ”pirkon” talviloma on TAAS vain joulukuun alussa, tammikuun lopussa, huhtikuussa. Ja kyllä, eräs vuosi asiasta sanottiin ihan lapsen kuullen miten kamalaa on kun JOUTUU joulun välipäivinä hoitoon 2pv ajaksi.
Sanottakoon vielä että vuosien lomavuorottelu oli käydä avioeroksi, kun vuosiin ei puolison kanssa oltu yhtäaikaa lomalla ja taustalla vielä se vuorotyöhaaste, eli viikonloppuisinkaan ei nähty. Jälkeenpäin ajateltuna olisi pitänyt pitää lapsilla vähemmän lomaa ja enemmän yhdessä, mutta silloin nuorena uskoi kun joka paikasta toitotettiin miten lapsella pitää olla koko ajan lomia ja päiväkodissa ovat vain tiellä ja rasitteena. Eihän lapsi kokonaista perhettä tarvitse tässä yksinhuoltajien luvatussa maassa.
Itse olen vaka-alalla ja kuulostaa surulliselta nuo kertomukset. 😟 Itse pyrin siihen etten turhasta napise. Lasten riidat jotka on jo selvitetty tai muut satunnaiset "vessa-sanat" ovat asioita joilla on turha kuormittaa vanhempaa. Vaatetus on ehkä yleisin asia josta joutuu sanoa. En sano siitä kiusallani vaan En vain pysty katsoa ulkona palelevaa lasta jolla on aivan liian vähän vaatetta keliin nähden. Kerran kävi myös niin että lapsella oli erään saurauden oireita ja kehotin varovasti vanhempia menemään lääkäriin. Lopulta he menivätkin lääkäriin mutta eri syystä. No arvaukseni osui oikeaan ja tilanne oli jo kriittinen ja lapsi päätyi sairaalaan. Tässä asiassa olisi pitänyt olla vähemmän hienotunteinen eikä luottaa liikaa vanhempien arviokykyyn vaan omaan vaistoon mutta onneksi lapsi sai ajoissa hoitoa ja kaikki päättyi hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vakalaiset ovat yhdessä lasulaisten kanssa osa lastenoikeuksien valvontajärjestelmää. Totta kai heidän on puututtava siihen jos lasta kohdellaan perheessä väärin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tutkitun tiedon olemassaolo kielletään, tehdään niinkuin aina on tehty; viis siitä kuinka haitallista oma toiminta lapselle on pitkässä juoksussa. Sitten suhtaudutaan kielteisesti myös työkavereihin joilla sitä tuoretta, tutkittua tietoa olisi, sekä johtajan tarjoamiin koulutuksiin. Uudet työntekijät kiusataan ulos, vähättelemällä ja asettumalla poikkiteloin, kun joku yrittää sitä toimintakulttuuria ryhmässä kehittää.
Milloin se mainitsemasi pitkä juoksu oikein tulee? Ns. tutkittu tieto ei ainakaan lasten koulumenestystä paranna, kun ne koulutulokset ovat lähinnä romahtaneet 2000-luvun mittaan.
Esimerkiksi psykologit ja opettajat itse vastustavat uusia monitoimirakennuksia, koska tutkitun tiedon valossa ne eivät tue lasten oppimista (melu, isot luokkakoot jne). Päätökset rakennuksista tehdään kuitenkin kuntapoliitikkojen ja -virkamiesten toimesta, ja siihen vaikuttavat kunnan syntyvyyden näkymät (rakennuksen elinkaari ja muunneltavuus, kun lapset aikanaan kunnasta loppuvat), ikärakenne ja ennen kaikkea taloudelliset seikat. Oppimistulokset laskevat juuri siksi, koska tutkittua tietoa EI oteta huomioon.
Monet tutkijat puolustavat noita monitoimitiloja koska ne nähdään edistyneinä oppimisympäristöinä. Myös päiväkotien suhteen on teorioita siitä miten lapset vaeltavat monitoimitilassa itseohjautuvasti ja lapsilähtöisesti toimintapisteeltä toiselle oppien uusia taitoja.
