Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko suomalainen identiteetti syntynyt muka vasta 1800-luvulla?
22.07.2026 |
Onhan meillä ollut esimerkiksi oma kieli jo paljon pidempään. Emme me koskaan ole olleet aivan ruotsalaisia tai venäläisiä, vaikka kyseisten valtioiden alaisuudessa olemme olleetkin.
Kommentit (854)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysymys: kumman vallan alla tapahtui Suomen alistaminen, sortoimien, venäläistäminen ja Bobrikov - Venäjän vai Ruotsin vallan alla? Itse en sanoisi 1800-lulua kultalaudeksi vaan helvetiksi.
Bobrikov oli 1900-lukua ja alisti paljon vähemmän kuin Ruotsi
Jostain syystä Bobrikov sai luodin otsaansa ja sitä tapahtui ruotsin vallan aikana harvemmin joten ihan tämä tarinasi ei nyt täsmää?
Ampujahan oli juoppo ruotsinkielinen ylioppilas.
Hieno mies. Edisti merkittävällä tavalla kansallisuustunteen syntyä Nikolai II ääliömmän valtakaudella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomen lippukin keksittiin vasta 1900-luvun alussa, vaakuna samoin. Eli ei ollut suomalaisilla mitään yhteistä tunnusta sitä ennen.
Lipun piti muuten ensiksi olla kelta-punainen.
Ööö... oiskohan ihan nyt vaikka niin, että ensin pitää olla kansallisuustunne ja halu itsenäistyä ja se itsenäisyyskään ei tule annettuna.
Itsenäisyyshän tuli tavallaan sattumalta. Ei Suomi käynyt mitään itsenäisyyssotia kuten esim. Yhdysvallat. Suomi sai itsenäisyyden, koska bolsevikeilla oli kädet täynnä töitä Venäjällä ja Stalin arvioi, että Suomi liittyy myöhemmin Neuvostoliittoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Woke puhetta ja uhriutumista ajattelu että suomalaiset olisi kolonialisoitu ja alistettu. Suomi, el Itämaa, oli luonnollinen osa ja jatkumo Ruotsia aina siihen saakka kunnes se otettiin Ruotsilta väkivalloin pois vuonna 1808.
Enemmän wokea on väitteet että Suomi on ollut riistäjä ja vastuussa orjakaupasta. Ei Suomi ole orjia haalinut päinvastoin täältä niitä on muualle viety, Isovihan aika oli kauheaa eikä se Venäjän vallan alla olo kovin kaksista ollut eikä aina Ruotsinkaan. Silti en nyt vihaisi Ruotsia ja jaksaisi muistuttaa moisista menneistä.
Nyt kannattaisi keskittyä siihen ettei Suomesta tehtäisi tuhottavaa siirtomaata, datakeskukset, kaivokset, tuulivoimalat jne.
Suomalaiset kuitenkin hyötyivät orjien tuottmaista hyödykkeistä kuten sokerista, puuvillasta, tupakasta ja banaaneista. Suomessa puolestaan tuotettiin puuta ja tervaa koista valmistettiin kuljetukseen käytettyjä laivoja. Se ettei nykyinen Suomi ole osallistunut Suoraan atlantin kolmion toimintaan ei tarkoita etteikö täällä ole oltu osallisia siihen.
Niin no. Oltiin mukana joo, mutta samaan hengenvetoon voi kysyä, eikö suurempi häpeä ollut syrjäkylien suomalaisiin ulottunut kotoperäinen kolonialismi. Oulun tervaporvarit lihoivat kainuulaisten kustannuksella. Hyvät metsät poltettiin, ja alkutuottaja sai häviävän vähän suhteessa siihen, mitä kauppias veti. Suomi ja suomalaiset olivat joo mukana, mutta olivatko missä määrin syyllisiä ja (kuten nykyään muodikasta on väittää) missä määrin kantavat "moraalista vastuuta".
Lopeta jo tuo älyvapaa länkytys. Eino Leino, kansallisrunoilijamme, oli kotoisin Kainuusta. Tiesitkö edes tätä? Leinon äiti oli ruotsalaista pappissukua ja Eino Leino suomalaisti nimensä.
Et tunne Suomen historiaa.
Miten Eino Leinon ja muiden kainuulaisuus liittyy siihen, että tervanpolttajat olivat useaan otteeseen 1800-luvulla aikamoisessa ahdingossa?
Suomessa oli erilaisia kulttuurikerrostumia ja kansamme on sekarotuista - myös DNA paljastaa sen
Kaikissa muissakin maissa on kulttuurikerrostumia. Ja mainitakseni esim. erään kaupungin Suomessa, niin esim.Helsinki.
Asutko kellarissa?
Prototyypittely ja karkeat yleistykset ovat lapsellisia
Paskaa. Suomalaiset ovat Euroopan selvin, muista erottuva geneettinen klusteri. Joo, totta kai ihan kaikki ovat sekarotuisia, kun oikein silmin katsotaan, mutta suomalaiset siis poikkeuksellisen vähän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomen lippukin keksittiin vasta 1900-luvun alussa, vaakuna samoin. Eli ei ollut suomalaisilla mitään yhteistä tunnusta sitä ennen.
Lipun piti muuten ensiksi olla kelta-punainen.
Ööö... oiskohan ihan nyt vaikka niin, että ensin pitää olla kansallisuustunne ja halu itsenäistyä ja se itsenäisyyskään ei tule annettuna.
Itsenäisyyshän tuli tavallaan sattumalta. Ei Suomi käynyt mitään itsenäisyyssotia kuten esim. Yhdysvallat. Suomi sai itsenäisyyden, koska bolsevikeilla oli kädet täynnä töitä Venäjällä ja Stalin arvioi, että Suomi liittyy myöhemmin Neuvostoliittoon.
Ei se tullut sattumalta vaan Nikolai II ajoi Venäjän tsaarivallan perikatoon sotaseikkailuillaan ihan samalla tavalla kuin Vladimir Putin tekee parasta aikaa Venäjän federaatiolle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysymys: kumman vallan alla tapahtui Suomen alistaminen, sortoimien, venäläistäminen ja Bobrikov - Venäjän vai Ruotsin vallan alla? Itse en sanoisi 1800-lulua kultalaudeksi vaan helvetiksi.
Bobrikov oli 1900-lukua ja alisti paljon vähemmän kuin Ruotsi
Jopas oli Igorilta posketon väite! Eli sortovuodet 1899-1917 olivat suoranaista onnen ja auvon aikaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko suomalaisuutta enää samalla tavalla kuin ennen? En ainakaan itse akateemisena stadilaisena koe yhteenkuuluvuutta kainuulaisen kouluttautumattoman työttömän kanssa.
Kieli on yksi tärkeä asia, joka muodostaa kansallista identiteettiä ja yhdistää sinutkin siihen kainuulaiseen. Etkö todella koe, että sinulla olisi suomalaista identiteettiä? Oletko tehnyt sukututkimusta, yrittänyt selvittää juuriasi?
Olen eri, mutta koen tämän kysymyksen mielenkiintoisena.
Olen suomenkielinen ja kieli yhdistää minut juurikin vaikkapa kainuulaisiin tai turkulaisiin. Mutta aika ohueksi se side jää, hallitsen useita muitakin kieliä joista ranskaa käytän päivittäin puolisoni kanssa. Koen paljon enemmän yhteistä hänen sukulaistensa ja meidän yhteisten ranskalaisten kavereiden kanssa kuin valtaosan suomalaisten kanssa. Koen myös että lapseni, puoliksi ranskalaisia, ovat muokanneet identiteettiäni siten ettei se ole enää puhtaan suomalainen. Täällä ovat juureni, mutta kun vanhemmistani aika jättää jäävät siteet tähän maahan aika ohuiksi.Aloituksesi, jossa korostat "akateemisuuttasi" ja "stadilaisuuttasi", ja ilmeisesti näet ne jonkunlaisena arvoasi korottavina tekijöinä, on kyllä aika erikoinen.
