Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko suomalainen identiteetti syntynyt muka vasta 1800-luvulla?
22.07.2026 |
Onhan meillä ollut esimerkiksi oma kieli jo paljon pidempään. Emme me koskaan ole olleet aivan ruotsalaisia tai venäläisiä, vaikka kyseisten valtioiden alaisuudessa olemme olleetkin.
Kommentit (854)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu vähän miltä kantilta asiaa katsoo. Ihmisiä on luokiteltu kansoihin (lähinnä historioitsijoiden, tutkimusmatkailijoiden yms.) toimesta jo pitkän aikaa. Epäilemättä sama pätee myös kansaan, joka on puhunut suomensukuisia kieliä näillä main jo ainakin 1500 vuotta, erotuksena ruotsia ja venäjää puhuvista.
Toisaalta taas kansan keskuudessa oleva identiteetti on myöhempää perua. Jos pääsisit kysymään asiaa 1600- tai 1700-luvun savolaiselta, niin tuskin hän ensisijaisesti itseään määrittelisi suomalaiseksi. Se ajatus levisi vasta 1800-luvulla.
Hyvä kun satuit ottamaan savolaisuuden esiin. Savolaiset nimittäin eivät koskaan olleet mikään oma heimonsa tai identiteetti. Siis ei ole ollut mitään savolaista heimopäällikköä tms. Savolaiset ovat vaan olleet alueelle muuttaneita suomalaisia. Toki he ovat saattaneet kutsua aluettaan Savoksi ja siten sanoa olevansa savolaisia, mutta ei se mikään sen syvempi identiteetti tai etnisyys koskaan ollut. Sama koskee oikeastaan kaikkia Suomen mielikuvitusheimoja. Niitä painotetaan vain, jotta voitaisiin painaa suomalaista identiteettiä.
Todennäköisesti siis pitivät itseään suomalaisina, kun tiesivät kuitenkin jotain juuristaan ja että naapurimaakunnissa puhutaan samaa kieltä ja näytetään samalta. Sama uskonto ja tavat jne..
Tässä täytyy nyt painottaa käsitteiden muodostumista ja leviämistä kansan keskuuteen. Varmasti ovat kokeneet hyvin pitkään olevansa samaa kansaa myös naapurikylän tai jonkun muun alueen kanssa, juuri kulttuurin ja kielen yhtenäisyyden vuoksi. Kauempana on ollut sitten "vieraita kansoja", jotka eivät ole puhuneet samaa kieltä ja heillä on ollut ihan erilaiset tavat. "Suomalaisuus" on kuitenkin käsite, eikä sekään ole ikiaikainen. Jossain vaiheessa sekin on käsite on levinnyt tavallisten ihmisten keskuudessa ja tullut osaksi ajatuksia ja puhetta. Keskeinen kysymys tässä onkin se, että milloin se on tapahtunut.
En näe, että tällä on mitään tekemistä suomalaisen identiteetin painamisen kanssa. Jos ihmiset jossain vaiheessa ajattelivat itsestään savolaisina, karjalaisina, yms. (en tiedä ovatko koskaan näin ajatelleet), niin ei sekään ole tapahtunut aikojen alusta.
Nationalistit (kaikissa maissa) ovat aina halunneet vaalia ajatusta jostain kummallisesta yhtenäisestä ja puhtaasta "alkusuomalaisuudesta", jonka jälkeläisiä niin geneettisesti, kielellisesti kuin kulttuurillisesti me olemme. Tosiasiassa kaikkiin kulttuureihin, jotka eivät ole olleet eristyksissä jossain kaukaisilla saarilla, on tasaisesti yhdistynyt uusia, muualta tulleita geenejä, kielen piirteitä ja kulttuurillisia tapoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkäpä tuota ajatusta, että kansalaisuus "keksittiin" 1800-luvulla sanomalehtien, kansakoulun ja rautateiden aikaan, voi myös kritisoida siinä mielessä, että onhan muutakin maailmaa kuin Eurooppa. En tiedä, miten kiinalainen, japanilainen tai iranilainen suhtautuisi väitteeseen, että kansakunta-ajatus nykymielessä syntyi 1800-luvulla. Arvaisin, että aika huvittuneesti, kun näissä maissa aikajänteet ovat tuhansia vuosia sivilisaation historiaa.
Täällä on mainittu juutalaiset. Tietenkin juutalainen identiteetti muuttui vuosisatojen (ja tuhansien!) aikana ja alueelliset erot eri yhteisöiden välillä oli suuria Euroopassa, mutta ei juutalainen identiteetti kyllä mikään modernin identiteettipolitiikan luomus ole. Ajatuskin olisi aika naurettava.
Kuitenkin sionismi, ajatus oman juutalaisen valtion saamisesta on saman ikäinen kuin nationalismi. Eivät keskiajan juutalaiset edes unelmoineet omasta kansallisesta valtiosta.
Sionismi poliittisena liikkeenä kehittyi Euroopassa 1800-luvun lopulla, osin vastareaktiona sille, että kristinuskoon kääntyneinäkään juutalaisia ei sitten kuitenkaan pidetty oikeina eurooppalaisina. Mutta pointtini onkin, että eihän sionismi keksinyt juutalaisuutta. Ei kukaan voi väittää, etteikö ennen sionismia olisi ollut juutalaista identiteettiä, kulttuuria, ruokaperintöä, kirjallisuutta ja historiaa. Eli nationalismi poliittisena aatteena muuttaa kansakunnan ideaa, ja toki kansallisvaltioprojekteissa on paljon keksittyä, lainattua ja tehtyä. Mutta ei se tarkoita, etteikö mitään kansallisuuksia tai ajatuksia yhteisestä menneisyydestä ja tulevaisuudesta olisi ollut jo aiemmin.
Voisin kuvitella, että jos joku hämäläinen heiska on revitty valtakunnan sotiin kaukomaille Pultavan taisteluihin ja siellä on ollut myös Ruotsin metsistä metsäsuomalainen sotilas, niin eiköhän nuo ole toisensa tunnistaneet ja toistensa kieltä ymmärtäneet, vaikkei ilmaisu olisi ollut, et hei, mehän ollaan suomalaisia.
Vaikka ihmiset eivät käyneet kouluja, niin mikään ei myös estänyt heitä osaamasta useampia kieliä. Yksikielisyyden ihanne on nimenomaan nationalismin luomus, ei mikään historiallinen fakta. Joten varmaan eri murteiden kanssakin pärjättiin ja kyettiin kommunikaatioon ja yhteisiin aatoksiin.
Niin, tyyliin yksi kansa, yksi uskonto ja yksi kieli. mahdoton yhtälö.
Vierailija kirjoitti:
Kalevala sisältää kulttuuria satojen vuosien ajalta. Ensimmäinen suomenkielinen kirja on 1500-luvulta.
Kansallisuusaate syntyi 1800-luvulla, mutta suomalainen kulttuuri on kyllä vanhempaa. Me suomalaiset olemme mestareita vähättelemään itse omia juurijamme ja täällä nyökytellään kiivasti, kun joku lausuu täällä eläneen aivottomia apinazombieita vailla minkäänlaista sielunmaisemaa kun ruotsalaiset tulivat maansa lunastamaan.
Papit, ensin katoliset sitten luterilaiset tuhosivat sen vanhan suomalaisen kulttuurin. Me suomalaiset emme vähättele omia juuriamme, mikäli olemme niistä tietoa hakeneet ja sen tiedon ymmärtäneet. Esivanhemmat ovat aina eläneet eri ajassa ja ympäristössä kuin me nyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomen lippukin keksittiin vasta 1900-luvun alussa, vaakuna samoin. Eli ei ollut suomalaisilla mitään yhteistä tunnusta sitä ennen.
Lipun piti muuten ensiksi olla kelta-punainen.
Ööö... oiskohan ihan nyt vaikka niin, että ensin pitää olla kansallisuustunne ja halu itsenäistyä ja se itsenäisyyskään ei tule annettuna.
Itsenäisyyshän tuli tavallaan sattumalta. Ei Suomi käynyt mitään itsenäisyyssotia kuten esim. Yhdysvallat. Suomi sai itsenäisyyden, koska bolsevikeilla oli kädet täynnä töitä Venäjällä ja Stalin arvioi, että Suomi liittyy myöhemmin Neuvostoliittoon.