Niissä kyse on keskittämisestä, eli säästöistä. Ei mistään muusta. Tietysti asiat esitetään niin että olisivat mukamas hyvä juttu, mutta tässäKIN taustalla on ainoastaan ja vaan RAHA.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Lapsemme on päiväkodissa 9-17 5/pv viikossa ja lapsi on vuoden aikana lomalla päiväkodista 6 viikkoa ripoteltuna tasaisesti ympäri vuoden."
Riittäisikö sinulle/aikuiselle tämmöinen loma vuosittain?
Ei riittäisi.
Päiväkoti on lapsen työtä!
Samaa mietin. 6 viikkoa putkeen esim kesällä olisi hyvä loma lapselle (sekä aikuiselle). Mutta yksi viikko kerrallaan siellä täällä ei ole riittävää. Pystytkö tekemän töitä koko vuoden vain viikon lomailu ja huiliminen joskus . Päiväkotipäivät ovat todella kuormittavia lapsille. Monesti lapsella on vielä pidemmät hoitopäivät kuin vanhemman työpäivä.
Ai 6 viikkoa kesällä aikuisilla putkeen, itsellä lomaa vuodessa sen 5 viikko yhteensä, ja kesällä 3 viikkoa kahdessa erässä.
On olemassa työpaikkoja joissa kesälläkin riittää hommaa eikä kesää voi vaan laiskotella. Jos vaihtaa työpaikkaa niin lomaa ei välttämättä ole kertynyt juurikaan.
Kannattaa se arki rakentaa niin ettei se kuormita liikaa.
Vierailija kirjoitti:
"Lapsemme on päiväkodissa 9-17 5/pv viikossa ja lapsi on vuoden aikana lomalla päiväkodista 6 viikkoa ripoteltuna tasaisesti ympäri vuoden."
Riittäisikö sinulle/aikuiselle tämmöinen loma vuosittain?
Ei riittäisi.
Päiväkoti on lapsen työtä!
Kyllä 6 viikkoa vapaata töistä on monelle luksusta, kun useimpien lomapäivät riittää vain viiteen viikkoon. Julkisella on onneksi enemmän lomaa, mutta keskimäärin se on kyllä itselläkin se 6 viikkoa + pakolliset pyhäpäivät ja ehkä jokunen yksittäinen lomarahavapaapäivä, joita ei saa käyttää koskaan yleisinä loma-aikoina. Lapset saa olla kotona vanhempien kesälomat, hiihtoloman ja syysloman + ne pyhäpäivät, ja jos eksällä on lomaa jouluna (itsellä ei ole koskaan), joskus saavat yhden ylimääräisen lomaviikon siinä.
Meillä ei onneksi päiväkoti syyllistä lomista, koska jos olen pitänyt noita yksittäisiä lomarahavapaita, pidän ne surutta eksän vuoroilla ja/tai vien lapset päiväkotiin. Ymmärtävät päikyssäkin, että yh-vanhempi tarvitsee joskus taukoja, kun pidemmät lomat lapset on kuitenkin aina kotona. Joskus on pakko hoitaa omatkin menot, kun ei lapsia voi esim. terveydenhuollon käynneille mukaankaan ottaa.
Tässä on myös huomioitava perheiden taloudellinen tilanne. Arkena lapset syö päiväkodissa aamupalan, lämpimän ruoan ja välipalan, saavat leikkikavereita ja ohjattua toimintaa. Lomalla vanhempi joutuu maksamaan aamupalat, lounaat ja välipalat kaikille lapsille joka ikinen päivä ja etenkin pienituloiselle yh:lle se on valtava summa rahaa, joten en syytä yhtään vanhempia lasten hoitoon viemisestä, etenkin jos taloudellinen tilanne on tukala.
