Lue keskustelun säännöt.
Onko suomalainen identiteetti syntynyt muka vasta 1800-luvulla?
22.07.2026 |
Onhan meillä ollut esimerkiksi oma kieli jo paljon pidempään. Emme me koskaan ole olleet aivan ruotsalaisia tai venäläisiä, vaikka kyseisten valtioiden alaisuudessa olemme olleetkin.
Kommentit (539)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On, mutta niin tuo idea kansallisuudesta on monessa muussakin maassa syntynyt. Kansallisuutta ei vain yksinkertaisesti ajateltu.
Karjalaiset sanoivat 1500 - 1700 -luvuilla meitä ruotseiksi, riikinruotsalaiset suomalaisiksi.
Mitä hölynpölyä.
Olisiko helpompi teidän mennä kouluun, opiskella ja sivistää itseänne, sen sijaan, että keksitte asioita päästänne?
Taidat ajatella Suomen karjalaisia (murteen, ei kielen puhujia) ja tuo toinen Karjalan kielisiä itäkarjalaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se mihin kansanosaan joku kuuluu, ei kerro kaikkea hänen juuristaan.
Sukututkimuksessa tunnetaan käsite "rahvaaseen vajonneet "
Minusta ns. rahvaassa ei ole mitään häpeämistä.
Erikoinen käsite, ei aiemmin tuttu. Tarkoittaako se siis luokkaretkeä alaspäin? Että on esim ollut talollinen mutta sitten joutunut mäkitupalaiseksi, tai vastaavaa? Mitä rahvaalla on tarkoitettu?
Puhun esimerkiksi vaikka geeniperimästä, historiasta. Itselläni on joka ikisestä säädystä kaikki esivanhemmat. Kaukaa menneisyydestä myös kuninkaita, jos Geni on totta.
Tästä muuten unohtui yksi sääty. Sotilassääty.
Tuliko jo käsityöläisen mainittua?
Näitä löyty: kuninkaat, aatelisto, papisto, kauppiaat ym. porvaristo, virkamiehet, sotilaat, käsityöläiset, torpparit, talonpojat. Akateemiset, duunarit.
.
Käsityöläiset on mielenkiintoinen tapaus. Nykynäkökulmasta voisi ensin tulla mieleen, että käsityö on työläisammatti ja jäisi alimpaan luokkaan. Sen tiedon perusteella, mitä olen löytänyt, mestarikirjan saanut käsityöläinen luokiteltiin kuitenkin porvaristoon. Ja onhan siinä sikäli järkeä, että silloin toimittiin yleensä jo itsenäisenä yrittäjänä ja ehkä työllistettiinkin oppipoika ja kisällejä. Näiden osa taisi sitten olla lukeutua rahvaaseen, vaikka olisivat työllistäneet itsensä omatoimisesti.
Käsityöläisiä oli hyvin vaihtelevalla statuksella alasta ja asemasta riippuen. Oli hyvin varakkaita, kohtalaisesti toimeentulevia sekä äärimmäisen köyhiä.
Olivat porvareita. Käsityöläiset.
Käsityöläiset olivat etenkin maalaisyhteisöissä selkeästi korkeassa arvossa. Esimerkiksi seppä oli välttämätön osa yhteisöä, ja vanhastaan suorastaan myyttinen hahmo Hefaistoksen ja Ilmarin tapaan. Sitten kun yhteiskunta kehittyi, arvoon nousivat myös muurarien, räätälien ja suutarien sekä peltiseppien ammattikunnat.
Kun puhutaan käsityöläisistä säätynä, puhutaan miehistä. Naiset saivat elinkeinovapauden Suomessa vasta 1860-luvulla, eikä sen jälkeenkään esimerkiksi langan, kankaan tai arkivaatteiden valmistusta nähty ammattina vaan enemmänkin kaikkien osaamans kotiaskareena. Sen sijaan esimerkiksi modistit olivat varhaisia naisyrittäjiä.
Muinaisessa Suomessa sepät olivat nimenomaan shamaaneja. Raudantakomista pidettiin maagisia voimia edellyttävänä hommana. Itse rauta (tai metallit) ovat olleet suomalais-ugrilaisissa kulttuureissa todella jalokivien asemassa. Shamaaneilla on vielä 1800-luvullakin ollut aina metalliesineitä rummussaan ja asussaan.
