Lue keskustelun säännöt.
Onko suomalainen identiteetti syntynyt muka vasta 1800-luvulla?
22.07.2026 |
Onhan meillä ollut esimerkiksi oma kieli jo paljon pidempään. Emme me koskaan ole olleet aivan ruotsalaisia tai venäläisiä, vaikka kyseisten valtioiden alaisuudessa olemme olleetkin.
Kommentit (504)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka kansallisuus käsitteenä muodostui nykyisenlaiseksi vasta 1800-luvulla, ihmisillä oli kyllä käsitys kansoista ja kokemus kansallisuudesta paljon aiemminkin. Esimerkiksi englantilaisilla oli viimeistään 1400-luvulla käsitys englantilaisuudesta, joka pysyi aika samanlaisena 1900-luvulle asti (ja sen jälkeen tuosta perinteisestä englantilaisuudesta tuli jotain hävettävää, mutta se on jo eri juttu se).
Voi ajatella vaikka niin, että mitä vaikeampi on ollut matkustaa paikasta toiseen, sitä tiiviimpi yhteisö on ollut pienemmällä maantieteellisellä alueella. Jos ihminen ei todennäköisesti matkustanut 10 kilometrin säiteeltä mihinkään, se oma maailma rajoittui periaatteessa siihen. + sen lisäksi sitten perimätieto, uutiset, huhut, kirjoitettu historia, kirjallisuus jne. jotka kulkivat potentiaalisesti koko kielialueen sisällä, ja joiden ansiosta ihmisillä oli kuitenkin enemmän yhteistä samaa kieltä puhuvien kuin täysin ulkopuolisten kanssa.
Kiitos! Tuo oli tärkeä lisä tähän keskusteluun tuo matkustamisen vaikeuden mukaan tuominen. Juuri tuosta syystä esim. Pohjois-Kaukasiassa on ihan järjetön määrä pieniä kansoja. Vuoristot olivat niin läpitunkemattomia, ilmeisesti, että siellä ei päässyt syntymään mitään yhteiskulttuuria. Kieliäkin siellä on tolkuttomasti. Ehkä Balkanilla juuri tästä syystä myös...? Englannissa maastonmuodot sallivat ilmeisesti yhtenäiskulttuurin. Suomessa etäisyydet ovat aina olleet pitkät, ja sama tendenssi näkyy nyt omalla tavallaan, kun "syrjäseudut" tyhjenevät kaikkien pakkautuessa muutamiin kaupunkeihin. (vähän ot, sori)
Myös vähän ot, sori mutta syrjäseudut eivät tyhjene vaan ne tyhjennetään kun asukkaat pakotetaan pakkautumaan kaupunkeihin. Ei tietenkään aseilla eikä uhkaillen mutta tekemällä asumisen siellä vaikeaksi ellei jopa mahdottomaksi, palveluiden lakkauttamisella, koulut, terveydenhoito, kaupat, julkinen liikenne jne jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se mihin kansanosaan joku kuuluu, ei kerro kaikkea hänen juuristaan.
Sukututkimuksessa tunnetaan käsite "rahvaaseen vajonneet "
Minusta ns. rahvaassa ei ole mitään häpeämistä.
Erikoinen käsite, ei aiemmin tuttu. Tarkoittaako se siis luokkaretkeä alaspäin? Että on esim ollut talollinen mutta sitten joutunut mäkitupalaiseksi, tai vastaavaa? Mitä rahvaalla on tarkoitettu?
Puhun esimerkiksi vaikka geeniperimästä, historiasta. Itselläni on joka ikisestä säädystä kaikki esivanhemmat. Kaukaa menneisyydestä myös kuninkaita, jos Geni on totta.
Tästä muuten unohtui yksi sääty. Sotilassääty.
Tuliko jo käsityöläisen mainittua?
Näitä löyty: kuninkaat, aatelisto, papisto, kauppiaat ym. porvaristo, virkamiehet, sotilaat, käsityöläiset, torpparit, talonpojat. Akateemiset, duunarit.
.
Geenit on vähän eri asia kuin historiantutkimus. Mitä sukututkimuksen piirissä käytetty käsite "rahvaaseen vajonneet" siis tarkoittaa?
Kysy AI:lta termiä sanalla mitä tarkoittaa rahvaaseen vajonnut sukututkimuksessa. Yhteiskunnallinen status muuttui. Mentiin naimisiin alempisäätyisen kanssa. Vararikko yms. Monia syitä.
Eikö olisi voinut tapahtua rahvaasta nousua jos meni naimisiin ylempisäätyisen kanssa? Miksi se ylempi vajosi alas eikä alempi noussut ylös?
En tiedä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomi on ollut luultavasti ennen Ruotsin vallan aikaa heimojen ja sukujen maa.
On ollut hämäläiset, savolaiset, karjalaiset, saamelaiset sekä Pohjanmaalla jotain ruotsalaisia. Nogorodilaisia ei kannata Suomen historiasta unohtaa, sillä he eivät ole olleet pelkästään venäläisiä vahvistettuan parilla viikingillä.
Itä-Karjalan sotien aikana selvisi, että Venäjän karjalaiset eivät koe kuuluvansa suomalaisiin, vaan että he ovat mielestään karjalaisia, ei suomalaisia.
Että siinä mielessä suomalaisuus on syntynyt hiljakseen 1800-luvulla.
Se on Novgorod, muuten. Nestorin kroniikan höpötykset ovat tarua. Toki Vanhassa Laatokassa oli sekä suomalais-ugrilaisia, mutta ei ole mitään tietoa siitä, että olisivat tulleet Suomen alueelta.
Karjalaiset ovat aina olleet oma erillinen kansansa, jolla on oma kielensä. Ei se "selvinnyt" vasta sotien aikana. Nykysuomalaiset vain sekoittavat asiat keskenään, eli etniset karjalaiset sekoitetaan Suomeen luovutetuilta alueilta Karjalasta tulleisiin suomalaisiin tai Suomessa Pohjois-"Karjalan" alueella asuviin itäsavolaisiin. Ilmeisesti koulussa en enää opeteta mitään suomalais-ugrilaistista kansoista.