Tajusikohan silloiset punaiset, että heidän voittonsa olisi merkinnyt paluuta Venäjän yhteyteen, eli siihen uuteen NL:oon? He ajatteli kai taistelevansa vain elinedellytystensä puolesta, ja aivan oikeutetusti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu vähän miltä kantilta asiaa katsoo. Ihmisiä on luokiteltu kansoihin (lähinnä historioitsijoiden, tutkimusmatkailijoiden yms.) toimesta jo pitkän aikaa. Epäilemättä sama pätee myös kansaan, joka on puhunut suomensukuisia kieliä näillä main jo ainakin 1500 vuotta, erotuksena ruotsia ja venäjää puhuvista.
Toisaalta taas kansan keskuudessa oleva identiteetti on myöhempää perua. Jos pääsisit kysymään asiaa 1600- tai 1700-luvun savolaiselta, niin tuskin hän ensisijaisesti itseään määrittelisi suomalaiseksi. Se ajatus levisi vasta 1800-luvulla.
Hyvä kun satuit ottamaan savolaisuuden esiin. Savolaiset nimittäin eivät koskaan olleet mikään oma heimonsa tai identiteetti. Siis ei ole ollut mitään savolaista heimopäällikköä tms. Savolaiset ovat vaan olleet alueelle muuttaneita suomalaisia. Toki he ovat saattaneet kutsua aluettaan Savoksi ja siten sanoa olevansa savolaisia, mutta ei se mikään sen syvempi identiteetti tai etnisyys koskaan ollut. Sama koskee oikeastaan kaikkia Suomen mielikuvitusheimoja. Niitä painotetaan vain, jotta voitaisiin painaa suomalaista identiteettiä.
Todennäköisesti siis pitivät itseään suomalaisina, kun tiesivät kuitenkin jotain juuristaan ja että naapurimaakunnissa puhutaan samaa kieltä ja näytetään samalta. Sama uskonto ja tavat jne..
Tässä täytyy nyt painottaa käsitteiden muodostumista ja leviämistä kansan keskuuteen. Varmasti ovat kokeneet hyvin pitkään olevansa samaa kansaa myös naapurikylän tai jonkun muun alueen kanssa, juuri kulttuurin ja kielen yhtenäisyyden vuoksi. Kauempana on ollut sitten "vieraita kansoja", jotka eivät ole puhuneet samaa kieltä ja heillä on ollut ihan erilaiset tavat. "Suomalaisuus" on kuitenkin käsite, eikä sekään ole ikiaikainen. Jossain vaiheessa sekin on käsite on levinnyt tavallisten ihmisten keskuudessa ja tullut osaksi ajatuksia ja puhetta. Keskeinen kysymys tässä onkin se, että milloin se on tapahtunut.
En näe, että tällä on mitään tekemistä suomalaisen identiteetin painamisen kanssa. Jos ihmiset jossain vaiheessa ajattelivat itsestään savolaisina, karjalaisina, yms. (en tiedä ovatko koskaan näin ajatelleet), niin ei sekään ole tapahtunut aikojen alusta.
Nationalistit (kaikissa maissa) ovat aina halunneet vaalia ajatusta jostain kummallisesta yhtenäisestä ja puhtaasta "alkusuomalaisuudesta", jonka jälkeläisiä niin geneettisesti, kielellisesti kuin kulttuurillisesti me olemme. Tosiasiassa kaikkiin kulttuureihin, jotka eivät ole olleet eristyksissä jossain kaukaisilla saarilla, on tasaisesti yhdistynyt uusia, muualta tulleita geenejä, kielen piirteitä ja kulttuurillisia tapoja.
"Tosiasiassa kaikkiin kulttuureihin, jotka eivät ole olleet eristyksissä jossain kaukaisilla saarilla, on tasaisesti yhdistynyt uusia, muualta tulleita geenejä, kielen piirteitä ja kulttuurillisia tapoja."
Tätä on tapahtunut aina ja tapahtuu edelleen. Esimerkiksi minun isoisoisäni (isäni puolelta) on tanskalainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko suomalaisuutta enää samalla tavalla kuin ennen? En ainakaan itse akateemisena stadilaisena koe yhteenkuuluvuutta kainuulaisen kouluttautumattoman työttömän kanssa.
Kieli on yksi tärkeä asia, joka muodostaa kansallista identiteettiä ja yhdistää sinutkin siihen kainuulaiseen. Etkö todella koe, että sinulla olisi suomalaista identiteettiä? Oletko tehnyt sukututkimusta, yrittänyt selvittää juuriasi?
Olen eri, mutta koen tämän kysymyksen mielenkiintoisena.
Olen suomenkielinen ja kieli yhdistää minut juurikin vaikkapa kainuulaisiin tai turkulaisiin. Mutta aika ohueksi se side jää, hallitsen useita muitakin kieliä joista ranskaa käytän päivittäin puolisoni kanssa. Koen paljon enemmän yhteistä hänen sukulaistensa ja meidän yhteisten ranskalaisten kavereiden kanssa kuin valtaosan suomalaisten kanssa. Koen myös että lapseni, puoliksi ranskalaisia, ovat muokanneet identiteettiäni siten ettei se ole enää puhtaan suomalainen. Täällä ovat juureni, mutta kun vanhemmistani aika jättää jäävät siteet tähän maahan aika ohuiksi.Aloituksesi, jossa korostat "akateemisuuttasi" ja "stadilaisuuttasi", ja ilmeisesti näet ne jonkunlaisena arvoasi korottavina tekijöinä, on kyllä aika erikoinen.
Ikään kuin kokisit nyt, ihan ranskalaisen kanssa yhteen päästyäsi, kohonneesi tavallisen suomalaisen rahvaan yläpuolelle, jos nyt olisit sellaiseen koskaan kuulunutkaan.
"Stadilaisuus" on duunariluokkaan viittaava nimitys. Niihin, jotka puhuivat slangia, katupoikien, satamajätkien, hampuusien kieltä.
Ylipäätään ihmisten arvottaminen jonkun ns. yhteiskuntaluokan mukaan ei Suomessa ole kovin arvostettavaa. Toisin on Ranskassa, jossa syntyperäsi määrittelee edelleenkin hyvin pitkälle sen, mihin voit yhteiskunnassa päätyä.
Olen eri. Loukkaannut turhaan ja haet sävyjä, joita tuossa ei ollut. Minä ymmärrän häntä, vaikka en ole stadilainen, enkä edes kaupunkilainen. Kansallinen identiteetti ei välttämättä ole kaikilla kovin vahva, vaan ihmisiin suhtaudutaan aina ensisijaisesti yksilöinä. Olen sikäli samanlainen. Olen toki suomalainen, mutta ei minullakaan ole mitään vahvaa yhteenkuuluvuuden tunnetta kenenkään kanssa vain kansalaisuuden perusteella. On olemassa termi globalisti, mikä tietyiltä osin kuvaa ilmiötä. Olemme ihmisiä, eikä tietty kansalaisuus, asuinpaikka, kieli tms. anna mitään tai vie mitään yksilöltä pois.
Minusta kansallinen identiteetti tarkoittaa vain, että tunnistaa itsensä esimerkiksi tässä tapauksessa suomalaiseksi ja pitää suomalaisia tietyllä tavalla muista erottuvia kieleltä, kulttuurilta tai perimältä. Ei kansallisidentiteetti tarkoita, että sen pitäisi olla aina etusijalla ihmisen elämässä ja verrattuna muihin identiteetteihin. En minäkään erityistä yhteenkuuluvuutta tunne suomalaisiin, enkä kyllä globalisteihinkaan, joita inhoan. Silti olen selvästi suomalainen ja tiedän tämän kansan erityisyyden sekä erottuvuuden muista.
