Lue keskustelun säännöt.
Onko suomalainen identiteetti syntynyt muka vasta 1800-luvulla?
22.07.2026 |
Onhan meillä ollut esimerkiksi oma kieli jo paljon pidempään. Emme me koskaan ole olleet aivan ruotsalaisia tai venäläisiä, vaikka kyseisten valtioiden alaisuudessa olemme olleetkin.
Kommentit (184)
Kiinnostavaa on kuitenkin se, että suomalaisilla on aivan uniikki dna, joka eroaa selvästi muusta Euroopasta.
https://academicpath.org/dna-finland-unique-genetic-heritage
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sitten jo antiikin aikoina puhuttiin suomalaisista?
"In 93 AD, Tacitus wrote that the Fenni were an extremely fierce race who lived in grinding poverty"
Fenni on saksa alue.
Tacitus ei osannut määritellä Fenni-heimoa tarkemmin, vaan laski heidät epämääräisesti pohjoiseurooppalaiseksi kansaksi. Ei ole siis todellakaan varmaa tietoa siitä, että fennit olivat germaaninen heimo tai asuivat nykyisen Saksan alueella. Saattoi hyvinkin olla suomensukuinen kansa. Asia on epäselvä.
Vierailija kirjoitti:
Onko suomalaisuutta enää samalla tavalla kuin ennen? En ainakaan itse akateemisena stadilaisena koe yhteenkuuluvuutta kainuulaisen kouluttautumattoman työttömän kanssa.
Kuinka monta kainuulaista kouluttamatonta työtöntä tunnet? Voidaksesi varmuudella sanoa ettei ole mitään yhteenkuuluvuutta jota voisit tuntea. Akateeminen koulutus ei näemmä kaikille takaa viisautta, ymmärrystä ja ajattelukykyä jos kokee että ainoastaan asuinpaikka, opinnot ja sosioekonominen status luo yhteenkuuluvuuden, mistään muista ominaisuuksista viis veisaamatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sitten jo antiikin aikoina puhuttiin suomalaisista?
"In 93 AD, Tacitus wrote that the Fenni were an extremely fierce race who lived in grinding poverty"
Fenni on saksa alue.
Tacitus ei osannut määritellä Fenni-heimoa tarkemmin, vaan laski heidät epämääräisesti pohjoiseurooppalaiseksi kansaksi. Ei ole siis todellakaan varmaa tietoa siitä, että fennit olivat germaaninen heimo tai asuivat nykyisen Saksan alueella. Saattoi hyvinkin olla suomensukuinen kansa. Asia on epäselvä.
Ehkä todennäköisintä on, että Tacitus yhdisteli eri heimoista kuulemiaan huhuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muutama sata vuotta sitten turkulaiset ymmärsivät paremmin virolaisten puhetta kuin esimerkiksi kainuulaisten. Vasta kirjakielen kehittymisen ja lukutaidon yleistymisen myötä alkoi muodostua yhtenäinen suomen kieli.
Mutta Suomen kirjakieli alkoi kehittyä jo Agricolan aikoihin 1500-luvulla. Eikö suomalaisuuden identiteetin syntymisen voi ajatella alkaneen viimeistään silloin.
Miten se voisi olla kun kansallinen identiteetti konseptina syntyi vasta 1800-luvulla nationalismin myötä? Sitä ennen täällä oli lauma heimoja: karjalaiset, savolaiset yms.
Joo, mutta ei se kansallisen identiteetin muodostuminen tapahtunut tyhjästä, vaan taustalla oli kuitenkin jo jonkinasteinen identiteetin rakentuminen.
Ihmisillä on tietenkin aina ollut jonkinlainen identiteetti. Mutta suomalaisten osalta ennen 1800-lukua identiteetti koostui ennen kaikkea paikallisidentiteetistä (pitäjä, kylä, suku), evankelis-luterilaisesta uskonnosta ja Ruotsin kuninkaan alamaisuudesta. Ylipaikallisista identiteettiä määrittävistä asioista uskonto oli ehdoton ykkönen, ja tärkein erottava tekijä "meidän" ja "muiden" välillä. Näiden lisäksi tulivat tietenkin esim. säätyerot ja (kaupunkilaisilla käsityöläisillä tärkeä) ammatti-identiteetti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kansallisuus on käsitteenä jotain, joka syntyi 1800 -luvulla ja sitä tietoisesti rakennettiin eri maissa.
