Lue keskustelun säännöt.
Onko suomalainen identiteetti syntynyt muka vasta 1800-luvulla?
22.07.2026 |
Onhan meillä ollut esimerkiksi oma kieli jo paljon pidempään. Emme me koskaan ole olleet aivan ruotsalaisia tai venäläisiä, vaikka kyseisten valtioiden alaisuudessa olemme olleetkin.
Kommentit (539)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opetusministeri Olli-Pekka Heinonen selitti ruotsinkielen kuuluvan suomalaisten "kansalliseen identiteettiin" (??!)
Siis kieli jota ei osata "kuuluu identiteettiin"?
Tosin hän oppi tämän "puolueettomalta taholta" Svenska folktingetin Henrik Laxilta 😄😄😄
No, aika monen perussuomalaisen puolue- ja kansallisidentiteettiin kuuluu aivan keskeisenä osana suhde ruotsin kieleen. Joten ainakin siltä osin tuo pitää paikkansa.
Tunnen livenä yhden persun joka on lähisukulaiseni. Emme ole missään väleissä. Hän halveksii ruotsalaisia, naureskelee heille.
Onneton on unohtanut, että hänenkin sukunimensä on suomennettu ruotsista, kyseinen suku on Ruotsista. Ja lisäksi toisen vanhempansa sukujuuret menevät Ruotsin, Saksan ym. renessanssi - ja keskiajan aatelissukuihin. Ei ole edes suomalaisen näköinen. Todella pitkå, piirteet täysin ruotsalaiset. Ns. oikein varsinainen prototyyppi :D
Mutta kunhan vouhottaa persujen vouhotusta ja halveksii juuriaan eikä tajua sitä. Tai ei välitä.
No ei Ruotsi häntä tunnusta, saati ne muinaiset keski-eurooppalaiset suvut. Nyt hän on suomalainen ja haluaa omaa etuaan. Ruotsin vihaaminen voi olla tuollainen reaktio suomalaisten asemaan historiassa.
En usko että historia kiinnostaa häntä. Poliitiikka kiinnostaa häntä.
Hän on pikemminkin venäläismielinen.
Minä taas en ollenkaan pidä venäläisistä.
Enpä usko, että ruotsalaisilla on mitään häntä vastaan ja hän on kasvanut kansainvälisessä ilmapiirissä lapsesta asti.
Mutta sitä se persuus teettää, sori siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisillä menee sekaisin käsitteet identiteetti, kulttuuri, kieli, kansallisuus ja kansalaisuus.
Kansalaisuus on pelkästään se, että virallisesti ollaan tietyn valtion kansalainen.
Kansallisuus on lähinnä sama kuin etnisyys, eli kuulut tiettyyn kansanryhmään, jolla voi olla oma kielensä ja kulttuurinsa, ehkä uskontokin.
Kulttuurilla ei tarkoita vain jotain taidetta yms. vaan yleensä tapoja ja tapaa ajatella ja toimia, perinteitä, uskomuksia, rituaaleja, ja sellaista. Ennen vanhaan tätä asiaa ei kovinkaan paljon ajateltu vaan samastuttiin siihen kyläyhteisöön tai kulttuuriryhmään, jossa kasvettiin. Aluksi tämä oli pitkälti se heimoyhteisö, kuten hämäläiset, savolaiset jne. Ruotsin vallan aikana ei saanut vapaasti liikkua tai ilman lupaa muuttaa kylästä muualle, joten eipä tavallinen kansa osannut verrata omaa olemistaan muihin Suomessa asuviin. Lisäksi yhteiskunta jakautui eri säätyihin ja niiden välillä oli myös kulttuurisia eroja.
Suomen kaupungeissa keskiajalla porvareissa (kauppiassäädyssä) ylin porukka oli saksalaisia, ruotsalaisia, muun maalaisia ja sitten pienporvarit ja käsityöläiset olivat pitkälti suomenkielisiä. Ruotsi-Suomen alueelle muutti keskiajalta alkaen väkeä ja Suomeenkin alkoi tulla mm. valloneja. Autonomian aikana Suomeen tuli väkeä yhä kauempaa mm. juutalaisia, tataareja, keksieurooppalaisia, jne.
Kulttuuri-identiteetti on enemmänkin 1800-luvun tuote niin, että ajattelivat alkoivat yhdistää valtion ja kansallisuuden ja kielen, syntyi ns. kansallisvaltion ajatus ja kansallisromantiikka, jossa keksittiin upeita historiallisia taustoja kansoille ja alettiin tehdä myös toden teolla tieteellistä tutkimusta aiheesta.
Identiteetti on usein osittain siis tarkoituksella rakennettu käsitys omasta kansallisuusryhmästä, mutta kulttuuri on taas ollut olemassa pidempään, suomalaisten osalta kielellämme ja kulttuurillamme on melko vanhat juuret.
Hyvin sanottu! Lisäisin vielä, että yksi aivan ratkaisevan keskeinen asia ihmisen identiteetissä on ollut uskonto. Uskonsotia käytiin Euroopassa vuosikymmeniä, ja Suomen / Ruotsin ("ruotsit") erotti venäläisistä ja karjalaisista kristinuskon haara. Katolisuus jäi uskonpuhdistuksen myötä marginaaliseksi, ja onkin mahdollista, että "itäraja railona aukesi" nimenomaan siitä syystä, että (jos ei-uskontotieteilijänä saa mutuilla) luterilaisuus on paljon kauempana kreikkalaiskatolisuudesta kuin roomalaiskatolisuus. Jokainen oli vielä 1900-luvun alkuun asti kristitty (tai Helsingissä ja muutamassa muussa isossa kaupungissa, kuten erinomaisesti tuotiin edellisessä viestissä esiin, muslimi tai juutalainen), ja kirkkoon kuulumattomuus oli iso asia vielä 1920-luvulla. Oliko uskonnonvapauslaki juuri tuolloin, en jaksa muistaa. Herätysliikkeiden myötä tuli toki myös variaatioita. Paikallisyhteisössä herran nuhteessa elämisellä oli vielä sosiaalinen funktionsa.
Luterilaisuus todella on vaikuttanut suomalaisuuteen, vaikka torstainen hernekeitto onkin perua katolisuudsta :D
Itse ortodoksitaustaisesta perheestä tulevana huomaan, että monet ortodoksien tavat ja sanonnat ihan suomeksi ovat tavisluterilaisille ihan outoja. Tavallaan itsenäisessä Suomessa unohdettiin tahallaan muut uskonnot ja kulttuurit, kun haluttiin luoda vahva suomalainen identiteetti. Mutta täällähän oli jo itsenäistymisen aikaan juutalaisia, muslimeja, katolisia sekä ortodokseja.