Kalevalasta voi lukea kohdat raudan synty ja seppä Ilmarisen tapa taikoa miekat ja muut, Sampokin!
Uusien tutkimusten mukaan Suomessa myös kerättiin järvimalmia, josta valmistettiin rautaa joka taottiin jopa miekoiksi (vaikka laatu ei ollut huippua).
Unkarin kielen sana kaunis eli 'szép' tulee luultavasti sanasta 'śeppä' eli suomeksi seppä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On, mutta niin tuo idea kansallisuudesta on monessa muussakin maassa syntynyt. Kansallisuutta ei vain yksinkertaisesti ajateltu.
Karjalaiset sanoivat 1500 - 1700 -luvuilla meitä ruotseiksi, riikinruotsalaiset suomalaisiksi.
Mitä hölynpölyä.
Olisiko helpompi teidän mennä kouluun, opiskella ja sivistää itseänne, sen sijaan, että keksitte asioita päästänne?
Oli ruotsin uskoinen eli ev.lut. ja oli rys**** uskoinen eli ortodoksisuus. Silloin merkitsevää. Viime mainittu sai nimityksensä, koska tuli Venäjän suunnalta vaikka onkin paljon vanhempaa perua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ruotsi salli suuret kuolonvuodet sekä iso- ja pikkuvihan, jättivät meidät oman onnen nojaan ja oli ollut tuolloin alkuun vastahakoinen tekemään näille mitään ja ennen kuin vasta sitten kun niistä oli isompi uhka heille Itämeren taakse.
Itsellä tökkivät nuo aikakaudet kaikista eniten myös. Miksi iso- ja pikkuvihan aikana Ruotsi ei auttanut meitä mitenkään? Käsittämätöntä
Isoviha ei ollut mikään itsenäinen ajanjakso, jolloin venäläiset vain keksivät, että vallataanpa tuo Suomi tuosta. Sehän oli osa parikymmentä vuotta kestänyttä suurta Pohjan sotaa, jossa Tanskan, Puolan ja Venäjän muodostama liittokunta yritti vallata takaisin alueita, jotka Ruotsi oli aiemmin vallannut niiltä. Eli ihan normaalia ajan sodankäyntiä: Ruhtinaat, kuninkaat, sulttaanit ja mitä valtaherroja nyt missäkin on, koettavat laajentaa valta-aluettaan. Ja tämä täysin riippumatta siitä, mitä porukkaa alueella asuu.
Muistakaamme, että Ruotsiin kuului paljon muitakin vieraskielisiä alueita kuin "Itämaa" eli Suomi. Oli Viroa, Latviaa, Skånea (joka ei silloin ollut vielä ruotsalaistunut), Norjaa, osia Saksasta. Totta hitossa Ruotsin kruunu olisi halunnut pitää kaikki alueensa itsellään. Mutta aina ei resurssit riitä. Ruotsilla siis oli alueita jos missä, ja Ruotsin kuningas kuljetteli armeijaansa niiden ulkopuolellakin taistelemassa. Kuuluisa oli mm. Pultavan taistelu. Pultava sijaitsee nykyisen Ukrainan alueella. Ei ihan kaikkialle sotajoukkoja liiennyt. Kai siihen jotain strategisia syitä oli, että kannattaa mieluummin koettaa lyödä Venäjän armeija jossain Pultavassa kuin puolustaa maan itärajaa.
"Ruotsi" ei ollut mikään valtio, joka olisi tuossa voinut tehdä jotakin. Ruotsi oli pitkälti Ruotsin kuningas ja osa maan aatelistoa (joka muodosti upseeriston). Nämä päättivät, missä soditaan. Kuningas jäi kesken sotaa Osmanien valtakunnan sulttaanin hoviin lojuskelemaan vuosikausiksi. Aatelisto taisi kyllä saada Kaarle-kuninkaan sotaretkistä lopulta itsekin tarpeekseen. Ei muutkaan säädyt oikein arvostaneet sitä, että kuningas on vuosikausia ulkomailla, mutta minkäs teet.