Tiedän kyllä naisen, jota syyllistetään lapsien hoitoon viemisestä jatkuvasti, vaikka hänellä on säännölliset työajat, mutta kun ex-mies tekee vuorotyötä ja heillä on viikko-viikko-systeemi, vuoropäiväkoti urputtaa koko ajan siitä, että äidin pitäisi hoitaa lapsia, kun on viikonloput vapaalla, vaikka ei ole hänen viikkonsa. Äiti ei ole edes lähivanhempi, vaan isä on, mutta ei kukaan valita isälle että älä ota viikonloppuna yövuoroja, jotta lapset saisi välillä pidempiä vapaita. Molemmilla uudet työpaikat, joten lomia ei ole vielä kertynyt, joten luonnollisesti valittavat tästäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselleni rankimpia asioita on tylytys, joka päiväkodilla odottaa lasta hakiessa, kun menet työpäivän jälkeen väsyneenä hakemaan lasta. Ja tätä tylytystä tehdään nimenomaan äidille, isälle ei samalla tavalla sanota.
"Mitenkäs Oivan päivä on mennyt?"
"On kyllä ollut raskas päivä. Aamulla Oiva ei halunnut pukea kumisaappaita, kun oltiin lähdössä ulos. Ruokailussa Oiva pelleili vierustoverin kanssa ja piti viedä toisaalle rauhoittumaan. Ei suostunut nukkumaan päiväunia. Iltapäivällä Oiva juoksi käytävällä ja tiputti kaksi kirjaa hyllystä. Iltapäivällä Oivalla ja toisella lapsella oli erimielisyyttä, kun Oiva halusi leikkiä paloautoleikkiä ja toinen lapsi poliisileikkiä. Kyllä on ollut niin raskasta. Ja iltapäivän ulkoilussa Oiva otti lapion toiselta lapselta. Tämä on jo selvitetty päiväkodissa, niin siitä ei tarvitse enää erikseen puhua kotona." Mitä ajatellaan, että se vanhempi voi noille asioille tehdä, jotka tapahtuvat päiväkodissa? Miksi raportoidaan yksittäiset lapioiden viemiset ja muut? Ja tuokin, että muita lapsia ei saa mainita nimeltä. Kotona voi sitten lapselta kysyä, että kenenkäs kanssa sinä pelleilit ruokailussa.
Tämä. Ja usein valitetaan todella pienistä asioista. Ja todellako kuvitellaan, että normaalielämässä lapset pukevat aina vaatteet kitisemättä, syövät nätisti, eivät juokse ja leikkivät kiltisti? Äly hoi. En ole tavannut yhtään lasta, jolla olisi aina tällaista.
Tuntuu että päiväkotein arki on mennyt niin kireäksi, että siellä lasten pitäisi olla aina kuuliaisia, aina rauhallisia, ei saisi olla henkilökohtaisia haasteita missään tai minkäänlaista erilaisuutta. Minkäänlaista yksilöllistä vaihtelua ei siedetä missään asiassa, vaan lasten pitäisi toimia kuin liukuhihnalla robottina päivästä toiseen.
Ja samanaikaisesti päiväkotia hehkutetaan parhaana vaihtoehtona pikkulapsille, tärkeänä varhaiskasvatuksena. Ja yritetään vähätellä vanhempien omia kasvatustaitoja ja kotihoitoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, kun kokemusta on vain 2020-luvun päiväkodista. Lapsi on ollut kahdessa päiväkodissa ja kummassakin on ollut tuollaista. Paras on, että kaikki mukava on jätetty pois. Lapsella ei ole koskaan ollut päiväkodissa mitään retkipäivää esim. paikkakunnan nähtävyyksiä katsomaan, vaikka saman kunnan toisesta päiväkodista mennään bussilla usein retkelle. Ei ole kunnollista kevätjuhlaa, eikä joulujuhlaa. Omassa lapsuudessani oli pitkä kevätjuhla ja joulujuhla, joissa lapset esittivät lauluja ja näytelmiä vanhemmille. Oli ihanaa.
Me työntekijät ei voida enää järjestää perinteisiä jouluhlia, samalla tavoin kuin 80-90- luvulla. Syy on sama kuin tässä "Suvivirren laulusta tuli iso media- juttu" Monessa päiväkodissa on joulujuhlat korvattu tyyliin "Ilon ja valon kettu seikkailee ystävineen hangessa"- päivä.
