Lue keskustelun säännöt.
Onko suomalainen identiteetti syntynyt muka vasta 1800-luvulla?
22.07.2026 |
Onhan meillä ollut esimerkiksi oma kieli jo paljon pidempään. Emme me koskaan ole olleet aivan ruotsalaisia tai venäläisiä, vaikka kyseisten valtioiden alaisuudessa olemme olleetkin.
Kommentit (479)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ruotsi salli suuret kuolonvuodet sekä iso- ja pikkuvihan, jättivät meidät oman onnen nojaan ja oli ollut tuolloin alkuun vastahakoinen tekemään näille mitään ja ennen kuin vasta sitten kun niistä oli isompi uhka heille Itämeren taakse.
Itsellä tökkivät nuo aikakaudet kaikista eniten myös. Miksi iso- ja pikkuvihan aikana Ruotsi ei auttanut meitä mitenkään? Käsittämätöntä
Tämä oli Itä - Ruotsi
Kukaan ei ikinä ollut kuullutkaan Suomesta.
Esim. R y s s ä tuhosi Hämeessä rakennuksia ym. Ruotsalaiset käsityöläiset tulivat Ruotsista asti jälleenrakentamaan tätä aluetta
Olipa kuullut Suomesta, se oli osa Ruotsia ja Ruotsin olisi pitänyt sitä tulla puolustamaan.
Hyvin usein Ruotsin kuningaskunta joutui taistelemaan vähintäänkin kahdella rintamalla eli lännessä ja etelässä oli vastassa Tanska-Norja ja idässä oli Venäjä. Lisäksi Ruotsi sekaantui välillä sotimaan myös Puolaa, Saksia ja Preussia vastaan. Jo senkin vuoksi niitä kaikkia sotajoukkoja ei voinut pitää vain puolustamassa Suomen itärajaa. Jos Venäjä hyökkäsi idästä, niin samalla tanskalaiset saattoivat ajatella että nyt on oikea hetki iskeä Ruotsiin. Ennen muinoin sen sodan aloittamisen kynnys oli varsin matala.
Minun sukuni Länsi - Suomesta lähetettiin asumaan itärajalle Ruotsin kuninkaan toimesta. Ei pakotettu, mutta houkuteltiin.
Palkkio:
A. 15 vuoden verovapaus
B. Vapautus asevelvollisuudesta
C. Ikuinen omistusoikeus maahan
1400-luvun lopulla Heikki Ihanninpoika Jyväsjoki muutti uudisraivaajana nykyiseen Keski-Suomeen, myöhemmin hänen nimensä ilmestyi vuoden 1506 veroluetteloon ja käräjäkiejaan koska tämä oli jättänyt verot maksamatta 15 vuoden ajalta ja häntä uhattiin maiden pakkolunastuksella.
Puhuin Koillismaasta. Toisen vanhempani suku.
Koillismaalaisia sukuja on tutkittu tosi perusteellisesti. Esim.
Anneli Kotisaari. Hän sai jokin aika sitten kunniakirjan Suomen sukututkimusseurasta.
Sukuani on tutkittu tosi perusteellisesti. Aloin tajuta sen myötä, että eihän minulle ole kerrottu paljon mitään Suomen historiasta.
Jopa muuan saksalainen tiesi miksi ihmisiä tuli lännestä itään. Syy: Venäjä ja itäraja.
Onhan se nyt kumma että saksalainenkin tietää. Mutta suomalainen KGB: n koulun kasvatti ei tiedä.
Plus arkistot ja laajat sukututkimukset ja geenitutkimukset. Tätini halusi välttämättä mennä geenitutkimukseen joka liittyy itäsuomalaiseksi väitettyyn tautiperimään mitä Suomessa on jankutettu. Hän halusi tietää riskinsä. Hänestä ei ollut mitään hyötyä, koska hänen geeninsä menivät länteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jo on matkustanut edes kotimaassa, tajuaa kyllä että yhtenäiskulttuuri on mielikuvitusta.
Jo kielelliset erot on valtavat, samoin erot tapakulttuurissa ja edelleen jopa ruuissa.
Mutta yksi asia yhdistää: persuja halveksitaan kaikkialla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko suomalaisuutta enää samalla tavalla kuin ennen? En ainakaan itse akateemisena stadilaisena koe yhteenkuuluvuutta kainuulaisen kouluttautumattoman työttömän kanssa.
Kieli on yksi tärkeä asia, joka muodostaa kansallista identiteettiä ja yhdistää sinutkin siihen kainuulaiseen. Etkö todella koe, että sinulla olisi suomalaista identiteettiä? Oletko tehnyt sukututkimusta, yrittänyt selvittää juuriasi?
Olen eri, mutta koen tämän kysymyksen mielenkiintoisena.
Olen suomenkielinen ja kieli yhdistää minut juurikin vaikkapa kainuulaisiin tai turkulaisiin. Mutta aika ohueksi se side jää, hallitsen useita muitakin kieliä joista ranskaa käytän päivittäin puolisoni kanssa. Koen paljon enemmän yhteistä hänen sukulaistensa ja meidän yhteisten ranskalaisten kavereiden kanssa kuin valtaosan suomalaisten kanssa. Koen myös että lapseni, puoliksi ranskalaisia, ovat muokanneet identiteettiäni siten ettei se ole enää puhtaan suomalainen. Täällä ovat juureni, mutta kun vanhemmistani aika jättää jäävät siteet tähän maahan aika ohuiksi.Aloituksesi, jossa korostat "akateemisuuttasi" ja "stadilaisuuttasi", ja ilmeisesti näet ne jonkunlaisena arvoasi korottavina tekijöinä, on kyllä aika erikoinen.
Ikään kuin kokisit nyt, ihan ranskalaisen kanssa yhteen päästyäsi, kohonneesi tavallisen suomalaisen rahvaan yläpuolelle, jos nyt olisit sellaiseen koskaan kuulunutkaan.
"Stadilaisuus" on duunariluokkaan viittaava nimitys. Niihin, jotka puhuivat slangia, katupoikien, satamajätkien, hampuusien kieltä.
Ylipäätään ihmisten arvottaminen jonkun ns. yhteiskuntaluokan mukaan ei Suomessa ole kovin arvostettavaa. Toisin on Ranskassa, jossa syntyperäsi määrittelee edelleenkin hyvin pitkälle sen, mihin voit yhteiskunnassa päätyä.