Väärin. Se, että kansallisuusaatetta on erityisesti jalostettu pidemmälle 1800-luvulla, ei tarkoita, etteikö sitä olisi ollut olemassa jossain muodossa jo ennen tuota.
Aika laimeassa, ja kyse oli lähinnä lojaaliudesta kuningasta kohtaan. Kuninkaan vallan miellettiin olevan Jumalalta.
Nyt tuli taas tuhti liuta svekomaanista paskaa. Ai, että suomalaiset mielsivät olemassaolonsa lähinnä Ruotsin kruunun alamaisuuden kautta. Just just.
Etsi yksi 1700-luvun alkuperäislähde, jossa suomalaisiin viitataan jonain kansakuntana, jota ruotsalaiset sortavat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muutama sata vuotta sitten turkulaiset ymmärsivät paremmin virolaisten puhetta kuin esimerkiksi kainuulaisten. Vasta kirjakielen kehittymisen ja lukutaidon yleistymisen myötä alkoi muodostua yhtenäinen suomen kieli.
Mutta Suomen kirjakieli alkoi kehittyä jo Agricolan aikoihin 1500-luvulla. Eikö suomalaisuuden identiteetin syntymisen voi ajatella alkaneen viimeistään silloin.
Ei se koskettanut mitenkään tavallista suomalaisia. Lukutaito alkoi yleistyä vasta 1800-luvulla.
Se, että pappi luki kirkossa saarnat suomen kielellä, tai että käräjillä puhuttiin suomea kosketti kyllä tavallista suomalaista, vahvastikin.
Tuomarit kiersivät pitäjiä ja olivat ruotsinkielisiä. Tästä syntyi tarve lautamiehiin, jotka tunsivat omat naapurinsa ja puhuivat heidän kieltään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aihe on vaikea, koska siihen sekoittuu niin monta asiaa. Ensinnäkin on eri asia, puhutaanko suomalaisuudesta kansallisvaltion vai etnisen ryhmän näkökulmasta, sillä ne ovat kaksi aivan eri asiaa, muitakin kulmia varmasti on.
Tietynlainen kansallisvaltioon tähtäävä identiteetti ja ennen kaikkea termistö on syntynyt vasta 1800-luvulla, mutta oliko ennen sitä ihmisillä mitään käsitystä suomalaisuudesta suomen maantieteellisellä alueella eläviä heimoja yhdistävänä yläkäsitteenä? Mahdotonta sanoa varmasti, mutta tuskin ihmisiltä on jäänyt huomaamatta että tietyllä alueella ihmisiä yhdistää suhteellisen samanlainen kieli, kulttuuri ja ulkonäkö. Toki eroja heimojen sisällä löytyy, mutta ne ovat kosmeettisia mitä kauemmas naapurin puolelle mennään. Ehkä yllättäen, mitä kauemmas historiassa mennään, sitä kansainvälisempää meno oli. Rauta- tai vaikka kivikaudella kauppareitit olivat huomattavan laajoja, ja saatoit matkustaa mantereen toiselle laidalle ja edelleen ymmärtää melko helposti, mitä siellä puhutaan. Kulttuurit eriytyvät sitä enemmän, mitä lähemmäs nykyaikaa tullaan.
On myös tahoja, joille suomalaisuus etnisenä identiteettinä on epämiellyttävä asia. Osalle se haiskahtaa kansallismielisyydeltä, osalle 70-luvun opiskelijapiireissä vaikuttanyt ideologia on edelleen vahvasti läsnä. Karjala-aktivismi ilmenee myös joskus hieman erikoisilla tavoilla. En myöskään täysin sulkisi pois vieraan vallan vaikuttamista, koska kuka hyötyy siitä että esimerkiksi suomalaiset ja virolaiset katsovat toisiaan nenänvartta pitkin, kuten pitkään oli?