Maan vallanneille venäläisille suomalaiset olivat ruotseja, niitä samoja, jotka heidän maahansa niin usein olivat hyökänneet. Olihan suomalaisia ollut mukana Kaarle XII:n armeijassa Venäjää vastana sotimassa. Totta kai vihollismaasta riistettiin kaikki mahdollinen oman armeijan tarpeisiin.
Herrasväkea Suomesta kyllä lähti Pohjanlahden toiselle puolelle turvaan. Oliko joku sellainen "me", joka oli jotenkin samassa veneessä tuolloin?
Tuo, että riistettiin kaikki mahdollinen oman armeijan tarpeisiin on aika vähättelevästi sanottu. Joukkomurhia, kidutuksia, alueiden ja kaupunkien tuhoamisia, orjiksi vientiä. Nälkä, kun pellot oli poltettu ja kotieläimet tapettu.
Kuulostaa Operaatio Barbarossalta, mutta eri suuntaan toteutettuna.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se mihin kansanosaan joku kuuluu, ei kerro kaikkea hänen juuristaan.
Sukututkimuksessa tunnetaan käsite "rahvaaseen vajonneet "
Minusta ns. rahvaassa ei ole mitään häpeämistä.
Erikoinen käsite, ei aiemmin tuttu. Tarkoittaako se siis luokkaretkeä alaspäin? Että on esim ollut talollinen mutta sitten joutunut mäkitupalaiseksi, tai vastaavaa? Mitä rahvaalla on tarkoitettu?
Puhun esimerkiksi vaikka geeniperimästä, historiasta. Itselläni on joka ikisestä säädystä kaikki esivanhemmat. Kaukaa menneisyydestä myös kuninkaita, jos Geni on totta.
Tästä muuten unohtui yksi sääty. Sotilassääty.
Tuliko jo käsityöläisen mainittua?
Näitä löyty: kuninkaat, aatelisto, papisto, kauppiaat ym. porvaristo, virkamiehet, sotilaat, käsityöläiset, torpparit, talonpojat. Akateemiset, duunarit.
.
Geenit on vähän eri asia kuin historiantutkimus. Mitä sukututkimuksen piirissä käytetty käsite "rahvaaseen vajonneet" siis tarkoittaa?
Kysy AI:lta termiä sanalla mitä tarkoittaa rahvaaseen vajonnut sukututkimuksessa. Yhteiskunnallinen status muuttui. Mentiin naimisiin alempisäätyisen kanssa. Vararikko yms. Monia syitä.
Eikö olisi voinut tapahtua rahvaasta nousua jos meni naimisiin ylempisäätyisen kanssa? Miksi se ylempi vajosi alas eikä alempi noussut ylös?
En tiedä.
Mietin juuri tuota ja muistin tämän liittyen oman sukuni tutkimuksiin.
Papit saattoivat mennä naimisiin ylempää säätyä olevan naisen kanssa.
Pappissäätyyn kuuluva nainen saattoi mennä naimisiin talonpojan kanssa ym.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luin jostain sodista. Liettualaiset nimittivät Suomen alueen sotilaita ruotseiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se mihin kansanosaan joku kuuluu, ei kerro kaikkea hänen juuristaan.
Sukututkimuksessa tunnetaan käsite "rahvaaseen vajonneet "
Minusta ns. rahvaassa ei ole mitään häpeämistä.
Erikoinen käsite, ei aiemmin tuttu. Tarkoittaako se siis luokkaretkeä alaspäin? Että on esim ollut talollinen mutta sitten joutunut mäkitupalaiseksi, tai vastaavaa? Mitä rahvaalla on tarkoitettu?
Puhun esimerkiksi vaikka geeniperimästä, historiasta. Itselläni on joka ikisestä säädystä kaikki esivanhemmat. Kaukaa menneisyydestä myös kuninkaita, jos Geni on totta.
Tästä muuten unohtui yksi sääty. Sotilassääty.
Tuliko jo käsityöläisen mainittua?
Näitä löyty: kuninkaat, aatelisto, papisto, kauppiaat ym. porvaristo, virkamiehet, sotilaat, käsityöläiset, torpparit, talonpojat. Akateemiset, duunarit.
.