Miksi inhoat globalisteja? Vähintäänkin erikoista, sillä minusta se on lopulta terveempi ihmiskäsitys. Kansallisvaltiot ovat toki erittäin tarpeellisia käytännön elämän kannalta silloin, kun ne ovat perustaltaan vain ihmisiä varten, ei itse tarkoitus. Ja kansalaisilla on syytä ajatella jossakin mitassa asuinmaansa etua, mutta vastapainoksi kansallismielisyys kanavoi usein ihmisyyden heikkoja puolia, mikä on johtanut lukemattomiin sotiin, rasismiin, sortoon ja syrjintään, ryöstelyyn jne. Ne ovat toki ihmisyyden luonteenpiirteitä itsenäisestikin, mutta lakien ja sääntöjen avulla sivuun työnnettyjä. Kansallisuustunne on yleisin veruke, millä näitä epämiellyttäviä piirteitä on houkuteltu esiin ja minkä alla ne on koettu jopa positiivisiksi.
Koska olette kansani vihollisia. Haluatte hävittää kansallismielisyyden ja kansat tuollaisella valehtelulla ja vääristelyllä kuin sinäkin teet. Minä kun pidän kansastani ja haluaisin elää sen keskuudessa onnellisena.
Et siis ymmärtänyt mitään, etkä tunne termiä.
Tunnenpa ja selitit sen kuten olen sen aina ymmärtänyt.
Vastasit kuitenkin tavalla, joka on puhdas olkiukko pohjautuen virheelliseen, ennakkoluuloiseen ja väärään tulkintaan. Globalismi ei ole poistamassa kansallisvaltioita tai kansallismielisyyttä, mutta haluaa käsitellä maapallon asioita koko pallon mittakaavassa, ei yksittäisen kansan näkökulmasta. Jos et sallisi Venäjän vallata naapureitaan ja Kiinan kahmia kaikkia resursseja haltuunsa, olet jo ensimmäisen asteen globalisti.
Globalisti haluaa, että ihmisiä kohdellaan yksilönä, eikä ulkoisten tekijöiden mukaan. Suomen ja suomalaisuuden vihollinen en ole lainkaan, mutta ehkä olen sinun, jos ajattelet, että jokin kansallinen identiteetti antaa oikeuden asemoitua toisen ihmisen yläpuolelle. Koska jos ajattelet niin, olet sodan ja sorron kannattaja.
Yhtä hyvin valloituksia voi vastustaa kansallismielisin perustein. Esimerkiksi Tiibetin kansan oikeuksilla. Tai Krimin venäläisen enemmistön tahtoa kunnioittaen.
Muutenkin on jopa sairasta olla yhtään ajamatta omaa ja kansansa etua, varsinkin kun muutkin niin tekevät.
Otit esiin oikeastaan vain kansallismielisyyden haittoja ja argumentoit, ettei globalisti ajattele kansallista etua. Pysyn päätöksessäni: vihollinen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu vähän miltä kantilta asiaa katsoo. Ihmisiä on luokiteltu kansoihin (lähinnä historioitsijoiden, tutkimusmatkailijoiden yms.) toimesta jo pitkän aikaa. Epäilemättä sama pätee myös kansaan, joka on puhunut suomensukuisia kieliä näillä main jo ainakin 1500 vuotta, erotuksena ruotsia ja venäjää puhuvista.
Toisaalta taas kansan keskuudessa oleva identiteetti on myöhempää perua. Jos pääsisit kysymään asiaa 1600- tai 1700-luvun savolaiselta, niin tuskin hän ensisijaisesti itseään määrittelisi suomalaiseksi. Se ajatus levisi vasta 1800-luvulla.
Hyvä kun satuit ottamaan savolaisuuden esiin. Savolaiset nimittäin eivät koskaan olleet mikään oma heimonsa tai identiteetti. Siis ei ole ollut mitään savolaista heimopäällikköä tms. Savolaiset ovat vaan olleet alueelle muuttaneita suomalaisia. Toki he ovat saattaneet kutsua aluettaan Savoksi ja siten sanoa olevansa savolaisia, mutta ei se mikään sen syvempi identiteetti tai etnisyys koskaan ollut. Sama koskee oikeastaan kaikkia Suomen mielikuvitusheimoja. Niitä painotetaan vain, jotta voitaisiin painaa suomalaista identiteettiä.
Todennäköisesti siis pitivät itseään suomalaisina, kun tiesivät kuitenkin jotain juuristaan ja että naapurimaakunnissa puhutaan samaa kieltä ja näytetään samalta. Sama uskonto ja tavat jne..
Tässä täytyy nyt painottaa käsitteiden muodostumista ja leviämistä kansan keskuuteen. Varmasti ovat kokeneet hyvin pitkään olevansa samaa kansaa myös naapurikylän tai jonkun muun alueen kanssa, juuri kulttuurin ja kielen yhtenäisyyden vuoksi. Kauempana on ollut sitten "vieraita kansoja", jotka eivät ole puhuneet samaa kieltä ja heillä on ollut ihan erilaiset tavat. "Suomalaisuus" on kuitenkin käsite, eikä sekään ole ikiaikainen. Jossain vaiheessa sekin on käsite on levinnyt tavallisten ihmisten keskuudessa ja tullut osaksi ajatuksia ja puhetta. Keskeinen kysymys tässä onkin se, että milloin se on tapahtunut.
En näe, että tällä on mitään tekemistä suomalaisen identiteetin painamisen kanssa. Jos ihmiset jossain vaiheessa ajattelivat itsestään savolaisina, karjalaisina, yms. (en tiedä ovatko koskaan näin ajatelleet), niin ei sekään ole tapahtunut aikojen alusta.
Nationalistit (kaikissa maissa) ovat aina halunneet vaalia ajatusta jostain kummallisesta yhtenäisestä ja puhtaasta "alkusuomalaisuudesta", jonka jälkeläisiä niin geneettisesti, kielellisesti kuin kulttuurillisesti me olemme. Tosiasiassa kaikkiin kulttuureihin, jotka eivät ole olleet eristyksissä jossain kaukaisilla saarilla, on tasaisesti yhdistynyt uusia, muualta tulleita geenejä, kielen piirteitä ja kulttuurillisia tapoja.
"Tosiasiassa kaikkiin kulttuureihin, jotka eivät ole olleet eristyksissä jossain kaukaisilla saarilla, on tasaisesti yhdistynyt uusia, muualta tulleita geenejä, kielen piirteitä ja kulttuurillisia tapoja."
Tätä on tapahtunut aina ja tapahtuu edelleen. Esimerkiksi minun isoisoisäni (isäni puolelta) on tanskalainen.
Miten ihmeessä sitten on olemassa erilaisia kansoja ja kulttuureja, kun ne ovat aina samalla tavalla sekoittuneet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkäpä tuota ajatusta, että kansalaisuus "keksittiin" 1800-luvulla sanomalehtien, kansakoulun ja rautateiden aikaan, voi myös kritisoida siinä mielessä, että onhan muutakin maailmaa kuin Eurooppa. En tiedä, miten kiinalainen, japanilainen tai iranilainen suhtautuisi väitteeseen, että kansakunta-ajatus nykymielessä syntyi 1800-luvulla. Arvaisin, että aika huvittuneesti, kun näissä maissa aikajänteet ovat tuhansia vuosia sivilisaation historiaa.
Täällä on mainittu juutalaiset. Tietenkin juutalainen identiteetti muuttui vuosisatojen (ja tuhansien!) aikana ja alueelliset erot eri yhteisöiden välillä oli suuria Euroopassa, mutta ei juutalainen identiteetti kyllä mikään modernin identiteettipolitiikan luomus ole. Ajatuskin olisi aika naurettava.
Kuitenkin sionismi, ajatus oman juutalaisen valtion saamisesta on saman ikäinen kuin nationalismi. Eivät keskiajan juutalaiset edes unelmoineet omasta kansallisesta valtiosta.
Sionismi poliittisena liikkeenä kehittyi Euroopassa 1800-luvun lopulla, osin vastareaktiona sille, että kristinuskoon kääntyneinäkään juutalaisia ei sitten kuitenkaan pidetty oikeina eurooppalaisina. Mutta pointtini onkin, että eihän sionismi keksinyt juutalaisuutta. Ei kukaan voi väittää, etteikö ennen sionismia olisi ollut juutalaista identiteettiä, kulttuuria, ruokaperintöä, kirjallisuutta ja historiaa. Eli nationalismi poliittisena aatteena muuttaa kansakunnan ideaa, ja toki kansallisvaltioprojekteissa on paljon keksittyä, lainattua ja tehtyä. Mutta ei se tarkoita, etteikö mitään kansallisuuksia tai ajatuksia yhteisestä menneisyydestä ja tulevaisuudesta olisi ollut jo aiemmin.