No tämä, kun näiden uskonnottomien pillin mukaan pitäisi nyt jokaisen tanssia ja meille muille tärkeät perinteet tärvellään, niin kouluissa kuin päiväkodissa.
Ja kun talon kokouksessa ehdotetaan tällaista "Kettu ja Karhu seikkailevat hangessa"- joulujuhlaa, niin muista asettaa kasvoillesi iloinen ilme ja todeta ääneen: "Mutta hei, miten ihastuttavan virkistävä joulujuhla- ajatus! Tätä meidän yhteiskunta jo vähän kaipaa pölyttyneiden jouluperinteiden sijaan! Voisiko tähän lisätä myös sukupuolineutraalit lumihiutale- lapset pyörimään ympyrää?"
Meidän päiväkodista on riisuttu kaikki kristillinen, ettei vain loukata ketään. Ei vietetä joulua, ei lauleta keväällä suvivirttä. Ei kerrota, miksi pääsiäistä juhlitaan. Suomalaiset juhlapyhät ovat jääneet ihan sivuun. Ei tehdä edes kortteja äitienpäiväksi tai isänpäiväksi. Sitten on kuitenkin koko päiväkodin pride-juhla plus lapsille opetetaan joogaa ja kuuntelutetaan taikuuteen liittyvää meditaatiotarinointia.
En tykkää.
Meidän päiväkodissa muutama opettaja on pyytänyt ohjeistamaan sijaisia, että keikkalainen ei kutsuisi lapsia tytöiksi tai pojiksi (vaikka sijainen ei tiedä/muista vielä lasten nimiä). Sijaisilla on kuulema turhan usein tapana sanoa lapselle tähän tyyliin "tulkaa te kaksi tyttöä seuraavaksi pissalle ja pukemaan ulos tai otanko mä noi pojat pelaamaan jalkapalloa tuonne kentälle"
Ilmoita päiväkotiin, että lastanne on kutsuttava pojaksi/tytöksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole koskaan pitänyt lapsia hoidossa huvin vuoksi ja lapset ovat menneet päiväkotiin ehkä hieman keskimääräistä vanhempina (2,5- ja 5-vuotiaina) ja pitäneet aina pitkät lomat ja olleet 4-päiväistä viikkoa. Siihen nähden otti päähän toisen lapsen ryhmässä ollut asenne, että etätyöläisenä voisin hoitaa lapset kotona. Muistutettiin usein, että lapset voisi hakea aiemmin - hoitoaika loppui klo 16, koska olen vaan kotona. Minulla oli työaika ja työtehtävät, jotka piti saada hoidettua. Yhtään ideaa en saanut siitä, miten teen työt ja hoidan lapsetkin siinä sivussa. Otti päähän se asenne, että lapset eivät olisi saaneet olla päiväkodissa, kun en jonkun toisen kriteerien mukaan tehnyt oikeaa työtä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, kun kokemusta on vain 2020-luvun päiväkodista. Lapsi on ollut kahdessa päiväkodissa ja kummassakin on ollut tuollaista. Paras on, että kaikki mukava on jätetty pois. Lapsella ei ole koskaan ollut päiväkodissa mitään retkipäivää esim. paikkakunnan nähtävyyksiä katsomaan, vaikka saman kunnan toisesta päiväkodista mennään bussilla usein retkelle. Ei ole kunnollista kevätjuhlaa, eikä joulujuhlaa. Omassa lapsuudessani oli pitkä kevätjuhla ja joulujuhla, joissa lapset esittivät lauluja ja näytelmiä vanhemmille. Oli ihanaa.
Me työntekijät ei voida enää järjestää perinteisiä jouluhlia, samalla tavoin kuin 80-90- luvulla. Syy on sama kuin tässä "Suvivirren laulusta tuli iso media- juttu" Monessa päiväkodissa on joulujuhlat korvattu tyyliin "Ilon ja valon kettu seikkailee ystävineen hangessa"- päivä.