Netin keskustelupalsoilla kiertää meemi, että suomalaisuus ja Suomi olisi putkahtanut taivaalta vasta itsenäistymisen aikaan, että suomalaista kulttuuria ei ole olemassa, suomalaisilla ja karjalaisilla ei ole mitään tekemistä keskenään ja kalevala on kulttuurillista omimista, että täällä maattiin maakuopassa järsimässä pettua (oikeasti maakuoppa-asumus oli hieno keksintö, paljon sofistikoituneempi kuin moni muu aikansa vaihtoehto). Motiiveja näihin voi olla useita, mutta niitä on ihan hyvä pohtia.
Aihe on hyvin kiinnostava, ja suomalainen historiantutkimus laadukasta. Siinä on vain pysyttävä tarkkana terminologian kanssa (mistä tarkalleen ottaen puhutaan). Toki historioitsijatkin ovat vain ihmisiä, ja ihmisellä on aina jokin näkökulma, vaikka pyrkii objektiivisuuteen. Suomalaiseen tyyliin(!) suomalainen julkinen keskustelu historiasta on myös melko anteeksipyytelevää ja omat virheet tunnustavaa, kukaan ei julista suomalaisten historiallisia virheitä yhtä kärppänä kuin suomalainen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko suomalaisuutta enää samalla tavalla kuin ennen? En ainakaan itse akateemisena stadilaisena koe yhteenkuuluvuutta kainuulaisen kouluttautumattoman työttömän kanssa.
Kuinka monta kainuulaista kouluttamatonta työtöntä tunnet? Voidaksesi varmuudella sanoa ettei ole mitään yhteenkuuluvuutta jota voisit tuntea. Akateeminen koulutus ei näemmä kaikille takaa viisautta, ymmärrystä ja ajattelukykyä jos kokee että ainoastaan asuinpaikka, opinnot ja sosioekonominen status luo yhteenkuuluvuuden, mistään muista ominaisuuksista viis veisaamatta.
Monelle nämä tekijät ovat niitä tärkeimpiä yhteenkuuluvuutta luovia tekijöitä.
Todella iso osa Suomen asukkaista on monikulttuurisia, joilla on suomalaisen identiteetin lisäksi myös toinen tai muita kansallisia identiteettejä, joihin he varmasti enemmän tai vähemmän samaistuvat. Ovathan myös suomenruotsalaiset kokeneet varmasti samaistumista ja yhteyttä (riikin)ruotsalaisiin. Voisin veikata, että ainakin vielä 50 vuotta sitten joku Korsnäsin umpiruotsinkielinen asukas on kokenut läheisemmäksi vaikka jonkun ångermanlantilaisen maaseudun asukkaan kuin pohjoiskarjalaisen tai kainuulaisen maanmiehensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloitus siis siksi, koska eräs tuttu väitti että suomalaisilla ei ole ennen 1800-lukua ollut kansallista identiteettiä.
-ap
Tällaista väittävät ainoastaan venäläiset ja ryssssssssien kätyrit.
Tälläkin palstalla on jatkuvasti ollut Igorin liikuttavia "ajattele, miten paljon suomen kielessä on venäläisperäisiä sanoja", "ei Kalevala ole mitään oikeaa kansanrunoutta", "ruotsinvallan aika oli kolonialismia".
Kuten toki oli tämä aloituskin.
En todellakaan ole mikään Igor vaan aidosti ihmeissäni väitteestä, että suomalaisilla ei olisi ollut omaa identiteettiä ennen 1800-lukua. Miten sitten kaikki muinaisrunous yms.? Kyllähän senkin voi nähdä muodostavan tietyn kansallisen identiteetin
-ap
Tämä muinaisrunous ei ole suomalaista vaan sitä esiintyy ylipäänsä Itämeren ympärillä. On sattuma, että juuri suomalainen keräsi runot ja nimesi ne kalevalaisiksi. Oikeasti kyse on suomalais-ugrilaisesta perinteestä, jota löytyi esimerkiksi Vironkin alueelta. Ja merkittävin osa Lönnrotin runonlaulajista ei itse asiassa ollut suomalaisia vaan Venäjän alueella asuneita karjalankielisiä. Suomalaiset omivat nelipolvisen trokeen ja tarinat omiin nimiinsä, vaikka ne kuuluivat myös muille.