Puutun asiaan aika lailla aiheen vierestä, mutta kun asia on tullut mieleen jo monta kertaa tätä ketjua lukiessa. Vaikuttaa siltä, että aivan riippumatta siitä, mitä kaikkea koulussa opetetaan, siitä ei monikaan asia mene - tai ole koskaan mennytkään - suurelle osalle oppilaita lainkaan jakeluun. Minkäänlaisia muistikuvia ei ilmeisesti jää monistakaan käsitellyistä asioista. Sitten keski-iässä havahdutaan, kun maailma ja etenkin menneisyys oman elämän ulkopuolelta (ja-tai suvun historia) alkaa kiinnostaa, että ei tiedäkään oikeastaan mistään mitään. Sitten alkaa kamala syyttely, kun ei ole koulussa opetettu, tai sitten muut kuten tässä rupeavat ihmettelemään, eikö koulussa enää opeteta mitään. Todennäköistä on, että kyllä on opetettu. Todennäköisesti on kuulunut opetussuunnitelmaan, todennäköisesti aiheesta on ollut ko. aineen oppikirjassa, todennäköisesti on kysytty kokeessa, tai vaikkei olisikaan koealueeseen kuuluvaa, opettaja on puhunut asiasta. Tämä on täysin omaan mutta erittäin laajaan ja pitkäkestoiseen havainnoimiseen perustuvaan kokemukseen pohjaava näkemykseni. Itse historiasta kiinnostuneena kuuntelin oppitunnit ja luin kirjat, ja hyvämuistisena moni asia on vieläkin peruskoulusta-lukiosta mielessä. Olen käynyt lukemattomia keskusteluja nuoruusaikain kavereideni kanssa, jotka väittävät kirkkain silmin, että ei ole opetettu - vaikka istuttiin samassa luokassa samaa opetusta kuulemassa.
Tämä huolestuttaa siltä osin, että nykyisenä keski-ikäisenä sain ensimmäisen kännykkäni vasta lukioikäisenä, ja silloin oli vain yksi kaveri, jonka kanssa lähetellä maksullisia tekstiviestejä, eikä omassa kapulassani ollut edes sitä matopeliä. Jos minun ikäisilläni on jäänyt suuri osa kouluopetuksesta omaksumatta, ja jos nykyisin on lyhennetty, kavennettu, leikattu ja helpotettu opintosisältöjä ensimmäisiltä peruskoulun luokilta alkaen, ja jos (kun) lapsilla on älypuhelimet käytössä myös oppituntien aikana, mitä ihmettä tästä seuraa?
Ihmisillä menee sekaisin käsitteet identiteetti, kulttuuri, kieli, kansallisuus ja kansalaisuus.
Kansalaisuus on pelkästään se, että virallisesti ollaan tietyn valtion kansalainen.
Kansallisuus on lähinnä sama kuin etnisyys, eli kuulut tiettyyn kansanryhmään, jolla voi olla oma kielensä ja kulttuurinsa, ehkä uskontokin.
Kulttuurilla ei tarkoita vain jotain taidetta yms. vaan yleensä tapoja ja tapaa ajatella ja toimia, perinteitä, uskomuksia, rituaaleja, ja sellaista. Ennen vanhaan tätä asiaa ei kovinkaan paljon ajateltu vaan samastuttiin siihen kyläyhteisöön tai kulttuuriryhmään, jossa kasvettiin. Aluksi tämä oli pitkälti se heimoyhteisö, kuten hämäläiset, savolaiset jne. Ruotsin vallan aikana ei saanut vapaasti liikkua tai ilman lupaa muuttaa kylästä muualle, joten eipä tavallinen kansa osannut verrata omaa olemistaan muihin Suomessa asuviin. Lisäksi yhteiskunta jakautui eri säätyihin ja niiden välillä oli myös kulttuurisia eroja.
Suomen kaupungeissa keskiajalla porvareissa (kauppiassäädyssä) ylin porukka oli saksalaisia, ruotsalaisia, muun maalaisia ja sitten pienporvarit ja käsityöläiset olivat pitkälti suomenkielisiä. Ruotsi-Suomen alueelle muutti keskiajalta alkaen väkeä ja Suomeenkin alkoi tulla mm. valloneja. Autonomian aikana Suomeen tuli väkeä yhä kauempaa mm. juutalaisia, tataareja, keksieurooppalaisia, jne.
Kulttuuri-identiteetti on enemmänkin 1800-luvun tuote niin, että ajattelivat alkoivat yhdistää valtion ja kansallisuuden ja kielen, syntyi ns. kansallisvaltion ajatus ja kansallisromantiikka, jossa keksittiin upeita historiallisia taustoja kansoille ja alettiin tehdä myös toden teolla tieteellistä tutkimusta aiheesta.
Identiteetti on usein osittain siis tarkoituksella rakennettu käsitys omasta kansallisuusryhmästä, mutta kulttuuri on taas ollut olemassa pidempään, suomalaisten osalta kielellämme ja kulttuurillamme on melko vanhat juuret.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se mihin kansanosaan joku kuuluu, ei kerro kaikkea hänen juuristaan.
Sukututkimuksessa tunnetaan käsite "rahvaaseen vajonneet "
Minusta ns. rahvaassa ei ole mitään häpeämistä.
Erikoinen käsite, ei aiemmin tuttu. Tarkoittaako se siis luokkaretkeä alaspäin? Että on esim ollut talollinen mutta sitten joutunut mäkitupalaiseksi, tai vastaavaa? Mitä rahvaalla on tarkoitettu?
Puhun esimerkiksi vaikka geeniperimästä, historiasta. Itselläni on joka ikisestä säädystä kaikki esivanhemmat. Kaukaa menneisyydestä myös kuninkaita, jos Geni on totta.
Tästä muuten unohtui yksi sääty. Sotilassääty.
Tuliko jo käsityöläisen mainittua?
Näitä löyty: kuninkaat, aatelisto, papisto, kauppiaat ym. porvaristo, virkamiehet, sotilaat, käsityöläiset, torpparit, talonpojat. Akateemiset, duunarit.
.
Geenit on vähän eri asia kuin historiantutkimus. Mitä sukututkimuksen piirissä käytetty käsite "rahvaaseen vajonneet" siis tarkoittaa?
