Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko suomalainen identiteetti syntynyt muka vasta 1800-luvulla?
22.07.2026 |
Onhan meillä ollut esimerkiksi oma kieli jo paljon pidempään. Emme me koskaan ole olleet aivan ruotsalaisia tai venäläisiä, vaikka kyseisten valtioiden alaisuudessa olemme olleetkin.
Kommentit (562)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisit lukea kyseisestä linkistä itse. porthan esimerkiksi tutki suomalaista kansanrunoutta.
- eri
Mutta miten tunnettu hän on ollut yleisesti ottaen rahvaan keskuudessa?
Vastaus tuohon kysymykseen sisältynee toteamukseen, että hänen koko tuotantonsa on kirjoitettu latinaksi.
Rahvas alkoi kokea voimakasta, suomalaismiehistä kansallistunnetta luettuaan seuraavat Porthanin teokset:
- De dignitate Jarlorum in Svecia
- Chronicon Episcoporum Finlandensium annotationibus et sylloge monumentorum illustratum
- De praecipuis dialectis linguae Fennicae
Moni navettapiika varmaan opetteli latinaa ihan vain voidakseen lukea nuo.
Oma kansallismielinen heräämiseni alkoi siitä kun luin Porthanin teoksen De superstitione veterum Fennorum theoretica et practica. Suorastaan kiihotuin!
No et kiihottunut koska teoksen tekijänä ei ollut Porthan (oli valvoja) vaan Kristian Erik Lencqvist. Sori juntti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opetusministeri Olli-Pekka Heinonen selitti ruotsinkielen kuuluvan suomalaisten "kansalliseen identiteettiin" (??!)
Siis kieli jota ei osata "kuuluu identiteettiin"?
Tosin hän oppi tämän "puolueettomalta taholta" Svenska folktingetin Henrik Laxilta 😄😄😄
No, aika monen perussuomalaisen puolue- ja kansallisidentiteettiin kuuluu aivan keskeisenä osana suhde ruotsin kieleen. Joten ainakin siltä osin tuo pitää paikkansa.
Tunnen livenä yhden persun joka on lähisukulaiseni. Emme ole missään väleissä. Hän halveksii ruotsalaisia, naureskelee heille.
Onneton on unohtanut, että hänenkin sukunimensä on suomennettu ruotsista, kyseinen suku on Ruotsista. Ja lisäksi toisen vanhempansa sukujuuret menevät Ruotsin, Saksan ym. renessanssi - ja keskiajan aatelissukuihin. Ei ole edes suomalaisen näköinen. Todella pitkå, piirteet täysin ruotsalaiset. Ns. oikein varsinainen prototyyppi :D
Mutta kunhan vouhottaa persujen vouhotusta ja halveksii juuriaan eikä tajua sitä. Tai ei välitä.
No ei Ruotsi häntä tunnusta, saati ne muinaiset keski-eurooppalaiset suvut. Nyt hän on suomalainen ja haluaa omaa etuaan. Ruotsin vihaaminen voi olla tuollainen reaktio suomalaisten asemaan historiassa.
Jos ajattelee Ruotsin historian aikana tehneen Suomelle vääryyksiä, mikä saa ajattelemaan, että tämän päivän ruotsalaiset olisivat siitä vastuussa ja oikeutettu vihan kohde? Saako teitä syyttää esivanhempienne synneistä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisillä menee sekaisin käsitteet identiteetti, kulttuuri, kieli, kansallisuus ja kansalaisuus.
Kansalaisuus on pelkästään se, että virallisesti ollaan tietyn valtion kansalainen.
Kansallisuus on lähinnä sama kuin etnisyys, eli kuulut tiettyyn kansanryhmään, jolla voi olla oma kielensä ja kulttuurinsa, ehkä uskontokin.
Kulttuurilla ei tarkoita vain jotain taidetta yms. vaan yleensä tapoja ja tapaa ajatella ja toimia, perinteitä, uskomuksia, rituaaleja, ja sellaista. Ennen vanhaan tätä asiaa ei kovinkaan paljon ajateltu vaan samastuttiin siihen kyläyhteisöön tai kulttuuriryhmään, jossa kasvettiin. Aluksi tämä oli pitkälti se heimoyhteisö, kuten hämäläiset, savolaiset jne. Ruotsin vallan aikana ei saanut vapaasti liikkua tai ilman lupaa muuttaa kylästä muualle, joten eipä tavallinen kansa osannut verrata omaa olemistaan muihin Suomessa asuviin. Lisäksi yhteiskunta jakautui eri säätyihin ja niiden välillä oli myös kulttuurisia eroja.
Suomen kaupungeissa keskiajalla porvareissa (kauppiassäädyssä) ylin porukka oli saksalaisia, ruotsalaisia, muun maalaisia ja sitten pienporvarit ja käsityöläiset olivat pitkälti suomenkielisiä. Ruotsi-Suomen alueelle muutti keskiajalta alkaen väkeä ja Suomeenkin alkoi tulla mm. valloneja. Autonomian aikana Suomeen tuli väkeä yhä kauempaa mm. juutalaisia, tataareja, keksieurooppalaisia, jne.
Kulttuuri-identiteetti on enemmänkin 1800-luvun tuote niin, että ajattelivat alkoivat yhdistää valtion ja kansallisuuden ja kielen, syntyi ns. kansallisvaltion ajatus ja kansallisromantiikka, jossa keksittiin upeita historiallisia taustoja kansoille ja alettiin tehdä myös toden teolla tieteellistä tutkimusta aiheesta.
Identiteetti on usein osittain siis tarkoituksella rakennettu käsitys omasta kansallisuusryhmästä, mutta kulttuuri on taas ollut olemassa pidempään, suomalaisten osalta kielellämme ja kulttuurillamme on melko vanhat juuret.
Hyvin sanottu! Lisäisin vielä, että yksi aivan ratkaisevan keskeinen asia ihmisen identiteetissä on ollut uskonto. Uskonsotia käytiin Euroopassa vuosikymmeniä, ja Suomen / Ruotsin ("ruotsit") erotti venäläisistä ja karjalaisista kristinuskon haara. Katolisuus jäi uskonpuhdistuksen myötä marginaaliseksi, ja onkin mahdollista, että "itäraja railona aukesi" nimenomaan siitä syystä, että (jos ei-uskontotieteilijänä saa mutuilla) luterilaisuus on paljon kauempana kreikkalaiskatolisuudesta kuin roomalaiskatolisuus. Jokainen oli vielä 1900-luvun alkuun asti kristitty (tai Helsingissä ja muutamassa muussa isossa kaupungissa, kuten erinomaisesti tuotiin edellisessä viestissä esiin, muslimi tai juutalainen), ja kirkkoon kuulumattomuus oli iso asia vielä 1920-luvulla. Oliko uskonnonvapauslaki juuri tuolloin, en jaksa muistaa. Herätysliikkeiden myötä tuli toki myös variaatioita. Paikallisyhteisössä herran nuhteessa elämisellä oli vielä sosiaalinen funktionsa.