Itse en osaa nähdä että suomalaiset olisivat "omineet" mitään. Tekivät itse asiassa palveluksen koko suomalais-ugrilaiselle kieliryhmälle kootessaan runot kasaan. Olisivat jo tähän mennessä unohtuneet muuten.
Kuitenkin Agricola mainitsi kirjoituksissaan näistä runolauluista länsi-suomessa jo 1300 luvulla. Joten en nyt ymmärrä mikä ongelma tässä pitäisi olla. Suomalaiset ovat todistetusti jakaneet perimätietoa laulamalla muinaisista ajoista lähtien. Se on varmasti ollut kätevä tapa ennen kirjoitustaidon kehittymistä tai oikeastaan laulaminen on korvannut kirjoittamisen
Joka maailmankolkassa, missä ihmisiä vain on, on suullista kansanperinnettä. Mutta ei sen olemassaolo ole 1800-lukulaista kansallisuusaatetta.
Varmasti suomea puhuneet heimot ovat monta vuosisataa mieltäneet toisensa sukulaisiksi jo kielen ja yhteisen uskonnon yms. perusteella. Etenkin ei-suomenkielisiin nähden. Näinhän asia on kaikkialla maailmassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muutama sata vuotta sitten turkulaiset ymmärsivät paremmin virolaisten puhetta kuin esimerkiksi kainuulaisten. Vasta kirjakielen kehittymisen ja lukutaidon yleistymisen myötä alkoi muodostua yhtenäinen suomen kieli.
Mutta Suomen kirjakieli alkoi kehittyä jo Agricolan aikoihin 1500-luvulla. Eikö suomalaisuuden identiteetin syntymisen voi ajatella alkaneen viimeistään silloin.
Ei se koskettanut mitenkään tavallista suomalaisia. Lukutaito alkoi yleistyä vasta 1800-luvulla.
Suomenkieliset jumalanpalvelukset vakiintuivat 1550-luvulla, vaikka jo sitä ennen osia jumalanpalveluksesta – erityisesti saarna – oli voitu pitää suomeksi.
1600-luvulla kirkko alkoi järjestelmällisesti opettaa kansaa lukemaan. Kiertokoulut ja kotiopetus yleistyivät.
Vuoden 1686 kirkkolaki velvoitti papistoa valvomaan, että seurakuntalaiset osasivat lukea katekismusta. Rippikouluun ja avioliittoon pääsy edellyttivät riittävää kristinopin ja lukutaidon hallintaa.
1700-luvun loppuun mennessä valtaosa suomalaisista osasi lukea ainakin uskonnollisia tekstejä. Arvioiden mukaan lukutaito oli kansainvälisesti poikkeuksellisen yleinen.
Minkä arvioiden? Historiantutkimuksessa ei nouse esiin, että suomalaisten lukutaito olisi ollut erityisen hyvä. Esim. Italiassa 20 % väestöstä osasi lukea jo renesanssiajalla, Firenzessä 70%. Hollannissa ja Englannissa lukutaitoisia oli 1600-luvulla n. 50 %. Ei Suomi tässä erotu poikkeuksellisena, pikemminkin täällä oltiin lähempänä Itä-Euroopan tasoa (lukutaitoisia 20 %). Uskonpuhdistus ja omakielinen uskonto lisäsivät lukutaitoa kaikissa protestanttisissa maissa..
Suurin syy lukutaito-ongelmaan oli se, että lähes kaikki käytettävissä olevat tekstit olivat niitä uskonnollisia. Suomen kielellä kirjoitettuja tekstejä alkaa olla vasta 1860-luvulta eteenpäin. Ja niiden uskonnollisten tekstien "lukeminen" oli lähinnä ulkoa opettelua korvakuulolta, ei lukutaitoa. Esim. Kansan lehdessä (no. 17) löytyy vuodelta 1868 kirjoitus "Eikö olisi aika jättää hyödytöntä ulkolukua".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko suomalaisuutta enää samalla tavalla kuin ennen? En ainakaan itse akateemisena stadilaisena koe yhteenkuuluvuutta kainuulaisen kouluttautumattoman työttömän kanssa.