Lisäksi etenkin länsirannikon herätysliikkeet ovat nekin aika vierasta kulttuuria muualla Suomessa kasvanneille - eräs näitä uskonryhmiä tutkinut tutkija on joskus sanonut, että heitä pitäisi pitää kulttuurisestikin ei-suomalaisina, eikä suomalaisena ala-kulttuurina. Erot ovat niin suuret.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuvaavaa on se, että AP käyttää fennomaanien iskulausetta, jonka J. V. Snellman teki tunnetuksi 1861 ja jonka alkuperä on 1800-luvulla.
Kansallisuusaatetta tuotetaan massamedian ja instituutioiden avulla. Lehdistö synnytti käsityksen jaetusta todellisuudesta jonka jäsenet eivät tule koskaan tapaamaan toisiaan tosielämässä, mutta ovat silti jollain tavalla suhteessa toisiinsa. Instituutiot loivat rakenteet joiden avulla tuotettiin kansallista identiteettiä ja jaettua kokemusta.
Kirjakieli on keinotekoinen kieli joka tehtiin yhdistelemällä itä- ja länsimurteita. Ennen kirjakieltä ei ollut yleiskieltä ja ihmiset luultavasti ymmärsivät toisiaan huomattavasti heikommin ympäri Suomea kuin nykyään.
Rautateiden takia luotiin yhteinen aika. Sitä ennen oli vain paikallisia aikoja, jotka mitattiin auringon mukaan. keskipäivä oli silloin kun aurinko oli korkeimmillaan.
Suomessa merkittävä ero kulttuurisesti ja kielellisesti on ollut itä-länsi -raja. Professori Sarmela aikoinaan puhui aina kovan leivän kulttuurista, eli länsisuomalainen elämäntapa syödä kuivunutta ruisleipää varakkaammalla Pohjanmaalla, ja pehmeän leivän piirakkakulttuurista, joka vallitsi köyhemmässä mutta iloisemmassa idässä. Voidaan puhua myös vihta-vasta -rajasta.
Tämä itä-länsi -jako maassamme on myös se kuuluisa geenettinen raja.
On. Toisaalta kyseessä on tuoreehko geneettinen raja. Ne jotka olivat idässä kun länsi oli vielä jotain jääkauden järveä, ja ne jotka kiersi tänne Itämeren rantoja pitkin. Aikajanat sekoittuvat, kun kuitenkin sitten pokkana sanotaan että olemme kaikki Afrikasta alunperin.
Identiteetti on tyhmä ja tyhjä akateeminen muotisana, joka ei tarkoita juuri mitään. Siksi se sepii niin hyvin kaikenlaiseen spekulointiin ja vääntelyyn. Pitäisi kysyä. milloin suomalaiset tulivat tietoiseksi kansakunnasta, milloin he alkoivat samaistua siihen, pitää itseään suomalaisina. Siis miten kansallistunne ja kansallistietoisuus ovat kehittyneet ja mihin ne ovat suuntautuneet, valtioon, valtion alamaisiin vai kieliryhmään jne. jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuvaavaa on se, että AP käyttää fennomaanien iskulausetta, jonka J. V. Snellman teki tunnetuksi 1861 ja jonka alkuperä on 1800-luvulla.
Kansallisuusaatetta tuotetaan massamedian ja instituutioiden avulla. Lehdistö synnytti käsityksen jaetusta todellisuudesta jonka jäsenet eivät tule koskaan tapaamaan toisiaan tosielämässä, mutta ovat silti jollain tavalla suhteessa toisiinsa. Instituutiot loivat rakenteet joiden avulla tuotettiin kansallista identiteettiä ja jaettua kokemusta.
Kirjakieli on keinotekoinen kieli joka tehtiin yhdistelemällä itä- ja länsimurteita. Ennen kirjakieltä ei ollut yleiskieltä ja ihmiset luultavasti ymmärsivät toisiaan huomattavasti heikommin ympäri Suomea kuin nykyään.
Rautateiden takia luotiin yhteinen aika. Sitä ennen oli vain paikallisia aikoja, jotka mitattiin auringon mukaan. keskipäivä oli silloin kun aurinko oli korkeimmillaan.
Suomessa merkittävä ero kulttuurisesti ja kielellisesti on ollut itä-länsi -raja. Professori Sarmela aikoinaan puhui aina kovan leivän kulttuurista, eli länsisuomalainen elämäntapa syödä kuivunutta ruisleipää varakkaammalla Pohjanmaalla, ja pehmeän leivän piirakkakulttuurista, joka vallitsi köyhemmässä mutta iloisemmassa idässä. Voidaan puhua myös vihta-vasta -rajasta.
Tämä itä-länsi -jako maassamme on myös se kuuluisa geenettinen raja.
Toisaalta pullonkaulailmiön vaikutuksesta suomalaisten geeniperimä on harvinaislaatuinen.
https://www.pfizer.com/news/articles/how-finland%E2%80%99s-unique-genet…
En tiedä mistä geeniperimästä puhut. Koska sukuni geeniperimä menee länteen.
Joka ikisen ihmisen DNA on tutkittava erikseen ja jokaisen suvun historia ja asutushistoria on tutkittava erikseen.
Tarkoittaa sitä, että Suomen historia pitää kirjoittaa kokonaan uudelleen.
N1c - geeni tulee Karjalasta Suomeen. Sodan jälkeen tänne tuli 500 000 karjalaista ja heidän mukanaan N1c.
Jos nämä 500 000 pariutuivat kantaväestön kanssa, siitä tulee tuo erikoisuus, mutta se ei ole kaikilla.
Kannattaa nyt laittaa kuitenkin jäitä hattuun ja pitää sukututkimus (myös geenipohjainen) ja historiantutkimus erillään toisistaan. Ei "Suomen historiaa pidä kirjoittaa kokonaan uudelleen". Ei se, että jonkun yksittäisen ihmisen geenit paljastavat menneisyydestä ties mitä tuon ihmisen suvusta, muuta sitä, että (ketjun aiempien teemojen mukaisesti) Pietari teki Venäjästä suurvallan samalla kun Ruotsi heikkeni lopullisesti, tai että Neuvostoliitto vei Suomelta alueita, tai mitään muutakaan poliittisen historian faktaa. Eivät geenilöydökset muuta myöskään Suomen sosiaali- tai taloushistorian asioita. Korkeintaan "Suomen geeniperimän historian" voi ehkä kirjoittaa uudestaan, mutta sekin on sangen kyseenalaista. Suomessa on (kiitos Ruotsin valtion rahanahneuden) erittäin hyvät sukuluettelot 1500-luvun puolivälistä alkaen, kirkonkirjat & verotus, ja niiden perusteella on pystytty toteamaan joidenkin sukujen erittäin pitkä pysyvyys yhdellä ja samalla alueella. Sitten on tullut joku kaupparatsu ja tuonut vähän "uutta verta" kirjaimellisesti, eli laajentanut geenipoolia, ja hyvä niin! Näistä on aina tiedetty, kirkonkirjoihin on kirjattu ties mitä tympeyksiäkin, ja lukemattomia tarinoita näistä kerrottu ja kirjoitettukin. Mutta vaikea kuvitella, että geenitutkimus voisi tuoda Suomen poliittiseen, talous- ja sosiaalihistoriaan juurikaan muutoksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisit lukea kyseisestä linkistä itse. porthan esimerkiksi tutki suomalaista kansanrunoutta.