Voisin kuvitella, että jos joku hämäläinen heiska on revitty valtakunnan sotiin kaukomaille Pultavan taisteluihin ja siellä on ollut myös Ruotsin metsistä metsäsuomalainen sotilas, niin eiköhän nuo ole toisensa tunnistaneet ja toistensa kieltä ymmärtäneet, vaikkei ilmaisu olisi ollut, et hei, mehän ollaan suomalaisia.
Vaikka ihmiset eivät käyneet kouluja, niin mikään ei myös estänyt heitä osaamasta useampia kieliä. Yksikielisyyden ihanne on nimenomaan nationalismin luomus, ei mikään historiallinen fakta. Joten varmaan eri murteiden kanssakin pärjättiin ja kyettiin kommunikaatioon ja yhteisiin aatoksiin.
Niin, tyyliin yksi kansa, yksi uskonto ja yksi kieli. mahdoton yhtälö.
Kuitenkin kaikista yhtälöistä se mahdollisin. Jos tänne tulisi vaikka 90%:sti jokin tietty kieliryhmä, kyllä se ottaisi paikkansa yhtenä kielenä ja yhtenä kansana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Woke puhetta ja uhriutumista ajattelu että suomalaiset olisi kolonialisoitu ja alistettu. Suomi, el Itämaa, oli luonnollinen osa ja jatkumo Ruotsia aina siihen saakka kunnes se otettiin Ruotsilta väkivalloin pois vuonna 1808.
Enemmän wokea on väitteet että Suomi on ollut riistäjä ja vastuussa orjakaupasta. Ei Suomi ole orjia haalinut päinvastoin täältä niitä on muualle viety, Isovihan aika oli kauheaa eikä se Venäjän vallan alla olo kovin kaksista ollut eikä aina Ruotsinkaan. Silti en nyt vihaisi Ruotsia ja jaksaisi muistuttaa moisista menneistä.
Nyt kannattaisi keskittyä siihen ettei Suomesta tehtäisi tuhottavaa siirtomaata, datakeskukset, kaivokset, tuulivoimalat jne.
Suomalaiset kuitenkin hyötyivät orjien tuottmaista hyödykkeistä kuten sokerista, puuvillasta, tupakasta ja banaaneista. Suomessa puolestaan tuotettiin puuta ja tervaa koista valmistettiin kuljetukseen käytettyjä laivoja. Se ettei nykyinen Suomi ole osallistunut Suoraan atlantin kolmion toimintaan ei tarkoita etteikö täällä ole oltu osallisia siihen.
Niin no. Oltiin mukana joo, mutta samaan hengenvetoon voi kysyä, eikö suurempi häpeä ollut syrjäkylien suomalaisiin ulottunut kotoperäinen kolonialismi. Oulun tervaporvarit lihoivat kainuulaisten kustannuksella. Hyvät metsät poltettiin, ja alkutuottaja sai häviävän vähän suhteessa siihen, mitä kauppias veti. Suomi ja suomalaiset olivat joo mukana, mutta olivatko missä määrin syyllisiä ja (kuten nykyään muodikasta on väittää) missä määrin kantavat "moraalista vastuuta".
No, syrjäseutujen metsillä ei kyllä ollut 1700-luvulla muuta arvoa kuin puiden polttaminen, rehevimmillä mailla kaskeksi, kuivemmilla mailla nuoret männiköt tervaksi. Ja mitä nyt torppien rakennuspuiksi tarvittiin.
Jonkun kainuulaisen tervanpolttajan syyttäminen kolonialismin synneistä on kyllä täysin järjetöntä. Täällä tuotettujen tervatynnyrillisten tuottaminen vaati todella paljon työtä, äärimmäisen kovissa olosuhteissa. Aisaat puut että pihka kihoaa pintaan, odotat vuoden tai pari puiden läpipihkaantumista, kaivat tervahaudan, lohkot puut ja ladot ne hautaan ja katat sen. Teet tynnyrit. Poltat haudan niin, että saat sieltä vielä tervaakin etkä polta sitä jo haudassa, mikä vaati taitoa. Kuskaat satojen kilometrien matkan tynnyrit rannikon tervaporvareille. Saat siitä maksun, josta suuri osa menee entisten velkojen maksuun, ja loppusummalla hankit suolaa ja ehkä siemenviljaa. Sitten takaisin erämaatorppaasi, jossa sinnittelet seuraavan talven yli. Toki teet siinä samalla myös uutta kaskea, ja käyt metsästämässä ja kalastamassa henkesi pitimiksi.
Suomen metsäseuduilla elämä on ollut rankempaa kuin missään tropiikin maissa. Vaikka ei täällä orjuutta ole ollutkaan.
Joo ja toki sen puuvillankin osalta syyttävä sormi osoittaa suomalaiseen, vaikka tehtaan perusti skotti Finlayson ja omisti USA:n orjuusajan loppuun balttisaksalainen Nottbeck, suomalaisille jäädessä kehitysmaalaisen halpatyövoiman rooli.
Tuolloin ei tunnettu sanaa "kehitysmaalainen"! Mutta jos saat käsiisi ja luettavaksi Tyko Varron kirjan elämästä Tampereella 1880-1890-luvulla, niin saat lisää tietoa työväen elämästä ja oloista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkäpä tuota ajatusta, että kansalaisuus "keksittiin" 1800-luvulla sanomalehtien, kansakoulun ja rautateiden aikaan, voi myös kritisoida siinä mielessä, että onhan muutakin maailmaa kuin Eurooppa. En tiedä, miten kiinalainen, japanilainen tai iranilainen suhtautuisi väitteeseen, että kansakunta-ajatus nykymielessä syntyi 1800-luvulla. Arvaisin, että aika huvittuneesti, kun näissä maissa aikajänteet ovat tuhansia vuosia sivilisaation historiaa.
Täällä on mainittu juutalaiset. Tietenkin juutalainen identiteetti muuttui vuosisatojen (ja tuhansien!) aikana ja alueelliset erot eri yhteisöiden välillä oli suuria Euroopassa, mutta ei juutalainen identiteetti kyllä mikään modernin identiteettipolitiikan luomus ole. Ajatuskin olisi aika naurettava.
Kuitenkin sionismi, ajatus oman juutalaisen valtion saamisesta on saman ikäinen kuin nationalismi. Eivät keskiajan juutalaiset edes unelmoineet omasta kansallisesta valtiosta.
Sionismi poliittisena liikkeenä kehittyi Euroopassa 1800-luvun lopulla, osin vastareaktiona sille, että kristinuskoon kääntyneinäkään juutalaisia ei sitten kuitenkaan pidetty oikeina eurooppalaisina. Mutta pointtini onkin, että eihän sionismi keksinyt juutalaisuutta. Ei kukaan voi väittää, etteikö ennen sionismia olisi ollut juutalaista identiteettiä, kulttuuria, ruokaperintöä, kirjallisuutta ja historiaa. Eli nationalismi poliittisena aatteena muuttaa kansakunnan ideaa, ja toki kansallisvaltioprojekteissa on paljon keksittyä, lainattua ja tehtyä. Mutta ei se tarkoita, etteikö mitään kansallisuuksia tai ajatuksia yhteisestä menneisyydestä ja tulevaisuudesta olisi ollut jo aiemmin.
Voisin kuvitella, että jos joku hämäläinen heiska on revitty valtakunnan sotiin kaukomaille Pultavan taisteluihin ja siellä on ollut myös Ruotsin metsistä metsäsuomalainen sotilas, niin eiköhän nuo ole toisensa tunnistaneet ja toistensa kieltä ymmärtäneet, vaikkei ilmaisu olisi ollut, et hei, mehän ollaan suomalaisia.
Vaikka ihmiset eivät käyneet kouluja, niin mikään ei myös estänyt heitä osaamasta useampia kieliä. Yksikielisyyden ihanne on nimenomaan nationalismin luomus, ei mikään historiallinen fakta. Joten varmaan eri murteiden kanssakin pärjättiin ja kyettiin kommunikaatioon ja yhteisiin aatoksiin.