Kysy AI:lta termiä sanalla mitä tarkoittaa rahvaaseen vajonnut sukututkimuksessa. Yhteiskunnallinen status muuttui. Mentiin naimisiin alempisäätyisen kanssa. Vararikko yms. Monia syitä.
Eikö olisi voinut tapahtua rahvaasta nousua jos meni naimisiin ylempisäätyisen kanssa? Miksi se ylempi vajosi alas eikä alempi noussut ylös?
Molempia tapahtui, mutta vähemmän kuin nykyään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se mihin kansanosaan joku kuuluu, ei kerro kaikkea hänen juuristaan.
Sukututkimuksessa tunnetaan käsite "rahvaaseen vajonneet "
Minusta ns. rahvaassa ei ole mitään häpeämistä.
Erikoinen käsite, ei aiemmin tuttu. Tarkoittaako se siis luokkaretkeä alaspäin? Että on esim ollut talollinen mutta sitten joutunut mäkitupalaiseksi, tai vastaavaa? Mitä rahvaalla on tarkoitettu?
Puhun esimerkiksi vaikka geeniperimästä, historiasta. Itselläni on joka ikisestä säädystä kaikki esivanhemmat. Kaukaa menneisyydestä myös kuninkaita, jos Geni on totta.
Tästä muuten unohtui yksi sääty. Sotilassääty.
Tuliko jo käsityöläisen mainittua?
Näitä löyty: kuninkaat, aatelisto, papisto, kauppiaat ym. porvaristo, virkamiehet, sotilaat, käsityöläiset, torpparit, talonpojat. Akateemiset, duunarit.
.
Käsityöläiset on mielenkiintoinen tapaus. Nykynäkökulmasta voisi ensin tulla mieleen, että käsityö on työläisammatti ja jäisi alimpaan luokkaan. Sen tiedon perusteella, mitä olen löytänyt, mestarikirjan saanut käsityöläinen luokiteltiin kuitenkin porvaristoon. Ja onhan siinä sikäli järkeä, että silloin toimittiin yleensä jo itsenäisenä yrittäjänä ja ehkä työllistettiinkin oppipoika ja kisällejä. Näiden osa taisi sitten olla lukeutua rahvaaseen, vaikka olisivat työllistäneet itsensä omatoimisesti.
Käsityöläisiä oli hyvin vaihtelevalla statuksella alasta ja asemasta riippuen. Oli hyvin varakkaita, kohtalaisesti toimeentulevia sekä äärimmäisen köyhiä.
Olivat porvareita. Käsityöläiset.
Käsityöläiset olivat etenkin maalaisyhteisöissä selkeästi korkeassa arvossa. Esimerkiksi seppä oli välttämätön osa yhteisöä, ja vanhastaan suorastaan myyttinen hahmo Hefaistoksen ja Ilmarin tapaan. Sitten kun yhteiskunta kehittyi, arvoon nousivat myös muurarien, räätälien ja suutarien sekä peltiseppien ammattikunnat.
Kun puhutaan käsityöläisistä säätynä, puhutaan miehistä. Naiset saivat elinkeinovapauden Suomessa vasta 1860-luvulla, eikä sen jälkeenkään esimerkiksi langan, kankaan tai arkivaatteiden valmistusta nähty ammattina vaan enemmänkin kaikkien osaamans kotiaskareena. Sen sijaan esimerkiksi modistit olivat varhaisia naisyrittäjiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni 1808 ja Porvoon päivät oli meillä paska diili ja karhunpalvelus. Olisi ennemmin kannattanut pysyä Ruotsissa ja kuninkaalle uskollisena niin ei oltaisi nyt tällainen velkaantunut, takapajuinen ja köyhä räkälä. Venäjän ja suomettumisen aika haittasi ja hidasto Suomen taloudellista ja yhteiskunnallista kehittymistä, ja ilman sitä oltaisiin nyt samalla tasolla muiden Pohjoismaiden kanssa eikä korvia myöten veloissa. Venäjän kahleista päästiin vapaaksi vasta kun Neuvostoliitto kaatui, mikä näkyi Nokian kasvuna ja menestyksenä.
Tämä "korvia myöten veloissa" -tilanne on kyllä paljon myöhempää perua. Suomi Venäjän vallan aikana kehittyi ihan mukavasti verrattuna aiempiin vuosisatoihin.
Tästä on historioitsijat esittäneet arvioita, että jos Suomi olisi jäänyt osaksi Ruotsia, niin suomen kielestä ainakin olisi tullut marginaalinen köyhän väestönosan kieli, tai ehkä sellainen reliikki kuin iiri on Irlannissa tai gaeli Skotlannissa. Ruotsia puhuisimme tässä. Itsenäinen valtio Suomi ainakaan ei olisi. Saattaisimme tietenkin olla vauraampia. Emme olisi päätyneet toiseen maailmansotaan. Ja persujen kiusaksi meillä olisi muualta tulijoita paljon enemmän kuin nyt.
Persujen? Tarkoittanet ruotsidemokraatteja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Ilmeisesti koulussa en enää opeteta mitään suomalais-ugrilaistista kansoista." Hyvä pointti! Intiaaneista olemme kiinnostuneempia kuin muista suomalaisugrilaisista. Virossa asia on toisinpäin.
1990-luvulla opetettiin suomalais-ugrilaisista kansoista. Etupäässä äidinkielen (äidinkieli ja kirjallisuus) tunneilla, ei niinkään historiassa. Sekä peruskoulun yläasteella että lukiossa. Nyt on vaikea tietää, mitä ajanjaksoa tarkoitetaan, kun sanotaan "ilmeisesti koulussa ei ENÄÄ opeteta", eli alkuperäinen lausujakin on koulussa saanut nuo opit. Mutta onko täällä miten paljon nuorempia ihmisiä keskustelemassa? Ehkä kouluopetuksessa on jotain muuttunut, varsinaisia oppisisältöjä on karsittu, kun on pitänyt saada medialukutaidot ym. mukaan äidinkielen opetukseen. Mutta onko sugriasiat jätetty kokonaan pois? Ja onko täällä keskustelemassa uudempien oppisisältöjen ajan kasvatteja? Vähän epäilen.