Kuinka monta kainuulaista kouluttamatonta työtöntä tunnet? Voidaksesi varmuudella sanoa ettei ole mitään yhteenkuuluvuutta jota voisit tuntea. Akateeminen koulutus ei näemmä kaikille takaa viisautta, ymmärrystä ja ajattelukykyä jos kokee että ainoastaan asuinpaikka, opinnot ja sosioekonominen status luo yhteenkuuluvuuden, mistään muista ominaisuuksista viis veisaamatta.
Miksi se loukkaa sinua niin, että helsinkiläinen koulutettu ei katso juurikaan kuuluvansa samaan sakkiin kainuulaisen kouluttamattoman ihmisen kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Varmasti suomea puhuneet heimot ovat monta vuosisataa mieltäneet toisensa sukulaisiksi jo kielen ja yhteisen uskonnon yms. perusteella. Etenkin ei-suomenkielisiin nähden. Näinhän asia on kaikkialla maailmassa.
Tämä ei vielä riitä kansallisen identiteetin muodostumiseen joka syntyi vasta nationalismin myötä.
Vierailija kirjoitti:
Varmasti suomea puhuneet heimot ovat monta vuosisataa mieltäneet toisensa sukulaisiksi jo kielen ja yhteisen uskonnon yms. perusteella. Etenkin ei-suomenkielisiin nähden. Näinhän asia on kaikkialla maailmassa.
Eivät ole. Kieli osana kansallista identiteettiä on ihmisen luoma liitos 1800 -luvulta. Sitä ennen kieltä ei mielletty samalla tavalla kuin nyt. Ihan samalla lailla kuin 1800 -luvuilla rakennettiin kuvaa Suomesta ja siihen liitettiin mieluummin Kolin huippu kuin Esplanadi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen 1800-lukua ei oikein ollut kansallisuusaatetta. Ihmiset olivat lähinnä jonkin hallitsijan alamaisia ja uskontokunnan edustajia.
Mutta eivät suomalaiset ole toisaalta olleet ruotsalaisia eivätkä venäläisiä koskaan, myös he ovat käyttäneet käsitettä suomalaiset. Emme minusta ole olleet osa muuta kansanryhmää vaan ihan oma esim kieliryhmämme
Käsite Suomi laajeni jatkuvasti. Alkujaan se oli vain Turun seutu, Varsinais-Suomi. Vielä 1600-luvulla nykyisen Pohjanmaan ei ajateltu olevan Suomea.
Kuitenkin Pohjanmaalla puhuttiin silloin jo suomea, vai puhuttiinko? Itse liitän kulttuurisen identiteetin vahvasti kieleen
ruotsia puhuivat kun ei heille kelvannut savonmurre tai häme. Hämäläiset meni turkuun asti ja pakotti puolet turkulaisista puhumaan oikeaa suomen kieltä.
Vierailija kirjoitti:
Kyse ei ole vain suomalaisista. Kansallisen identiteetin rakentaminen on pitkälti sidoksissa kansallisvaltioiden syntyyn. Niitä alkoi muodostua siinä käsityksessä kuin me kansan määritteenä nykyään ymmärrämme vasta 1800 -luvulla.
Ennen kansallisvaltioiden muodostumista ja lukutaidon leviämistä ihmisten idetiteetti oli paljon paikallisempi. Jonkinlaista heimoaatetta varmastikin esiintyi, samoin kieli ja myös uskonto koettiin yhdistävinä tekijöinä. Perusyksikkö, jonka ympärille identiteetti muodostettiin oli kuitenkin oma yhteisö; kylä, kaupunki tai jokin rajallinen maantieteellinen alue.
(Eri maiden) historiaa on perinteisesti opiskeltu hallitsijoiden historiana. Siitä tulee helposti mielikuva yhtenäisistä valtioista läpi historian. Mielikuva on väärä, hallitusalueiden rajat ovat pääosin olleet epäselviä, eikä ajatusta yhteisestä "kansasta" niiden sisällä ole ollut kuin vasta modernina aikakautena. Tavalliset ihmiset, varsinkaan syrjäseuduilla, eivät ole aina välttämättä edes tienneet, keiden alaisuudessa -puhumattakaan minkä nimisessä valtiossa- he asuvat.