Niin, tyyliin yksi kansa, yksi uskonto ja yksi kieli. mahdoton yhtälö.
Kuitenkin kaikista yhtälöistä se mahdollisin. Jos tänne tulisi vaikka 90%:sti jokin tietty kieliryhmä, kyllä se ottaisi paikkansa yhtenä kielenä ja yhtenä kansana.
Tämä ajatus on mahdoton yhtälö, kun ajattelemme vaikkapa tuota nyt varsin pitkään ruodittua 1800-lukua. Ei meillä silloinkaan ollut yksi kansa, yksi uskonto yksi kieli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu vähän miltä kantilta asiaa katsoo. Ihmisiä on luokiteltu kansoihin (lähinnä historioitsijoiden, tutkimusmatkailijoiden yms.) toimesta jo pitkän aikaa. Epäilemättä sama pätee myös kansaan, joka on puhunut suomensukuisia kieliä näillä main jo ainakin 1500 vuotta, erotuksena ruotsia ja venäjää puhuvista.
Toisaalta taas kansan keskuudessa oleva identiteetti on myöhempää perua. Jos pääsisit kysymään asiaa 1600- tai 1700-luvun savolaiselta, niin tuskin hän ensisijaisesti itseään määrittelisi suomalaiseksi. Se ajatus levisi vasta 1800-luvulla.
Hyvä kun satuit ottamaan savolaisuuden esiin. Savolaiset nimittäin eivät koskaan olleet mikään oma heimonsa tai identiteetti. Siis ei ole ollut mitään savolaista heimopäällikköä tms. Savolaiset ovat vaan olleet alueelle muuttaneita suomalaisia. Toki he ovat saattaneet kutsua aluettaan Savoksi ja siten sanoa olevansa savolaisia, mutta ei se mikään sen syvempi identiteetti tai etnisyys koskaan ollut. Sama koskee oikeastaan kaikkia Suomen mielikuvitusheimoja. Niitä painotetaan vain, jotta voitaisiin painaa suomalaista identiteettiä.
Todennäköisesti siis pitivät itseään suomalaisina, kun tiesivät kuitenkin jotain juuristaan ja että naapurimaakunnissa puhutaan samaa kieltä ja näytetään samalta. Sama uskonto ja tavat jne..
Tässä täytyy nyt painottaa käsitteiden muodostumista ja leviämistä kansan keskuuteen. Varmasti ovat kokeneet hyvin pitkään olevansa samaa kansaa myös naapurikylän tai jonkun muun alueen kanssa, juuri kulttuurin ja kielen yhtenäisyyden vuoksi. Kauempana on ollut sitten "vieraita kansoja", jotka eivät ole puhuneet samaa kieltä ja heillä on ollut ihan erilaiset tavat. "Suomalaisuus" on kuitenkin käsite, eikä sekään ole ikiaikainen. Jossain vaiheessa sekin on käsite on levinnyt tavallisten ihmisten keskuudessa ja tullut osaksi ajatuksia ja puhetta. Keskeinen kysymys tässä onkin se, että milloin se on tapahtunut.
En näe, että tällä on mitään tekemistä suomalaisen identiteetin painamisen kanssa. Jos ihmiset jossain vaiheessa ajattelivat itsestään savolaisina, karjalaisina, yms. (en tiedä ovatko koskaan näin ajatelleet), niin ei sekään ole tapahtunut aikojen alusta.
Nationalistit (kaikissa maissa) ovat aina halunneet vaalia ajatusta jostain kummallisesta yhtenäisestä ja puhtaasta "alkusuomalaisuudesta", jonka jälkeläisiä niin geneettisesti, kielellisesti kuin kulttuurillisesti me olemme. Tosiasiassa kaikkiin kulttuureihin, jotka eivät ole olleet eristyksissä jossain kaukaisilla saarilla, on tasaisesti yhdistynyt uusia, muualta tulleita geenejä, kielen piirteitä ja kulttuurillisia tapoja.
"Tosiasiassa kaikkiin kulttuureihin, jotka eivät ole olleet eristyksissä jossain kaukaisilla saarilla, on tasaisesti yhdistynyt uusia, muualta tulleita geenejä, kielen piirteitä ja kulttuurillisia tapoja."
Tätä on tapahtunut aina ja tapahtuu edelleen. Esimerkiksi minun isoisoisäni (isäni puolelta) on tanskalainen.
Minun, herraties kuka, en nyt muista, muutti nykyisen Saksan alueelta Pälkäneelle. Viipurista myös. Ja joku lienee tullut Skotlannista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu vähän miltä kantilta asiaa katsoo. Ihmisiä on luokiteltu kansoihin (lähinnä historioitsijoiden, tutkimusmatkailijoiden yms.) toimesta jo pitkän aikaa. Epäilemättä sama pätee myös kansaan, joka on puhunut suomensukuisia kieliä näillä main jo ainakin 1500 vuotta, erotuksena ruotsia ja venäjää puhuvista.
Toisaalta taas kansan keskuudessa oleva identiteetti on myöhempää perua. Jos pääsisit kysymään asiaa 1600- tai 1700-luvun savolaiselta, niin tuskin hän ensisijaisesti itseään määrittelisi suomalaiseksi. Se ajatus levisi vasta 1800-luvulla.
Hyvä kun satuit ottamaan savolaisuuden esiin. Savolaiset nimittäin eivät koskaan olleet mikään oma heimonsa tai identiteetti. Siis ei ole ollut mitään savolaista heimopäällikköä tms. Savolaiset ovat vaan olleet alueelle muuttaneita suomalaisia. Toki he ovat saattaneet kutsua aluettaan Savoksi ja siten sanoa olevansa savolaisia, mutta ei se mikään sen syvempi identiteetti tai etnisyys koskaan ollut. Sama koskee oikeastaan kaikkia Suomen mielikuvitusheimoja. Niitä painotetaan vain, jotta voitaisiin painaa suomalaista identiteettiä.
Todennäköisesti siis pitivät itseään suomalaisina, kun tiesivät kuitenkin jotain juuristaan ja että naapurimaakunnissa puhutaan samaa kieltä ja näytetään samalta. Sama uskonto ja tavat jne..
Tässä täytyy nyt painottaa käsitteiden muodostumista ja leviämistä kansan keskuuteen. Varmasti ovat kokeneet hyvin pitkään olevansa samaa kansaa myös naapurikylän tai jonkun muun alueen kanssa, juuri kulttuurin ja kielen yhtenäisyyden vuoksi. Kauempana on ollut sitten "vieraita kansoja", jotka eivät ole puhuneet samaa kieltä ja heillä on ollut ihan erilaiset tavat. "Suomalaisuus" on kuitenkin käsite, eikä sekään ole ikiaikainen. Jossain vaiheessa sekin on käsite on levinnyt tavallisten ihmisten keskuudessa ja tullut osaksi ajatuksia ja puhetta. Keskeinen kysymys tässä onkin se, että milloin se on tapahtunut.
En näe, että tällä on mitään tekemistä suomalaisen identiteetin painamisen kanssa. Jos ihmiset jossain vaiheessa ajattelivat itsestään savolaisina, karjalaisina, yms. (en tiedä ovatko koskaan näin ajatelleet), niin ei sekään ole tapahtunut aikojen alusta.
Nationalistit (kaikissa maissa) ovat aina halunneet vaalia ajatusta jostain kummallisesta yhtenäisestä ja puhtaasta "alkusuomalaisuudesta", jonka jälkeläisiä niin geneettisesti, kielellisesti kuin kulttuurillisesti me olemme. Tosiasiassa kaikkiin kulttuureihin, jotka eivät ole olleet eristyksissä jossain kaukaisilla saarilla, on tasaisesti yhdistynyt uusia, muualta tulleita geenejä, kielen piirteitä ja kulttuurillisia tapoja.
"Tosiasiassa kaikkiin kulttuureihin, jotka eivät ole olleet eristyksissä jossain kaukaisilla saarilla, on tasaisesti yhdistynyt uusia, muualta tulleita geenejä, kielen piirteitä ja kulttuurillisia tapoja."