No tämä, kun näiden uskonnottomien pillin mukaan pitäisi nyt jokaisen tanssia ja meille muille tärkeät perinteet tärvellään, niin kouluissa kuin päiväkodissa.
Ja kun talon kokouksessa ehdotetaan tällaista "Kettu ja Karhu seikkailevat hangessa"- joulujuhlaa, niin muista asettaa kasvoillesi iloinen ilme ja todeta ääneen: "Mutta hei, miten ihastuttavan virkistävä joulujuhla- ajatus! Tätä meidän yhteiskunta jo vähän kaipaa pölyttyneiden jouluperinteiden sijaan! Voisiko tähän lisätä myös sukupuolineutraalit lumihiutale- lapset pyörimään ympyrää?"
Meidän päiväkodista on riisuttu kaikki kristillinen, ettei vain loukata ketään. Ei vietetä joulua, ei lauleta keväällä suvivirttä. Ei kerrota, miksi pääsiäistä juhlitaan. Suomalaiset juhlapyhät ovat jääneet ihan sivuun. Ei tehdä edes kortteja äitienpäiväksi tai isänpäiväksi. Sitten on kuitenkin koko päiväkodin pride-juhla plus lapsille opetetaan joogaa ja kuuntelutetaan taikuuteen liittyvää meditaatiotarinointia.
En tykkää.
Esitä päiväkodissa selvästi toive perinteisten juhlien viettämisestä. Älä tyydy puolivillaisiin vastauksiin, vaan omvaadi tiedustelemaan vanhemmilta, haluaako enemmistö juhlat vaiko ei. Voit myös kieltää, ettei lapsesi osallistu pride/jooga/meditaatiojuttuihin. Ei tilanne muuten kohennu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Levottomuus lapseen tulee yleensä kasvuympäristöstä. Lapsen pitää saada rauhoittua ilman jatkuvaa nopeatempoista elämää mukaan lukien johdetut harrastukset useana iltana viikossa ja älylaitteilla/ruudun kanssa vietetty aika. Lapsi tarvitsee vanhemman läsnäoloa.
Nykyajan lastenohjelmat ja videot ovat liian nopeatempoisia. Koko ajan tapahtuu asioita vauhdilla. Sellainen ei valmenna oikeaan elämään, jossa oikeasti on välillä tosi tylsää. Lapsi pitää opettaa siihen, että välillä saa olla tylsää ja pitkästyä. Luovuus herää usein silloin, kun on tylsistynyt. Rakentaisinko legoista (mielikuva) talon, tai auton? Minäpä piirrän nyt. Minäpä siivoan tämän huoneen. Minäpä laitankin sitä ruokaa ja yllätän isän ja äidin! Liian nopeatempoinen ympäristö tukahduttaa luovuuden ja se väsyttää aivot. Sitten lapsi väsyneenä kiukuttelee, vanhempi yrittää saada lasta sanoittamaan tunteensa, mutta miten muka pieni lapsi osaisi sanoittaa tunteensa puutteellisella kielitaidolla? Lapsi suuttuu siitä vain lisää. Toisaalta lasta ei rangaista pahoista teoista, joka opettaa, että hän saa tehdä ihan mitä haluaa. Se kaava toistuu myös päiväkodissa ja koulussa, jolloin lapsi oppii pahoille tavoille. Nykyään tutkijat ymmärtävät tuon kuvion turmelevat vaikutukset. Se on saanut kasvatustyössä toimivat liikkeelle ohjeistamaan vanhempia siitä, että pitää ottaa enemmän vastuuta lapsista ja heidän teoistaan. Siitä johtuu lasujen kasvanut määrä. On tajuttu, että lapsille ei riitä aineelliset tavarat ja keskittyminen ulkonäköön, vaan tarvitaan myös oikeaa läsnäoloa, kuritusta ja rakkautta.