Onko Viipuri Karjalaa?
Se oli Ruotsin tärkein kaupunki Suomen alueella. Uskontona toisin kuin väität oli luterilaisuus. Puhut kuin karjalaiset olisivat jotain muuta kuin suomalaisia. Aivan kaistapäistä. Luovutettu Karjala asuttettin viljelijöillä muualta Suomesta, kun kuningas halusi eroon ortodokseista.
Viipuri ja Karjala oli ruotsalaisineen ja saksalaisineen paljon kansainvälisempi kuin muut Suomen alueet.
https://www.norstedts.se/bok/9789113024394/sveriges-historia-1350-1600
Kymijoen itäpuolihan oli suurimman osan 1700-lukua Venäjää, mikä nykyihmisiltä helposti unohtuu. Viipurin seutu ja siitä itään vielä pitempään kuin Suomen nykyinen Etelä-Karjala. Varmaan se jätti jonkin jäljen alueeseen, joka silti säilyi enimmäkseen suomalaisen rahvasväestön asuttamaan.
Varakkaimmilla oli tietysti resurssienkin puolesta parempi mahdollisuus muuttaa Ruotsin puolelle rajaa halutessaan, mutta ehkä tuo muun kansan pysyminen sijoiltaan kertoo osaltaan siitä, että tuohon aikaan kansallinen identiteetti ei ollut niin vahva, että se minkä vallan alla oltiin, olisi ollut tavalliselle tallaajalle elämän tärkeimpiä asioita.
Tähän liittyen anekdootti vähän etelämpää Euroopasta. 1900-luvun lopulla eräs henkilö totesi asuneensa elämänsä aikana neljässä eri maassa (tai neljän eri vallan alla), vaikka oli asunut elämänsä samassa asunnossa. Kyse oli Lvivin asukkaasta, ja valtiot olivat Puola, Saksa, Neuvostoliitto ja lopulta Ukraina. Että on näitä ollut ihan viime aikoinakin. Ihminen asuu ja elää elämäänsä (ei toki aina mukavissa olosuhteissa), vaikka valta ympärillä vaihtuisikin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka kansallisuus käsitteenä muodostui nykyisenlaiseksi vasta 1800-luvulla, ihmisillä oli kyllä käsitys kansoista ja kokemus kansallisuudesta paljon aiemminkin. Esimerkiksi englantilaisilla oli viimeistään 1400-luvulla käsitys englantilaisuudesta, joka pysyi aika samanlaisena 1900-luvulle asti (ja sen jälkeen tuosta perinteisestä englantilaisuudesta tuli jotain hävettävää, mutta se on jo eri juttu se).
Voi ajatella vaikka niin, että mitä vaikeampi on ollut matkustaa paikasta toiseen, sitä tiiviimpi yhteisö on ollut pienemmällä maantieteellisellä alueella. Jos ihminen ei todennäköisesti matkustanut 10 kilometrin säiteeltä mihinkään, se oma maailma rajoittui periaatteessa siihen. + sen lisäksi sitten perimätieto, uutiset, huhut, kirjoitettu historia, kirjallisuus jne. jotka kulkivat potentiaalisesti koko kielialueen sisällä, ja joiden ansiosta ihmisillä oli kuitenkin enemmän yhteistä samaa kieltä puhuvien kuin täysin ulkopuolisten kanssa.
Kiitos! Tuo oli tärkeä lisä tähän keskusteluun tuo matkustamisen vaikeuden mukaan tuominen. Juuri tuosta syystä esim. Pohjois-Kaukasiassa on ihan järjetön määrä pieniä kansoja. Vuoristot olivat niin läpitunkemattomia, ilmeisesti, että siellä ei päässyt syntymään mitään yhteiskulttuuria. Kieliäkin siellä on tolkuttomasti. Ehkä Balkanilla juuri tästä syystä myös...? Englannissa maastonmuodot sallivat ilmeisesti yhtenäiskulttuurin. Suomessa etäisyydet ovat aina olleet pitkät, ja sama tendenssi näkyy nyt omalla tavallaan, kun "syrjäseudut" tyhjenevät kaikkien pakkautuessa muutamiin kaupunkeihin. (vähän ot, sori)
Myös vähän ot, sori mutta syrjäseudut eivät tyhjene vaan ne tyhjennetään kun asukkaat pakotetaan pakkautumaan kaupunkeihin. Ei tietenkään aseilla eikä uhkaillen mutta tekemällä asumisen siellä vaikeaksi ellei jopa mahdottomaksi, palveluiden lakkauttamisella, koulut, terveydenhoito, kaupat, julkinen liikenne jne jne.
"pakotetaan pakkautumaan"
Tämä on kovin tunteenomainen ja subjektiivinen näkökulma siihen prosessiin, jossa itä- ja pohjoissuomalainen maaseutu kävi elinkelvottomaksi 1950-1980-luvuilla. Nuoriso muutti sinne, missä töitä ja ansaitsemisen mahdollisuuksia oli. Rakennemuutos.
Toisaalta... Kuitenkin vielä 1960-luvulla rakennettiin maaseutupitäjiinkin kyläkeskuksia, siis kauppoja ja muita palveluita. Eli vaikka osa lähti sieltä pienemmiltä kyliltä ja naulasi laudat ovien ja ikkunoiden eteen, osa ihmisistä kuitenkin työllistyi hyvinvointivaltiota rakentavan maan asiointikeskuksiin. Tuli kaupat, pankit, verovirastot, Kelan toimistot jne jne. Vireää on ollut toiminta ja elämä 1970- ja vielä 1980-luvullakin. Mutta johtuiko siitä, että oppilaitoksia ei ollut ja/tai lapsia syntyi ylipäänsä vähemmän, niin väki lähti ja jääneiden keski-ikä vanheni.
Tulkitsen tuon aiemman kommentin nimenomaan niin, että ei haikailla minnekään "suurta muuttoa" edeltäneelle 1940-50-luvulle vaan ajatellaan niitä palveluita (palveluyhteiskuntaa), joka oli voimassa 1970-luvulta alkaen myös pienemmillä paikkakunnilla. Sitä on purettu 2000-luvun alusta asti, noita palveluita.
Vähän ot, mutta ehkä tämä 2020-luvun puolivälin ja tulevaisuudenkin pohdinta liittyy yleiseen aiheeseen eli suomalaiseen identiteettiin, ainakin nyt paikallisidentiteetteihin jos ei kansalliseen.