- eri
Mutta miten tunnettu hän on ollut yleisesti ottaen rahvaan keskuudessa?
Vastaus tuohon kysymykseen sisältynee toteamukseen, että hänen koko tuotantonsa on kirjoitettu latinaksi.
Rahvas alkoi kokea voimakasta, suomalaismiehistä kansallistunnetta luettuaan seuraavat Porthanin teokset:
- De dignitate Jarlorum in Svecia
- Chronicon Episcoporum Finlandensium annotationibus et sylloge monumentorum illustratum
- De praecipuis dialectis linguae Fennicae
Moni navettapiika varmaan opetteli latinaa ihan vain voidakseen lukea nuo.
Oma kansallismielinen heräämiseni alkoi siitä kun luin Porthanin teoksen De superstitione veterum Fennorum theoretica et practica. Suorastaan kiihotuin!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On, mutta niin tuo idea kansallisuudesta on monessa muussakin maassa syntynyt. Kansallisuutta ei vain yksinkertaisesti ajateltu.
Karjalaiset sanoivat 1500 - 1700 -luvuilla meitä ruotseiksi, riikinruotsalaiset suomalaisiksi.
Mitä hölynpölyä.
Olisiko helpompi teidän mennä kouluun, opiskella ja sivistää itseänne, sen sijaan, että keksitte asioita päästänne?
Ihan paikkansa pitävä tieto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opetusministeri Olli-Pekka Heinonen selitti ruotsinkielen kuuluvan suomalaisten "kansalliseen identiteettiin" (??!)
Siis kieli jota ei osata "kuuluu identiteettiin"?
Tosin hän oppi tämän "puolueettomalta taholta" Svenska folktingetin Henrik Laxilta 😄😄😄
No, aika monen perussuomalaisen puolue- ja kansallisidentiteettiin kuuluu aivan keskeisenä osana suhde ruotsin kieleen. Joten ainakin siltä osin tuo pitää paikkansa.
Tunnen livenä yhden persun joka on lähisukulaiseni. Emme ole missään väleissä. Hän halveksii ruotsalaisia, naureskelee heille.
Onneton on unohtanut, että hänenkin sukunimensä on suomennettu ruotsista, kyseinen suku on Ruotsista. Ja lisäksi toisen vanhempansa sukujuuret menevät Ruotsin, Saksan ym. renessanssi - ja keskiajan aatelissukuihin. Ei ole edes suomalaisen näköinen. Todella pitkå, piirteet täysin ruotsalaiset. Ns. oikein varsinainen prototyyppi :D
Mutta kunhan vouhottaa persujen vouhotusta ja halveksii juuriaan eikä tajua sitä. Tai ei välitä.
No ei Ruotsi häntä tunnusta, saati ne muinaiset keski-eurooppalaiset suvut. Nyt hän on suomalainen ja haluaa omaa etuaan. Ruotsin vihaaminen voi olla tuollainen reaktio suomalaisten asemaan historiassa.
En usko että historia kiinnostaa häntä. Poliitiikka kiinnostaa häntä.
Hän on pikemminkin venäläismielinen.
Minä taas en ollenkaan pidä venäläisistä.
Enpä usko, että ruotsalaisilla on mitään häntä vastaan ja hän on kasvanut kansainvälisessä ilmapiirissä lapsesta asti.
Mutta sitä se persuus teettää, sori siitä.
Venäjä "hybridivaikutti" suomalaiseen laitaoikeistolaisesti ajattelevaan ja ns. muukalaisvihamieliseen joukkoon aivan samoin kuin vastaavaan ranskalaiseen, saksalaiseen ym. reilun vuosikymmenen ajan "piilossa silmien alla", eli Suomessa MV-lehden muodossa. Sosiaalinen media vahvisti tuota kaikukoppaa. Tämä nähdäkseni selittää PS:n yhden laidan sangen oudon venäjämielisyyden. Onneksi puolueen myöhempi johto on täysin eri linjoilla, samoin kuin oletettavasti suurin osa puolueen jäsenistä ja kannattajistakin. Sinänsä on ollut (oli) sangen kiinnostava ilmiö, miten ihmeessä itänaapuri onnistuikin saamaan tämän "Kiitos 1939-44"-leijonariipus-porukan tulemaan oman ideologiansa puolelle. Tavallaan voi melkein hattua nostaa. No, ei nyt kuitenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On, mutta niin tuo idea kansallisuudesta on monessa muussakin maassa syntynyt. Kansallisuutta ei vain yksinkertaisesti ajateltu.
Karjalaiset sanoivat 1500 - 1700 -luvuilla meitä ruotseiksi, riikinruotsalaiset suomalaisiksi.
Eivät sanoneet, Suomi toimi Turku-Viipuri akselilla.
Viipurissa ja Karjalassa asui enemmän ruotsalaisia kuin muualla Suomessa yhteensä, pl. Turku.
Viipuri oli vielä sodan aikana Suomen toiseksi suurin kaupunki ja menettey Karjala suurin talousalueemme.
P.s. Stubbin isänkin juuret ovat Karjalassa.
Turku ja Viipuri olivat kaupunkeja ja nykyisen Tampereen alueelta(ei vielä perustettu) ylöspäin asui lappalaisia tai heitä ainakin pidettiin sellaisina.
Saamelaisia on asunut aikoinaan ihan etelässäkin. Miksi meillä muuten olisi paikkakuntia kuten Lapinjärvi, Nuuksio yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisillä menee sekaisin käsitteet identiteetti, kulttuuri, kieli, kansallisuus ja kansalaisuus.
Kansalaisuus on pelkästään se, että virallisesti ollaan tietyn valtion kansalainen.
Kansallisuus on lähinnä sama kuin etnisyys, eli kuulut tiettyyn kansanryhmään, jolla voi olla oma kielensä ja kulttuurinsa, ehkä uskontokin.