Käsityöläiset on mielenkiintoinen tapaus. Nykynäkökulmasta voisi ensin tulla mieleen, että käsityö on työläisammatti ja jäisi alimpaan luokkaan. Sen tiedon perusteella, mitä olen löytänyt, mestarikirjan saanut käsityöläinen luokiteltiin kuitenkin porvaristoon. Ja onhan siinä sikäli järkeä, että silloin toimittiin yleensä jo itsenäisenä yrittäjänä ja ehkä työllistettiinkin oppipoika ja kisällejä. Näiden osa taisi sitten olla lukeutua rahvaaseen, vaikka olisivat työllistäneet itsensä omatoimisesti.
Käsityöläisiä oli hyvin vaihtelevalla statuksella alasta ja asemasta riippuen. Oli hyvin varakkaita, kohtalaisesti toimeentulevia sekä äärimmäisen köyhiä.
Olivat porvareita. Käsityöläiset.
Käsityöläiset olivat etenkin maalaisyhteisöissä selkeästi korkeassa arvossa. Esimerkiksi seppä oli välttämätön osa yhteisöä, ja vanhastaan suorastaan myyttinen hahmo Hefaistoksen ja Ilmarin tapaan. Sitten kun yhteiskunta kehittyi, arvoon nousivat myös muurarien, räätälien ja suutarien sekä peltiseppien ammattikunnat.
Kun puhutaan käsityöläisistä säätynä, puhutaan miehistä. Naiset saivat elinkeinovapauden Suomessa vasta 1860-luvulla, eikä sen jälkeenkään esimerkiksi langan, kankaan tai arkivaatteiden valmistusta nähty ammattina vaan enemmänkin kaikkien osaamans kotiaskareena. Sen sijaan esimerkiksi modistit olivat varhaisia naisyrittäjiä.
Muinaisessa Suomessa sepät olivat nimenomaan shamaaneja. Raudantakomista pidettiin maagisia voimia edellyttävänä hommana. Itse rauta (tai metallit) ovat olleet suomalais-ugrilaisissa kulttuureissa todella jalokivien asemassa. Shamaaneilla on vielä 1800-luvullakin ollut aina metalliesineitä rummussaan ja asussaan.
Kalevalasta voi lukea kohdat raudan synty ja seppä Ilmarisen tapa taikoa miekat ja muut, Sampokin!
Uusien tutkimusten mukaan Suomessa myös kerättiin järvimalmia, josta valmistettiin rautaa joka taottiin jopa miekoiksi (vaikka laatu ei ollut huippua).
Unkarin kielen sana kaunis eli 'szép' tulee luultavasti sanasta 'śeppä' eli suomeksi seppä.
Kun puhut ugreista ja noista asioista, puhut nyt varmaan karjalaisista.
Karjalan väestö on ihan oma lukunsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opetusministeri Olli-Pekka Heinonen selitti ruotsinkielen kuuluvan suomalaisten "kansalliseen identiteettiin" (??!)
Siis kieli jota ei osata "kuuluu identiteettiin"?
Tosin hän oppi tämän "puolueettomalta taholta" Svenska folktingetin Henrik Laxilta 😄😄😄
No, aika monen perussuomalaisen puolue- ja kansallisidentiteettiin kuuluu aivan keskeisenä osana suhde ruotsin kieleen. Joten ainakin siltä osin tuo pitää paikkansa.
Asian voi ajatella niin, että ruotsin kieli kuuluu tietysti suomenruotsalaisten identiteettiin. Hekin ovat Suomen asukkaita ja Suomen valtion kansalaisia, eli suomalaisia siinä mielessä, vaikkeivät etnisesti suomalaisia.
Suomenruotsihan on kielenä erilaista kuin Ruotsissa puhuttu. Sekä sanasto että ääntäminen on erilaista ja osittain kieli on saanut vaikutteita suomesta lauserakenteisiinkin. Siten voidaan sanoa, että suomenruotsi sisältää suomalaisuutta, vaikkei se ole suomen kieltä.
Ruotsin sana pojke on muuten otettu suomen sanasta poika. Loppupääte -ke on diminutivi eli vähän sama kuin suomen -nen. Pojke on siis poikanen. Sana löytyy riikinruotsista jo keskiajalta.