Olen eri. Loukkaannut turhaan ja haet sävyjä, joita tuossa ei ollut. Minä ymmärrän häntä, vaikka en ole stadilainen, enkä edes kaupunkilainen. Kansallinen identiteetti ei välttämättä ole kaikilla kovin vahva, vaan ihmisiin suhtaudutaan aina ensisijaisesti yksilöinä. Olen sikäli samanlainen. Olen toki suomalainen, mutta ei minullakaan ole mitään vahvaa yhteenkuuluvuuden tunnetta kenenkään kanssa vain kansalaisuuden perusteella. On olemassa termi globalisti, mikä tietyiltä osin kuvaa ilmiötä. Olemme ihmisiä, eikä tietty kansalaisuus, asuinpaikka, kieli tms. anna mitään tai vie mitään yksilöltä pois.
Minusta kansallinen identiteetti tarkoittaa vain, että tunnistaa itsensä esimerkiksi tässä tapauksessa suomalaiseksi ja pitää suomalaisia tietyllä tavalla muista erottuvia kieleltä, kulttuurilta tai perimältä. Ei kansallisidentiteetti tarkoita, että sen pitäisi olla aina etusijalla ihmisen elämässä ja verrattuna muihin identiteetteihin. En minäkään erityistä yhteenkuuluvuutta tunne suomalaisiin, enkä kyllä globalisteihinkaan, joita inhoan. Silti olen selvästi suomalainen ja tiedän tämän kansan erityisyyden sekä erottuvuuden muista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kalevalan ensimmäistä painosta, joka oli 500 kpl, myytiin 10 vuotta. Tämä kertonee aika paljon suomalaisista ja heidän kiinnostuksestaan kulttuuriin ja lukemiseen. Sen ostivat ruotsinkieliset suomalaisuusaatteen kannattajat nimenomaan kannatuksesta suomalaisuusaatetta kohtaan.
Vaikka tuolloin suurin osa suomalaisista läpäisi kirkon kinkerit, vain todella harvalla oli sellainen lukutaito, joka olisi riittänyt kirjallisuuden lukemiseen. Käytännössä todellinen lukutaito oli edelleen harvinainen.
Suomessa suomalaisuusaate todellakin oli eliitin asia ja monet siihen kuuluneet ruotsinkieliset perheet opiskelivat suomea sen innoittamana ja osa päätyi vaihtamaan kieltä ja suomalaistamaan nimensä.
Mutta täällä tuntuu joillakuille olevan vaikeaa hyväksyä, että ne eivät olleet kansan syvät rivit, jotka puhkuivat kansallisaatetta. Toki kansasta nousi joitakuita keskeisiä henkilöitä kuten Lönnrot, mutta kansa kokonaisuutena oli niin surkeassa tilassa, että voimat ja kyvyt eivät politiikkaan riittäneet.
Tämä.
Minä kävin koulua synkimpänä suomettumisen aikana. Vasta aikuisena tajusin, että historia pitää kirjoittaa uudelleen.
Neuvostoliitto tarkisti suomalaisten lasten historiankirjat.
Juha Hurme sanoi, että meillä on yhteinen loistava historia Ruotsin kanssa. Noin 1000 vuotta. Plus Viro. Sanoi, että kaikki fiksut tietävät sen, mutta siitä ei puhuta. Hän kiroili, että tilanne kentällä ei ole parantunut tiedollisesti
Saisiko lähdettä tai kirjallisuusviitettä tuolle, että "Neuvostoliitto tarkisti suomalaisten lasten historiankirjat".
Olen ollut tähän asti siinä ymmärryksessä, että Suomen oma opetushallitus ne tarkasti. Itsesensuuria harjoitettiin, selvä se, mutta että NL olisi niitä tarkastanut? Kuulisin mielelläni asiasta lisää. Kuka lienee asiaa tutkinut?
Se oli ihan virallista tietoa. Otin selvää suomettumisesta ja perehdyin niin moniin eri lähteisiin, etten muista kaikkea. En ihmettele sitä, koska kävin peruskoulun suomettumisen aikana.
Voi johtua siitäkin, että koulu sammutti suomalaisuuden minussa. Minulla ei tule koskaan olemaan kansallista identiteettiä. Ei minkään kansan.
Eli puhut siis siitä, että jotkut neuvostodiplomaatit saattoivat "jälkitarkistaa" eli lukea jo painettuja koulukirjoja? Vai?
On ikävää, että oma perheesi, sukusi tai koulusi eivät pystyneet tarjoamaan sinulle suomalaisuuden kokemusta. Se on erikoista, ottaen huomioon, että vielä 60-70-luvulle asti kansakoulunopettajistossa oli suurimmalta osalta erittäin "suomenmielisen" koulutuksen käyneitä, vielä sodankäyneitä veteraanejakin. 80-90-luvun ala-asteella meillä vielä kyllä laulettiin maakuntalauluja ja luettiin kotiseutulukemistoja, ja kotona oli kirjahyllyssä suurten ikäluokkien vanhempien koulukirjoja. Musiikinopetuksessa laulut olivat erittäin, ERITTÄIN suomalaiskansallisia, jollei jopa kansallismielisiä. Erikoista, jos edes musiikintuntien kautta ei päässyt syntymään tunnetta omasta maasta ja kansasta.
Meidän musiikinopetuksessa oli 3 kansallismielistä laulua. Hämäläisten laulu. Satakuntalaisten laulu. Vaasan marssi. Maamme - laulu, mutta en ole siitäkään varma. Ei muuta.
Puhuin paljon ukkini kanssa sodasta ja kuunteli sivusta sotaveteraanien juttuja. Suku puhui paljon sodasta. Kotona oli tärkeää, että ikkunalaudoilla oli 2 kynttilää itsenäisyyspäivänä ja lippu pöydällä. Suomalainen klassinen musiikki. Otin itse selvää kansallismielisistä lauluista ja Suomen kulttuurista. Minulla on suomalainen olo vain yhtenä päivänä vuodessa 6.12.
Se on minun suomalainen identiteettini korkeakulttuurin lisäksi.
Suomi - Neuvostoliitto - seura tarkisti kaikki lasten historiankirjat. Voi olla, että opettajani olivat vasemmistolaisia.
Ystäväni koulussa sen sijaan laulettiin Siniristilippua ja hinattiin pieni lippu salkoon. Ei minun koulussani.
Suomalaiset kansanlaulut eivät sykähdytä minua yhtään, mutta rakastan ruotsalaisia kansanlauluja
IL: n Lauri Nurmi on historianopettaja ja hän vaati, että nuo kouluasiat ja opetus pitäisi ruotia läpi. Olen samaa mieltä.
Piirretty filmi Kalevalasta näytettiin. En tuntenut sitä omakseni.
Olitko kenties Suomalais-venäläisessä koulussa, vai miksei siniristilippua laulettu ja nostettu salkoon? Ja jos SNS luki julkaistuja koulukirjoja, niin se on kuitenkin vähän eri asia kuin että Moskova olisi ne tarkastanut...