Ikään kuin kokisit nyt, ihan ranskalaisen kanssa yhteen päästyäsi, kohonneesi tavallisen suomalaisen rahvaan yläpuolelle, jos nyt olisit sellaiseen koskaan kuulunutkaan.
"Stadilaisuus" on duunariluokkaan viittaava nimitys. Niihin, jotka puhuivat slangia, katupoikien, satamajätkien, hampuusien kieltä.
Ylipäätään ihmisten arvottaminen jonkun ns. yhteiskuntaluokan mukaan ei Suomessa ole kovin arvostettavaa. Toisin on Ranskassa, jossa syntyperäsi määrittelee edelleenkin hyvin pitkälle sen, mihin voit yhteiskunnassa päätyä.
Olen eri. Loukkaannut turhaan ja haet sävyjä, joita tuossa ei ollut. Minä ymmärrän häntä, vaikka en ole stadilainen, enkä edes kaupunkilainen. Kansallinen identiteetti ei välttämättä ole kaikilla kovin vahva, vaan ihmisiin suhtaudutaan aina ensisijaisesti yksilöinä. Olen sikäli samanlainen. Olen toki suomalainen, mutta ei minullakaan ole mitään vahvaa yhteenkuuluvuuden tunnetta kenenkään kanssa vain kansalaisuuden perusteella. On olemassa termi globalisti, mikä tietyiltä osin kuvaa ilmiötä. Olemme ihmisiä, eikä tietty kansalaisuus, asuinpaikka, kieli tms. anna mitään tai vie mitään yksilöltä pois.
Minusta kansallinen identiteetti tarkoittaa vain, että tunnistaa itsensä esimerkiksi tässä tapauksessa suomalaiseksi ja pitää suomalaisia tietyllä tavalla muista erottuvia kieleltä, kulttuurilta tai perimältä. Ei kansallisidentiteetti tarkoita, että sen pitäisi olla aina etusijalla ihmisen elämässä ja verrattuna muihin identiteetteihin. En minäkään erityistä yhteenkuuluvuutta tunne suomalaisiin, enkä kyllä globalisteihinkaan, joita inhoan. Silti olen selvästi suomalainen ja tiedän tämän kansan erityisyyden sekä erottuvuuden muista.
Miksi inhoat globalisteja? Vähintäänkin erikoista, sillä minusta se on lopulta terveempi ihmiskäsitys. Kansallisvaltiot ovat toki erittäin tarpeellisia käytännön elämän kannalta silloin, kun ne ovat perustaltaan vain ihmisiä varten, ei itse tarkoitus. Ja kansalaisilla on syytä ajatella jossakin mitassa asuinmaansa etua, mutta vastapainoksi kansallismielisyys kanavoi usein ihmisyyden heikkoja puolia, mikä on johtanut lukemattomiin sotiin, rasismiin, sortoon ja syrjintään, ryöstelyyn jne. Ne ovat toki ihmisyyden luonteenpiirteitä itsenäisestikin, mutta lakien ja sääntöjen avulla sivuun työnnettyjä. Kansallisuustunne on yleisin veruke, millä näitä epämiellyttäviä piirteitä on houkuteltu esiin ja minkä alla ne on koettu jopa positiivisiksi.
Koska olette kansani vihollisia. Haluatte hävittää kansallismielisyyden ja kansat tuollaisella valehtelulla ja vääristelyllä kuin sinäkin teet. Minä kun pidän kansastani ja haluaisin elää sen keskuudessa onnellisena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka kansallisuus käsitteenä muodostui nykyisenlaiseksi vasta 1800-luvulla, ihmisillä oli kyllä käsitys kansoista ja kokemus kansallisuudesta paljon aiemminkin. Esimerkiksi englantilaisilla oli viimeistään 1400-luvulla käsitys englantilaisuudesta, joka pysyi aika samanlaisena 1900-luvulle asti (ja sen jälkeen tuosta perinteisestä englantilaisuudesta tuli jotain hävettävää, mutta se on jo eri juttu se).
Voi ajatella vaikka niin, että mitä vaikeampi on ollut matkustaa paikasta toiseen, sitä tiiviimpi yhteisö on ollut pienemmällä maantieteellisellä alueella. Jos ihminen ei todennäköisesti matkustanut 10 kilometrin säiteeltä mihinkään, se oma maailma rajoittui periaatteessa siihen. + sen lisäksi sitten perimätieto, uutiset, huhut, kirjoitettu historia, kirjallisuus jne. jotka kulkivat potentiaalisesti koko kielialueen sisällä, ja joiden ansiosta ihmisillä oli kuitenkin enemmän yhteistä samaa kieltä puhuvien kuin täysin ulkopuolisten kanssa.
Kiitos! Tuo oli tärkeä lisä tähän keskusteluun tuo matkustamisen vaikeuden mukaan tuominen. Juuri tuosta syystä esim. Pohjois-Kaukasiassa on ihan järjetön määrä pieniä kansoja. Vuoristot olivat niin läpitunkemattomia, ilmeisesti, että siellä ei päässyt syntymään mitään yhteiskulttuuria. Kieliäkin siellä on tolkuttomasti. Ehkä Balkanilla juuri tästä syystä myös...? Englannissa maastonmuodot sallivat ilmeisesti yhtenäiskulttuurin. Suomessa etäisyydet ovat aina olleet pitkät, ja sama tendenssi näkyy nyt omalla tavallaan, kun "syrjäseudut" tyhjenevät kaikkien pakkautuessa muutamiin kaupunkeihin. (vähän ot, sori)
Myös vähän ot, sori mutta syrjäseudut eivät tyhjene vaan ne tyhjennetään kun asukkaat pakotetaan pakkautumaan kaupunkeihin. Ei tietenkään aseilla eikä uhkaillen mutta tekemällä asumisen siellä vaikeaksi ellei jopa mahdottomaksi, palveluiden lakkauttamisella, koulut, terveydenhoito, kaupat, julkinen liikenne jne jne.
"pakotetaan pakkautumaan"
Tämä on kovin tunteenomainen ja subjektiivinen näkökulma siihen prosessiin, jossa itä- ja pohjoissuomalainen maaseutu kävi elinkelvottomaksi 1950-1980-luvuilla. Nuoriso muutti sinne, missä töitä ja ansaitsemisen mahdollisuuksia oli. Rakennemuutos.
Toisaalta... Kuitenkin vielä 1960-luvulla rakennettiin maaseutupitäjiinkin kyläkeskuksia, siis kauppoja ja muita palveluita. Eli vaikka osa lähti sieltä pienemmiltä kyliltä ja naulasi laudat ovien ja ikkunoiden eteen, osa ihmisistä kuitenkin työllistyi hyvinvointivaltiota rakentavan maan asiointikeskuksiin. Tuli kaupat, pankit, verovirastot, Kelan toimistot jne jne. Vireää on ollut toiminta ja elämä 1970- ja vielä 1980-luvullakin. Mutta johtuiko siitä, että oppilaitoksia ei ollut ja/tai lapsia syntyi ylipäänsä vähemmän, niin väki lähti ja jääneiden keski-ikä vanheni.