Tarkoitin karjalaisille tässä yhteydessä Ruotsin (sis. Suomi) ja Venäjän välillä aina asunutta ja edelleen (valitettavasti vain rippeinä) asuvaa kansaa, toki virheellisesti ajatuksissani sisällyttäen heihin myös pienemmät Karjalan alueen kansat, kuten vepsäläiset. En siis tarkoita suomalaisia, jotka asuivat Suomeen kuuluneen Karjalan alueella. Osa heistä oli ortodokseja etenkin Raja-Karjalassa mutta suurin osa luterilaisia. Viipuri oli 1930-luvulle tultaessa Suomen kansainvälisin ja siten varmasti myös monitunnustuksellisin kaupunki (tätä en tosin tiedä varmaksi asiaksi, oletan vain), mutten tarkoittanut sitäkään.
Jos kuvittelet, että ei ole muita karjalaisia kuin suomalaiset, kannattaa opiskella aihetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on ollut todella mielenkiintoinen keskustelu ja on ollut hienoa oppia lisää suomalaisuudesta. Samalla on hieman uuvahtanut olo. Voinko kokea kansallisen identiteettini suomalaiseksi, vaikka en osaisi juurta jaksain Suomen historiaa, kielemme kehitysvaiheita ja geeniperimän yksityiskohtia. Onko väärin rakentaa kansallinen identiteetti "yksinkertaisesti" oman kielen ja vaikka sitten lähihistorian pohjalle? Onko se jotenkin huono asia, vaikka taideihmiset olisivat luoneetkin kansallisromanttisena kautena tietynlaista identiteettiä suomalaisille? EI se nyt kuitenkaan ihan tyhjästä ole syntynyt.
Vierailija kirjoitti:
Kuvaavaa on se, että AP käyttää fennomaanien iskulausetta, jonka J. V. Snellman teki tunnetuksi 1861 ja jonka alkuperä on 1800-luvulla.
Kansallisuusaatetta tuotetaan massamedian ja instituutioiden avulla. Lehdistö synnytti käsityksen jaetusta todellisuudesta jonka jäsenet eivät tule koskaan tapaamaan toisiaan tosielämässä, mutta ovat silti jollain tavalla suhteessa toisiinsa. Instituutiot loivat rakenteet joiden avulla tuotettiin kansallista identiteettiä ja jaettua kokemusta.
Kirjakieli on keinotekoinen kieli joka tehtiin yhdistelemällä itä- ja länsimurteita. Ennen kirjakieltä ei ollut yleiskieltä ja ihmiset luultavasti ymmärsivät toisiaan huomattavasti heikommin ympäri Suomea kuin nykyään.
Rautateiden takia luotiin yhteinen aika. Sitä ennen oli vain paikallisia aikoja, jotka mitattiin auringon mukaan. keskipäivä oli silloin kun aurinko oli korkeimmillaan.
Suomessa merkittävä ero kulttuurisesti ja kielellisesti on ollut itä-länsi -raja. Professori Sarmela aikoinaan puhui aina kovan leivän kulttuurista, eli länsisuomalainen elämäntapa syödä kuivunutta ruisleipää varakkaammalla Pohjanmaalla, ja pehmeän leivän piirakkakulttuurista, joka vallitsi köyhemmässä mutta iloisemmassa idässä. Voidaan puhua myös vihta-vasta -rajasta.
Tämä itä-länsi -jako maassamme on myös se kuuluisa geenettinen raja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuvaavaa on se, että AP käyttää fennomaanien iskulausetta, jonka J. V. Snellman teki tunnetuksi 1861 ja jonka alkuperä on 1800-luvulla.
Kansallisuusaatetta tuotetaan massamedian ja instituutioiden avulla. Lehdistö synnytti käsityksen jaetusta todellisuudesta jonka jäsenet eivät tule koskaan tapaamaan toisiaan tosielämässä, mutta ovat silti jollain tavalla suhteessa toisiinsa. Instituutiot loivat rakenteet joiden avulla tuotettiin kansallista identiteettiä ja jaettua kokemusta.
Kirjakieli on keinotekoinen kieli joka tehtiin yhdistelemällä itä- ja länsimurteita. Ennen kirjakieltä ei ollut yleiskieltä ja ihmiset luultavasti ymmärsivät toisiaan huomattavasti heikommin ympäri Suomea kuin nykyään.