Olet ilmeisesti melko nuori. Et kuulu ainakaan X - sukupolveen kuten minä. Meitä aivopestiin myös ateistiseen maailmankatsomukseen. Kaikki uskonnollisuus oli hävettävää. Minua ei onnistuttu muokkaanaan neukkulan maailmankuvaan eikä muokattua venäläiseksi. Kyseessä oli suomalainen peruskoulu. Malli suoraan DDR: stä.
Vierailija kirjoitti:
Suomi on ollut luultavasti ennen Ruotsin vallan aikaa heimojen ja sukujen maa.
On ollut hämäläiset, savolaiset, karjalaiset, saamelaiset sekä Pohjanmaalla jotain ruotsalaisia. Nogorodilaisia ei kannata Suomen historiasta unohtaa, sillä he eivät ole olleet pelkästään venäläisiä vahvistettuan parilla viikingillä.
Itä-Karjalan sotien aikana selvisi, että Venäjän karjalaiset eivät koe kuuluvansa suomalaisiin, vaan että he ovat mielestään karjalaisia, ei suomalaisia.
Että siinä mielessä suomalaisuus on syntynyt hiljakseen 1800-luvulla.
Se on Novgorod, muuten. Nestorin kroniikan höpötykset ovat tarua. Toki Vanhassa Laatokassa oli sekä suomalais-ugrilaisia, mutta ei ole mitään tietoa siitä, että olisivat tulleet Suomen alueelta.
Karjalaiset ovat aina olleet oma erillinen kansansa, jolla on oma kielensä. Ei se "selvinnyt" vasta sotien aikana. Nykysuomalaiset vain sekoittavat asiat keskenään, eli etniset karjalaiset sekoitetaan Suomeen luovutetuilta alueilta Karjalasta tulleisiin suomalaisiin tai Suomessa Pohjois-"Karjalan" alueella asuviin itäsavolaisiin. Ilmeisesti koulussa en enää opeteta mitään suomalais-ugrilaistista kansoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se mihin kansanosaan joku kuuluu, ei kerro kaikkea hänen juuristaan.
Sukututkimuksessa tunnetaan käsite "rahvaaseen vajonneet "
Minusta ns. rahvaassa ei ole mitään häpeämistä.
Erikoinen käsite, ei aiemmin tuttu. Tarkoittaako se siis luokkaretkeä alaspäin? Että on esim ollut talollinen mutta sitten joutunut mäkitupalaiseksi, tai vastaavaa? Mitä rahvaalla on tarkoitettu?
Puhun esimerkiksi vaikka geeniperimästä, historiasta. Itselläni on joka ikisestä säädystä kaikki esivanhemmat. Kaukaa menneisyydestä myös kuninkaita, jos Geni on totta.
Tästä muuten unohtui yksi sääty. Sotilassääty.
Tuliko jo käsityöläisen mainittua?
Näitä löyty: kuninkaat, aatelisto, papisto, kauppiaat ym. porvaristo, virkamiehet, sotilaat, käsityöläiset, torpparit, talonpojat. Akateemiset, duunarit.
.
Geenit on vähän eri asia kuin historiantutkimus. Mitä sukututkimuksen piirissä käytetty käsite "rahvaaseen vajonneet" siis tarkoittaa?
Kysy AI:lta termiä sanalla mitä tarkoittaa rahvaaseen vajonnut sukututkimuksessa. Yhteiskunnallinen status muuttui. Mentiin naimisiin alempisäätyisen kanssa. Vararikko yms. Monia syitä.
Miksi kysyisin AI:ltä, kun kerran tämä on keskustelupalsta? Jos joku käyttää termiä, niin kai häneltä voi kysyä, mitä sillä yleensä tarkoitetaan tai ainakin sitä, mitä tuo käyttäjä itse sillä ymmärtää ja haluaa sanoa.
En jaksa kopioida, kirjoittaa paperille ja sitten kirjoittaa vielä tänne. Saat sen itse nopeammin selville AI:lla.
Vierailija kirjoitti:
Miksi sitten jo antiikin aikoina puhuttiin suomalaisista?
"In 93 AD, Tacitus wrote that the Fenni were an extremely fierce race who lived in grinding poverty"
Historiantutkijat eivät kuitenkaan tiedä viitattiinko termillä "fennit" suomalaisiin, saamelaisiin, kainuulaisiin tai suomensukuisiin kansoihin vai kehen. Yleensä ajatellaan, että kyse oli saamelaisista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko suomalaisuutta enää samalla tavalla kuin ennen? En ainakaan itse akateemisena stadilaisena koe yhteenkuuluvuutta kainuulaisen kouluttautumattoman työttömän kanssa.
Kieli on yksi tärkeä asia, joka muodostaa kansallista identiteettiä ja yhdistää sinutkin siihen kainuulaiseen. Etkö todella koe, että sinulla olisi suomalaista identiteettiä? Oletko tehnyt sukututkimusta, yrittänyt selvittää juuriasi?
Olen eri, mutta koen tämän kysymyksen mielenkiintoisena.
Olen suomenkielinen ja kieli yhdistää minut juurikin vaikkapa kainuulaisiin tai turkulaisiin. Mutta aika ohueksi se side jää, hallitsen useita muitakin kieliä joista ranskaa käytän päivittäin puolisoni kanssa. Koen paljon enemmän yhteistä hänen sukulaistensa ja meidän yhteisten ranskalaisten kavereiden kanssa kuin valtaosan suomalaisten kanssa. Koen myös että lapseni, puoliksi ranskalaisia, ovat muokanneet identiteettiäni siten ettei se ole enää puhtaan suomalainen. Täällä ovat juureni, mutta kun vanhemmistani aika jättää jäävät siteet tähän maahan aika ohuiksi.Aloituksesi, jossa korostat "akateemisuuttasi" ja "stadilaisuuttasi", ja ilmeisesti näet ne jonkunlaisena arvoasi korottavina tekijöinä, on kyllä aika erikoinen.
Ikään kuin kokisit nyt, ihan ranskalaisen kanssa yhteen päästyäsi, kohonneesi tavallisen suomalaisen rahvaan yläpuolelle, jos nyt olisit sellaiseen koskaan kuulunutkaan.
"Stadilaisuus" on duunariluokkaan viittaava nimitys. Niihin, jotka puhuivat slangia, katupoikien, satamajätkien, hampuusien kieltä.
Ylipäätään ihmisten arvottaminen jonkun ns. yhteiskuntaluokan mukaan ei Suomessa ole kovin arvostettavaa. Toisin on Ranskassa, jossa syntyperäsi määrittelee edelleenkin hyvin pitkälle sen, mihin voit yhteiskunnassa päätyä.