Tätä on tapahtunut aina ja tapahtuu edelleen. Esimerkiksi minun isoisoisäni (isäni puolelta) on tanskalainen.
Maallikolle geenijutut on mysteerejä. Vanhempien geenit on mulla, se on selvä. Isovanhempien jo vähemmän. Saati tuhansien vuosien takaiset, jopa miljoonien vuosien takaiset joita on jäljitetty tiettyinä ryhminä. Miksi jokin isoisoisoisä olisi tärkeämpi kuin muut? Sekin on voinut olla mistä vain kotoisin, vaikka maantieteellinen sijainti olisi jokin tietty paikka sillä jäljityshetkellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkäpä tuota ajatusta, että kansalaisuus "keksittiin" 1800-luvulla sanomalehtien, kansakoulun ja rautateiden aikaan, voi myös kritisoida siinä mielessä, että onhan muutakin maailmaa kuin Eurooppa. En tiedä, miten kiinalainen, japanilainen tai iranilainen suhtautuisi väitteeseen, että kansakunta-ajatus nykymielessä syntyi 1800-luvulla. Arvaisin, että aika huvittuneesti, kun näissä maissa aikajänteet ovat tuhansia vuosia sivilisaation historiaa.
Täällä on mainittu juutalaiset. Tietenkin juutalainen identiteetti muuttui vuosisatojen (ja tuhansien!) aikana ja alueelliset erot eri yhteisöiden välillä oli suuria Euroopassa, mutta ei juutalainen identiteetti kyllä mikään modernin identiteettipolitiikan luomus ole. Ajatuskin olisi aika naurettava.
Kuitenkin sionismi, ajatus oman juutalaisen valtion saamisesta on saman ikäinen kuin nationalismi. Eivät keskiajan juutalaiset edes unelmoineet omasta kansallisesta valtiosta.
Sionismi poliittisena liikkeenä kehittyi Euroopassa 1800-luvun lopulla, osin vastareaktiona sille, että kristinuskoon kääntyneinäkään juutalaisia ei sitten kuitenkaan pidetty oikeina eurooppalaisina. Mutta pointtini onkin, että eihän sionismi keksinyt juutalaisuutta. Ei kukaan voi väittää, etteikö ennen sionismia olisi ollut juutalaista identiteettiä, kulttuuria, ruokaperintöä, kirjallisuutta ja historiaa. Eli nationalismi poliittisena aatteena muuttaa kansakunnan ideaa, ja toki kansallisvaltioprojekteissa on paljon keksittyä, lainattua ja tehtyä. Mutta ei se tarkoita, etteikö mitään kansallisuuksia tai ajatuksia yhteisestä menneisyydestä ja tulevaisuudesta olisi ollut jo aiemmin.
Voisin kuvitella, että jos joku hämäläinen heiska on revitty valtakunnan sotiin kaukomaille Pultavan taisteluihin ja siellä on ollut myös Ruotsin metsistä metsäsuomalainen sotilas, niin eiköhän nuo ole toisensa tunnistaneet ja toistensa kieltä ymmärtäneet, vaikkei ilmaisu olisi ollut, et hei, mehän ollaan suomalaisia.
Vaikka ihmiset eivät käyneet kouluja, niin mikään ei myös estänyt heitä osaamasta useampia kieliä. Yksikielisyyden ihanne on nimenomaan nationalismin luomus, ei mikään historiallinen fakta. Joten varmaan eri murteiden kanssakin pärjättiin ja kyettiin kommunikaatioon ja yhteisiin aatoksiin.
Niin, tyyliin yksi kansa, yksi uskonto ja yksi kieli. mahdoton yhtälö.
Kuitenkin kaikista yhtälöistä se mahdollisin. Jos tänne tulisi vaikka 90%:sti jokin tietty kieliryhmä, kyllä se ottaisi paikkansa yhtenä kielenä ja yhtenä kansana.
Tämä ajatus on mahdoton yhtälö, kun ajattelemme vaikkapa tuota nyt varsin pitkään ruodittua 1800-lukua. Ei meillä silloinkaan ollut yksi kansa, yksi uskonto yksi kieli.
Oli suomalaisten kesken
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu vähän miltä kantilta asiaa katsoo. Ihmisiä on luokiteltu kansoihin (lähinnä historioitsijoiden, tutkimusmatkailijoiden yms.) toimesta jo pitkän aikaa. Epäilemättä sama pätee myös kansaan, joka on puhunut suomensukuisia kieliä näillä main jo ainakin 1500 vuotta, erotuksena ruotsia ja venäjää puhuvista.
Toisaalta taas kansan keskuudessa oleva identiteetti on myöhempää perua. Jos pääsisit kysymään asiaa 1600- tai 1700-luvun savolaiselta, niin tuskin hän ensisijaisesti itseään määrittelisi suomalaiseksi. Se ajatus levisi vasta 1800-luvulla.
Hyvä kun satuit ottamaan savolaisuuden esiin. Savolaiset nimittäin eivät koskaan olleet mikään oma heimonsa tai identiteetti. Siis ei ole ollut mitään savolaista heimopäällikköä tms. Savolaiset ovat vaan olleet alueelle muuttaneita suomalaisia. Toki he ovat saattaneet kutsua aluettaan Savoksi ja siten sanoa olevansa savolaisia, mutta ei se mikään sen syvempi identiteetti tai etnisyys koskaan ollut. Sama koskee oikeastaan kaikkia Suomen mielikuvitusheimoja. Niitä painotetaan vain, jotta voitaisiin painaa suomalaista identiteettiä.
Todennäköisesti siis pitivät itseään suomalaisina, kun tiesivät kuitenkin jotain juuristaan ja että naapurimaakunnissa puhutaan samaa kieltä ja näytetään samalta. Sama uskonto ja tavat jne..
Tässä täytyy nyt painottaa käsitteiden muodostumista ja leviämistä kansan keskuuteen. Varmasti ovat kokeneet hyvin pitkään olevansa samaa kansaa myös naapurikylän tai jonkun muun alueen kanssa, juuri kulttuurin ja kielen yhtenäisyyden vuoksi. Kauempana on ollut sitten "vieraita kansoja", jotka eivät ole puhuneet samaa kieltä ja heillä on ollut ihan erilaiset tavat. "Suomalaisuus" on kuitenkin käsite, eikä sekään ole ikiaikainen. Jossain vaiheessa sekin on käsite on levinnyt tavallisten ihmisten keskuudessa ja tullut osaksi ajatuksia ja puhetta. Keskeinen kysymys tässä onkin se, että milloin se on tapahtunut.
En näe, että tällä on mitään tekemistä suomalaisen identiteetin painamisen kanssa. Jos ihmiset jossain vaiheessa ajattelivat itsestään savolaisina, karjalaisina, yms. (en tiedä ovatko koskaan näin ajatelleet), niin ei sekään ole tapahtunut aikojen alusta.
Nationalistit (kaikissa maissa) ovat aina halunneet vaalia ajatusta jostain kummallisesta yhtenäisestä ja puhtaasta "alkusuomalaisuudesta", jonka jälkeläisiä niin geneettisesti, kielellisesti kuin kulttuurillisesti me olemme. Tosiasiassa kaikkiin kulttuureihin, jotka eivät ole olleet eristyksissä jossain kaukaisilla saarilla, on tasaisesti yhdistynyt uusia, muualta tulleita geenejä, kielen piirteitä ja kulttuurillisia tapoja.
"Tosiasiassa kaikkiin kulttuureihin, jotka eivät ole olleet eristyksissä jossain kaukaisilla saarilla, on tasaisesti yhdistynyt uusia, muualta tulleita geenejä, kielen piirteitä ja kulttuurillisia tapoja."
Tätä on tapahtunut aina ja tapahtuu edelleen. Esimerkiksi minun isoisoisäni (isäni puolelta) on tanskalainen.
Maallikolle geenijutut on mysteerejä. Vanhempien geenit on mulla, se on selvä. Isovanhempien jo vähemmän. Saati tuhansien vuosien takaiset, jopa miljoonien vuosien takaiset joita on jäljitetty tiettyinä ryhminä. Miksi jokin isoisoisoisä olisi tärkeämpi kuin muut? Sekin on voinut olla mistä vain kotoisin, vaikka maantieteellinen sijainti olisi jokin tietty paikka sillä jäljityshetkellä.