"ajatellaan niitä palveluita (palveluyhteiskuntaa), joka oli voimassa 1970-luvulta alkaen myös pienemmillä paikkakunnilla"
Tämä on nähdäkseni kepulaista siltarumpupolitiikkaa, jossa tavoitteena oli pitää "koko maa pitää pitää asuttuna". Aivan yhtä utopistinen tavoite kuin pitää koko Siperia, koko Kanada, koko Norrbotten asuttuna.
Omat jo edesmenneet vanhempani ovat lähtöisin Konnevedeltä. Siellä ei ollut yliopistoon suunnanneille nuorille mitään tulevaisuutta.
Itse olen syntyperäinen helsinkiläinen. Sitä ovat myös lapseni (ja pian ensimmäinen lapsenlapseni).
Tuosta ovat monet Kekkoselle kiitollisia edelleen. Kainuussa puhutaan edelleen "kekkosteistä", kun oli alueita, jonne ei mennyt edes alkeellisia teitä. Oliko se sitten hyvä vai huono asia, että saatiin edes tiet tehtyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka kansallisuus käsitteenä muodostui nykyisenlaiseksi vasta 1800-luvulla, ihmisillä oli kyllä käsitys kansoista ja kokemus kansallisuudesta paljon aiemminkin. Esimerkiksi englantilaisilla oli viimeistään 1400-luvulla käsitys englantilaisuudesta, joka pysyi aika samanlaisena 1900-luvulle asti (ja sen jälkeen tuosta perinteisestä englantilaisuudesta tuli jotain hävettävää, mutta se on jo eri juttu se).
Voi ajatella vaikka niin, että mitä vaikeampi on ollut matkustaa paikasta toiseen, sitä tiiviimpi yhteisö on ollut pienemmällä maantieteellisellä alueella. Jos ihminen ei todennäköisesti matkustanut 10 kilometrin säiteeltä mihinkään, se oma maailma rajoittui periaatteessa siihen. + sen lisäksi sitten perimätieto, uutiset, huhut, kirjoitettu historia, kirjallisuus jne. jotka kulkivat potentiaalisesti koko kielialueen sisällä, ja joiden ansiosta ihmisillä oli kuitenkin enemmän yhteistä samaa kieltä puhuvien kuin täysin ulkopuolisten kanssa.
Kiitos! Tuo oli tärkeä lisä tähän keskusteluun tuo matkustamisen vaikeuden mukaan tuominen. Juuri tuosta syystä esim. Pohjois-Kaukasiassa on ihan järjetön määrä pieniä kansoja. Vuoristot olivat niin läpitunkemattomia, ilmeisesti, että siellä ei päässyt syntymään mitään yhteiskulttuuria. Kieliäkin siellä on tolkuttomasti. Ehkä Balkanilla juuri tästä syystä myös...? Englannissa maastonmuodot sallivat ilmeisesti yhtenäiskulttuurin. Suomessa etäisyydet ovat aina olleet pitkät, ja sama tendenssi näkyy nyt omalla tavallaan, kun "syrjäseudut" tyhjenevät kaikkien pakkautuessa muutamiin kaupunkeihin. (vähän ot, sori)
Myös vähän ot, sori mutta syrjäseudut eivät tyhjene vaan ne tyhjennetään kun asukkaat pakotetaan pakkautumaan kaupunkeihin. Ei tietenkään aseilla eikä uhkaillen mutta tekemällä asumisen siellä vaikeaksi ellei jopa mahdottomaksi, palveluiden lakkauttamisella, koulut, terveydenhoito, kaupat, julkinen liikenne jne jne.
"pakotetaan pakkautumaan"
Tämä on kovin tunteenomainen ja subjektiivinen näkökulma siihen prosessiin, jossa itä- ja pohjoissuomalainen maaseutu kävi elinkelvottomaksi 1950-1980-luvuilla. Nuoriso muutti sinne, missä töitä ja ansaitsemisen mahdollisuuksia oli. Rakennemuutos.
Toisaalta... Kuitenkin vielä 1960-luvulla rakennettiin maaseutupitäjiinkin kyläkeskuksia, siis kauppoja ja muita palveluita. Eli vaikka osa lähti sieltä pienemmiltä kyliltä ja naulasi laudat ovien ja ikkunoiden eteen, osa ihmisistä kuitenkin työllistyi hyvinvointivaltiota rakentavan maan asiointikeskuksiin. Tuli kaupat, pankit, verovirastot, Kelan toimistot jne jne. Vireää on ollut toiminta ja elämä 1970- ja vielä 1980-luvullakin. Mutta johtuiko siitä, että oppilaitoksia ei ollut ja/tai lapsia syntyi ylipäänsä vähemmän, niin väki lähti ja jääneiden keski-ikä vanheni.
Tulkitsen tuon aiemman kommentin nimenomaan niin, että ei haikailla minnekään "suurta muuttoa" edeltäneelle 1940-50-luvulle vaan ajatellaan niitä palveluita (palveluyhteiskuntaa), joka oli voimassa 1970-luvulta alkaen myös pienemmillä paikkakunnilla. Sitä on purettu 2000-luvun alusta asti, noita palveluita.
Vähän ot, mutta ehkä tämä 2020-luvun puolivälin ja tulevaisuudenkin pohdinta liittyy yleiseen aiheeseen eli suomalaiseen identiteettiin, ainakin nyt paikallisidentiteetteihin jos ei kansalliseen.
"ajatellaan niitä palveluita (palveluyhteiskuntaa), joka oli voimassa 1970-luvulta alkaen myös pienemmillä paikkakunnilla"
Tämä on nähdäkseni kepulaista siltarumpupolitiikkaa, jossa tavoitteena oli pitää "koko maa pitää pitää asuttuna". Aivan yhtä utopistinen tavoite kuin pitää koko Siperia, koko Kanada, koko Norrbotten asuttuna.
Omat jo edesmenneet vanhempani ovat lähtöisin Konnevedeltä. Siellä ei ollut yliopistoon suunnanneille nuorille mitään tulevaisuutta.
Itse olen syntyperäinen helsinkiläinen. Sitä ovat myös lapseni (ja pian ensimmäinen lapsenlapseni).
Tuosta ovat monet Kekkoselle kiitollisia edelleen. Kainuussa puhutaan edelleen "kekkosteistä", kun oli alueita, jonne ei mennyt edes alkeellisia teitä. Oliko se sitten hyvä vai huono asia, että saatiin edes tiet tehtyä.
Oli varmasti hyvä asia kainuulaisten näkökulmasta. Silti päinvastainen asia kuin "pakotetaan pakkautumaan".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On, mutta niin tuo idea kansallisuudesta on monessa muussakin maassa syntynyt. Kansallisuutta ei vain yksinkertaisesti ajateltu.