Olen eri. Loukkaannut turhaan ja haet sävyjä, joita tuossa ei ollut. Minä ymmärrän häntä, vaikka en ole stadilainen, enkä edes kaupunkilainen. Kansallinen identiteetti ei välttämättä ole kaikilla kovin vahva, vaan ihmisiin suhtaudutaan aina ensisijaisesti yksilöinä. Olen sikäli samanlainen. Olen toki suomalainen, mutta ei minullakaan ole mitään vahvaa yhteenkuuluvuuden tunnetta kenenkään kanssa vain kansalaisuuden perusteella. On olemassa termi globalisti, mikä tietyiltä osin kuvaa ilmiötä. Olemme ihmisiä, eikä tietty kansalaisuus, asuinpaikka, kieli tms. anna mitään tai vie mitään yksilöltä pois.
Minusta kansallinen identiteetti tarkoittaa vain, että tunnistaa itsensä esimerkiksi tässä tapauksessa suomalaiseksi ja pitää suomalaisia tietyllä tavalla muista erottuvia kieleltä, kulttuurilta tai perimältä. Ei kansallisidentiteetti tarkoita, että sen pitäisi olla aina etusijalla ihmisen elämässä ja verrattuna muihin identiteetteihin. En minäkään erityistä yhteenkuuluvuutta tunne suomalaisiin, enkä kyllä globalisteihinkaan, joita inhoan. Silti olen selvästi suomalainen ja tiedän tämän kansan erityisyyden sekä erottuvuuden muista.
Miksi inhoat globalisteja? Vähintäänkin erikoista, sillä minusta se on lopulta terveempi ihmiskäsitys. Kansallisvaltiot ovat toki erittäin tarpeellisia käytännön elämän kannalta silloin, kun ne ovat perustaltaan vain ihmisiä varten, ei itse tarkoitus. Ja kansalaisilla on syytä ajatella jossakin mitassa asuinmaansa etua, mutta vastapainoksi kansallismielisyys kanavoi usein ihmisyyden heikkoja puolia, mikä on johtanut lukemattomiin sotiin, rasismiin, sortoon ja syrjintään, ryöstelyyn jne. Ne ovat toki ihmisyyden luonteenpiirteitä itsenäisestikin, mutta lakien ja sääntöjen avulla sivuun työnnettyjä. Kansallisuustunne on yleisin veruke, millä näitä epämiellyttäviä piirteitä on houkuteltu esiin ja minkä alla ne on koettu jopa positiivisiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ruotsi salli suuret kuolonvuodet sekä iso- ja pikkuvihan, jättivät meidät oman onnen nojaan ja oli ollut tuolloin alkuun vastahakoinen tekemään näille mitään ja ennen kuin vasta sitten kun niistä oli isompi uhka heille Itämeren taakse.
Itsellä tökkivät nuo aikakaudet kaikista eniten myös. Miksi iso- ja pikkuvihan aikana Ruotsi ei auttanut meitä mitenkään? Käsittämätöntä
Isoviha ei ollut mikään itsenäinen ajanjakso, jolloin venäläiset vain keksivät, että vallataanpa tuo Suomi tuosta. Sehän oli osa parikymmentä vuotta kestänyttä suurta Pohjan sotaa, jossa Tanskan, Puolan ja Venäjän muodostama liittokunta yritti vallata takaisin alueita, jotka Ruotsi oli aiemmin vallannut niiltä. Eli ihan normaalia ajan sodankäyntiä: Ruhtinaat, kuninkaat, sulttaanit ja mitä valtaherroja nyt missäkin on, koettavat laajentaa valta-aluettaan. Ja tämä täysin riippumatta siitä, mitä porukkaa alueella asuu.
Muistakaamme, että Ruotsiin kuului paljon muitakin vieraskielisiä alueita kuin "Itämaa" eli Suomi. Oli Viroa, Latviaa, Skånea (joka ei silloin ollut vielä ruotsalaistunut), Norjaa, osia Saksasta. Totta hitossa Ruotsin kruunu olisi halunnut pitää kaikki alueensa itsellään. Mutta aina ei resurssit riitä. Ruotsilla siis oli alueita jos missä, ja Ruotsin kuningas kuljetteli armeijaansa niiden ulkopuolellakin taistelemassa. Kuuluisa oli mm. Pultavan taistelu. Pultava sijaitsee nykyisen Ukrainan alueella. Ei ihan kaikkialle sotajoukkoja liiennyt. Kai siihen jotain strategisia syitä oli, että kannattaa mieluummin koettaa lyödä Venäjän armeija jossain Pultavassa kuin puolustaa maan itärajaa.
"Ruotsi" ei ollut mikään valtio, joka olisi tuossa voinut tehdä jotakin. Ruotsi oli pitkälti Ruotsin kuningas ja osa maan aatelistoa (joka muodosti upseeriston). Nämä päättivät, missä soditaan. Kuningas jäi kesken sotaa Osmanien valtakunnan sulttaanin hoviin lojuskelemaan vuosikausiksi. Aatelisto taisi kyllä saada Kaarle-kuninkaan sotaretkistä lopulta itsekin tarpeekseen. Ei muutkaan säädyt oikein arvostaneet sitä, että kuningas on vuosikausia ulkomailla, mutta minkäs teet.
Maan vallanneille venäläisille suomalaiset olivat ruotseja, niitä samoja, jotka heidän maahansa niin usein olivat hyökänneet. Olihan suomalaisia ollut mukana Kaarle XII:n armeijassa Venäjää vastana sotimassa. Totta kai vihollismaasta riistettiin kaikki mahdollinen oman armeijan tarpeisiin.
Herrasväkea Suomesta kyllä lähti Pohjanlahden toiselle puolelle turvaan. Oliko joku sellainen "me", joka oli jotenkin samassa veneessä tuolloin?
Tuo, että riistettiin kaikki mahdollinen oman armeijan tarpeisiin on aika vähättelevästi sanottu. Joukkomurhia, kidutuksia, alueiden ja kaupunkien tuhoamisia, orjiksi vientiä. Nälkä, kun pellot oli poltettu ja kotieläimet tapettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se mihin kansanosaan joku kuuluu, ei kerro kaikkea hänen juuristaan.
Sukututkimuksessa tunnetaan käsite "rahvaaseen vajonneet "
Minusta ns. rahvaassa ei ole mitään häpeämistä.
Erikoinen käsite, ei aiemmin tuttu. Tarkoittaako se siis luokkaretkeä alaspäin? Että on esim ollut talollinen mutta sitten joutunut mäkitupalaiseksi, tai vastaavaa? Mitä rahvaalla on tarkoitettu?