Tulkitsen tuon aiemman kommentin nimenomaan niin, että ei haikailla minnekään "suurta muuttoa" edeltäneelle 1940-50-luvulle vaan ajatellaan niitä palveluita (palveluyhteiskuntaa), joka oli voimassa 1970-luvulta alkaen myös pienemmillä paikkakunnilla. Sitä on purettu 2000-luvun alusta asti, noita palveluita.
Vähän ot, mutta ehkä tämä 2020-luvun puolivälin ja tulevaisuudenkin pohdinta liittyy yleiseen aiheeseen eli suomalaiseen identiteettiin, ainakin nyt paikallisidentiteetteihin jos ei kansalliseen.
"ajatellaan niitä palveluita (palveluyhteiskuntaa), joka oli voimassa 1970-luvulta alkaen myös pienemmillä paikkakunnilla"
Tämä on nähdäkseni kepulaista siltarumpupolitiikkaa, jossa tavoitteena oli pitää "koko maa pitää pitää asuttuna". Aivan yhtä utopistinen tavoite kuin pitää koko Siperia, koko Kanada, koko Norrbotten asuttuna.
Omat jo edesmenneet vanhempani ovat lähtöisin Konnevedeltä. Siellä ei ollut yliopistoon suunnanneille nuorille mitään tulevaisuutta.
Itse olen syntyperäinen helsinkiläinen. Sitä ovat myös lapseni (ja pian ensimmäinen lapsenlapseni).
Tuosta ovat monet Kekkoselle kiitollisia edelleen. Kainuussa puhutaan edelleen "kekkosteistä", kun oli alueita, jonne ei mennyt edes alkeellisia teitä. Oliko se sitten hyvä vai huono asia, että saatiin edes tiet tehtyä.
Oli varmasti hyvä asia kainuulaisten näkökulmasta. Silti päinvastainen asia kuin "pakotetaan pakkautumaan".
Niin, mahdollistettiin elämä kotiseudulla. Tämä on hyvin päivänpolttava aihe, kun lukee lehtiä. Nuoret (ja keski-ikäiset) miehet haluavat jäädä kotiseudulleen ("syrjäseudulle"), kun taas heidän ikäluokkansa naiset haluavat mieluummin suurempiin kaupunkeihin. Demografinenkin kysymys, kuten emme voi välttyä lukemasta lehdistä lähes joka päivä. On hyvä asia, mielestäni, että edes nuoret miehet jäävät. Heistä on kuitenkin apua iäkkäämmille vanhemmille, sukulaisille ja muille kyläläisille, kun näitä pitää kyydittää palveluihin, jotka ovat karanneet jo kauas.
Näin helsinkiläisenä veronmaksana näen lähinnä nostalgisena ja romanttisena ajatuksena sen, että syrjäseudun peräkammaripojat jäävät kyydittämään mummoja kymmenien tai satojen kilometrien päässä oleviin palveluihin. Näin mahdollistettiin elämä kotiseudulla. Seuraavan 20 vuoden ajan, sitten ei mummoja enää ole, ja pojat itsekin ovat jo eläkeiässä.
Kaurismäen veljekset voisivat tehdä aiheesta elokuvan.
No, se mikä on sinulle nostalgiaa, on kuitenkin monelle kanssasuomalaisellesi ihan normaalia arkea. Miten sinä suhtautuisit, jos sinulta yritettäisiin viedä elämisen edellytykset omassa kodissasi, omassa kaupungissasi, tai niissä piireissä ja niillä alueilla, joilla tunnet olosi kotoisaksi? Osaatko tuntea yhtään empatiaa "syrjäkylien" ihmisiä kohtaan, vai onko heidän kokemusmaailmansa sinulle täysin tavoittamattomissa?
Itse lähinnä säälin näitä peräkylien miehiä, jotka jäävät eläkeläisten vangeiksi kuolleille paikkakunnille. Ei tule koskaan elämään omaa perhettä, omia lapsia, omaa vaurautta, ei mitään. Kyyditetään itsekkäitä mummoja ja hakataan sitten pelikonetta. Säälittävää, turhaa elämistä.
Jaa. Isompi säälin aihe pitäisi olla lähiöiden hikikomeroissa kasvavat ikiteinit, jotka pieksävät pessiään koko aikuisikänsä. Hehän nimen omaan ovat niitä, jotka eivät elämässään saa aikaan yhtään mitään.
Peräkylän mies sentään pystyy hankkimaan itselleen oman talon, kesämökin, metsää, koneita ja laitteita, eläimiä, harrastamaan monia kivoja asioita, elämään elämää muullakin tavalla kuin pelikoneen kanssa. Tunnen muutaman tällaisen lähiöiden hikikomorin, he ovat nyt 40+ vuotiaita. Parisuhde on heille yhtä kaukainen juttu kuin jollekin Ilomantsin Ilkalle tai Siikaisten Simolle, mutta toisin kuin nämä maaseudun miehet, he eivät saa hankituksi itselleen edes sitä omistusyksiötä, vaan joutuvat kituuttamaan vuokralla koko elämänsä.
Yhtä kaikki, kun peräkylien Ilkat kuolevat, kukaan ei itke, ei jää lapsia muistamaan jälkeen eikä perimään mökkejä. Täysin haaskattu elämä.
Ei sen enempää haaskattu kuin kenen tahansa. Jälkeen jääneet itkijät ja muistelijat eivät kuolleeseen vaikuta mitenkään. Monelle se elämä siellä peräkylällä on parempaa kuin kaupungissa, kas kun yksilöiden välillä on eroa. Ei kaikille, mutta monelle. On täysin väärä ajatus, että elämä syrjäkylällä tarkoittaa äidin vinttikamaria. Siellä elää ihmisiä, jotka ovat aika tiiviissä kyläyhteisössä aktiivisia eläjiä harrastuksineen. Se ei ole jokaisen unelma tai välttämättä sovi ollenkaan, mutta sen verran pitää jokaisen kyetä ymmärtämään, että on muitakin vaihtoehtoja kuin se oma yksilöllinen kokemusmaailma siitä, mikä on hyvää ja mikä huonoa. Siellä maaseudun peräkylillä ei valiteta niinkään nykyisyyttä, vaan huolta tulevaisuudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysymys: kumman vallan alla tapahtui Suomen alistaminen, sortoimien, venäläistäminen ja Bobrikov - Venäjän vai Ruotsin vallan alla? Itse en sanoisi 1800-lulua kultalaudeksi vaan helvetiksi.
Bobrikov oli 1900-lukua ja alisti paljon vähemmän kuin Ruotsi
Jopas oli Igorilta posketon väite! Eli sortovuodet 1899-1917 olivat suoranaista onnen ja auvon aikaa!
En sanonut niinkään, mutta ei niitä kyllä tavallinen ihminen juuri huomannut. Nimitys on aivan överi siitä, että johonkin virkoihin aiottiin valita venäläisiä. Ja sinä et muuta tiedäkään ajasta kuin tuon nimityksen.
Joo, kuolonuhrejakin aikakaudella tuli. Lähinnä suomalaisten tai ruotsalaisten aktivistien murhaamia venäläisiä. Huipentui sitten sisällissodassa jopa valkoisten puolella olleiden venäläissiviilien murhaamiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkäpä tuota ajatusta, että kansalaisuus "keksittiin" 1800-luvulla sanomalehtien, kansakoulun ja rautateiden aikaan, voi myös kritisoida siinä mielessä, että onhan muutakin maailmaa kuin Eurooppa. En tiedä, miten kiinalainen, japanilainen tai iranilainen suhtautuisi väitteeseen, että kansakunta-ajatus nykymielessä syntyi 1800-luvulla. Arvaisin, että aika huvittuneesti, kun näissä maissa aikajänteet ovat tuhansia vuosia sivilisaation historiaa.