Kuten toisessa (tai oikeastaan kahdessa aiemmassa) viestissä toin esiin, epäilen vahvasti, että useimmissa tapauksissa "teiniä ei oo kiinnostanu" ja opetetut sisällöt ovat menneet ohi korvien. Pahoittelen, jos on liian ilkeä ihmiskuva minulla. Sitä vain saanut todistaa käytännössä jo aika monta kertaa...
Vierailija kirjoitti:
Opetusministeri Olli-Pekka Heinonen selitti ruotsinkielen kuuluvan suomalaisten "kansalliseen identiteettiin" (??!)
Siis kieli jota ei osata "kuuluu identiteettiin"?
Tosin hän oppi tämän "puolueettomalta taholta" Svenska folktingetin Henrik Laxilta 😄😄😄
No, aika monen perussuomalaisen puolue- ja kansallisidentiteettiin kuuluu aivan keskeisenä osana suhde ruotsin kieleen. Joten ainakin siltä osin tuo pitää paikkansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuvaavaa on se, että AP käyttää fennomaanien iskulausetta, jonka J. V. Snellman teki tunnetuksi 1861 ja jonka alkuperä on 1800-luvulla.
Kansallisuusaatetta tuotetaan massamedian ja instituutioiden avulla. Lehdistö synnytti käsityksen jaetusta todellisuudesta jonka jäsenet eivät tule koskaan tapaamaan toisiaan tosielämässä, mutta ovat silti jollain tavalla suhteessa toisiinsa. Instituutiot loivat rakenteet joiden avulla tuotettiin kansallista identiteettiä ja jaettua kokemusta.
Kirjakieli on keinotekoinen kieli joka tehtiin yhdistelemällä itä- ja länsimurteita. Ennen kirjakieltä ei ollut yleiskieltä ja ihmiset luultavasti ymmärsivät toisiaan huomattavasti heikommin ympäri Suomea kuin nykyään.
Rautateiden takia luotiin yhteinen aika. Sitä ennen oli vain paikallisia aikoja, jotka mitattiin auringon mukaan. keskipäivä oli silloin kun aurinko oli korkeimmillaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kalevalan ensimmäistä painosta, joka oli 500 kpl, myytiin 10 vuotta. Tämä kertonee aika paljon suomalaisista ja heidän kiinnostuksestaan kulttuuriin ja lukemiseen. Sen ostivat ruotsinkieliset suomalaisuusaatteen kannattajat nimenomaan kannatuksesta suomalaisuusaatetta kohtaan.
Vaikka tuolloin suurin osa suomalaisista läpäisi kirkon kinkerit, vain todella harvalla oli sellainen lukutaito, joka olisi riittänyt kirjallisuuden lukemiseen. Käytännössä todellinen lukutaito oli edelleen harvinainen.
Suomessa suomalaisuusaate todellakin oli eliitin asia ja monet siihen kuuluneet ruotsinkieliset perheet opiskelivat suomea sen innoittamana ja osa päätyi vaihtamaan kieltä ja suomalaistamaan nimensä.
Mutta täällä tuntuu joillakuille olevan vaikeaa hyväksyä, että ne eivät olleet kansan syvät rivit, jotka puhkuivat kansallisaatetta. Toki kansasta nousi joitakuita keskeisiä henkilöitä kuten Lönnrot, mutta kansa kokonaisuutena oli niin surkeassa tilassa, että voimat ja kyvyt eivät politiikkaan riittäneet.
Tämä.
Minä kävin koulua synkimpänä suomettumisen aikana. Vasta aikuisena tajusin, että historia pitää kirjoittaa uudelleen.
Neuvostoliitto tarkisti suomalaisten lasten historiankirjat.
Juha Hurme sanoi, että meillä on yhteinen loistava historia Ruotsin kanssa. Noin 1000 vuotta. Plus Viro. Sanoi, että kaikki fiksut tietävät sen, mutta siitä ei puhuta. Hän kiroili, että tilanne kentällä ei ole parantunut tiedollisesti
Saisiko lähdettä tai kirjallisuusviitettä tuolle, että "Neuvostoliitto tarkisti suomalaisten lasten historiankirjat".
Olen ollut tähän asti siinä ymmärryksessä, että Suomen oma opetushallitus ne tarkasti. Itsesensuuria harjoitettiin, selvä se, mutta että NL olisi niitä tarkastanut? Kuulisin mielelläni asiasta lisää. Kuka lienee asiaa tutkinut?
Se oli ihan virallista tietoa. Otin selvää suomettumisesta ja perehdyin niin moniin eri lähteisiin, etten muista kaikkea. En ihmettele sitä, koska kävin peruskoulun suomettumisen aikana.
Voi johtua siitäkin, että koulu sammutti suomalaisuuden minussa. Minulla ei tule koskaan olemaan kansallista identiteettiä. Ei minkään kansan.
Eli puhut siis siitä, että jotkut neuvostodiplomaatit saattoivat "jälkitarkistaa" eli lukea jo painettuja koulukirjoja? Vai?
On ikävää, että oma perheesi, sukusi tai koulusi eivät pystyneet tarjoamaan sinulle suomalaisuuden kokemusta. Se on erikoista, ottaen huomioon, että vielä 60-70-luvulle asti kansakoulunopettajistossa oli suurimmalta osalta erittäin "suomenmielisen" koulutuksen käyneitä, vielä sodankäyneitä veteraanejakin. 80-90-luvun ala-asteella meillä vielä kyllä laulettiin maakuntalauluja ja luettiin kotiseutulukemistoja, ja kotona oli kirjahyllyssä suurten ikäluokkien vanhempien koulukirjoja. Musiikinopetuksessa laulut olivat erittäin, ERITTÄIN suomalaiskansallisia, jollei jopa kansallismielisiä. Erikoista, jos edes musiikintuntien kautta ei päässyt syntymään tunnetta omasta maasta ja kansasta.
Meidän musiikinopetuksessa oli 3 kansallismielistä laulua. Hämäläisten laulu. Satakuntalaisten laulu. Vaasan marssi. Maamme - laulu, mutta en ole siitäkään varma. Ei muuta.
Puhuin paljon ukkini kanssa sodasta ja kuunteli sivusta sotaveteraanien juttuja. Suku puhui paljon sodasta. Kotona oli tärkeää, että ikkunalaudoilla oli 2 kynttilää itsenäisyyspäivänä ja lippu pöydällä. Suomalainen klassinen musiikki. Otin itse selvää kansallismielisistä lauluista ja Suomen kulttuurista. Minulla on suomalainen olo vain yhtenä päivänä vuodessa 6.12.