Karjalaiset sanoivat 1500 - 1700 -luvuilla meitä ruotseiksi, riikinruotsalaiset suomalaisiksi.
Mitä hölynpölyä.
Olisiko helpompi teidän mennä kouluun, opiskella ja sivistää itseänne, sen sijaan, että keksitte asioita päästänne?
Taidat ajatella Suomen karjalaisia (murteen, ei kielen puhujia) ja tuo toinen Karjalan kielisiä itäkarjalaisia.
Näin varmaan. Monet nuoremmat eivät näköjään tunne suomalais-ugrilaisia kansoja lainkaan. Eivät tajua, että Suomen Pohjois-Karjalassa puhutaan suomen savonmurteen itäistä muotoa, ja Etelä-Karjalassa taas suomen kaakkoismurteita. Kyse on murteista, ei kielestä. Ja kulttuuri on sekin suomalaista. Sitä on vaan ruvettu kutsumaan "karjalanmurteeksi", koska siinä on vaikutteita oikeasta karjalan kielestä.
Rajan takana on oikea KARJALAN kansa, joka puhuu karjalaa. Suomen puolella on ollut myös karjalankielisiä kyliä, ei montaa mutta osa Vanhassa Suomessa, osa raja-alueella Pohjois-Karjalassa. Lisäksi Suomeen on muuttanut karjalankielistä väestöä. Siksi nykyään karjalan kielellä on Suomessa virallinen vähemmistökielen asema vuodesta 2009.
Tässä esimerkkejä karjalankielestä sen eri murteilla.
https://www.facebook.com/Karjalazet/videos/karjalan-kieli-el%C3%A4y/149…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen 1800-lukua ei oikein ollut kansallisuusaatetta. Ihmiset olivat lähinnä jonkin hallitsijan alamaisia ja uskontokunnan edustajia.
Mutta eivät suomalaiset ole toisaalta olleet ruotsalaisia eivätkä venäläisiä koskaan, myös he ovat käyttäneet käsitettä suomalaiset. Emme minusta ole olleet osa muuta kansanryhmää vaan ihan oma esim kieliryhmämme
Käsite Suomi laajeni jatkuvasti. Alkujaan se oli vain Turun seutu, Varsinais-Suomi. Vielä 1600-luvulla nykyisen Pohjanmaan ei ajateltu olevan Suomea.
Kuitenkin Pohjanmaalla puhuttiin silloin jo suomea, vai puhuttiinko? Itse liitän kulttuurisen identiteetin vahvasti kieleen
Nimenomaan moderni aika synnytti tuon kytköksen. Aikaisemmin muut asiat kuin kieli olivat tärkeämpiä identiteetille ja ihmiset saartoivat myös olla monikielisiä.
Ja jos vaikka ajatellaan ruotsinkielistä yläluokkaa, eivät hekään tuntuneet yhteenkuuluvuutta ruotsinkielisen rahvaan kanssa. Rahvas oli rahasta, olipa sitten suomen- tai ruotsinkielistä.
...ja aateli oli aatelista kielestä ja maasta riippumatta. Aateli seurusteli keskenään kansainvälisissä piireissä, aivan kuten globaalien firmojen johto nykyään, jos haluaa jotain konkreettista vertailukohtaa. Valtaakin globaaleilla bisnesihmisillä saattaa olla samassa määrin (tai enemmän) kuin entisajan aatelisilla. Lukeneisto (sis. papisto) taas opiskeli Euroopassa meiltäkin, tunnetuimpana varhaisena esimerkkinä Agricola aikoinaan Saksassa. Nykyiset tutkijat ja professorit ovat samoin kansainvälisesti verkottuneita. Sama pätee kaikkiin asiantuntijoihin.
Ehkä suurin ero aiempiin vuosisatoihin on se, että nykyään "rahvas" pääsee myös matkustelemaan ja näkemöön mualimoo, ja koko maailman tiedon ja näkemykset saa käteensä milloin vain (ainakin jos kielitaito riittää, joskin nykyään kai tekoäly kääntää automaattisesti). Kohta voi toki olla niinkin, että "rahvaan" ei tarvitse osata enää lukeakaan, jos/kun älykännykkä paitsi kääntää myös puhuu jutut ääneen. Siinäpä olisi historian kiertokulkua kerrakseen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On, mutta niin tuo idea kansallisuudesta on monessa muussakin maassa syntynyt. Kansallisuutta ei vain yksinkertaisesti ajateltu.
Karjalaiset sanoivat 1500 - 1700 -luvuilla meitä ruotseiksi, riikinruotsalaiset suomalaisiksi.
Mitä hölynpölyä.
Olisiko helpompi teidän mennä kouluun, opiskella ja sivistää itseänne, sen sijaan, että keksitte asioita päästänne?
Oli ruotsin uskoinen eli ev.lut. ja oli rys**** uskoinen eli ortodoksisuus. Silloin merkitsevää. Viime mainittu sai nimityksensä, koska tuli Venäjän suunnalta vaikka onkin paljon vanhempaa perua.
R a s i s t i t näyttävät aina olleen sivistymätöntä ja tietämätöntä porukkaa :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka kansallisuus käsitteenä muodostui nykyisenlaiseksi vasta 1800-luvulla, ihmisillä oli kyllä käsitys kansoista ja kokemus kansallisuudesta paljon aiemminkin. Esimerkiksi englantilaisilla oli viimeistään 1400-luvulla käsitys englantilaisuudesta, joka pysyi aika samanlaisena 1900-luvulle asti (ja sen jälkeen tuosta perinteisestä englantilaisuudesta tuli jotain hävettävää, mutta se on jo eri juttu se).
Voi ajatella vaikka niin, että mitä vaikeampi on ollut matkustaa paikasta toiseen, sitä tiiviimpi yhteisö on ollut pienemmällä maantieteellisellä alueella. Jos ihminen ei todennäköisesti matkustanut 10 kilometrin säiteeltä mihinkään, se oma maailma rajoittui periaatteessa siihen. + sen lisäksi sitten perimätieto, uutiset, huhut, kirjoitettu historia, kirjallisuus jne. jotka kulkivat potentiaalisesti koko kielialueen sisällä, ja joiden ansiosta ihmisillä oli kuitenkin enemmän yhteistä samaa kieltä puhuvien kuin täysin ulkopuolisten kanssa.