Kulttuurilla ei tarkoita vain jotain taidetta yms. vaan yleensä tapoja ja tapaa ajatella ja toimia, perinteitä, uskomuksia, rituaaleja, ja sellaista. Ennen vanhaan tätä asiaa ei kovinkaan paljon ajateltu vaan samastuttiin siihen kyläyhteisöön tai kulttuuriryhmään, jossa kasvettiin. Aluksi tämä oli pitkälti se heimoyhteisö, kuten hämäläiset, savolaiset jne. Ruotsin vallan aikana ei saanut vapaasti liikkua tai ilman lupaa muuttaa kylästä muualle, joten eipä tavallinen kansa osannut verrata omaa olemistaan muihin Suomessa asuviin. Lisäksi yhteiskunta jakautui eri säätyihin ja niiden välillä oli myös kulttuurisia eroja.
Suomen kaupungeissa keskiajalla porvareissa (kauppiassäädyssä) ylin porukka oli saksalaisia, ruotsalaisia, muun maalaisia ja sitten pienporvarit ja käsityöläiset olivat pitkälti suomenkielisiä. Ruotsi-Suomen alueelle muutti keskiajalta alkaen väkeä ja Suomeenkin alkoi tulla mm. valloneja. Autonomian aikana Suomeen tuli väkeä yhä kauempaa mm. juutalaisia, tataareja, keksieurooppalaisia, jne.
Kulttuuri-identiteetti on enemmänkin 1800-luvun tuote niin, että ajattelivat alkoivat yhdistää valtion ja kansallisuuden ja kielen, syntyi ns. kansallisvaltion ajatus ja kansallisromantiikka, jossa keksittiin upeita historiallisia taustoja kansoille ja alettiin tehdä myös toden teolla tieteellistä tutkimusta aiheesta.
Identiteetti on usein osittain siis tarkoituksella rakennettu käsitys omasta kansallisuusryhmästä, mutta kulttuuri on taas ollut olemassa pidempään, suomalaisten osalta kielellämme ja kulttuurillamme on melko vanhat juuret.
Hyvin sanottu! Lisäisin vielä, että yksi aivan ratkaisevan keskeinen asia ihmisen identiteetissä on ollut uskonto. Uskonsotia käytiin Euroopassa vuosikymmeniä, ja Suomen / Ruotsin ("ruotsit") erotti venäläisistä ja karjalaisista kristinuskon haara. Katolisuus jäi uskonpuhdistuksen myötä marginaaliseksi, ja onkin mahdollista, että "itäraja railona aukesi" nimenomaan siitä syystä, että (jos ei-uskontotieteilijänä saa mutuilla) luterilaisuus on paljon kauempana kreikkalaiskatolisuudesta kuin roomalaiskatolisuus. Jokainen oli vielä 1900-luvun alkuun asti kristitty (tai Helsingissä ja muutamassa muussa isossa kaupungissa, kuten erinomaisesti tuotiin edellisessä viestissä esiin, muslimi tai juutalainen), ja kirkkoon kuulumattomuus oli iso asia vielä 1920-luvulla. Oliko uskonnonvapauslaki juuri tuolloin, en jaksa muistaa. Herätysliikkeiden myötä tuli toki myös variaatioita. Paikallisyhteisössä herran nuhteessa elämisellä oli vielä sosiaalinen funktionsa.
Onko Viipuri Karjalaa?
Se oli Ruotsin tärkein kaupunki Suomen alueella. Uskontona toisin kuin väität oli luterilaisuus. Puhut kuin karjalaiset olisivat jotain muuta kuin suomalaisia. Aivan kaistapäistä. Luovutettu Karjala asuttettin viljelijöillä muualta Suomesta, kun kuningas halusi eroon ortodokseista.
Viipuri ja Karjala oli ruotsalaisineen ja saksalaisineen paljon kansainvälisempi kuin muut Suomen alueet.
https://www.norstedts.se/bok/9789113024394/sveriges-historia-1350-1600
Kymijoen itäpuolihan oli suurimman osan 1700-lukua Venäjää, mikä nykyihmisiltä helposti unohtuu. Viipurin seutu ja siitä itään vielä pitempään kuin Suomen nykyinen Etelä-Karjala. Varmaan se jätti jonkin jäljen alueeseen, joka silti säilyi enimmäkseen suomalaisen rahvasväestön asuttamaan.
Varakkaimmilla oli tietysti resurssienkin puolesta parempi mahdollisuus muuttaa Ruotsin puolelle rajaa halutessaan, mutta ehkä tuo muun kansan pysyminen sijoiltaan kertoo osaltaan siitä, että tuohon aikaan kansallinen identiteetti ei ollut niin vahva, että se minkä vallan alla oltiin, olisi ollut tavalliselle tallaajalle elämän tärkeimpiä asioita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka kansallisuus käsitteenä muodostui nykyisenlaiseksi vasta 1800-luvulla, ihmisillä oli kyllä käsitys kansoista ja kokemus kansallisuudesta paljon aiemminkin. Esimerkiksi englantilaisilla oli viimeistään 1400-luvulla käsitys englantilaisuudesta, joka pysyi aika samanlaisena 1900-luvulle asti (ja sen jälkeen tuosta perinteisestä englantilaisuudesta tuli jotain hävettävää, mutta se on jo eri juttu se).
Voi ajatella vaikka niin, että mitä vaikeampi on ollut matkustaa paikasta toiseen, sitä tiiviimpi yhteisö on ollut pienemmällä maantieteellisellä alueella. Jos ihminen ei todennäköisesti matkustanut 10 kilometrin säiteeltä mihinkään, se oma maailma rajoittui periaatteessa siihen. + sen lisäksi sitten perimätieto, uutiset, huhut, kirjoitettu historia, kirjallisuus jne. jotka kulkivat potentiaalisesti koko kielialueen sisällä, ja joiden ansiosta ihmisillä oli kuitenkin enemmän yhteistä samaa kieltä puhuvien kuin täysin ulkopuolisten kanssa.
Kiitos! Tuo oli tärkeä lisä tähän keskusteluun tuo matkustamisen vaikeuden mukaan tuominen. Juuri tuosta syystä esim. Pohjois-Kaukasiassa on ihan järjetön määrä pieniä kansoja. Vuoristot olivat niin läpitunkemattomia, ilmeisesti, että siellä ei päässyt syntymään mitään yhteiskulttuuria. Kieliäkin siellä on tolkuttomasti. Ehkä Balkanilla juuri tästä syystä myös...? Englannissa maastonmuodot sallivat ilmeisesti yhtenäiskulttuurin. Suomessa etäisyydet ovat aina olleet pitkät, ja sama tendenssi näkyy nyt omalla tavallaan, kun "syrjäseudut" tyhjenevät kaikkien pakkautuessa muutamiin kaupunkeihin. (vähän ot, sori)
Myös vähän ot, sori mutta syrjäseudut eivät tyhjene vaan ne tyhjennetään kun asukkaat pakotetaan pakkautumaan kaupunkeihin. Ei tietenkään aseilla eikä uhkaillen mutta tekemällä asumisen siellä vaikeaksi ellei jopa mahdottomaksi, palveluiden lakkauttamisella, koulut, terveydenhoito, kaupat, julkinen liikenne jne jne.