Rautateiden takia luotiin yhteinen aika. Sitä ennen oli vain paikallisia aikoja, jotka mitattiin auringon mukaan. keskipäivä oli silloin kun aurinko oli korkeimmillaan.
Suomessa merkittävä ero kulttuurisesti ja kielellisesti on ollut itä-länsi -raja. Professori Sarmela aikoinaan puhui aina kovan leivän kulttuurista, eli länsisuomalainen elämäntapa syödä kuivunutta ruisleipää varakkaammalla Pohjanmaalla, ja pehmeän leivän piirakkakulttuurista, joka vallitsi köyhemmässä mutta iloisemmassa idässä. Voidaan puhua myös vihta-vasta -rajasta.
Tämä itä-länsi -jako maassamme on myös se kuuluisa geenettinen raja.
Toisaalta pullonkaulailmiön vaikutuksesta suomalaisten geeniperimä on harvinaislaatuinen.
https://www.pfizer.com/news/articles/how-finland%E2%80%99s-unique-genet…
Englannissa tosiaan maasto ja tieti yhdistivöt ihmisiä, kuljettiin pitkiä matkoja ja vapaammin kylien ja kaupunkien välillä. Meillä Suomessa metsät, järvet, joet ja vaarut pitivät ihmisiä erillään ja loivat rajoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka kansallisuus käsitteenä muodostui nykyisenlaiseksi vasta 1800-luvulla, ihmisillä oli kyllä käsitys kansoista ja kokemus kansallisuudesta paljon aiemminkin. Esimerkiksi englantilaisilla oli viimeistään 1400-luvulla käsitys englantilaisuudesta, joka pysyi aika samanlaisena 1900-luvulle asti (ja sen jälkeen tuosta perinteisestä englantilaisuudesta tuli jotain hävettävää, mutta se on jo eri juttu se).
Voi ajatella vaikka niin, että mitä vaikeampi on ollut matkustaa paikasta toiseen, sitä tiiviimpi yhteisö on ollut pienemmällä maantieteellisellä alueella. Jos ihminen ei todennäköisesti matkustanut 10 kilometrin säiteeltä mihinkään, se oma maailma rajoittui periaatteessa siihen. + sen lisäksi sitten perimätieto, uutiset, huhut, kirjoitettu historia, kirjallisuus jne. jotka kulkivat potentiaalisesti koko kielialueen sisällä, ja joiden ansiosta ihmisillä oli kuitenkin enemmän yhteistä samaa kieltä puhuvien kuin täysin ulkopuolisten kanssa.
Kiitos! Tuo oli tärkeä lisä tähän keskusteluun tuo matkustamisen vaikeuden mukaan tuominen. Juuri tuosta syystä esim. Pohjois-Kaukasiassa on ihan järjetön määrä pieniä kansoja. Vuoristot olivat niin läpitunkemattomia, ilmeisesti, että siellä ei päässyt syntymään mitään yhteiskulttuuria. Kieliäkin siellä on tolkuttomasti. Ehkä Balkanilla juuri tästä syystä myös...? Englannissa maastonmuodot sallivat ilmeisesti yhtenäiskulttuurin. Suomessa etäisyydet ovat aina olleet pitkät, ja sama tendenssi näkyy nyt omalla tavallaan, kun "syrjäseudut" tyhjenevät kaikkien pakkautuessa muutamiin kaupunkeihin. (vähän ot, sori)
Myös vähän ot, sori mutta syrjäseudut eivät tyhjene vaan ne tyhjennetään kun asukkaat pakotetaan pakkautumaan kaupunkeihin. Ei tietenkään aseilla eikä uhkaillen mutta tekemällä asumisen siellä vaikeaksi ellei jopa mahdottomaksi, palveluiden lakkauttamisella, koulut, terveydenhoito, kaupat, julkinen liikenne jne jne.