Kiitos! Tuo oli tärkeä lisä tähän keskusteluun tuo matkustamisen vaikeuden mukaan tuominen. Juuri tuosta syystä esim. Pohjois-Kaukasiassa on ihan järjetön määrä pieniä kansoja. Vuoristot olivat niin läpitunkemattomia, ilmeisesti, että siellä ei päässyt syntymään mitään yhteiskulttuuria. Kieliäkin siellä on tolkuttomasti. Ehkä Balkanilla juuri tästä syystä myös...? Englannissa maastonmuodot sallivat ilmeisesti yhtenäiskulttuurin. Suomessa etäisyydet ovat aina olleet pitkät, ja sama tendenssi näkyy nyt omalla tavallaan, kun "syrjäseudut" tyhjenevät kaikkien pakkautuessa muutamiin kaupunkeihin. (vähän ot, sori)
Myös vähän ot, sori mutta syrjäseudut eivät tyhjene vaan ne tyhjennetään kun asukkaat pakotetaan pakkautumaan kaupunkeihin. Ei tietenkään aseilla eikä uhkaillen mutta tekemällä asumisen siellä vaikeaksi ellei jopa mahdottomaksi, palveluiden lakkauttamisella, koulut, terveydenhoito, kaupat, julkinen liikenne jne jne.
"pakotetaan pakkautumaan"
Tämä on kovin tunteenomainen ja subjektiivinen näkökulma siihen prosessiin, jossa itä- ja pohjoissuomalainen maaseutu kävi elinkelvottomaksi 1950-1980-luvuilla. Nuoriso muutti sinne, missä töitä ja ansaitsemisen mahdollisuuksia oli. Rakennemuutos.
Toisaalta... Kuitenkin vielä 1960-luvulla rakennettiin maaseutupitäjiinkin kyläkeskuksia, siis kauppoja ja muita palveluita. Eli vaikka osa lähti sieltä pienemmiltä kyliltä ja naulasi laudat ovien ja ikkunoiden eteen, osa ihmisistä kuitenkin työllistyi hyvinvointivaltiota rakentavan maan asiointikeskuksiin. Tuli kaupat, pankit, verovirastot, Kelan toimistot jne jne. Vireää on ollut toiminta ja elämä 1970- ja vielä 1980-luvullakin. Mutta johtuiko siitä, että oppilaitoksia ei ollut ja/tai lapsia syntyi ylipäänsä vähemmän, niin väki lähti ja jääneiden keski-ikä vanheni.
Tulkitsen tuon aiemman kommentin nimenomaan niin, että ei haikailla minnekään "suurta muuttoa" edeltäneelle 1940-50-luvulle vaan ajatellaan niitä palveluita (palveluyhteiskuntaa), joka oli voimassa 1970-luvulta alkaen myös pienemmillä paikkakunnilla. Sitä on purettu 2000-luvun alusta asti, noita palveluita.
Vähän ot, mutta ehkä tämä 2020-luvun puolivälin ja tulevaisuudenkin pohdinta liittyy yleiseen aiheeseen eli suomalaiseen identiteettiin, ainakin nyt paikallisidentiteetteihin jos ei kansalliseen.
"ajatellaan niitä palveluita (palveluyhteiskuntaa), joka oli voimassa 1970-luvulta alkaen myös pienemmillä paikkakunnilla"
Tämä on nähdäkseni kepulaista siltarumpupolitiikkaa, jossa tavoitteena oli pitää "koko maa pitää pitää asuttuna". Aivan yhtä utopistinen tavoite kuin pitää koko Siperia, koko Kanada, koko Norrbotten asuttuna.
Omat jo edesmenneet vanhempani ovat lähtöisin Konnevedeltä. Siellä ei ollut yliopistoon suunnanneille nuorille mitään tulevaisuutta.
Itse olen syntyperäinen helsinkiläinen. Sitä ovat myös lapseni (ja pian ensimmäinen lapsenlapseni).
Tuosta ovat monet Kekkoselle kiitollisia edelleen. Kainuussa puhutaan edelleen "kekkosteistä", kun oli alueita, jonne ei mennyt edes alkeellisia teitä. Oliko se sitten hyvä vai huono asia, että saatiin edes tiet tehtyä.
Oli varmasti hyvä asia kainuulaisten näkökulmasta. Silti päinvastainen asia kuin "pakotetaan pakkautumaan".
Niin, mahdollistettiin elämä kotiseudulla. Tämä on hyvin päivänpolttava aihe, kun lukee lehtiä. Nuoret (ja keski-ikäiset) miehet haluavat jäädä kotiseudulleen ("syrjäseudulle"), kun taas heidän ikäluokkansa naiset haluavat mieluummin suurempiin kaupunkeihin. Demografinenkin kysymys, kuten emme voi välttyä lukemasta lehdistä lähes joka päivä. On hyvä asia, mielestäni, että edes nuoret miehet jäävät. Heistä on kuitenkin apua iäkkäämmille vanhemmille, sukulaisille ja muille kyläläisille, kun näitä pitää kyydittää palveluihin, jotka ovat karanneet jo kauas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kansallisuus on käsitteenä jotain, joka syntyi 1800 -luvulla ja sitä tietoisesti rakennettiin eri maissa.
Väärin. Se, että kansallisuusaatetta on erityisesti jalostettu pidemmälle 1800-luvulla, ei tarkoita, etteikö sitä olisi ollut olemassa jossain muodossa jo ennen tuota.
Protonationalismia toki on ollut, mutta siitä oli vielä pitkä matka siihen, että nationalismi todella löi läpi.
Britit vs. Ranska, Saksa, Ruotsikin vs. Tanska, ei ne ihan huvikseen tapelleet, joskin kaupparesurssit oli suuri syy, mutta kansallisuus oli tärkeämpi kuin yhteistyö, tai muu ratkaisu. Venäjästä nyt puhumattakaan. Onko ajattelutapa se, . että ei suomalaisuutta oikeastaan ole, tai se on heikko, pyyhkäistään se h*lvettiin niin vapautuu maata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se mihin kansanosaan joku kuuluu, ei kerro kaikkea hänen juuristaan.
Sukututkimuksessa tunnetaan käsite "rahvaaseen vajonneet "
Minusta ns. rahvaassa ei ole mitään häpeämistä.
Erikoinen käsite, ei aiemmin tuttu. Tarkoittaako se siis luokkaretkeä alaspäin? Että on esim ollut talollinen mutta sitten joutunut mäkitupalaiseksi, tai vastaavaa? Mitä rahvaalla on tarkoitettu?
Puhun esimerkiksi vaikka geeniperimästä, historiasta. Itselläni on joka ikisestä säädystä kaikki esivanhemmat. Kaukaa menneisyydestä myös kuninkaita, jos Geni on totta.
Tästä muuten unohtui yksi sääty. Sotilassääty.
Tuliko jo käsityöläisen mainittua?
Näitä löyty: kuninkaat, aatelisto, papisto, kauppiaat ym. porvaristo, virkamiehet, sotilaat, käsityöläiset, torpparit, talonpojat. Akateemiset, duunarit.