Ranskan vallankumous oli keskeinen nationalismin lähtölaukaus. Kun kuningas oli käsitelty giljotiinilla, tarvittiin jokin muu lojaaliuden kohde. Siihen tarkoitukseen kävi abstrakti kansakunnan idea. Aate levisi Ranskasta muualle Eurooppaan.
Suomessa sen lanseerasi A I Arwidsson. Ja hän muuten lanseerasi sen ruotsiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katselin joskus Suomen karttoja, joihin oli merkitty erilaisia asioita rikollisuudesta, sairastavuudesta, köyhyydestä, kouluttautuneisuudesta jne. Oli asia mikä hyvänsä, se noudatteli jakoa idän ja lännen välillä. Niillä alueilla, joilla puhutaan itämurteitä, kuollaan nuorempina, ollaan väkivaltaisempia, sairaampia ja köyhempiä.
Suomi on tietyllä tapaa edelleen kaksi kansaa. Länsi oli 1800-luvulla rikkaampaa ja kansainvälisempää aluetta. Siellä oli pääkaupunki ja piispa, vilkasta kaupankäyntiä ja jopa koulutusta. On vähän järkyttävääkin, että tämä ero edelleen näkyy ihan selvästi. Koululaisten oppimiserotkin noudattavat jakoa idän ja lännen välillä lännen eduksi.
no katsoppa sitä karttaa ja ihmettele kuka on siellä naapurina. jokaikinen rajanylitys kuritti aina itäsuomea.ja se jatkuu traumana sukupolvesta toiseen.
Ruotsi kyllä puolestaan kuritti länttäkin. Nostettiin veroja ja haettiin pojat sotiin. Ja mitä venäläisiin tulee, ison ja pikkuvihan aikana ne mellastivat kyllä koko Suomessa ja tuhosivat lännessäkin kokonaisia kyliä.
Mutta en tietenkään edellisellä tarkoittanut, että köyhyys on itäsuomalaisten vika. Viljavammat alueet ovat lännessä. Lisäksi itäsuomalaisten geeneissä on enemmän perinnöllisiä vikoja, koska liikkuvuutta on ollut vähän ja on eletty pienissä yhteisöissä. Varsinaisten synnynnäisten sairauksien lisäksi itäsuomalaisilla on selvästi kohonnut geneettinen riski sairastua sydän- ja verisuonitauteihin. Idässä on myös yleisempi geneettinen ominaisuus rähinäviinan juomiseen eli aggressiivisuus humaltuessa. Tämä selittää esimerkiksi sitä, että henkirikoksia tehdään idässä enemmän.
Itäsuomalaisten köyhyys selittyy osittain tosiaan yhtenäisten, viljavien alueiden puuttumisesta. Toki lähempää tarkasteltuna on todettava, että ei koko Länsi-Suomi ole mitään yhtenäistä viljavainiota, vaan paikallinen vaihtelu on suurta; viljavampien alueiden väleihin mahtuu luonnonolosuhteiltaan karuja ja köyhiäkin kulmakuntia, seutuja ja pitäjiä, samalla tavalla kuin Itä-Suomessa voi paikallisesti olla viljavia ja vauraanoloisia paikkakuntia ja kulmakuntia.
Itäsuomalaisten geenipoolin suhteellinen suppeus ei sen sijaan johdu liikkuvuuden puutteesta - historiallisesti itäsuomalaiset ovat liikkuneet laajemmalla alueella ja enemmän kuin länsisuomalaiset - vaan paradoksaalisesti siitä, että itäsuomalaiset nimen omaan olivat erittäin liikkuvia, eivät paikoilleen sitoutuneita, kuten lännessä. Itäsuomalaisten esivanhempien joukko rautakauden lopulla / keskiajalla on todella paljon pienempi joukko kuin länsisuomalaisten, mutta heidän jälkeläisensä levisivät laajalle alueelle nopeasti ja tehokkaasti, ja heidän lukumääränsä kasvoi nopeasti. Itäsuomalaiset ehtivät historiallisella ajalla jopa Norjan ja Ruotsin suomalaismetsiin, Lappiin ja Ruijaan asti, kun taas länsisuomalaiset pysyttelivät enimmäkseen samoilla alueilla kuin jo rautakauden lopulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muutama sata vuotta sitten turkulaiset ymmärsivät paremmin virolaisten puhetta kuin esimerkiksi kainuulaisten. Vasta kirjakielen kehittymisen ja lukutaidon yleistymisen myötä alkoi muodostua yhtenäinen suomen kieli.