"pakotetaan pakkautumaan"
Tämä on kovin tunteenomainen ja subjektiivinen näkökulma siihen prosessiin, jossa itä- ja pohjoissuomalainen maaseutu kävi elinkelvottomaksi 1950-1980-luvuilla. Nuoriso muutti sinne, missä töitä ja ansaitsemisen mahdollisuuksia oli. Rakennemuutos.
Toisaalta... Kuitenkin vielä 1960-luvulla rakennettiin maaseutupitäjiinkin kyläkeskuksia, siis kauppoja ja muita palveluita. Eli vaikka osa lähti sieltä pienemmiltä kyliltä ja naulasi laudat ovien ja ikkunoiden eteen, osa ihmisistä kuitenkin työllistyi hyvinvointivaltiota rakentavan maan asiointikeskuksiin. Tuli kaupat, pankit, verovirastot, Kelan toimistot jne jne. Vireää on ollut toiminta ja elämä 1970- ja vielä 1980-luvullakin. Mutta johtuiko siitä, että oppilaitoksia ei ollut ja/tai lapsia syntyi ylipäänsä vähemmän, niin väki lähti ja jääneiden keski-ikä vanheni.
Tulkitsen tuon aiemman kommentin nimenomaan niin, että ei haikailla minnekään "suurta muuttoa" edeltäneelle 1940-50-luvulle vaan ajatellaan niitä palveluita (palveluyhteiskuntaa), joka oli voimassa 1970-luvulta alkaen myös pienemmillä paikkakunnilla. Sitä on purettu 2000-luvun alusta asti, noita palveluita.
Vähän ot, mutta ehkä tämä 2020-luvun puolivälin ja tulevaisuudenkin pohdinta liittyy yleiseen aiheeseen eli suomalaiseen identiteettiin, ainakin nyt paikallisidentiteetteihin jos ei kansalliseen.
"ajatellaan niitä palveluita (palveluyhteiskuntaa), joka oli voimassa 1970-luvulta alkaen myös pienemmillä paikkakunnilla"
Tämä on nähdäkseni kepulaista siltarumpupolitiikkaa, jossa tavoitteena oli pitää "koko maa pitää pitää asuttuna". Aivan yhtä utopistinen tavoite kuin pitää koko Siperia, koko Kanada, koko Norrbotten asuttuna.
Omat jo edesmenneet vanhempani ovat lähtöisin Konnevedeltä. Siellä ei ollut yliopistoon suunnanneille nuorille mitään tulevaisuutta.
Itse olen syntyperäinen helsinkiläinen. Sitä ovat myös lapseni (ja pian ensimmäinen lapsenlapseni).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Moderni suomalainen identiteetti on apposen avoin kaikille paitsi venäläisyydelle: kaikki muut ovat tervetulleita Suomeen ja vanhat suomalaiset perinteet voidaan heittää romukoppaan eikä haittaa, vaikka maa muuttuisi islamilaiseksi ja suomen kieli katoaisi, kunhan tilalle ei tule venäläisiä ja venäjän kieli.
Mielenkiintoisinta nykyajassa onkin persuus. Eli ylimalkaan käsitettynä suojeleva asenne suomalaisuutta kohtaan. Se esitetään usein tuomittavana ja jopa naurettavana. Kuinkahan olisi käynyt jos sama asenne olisi ollut edellisissä historian käänteissä? Aivan uudenlainen asenne. Miten se on syntynyt, onko vastaavaa muualla? Myös mga yms. ovat syyttävän sormen kohteena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisit lukea kyseisestä linkistä itse. porthan esimerkiksi tutki suomalaista kansanrunoutta.
- eri
Mutta miten tunnettu hän on ollut yleisesti ottaen rahvaan keskuudessa?
Vastaus tuohon kysymykseen sisältynee toteamukseen, että hänen koko tuotantonsa on kirjoitettu latinaksi.
Rahvas alkoi kokea voimakasta, suomalaismiehistä kansallistunnetta luettuaan seuraavat Porthanin teokset:
- De dignitate Jarlorum in Svecia
- Chronicon Episcoporum Finlandensium annotationibus et sylloge monumentorum illustratum
- De praecipuis dialectis linguae Fennicae
Moni navettapiika varmaan opetteli latinaa ihan vain voidakseen lukea nuo.
Oma kansallismielinen heräämiseni alkoi siitä kun luin Porthanin teoksen De superstitione veterum Fennorum theoretica et practica. Suorastaan kiihotuin!
Aika harva on lukenut myöskään Marxin teoksia laidasta laitaan, mutta omaa silti vahvoja näkemyksiä niiden puolesta tai vastaan. Niin se välillinen vaikuttaminen toimii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen joskus lukenut Kustaa Vilkunan tutkimuksista ja kuinka hän kokee, että suomalaisuus on paljon vanhempi käsite kuin usein ajatellaan. Ikävä kyllä en ole perehtynyt enempää, pitäisi lukea hänen tutkimuksissaan lisää
Kustaa Vilkuna edustaa aika vanhaa historiantutkijapolvea ja vaikutti aikana, jolloin historiantutkimus oli hyvin vahvasti kansallisuusaatteen läpitunkemaa.Ei ole se relevantein lähde enää nykypäivänä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisillä menee sekaisin käsitteet identiteetti, kulttuuri, kieli, kansallisuus ja kansalaisuus.
Kansalaisuus on pelkästään se, että virallisesti ollaan tietyn valtion kansalainen.
Kansallisuus on lähinnä sama kuin etnisyys, eli kuulut tiettyyn kansanryhmään, jolla voi olla oma kielensä ja kulttuurinsa, ehkä uskontokin.
Kulttuurilla ei tarkoita vain jotain taidetta yms. vaan yleensä tapoja ja tapaa ajatella ja toimia, perinteitä, uskomuksia, rituaaleja, ja sellaista. Ennen vanhaan tätä asiaa ei kovinkaan paljon ajateltu vaan samastuttiin siihen kyläyhteisöön tai kulttuuriryhmään, jossa kasvettiin. Aluksi tämä oli pitkälti se heimoyhteisö, kuten hämäläiset, savolaiset jne. Ruotsin vallan aikana ei saanut vapaasti liikkua tai ilman lupaa muuttaa kylästä muualle, joten eipä tavallinen kansa osannut verrata omaa olemistaan muihin Suomessa asuviin. Lisäksi yhteiskunta jakautui eri säätyihin ja niiden välillä oli myös kulttuurisia eroja.