.
Käsityöläiset on mielenkiintoinen tapaus. Nykynäkökulmasta voisi ensin tulla mieleen, että käsityö on työläisammatti ja jäisi alimpaan luokkaan. Sen tiedon perusteella, mitä olen löytänyt, mestarikirjan saanut käsityöläinen luokiteltiin kuitenkin porvaristoon. Ja onhan siinä sikäli järkeä, että silloin toimittiin yleensä jo itsenäisenä yrittäjänä ja ehkä työllistettiinkin oppipoika ja kisällejä. Näiden osa taisi sitten olla lukeutua rahvaaseen, vaikka olisivat työllistäneet itsensä omatoimisesti.
Käsityöläisiä oli hyvin vaihtelevalla statuksella alasta ja asemasta riippuen. Oli hyvin varakkaita, kohtalaisesti toimeentulevia sekä äärimmäisen köyhiä.
Olivat porvareita. Käsityöläiset.
Käsityöläiset olivat etenkin maalaisyhteisöissä selkeästi korkeassa arvossa. Esimerkiksi seppä oli välttämätön osa yhteisöä, ja vanhastaan suorastaan myyttinen hahmo Hefaistoksen ja Ilmarin tapaan. Sitten kun yhteiskunta kehittyi, arvoon nousivat myös muurarien, räätälien ja suutarien sekä peltiseppien ammattikunnat.
Kun puhutaan käsityöläisistä säätynä, puhutaan miehistä. Naiset saivat elinkeinovapauden Suomessa vasta 1860-luvulla, eikä sen jälkeenkään esimerkiksi langan, kankaan tai arkivaatteiden valmistusta nähty ammattina vaan enemmänkin kaikkien osaamans kotiaskareena. Sen sijaan esimerkiksi modistit olivat varhaisia naisyrittäjiä.
Muinaisessa Suomessa sepät olivat nimenomaan shamaaneja. Raudantakomista pidettiin maagisia voimia edellyttävänä hommana. Itse rauta (tai metallit) ovat olleet suomalais-ugrilaisissa kulttuureissa todella jalokivien asemassa. Shamaaneilla on vielä 1800-luvullakin ollut aina metalliesineitä rummussaan ja asussaan.
Kalevalasta voi lukea kohdat raudan synty ja seppä Ilmarisen tapa taikoa miekat ja muut, Sampokin!
Uusien tutkimusten mukaan Suomessa myös kerättiin järvimalmia, josta valmistettiin rautaa joka taottiin jopa miekoiksi (vaikka laatu ei ollut huippua).
Unkarin kielen sana kaunis eli 'szép' tulee luultavasti sanasta 'śeppä' eli suomeksi seppä.
Kun puhut ugreista ja noista asioista, puhut nyt varmaan karjalaisista.
Karjalan väestö on ihan oma lukunsa.
Ei puhun suomalais-ugrilaisista kulttuureista ja kielistä, eli suomikin kuuluu niihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Woke puhetta ja uhriutumista ajattelu että suomalaiset olisi kolonialisoitu ja alistettu. Suomi, el Itämaa, oli luonnollinen osa ja jatkumo Ruotsia aina siihen saakka kunnes se otettiin Ruotsilta väkivalloin pois vuonna 1808.
Enemmän wokea on väitteet että Suomi on ollut riistäjä ja vastuussa orjakaupasta. Ei Suomi ole orjia haalinut päinvastoin täältä niitä on muualle viety, Isovihan aika oli kauheaa eikä se Venäjän vallan alla olo kovin kaksista ollut eikä aina Ruotsinkaan. Silti en nyt vihaisi Ruotsia ja jaksaisi muistuttaa moisista menneistä.
Nyt kannattaisi keskittyä siihen ettei Suomesta tehtäisi tuhottavaa siirtomaata, datakeskukset, kaivokset, tuulivoimalat jne.
Suomalaiset kuitenkin hyötyivät orjien tuottmaista hyödykkeistä kuten sokerista, puuvillasta, tupakasta ja banaaneista. Suomessa puolestaan tuotettiin puuta ja tervaa koista valmistettiin kuljetukseen käytettyjä laivoja. Se ettei nykyinen Suomi ole osallistunut Suoraan atlantin kolmion toimintaan ei tarkoita etteikö täällä ole oltu osallisia siihen.
Niin no. Oltiin mukana joo, mutta samaan hengenvetoon voi kysyä, eikö suurempi häpeä ollut syrjäkylien suomalaisiin ulottunut kotoperäinen kolonialismi. Oulun tervaporvarit lihoivat kainuulaisten kustannuksella. Hyvät metsät poltettiin, ja alkutuottaja sai häviävän vähän suhteessa siihen, mitä kauppias veti. Suomi ja suomalaiset olivat joo mukana, mutta olivatko missä määrin syyllisiä ja (kuten nykyään muodikasta on väittää) missä määrin kantavat "moraalista vastuuta".
No, syrjäseutujen metsillä ei kyllä ollut 1700-luvulla muuta arvoa kuin puiden polttaminen, rehevimmillä mailla kaskeksi, kuivemmilla mailla nuoret männiköt tervaksi. Ja mitä nyt torppien rakennuspuiksi tarvittiin.
Jonkun kainuulaisen tervanpolttajan syyttäminen kolonialismin synneistä on kyllä täysin järjetöntä. Täällä tuotettujen tervatynnyrillisten tuottaminen vaati todella paljon työtä, äärimmäisen kovissa olosuhteissa. Aisaat puut että pihka kihoaa pintaan, odotat vuoden tai pari puiden läpipihkaantumista, kaivat tervahaudan, lohkot puut ja ladot ne hautaan ja katat sen. Teet tynnyrit. Poltat haudan niin, että saat sieltä vielä tervaakin etkä polta sitä jo haudassa, mikä vaati taitoa. Kuskaat satojen kilometrien matkan tynnyrit rannikon tervaporvareille. Saat siitä maksun, josta suuri osa menee entisten velkojen maksuun, ja loppusummalla hankit suolaa ja ehkä siemenviljaa. Sitten takaisin erämaatorppaasi, jossa sinnittelet seuraavan talven yli. Toki teet siinä samalla myös uutta kaskea, ja käyt metsästämässä ja kalastamassa henkesi pitimiksi.
Suomen metsäseuduilla elämä on ollut rankempaa kuin missään tropiikin maissa. Vaikka ei täällä orjuutta ole ollutkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On, mutta niin tuo idea kansallisuudesta on monessa muussakin maassa syntynyt. Kansallisuutta ei vain yksinkertaisesti ajateltu.
Karjalaiset sanoivat 1500 - 1700 -luvuilla meitä ruotseiksi, riikinruotsalaiset suomalaisiksi.