Täällä on mainittu juutalaiset. Tietenkin juutalainen identiteetti muuttui vuosisatojen (ja tuhansien!) aikana ja alueelliset erot eri yhteisöiden välillä oli suuria Euroopassa, mutta ei juutalainen identiteetti kyllä mikään modernin identiteettipolitiikan luomus ole. Ajatuskin olisi aika naurettava.
Kuitenkin sionismi, ajatus oman juutalaisen valtion saamisesta on saman ikäinen kuin nationalismi. Eivät keskiajan juutalaiset edes unelmoineet omasta kansallisesta valtiosta.
Sionismi poliittisena liikkeenä kehittyi Euroopassa 1800-luvun lopulla, osin vastareaktiona sille, että kristinuskoon kääntyneinäkään juutalaisia ei sitten kuitenkaan pidetty oikeina eurooppalaisina. Mutta pointtini onkin, että eihän sionismi keksinyt juutalaisuutta. Ei kukaan voi väittää, etteikö ennen sionismia olisi ollut juutalaista identiteettiä, kulttuuria, ruokaperintöä, kirjallisuutta ja historiaa. Eli nationalismi poliittisena aatteena muuttaa kansakunnan ideaa, ja toki kansallisvaltioprojekteissa on paljon keksittyä, lainattua ja tehtyä. Mutta ei se tarkoita, etteikö mitään kansallisuuksia tai ajatuksia yhteisestä menneisyydestä ja tulevaisuudesta olisi ollut jo aiemmin.
Voisin kuvitella, että jos joku hämäläinen heiska on revitty valtakunnan sotiin kaukomaille Pultavan taisteluihin ja siellä on ollut myös Ruotsin metsistä metsäsuomalainen sotilas, niin eiköhän nuo ole toisensa tunnistaneet ja toistensa kieltä ymmärtäneet, vaikkei ilmaisu olisi ollut, et hei, mehän ollaan suomalaisia.
Vaikka ihmiset eivät käyneet kouluja, niin mikään ei myös estänyt heitä osaamasta useampia kieliä. Yksikielisyyden ihanne on nimenomaan nationalismin luomus, ei mikään historiallinen fakta. Joten varmaan eri murteiden kanssakin pärjättiin ja kyettiin kommunikaatioon ja yhteisiin aatoksiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka kansallisuus käsitteenä muodostui nykyisenlaiseksi vasta 1800-luvulla, ihmisillä oli kyllä käsitys kansoista ja kokemus kansallisuudesta paljon aiemminkin. Esimerkiksi englantilaisilla oli viimeistään 1400-luvulla käsitys englantilaisuudesta, joka pysyi aika samanlaisena 1900-luvulle asti (ja sen jälkeen tuosta perinteisestä englantilaisuudesta tuli jotain hävettävää, mutta se on jo eri juttu se).
Voi ajatella vaikka niin, että mitä vaikeampi on ollut matkustaa paikasta toiseen, sitä tiiviimpi yhteisö on ollut pienemmällä maantieteellisellä alueella. Jos ihminen ei todennäköisesti matkustanut 10 kilometrin säiteeltä mihinkään, se oma maailma rajoittui periaatteessa siihen. + sen lisäksi sitten perimätieto, uutiset, huhut, kirjoitettu historia, kirjallisuus jne. jotka kulkivat potentiaalisesti koko kielialueen sisällä, ja joiden ansiosta ihmisillä oli kuitenkin enemmän yhteistä samaa kieltä puhuvien kuin täysin ulkopuolisten kanssa.
Kiitos! Tuo oli tärkeä lisä tähän keskusteluun tuo matkustamisen vaikeuden mukaan tuominen. Juuri tuosta syystä esim. Pohjois-Kaukasiassa on ihan järjetön määrä pieniä kansoja. Vuoristot olivat niin läpitunkemattomia, ilmeisesti, että siellä ei päässyt syntymään mitään yhteiskulttuuria. Kieliäkin siellä on tolkuttomasti. Ehkä Balkanilla juuri tästä syystä myös...? Englannissa maastonmuodot sallivat ilmeisesti yhtenäiskulttuurin. Suomessa etäisyydet ovat aina olleet pitkät, ja sama tendenssi näkyy nyt omalla tavallaan, kun "syrjäseudut" tyhjenevät kaikkien pakkautuessa muutamiin kaupunkeihin. (vähän ot, sori)
Myös vähän ot, sori mutta syrjäseudut eivät tyhjene vaan ne tyhjennetään kun asukkaat pakotetaan pakkautumaan kaupunkeihin. Ei tietenkään aseilla eikä uhkaillen mutta tekemällä asumisen siellä vaikeaksi ellei jopa mahdottomaksi, palveluiden lakkauttamisella, koulut, terveydenhoito, kaupat, julkinen liikenne jne jne.
"pakotetaan pakkautumaan"
Tämä on kovin tunteenomainen ja subjektiivinen näkökulma siihen prosessiin, jossa itä- ja pohjoissuomalainen maaseutu kävi elinkelvottomaksi 1950-1980-luvuilla. Nuoriso muutti sinne, missä töitä ja ansaitsemisen mahdollisuuksia oli. Rakennemuutos.
Toisaalta... Kuitenkin vielä 1960-luvulla rakennettiin maaseutupitäjiinkin kyläkeskuksia, siis kauppoja ja muita palveluita. Eli vaikka osa lähti sieltä pienemmiltä kyliltä ja naulasi laudat ovien ja ikkunoiden eteen, osa ihmisistä kuitenkin työllistyi hyvinvointivaltiota rakentavan maan asiointikeskuksiin. Tuli kaupat, pankit, verovirastot, Kelan toimistot jne jne. Vireää on ollut toiminta ja elämä 1970- ja vielä 1980-luvullakin. Mutta johtuiko siitä, että oppilaitoksia ei ollut ja/tai lapsia syntyi ylipäänsä vähemmän, niin väki lähti ja jääneiden keski-ikä vanheni.
Tulkitsen tuon aiemman kommentin nimenomaan niin, että ei haikailla minnekään "suurta muuttoa" edeltäneelle 1940-50-luvulle vaan ajatellaan niitä palveluita (palveluyhteiskuntaa), joka oli voimassa 1970-luvulta alkaen myös pienemmillä paikkakunnilla. Sitä on purettu 2000-luvun alusta asti, noita palveluita.
Vähän ot, mutta ehkä tämä 2020-luvun puolivälin ja tulevaisuudenkin pohdinta liittyy yleiseen aiheeseen eli suomalaiseen identiteettiin, ainakin nyt paikallisidentiteetteihin jos ei kansalliseen.
"ajatellaan niitä palveluita (palveluyhteiskuntaa), joka oli voimassa 1970-luvulta alkaen myös pienemmillä paikkakunnilla"
Tämä on nähdäkseni kepulaista siltarumpupolitiikkaa, jossa tavoitteena oli pitää "koko maa pitää pitää asuttuna". Aivan yhtä utopistinen tavoite kuin pitää koko Siperia, koko Kanada, koko Norrbotten asuttuna.
Omat jo edesmenneet vanhempani ovat lähtöisin Konnevedeltä. Siellä ei ollut yliopistoon suunnanneille nuorille mitään tulevaisuutta.
Itse olen syntyperäinen helsinkiläinen. Sitä ovat myös lapseni (ja pian ensimmäinen lapsenlapseni).