"pakotetaan pakkautumaan"
Tämä on kovin tunteenomainen ja subjektiivinen näkökulma siihen prosessiin, jossa itä- ja pohjoissuomalainen maaseutu kävi elinkelvottomaksi 1950-1980-luvuilla. Nuoriso muutti sinne, missä töitä ja ansaitsemisen mahdollisuuksia oli. Rakennemuutos.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opetusministeri Olli-Pekka Heinonen selitti ruotsinkielen kuuluvan suomalaisten "kansalliseen identiteettiin" (??!)
Siis kieli jota ei osata "kuuluu identiteettiin"?
Tosin hän oppi tämän "puolueettomalta taholta" Svenska folktingetin Henrik Laxilta 😄😄😄
No, aika monen perussuomalaisen puolue- ja kansallisidentiteettiin kuuluu aivan keskeisenä osana suhde ruotsin kieleen. Joten ainakin siltä osin tuo pitää paikkansa.
Tunnen livenä yhden persun joka on lähisukulaiseni. Emme ole missään väleissä. Hän halveksii ruotsalaisia, naureskelee heille.
Onneton on unohtanut, että hänenkin sukunimensä on suomennettu ruotsista, kyseinen suku on Ruotsista. Ja lisäksi toisen vanhempansa sukujuuret menevät Ruotsin, Saksan ym. renessanssi - ja keskiajan aatelissukuihin. Ei ole edes suomalaisen näköinen. Todella pitkå, piirteet täysin ruotsalaiset. Ns. oikein varsinainen prototyyppi :D
Mutta kunhan vouhottaa persujen vouhotusta ja halveksii juuriaan eikä tajua sitä. Tai ei välitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On, mutta niin tuo idea kansallisuudesta on monessa muussakin maassa syntynyt. Kansallisuutta ei vain yksinkertaisesti ajateltu.
Karjalaiset sanoivat 1500 - 1700 -luvuilla meitä ruotseiksi, riikinruotsalaiset suomalaisiksi.
Mitä hölynpölyä.
Olisiko helpompi teidän mennä kouluun, opiskella ja sivistää itseänne, sen sijaan, että keksitte asioita päästänne?
Oli ruotsin uskoinen eli ev.lut. ja oli rys**** uskoinen eli ortodoksisuus. Silloin merkitsevää. Viime mainittu sai nimityksensä, koska tuli Venäjän suunnalta vaikka onkin paljon vanhempaa perua.
Siksi suomalainenkin oli ortodokseille "ruohti" tietyissä yhteyksissä ja varmasti riikinruotsalaiset puhui suomalaisista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On, mutta niin tuo idea kansallisuudesta on monessa muussakin maassa syntynyt. Kansallisuutta ei vain yksinkertaisesti ajateltu.
Karjalaiset sanoivat 1500 - 1700 -luvuilla meitä ruotseiksi, riikinruotsalaiset suomalaisiksi.
Eivät sanoneet, Suomi toimi Turku-Viipuri akselilla.
Viipurissa ja Karjalassa asui enemmän ruotsalaisia kuin muualla Suomessa yhteensä, pl. Turku.
Viipuri oli vielä sodan aikana Suomen toiseksi suurin kaupunki ja menettey Karjala suurin talousalueemme.
P.s. Stubbin isänkin juuret ovat Karjalassa.
Kannaksen ja Laatokan Karjalassa oli paljon suomenkielistä, alkuaan savosta tullutta väestöä ja myöhemmin tietysti kaupunkeihin tuli vaikka mitä väkeä. Luovutetun alueen evakoissa oli vain vähän oikeita karjalankielisiä kulttuurisesti karjalaisia ihmisiä, vain n. 7 %. Valtaosa evakoista oli suomenkielisiä. Osa sitten karjalan-, ruotsin- tai saamenkielisiä sekä muunkielisiä.
Sen sijaan pohjoisempana oli olemassa kulttuuriraja itäsavolaisten suomalaisten ja rajantakaisten aunuksen- ja vienankarjalaisten välillä, hehän olivat karjalaisia etnisesti sekä karjalankielisiä. Suomalaisista käytettiin sanaa ruotti (Ruotsin alainen) ja suomalaiset käyttivät karjalaisista haukkumasanoja kuten r yssä. Tämä karjalaisten haukkuminen on jatkunut pitkään, viimeksi olen kuullut 1990-luvulla että sukuani on Suomessa r yssitelty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opetusministeri Olli-Pekka Heinonen selitti ruotsinkielen kuuluvan suomalaisten "kansalliseen identiteettiin" (??!)