Puhun esimerkiksi vaikka geeniperimästä, historiasta. Itselläni on joka ikisestä säädystä kaikki esivanhemmat. Kaukaa menneisyydestä myös kuninkaita, jos Geni on totta.
Tästä muuten unohtui yksi sääty. Sotilassääty.
Tuliko jo käsityöläisen mainittua?
Näitä löyty: kuninkaat, aatelisto, papisto, kauppiaat ym. porvaristo, virkamiehet, sotilaat, käsityöläiset, torpparit, talonpojat. Akateemiset, duunarit.
.
Geenit on vähän eri asia kuin historiantutkimus. Mitä sukututkimuksen piirissä käytetty käsite "rahvaaseen vajonneet" siis tarkoittaa?
Kysy AI:lta termiä sanalla mitä tarkoittaa rahvaaseen vajonnut sukututkimuksessa. Yhteiskunnallinen status muuttui. Mentiin naimisiin alempisäätyisen kanssa. Vararikko yms. Monia syitä.
Miksi kysyisin AI:ltä, kun kerran tämä on keskustelupalsta? Jos joku käyttää termiä, niin kai häneltä voi kysyä, mitä sillä yleensä tarkoitetaan tai ainakin sitä, mitä tuo käyttäjä itse sillä ymmärtää ja haluaa sanoa.
En jaksa kopioida, kirjoittaa paperille ja sitten kirjoittaa vielä tänne. Saat sen itse nopeammin selville AI:lla.
Olen eri, mutta mihin tarvitaan noin monimutkaista operaatiota "kopioida, kirjoittaa paperille ja sitten vielä tänne"? Eihän henkilö kysynyt mitään syvällistä esseetä, vaan yksinkertaista termin avaamista. Jos joka tapauksessa kirjoitat viestin jossa käytät monelle vierasta ilmaisua ja itse tiedät sen merkityksen, ei luulisi olevan suuri ongelma kirjoittaa merkitys samassa yhteydessä muutamalla sanalla.
Ai:n sijaan googlasin termiä, ja liuta vastauksia viittasi "Rahvaaseen vajonneet" -nimiseen kirjaan, jossa ilmeisesti annettiin ymmärtää termin viittaavan siihen, että sukututkimuksessa siirrytään ylempien säätyjen tutkimuksesta rahvaan, eli ns. tavallisen kansan vaiheisiin. Ihan valistuneella arvauksella voi myös päätellä, että "rahvaaseen vajoaminen" voi tarkoittaa myös putoamista säätyläistöstä lähemmäs tavallista kansaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ruotsi salli suuret kuolonvuodet sekä iso- ja pikkuvihan, jättivät meidät oman onnen nojaan ja oli ollut tuolloin alkuun vastahakoinen tekemään näille mitään ja ennen kuin vasta sitten kun niistä oli isompi uhka heille Itämeren taakse.
Itsellä tökkivät nuo aikakaudet kaikista eniten myös. Miksi iso- ja pikkuvihan aikana Ruotsi ei auttanut meitä mitenkään? Käsittämätöntä
Tämä oli Itä - Ruotsi
Kukaan ei ikinä ollut kuullutkaan Suomesta.
Esim. R y s s ä tuhosi Hämeessä rakennuksia ym. Ruotsalaiset käsityöläiset tulivat Ruotsista asti jälleenrakentamaan tätä aluetta
Olipa kuullut Suomesta, se oli osa Ruotsia ja Ruotsin olisi pitänyt sitä tulla puolustamaan.
Hyvin usein Ruotsin kuningaskunta joutui taistelemaan vähintäänkin kahdella rintamalla eli lännessä ja etelässä oli vastassa Tanska-Norja ja idässä oli Venäjä. Lisäksi Ruotsi sekaantui välillä sotimaan myös Puolaa, Saksia ja Preussia vastaan. Jo senkin vuoksi niitä kaikkia sotajoukkoja ei voinut pitää vain puolustamassa Suomen itärajaa. Jos Venäjä hyökkäsi idästä, niin samalla tanskalaiset saattoivat ajatella että nyt on oikea hetki iskeä Ruotsiin. Ennen muinoin sen sodan aloittamisen kynnys oli varsin matala.
Minun sukuni Länsi - Suomesta lähetettiin asumaan itärajalle Ruotsin kuninkaan toimesta. Ei pakotettu, mutta houkuteltiin.
Palkkio:
A. 15 vuoden verovapaus
B. Vapautus asevelvollisuudesta
C. Ikuinen omistusoikeus maahan
1400-luvun lopulla Heikki Ihanninpoika Jyväsjoki muutti uudisraivaajana nykyiseen Keski-Suomeen, myöhemmin hänen nimensä ilmestyi vuoden 1506 veroluetteloon ja käräjäkiejaan koska tämä oli jättänyt verot maksamatta 15 vuoden ajalta ja häntä uhattiin maiden pakkolunastuksella.
Puhuin Koillismaasta. Toisen vanhempani suku.
Koillismaalaisia sukuja on tutkittu tosi perusteellisesti. Esim.
Anneli Kotisaari. Hän sai jokin aika sitten kunniakirjan Suomen sukututkimusseurasta.
Sukuani on tutkittu tosi perusteellisesti. Aloin tajuta sen myötä, että eihän minulle ole kerrottu paljon mitään Suomen historiasta.
Jopa muuan saksalainen tiesi miksi ihmisiä tuli lännestä itään. Syy: Venäjä ja itäraja.
Onhan se nyt kumma että saksalainenkin tietää. Mutta suomalainen KGB: n koulun kasvatti ei tiedä.
Mitä ihmettä nyt taas. Mikä ihme "suomalainen KGB:n koulun kasvatti"?
Kyllä 1990-luvun lukiossa kerrottiin tasan tarkkaan, että itärajan "turvaamiseksi" maksettiin länsisuomalaisille (tai mikä nimitys nyt tuolloin olikaan), että lähtivät asuttamaan nykyisen itärajan tätä puolta. Se tosin taisi olla valinnainen kurssi, se, joka käsitteli Suomen historiaa ennen vuotta 1809. Ehkä ala-asteella ei menty noin pitkälle poliittisiin asioihin, kun käsiteltiin Suomen muinaisaikaa. Mutta koulussa tuo tieto tuli. Ja on kumma ajatus, miksei tuota asiaa olisi kerrottu myös Kekkosen aikana.