Tuosta ovat monet Kekkoselle kiitollisia edelleen. Kainuussa puhutaan edelleen "kekkosteistä", kun oli alueita, jonne ei mennyt edes alkeellisia teitä. Oliko se sitten hyvä vai huono asia, että saatiin edes tiet tehtyä.
Oli varmasti hyvä asia kainuulaisten näkökulmasta. Silti päinvastainen asia kuin "pakotetaan pakkautumaan".
Niin, mahdollistettiin elämä kotiseudulla. Tämä on hyvin päivänpolttava aihe, kun lukee lehtiä. Nuoret (ja keski-ikäiset) miehet haluavat jäädä kotiseudulleen ("syrjäseudulle"), kun taas heidän ikäluokkansa naiset haluavat mieluummin suurempiin kaupunkeihin. Demografinenkin kysymys, kuten emme voi välttyä lukemasta lehdistä lähes joka päivä. On hyvä asia, mielestäni, että edes nuoret miehet jäävät. Heistä on kuitenkin apua iäkkäämmille vanhemmille, sukulaisille ja muille kyläläisille, kun näitä pitää kyydittää palveluihin, jotka ovat karanneet jo kauas.
Näin helsinkiläisenä veronmaksana näen lähinnä nostalgisena ja romanttisena ajatuksena sen, että syrjäseudun peräkammaripojat jäävät kyydittämään mummoja kymmenien tai satojen kilometrien päässä oleviin palveluihin. Näin mahdollistettiin elämä kotiseudulla. Seuraavan 20 vuoden ajan, sitten ei mummoja enää ole, ja pojat itsekin ovat jo eläkeiässä.
Kaurismäen veljekset voisivat tehdä aiheesta elokuvan.
No, se mikä on sinulle nostalgiaa, on kuitenkin monelle kanssasuomalaisellesi ihan normaalia arkea. Miten sinä suhtautuisit, jos sinulta yritettäisiin viedä elämisen edellytykset omassa kodissasi, omassa kaupungissasi, tai niissä piireissä ja niillä alueilla, joilla tunnet olosi kotoisaksi? Osaatko tuntea yhtään empatiaa "syrjäkylien" ihmisiä kohtaan, vai onko heidän kokemusmaailmansa sinulle täysin tavoittamattomissa?
Itse lähinnä säälin näitä peräkylien miehiä, jotka jäävät eläkeläisten vangeiksi kuolleille paikkakunnille. Ei tule koskaan elämään omaa perhettä, omia lapsia, omaa vaurautta, ei mitään. Kyyditetään itsekkäitä mummoja ja hakataan sitten pelikonetta. Säälittävää, turhaa elämistä.
Jaa. Isompi säälin aihe pitäisi olla lähiöiden hikikomeroissa kasvavat ikiteinit, jotka pieksävät pessiään koko aikuisikänsä. Hehän nimen omaan ovat niitä, jotka eivät elämässään saa aikaan yhtään mitään.
Peräkylän mies sentään pystyy hankkimaan itselleen oman talon, kesämökin, metsää, koneita ja laitteita, eläimiä, harrastamaan monia kivoja asioita, elämään elämää muullakin tavalla kuin pelikoneen kanssa. Tunnen muutaman tällaisen lähiöiden hikikomorin, he ovat nyt 40+ vuotiaita. Parisuhde on heille yhtä kaukainen juttu kuin jollekin Ilomantsin Ilkalle tai Siikaisten Simolle, mutta toisin kuin nämä maaseudun miehet, he eivät saa hankituksi itselleen edes sitä omistusyksiötä, vaan joutuvat kituuttamaan vuokralla koko elämänsä.
Yhtä kaikki, kun peräkylien Ilkat kuolevat, kukaan ei itke, ei jää lapsia muistamaan jälkeen eikä perimään mökkejä. Täysin haaskattu elämä.
Ei sen enempää haaskattu kuin kenen tahansa. Jälkeen jääneet itkijät ja muistelijat eivät kuolleeseen vaikuta mitenkään. Monelle se elämä siellä peräkylällä on parempaa kuin kaupungissa, kas kun yksilöiden välillä on eroa. Ei kaikille, mutta monelle. On täysin väärä ajatus, että elämä syrjäkylällä tarkoittaa äidin vinttikamaria. Siellä elää ihmisiä, jotka ovat aika tiiviissä kyläyhteisössä aktiivisia eläjiä harrastuksineen. Se ei ole jokaisen unelma tai välttämättä sovi ollenkaan, mutta sen verran pitää jokaisen kyetä ymmärtämään, että on muitakin vaihtoehtoja kuin se oma yksilöllinen kokemusmaailma siitä, mikä on hyvää ja mikä huonoa. Siellä maaseudun peräkylillä ei valiteta niinkään nykyisyyttä, vaan huolta tulevaisuudesta.
Jos sieltä jää aikuisuuden kehitystehtävät tekemättä kuten parisuhteen luominen, oman perheen perustaminen, isyys, niin eihän sitä voi mitenkään pitää normaalina tai onnellisena elämänä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muutama sata vuotta sitten turkulaiset ymmärsivät paremmin virolaisten puhetta kuin esimerkiksi kainuulaisten. Vasta kirjakielen kehittymisen ja lukutaidon yleistymisen myötä alkoi muodostua yhtenäinen suomen kieli.
Mutta Suomen kirjakieli alkoi kehittyä jo Agricolan aikoihin 1500-luvulla. Eikö suomalaisuuden identiteetin syntymisen voi ajatella alkaneen viimeistään silloin.
Miten se voisi olla kun kansallinen identiteetti konseptina syntyi vasta 1800-luvulla nationalismin myötä? Sitä ennen täällä oli lauma heimoja: karjalaiset, savolaiset yms.
Joo, mutta ei se kansallisen identiteetin muodostuminen tapahtunut tyhjästä, vaan taustalla oli kuitenkin jo jonkinasteinen identiteetin rakentuminen.
Ihmisillä on tietenkin aina ollut jonkinlainen identiteetti. Mutta suomalaisten osalta ennen 1800-lukua identiteetti koostui ennen kaikkea paikallisidentiteetistä (pitäjä, kylä, suku), evankelis-luterilaisesta uskonnosta ja Ruotsin kuninkaan alamaisuudesta. Ylipaikallisista identiteettiä määrittävistä asioista uskonto oli ehdoton ykkönen, ja tärkein erottava tekijä "meidän" ja "muiden" välillä. Näiden lisäksi tulivat tietenkin esim. säätyerot ja (kaupunkilaisilla käsityöläisillä tärkeä) ammatti-identiteetti.
Itse asiassa se kylä, heimo, perhe on kyllä ulottunut aika laajalle, koska Suomesta löytyy paljon todisteita siitä kuinka kylät ovat kommunikoineet ja varoittaneet vaaroista toisiaan merkkitulien avulla
Myös samat kuppikivet ynnä muut muinaiseen kulttuuriin ja muinaisiin jumaliin liittyneet asiat ovat säilyneet jälkipolville ihmeteltäviksi ympäri maan. Suomi on pitkään ollut alistettuna ja siitä varmaan kumpuaa tämä itsensä vähättely
Oliko Suomi alistettu? Ruotsin vallan aikaan tuskin. Veroja maksettiin, toisaalta linnanherrojen tehtäviin kuului myös suojata rahvasta. Ei ollut vertailumahdollisuutta, koska yhteiskunta, johon ruotsinkieliset tulivat, ei ollut mitenkään järjestäytynyt yhdeksi. Venäjän vallan aikana alistuneisuutta tunsivat lähinnä entiset vallanpitäjät, jotka olivat ruotsinkielisiä. Rahvaan asema ei muuttunut juuri miksikään.