Siis kieli jota ei osata "kuuluu identiteettiin"?
Tosin hän oppi tämän "puolueettomalta taholta" Svenska folktingetin Henrik Laxilta 😄😄😄
No, aika monen perussuomalaisen puolue- ja kansallisidentiteettiin kuuluu aivan keskeisenä osana suhde ruotsin kieleen. Joten ainakin siltä osin tuo pitää paikkansa.
Tunnen livenä yhden persun joka on lähisukulaiseni. Emme ole missään väleissä. Hän halveksii ruotsalaisia, naureskelee heille.
Onneton on unohtanut, että hänenkin sukunimensä on suomennettu ruotsista, kyseinen suku on Ruotsista. Ja lisäksi toisen vanhempansa sukujuuret menevät Ruotsin, Saksan ym. renessanssi - ja keskiajan aatelissukuihin. Ei ole edes suomalaisen näköinen. Todella pitkå, piirteet täysin ruotsalaiset. Ns. oikein varsinainen prototyyppi :D
Mutta kunhan vouhottaa persujen vouhotusta ja halveksii juuriaan eikä tajua sitä. Tai ei välitä.
No ei Ruotsi häntä tunnusta, saati ne muinaiset keski-eurooppalaiset suvut. Nyt hän on suomalainen ja haluaa omaa etuaan. Ruotsin vihaaminen voi olla tuollainen reaktio suomalaisten asemaan historiassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuvaavaa on se, että AP käyttää fennomaanien iskulausetta, jonka J. V. Snellman teki tunnetuksi 1861 ja jonka alkuperä on 1800-luvulla.
Kansallisuusaatetta tuotetaan massamedian ja instituutioiden avulla. Lehdistö synnytti käsityksen jaetusta todellisuudesta jonka jäsenet eivät tule koskaan tapaamaan toisiaan tosielämässä, mutta ovat silti jollain tavalla suhteessa toisiinsa. Instituutiot loivat rakenteet joiden avulla tuotettiin kansallista identiteettiä ja jaettua kokemusta.
Kirjakieli on keinotekoinen kieli joka tehtiin yhdistelemällä itä- ja länsimurteita. Ennen kirjakieltä ei ollut yleiskieltä ja ihmiset luultavasti ymmärsivät toisiaan huomattavasti heikommin ympäri Suomea kuin nykyään.
Rautateiden takia luotiin yhteinen aika. Sitä ennen oli vain paikallisia aikoja, jotka mitattiin auringon mukaan. keskipäivä oli silloin kun aurinko oli korkeimmillaan.
Suomessa merkittävä ero kulttuurisesti ja kielellisesti on ollut itä-länsi -raja. Professori Sarmela aikoinaan puhui aina kovan leivän kulttuurista, eli länsisuomalainen elämäntapa syödä kuivunutta ruisleipää varakkaammalla Pohjanmaalla, ja pehmeän leivän piirakkakulttuurista, joka vallitsi köyhemmässä mutta iloisemmassa idässä. Voidaan puhua myös vihta-vasta -rajasta.
Tämä itä-länsi -jako maassamme on myös se kuuluisa geenettinen raja.
Toisaalta pullonkaulailmiön vaikutuksesta suomalaisten geeniperimä on harvinaislaatuinen.
https://www.pfizer.com/news/articles/how-finland%E2%80%99s-unique-genet…
En tiedä mistä geeniperimästä puhut. Koska sukuni geeniperimä menee länteen.
Joka ikisen ihmisen DNA on tutkittava erikseen ja jokaisen suvun historia ja asutushistoria on tutkittava erikseen.
Tarkoittaa sitä, että Suomen historia pitää kirjoittaa kokonaan uudelleen.
N1c - geeni tulee Karjalasta Suomeen. Sodan jälkeen tänne tuli 500 000 karjalaista ja heidän mukanaan N1c.
Jos nämä 500 000 pariutuivat kantaväestön kanssa, siitä tulee tuo erikoisuus, mutta se ei ole kaikilla.
PISA-tutkimus on totta.
Tätäkin aivopierua kannattaa 56 kansalaista.