Mutta kun näitä ei osata edes varhaiskasvatuksessa. Vapaata leikkiä ei juuri ole, vaan kaikki on ohjattua toimintaa, jossa lapsen pitäisi aina tehdä ja leikkiä juuri sitä mitä sanotaan. Meidän päiväkodissa tabletteja annetaan lapsille ja olivat ihmeissään, kun oma lapseni oli säikähtänyt laitetta. Ei ollut koskaan nähnyt tablettia koska meillä ei ole lapsella ruutuaikaa, älylaitteet eivät kuulu lapsille! Päiväkodissa ei enää tunnisteta lasten normaalia kasvua ja kehitystä, vaan kaikesta pyritään tekemään diagnooseja. Meille väitettiin, että lapsella on hahmotushäiriö, kun ei osannut tehdä ensimmäisellä yrittämisellä puuhakirjatyyppisiä tehtäviä. Meillä ei tehdä puuhakirjoja, vaan ollaan paljon ulkona. Väitettiin että lapsi ei ymmärrä puhetta, vaikka ongelmana oli keskittymishaasteet ja päiväkodissa tehtäväympäristö oli aivan liian hälyinen, jotta lapsi olisi kyennyt keskittymään.
Päiväkodissa on nykyään digikasvatusta. Se on uusi normaali. Se sisältää suunnitelmallista mediakasvatusta ja digipedagogiikkaa. Digitaaliset välineet siis yhdistetään osaksi leikkiä, leikkiä ja liikkumista.
Lapset ajavat Digi-ajokortin/Ipad-ajokortin. Ottavat kuvia ja pelaavat tableteilla kehittäviä pelejä. Dokumentoivat videoimalla luontoa.
Menehän toki kertomaan opetushallitukseen ettei mun mielestä noi älylaitteet kuulu lapsille.
Tästä voi antaa palautetta päiväkotiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, kun kokemusta on vain 2020-luvun päiväkodista. Lapsi on ollut kahdessa päiväkodissa ja kummassakin on ollut tuollaista. Paras on, että kaikki mukava on jätetty pois. Lapsella ei ole koskaan ollut päiväkodissa mitään retkipäivää esim. paikkakunnan nähtävyyksiä katsomaan, vaikka saman kunnan toisesta päiväkodista mennään bussilla usein retkelle. Ei ole kunnollista kevätjuhlaa, eikä joulujuhlaa. Omassa lapsuudessani oli pitkä kevätjuhla ja joulujuhla, joissa lapset esittivät lauluja ja näytelmiä vanhemmille. Oli ihanaa.
Me työntekijät ei voida enää järjestää perinteisiä jouluhlia, samalla tavoin kuin 80-90- luvulla. Syy on sama kuin tässä "Suvivirren laulusta tuli iso media- juttu" Monessa päiväkodissa on joulujuhlat korvattu tyyliin "Ilon ja valon kettu seikkailee ystävineen hangessa"- päivä.
No tämä, kun näiden uskonnottomien pillin mukaan pitäisi nyt jokaisen tanssia ja meille muille tärkeät perinteet tärvellään, niin kouluissa kuin päiväkodissa.
Ja kun talon kokouksessa ehdotetaan tällaista "Kettu ja Karhu seikkailevat hangessa"- joulujuhlaa, niin muista asettaa kasvoillesi iloinen ilme ja todeta ääneen: "Mutta hei, miten ihastuttavan virkistävä joulujuhla- ajatus! Tätä meidän yhteiskunta jo vähän kaipaa pölyttyneiden jouluperinteiden sijaan! Voisiko tähän lisätä myös sukupuolineutraalit lumihiutale- lapset pyörimään ympyrää?"
Meidän päiväkodista on riisuttu kaikki kristillinen, ettei vain loukata ketään. Ei vietetä joulua, ei lauleta keväällä suvivirttä. Ei kerrota, miksi pääsiäistä juhlitaan. Suomalaiset juhlapyhät ovat jääneet ihan sivuun. Ei tehdä edes kortteja äitienpäiväksi tai isänpäiväksi. Sitten on kuitenkin koko päiväkodin pride-juhla plus lapsille opetetaan joogaa ja kuuntelutetaan taikuuteen liittyvää meditaatiotarinointia.
En tykkää.