Se on minun suomalainen identiteettini korkeakulttuurin lisäksi.
Suomi - Neuvostoliitto - seura tarkisti kaikki lasten historiankirjat. Voi olla, että opettajani olivat vasemmistolaisia.
Ystäväni koulussa sen sijaan laulettiin Siniristilippua ja hinattiin pieni lippu salkoon. Ei minun koulussani.
Suomalaiset kansanlaulut eivät sykähdytä minua yhtään, mutta rakastan ruotsalaisia kansanlauluja
IL: n Lauri Nurmi on historianopettaja ja hän vaati, että nuo kouluasiat ja opetus pitäisi ruotia läpi. Olen samaa mieltä.
Piirretty filmi Kalevalasta näytettiin. En tuntenut sitä omakseni.
Olitko kenties Suomalais-venäläisessä koulussa, vai miksei siniristilippua laulettu ja nostettu salkoon? Ja jos SNS luki julkaistuja koulukirjoja, niin se on kuitenkin vähän eri asia kuin että Moskova olisi ne tarkastanut...
Olet ilmeisesti melko nuori. Et kuulu ainakaan X - sukupolveen kuten minä. Meitä aivopestiin myös ateistiseen maailmankatsomukseen. Kaikki uskonnollisuus oli hävettävää. Minua ei onnistuttu muokkaanaan neukkulan maailmankuvaan eikä muokattua venäläiseksi. Kyseessä oli suomalainen peruskoulu. Malli suoraan DDR: stä.
Missäköhänpäin Suomea? Todella oudolta kuulostaa, enkä ole aiemmin tällaisesta kuullut. (Toki paljon mölinää Pirkkalan monisteesta, joka ainakin netissä pyörivän version perusteella vaikuttaa olleen paljon melua tyhjästä.) Näköjään kuulun x-sukupolveen vaikkakin siihen nuorimpaan päähän. Oma kokemukseni paristakin koulusta on, että kristinuskon kautta mentiin, ja vahvasti, kultaisia sääntöjä jankattiin ja 6 vuotta päivittäin ruokarukous ennen ja jälkeen appeen. Keskikokoisen kaupungin lähiökoulu on pääasiallinen kokemukseni, kokemusta myös ajoittain pienemmästä maaseudun kyläkoulusta. X-sukupolven keskivaiheille kuuluva kaverini on kertonut erilaisesta maailmankuvasta ja keittäjille lausutuista kiitoksista, ja hän on käynyt Suomalais-venäläisen koulun - siksi alkoi kuulostaa tutulta.
Olet kyllä elänyt todella, todella oudon lapsuuden ja nuoruuden, jos tuo kertomasi on ns. faktaa eikä jälkikäteen tietyn maailmankuvan omaksumisen jälkeen syntynyttä tulkintaa.
Ehkä sitten syynä oli Suomen media ja yleinen ilmapiiri. Olen miettinyt sitä. En ole päässyt siitä vielä perille.
Tuo on varmasti totta. Jos jatkat mietintöjä, suosittelen tutustumaan Ville Pernaan teokseen Pimeä vuosikymmen, Suomi 1968–1981.
En ole varma, käsitelläänkö siinä miten suoraan nyt puheena olleita asioita, kun itse poikkeuksellisesti kuuntelin äänikirjana johonkin asti, ja keskittyminen aina välillä herpaantui. Pernaa on kirjoittanut erinomaisen teoksen Suomen Neuvostoliittoinstituutin historiasta, josta toki voi löytää jotain myös tuohon itse- ja mahdolliseen ennakkosensuuriasiaan liittyen. Joskus lukenut, mutta nyt ei jaksa muistaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka kansallisuus käsitteenä muodostui nykyisenlaiseksi vasta 1800-luvulla, ihmisillä oli kyllä käsitys kansoista ja kokemus kansallisuudesta paljon aiemminkin. Esimerkiksi englantilaisilla oli viimeistään 1400-luvulla käsitys englantilaisuudesta, joka pysyi aika samanlaisena 1900-luvulle asti (ja sen jälkeen tuosta perinteisestä englantilaisuudesta tuli jotain hävettävää, mutta se on jo eri juttu se).
Voi ajatella vaikka niin, että mitä vaikeampi on ollut matkustaa paikasta toiseen, sitä tiiviimpi yhteisö on ollut pienemmällä maantieteellisellä alueella. Jos ihminen ei todennäköisesti matkustanut 10 kilometrin säiteeltä mihinkään, se oma maailma rajoittui periaatteessa siihen. + sen lisäksi sitten perimätieto, uutiset, huhut, kirjoitettu historia, kirjallisuus jne. jotka kulkivat potentiaalisesti koko kielialueen sisällä, ja joiden ansiosta ihmisillä oli kuitenkin enemmän yhteistä samaa kieltä puhuvien kuin täysin ulkopuolisten kanssa.
Kiitos! Tuo oli tärkeä lisä tähän keskusteluun tuo matkustamisen vaikeuden mukaan tuominen. Juuri tuosta syystä esim. Pohjois-Kaukasiassa on ihan järjetön määrä pieniä kansoja. Vuoristot olivat niin läpitunkemattomia, ilmeisesti, että siellä ei päässyt syntymään mitään yhteiskulttuuria. Kieliäkin siellä on tolkuttomasti. Ehkä Balkanilla juuri tästä syystä myös...? Englannissa maastonmuodot sallivat ilmeisesti yhtenäiskulttuurin. Suomessa etäisyydet ovat aina olleet pitkät, ja sama tendenssi näkyy nyt omalla tavallaan, kun "syrjäseudut" tyhjenevät kaikkien pakkautuessa muutamiin kaupunkeihin. (vähän ot, sori)
Myös vähän ot, sori mutta syrjäseudut eivät tyhjene vaan ne tyhjennetään kun asukkaat pakotetaan pakkautumaan kaupunkeihin. Ei tietenkään aseilla eikä uhkaillen mutta tekemällä asumisen siellä vaikeaksi ellei jopa mahdottomaksi, palveluiden lakkauttamisella, koulut, terveydenhoito, kaupat, julkinen liikenne jne jne.