Tästä herääkin kysymys, missä määrin esim. sinä olet ollut hereillä koulun historiantunneilla ala- ja ylästeella ja lukiossa? Oma muistikuvani on, että suurinpiirtein kaikki pitivät historiaa tympeimpänä kouluaineena. Miten itse ajattelit asiasta tuolloin, ja paljonko oli historiannumerot todistuksessa? Ja voisiko noilla asioilla olla korrelaatiota siihen, mitä et aikuisena ole tiennyt?
Tavattoman monet ihmiset havahtuvat 40-50-vuotiaina, etteivät tiedä asiasta x, y tai z yhtään mitään, ja aloittavat karmean paasauksen siitä, miksei koulussa ole opetettu. Jopa Hesarin toimittaja noin vuonna 2018 piti aiheellisena kysyä, miksei sisällissodasta opetettu koulussa mitään. Kolmikymppinen nainen. En ymmärrä, miten HS kehtasi julkaista tuollaisen todistusaineiston siitä, että heillä on töissä ihminen, joka ei häpeä paljastaa tietämättömyyttään. Kyllä siellä keskusteluosiossa tulikin sitten aika paljon noottia siitä, mitä tuo tyttö on koulutunneillaan tehnyt.
En nyt sano, että tässä tapauksessa olisi pelkästään tuosta kysymys, mutta kovasti kuulostaa samalta kuin tuon HS:n nuoren toimittajan ihmettelyt. Sitä vahvistaa valitettavasti se, että syypääksi on näköjään löytynyt "suomettunut koulu", joka on riistänyt ihmiseltä mahdollisuuden totuuden tietämiseen.
Yleensä se syypää aika moneen asiaan löytyy kuitenkin peilistä, ja eteenpäin pääsee katsomalla siihen ja lukemalla enemmän. Hienoa, jos sukututkimus on saanut VIIMEIN kiinnostumaan Suomen historiasta! :-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen 1800-lukua ei oikein ollut kansallisuusaatetta. Ihmiset olivat lähinnä jonkin hallitsijan alamaisia ja uskontokunnan edustajia.
Paska puhetta. Historiankirjat antiikista eli varhaisimmista kirjoista alkaen ovat pullollaan viittauksia kansallisidentiteetteihin. Älytön ajatus, ettei ihminen mitenkään erottaisi kaltaisiaan muista. Koko idea on keksitty, jotta saataisiin kansallismieliset näyttäytymään vain jonain äskeisenä vouhotuksena.
Suosittelen aloittamaan asiaan perehtymisen vaikkapa Benedict Andersonin tai Eric Hobsbawnin teoksiin tutustumisella. Vouhotusta on toki ollut, siitä(kin) mainitut tutkijat kertovat, mutta se ei poista itse asiaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se mihin kansanosaan joku kuuluu, ei kerro kaikkea hänen juuristaan.
Sukututkimuksessa tunnetaan käsite "rahvaaseen vajonneet "
Minusta ns. rahvaassa ei ole mitään häpeämistä.
Erikoinen käsite, ei aiemmin tuttu. Tarkoittaako se siis luokkaretkeä alaspäin? Että on esim ollut talollinen mutta sitten joutunut mäkitupalaiseksi, tai vastaavaa? Mitä rahvaalla on tarkoitettu?
Puhun esimerkiksi vaikka geeniperimästä, historiasta. Itselläni on joka ikisestä säädystä kaikki esivanhemmat. Kaukaa menneisyydestä myös kuninkaita, jos Geni on totta.
Tästä muuten unohtui yksi sääty. Sotilassääty.
Tuliko jo käsityöläisen mainittua?
Näitä löyty: kuninkaat, aatelisto, papisto, kauppiaat ym. porvaristo, virkamiehet, sotilaat, käsityöläiset, torpparit, talonpojat. Akateemiset, duunarit.
.
Käsityöläiset on mielenkiintoinen tapaus. Nykynäkökulmasta voisi ensin tulla mieleen, että käsityö on työläisammatti ja jäisi alimpaan luokkaan. Sen tiedon perusteella, mitä olen löytänyt, mestarikirjan saanut käsityöläinen luokiteltiin kuitenkin porvaristoon. Ja onhan siinä sikäli järkeä, että silloin toimittiin yleensä jo itsenäisenä yrittäjänä ja ehkä työllistettiinkin oppipoika ja kisällejä. Näiden osa taisi sitten olla lukeutua rahvaaseen, vaikka olisivat työllistäneet itsensä omatoimisesti.
Käsityöläisiä oli hyvin vaihtelevalla statuksella alasta ja asemasta riippuen. Oli hyvin varakkaita, kohtalaisesti toimeentulevia sekä äärimmäisen köyhiä.
Olivat porvareita. Käsityöläiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Ilmeisesti koulussa en enää opeteta mitään suomalais-ugrilaistista kansoista." Hyvä pointti! Intiaaneista olemme kiinnostuneempia kuin muista suomalaisugrilaisista. Virossa asia on toisinpäin.
Vierailija kirjoitti:
Vaikka kansallisuus käsitteenä muodostui nykyisenlaiseksi vasta 1800-luvulla, ihmisillä oli kyllä käsitys kansoista ja kokemus kansallisuudesta paljon aiemminkin. Esimerkiksi englantilaisilla oli viimeistään 1400-luvulla käsitys englantilaisuudesta, joka pysyi aika samanlaisena 1900-luvulle asti (ja sen jälkeen tuosta perinteisestä englantilaisuudesta tuli jotain hävettävää, mutta se on jo eri juttu se).
Voi ajatella vaikka niin, että mitä vaikeampi on ollut matkustaa paikasta toiseen, sitä tiiviimpi yhteisö on ollut pienemmällä maantieteellisellä alueella. Jos ihminen ei todennäköisesti matkustanut 10 kilometrin säiteeltä mihinkään, se oma maailma rajoittui periaatteessa siihen. + sen lisäksi sitten perimätieto, uutiset, huhut, kirjoitettu historia, kirjallisuus jne. jotka kulkivat potentiaalisesti koko kielialueen sisällä, ja joiden ansiosta ihmisillä oli kuitenkin enemmän yhteistä samaa kieltä puhuvien kuin täysin ulkopuolisten kanssa.
Kiitos! Tuo oli tärkeä lisä tähän keskusteluun tuo matkustamisen vaikeuden mukaan tuominen. Juuri tuosta syystä esim. Pohjois-Kaukasiassa on ihan järjetön määrä pieniä kansoja. Vuoristot olivat niin läpitunkemattomia, ilmeisesti, että siellä ei päässyt syntymään mitään yhteiskulttuuria. Kieliäkin siellä on tolkuttomasti. Ehkä Balkanilla juuri tästä syystä myös...? Englannissa maastonmuodot sallivat ilmeisesti yhtenäiskulttuurin. Suomessa etäisyydet ovat aina olleet pitkät, ja sama tendenssi näkyy nyt omalla tavallaan, kun "syrjäseudut" tyhjenevät kaikkien pakkautuessa muutamiin kaupunkeihin. (vähän ot, sori)
Opetusministeri Olli-Pekka Heinonen selitti ruotsinkielen kuuluvan suomalaisten "kansalliseen identiteettiin" (??!)