Suomen kaupungeissa keskiajalla porvareissa (kauppiassäädyssä) ylin porukka oli saksalaisia, ruotsalaisia, muun maalaisia ja sitten pienporvarit ja käsityöläiset olivat pitkälti suomenkielisiä. Ruotsi-Suomen alueelle muutti keskiajalta alkaen väkeä ja Suomeenkin alkoi tulla mm. valloneja. Autonomian aikana Suomeen tuli väkeä yhä kauempaa mm. juutalaisia, tataareja, keksieurooppalaisia, jne.
Kulttuuri-identiteetti on enemmänkin 1800-luvun tuote niin, että ajattelivat alkoivat yhdistää valtion ja kansallisuuden ja kielen, syntyi ns. kansallisvaltion ajatus ja kansallisromantiikka, jossa keksittiin upeita historiallisia taustoja kansoille ja alettiin tehdä myös toden teolla tieteellistä tutkimusta aiheesta.
Identiteetti on usein osittain siis tarkoituksella rakennettu käsitys omasta kansallisuusryhmästä, mutta kulttuuri on taas ollut olemassa pidempään, suomalaisten osalta kielellämme ja kulttuurillamme on melko vanhat juuret.
Hyvin sanottu! Lisäisin vielä, että yksi aivan ratkaisevan keskeinen asia ihmisen identiteetissä on ollut uskonto. Uskonsotia käytiin Euroopassa vuosikymmeniä, ja Suomen / Ruotsin ("ruotsit") erotti venäläisistä ja karjalaisista kristinuskon haara. Katolisuus jäi uskonpuhdistuksen myötä marginaaliseksi, ja onkin mahdollista, että "itäraja railona aukesi" nimenomaan siitä syystä, että (jos ei-uskontotieteilijänä saa mutuilla) luterilaisuus on paljon kauempana kreikkalaiskatolisuudesta kuin roomalaiskatolisuus. Jokainen oli vielä 1900-luvun alkuun asti kristitty (tai Helsingissä ja muutamassa muussa isossa kaupungissa, kuten erinomaisesti tuotiin edellisessä viestissä esiin, muslimi tai juutalainen), ja kirkkoon kuulumattomuus oli iso asia vielä 1920-luvulla. Oliko uskonnonvapauslaki juuri tuolloin, en jaksa muistaa. Herätysliikkeiden myötä tuli toki myös variaatioita. Paikallisyhteisössä herran nuhteessa elämisellä oli vielä sosiaalinen funktionsa.
Onko Viipuri Karjalaa?
Se oli Ruotsin tärkein kaupunki Suomen alueella. Uskontona toisin kuin väität oli luterilaisuus. Puhut kuin karjalaiset olisivat jotain muuta kuin suomalaisia. Aivan kaistapäistä. Luovutettu Karjala asuttettin viljelijöillä muualta Suomesta, kun kuningas halusi eroon ortodokseista.
Viipuri ja Karjala oli ruotsalaisineen ja saksalaisineen paljon kansainvälisempi kuin muut Suomen alueet.
https://www.norstedts.se/bok/9789113024394/sveriges-historia-1350-1600
Unohdat että karjalaisia on aina ollut olemassa, juuret menevät parin tuhannen vuoden taakse, samoin kieli. Oma kansansa, kulttuurinsa ja kielensä. Et vaan ole sivistynyt etkä tätä tiedä. Luulet, että Kalevala on suomalaista perinnettä.
Lue edes Wikipediaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kansallisuus on käsitteenä jotain, joka syntyi 1800 -luvulla ja sitä tietoisesti rakennettiin eri maissa.
Väärin. Se, että kansallisuusaatetta on erityisesti jalostettu pidemmälle 1800-luvulla, ei tarkoita, etteikö sitä olisi ollut olemassa jossain muodossa jo ennen tuota.
Protonationalismia toki on ollut, mutta siitä oli vielä pitkä matka siihen, että nationalismi todella löi läpi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisillä menee sekaisin käsitteet identiteetti, kulttuuri, kieli, kansallisuus ja kansalaisuus.
Kansalaisuus on pelkästään se, että virallisesti ollaan tietyn valtion kansalainen.
Kansallisuus on lähinnä sama kuin etnisyys, eli kuulut tiettyyn kansanryhmään, jolla voi olla oma kielensä ja kulttuurinsa, ehkä uskontokin.
Kulttuurilla ei tarkoita vain jotain taidetta yms. vaan yleensä tapoja ja tapaa ajatella ja toimia, perinteitä, uskomuksia, rituaaleja, ja sellaista. Ennen vanhaan tätä asiaa ei kovinkaan paljon ajateltu vaan samastuttiin siihen kyläyhteisöön tai kulttuuriryhmään, jossa kasvettiin. Aluksi tämä oli pitkälti se heimoyhteisö, kuten hämäläiset, savolaiset jne. Ruotsin vallan aikana ei saanut vapaasti liikkua tai ilman lupaa muuttaa kylästä muualle, joten eipä tavallinen kansa osannut verrata omaa olemistaan muihin Suomessa asuviin. Lisäksi yhteiskunta jakautui eri säätyihin ja niiden välillä oli myös kulttuurisia eroja.
Suomen kaupungeissa keskiajalla porvareissa (kauppiassäädyssä) ylin porukka oli saksalaisia, ruotsalaisia, muun maalaisia ja sitten pienporvarit ja käsityöläiset olivat pitkälti suomenkielisiä. Ruotsi-Suomen alueelle muutti keskiajalta alkaen väkeä ja Suomeenkin alkoi tulla mm. valloneja. Autonomian aikana Suomeen tuli väkeä yhä kauempaa mm. juutalaisia, tataareja, keksieurooppalaisia, jne.
Kulttuuri-identiteetti on enemmänkin 1800-luvun tuote niin, että ajattelivat alkoivat yhdistää valtion ja kansallisuuden ja kielen, syntyi ns. kansallisvaltion ajatus ja kansallisromantiikka, jossa keksittiin upeita historiallisia taustoja kansoille ja alettiin tehdä myös toden teolla tieteellistä tutkimusta aiheesta.
Identiteetti on usein osittain siis tarkoituksella rakennettu käsitys omasta kansallisuusryhmästä, mutta kulttuuri on taas ollut olemassa pidempään, suomalaisten osalta kielellämme ja kulttuurillamme on melko vanhat juuret.