Oltiin. Ruotsi keräsi suomalaisista kylistä väkeä omiin sotiinsa joita käytiin sitten niinkin kaukana kuin nykyisen Ukrainan alueella. Lisäksi veroa maksettiin tervanpoltolla, millä sitten nykyään syyllistetään suomalaiset koska orjalaivat sillä kuulemma oli voideltu. Hyöty tietenkin meni ruotsalaisille
Ruotsi ei kohdellut kantasuomalaisia yhtään sen paremmin kuin venäjäkään. https://fi.wikipedia.org/wiki/Nuijasota
Ei pidä yhtään paikkaansa.
Juuri 1700-luvulla, ennen 1800-luvun kansallisaatetta, on nähtävissä se valtavan suuri ero siihen, kuinka Ruotsin kuningaskunta kohteli suomalaisia Venäjän keisarikuntaa paremmin. Ruotsi menetti ns. Vanhan Suomen alueen 1721/1744, ja tälle alueelle syntyivät Vanhan Suomen lahjoitusmaat. 1700-luvun loppuun mennessä suurin osa alueen talonpojista eli lahjoitusmaahovin vallan alla, joka liikkui koko ajan lähemmäksi venäläistä maaorjuutta. Lahjoitusmaatalonpoikia mm. piiskattiin julmasti pienimmistäkin rikkeistä ja tottelemattomuudesta.
Sen sijaan 1700-luvun lopulle tultaessa emämaan yhteyteen jääneet suomalaiset alkoivat saada entistä enemmän vapauksia ja oikeuksia. Jakokunnittaiset ja kylittäiset isojaot tarjosivat talonpojille tehokkaamman tilanpidon eväät, ja 1789 yhdistys- ja vakuuskirja ehkäisi tilojen joutumisen kruunulle verorästeistä (tämä johti kruununtilojen "perinnöksiostoboomin". Suhteellinen verotaakka keveni, ja talonpoikien oikeus ottaa torppareita asumaan mailleen takasi mahdollisuudet väestönkasvuun, ja sitä tietä entistä parempaan veronmaksukykyyn (torppari maksaa talonpojalle vuokran > talonpoika maksaa kruunulle veron). Suurvaltasotien päättymisen jälkeen Ruotsi otti käyttöön määräjakoislaitoksen ja ruodutuksen, joka lopetti usein mielivaltaisen sotaväenoton. Talojen muodostamat ruodut varustivat itse sotilaan (ja mahdollisen varamiehen), jolloin pääsääntöisesti he vapautuivat itse perheineen sotaväenotoista.
Pitää muistaa että 1700-luvun loppupuolessa Venäjän Tsaari (Tsaaritar?) ehdotti Ruotsille itsenäistä Suomi-nimistä maata maiden väliin tarkoituksena rauhoittaa ja lopettaa jatkuva rajankäynti. Ruotsin Kustaa Vaasa? ei suostunut. Mielestäni selkee jatkumo tarjoukselle olikin Autonominen Suomi siihen väliin sitten v. 1809.
Kyllä, mutta kuninkaana oli tuolloin Fredrik I, ja miehittäjävaltio kummasti unohti tuon itsenäisyyshankkeen saatuaan Suomen alueen hallintaansa ruotsalaisten antautuessa ja pikkuvihan alkaessa. On myös epäilty, että kuinka tosissaan itäinen kruunupää hankkeen kanssa alunperinkään oli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hämmentävä juttu tuo, että vaikka useampi ketjussa kertoo miten siellä maakunnissa vihataan helsinkiläisiä akateemisia, pitäisi samaan hengenvetoon helsinkiläisten akateemisten tuntea tätä resupunttisakkia kohtaan jotain empatiaa ja sydämen sivistystä. Joka tapauksessa olla voimakkaasti sitä mieltä, että olemme yhtä kansaa. Olemmeko? Miksi pitäisi edes sietää? En usko, että rajan toisella puolellakaan meitä vihataan yhtä kiivaasti kuin suomalaisissa persläpikylissä.
Ei vihata. Joku voi vihata ja olla äänekäs vihansa kanssa, mutta jos kuvittelee olevansa sivistyneistöä, pitää nousta tasolle, josta näkee kärjistyksien ja yleistyksien läpi. Helsinkiläisissä akateemisissa on juntteja ja fiksuja, kuten kaikkien paikkakuntien ihmisissä koulutukseen katsomatta on. Liikkuvan ja ihmisiä tapaavan työn ansiosta olen tutustunut ihmisiin erilaisista sosioekonomisista asemista, ja samanlainen perusta on kaikilla, myös ulkomailla. Paikallinen kulttuuri ja olosuhteet luovat sitten pintakuorrutteen, mutta sisin on sama. Ihmistyyppejä ei ole kuin tietty määrä. Syrjäisissä mummonmökeissä on vastaan tullut täysiä tolvanoita, mutta myös erittäin fiksuja ja älykkäitä, maailman menosta perillä olevia ihmisiä. Samoin Helsingistä, kaikistä yhteiskuntaluokista.
Jos meillä jotain identiteettiä on joskus ollut, se on tehokkaasti tapettu pois jo 1990 -luvun alusta lähtien Suomen poliittiseen ja taloudellisiin päättäviin elimiin ulkovaltojen istuttamien agenttien toimesta. Pidän tätä sotatoimena meitä vastaan!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuskin monikaan 1600-luvun suomalaisista ajatteli kuuluvansa johonkin suurempaan. Ihmiset asuivat omissa kylissään. Useat huonokuntoisten teiden tai polkujen päässä. Silloinen kansa saattoi olla naapurit joiden kanssa avioiduttiin yms
Tietoisuus jostain suuremmasta tuli kirkkojen (ja myöhemmin lukutaidon) myötä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkäpä tuota ajatusta, että kansalaisuus "keksittiin" 1800-luvulla sanomalehtien, kansakoulun ja rautateiden aikaan, voi myös kritisoida siinä mielessä, että onhan muutakin maailmaa kuin Eurooppa. En tiedä, miten kiinalainen, japanilainen tai iranilainen suhtautuisi väitteeseen, että kansakunta-ajatus nykymielessä syntyi 1800-luvulla. Arvaisin, että aika huvittuneesti, kun näissä maissa aikajänteet ovat tuhansia vuosia sivilisaation historiaa.
Täällä on mainittu juutalaiset. Tietenkin juutalainen identiteetti muuttui vuosisatojen (ja tuhansien!) aikana ja alueelliset erot eri yhteisöiden välillä oli suuria Euroopassa, mutta ei juutalainen identiteetti kyllä mikään modernin identiteettipolitiikan luomus ole. Ajatuskin olisi aika naurettava.
Kuitenkin sionismi, ajatus oman juutalaisen valtion saamisesta on saman ikäinen kuin nationalismi. Eivät keskiajan juutalaiset edes unelmoineet omasta kansallisesta valtiosta.
Sionismi poliittisena liikkeenä kehittyi Euroopassa 1800-luvun lopulla, osin vastareaktiona sille, että kristinuskoon kääntyneinäkään juutalaisia ei sitten kuitenkaan pidetty oikeina eurooppalaisina. Mutta pointtini onkin, että eihän sionismi keksinyt juutalaisuutta. Ei kukaan voi väittää, etteikö ennen sionismia olisi ollut juutalaista identiteettiä, kulttuuria, ruokaperintöä, kirjallisuutta ja historiaa. Eli nationalismi poliittisena aatteena muuttaa kansakunnan ideaa, ja toki kansallisvaltioprojekteissa on paljon keksittyä, lainattua ja tehtyä. Mutta ei se tarkoita, etteikö mitään kansallisuuksia tai ajatuksia yhteisestä menneisyydestä ja tulevaisuudesta olisi ollut jo aiemmin.