Siis kieli jota ei osata "kuuluu identiteettiin"?
Tosin hän oppi tämän "puolueettomalta taholta" Svenska folktingetin Henrik Laxilta 😄😄😄
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se mihin kansanosaan joku kuuluu, ei kerro kaikkea hänen juuristaan.
Sukututkimuksessa tunnetaan käsite "rahvaaseen vajonneet "
Minusta ns. rahvaassa ei ole mitään häpeämistä.
Erikoinen käsite, ei aiemmin tuttu. Tarkoittaako se siis luokkaretkeä alaspäin? Että on esim ollut talollinen mutta sitten joutunut mäkitupalaiseksi, tai vastaavaa? Mitä rahvaalla on tarkoitettu?
Puhun esimerkiksi vaikka geeniperimästä, historiasta. Itselläni on joka ikisestä säädystä kaikki esivanhemmat. Kaukaa menneisyydestä myös kuninkaita, jos Geni on totta.
Tästä muuten unohtui yksi sääty. Sotilassääty.
Tuliko jo käsityöläisen mainittua?
Näitä löyty: kuninkaat, aatelisto, papisto, kauppiaat ym. porvaristo, virkamiehet, sotilaat, käsityöläiset, torpparit, talonpojat. Akateemiset, duunarit.
.
Geenit on vähän eri asia kuin historiantutkimus. Mitä sukututkimuksen piirissä käytetty käsite "rahvaaseen vajonneet" siis tarkoittaa?
Kysy AI:lta termiä sanalla mitä tarkoittaa rahvaaseen vajonnut sukututkimuksessa. Yhteiskunnallinen status muuttui. Mentiin naimisiin alempisäätyisen kanssa. Vararikko yms. Monia syitä.
Eikö olisi voinut tapahtua rahvaasta nousua jos meni naimisiin ylempisäätyisen kanssa? Miksi se ylempi vajosi alas eikä alempi noussut ylös?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kalevalan ensimmäistä painosta, joka oli 500 kpl, myytiin 10 vuotta. Tämä kertonee aika paljon suomalaisista ja heidän kiinnostuksestaan kulttuuriin ja lukemiseen. Sen ostivat ruotsinkieliset suomalaisuusaatteen kannattajat nimenomaan kannatuksesta suomalaisuusaatetta kohtaan.
Vaikka tuolloin suurin osa suomalaisista läpäisi kirkon kinkerit, vain todella harvalla oli sellainen lukutaito, joka olisi riittänyt kirjallisuuden lukemiseen. Käytännössä todellinen lukutaito oli edelleen harvinainen.
Suomessa suomalaisuusaate todellakin oli eliitin asia ja monet siihen kuuluneet ruotsinkieliset perheet opiskelivat suomea sen innoittamana ja osa päätyi vaihtamaan kieltä ja suomalaistamaan nimensä.
Mutta täällä tuntuu joillakuille olevan vaikeaa hyväksyä, että ne eivät olleet kansan syvät rivit, jotka puhkuivat kansallisaatetta. Toki kansasta nousi joitakuita keskeisiä henkilöitä kuten Lönnrot, mutta kansa kokonaisuutena oli niin surkeassa tilassa, että voimat ja kyvyt eivät politiikkaan riittäneet.
Tämä.
Minä kävin koulua synkimpänä suomettumisen aikana. Vasta aikuisena tajusin, että historia pitää kirjoittaa uudelleen.
Neuvostoliitto tarkisti suomalaisten lasten historiankirjat.
Juha Hurme sanoi, että meillä on yhteinen loistava historia Ruotsin kanssa. Noin 1000 vuotta. Plus Viro. Sanoi, että kaikki fiksut tietävät sen, mutta siitä ei puhuta. Hän kiroili, että tilanne kentällä ei ole parantunut tiedollisesti
Saisiko lähdettä tai kirjallisuusviitettä tuolle, että "Neuvostoliitto tarkisti suomalaisten lasten historiankirjat".
Olen ollut tähän asti siinä ymmärryksessä, että Suomen oma opetushallitus ne tarkasti. Itsesensuuria harjoitettiin, selvä se, mutta että NL olisi niitä tarkastanut? Kuulisin mielelläni asiasta lisää. Kuka lienee asiaa tutkinut?
Se oli ihan virallista tietoa. Otin selvää suomettumisesta ja perehdyin niin moniin eri lähteisiin, etten muista kaikkea. En ihmettele sitä, koska kävin peruskoulun suomettumisen aikana.
Voi johtua siitäkin, että koulu sammutti suomalaisuuden minussa. Minulla ei tule koskaan olemaan kansallista identiteettiä. Ei minkään kansan.
Eli puhut siis siitä, että jotkut neuvostodiplomaatit saattoivat "jälkitarkistaa" eli lukea jo painettuja koulukirjoja? Vai?
On ikävää, että oma perheesi, sukusi tai koulusi eivät pystyneet tarjoamaan sinulle suomalaisuuden kokemusta. Se on erikoista, ottaen huomioon, että vielä 60-70-luvulle asti kansakoulunopettajistossa oli suurimmalta osalta erittäin "suomenmielisen" koulutuksen käyneitä, vielä sodankäyneitä veteraanejakin. 80-90-luvun ala-asteella meillä vielä kyllä laulettiin maakuntalauluja ja luettiin kotiseutulukemistoja, ja kotona oli kirjahyllyssä suurten ikäluokkien vanhempien koulukirjoja. Musiikinopetuksessa laulut olivat erittäin, ERITTÄIN suomalaiskansallisia, jollei jopa kansallismielisiä. Erikoista, jos edes musiikintuntien kautta ei päässyt syntymään tunnetta omasta maasta ja kansasta.
Meidän musiikinopetuksessa oli 3 kansallismielistä laulua. Hämäläisten laulu. Satakuntalaisten laulu. Vaasan marssi. Maamme - laulu, mutta en ole siitäkään varma. Ei muuta.
Puhuin paljon ukkini kanssa sodasta ja kuunteli sivusta sotaveteraanien juttuja. Suku puhui paljon sodasta. Kotona oli tärkeää, että ikkunalaudoilla oli 2 kynttilää itsenäisyyspäivänä ja lippu pöydällä. Suomalainen klassinen musiikki. Otin itse selvää kansallismielisistä lauluista ja Suomen kulttuurista. Minulla on suomalainen olo vain yhtenä päivänä vuodessa 6.12.