Hyvä pointti. Olen ihan samaa mieltä. Monestakin syystä tulisi mielestäni pitää sanonnan mukaisesti "koko Suomi asuttuna".
Toki tyhjeneminen alkoi jo 1960-luvulla, mikä on oma aiheensa.
Vierailija kirjoitti:
On, mutta niin tuo idea kansallisuudesta on monessa muussakin maassa syntynyt. Kansallisuutta ei vain yksinkertaisesti ajateltu.
Karjalaiset sanoivat 1500 - 1700 -luvuilla meitä ruotseiksi, riikinruotsalaiset suomalaisiksi.
Eivät sanoneet, Suomi toimi Turku-Viipuri akselilla.
Viipurissa ja Karjalassa asui enemmän ruotsalaisia kuin muualla Suomessa yhteensä, pl. Turku.
Viipuri oli vielä sodan aikana Suomen toiseksi suurin kaupunki ja menettey Karjala suurin talousalueemme.
P.s. Stubbin isänkin juuret ovat Karjalassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On, mutta niin tuo idea kansallisuudesta on monessa muussakin maassa syntynyt. Kansallisuutta ei vain yksinkertaisesti ajateltu.
Karjalaiset sanoivat 1500 - 1700 -luvuilla meitä ruotseiksi, riikinruotsalaiset suomalaisiksi.
Mitä hölynpölyä.
Olisiko helpompi teidän mennä kouluun, opiskella ja sivistää itseänne, sen sijaan, että keksitte asioita päästänne?
Vierailija kirjoitti:
Ihmisillä menee sekaisin käsitteet identiteetti, kulttuuri, kieli, kansallisuus ja kansalaisuus.
Kansalaisuus on pelkästään se, että virallisesti ollaan tietyn valtion kansalainen.
Kansallisuus on lähinnä sama kuin etnisyys, eli kuulut tiettyyn kansanryhmään, jolla voi olla oma kielensä ja kulttuurinsa, ehkä uskontokin.
Kulttuurilla ei tarkoita vain jotain taidetta yms. vaan yleensä tapoja ja tapaa ajatella ja toimia, perinteitä, uskomuksia, rituaaleja, ja sellaista. Ennen vanhaan tätä asiaa ei kovinkaan paljon ajateltu vaan samastuttiin siihen kyläyhteisöön tai kulttuuriryhmään, jossa kasvettiin. Aluksi tämä oli pitkälti se heimoyhteisö, kuten hämäläiset, savolaiset jne. Ruotsin vallan aikana ei saanut vapaasti liikkua tai ilman lupaa muuttaa kylästä muualle, joten eipä tavallinen kansa osannut verrata omaa olemistaan muihin Suomessa asuviin. Lisäksi yhteiskunta jakautui eri säätyihin ja niiden välillä oli myös kulttuurisia eroja.
Suomen kaupungeissa keskiajalla porvareissa (kauppiassäädyssä) ylin porukka oli saksalaisia, ruotsalaisia, muun maalaisia ja sitten pienporvarit ja käsityöläiset olivat pitkälti suomenkielisiä. Ruotsi-Suomen alueelle muutti keskiajalta alkaen väkeä ja Suomeenkin alkoi tulla mm. valloneja. Autonomian aikana Suomeen tuli väkeä yhä kauempaa mm. juutalaisia, tataareja, keksieurooppalaisia, jne.
Kulttuuri-identiteetti on enemmänkin 1800-luvun tuote niin, että ajattelivat alkoivat yhdistää valtion ja kansallisuuden ja kielen, syntyi ns. kansallisvaltion ajatus ja kansallisromantiikka, jossa keksittiin upeita historiallisia taustoja kansoille ja alettiin tehdä myös toden teolla tieteellistä tutkimusta aiheesta.
Identiteetti on usein osittain siis tarkoituksella rakennettu käsitys omasta kansallisuusryhmästä, mutta kulttuuri on taas ollut olemassa pidempään, suomalaisten osalta kielellämme ja kulttuurillamme on melko vanhat juuret.
Hyvin sanottu! Lisäisin vielä, että yksi aivan ratkaisevan keskeinen asia ihmisen identiteetissä on ollut uskonto. Uskonsotia käytiin Euroopassa vuosikymmeniä, ja Suomen / Ruotsin ("ruotsit") erotti venäläisistä ja karjalaisista kristinuskon haara. Katolisuus jäi uskonpuhdistuksen myötä marginaaliseksi, ja onkin mahdollista, että "itäraja railona aukesi" nimenomaan siitä syystä, että (jos ei-uskontotieteilijänä saa mutuilla) luterilaisuus on paljon kauempana kreikkalaiskatolisuudesta kuin roomalaiskatolisuus. Jokainen oli vielä 1900-luvun alkuun asti kristitty (tai Helsingissä ja muutamassa muussa isossa kaupungissa, kuten erinomaisesti tuotiin edellisessä viestissä esiin, muslimi tai juutalainen), ja kirkkoon kuulumattomuus oli iso asia vielä 1920-luvulla. Oliko uskonnonvapauslaki juuri tuolloin, en jaksa muistaa. Herätysliikkeiden myötä tuli toki myös variaatioita. Paikallisyhteisössä herran nuhteessa elämisellä oli vielä sosiaalinen funktionsa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On, mutta niin tuo idea kansallisuudesta on monessa muussakin maassa syntynyt. Kansallisuutta ei vain yksinkertaisesti ajateltu.
Karjalaiset sanoivat 1500 - 1700 -luvuilla meitä ruotseiksi, riikinruotsalaiset suomalaisiksi.
Eivät sanoneet, Suomi toimi Turku-Viipuri akselilla.
Viipurissa ja Karjalassa asui enemmän ruotsalaisia kuin muualla Suomessa yhteensä, pl. Turku.
Viipuri oli vielä sodan aikana Suomen toiseksi suurin kaupunki ja menettey Karjala suurin talousalueemme.
P.s. Stubbin isänkin juuret ovat Karjalassa.