Suvakille on aina tärkeintä korostaa sitä 200 vuoden takaista hienomman kansan edustajaa esi-isänään ja siksi kuvitella olevansa jotain parempaa kuin suomalaiset. Vaikka perusperunanenä möllöttää peilissä, kun 95% geeneistä edelleen Suomesta.
Minulle hyvin suomalaista ja/tai pohjoismaista on asenne perheeseen. Minun lapseni eivät ole minulle velkaa ja he saavat elää omaa elämäänsä ja tehdä omat valintansa. Ei tarvitse mennä kovin pitkälle, kun kulttuurinen perhemalli on hyvin, hyvin toisenlainen. Se heijastuu esim naisten asemaan ja avioliittoihanteisiin. Pidän tätä hyvin tärkeänä osana pohjoismaista, luterilaista identiteettiäni, joka on mielestäni aivan suoraan kytköksissä siihen, mitä ymmärretään kansakunnilla ja yksilön vastuulla suhteessa lähiympäristöönsä. onko kieli ruotsi, suomi vai nykyään myös englanti, on tässä sitten toisarvoista, kunhan idea yksilön vastuusta on samanlainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu vähän miltä kantilta asiaa katsoo. Ihmisiä on luokiteltu kansoihin (lähinnä historioitsijoiden, tutkimusmatkailijoiden yms.) toimesta jo pitkän aikaa. Epäilemättä sama pätee myös kansaan, joka on puhunut suomensukuisia kieliä näillä main jo ainakin 1500 vuotta, erotuksena ruotsia ja venäjää puhuvista.
Toisaalta taas kansan keskuudessa oleva identiteetti on myöhempää perua. Jos pääsisit kysymään asiaa 1600- tai 1700-luvun savolaiselta, niin tuskin hän ensisijaisesti itseään määrittelisi suomalaiseksi. Se ajatus levisi vasta 1800-luvulla.
Hyvä kun satuit ottamaan savolaisuuden esiin. Savolaiset nimittäin eivät koskaan olleet mikään oma heimonsa tai identiteetti. Siis ei ole ollut mitään savolaista heimopäällikköä tms. Savolaiset ovat vaan olleet alueelle muuttaneita suomalaisia. Toki he ovat saattaneet kutsua aluettaan Savoksi ja siten sanoa olevansa savolaisia, mutta ei se mikään sen syvempi identiteetti tai etnisyys koskaan ollut. Sama koskee oikeastaan kaikkia Suomen mielikuvitusheimoja. Niitä painotetaan vain, jotta voitaisiin painaa suomalaista identiteettiä.
Todennäköisesti siis pitivät itseään suomalaisina, kun tiesivät kuitenkin jotain juuristaan ja että naapurimaakunnissa puhutaan samaa kieltä ja näytetään samalta. Sama uskonto ja tavat jne..
Tässä täytyy nyt painottaa käsitteiden muodostumista ja leviämistä kansan keskuuteen. Varmasti ovat kokeneet hyvin pitkään olevansa samaa kansaa myös naapurikylän tai jonkun muun alueen kanssa, juuri kulttuurin ja kielen yhtenäisyyden vuoksi. Kauempana on ollut sitten "vieraita kansoja", jotka eivät ole puhuneet samaa kieltä ja heillä on ollut ihan erilaiset tavat. "Suomalaisuus" on kuitenkin käsite, eikä sekään ole ikiaikainen. Jossain vaiheessa sekin on käsite on levinnyt tavallisten ihmisten keskuudessa ja tullut osaksi ajatuksia ja puhetta. Keskeinen kysymys tässä onkin se, että milloin se on tapahtunut.
En näe, että tällä on mitään tekemistä suomalaisen identiteetin painamisen kanssa. Jos ihmiset jossain vaiheessa ajattelivat itsestään savolaisina, karjalaisina, yms. (en tiedä ovatko koskaan näin ajatelleet), niin ei sekään ole tapahtunut aikojen alusta.
Nationalistit (kaikissa maissa) ovat aina halunneet vaalia ajatusta jostain kummallisesta yhtenäisestä ja puhtaasta "alkusuomalaisuudesta", jonka jälkeläisiä niin geneettisesti, kielellisesti kuin kulttuurillisesti me olemme. Tosiasiassa kaikkiin kulttuureihin, jotka eivät ole olleet eristyksissä jossain kaukaisilla saarilla, on tasaisesti yhdistynyt uusia, muualta tulleita geenejä, kielen piirteitä ja kulttuurillisia tapoja.
"Tosiasiassa kaikkiin kulttuureihin, jotka eivät ole olleet eristyksissä jossain kaukaisilla saarilla, on tasaisesti yhdistynyt uusia, muualta tulleita geenejä, kielen piirteitä ja kulttuurillisia tapoja."
Tätä on tapahtunut aina ja tapahtuu edelleen. Esimerkiksi minun isoisoisäni (isäni puolelta) on tanskalainen.
Miten ihmeessä sitten on olemassa erilaisia kansoja ja kulttuureja, kun ne ovat aina samalla tavalla sekoittuneet?
Sekoittuminen ei ole koskaan ollut lähelläkään täydellistä ja erilaisia "ainesosia" on suuri määrä. Nykyään sekoittuminen on paljon nopeampaa, esim. englannin kielestä tulevia käsitteitä on enemmän ja enemmän arkikielessä, samoin ihmiset muuttavat tänne ja täältä pois paljon suuremmissa määrin kuin 500 vuotta sitten. Suuressa osassa maailmaa ihmiset nykyään kuuntelevat osittain musiikkia, syövät osittain samoja ruokia, käyttävät samoja vaatteita.
Enhän mä voi mitenkään sanoa itseäni geneetisesti täydelliseksi "alkusuomalaisten jälkeläiseksi" (jos nyt hetki kuvitellaan, että sellaisia olisi ollut), koska isoisoisäni on tanskalainen. Silti olen suomalainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On, mutta niin tuo idea kansallisuudesta on monessa muussakin maassa syntynyt. Kansallisuutta ei vain yksinkertaisesti ajateltu.
Karjalaiset sanoivat 1500 - 1700 -luvuilla meitä ruotseiksi, riikinruotsalaiset suomalaisiksi.
Eivät sanoneet, Suomi toimi Turku-Viipuri akselilla.
Viipurissa ja Karjalassa asui enemmän ruotsalaisia kuin muualla Suomessa yhteensä, pl. Turku.
Viipuri oli vielä sodan aikana Suomen toiseksi suurin kaupunki ja menettey Karjala suurin talousalueemme.
P.s. Stubbin isänkin juuret ovat Karjalassa.
Turku ja Viipuri olivat kaupunkeja ja nykyisen Tampereen alueelta(ei vielä perustettu) ylöspäin asui lappalaisia tai heitä ainakin pidettiin sellaisina.
Saamelaisia on asunut aikoinaan ihan etelässäkin. Miksi meillä muuten olisi paikkakuntia kuten Lapinjärvi, Nuuksio yms.
Joku tutkija on selvittänyt jopa Tampereen nimen alkuperän kielihistorian avulla. On suvanto saamesta suomennettuna.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu vähän miltä kantilta asiaa katsoo. Ihmisiä on luokiteltu kansoihin (lähinnä historioitsijoiden, tutkimusmatkailijoiden yms.) toimesta jo pitkän aikaa. Epäilemättä sama pätee myös kansaan, joka on puhunut suomensukuisia kieliä näillä main jo ainakin 1500 vuotta, erotuksena ruotsia ja venäjää puhuvista.
Toisaalta taas kansan keskuudessa oleva identiteetti on myöhempää perua. Jos pääsisit kysymään asiaa 1600- tai 1700-luvun savolaiselta, niin tuskin hän ensisijaisesti itseään määrittelisi suomalaiseksi. Se ajatus levisi vasta 1800-luvulla.