Se on minun suomalainen identiteettini korkeakulttuurin lisäksi.
Suomi - Neuvostoliitto - seura tarkisti kaikki lasten historiankirjat. Voi olla, että opettajani olivat vasemmistolaisia.
Ystäväni koulussa sen sijaan laulettiin Siniristilippua ja hinattiin pieni lippu salkoon. Ei minun koulussani.
Suomalaiset kansanlaulut eivät sykähdytä minua yhtään, mutta rakastan ruotsalaisia kansanlauluja
IL: n Lauri Nurmi on historianopettaja ja hän vaati, että nuo kouluasiat ja opetus pitäisi ruotia läpi. Olen samaa mieltä.
Piirretty filmi Kalevalasta näytettiin. En tuntenut sitä omakseni.
Olitko kenties Suomalais-venäläisessä koulussa, vai miksei siniristilippua laulettu ja nostettu salkoon? Ja jos SNS luki julkaistuja koulukirjoja, niin se on kuitenkin vähän eri asia kuin että Moskova olisi ne tarkastanut...
Olet ilmeisesti melko nuori. Et kuulu ainakaan X - sukupolveen kuten minä. Meitä aivopestiin myös ateistiseen maailmankatsomukseen. Kaikki uskonnollisuus oli hävettävää. Minua ei onnistuttu muokkaanaan neukkulan maailmankuvaan eikä muokattua venäläiseksi. Kyseessä oli suomalainen peruskoulu. Malli suoraan DDR: stä.
Missäköhänpäin Suomea? Todella oudolta kuulostaa, enkä ole aiemmin tällaisesta kuullut. (Toki paljon mölinää Pirkkalan monisteesta, joka ainakin netissä pyörivän version perusteella vaikuttaa olleen paljon melua tyhjästä.) Näköjään kuulun x-sukupolveen vaikkakin siihen nuorimpaan päähän. Oma kokemukseni paristakin koulusta on, että kristinuskon kautta mentiin, ja vahvasti, kultaisia sääntöjä jankattiin ja 6 vuotta päivittäin ruokarukous ennen ja jälkeen appeen. Keskikokoisen kaupungin lähiökoulu on pääasiallinen kokemukseni, kokemusta myös ajoittain pienemmästä maaseudun kyläkoulusta. X-sukupolven keskivaiheille kuuluva kaverini on kertonut erilaisesta maailmankuvasta ja keittäjille lausutuista kiitoksista, ja hän on käynyt Suomalais-venäläisen koulun - siksi alkoi kuulostaa tutulta.
Olet kyllä elänyt todella, todella oudon lapsuuden ja nuoruuden, jos tuo kertomasi on ns. faktaa eikä jälkikäteen tietyn maailmankuvan omaksumisen jälkeen syntynyttä tulkintaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se mihin kansanosaan joku kuuluu, ei kerro kaikkea hänen juuristaan.
Sukututkimuksessa tunnetaan käsite "rahvaaseen vajonneet "
Minusta ns. rahvaassa ei ole mitään häpeämistä.
Erikoinen käsite, ei aiemmin tuttu. Tarkoittaako se siis luokkaretkeä alaspäin? Että on esim ollut talollinen mutta sitten joutunut mäkitupalaiseksi, tai vastaavaa? Mitä rahvaalla on tarkoitettu?
Puhun esimerkiksi vaikka geeniperimästä, historiasta. Itselläni on joka ikisestä säädystä kaikki esivanhemmat. Kaukaa menneisyydestä myös kuninkaita, jos Geni on totta.
Tästä muuten unohtui yksi sääty. Sotilassääty.
Tuliko jo käsityöläisen mainittua?
Näitä löyty: kuninkaat, aatelisto, papisto, kauppiaat ym. porvaristo, virkamiehet, sotilaat, käsityöläiset, torpparit, talonpojat. Akateemiset, duunarit.
.
Geenit on vähän eri asia kuin historiantutkimus. Mitä sukututkimuksen piirissä käytetty käsite "rahvaaseen vajonneet" siis tarkoittaa?
Kysy AI:lta termiä sanalla mitä tarkoittaa rahvaaseen vajonnut sukututkimuksessa. Yhteiskunnallinen status muuttui. Mentiin naimisiin alempisäätyisen kanssa. Vararikko yms. Monia syitä.
Miksi kysyisin AI:ltä, kun kerran tämä on keskustelupalsta? Jos joku käyttää termiä, niin kai häneltä voi kysyä, mitä sillä yleensä tarkoitetaan tai ainakin sitä, mitä tuo käyttäjä itse sillä ymmärtää ja haluaa sanoa.
En jaksa kopioida, kirjoittaa paperille ja sitten kirjoittaa vielä tänne. Saat sen itse nopeammin selville AI:lla.
Tässä tietoa:
Rahvaseen vajonnut tarkoittaa sukututkimuksella suvulla tai suvun haaralla tilannetta jossa aatelis - tai säätyläistyttö on menettänyt sosiaalisen asemansa "säädyttömässä avioliitossa" talonpojan tai torpparin kanssa. Tai perheen vararikko.
...
Historiantutkimuksessa ja sukututkimuksessa ( kuten esim. A. R. Bergholmin laajassa Sukukirjassa ) nämä suvun haarat ovat merkittäviä, sille niiden kautta tavallisenkin suomalaisen suvun juuret saattavat yllättäen johtaa keskiajan aatelissukuihin.
Vaikka kansallisuus käsitteenä muodostui nykyisenlaiseksi vasta 1800-luvulla, ihmisillä oli kyllä käsitys kansoista ja kokemus kansallisuudesta paljon aiemminkin. Esimerkiksi englantilaisilla oli viimeistään 1400-luvulla käsitys englantilaisuudesta, joka pysyi aika samanlaisena 1900-luvulle asti (ja sen jälkeen tuosta perinteisestä englantilaisuudesta tuli jotain hävettävää, mutta se on jo eri juttu se).
Voi ajatella vaikka niin, että mitä vaikeampi on ollut matkustaa paikasta toiseen, sitä tiiviimpi yhteisö on ollut pienemmällä maantieteellisellä alueella. Jos ihminen ei todennäköisesti matkustanut 10 kilometrin säiteeltä mihinkään, se oma maailma rajoittui periaatteessa siihen. + sen lisäksi sitten perimätieto, uutiset, huhut, kirjoitettu historia, kirjallisuus jne. jotka kulkivat potentiaalisesti koko kielialueen sisällä, ja joiden ansiosta ihmisillä oli kuitenkin enemmän yhteistä samaa kieltä puhuvien kuin täysin ulkopuolisten kanssa.