Turku ja Viipuri olivat kaupunkeja ja nykyisen Tampereen alueelta(ei vielä perustettu) ylöspäin asui lappalaisia tai heitä ainakin pidettiin sellaisina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kalevalan ensimmäistä painosta, joka oli 500 kpl, myytiin 10 vuotta. Tämä kertonee aika paljon suomalaisista ja heidän kiinnostuksestaan kulttuuriin ja lukemiseen. Sen ostivat ruotsinkieliset suomalaisuusaatteen kannattajat nimenomaan kannatuksesta suomalaisuusaatetta kohtaan.
Vaikka tuolloin suurin osa suomalaisista läpäisi kirkon kinkerit, vain todella harvalla oli sellainen lukutaito, joka olisi riittänyt kirjallisuuden lukemiseen. Käytännössä todellinen lukutaito oli edelleen harvinainen.
Suomessa suomalaisuusaate todellakin oli eliitin asia ja monet siihen kuuluneet ruotsinkieliset perheet opiskelivat suomea sen innoittamana ja osa päätyi vaihtamaan kieltä ja suomalaistamaan nimensä.
Mutta täällä tuntuu joillakuille olevan vaikeaa hyväksyä, että ne eivät olleet kansan syvät rivit, jotka puhkuivat kansallisaatetta. Toki kansasta nousi joitakuita keskeisiä henkilöitä kuten Lönnrot, mutta kansa kokonaisuutena oli niin surkeassa tilassa, että voimat ja kyvyt eivät politiikkaan riittäneet.
Tämä.
Minä kävin koulua synkimpänä suomettumisen aikana. Vasta aikuisena tajusin, että historia pitää kirjoittaa uudelleen.
Neuvostoliitto tarkisti suomalaisten lasten historiankirjat.
Juha Hurme sanoi, että meillä on yhteinen loistava historia Ruotsin kanssa. Noin 1000 vuotta. Plus Viro. Sanoi, että kaikki fiksut tietävät sen, mutta siitä ei puhuta. Hän kiroili, että tilanne kentällä ei ole parantunut tiedollisesti
Saisiko lähdettä tai kirjallisuusviitettä tuolle, että "Neuvostoliitto tarkisti suomalaisten lasten historiankirjat".
Olen ollut tähän asti siinä ymmärryksessä, että Suomen oma opetushallitus ne tarkasti. Itsesensuuria harjoitettiin, selvä se, mutta että NL olisi niitä tarkastanut? Kuulisin mielelläni asiasta lisää. Kuka lienee asiaa tutkinut?
Se oli ihan virallista tietoa. Otin selvää suomettumisesta ja perehdyin niin moniin eri lähteisiin, etten muista kaikkea. En ihmettele sitä, koska kävin peruskoulun suomettumisen aikana.
Voi johtua siitäkin, että koulu sammutti suomalaisuuden minussa. Minulla ei tule koskaan olemaan kansallista identiteettiä. Ei minkään kansan.
Eli puhut siis siitä, että jotkut neuvostodiplomaatit saattoivat "jälkitarkistaa" eli lukea jo painettuja koulukirjoja? Vai?
On ikävää, että oma perheesi, sukusi tai koulusi eivät pystyneet tarjoamaan sinulle suomalaisuuden kokemusta. Se on erikoista, ottaen huomioon, että vielä 60-70-luvulle asti kansakoulunopettajistossa oli suurimmalta osalta erittäin "suomenmielisen" koulutuksen käyneitä, vielä sodankäyneitä veteraanejakin. 80-90-luvun ala-asteella meillä vielä kyllä laulettiin maakuntalauluja ja luettiin kotiseutulukemistoja, ja kotona oli kirjahyllyssä suurten ikäluokkien vanhempien koulukirjoja. Musiikinopetuksessa laulut olivat erittäin, ERITTÄIN suomalaiskansallisia, jollei jopa kansallismielisiä. Erikoista, jos edes musiikintuntien kautta ei päässyt syntymään tunnetta omasta maasta ja kansasta.
Meidän musiikinopetuksessa oli 3 kansallismielistä laulua. Hämäläisten laulu. Satakuntalaisten laulu. Vaasan marssi. Maamme - laulu, mutta en ole siitäkään varma. Ei muuta.
Puhuin paljon ukkini kanssa sodasta ja kuunteli sivusta sotaveteraanien juttuja. Suku puhui paljon sodasta. Kotona oli tärkeää, että ikkunalaudoilla oli 2 kynttilää itsenäisyyspäivänä ja lippu pöydällä. Suomalainen klassinen musiikki. Otin itse selvää kansallismielisistä lauluista ja Suomen kulttuurista. Minulla on suomalainen olo vain yhtenä päivänä vuodessa 6.12.
Se on minun suomalainen identiteettini korkeakulttuurin lisäksi.
Suomi - Neuvostoliitto - seura tarkisti kaikki lasten historiankirjat. Voi olla, että opettajani olivat vasemmistolaisia.
Ystäväni koulussa sen sijaan laulettiin Siniristilippua ja hinattiin pieni lippu salkoon. Ei minun koulussani.
Suomalaiset kansanlaulut eivät sykähdytä minua yhtään, mutta rakastan ruotsalaisia kansanlauluja
IL: n Lauri Nurmi on historianopettaja ja hän vaati, että nuo kouluasiat ja opetus pitäisi ruotia läpi. Olen samaa mieltä.
Piirretty filmi Kalevalasta näytettiin. En tuntenut sitä omakseni.
Olitko kenties Suomalais-venäläisessä koulussa, vai miksei siniristilippua laulettu ja nostettu salkoon? Ja jos SNS luki julkaistuja koulukirjoja, niin se on kuitenkin vähän eri asia kuin että Moskova olisi ne tarkastanut...
Olet ilmeisesti melko nuori. Et kuulu ainakaan X - sukupolveen kuten minä. Meitä aivopestiin myös ateistiseen maailmankatsomukseen. Kaikki uskonnollisuus oli hävettävää. Minua ei onnistuttu muokkaanaan neukkulan maailmankuvaan eikä muokattua venäläiseksi. Kyseessä oli suomalainen peruskoulu. Malli suoraan DDR: stä.