Hyvä kun satuit ottamaan savolaisuuden esiin. Savolaiset nimittäin eivät koskaan olleet mikään oma heimonsa tai identiteetti. Siis ei ole ollut mitään savolaista heimopäällikköä tms. Savolaiset ovat vaan olleet alueelle muuttaneita suomalaisia. Toki he ovat saattaneet kutsua aluettaan Savoksi ja siten sanoa olevansa savolaisia, mutta ei se mikään sen syvempi identiteetti tai etnisyys koskaan ollut. Sama koskee oikeastaan kaikkia Suomen mielikuvitusheimoja. Niitä painotetaan vain, jotta voitaisiin painaa suomalaista identiteettiä.
Todennäköisesti siis pitivät itseään suomalaisina, kun tiesivät kuitenkin jotain juuristaan ja että naapurimaakunnissa puhutaan samaa kieltä ja näytetään samalta. Sama uskonto ja tavat jne..
Tässä täytyy nyt painottaa käsitteiden muodostumista ja leviämistä kansan keskuuteen. Varmasti ovat kokeneet hyvin pitkään olevansa samaa kansaa myös naapurikylän tai jonkun muun alueen kanssa, juuri kulttuurin ja kielen yhtenäisyyden vuoksi. Kauempana on ollut sitten "vieraita kansoja", jotka eivät ole puhuneet samaa kieltä ja heillä on ollut ihan erilaiset tavat. "Suomalaisuus" on kuitenkin käsite, eikä sekään ole ikiaikainen. Jossain vaiheessa sekin on käsite on levinnyt tavallisten ihmisten keskuudessa ja tullut osaksi ajatuksia ja puhetta. Keskeinen kysymys tässä onkin se, että milloin se on tapahtunut.
En näe, että tällä on mitään tekemistä suomalaisen identiteetin painamisen kanssa. Jos ihmiset jossain vaiheessa ajattelivat itsestään savolaisina, karjalaisina, yms. (en tiedä ovatko koskaan näin ajatelleet), niin ei sekään ole tapahtunut aikojen alusta.
Nationalistit (kaikissa maissa) ovat aina halunneet vaalia ajatusta jostain kummallisesta yhtenäisestä ja puhtaasta "alkusuomalaisuudesta", jonka jälkeläisiä niin geneettisesti, kielellisesti kuin kulttuurillisesti me olemme. Tosiasiassa kaikkiin kulttuureihin, jotka eivät ole olleet eristyksissä jossain kaukaisilla saarilla, on tasaisesti yhdistynyt uusia, muualta tulleita geenejä, kielen piirteitä ja kulttuurillisia tapoja.
"Tosiasiassa kaikkiin kulttuureihin, jotka eivät ole olleet eristyksissä jossain kaukaisilla saarilla, on tasaisesti yhdistynyt uusia, muualta tulleita geenejä, kielen piirteitä ja kulttuurillisia tapoja."
Tätä on tapahtunut aina ja tapahtuu edelleen. Esimerkiksi minun isoisoisäni (isäni puolelta) on tanskalainen.
Miten ihmeessä sitten on olemassa erilaisia kansoja ja kulttuureja, kun ne ovat aina samalla tavalla sekoittuneet?
Sekoittuminen ei ole koskaan ollut lähelläkään täydellistä ja erilaisia "ainesosia" on suuri määrä. Nykyään sekoittuminen on paljon nopeampaa, esim. englannin kielestä tulevia käsitteitä on enemmän ja enemmän arkikielessä, samoin ihmiset muuttavat tänne ja täältä pois paljon suuremmissa määrin kuin 500 vuotta sitten. Suuressa osassa maailmaa ihmiset nykyään kuuntelevat osittain musiikkia, syövät osittain samoja ruokia, käyttävät samoja vaatteita.
Enhän mä voi mitenkään sanoa itseäni geneetisesti täydelliseksi "alkusuomalaisten jälkeläiseksi" (jos nyt hetki kuvitellaan, että sellaisia olisi ollut), koska isoisoisäni on tanskalainen. Silti olen suomalainen.
Niin, olet kasvanut Suomessa suomalaiseen kulttuuriin, jos niin voi sanoa. Tanskassa kasvaneena mieltäisit itsesi tanskalaiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkäpä tuota ajatusta, että kansalaisuus "keksittiin" 1800-luvulla sanomalehtien, kansakoulun ja rautateiden aikaan, voi myös kritisoida siinä mielessä, että onhan muutakin maailmaa kuin Eurooppa. En tiedä, miten kiinalainen, japanilainen tai iranilainen suhtautuisi väitteeseen, että kansakunta-ajatus nykymielessä syntyi 1800-luvulla. Arvaisin, että aika huvittuneesti, kun näissä maissa aikajänteet ovat tuhansia vuosia sivilisaation historiaa.
Täällä on mainittu juutalaiset. Tietenkin juutalainen identiteetti muuttui vuosisatojen (ja tuhansien!) aikana ja alueelliset erot eri yhteisöiden välillä oli suuria Euroopassa, mutta ei juutalainen identiteetti kyllä mikään modernin identiteettipolitiikan luomus ole. Ajatuskin olisi aika naurettava.
Kuitenkin sionismi, ajatus oman juutalaisen valtion saamisesta on saman ikäinen kuin nationalismi. Eivät keskiajan juutalaiset edes unelmoineet omasta kansallisesta valtiosta.
Sionismi poliittisena liikkeenä kehittyi Euroopassa 1800-luvun lopulla, osin vastareaktiona sille, että kristinuskoon kääntyneinäkään juutalaisia ei sitten kuitenkaan pidetty oikeina eurooppalaisina. Mutta pointtini onkin, että eihän sionismi keksinyt juutalaisuutta. Ei kukaan voi väittää, etteikö ennen sionismia olisi ollut juutalaista identiteettiä, kulttuuria, ruokaperintöä, kirjallisuutta ja historiaa. Eli nationalismi poliittisena aatteena muuttaa kansakunnan ideaa, ja toki kansallisvaltioprojekteissa on paljon keksittyä, lainattua ja tehtyä. Mutta ei se tarkoita, etteikö mitään kansallisuuksia tai ajatuksia yhteisestä menneisyydestä ja tulevaisuudesta olisi ollut jo aiemmin.
Voisin kuvitella, että jos joku hämäläinen heiska on revitty valtakunnan sotiin kaukomaille Pultavan taisteluihin ja siellä on ollut myös Ruotsin metsistä metsäsuomalainen sotilas, niin eiköhän nuo ole toisensa tunnistaneet ja toistensa kieltä ymmärtäneet, vaikkei ilmaisu olisi ollut, et hei, mehän ollaan suomalaisia.
Vaikka ihmiset eivät käyneet kouluja, niin mikään ei myös estänyt heitä osaamasta useampia kieliä. Yksikielisyyden ihanne on nimenomaan nationalismin luomus, ei mikään historiallinen fakta. Joten varmaan eri murteiden kanssakin pärjättiin ja kyettiin kommunikaatioon ja yhteisiin aatoksiin.
Niin, tyyliin yksi kansa, yksi uskonto ja yksi kieli. mahdoton yhtälö.
Kuitenkin kaikista yhtälöistä se mahdollisin. Jos tänne tulisi vaikka 90%:sti jokin tietty kieliryhmä, kyllä se ottaisi paikkansa yhtenä kielenä ja yhtenä kansana.
Tämä ajatus on mahdoton yhtälö, kun ajattelemme vaikkapa tuota nyt varsin pitkään ruodittua 1800-lukua. Ei meillä silloinkaan ollut yksi kansa, yksi uskonto yksi kieli.
Oli suomalaisten kesken
Siis ruotsia puhuva virkamiehistö ei kuulunut suomalaisiin? Eivätkä autonomian aikana tulleet tataarit?
Alue: Aihe vapaa
Pikaisella kuukkailulla algoritmit ei tarjoa muuta kuin suomalaista tautiperintöä, vaikka tiedämme että jokaisella seudulla on omansa. Jostain se altistava geeni on tullut ja rikastunut, vaikka tietysti on mutaatioitakin tapahtunut.
Hauskana pointtina, miten se periytyy, että olen länsisuomalainen autisti, syön kovaa leipää ja jurotan. Tai, olen adhd-hämäläinen, vedän virsut jalkaan ja hiihtelen tästä itään päin. Hämäläisistäkin on vaikea kuvitella että ne olisivat tulleet ylipäätään...mistään. Paikallaan on oltu aina, seutu on hyvää ja viljavaa.