Meidän päiväkodissa muutama opettaja on pyytänyt ohjeistamaan sijaisia, että keikkalainen ei kutsuisi lapsia tytöiksi tai pojiksi (vaikka sijainen ei tiedä/muista vielä lasten nimiä). Sijaisilla on kuulema turhan usein tapana sanoa lapselle tähän tyyliin "tulkaa te kaksi tyttöä seuraavaksi pissalle ja pukemaan ulos tai otanko mä noi pojat pelaamaan jalkapalloa tuonne kentälle"
Ilmoita päiväkotiin, että lastanne on kutsuttava pojaksi/tytöksi.
Sitten päiväkoti tekee lasun transfobiasta ja cis-normatiivisuudesta. Varhaiskasvatuksen tehtävä on huolehtia siitä, että lapset kasvatetaan oikein.
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan pitänyt lapsia hoidossa huvin vuoksi ja lapset ovat menneet päiväkotiin ehkä hieman keskimääräistä vanhempina (2,5- ja 5-vuotiaina) ja pitäneet aina pitkät lomat ja olleet 4-päiväistä viikkoa. Siihen nähden otti päähän toisen lapsen ryhmässä ollut asenne, että etätyöläisenä voisin hoitaa lapset kotona. Muistutettiin usein, että lapset voisi hakea aiemmin - hoitoaika loppui klo 16, koska olen vaan kotona. Minulla oli työaika ja työtehtävät, jotka piti saada hoidettua. Yhtään ideaa en saanut siitä, miten teen työt ja hoidan lapsetkin siinä sivussa. Otti päähän se asenne, että lapset eivät olisi saaneet olla päiväkodissa, kun en jonkun toisen kriteerien mukaan tehnyt oikeaa työtä.
Tämä kertoo siitä, että päiväkodissa ei ymmärretä heidän rooliaan ns. tuottavan työn tukemisessa. Minulla on viisi viikkoa vuodessa vuosilomaa ja piste. Jos pidän kaikki kesällä, ei jää mitään jouluksi, syksyksi, kevääksi.
Yksityisen sektorin tuottavuuden tukeminen tulisi ottaa huomioon kaikissa julkisen sektorin palveluissa. Nyt lähihoitaja röökimuija sanelee, että koska hänellä on kuuden viikon kesäloma, se on aivan täysin välttämätön lapsillekin. Jos joku ressukka sitten tämän syyllistämisen vuoksi ottaa palkatonta vapaata lastensa hoitoon, Suomi ja suomalaiset yritykset siinä kärsii.
Ei ole minkäänlaista faktaa sen tueksi, että juuri kuusi viikkoa on oikea lomamäärä jokaiselle lapselle. Eihän noin pitkiä lomia edes ole missään muualla maailmassa. Se on pelkkä julkisen sektorin poliittinen päätös, ei mitään muuta. Päiväkodit voitaisi aivan hyvin pitää kesällä auki, pienemmällä miehityksellä.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa kyllä että asiat ovat muuttuneet tosi paljon päiväkodeissa viie vuosina kun tällaisia kokemuksia on näin monella.
Arvauksia, mistä tämä voisi johtua?
Yhteiskunta on muuttunut narsistiseksi ja empatia on harvinaisempaa. Ennen ihmisiä kunnioitettiin enemmän ja hyvä käytös oli ylpeyden aihe. Nyt näyttää siltä että ylpeyden aihe on olla mahdollisimman ilkeä.
Esimerkiksi psykologit ja opettajat itse vastustavat uusia monitoimirakennuksia, koska tutkitun tiedon valossa ne eivät tue lasten oppimista (melu, isot luokkakoot jne). Päätökset rakennuksista tehdään kuitenkin kuntapoliitikkojen ja -virkamiesten toimesta, ja siihen vaikuttavat kunnan syntyvyyden näkymät (rakennuksen elinkaari ja muunneltavuus, kun lapset aikanaan kunnasta loppuvat), ikärakenne ja ennen kaikkea taloudelliset seikat. Oppimistulokset laskevat juuri siksi, koska tutkittua tietoa EI oteta huomioon.