Voisin kuvitella, että jos joku hämäläinen heiska on revitty valtakunnan sotiin kaukomaille Pultavan taisteluihin ja siellä on ollut myös Ruotsin metsistä metsäsuomalainen sotilas, niin eiköhän nuo ole toisensa tunnistaneet ja toistensa kieltä ymmärtäneet, vaikkei ilmaisu olisi ollut, et hei, mehän ollaan suomalaisia.
Vaikka ihmiset eivät käyneet kouluja, niin mikään ei myös estänyt heitä osaamasta useampia kieliä. Yksikielisyyden ihanne on nimenomaan nationalismin luomus, ei mikään historiallinen fakta. Joten varmaan eri murteiden kanssakin pärjättiin ja kyettiin kommunikaatioon ja yhteisiin aatoksiin.
Mutta kun se, että jotenkuten ymmärrettiin toisen puhetta ei tarkoittanut sitä, että siitä syntyi jonkinlaista Me -henkeä. Kielen liittäminen kansallistunteeseen on 1800 -luvun rakenne, sitä ei ollut aikaisempian vuosisatoina. Kuten ei ollut juutalaisen uskonnonharjoituksen kautta tulevaa Me -henkeä, jossa oli jotain yhteistä tavoitetta kuten valtio ennen 1800 -lukua. Tuolloinkaan, eikä vieläkään, kaikki juutalaiset ajattele sionistisesti. Samoin kaikki suomalaiset eivät välttämättä ajattele nationalistisesti. Tässäkin ketjussa on monia, jotka ovat kertoneet siitä.
Vierailija kirjoitti:
Kalevala sisältää kulttuuria satojen vuosien ajalta. Ensimmäinen suomenkielinen kirja on 1500-luvulta.
Kansallisuusaate syntyi 1800-luvulla, mutta suomalainen kulttuuri on kyllä vanhempaa. Me suomalaiset olemme mestareita vähättelemään itse omia juurijamme ja täällä nyökytellään kiivasti, kun joku lausuu täällä eläneen aivottomia apinazombieita vailla minkäänlaista sielunmaisemaa kun ruotsalaiset tulivat maansa lunastamaan.
Suomessa ei ennen asunut paljoakaan ihmisiä. Ne vähät asuivat pääosin rannikolla ja iso osa oli Ruotsin alueelta muuttaneita. Olkiukkoilu ei tee väitteistäsi yhtään uskottavampia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko suomalaisuutta enää samalla tavalla kuin ennen? En ainakaan itse akateemisena stadilaisena koe yhteenkuuluvuutta kainuulaisen kouluttautumattoman työttömän kanssa.
Kieli on yksi tärkeä asia, joka muodostaa kansallista identiteettiä ja yhdistää sinutkin siihen kainuulaiseen. Etkö todella koe, että sinulla olisi suomalaista identiteettiä? Oletko tehnyt sukututkimusta, yrittänyt selvittää juuriasi?
Olen eri, mutta koen tämän kysymyksen mielenkiintoisena.
Olen suomenkielinen ja kieli yhdistää minut juurikin vaikkapa kainuulaisiin tai turkulaisiin. Mutta aika ohueksi se side jää, hallitsen useita muitakin kieliä joista ranskaa käytän päivittäin puolisoni kanssa. Koen paljon enemmän yhteistä hänen sukulaistensa ja meidän yhteisten ranskalaisten kavereiden kanssa kuin valtaosan suomalaisten kanssa. Koen myös että lapseni, puoliksi ranskalaisia, ovat muokanneet identiteettiäni siten ettei se ole enää puhtaan suomalainen. Täällä ovat juureni, mutta kun vanhemmistani aika jättää jäävät siteet tähän maahan aika ohuiksi.Aloituksesi, jossa korostat "akateemisuuttasi" ja "stadilaisuuttasi", ja ilmeisesti näet ne jonkunlaisena arvoasi korottavina tekijöinä, on kyllä aika erikoinen.
Ikään kuin kokisit nyt, ihan ranskalaisen kanssa yhteen päästyäsi, kohonneesi tavallisen suomalaisen rahvaan yläpuolelle, jos nyt olisit sellaiseen koskaan kuulunutkaan.
"Stadilaisuus" on duunariluokkaan viittaava nimitys. Niihin, jotka puhuivat slangia, katupoikien, satamajätkien, hampuusien kieltä.
Ylipäätään ihmisten arvottaminen jonkun ns. yhteiskuntaluokan mukaan ei Suomessa ole kovin arvostettavaa. Toisin on Ranskassa, jossa syntyperäsi määrittelee edelleenkin hyvin pitkälle sen, mihin voit yhteiskunnassa päätyä.
Olen eri. Loukkaannut turhaan ja haet sävyjä, joita tuossa ei ollut. Minä ymmärrän häntä, vaikka en ole stadilainen, enkä edes kaupunkilainen. Kansallinen identiteetti ei välttämättä ole kaikilla kovin vahva, vaan ihmisiin suhtaudutaan aina ensisijaisesti yksilöinä. Olen sikäli samanlainen. Olen toki suomalainen, mutta ei minullakaan ole mitään vahvaa yhteenkuuluvuuden tunnetta kenenkään kanssa vain kansalaisuuden perusteella. On olemassa termi globalisti, mikä tietyiltä osin kuvaa ilmiötä. Olemme ihmisiä, eikä tietty kansalaisuus, asuinpaikka, kieli tms. anna mitään tai vie mitään yksilöltä pois.
Minusta kansallinen identiteetti tarkoittaa vain, että tunnistaa itsensä esimerkiksi tässä tapauksessa suomalaiseksi ja pitää suomalaisia tietyllä tavalla muista erottuvia kieleltä, kulttuurilta tai perimältä. Ei kansallisidentiteetti tarkoita, että sen pitäisi olla aina etusijalla ihmisen elämässä ja verrattuna muihin identiteetteihin. En minäkään erityistä yhteenkuuluvuutta tunne suomalaisiin, enkä kyllä globalisteihinkaan, joita inhoan. Silti olen selvästi suomalainen ja tiedän tämän kansan erityisyyden sekä erottuvuuden muista.
Miksi inhoat globalisteja? Vähintäänkin erikoista, sillä minusta se on lopulta terveempi ihmiskäsitys. Kansallisvaltiot ovat toki erittäin tarpeellisia käytännön elämän kannalta silloin, kun ne ovat perustaltaan vain ihmisiä varten, ei itse tarkoitus. Ja kansalaisilla on syytä ajatella jossakin mitassa asuinmaansa etua, mutta vastapainoksi kansallismielisyys kanavoi usein ihmisyyden heikkoja puolia, mikä on johtanut lukemattomiin sotiin, rasismiin, sortoon ja syrjintään, ryöstelyyn jne. Ne ovat toki ihmisyyden luonteenpiirteitä itsenäisestikin, mutta lakien ja sääntöjen avulla sivuun työnnettyjä. Kansallisuustunne on yleisin veruke, millä näitä epämiellyttäviä piirteitä on houkuteltu esiin ja minkä alla ne on koettu jopa positiivisiksi.