Mitä hölynpölyä.
Olisiko helpompi teidän mennä kouluun, opiskella ja sivistää itseänne, sen sijaan, että keksitte asioita päästänne?
Oli ruotsin uskoinen eli ev.lut. ja oli rys**** uskoinen eli ortodoksisuus. Silloin merkitsevää. Viime mainittu sai nimityksensä, koska tuli Venäjän suunnalta vaikka onkin paljon vanhempaa perua.
R a s i s t i t näyttävät aina olleen sivistymätöntä ja tietämätöntä porukkaa :D
Ry**ät suhtautui melkoisen julmasti suomalaisiin. ja muihinkin. Itseasiassa mus*atkin suhtautuvat rasistisesti valkoisiin, kun eivät hyväksy edistyneemmän osapuolen vaikutusta vaan puhuvat kolonialismista. Suhteellinen käsite siis sekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka kansallisuus käsitteenä muodostui nykyisenlaiseksi vasta 1800-luvulla, ihmisillä oli kyllä käsitys kansoista ja kokemus kansallisuudesta paljon aiemminkin. Esimerkiksi englantilaisilla oli viimeistään 1400-luvulla käsitys englantilaisuudesta, joka pysyi aika samanlaisena 1900-luvulle asti (ja sen jälkeen tuosta perinteisestä englantilaisuudesta tuli jotain hävettävää, mutta se on jo eri juttu se).
Voi ajatella vaikka niin, että mitä vaikeampi on ollut matkustaa paikasta toiseen, sitä tiiviimpi yhteisö on ollut pienemmällä maantieteellisellä alueella. Jos ihminen ei todennäköisesti matkustanut 10 kilometrin säiteeltä mihinkään, se oma maailma rajoittui periaatteessa siihen. + sen lisäksi sitten perimätieto, uutiset, huhut, kirjoitettu historia, kirjallisuus jne. jotka kulkivat potentiaalisesti koko kielialueen sisällä, ja joiden ansiosta ihmisillä oli kuitenkin enemmän yhteistä samaa kieltä puhuvien kuin täysin ulkopuolisten kanssa.
Kiitos! Tuo oli tärkeä lisä tähän keskusteluun tuo matkustamisen vaikeuden mukaan tuominen. Juuri tuosta syystä esim. Pohjois-Kaukasiassa on ihan järjetön määrä pieniä kansoja. Vuoristot olivat niin läpitunkemattomia, ilmeisesti, että siellä ei päässyt syntymään mitään yhteiskulttuuria. Kieliäkin siellä on tolkuttomasti. Ehkä Balkanilla juuri tästä syystä myös...? Englannissa maastonmuodot sallivat ilmeisesti yhtenäiskulttuurin. Suomessa etäisyydet ovat aina olleet pitkät, ja sama tendenssi näkyy nyt omalla tavallaan, kun "syrjäseudut" tyhjenevät kaikkien pakkautuessa muutamiin kaupunkeihin. (vähän ot, sori)
Myös vähän ot, sori mutta syrjäseudut eivät tyhjene vaan ne tyhjennetään kun asukkaat pakotetaan pakkautumaan kaupunkeihin. Ei tietenkään aseilla eikä uhkaillen mutta tekemällä asumisen siellä vaikeaksi ellei jopa mahdottomaksi, palveluiden lakkauttamisella, koulut, terveydenhoito, kaupat, julkinen liikenne jne jne.
"pakotetaan pakkautumaan"
Tämä on kovin tunteenomainen ja subjektiivinen näkökulma siihen prosessiin, jossa itä- ja pohjoissuomalainen maaseutu kävi elinkelvottomaksi 1950-1980-luvuilla. Nuoriso muutti sinne, missä töitä ja ansaitsemisen mahdollisuuksia oli. Rakennemuutos.
Toisaalta... Kuitenkin vielä 1960-luvulla rakennettiin maaseutupitäjiinkin kyläkeskuksia, siis kauppoja ja muita palveluita. Eli vaikka osa lähti sieltä pienemmiltä kyliltä ja naulasi laudat ovien ja ikkunoiden eteen, osa ihmisistä kuitenkin työllistyi hyvinvointivaltiota rakentavan maan asiointikeskuksiin. Tuli kaupat, pankit, verovirastot, Kelan toimistot jne jne. Vireää on ollut toiminta ja elämä 1970- ja vielä 1980-luvullakin. Mutta johtuiko siitä, että oppilaitoksia ei ollut ja/tai lapsia syntyi ylipäänsä vähemmän, niin väki lähti ja jääneiden keski-ikä vanheni.
Tulkitsen tuon aiemman kommentin nimenomaan niin, että ei haikailla minnekään "suurta muuttoa" edeltäneelle 1940-50-luvulle vaan ajatellaan niitä palveluita (palveluyhteiskuntaa), joka oli voimassa 1970-luvulta alkaen myös pienemmillä paikkakunnilla. Sitä on purettu 2000-luvun alusta asti, noita palveluita.
Vähän ot, mutta ehkä tämä 2020-luvun puolivälin ja tulevaisuudenkin pohdinta liittyy yleiseen aiheeseen eli suomalaiseen identiteettiin, ainakin nyt paikallisidentiteetteihin jos ei kansalliseen.
"ajatellaan niitä palveluita (palveluyhteiskuntaa), joka oli voimassa 1970-luvulta alkaen myös pienemmillä paikkakunnilla"
Tämä on nähdäkseni kepulaista siltarumpupolitiikkaa, jossa tavoitteena oli pitää "koko maa pitää pitää asuttuna". Aivan yhtä utopistinen tavoite kuin pitää koko Siperia, koko Kanada, koko Norrbotten asuttuna.
Omat jo edesmenneet vanhempani ovat lähtöisin Konnevedeltä. Siellä ei ollut yliopistoon suunnanneille nuorille mitään tulevaisuutta.
Itse olen syntyperäinen helsinkiläinen. Sitä ovat myös lapseni (ja pian ensimmäinen lapsenlapseni).
Tuosta ovat monet Kekkoselle kiitollisia edelleen. Kainuussa puhutaan edelleen "kekkosteistä", kun oli alueita, jonne ei mennyt edes alkeellisia teitä. Oliko se sitten hyvä vai huono asia, että saatiin edes tiet tehtyä.
Oli varmasti hyvä asia kainuulaisten näkökulmasta. Silti päinvastainen asia kuin "pakotetaan pakkautumaan".