Missäköhänpäin Suomea? Todella oudolta kuulostaa, enkä ole aiemmin tällaisesta kuullut. (Toki paljon mölinää Pirkkalan monisteesta, joka ainakin netissä pyörivän version perusteella vaikuttaa olleen paljon melua tyhjästä.) Näköjään kuulun x-sukupolveen vaikkakin siihen nuorimpaan päähän. Oma kokemukseni paristakin koulusta on, että kristinuskon kautta mentiin, ja vahvasti, kultaisia sääntöjä jankattiin ja 6 vuotta päivittäin ruokarukous ennen ja jälkeen appeen. Keskikokoisen kaupungin lähiökoulu on pääasiallinen kokemukseni, kokemusta myös ajoittain pienemmästä maaseudun kyläkoulusta. X-sukupolven keskivaiheille kuuluva kaverini on kertonut erilaisesta maailmankuvasta ja keittäjille lausutuista kiitoksista, ja hän on käynyt Suomalais-venäläisen koulun - siksi alkoi kuulostaa tutulta.
Olet kyllä elänyt todella, todella oudon lapsuuden ja nuoruuden, jos tuo kertomasi on ns. faktaa eikä jälkikäteen tietyn maailmankuvan omaksumisen jälkeen syntynyttä tulkintaa.
Ja ei unohdeta keskusradion aamun avauksia, jotka saattoivat olla hyvinkin uskonnollisia riippuen kuka opettaja ne piti. Ei paljon kyselty, onko luokassa joku, joka ei kuulu uskontokuntaan. Perjantaisin oli pidempi avaus käytävällä ja silloin veisattiin myös virsiä. (70-80-l.)
Moderni suomalainen identiteetti on apposen avoin kaikille paitsi venäläisyydelle: kaikki muut ovat tervetulleita Suomeen ja vanhat suomalaiset perinteet voidaan heittää romukoppaan eikä haittaa, vaikka maa muuttuisi islamilaiseksi ja suomen kieli katoaisi, kunhan tilalle ei tule venäläisiä ja venäjän kieli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisillä menee sekaisin käsitteet identiteetti, kulttuuri, kieli, kansallisuus ja kansalaisuus.
Kansalaisuus on pelkästään se, että virallisesti ollaan tietyn valtion kansalainen.
Kansallisuus on lähinnä sama kuin etnisyys, eli kuulut tiettyyn kansanryhmään, jolla voi olla oma kielensä ja kulttuurinsa, ehkä uskontokin.
Kulttuurilla ei tarkoita vain jotain taidetta yms. vaan yleensä tapoja ja tapaa ajatella ja toimia, perinteitä, uskomuksia, rituaaleja, ja sellaista. Ennen vanhaan tätä asiaa ei kovinkaan paljon ajateltu vaan samastuttiin siihen kyläyhteisöön tai kulttuuriryhmään, jossa kasvettiin. Aluksi tämä oli pitkälti se heimoyhteisö, kuten hämäläiset, savolaiset jne. Ruotsin vallan aikana ei saanut vapaasti liikkua tai ilman lupaa muuttaa kylästä muualle, joten eipä tavallinen kansa osannut verrata omaa olemistaan muihin Suomessa asuviin. Lisäksi yhteiskunta jakautui eri säätyihin ja niiden välillä oli myös kulttuurisia eroja.
Suomen kaupungeissa keskiajalla porvareissa (kauppiassäädyssä) ylin porukka oli saksalaisia, ruotsalaisia, muun maalaisia ja sitten pienporvarit ja käsityöläiset olivat pitkälti suomenkielisiä. Ruotsi-Suomen alueelle muutti keskiajalta alkaen väkeä ja Suomeenkin alkoi tulla mm. valloneja. Autonomian aikana Suomeen tuli väkeä yhä kauempaa mm. juutalaisia, tataareja, keksieurooppalaisia, jne.
Kulttuuri-identiteetti on enemmänkin 1800-luvun tuote niin, että ajattelivat alkoivat yhdistää valtion ja kansallisuuden ja kielen, syntyi ns. kansallisvaltion ajatus ja kansallisromantiikka, jossa keksittiin upeita historiallisia taustoja kansoille ja alettiin tehdä myös toden teolla tieteellistä tutkimusta aiheesta.
Identiteetti on usein osittain siis tarkoituksella rakennettu käsitys omasta kansallisuusryhmästä, mutta kulttuuri on taas ollut olemassa pidempään, suomalaisten osalta kielellämme ja kulttuurillamme on melko vanhat juuret.
Hyvin sanottu! Lisäisin vielä, että yksi aivan ratkaisevan keskeinen asia ihmisen identiteetissä on ollut uskonto. Uskonsotia käytiin Euroopassa vuosikymmeniä, ja Suomen / Ruotsin ("ruotsit") erotti venäläisistä ja karjalaisista kristinuskon haara. Katolisuus jäi uskonpuhdistuksen myötä marginaaliseksi, ja onkin mahdollista, että "itäraja railona aukesi" nimenomaan siitä syystä, että (jos ei-uskontotieteilijänä saa mutuilla) luterilaisuus on paljon kauempana kreikkalaiskatolisuudesta kuin roomalaiskatolisuus. Jokainen oli vielä 1900-luvun alkuun asti kristitty (tai Helsingissä ja muutamassa muussa isossa kaupungissa, kuten erinomaisesti tuotiin edellisessä viestissä esiin, muslimi tai juutalainen), ja kirkkoon kuulumattomuus oli iso asia vielä 1920-luvulla. Oliko uskonnonvapauslaki juuri tuolloin, en jaksa muistaa. Herätysliikkeiden myötä tuli toki myös variaatioita. Paikallisyhteisössä herran nuhteessa elämisellä oli vielä sosiaalinen funktionsa.
Onko Viipuri Karjalaa?
Se oli Ruotsin tärkein kaupunki Suomen alueella. Uskontona toisin kuin väität oli luterilaisuus. Puhut kuin karjalaiset olisivat jotain muuta kuin suomalaisia. Aivan kaistapäistä. Luovutettu Karjala asuttettin viljelijöillä muualta Suomesta, kun kuningas halusi eroon ortodokseista.
Viipuri ja Karjala oli ruotsalaisineen ja saksalaisineen paljon kansainvälisempi kuin muut Suomen alueet.
https://www.norstedts.se/bok/9789113024394/sveriges-historia-1350-1600
Ehkä sitten syynä oli Suomen media ja yleinen ilmapiiri. Olen miettinyt sitä. En ole päässyt siitä vielä perille.