Koska olette kansani vihollisia. Haluatte hävittää kansallismielisyyden ja kansat tuollaisella valehtelulla ja vääristelyllä kuin sinäkin teet. Minä kun pidän kansastani ja haluaisin elää sen keskuudessa onnellisena.
Et siis ymmärtänyt mitään, etkä tunne termiä.
Vierailija kirjoitti:
Tuskin monikaan 1600-luvun suomalaisista ajatteli kuuluvansa johonkin suurempaan. Ihmiset asuivat omissa kylissään. Useat huonokuntoisten teiden tai polkujen päässä. Silloinen kansa saattoi olla naapurit joiden kanssa avioiduttiin yms
Tietoisuus jostain suuremmasta tuli kirkkojen (ja myöhemmin lukutaidon) myötä.
Ei ne nyt mitään apinoita sentään olleet. Kyllä siellä ihmiset ja tieto kulki maan sisällä. Esimerkiksi nuijasodassa kyettiin organisoimaan koko maan talonpojat yms. maalaiset kapinaan. Oli siis tieto eri alueista, oli tieto Ruotsin kuningaspolitiikasta. Organisointi vielä tapahtui melko nopeasti, mikä todistaa yhteyksistä. Samaan aikaan kapinaan eivät nousseet Ruotsi puolen maalaiset ja toisaalta aluksi mukana olleet ruotsinkieliset talonpojat sitten pettivät suomalaiset. Selvästi suomalaiset siis muodostivat yhtenäisen joukon, joka tiesi valtakunnan asioista ja omasta asemastaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko suomalaisuutta enää samalla tavalla kuin ennen? En ainakaan itse akateemisena stadilaisena koe yhteenkuuluvuutta kainuulaisen kouluttautumattoman työttömän kanssa.
Kieli on yksi tärkeä asia, joka muodostaa kansallista identiteettiä ja yhdistää sinutkin siihen kainuulaiseen. Etkö todella koe, että sinulla olisi suomalaista identiteettiä? Oletko tehnyt sukututkimusta, yrittänyt selvittää juuriasi?
Olen eri, mutta koen tämän kysymyksen mielenkiintoisena.
Olen suomenkielinen ja kieli yhdistää minut juurikin vaikkapa kainuulaisiin tai turkulaisiin. Mutta aika ohueksi se side jää, hallitsen useita muitakin kieliä joista ranskaa käytän päivittäin puolisoni kanssa. Koen paljon enemmän yhteistä hänen sukulaistensa ja meidän yhteisten ranskalaisten kavereiden kanssa kuin valtaosan suomalaisten kanssa. Koen myös että lapseni, puoliksi ranskalaisia, ovat muokanneet identiteettiäni siten ettei se ole enää puhtaan suomalainen. Täällä ovat juureni, mutta kun vanhemmistani aika jättää jäävät siteet tähän maahan aika ohuiksi.Aloituksesi, jossa korostat "akateemisuuttasi" ja "stadilaisuuttasi", ja ilmeisesti näet ne jonkunlaisena arvoasi korottavina tekijöinä, on kyllä aika erikoinen.
Ikään kuin kokisit nyt, ihan ranskalaisen kanssa yhteen päästyäsi, kohonneesi tavallisen suomalaisen rahvaan yläpuolelle, jos nyt olisit sellaiseen koskaan kuulunutkaan.
"Stadilaisuus" on duunariluokkaan viittaava nimitys. Niihin, jotka puhuivat slangia, katupoikien, satamajätkien, hampuusien kieltä.
Ylipäätään ihmisten arvottaminen jonkun ns. yhteiskuntaluokan mukaan ei Suomessa ole kovin arvostettavaa. Toisin on Ranskassa, jossa syntyperäsi määrittelee edelleenkin hyvin pitkälle sen, mihin voit yhteiskunnassa päätyä.
Olen eri. Loukkaannut turhaan ja haet sävyjä, joita tuossa ei ollut. Minä ymmärrän häntä, vaikka en ole stadilainen, enkä edes kaupunkilainen. Kansallinen identiteetti ei välttämättä ole kaikilla kovin vahva, vaan ihmisiin suhtaudutaan aina ensisijaisesti yksilöinä. Olen sikäli samanlainen. Olen toki suomalainen, mutta ei minullakaan ole mitään vahvaa yhteenkuuluvuuden tunnetta kenenkään kanssa vain kansalaisuuden perusteella. On olemassa termi globalisti, mikä tietyiltä osin kuvaa ilmiötä. Olemme ihmisiä, eikä tietty kansalaisuus, asuinpaikka, kieli tms. anna mitään tai vie mitään yksilöltä pois.
Minusta kansallinen identiteetti tarkoittaa vain, että tunnistaa itsensä esimerkiksi tässä tapauksessa suomalaiseksi ja pitää suomalaisia tietyllä tavalla muista erottuvia kieleltä, kulttuurilta tai perimältä. Ei kansallisidentiteetti tarkoita, että sen pitäisi olla aina etusijalla ihmisen elämässä ja verrattuna muihin identiteetteihin. En minäkään erityistä yhteenkuuluvuutta tunne suomalaisiin, enkä kyllä globalisteihinkaan, joita inhoan. Silti olen selvästi suomalainen ja tiedän tämän kansan erityisyyden sekä erottuvuuden muista.
Miksi inhoat globalisteja? Vähintäänkin erikoista, sillä minusta se on lopulta terveempi ihmiskäsitys. Kansallisvaltiot ovat toki erittäin tarpeellisia käytännön elämän kannalta silloin, kun ne ovat perustaltaan vain ihmisiä varten, ei itse tarkoitus. Ja kansalaisilla on syytä ajatella jossakin mitassa asuinmaansa etua, mutta vastapainoksi kansallismielisyys kanavoi usein ihmisyyden heikkoja puolia, mikä on johtanut lukemattomiin sotiin, rasismiin, sortoon ja syrjintään, ryöstelyyn jne. Ne ovat toki ihmisyyden luonteenpiirteitä itsenäisestikin, mutta lakien ja sääntöjen avulla sivuun työnnettyjä. Kansallisuustunne on yleisin veruke, millä näitä epämiellyttäviä piirteitä on houkuteltu esiin ja minkä alla ne on koettu jopa positiivisiksi.
Koska olette kansani vihollisia. Haluatte hävittää kansallismielisyyden ja kansat tuollaisella valehtelulla ja vääristelyllä kuin sinäkin teet. Minä kun pidän kansastani ja haluaisin elää sen keskuudessa onnellisena.
Et siis ymmärtänyt mitään, etkä tunne termiä.
Tunnenpa ja selitit sen kuten olen sen aina ymmärtänyt.
Alue: Aihe vapaa
Ei varmasti ole helppoa. Ennen ei kenelläkään ole käynyt edes mielessä, että muiden pitäisi järjestää elämisen edellytykset itselle sinne, missä sattuu olemaan, vaan niiden puuttuessa on ollut itsestäänselvyys lähteä etsimään niitä muualta. Koko ihmiskunnan historia on ollut tuota, nykyinen asenne on hyvin tuore ilmiö. Eikä pidemmän päälle ollenkaan kestävä, koska olosuhteiden muutos on pysyvä tila ja siihen on sopeuduttava tai tippuu kyydistä. Maaseutukylät yleistyivät Suomessa myöhään ja niiden kulta-aika kesti sen verran kuin ihmisille riitti pääosin omavarainen elämä. Kun monelle on tarjolla parempaa muualla, he lähtevät. Osa taas tahtoisi jatkaa vanhassa, mutta unohtaa, että sitä varten muiden pitäisi uhrata elämänsä heille ja jättää omat unelmansa täyttämättä.