Mutta Suomen kirjakieli alkoi kehittyä jo Agricolan aikoihin 1500-luvulla. Eikö suomalaisuuden identiteetin syntymisen voi ajatella alkaneen viimeistään silloin.
Miten se voisi olla kun kansallinen identiteetti konseptina syntyi vasta 1800-luvulla nationalismin myötä? Sitä ennen täällä oli lauma heimoja: karjalaiset, savolaiset yms.
Joo, mutta ei se kansallisen identiteetin muodostuminen tapahtunut tyhjästä, vaan taustalla oli kuitenkin jo jonkinasteinen identiteetin rakentuminen.
Ihmisillä on tietenkin aina ollut jonkinlainen identiteetti. Mutta suomalaisten osalta ennen 1800-lukua identiteetti koostui ennen kaikkea paikallisidentiteetistä (pitäjä, kylä, suku), evankelis-luterilaisesta uskonnosta ja Ruotsin kuninkaan alamaisuudesta. Ylipaikallisista identiteettiä määrittävistä asioista uskonto oli ehdoton ykkönen, ja tärkein erottava tekijä "meidän" ja "muiden" välillä. Näiden lisäksi tulivat tietenkin esim. säätyerot ja (kaupunkilaisilla käsityöläisillä tärkeä) ammatti-identiteetti.
Itse asiassa se kylä, heimo, perhe on kyllä ulottunut aika laajalle, koska Suomesta löytyy paljon todisteita siitä kuinka kylät ovat kommunikoineet ja varoittaneet vaaroista toisiaan merkkitulien avulla
Myös samat kuppikivet ynnä muut muinaiseen kulttuuriin ja muinaisiin jumaliin liittyneet asiat ovat säilyneet jälkipolville ihmeteltäviksi ympäri maan. Suomi on pitkään ollut alistettuna ja siitä varmaan kumpuaa tämä itsensä vähättely
Suomen idän ja lännen väliset erot johtuvat ennen kaikkea jaosta rannikko-Suomen ja sisämaa-Suomen välillä. Tämä näkyy edelleen ensisijaisesti taloudellisessa toimeliaisuudessa ja vakavaraisuudessa. Erot itäsuomalaisten ja rannikko-Suomalaisten välillä terveydessä, väkivaltaisuudessa ja sairaudessa johtuvat yksinkertaisesti Itä-Suomen taloudellisen kehityksen puutteesta, jota on ollut luomassa ennen kaikkea meriyhteyden puuttuminen. Rannikko-Suomessa ovat parhaat työpaikat, paras korkeakoulutus, vauras ja valta. Niiden perässä on muuttanut suuri osa itäsuomalaisista - se kouluttautunein, osaavin, kykenevin ja parhaiten toimeentuleva osa.
Itäsuomalaiset geenit ovat todella yleisiä joka paikassa Länsi- ja Etelä-Suomessa, ehkä poikkeuksena ruotsinkieliset saaristo- ja rannikkoalueet.
Huolimatta itäsuomalaisten geenien tavattomasta yleisyydestä ne eivät Länsi- ja Etelä-Suomessa selitä köyhyyttä, väkivaltaisuutta tai sairastavuutta. Esimerkiksi siirtokarjalaisten jälkeläiset eivät pomppaa esiin tarkasteltaessa vaikkapa länsisuomalaisten sairastavuutta tai köyhyyttä. Selittävä ero elintasossa Itä- ja Länsi-Suomen välillä johtuu ennen kaikkea taloudellisen kehityksen ja resurssien epätasaisesta jakautumisesta.