Hyvin sanottu! Lisäisin vielä, että yksi aivan ratkaisevan keskeinen asia ihmisen identiteetissä on ollut uskonto. Uskonsotia käytiin Euroopassa vuosikymmeniä, ja Suomen / Ruotsin ("ruotsit") erotti venäläisistä ja karjalaisista kristinuskon haara. Katolisuus jäi uskonpuhdistuksen myötä marginaaliseksi, ja onkin mahdollista, että "itäraja railona aukesi" nimenomaan siitä syystä, että (jos ei-uskontotieteilijänä saa mutuilla) luterilaisuus on paljon kauempana kreikkalaiskatolisuudesta kuin roomalaiskatolisuus. Jokainen oli vielä 1900-luvun alkuun asti kristitty (tai Helsingissä ja muutamassa muussa isossa kaupungissa, kuten erinomaisesti tuotiin edellisessä viestissä esiin, muslimi tai juutalainen), ja kirkkoon kuulumattomuus oli iso asia vielä 1920-luvulla. Oliko uskonnonvapauslaki juuri tuolloin, en jaksa muistaa. Herätysliikkeiden myötä tuli toki myös variaatioita. Paikallisyhteisössä herran nuhteessa elämisellä oli vielä sosiaalinen funktionsa.
Luterilaisuus todella on vaikuttanut suomalaisuuteen, vaikka torstainen hernekeitto onkin perua katolisuudsta :D
Itse ortodoksitaustaisesta perheestä tulevana huomaan, että monet ortodoksien tavat ja sanonnat ihan suomeksi ovat tavisluterilaisille ihan outoja. Tavallaan itsenäisessä Suomessa unohdettiin tahallaan muut uskonnot ja kulttuurit, kun haluttiin luoda vahva suomalainen identiteetti. Mutta täällähän oli jo itsenäistymisen aikaan juutalaisia, muslimeja, katolisia sekä ortodokseja.
Lisäksi etenkin länsirannikon herätysliikkeet ovat nekin aika vierasta kulttuuria muualla Suomessa kasvanneille - eräs näitä uskonryhmiä tutkinut tutkija on joskus sanonut, että heitä pitäisi pitää kulttuurisestikin ei-suomalaisina, eikä suomalaisena ala-kulttuurina. Erot ovat niin suuret.
Hyvä kommentti, kiitos!
Raja-alueilla aina "sattuu ja tapahtuu". Olen jonkun verran perehtynyt Raja-Karjalan tilanteeseen 1900-luvun alussa, venäläistämistoimenpiteiden myötä tulleeseen painostukseen ja miten sitä onnistuttiin myös ortodoksisen sivistyneistön piirissä "torppaamaan". Ihan siihen pisteeseen asti, että ainakin suomenkieliset ortodoksit olivat myös sanan joka merkityksesssä suomenmielisiä (livvinkielisistä en osaa sanoa). Olisi mielenkiintoista lukea tutkimuksia 1920-30-luvuista sellaisessa vertailevassa mielessä, miten eri uskonryhmät koettiin ja kokivat itsensä. Ehkä vielä silloin kaikki oli "paikallista", ja toisaalta uskonnonvapauslaki oli vielä uusi asia, ja vielä kolmantena seikkana: tuohon aikaan juutalaiset ja muslimit (tataarit) olivat erittäin selkeästi "muualta tulleita" (Venäjän armeijan myötä), niin heihin varmasti suhtauduttiinkin eri tavalla. Huomasin juuri, että katolilaisista Suomessa en tiedäkään oikeastaan paljon mitään.
Sanoisin, että suurin rysäys tuli jatkosodan jälkeen kun n. 10% suomalaisista eli Suomen karjalaiset piti asuttaa. Asutuspolitiikan mukaisesti piti pyrkiä asuttamaan mahdollisimman samankaltaisiin olosuhteisiin (mahdollisuus tuttujen elinkeinojen jatkamiseen), mistä syystä Laatokan rannalta ainakin Raja-Karjalan puolelta asutettiin väkeä Savon lisäksi Pohjanmaan rannikolle. Siinä on ollut kulttuurishokkia puolin ja toisin, sen tiedän. Ja sitä r*ssittelyä ja kiusaamista. Jatkuvaa ulkopuolisuuden kokemista.
Nyt ollaan kuitenkin tilanteessa, että todennäköisesti iso osa suomalaisista on itse asiassa niin kutsuttuja varttikarjalaisia.
Itse olen huomannut ihan huvitukseksi asti, että hyvin usein kun päätyy joko puolituttuun tai tuntemattomaan porukkaan ja sieltä löytyy joku yksi ihminen, jonka kanssa juttu luistaa eli juttua ylipäänsä on ja sitä riittää ja tullaan hyvin toimeen, käy sitten jossain kohtaa ilmi (osittain siitä syystä että itse näitä asioita pohtineena saatan helposti uudenkin ihmisen kanssa pohtia asiaa ääneen), että kappas vain, meillä on sukujuuret samassa luovutetun Karjalan pitäjässä. ;-)
Nämä ja koko elämän kestäneet kokemukset "(ortodoksi)karjalaiskulttuurisena" ihmisenä Pohjanmaalla ovat saaneet minut pitämään näitä nykyään varmasti ihan turhina ja tyhjänpäiväisinä "historiallisina konstruktioina" vähäteltäviä heimoasioita ihan faktisina tosiasioina, joilla on merkitystä ihan huomattavassakin määrin - jos niitä vain vaivautuu huomioimaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On, mutta niin tuo idea kansallisuudesta on monessa muussakin maassa syntynyt. Kansallisuutta ei vain yksinkertaisesti ajateltu.
Karjalaiset sanoivat 1500 - 1700 -luvuilla meitä ruotseiksi, riikinruotsalaiset suomalaisiksi.
PISA-tutkimus on totta.
Tätäkin aivopierua kannattaa 56 kansalaista.
Aivan, sinä olet se PISA-tutkimusten heikko aines. Yllä kerrottu on ihan totta. Karjalaiset kutsuivat rajan takaisia suomalaisia ruotteiksi tai ruotseiksi. Löytyy tutkimustiedosta, esim. Laura Huttunen ja Sonja Hukantaival, jne...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisillä menee sekaisin käsitteet identiteetti, kulttuuri, kieli, kansallisuus ja kansalaisuus.
Kansalaisuus on pelkästään se, että virallisesti ollaan tietyn valtion kansalainen.
Kansallisuus on lähinnä sama kuin etnisyys, eli kuulut tiettyyn kansanryhmään, jolla voi olla oma kielensä ja kulttuurinsa, ehkä uskontokin.