Niin, mahdollistettiin elämä kotiseudulla. Tämä on hyvin päivänpolttava aihe, kun lukee lehtiä. Nuoret (ja keski-ikäiset) miehet haluavat jäädä kotiseudulleen ("syrjäseudulle"), kun taas heidän ikäluokkansa naiset haluavat mieluummin suurempiin kaupunkeihin. Demografinenkin kysymys, kuten emme voi välttyä lukemasta lehdistä lähes joka päivä. On hyvä asia, mielestäni, että edes nuoret miehet jäävät. Heistä on kuitenkin apua iäkkäämmille vanhemmille, sukulaisille ja muille kyläläisille, kun näitä pitää kyydittää palveluihin, jotka ovat karanneet jo kauas.
Näin helsinkiläisenä veronmaksana näen lähinnä nostalgisena ja romanttisena ajatuksena sen, että syrjäseudun peräkammaripojat jäävät kyydittämään mummoja kymmenien tai satojen kilometrien päässä oleviin palveluihin. Näin mahdollistettiin elämä kotiseudulla. Seuraavan 20 vuoden ajan, sitten ei mummoja enää ole, ja pojat itsekin ovat jo eläkeiässä.
Kaurismäen veljekset voisivat tehdä aiheesta elokuvan.
Vierailija kirjoitti:
Jo on matkustanut edes kotimaassa, tajuaa kyllä että yhtenäiskulttuuri on mielikuvitusta.
Jo kielelliset erot on valtavat, samoin erot tapakulttuurissa ja edelleen jopa ruuissa.
Mutta yksi asia yhdistää: persuja halveksitaan kaikkialla.
Älä nyt sentään, Suurimmassa osassa Suomea, jopa Helsingissä, halveksitaan "stadilaisia akateemisia" besserwissereitä, jotka eivät ymmärrä oikeasti asioista mitään. Asiallisten ihmisten kanssa kyllä tullaan aina toimeen, olivat kotoisin mistä vain, tai oli koulutus mikä tahansa.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on ollut todella mielenkiintoinen keskustelu ja on ollut hienoa oppia lisää suomalaisuudesta. Samalla on hieman uuvahtanut olo. Voinko kokea kansallisen identiteettini suomalaiseksi, vaikka en osaisi juurta jaksain Suomen historiaa, kielemme kehitysvaiheita ja geeniperimän yksityiskohtia. Onko väärin rakentaa kansallinen identiteetti "yksinkertaisesti" oman kielen ja vaikka sitten lähihistorian pohjalle? Onko se jotenkin huono asia, vaikka taideihmiset olisivat luoneetkin kansallisromanttisena kautena tietynlaista identiteettiä suomalaisille? EI se nyt kuitenkaan ihan tyhjästä ole syntynyt.
No kannattaa tietysti lukea ja hakea tietoa enemmän, mutta kyllä se identiteetti on enemmän tunneasia ja mielestäni myös yksilön oma asia. En lähtisi koskaan sanomaan jollekin, että "et sinä ole suomalainen tms.". Kuitenkin se identiteetti perustuu yleensä johonkin muiden kanssa jaettuun kokemukseen, tarinaan, tai käsityksiin tai tapoihin. Se miten itse oman identiteettinsä rakentaa, se on täysin oma asiasi. Jollekin suomalaisuus on sitä että ravataan metsässä ja käydään saunassa, jollekin suomalaisuus on taas sitä, että mennään sopivan tilanteen sattuessa "torille" ja kolmansille sitä, että kannustetaan Käärijää Euroviisuissa.
Kulttuuri on elävä ilmiö, ei se ole pakkopaita, jolla on yksi ainoa ulkopuolelta määrätty muoto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jo on matkustanut edes kotimaassa, tajuaa kyllä että yhtenäiskulttuuri on mielikuvitusta.
Jo kielelliset erot on valtavat, samoin erot tapakulttuurissa ja edelleen jopa ruuissa.
Mutta yksi asia yhdistää: persuja halveksitaan kaikkialla.
Älä nyt sentään, Suurimmassa osassa Suomea, jopa Helsingissä, halveksitaan "stadilaisia akateemisia" besserwissereitä, jotka eivät ymmärrä oikeasti asioista mitään. Asiallisten ihmisten kanssa kyllä tullaan aina toimeen, olivat kotoisin mistä vain, tai oli koulutus mikä tahansa.
Ja toisaalta stadilaisten akateemisten ei tarvitse olla missään tekemisissä suurimman osan Suomea asuttavien halveksijoiden kanssa. Ihan hyvin pärjäillään kumpikin väestöryhmä omissa poteroissamme.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kansallisuus on käsitteenä jotain, joka syntyi 1800 -luvulla ja sitä tietoisesti rakennettiin eri maissa.
Väärin. Se, että kansallisuusaatetta on erityisesti jalostettu pidemmälle 1800-luvulla, ei tarkoita, etteikö sitä olisi ollut olemassa jossain muodossa jo ennen tuota.
Protonationalismia toki on ollut, mutta siitä oli vielä pitkä matka siihen, että nationalismi todella löi läpi.
Britit vs. Ranska, Saksa, Ruotsikin vs. Tanska, ei ne ihan huvikseen tapelleet, joskin kaupparesurssit oli suuri syy, mutta kansallisuus oli tärkeämpi kuin yhteistyö, tai muu ratkaisu. Venäjästä nyt puhumattakaan. Onko ajattelutapa se, . että ei suomalaisuutta oikeastaan ole, tai se on heikko, pyyhkäistään se h*lvettiin niin vapautuu maata.
Monet sodat olivat todella typeriä perimyssotia, joissa kuninkaalliset serkukset tappelivat jonkin valtion tai vain perintöherttuakunnan seuraavasta haltijuudesta. Eivät koskettaneet heidän hallitsemiaan kansoja millään suhteellisesti katsoen järkevällä tavalla.
Täällä on ollut ketju Savolaisten sukujen salat paljastuvat.
Meneillään on yliopiston tutkimus savolaisten DNS:sta.
Lähes kaikki suvut on nyt kartoitettu. Uutinen Maaseudun tulevaisuus - lehdessä.
Savolaista heimoa ei ole.
Savolaisilla on sama DNA kuin hämäläisillä.
Eli he siirtyivät Hämeen alueelta itään 1500 - luvulla ja halutaan tutkia koko Suomen väestön DNA.
Karjalaiset ovat kokonaan eri väestö.
Tiedän, että tämä uutinen ärsyttää monia. Mutta se on luonnontiedettä. Ei tarua.
Alue: Aihe vapaa
Nimenomaan moderni aika synnytti tuon kytköksen. Aikaisemmin muut asiat kuin kieli olivat tärkeämpiä identiteetille ja ihmiset saartoivat myös olla monikielisiä.
Ja jos vaikka ajatellaan ruotsinkielistä yläluokkaa, eivät hekään tuntuneet yhteenkuuluvuutta ruotsinkielisen rahvaan kanssa. Rahvas oli rahasta, olipa sitten suomen- tai ruotsinkielistä.