Kulttuurilla ei tarkoita vain jotain taidetta yms. vaan yleensä tapoja ja tapaa ajatella ja toimia, perinteitä, uskomuksia, rituaaleja, ja sellaista. Ennen vanhaan tätä asiaa ei kovinkaan paljon ajateltu vaan samastuttiin siihen kyläyhteisöön tai kulttuuriryhmään, jossa kasvettiin. Aluksi tämä oli pitkälti se heimoyhteisö, kuten hämäläiset, savolaiset jne. Ruotsin vallan aikana ei saanut vapaasti liikkua tai ilman lupaa muuttaa kylästä muualle, joten eipä tavallinen kansa osannut verrata omaa olemistaan muihin Suomessa asuviin. Lisäksi yhteiskunta jakautui eri säätyihin ja niiden välillä oli myös kulttuurisia eroja.
Suomen kaupungeissa keskiajalla porvareissa (kauppiassäädyssä) ylin porukka oli saksalaisia, ruotsalaisia, muun maalaisia ja sitten pienporvarit ja käsityöläiset olivat pitkälti suomenkielisiä. Ruotsi-Suomen alueelle muutti keskiajalta alkaen väkeä ja Suomeenkin alkoi tulla mm. valloneja. Autonomian aikana Suomeen tuli väkeä yhä kauempaa mm. juutalaisia, tataareja, keksieurooppalaisia, jne.
Kulttuuri-identiteetti on enemmänkin 1800-luvun tuote niin, että ajattelivat alkoivat yhdistää valtion ja kansallisuuden ja kielen, syntyi ns. kansallisvaltion ajatus ja kansallisromantiikka, jossa keksittiin upeita historiallisia taustoja kansoille ja alettiin tehdä myös toden teolla tieteellistä tutkimusta aiheesta.
Identiteetti on usein osittain siis tarkoituksella rakennettu käsitys omasta kansallisuusryhmästä, mutta kulttuuri on taas ollut olemassa pidempään, suomalaisten osalta kielellämme ja kulttuurillamme on melko vanhat juuret.
Hyvin sanottu! Lisäisin vielä, että yksi aivan ratkaisevan keskeinen asia ihmisen identiteetissä on ollut uskonto. Uskonsotia käytiin Euroopassa vuosikymmeniä, ja Suomen / Ruotsin ("ruotsit") erotti venäläisistä ja karjalaisista kristinuskon haara. Katolisuus jäi uskonpuhdistuksen myötä marginaaliseksi, ja onkin mahdollista, että "itäraja railona aukesi" nimenomaan siitä syystä, että (jos ei-uskontotieteilijänä saa mutuilla) luterilaisuus on paljon kauempana kreikkalaiskatolisuudesta kuin roomalaiskatolisuus. Jokainen oli vielä 1900-luvun alkuun asti kristitty (tai Helsingissä ja muutamassa muussa isossa kaupungissa, kuten erinomaisesti tuotiin edellisessä viestissä esiin, muslimi tai juutalainen), ja kirkkoon kuulumattomuus oli iso asia vielä 1920-luvulla. Oliko uskonnonvapauslaki juuri tuolloin, en jaksa muistaa. Herätysliikkeiden myötä tuli toki myös variaatioita. Paikallisyhteisössä herran nuhteessa elämisellä oli vielä sosiaalinen funktionsa.
Onko Viipuri Karjalaa?
Se oli Ruotsin tärkein kaupunki Suomen alueella. Uskontona toisin kuin väität oli luterilaisuus. Puhut kuin karjalaiset olisivat jotain muuta kuin suomalaisia. Aivan kaistapäistä. Luovutettu Karjala asuttettin viljelijöillä muualta Suomesta, kun kuningas halusi eroon ortodokseista.
Viipuri ja Karjala oli ruotsalaisineen ja saksalaisineen paljon kansainvälisempi kuin muut Suomen alueet.
https://www.norstedts.se/bok/9789113024394/sveriges-historia-1350-1600
Kymijoen itäpuolihan oli suurimman osan 1700-lukua Venäjää, mikä nykyihmisiltä helposti unohtuu. Viipurin seutu ja siitä itään vielä pitempään kuin Suomen nykyinen Etelä-Karjala. Varmaan se jätti jonkin jäljen alueeseen, joka silti säilyi enimmäkseen suomalaisen rahvasväestön asuttamaan.
Varakkaimmilla oli tietysti resurssienkin puolesta parempi mahdollisuus muuttaa Ruotsin puolelle rajaa halutessaan, mutta ehkä tuo muun kansan pysyminen sijoiltaan kertoo osaltaan siitä, että tuohon aikaan kansallinen identiteetti ei ollut niin vahva, että se minkä vallan alla oltiin, olisi ollut tavalliselle tallaajalle elämän tärkeimpiä asioita.
!700-luku, melkein lähihistoriaa jos ajattelee koko Suomen alueen asutusta jääkauden jälkeen. Ruotsin aktivoitumisesta alkaen pisin aika oli epäselvää rajaseutua, jossa syntyi niin kahinoita kuin kauppaakin. Koko identiteetin rakennus oli mahdollista vasta kun sekä tiedonvälitys että väkiluku kasvoi.
Toisaalta... Kuitenkin vielä 1960-luvulla rakennettiin maaseutupitäjiinkin kyläkeskuksia, siis kauppoja ja muita palveluita. Eli vaikka osa lähti sieltä pienemmiltä kyliltä ja naulasi laudat ovien ja ikkunoiden eteen, osa ihmisistä kuitenkin työllistyi hyvinvointivaltiota rakentavan maan asiointikeskuksiin. Tuli kaupat, pankit, verovirastot, Kelan toimistot jne jne. Vireää on ollut toiminta ja elämä 1970- ja vielä 1980-luvullakin. Mutta johtuiko siitä, että oppilaitoksia ei ollut ja/tai lapsia syntyi ylipäänsä vähemmän, niin väki lähti ja jääneiden keski-ikä vanheni.
Tulkitsen tuon aiemman kommentin nimenomaan niin, että ei haikailla minnekään "suurta muuttoa" edeltäneelle 1940-50-luvulle vaan ajatellaan niitä palveluita (palveluyhteiskuntaa), joka oli voimassa 1970-luvulta alkaen myös pienemmillä paikkakunnilla. Sitä on purettu 2000-luvun alusta asti, noita palveluita.
Vähän ot, mutta ehkä tämä 2020-luvun puolivälin ja tulevaisuudenkin pohdinta liittyy yleiseen aiheeseen eli suomalaiseen identiteettiin, ainakin nyt paikallisidentiteetteihin jos ei kansalliseen.