Onko suomalainen identiteetti syntynyt muka vasta 1800-luvulla?

Mielestäni 1808 ja Porvoon päivät oli meillä paska diili ja karhunpalvelus. Olisi ennemmin kannattanut pysyä Ruotsissa ja kuninkaalle uskollisena niin ei oltaisi nyt tällainen velkaantunut, takapajuinen ja köyhä räkälä. Venäjän ja suomettumisen aika haittasi ja hidasto Suomen taloudellista ja yhteiskunnallista kehittymistä, ja ilman sitä oltaisiin nyt samalla tasolla muiden Pohjoismaiden kanssa eikä korvia myöten veloissa. Venäjän kahleista päästiin vapaaksi vasta kun Neuvostoliitto kaatui, mikä näkyi Nokian kasvuna ja menestyksenä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ruotsi salli suuret kuolonvuodet sekä iso- ja pikkuvihan, jättivät meidät oman onnen nojaan ja oli ollut tuolloin alkuun vastahakoinen tekemään näille mitään ja ennen kuin vasta sitten kun niistä oli isompi uhka heille Itämeren taakse.

Itsellä tökkivät nuo aikakaudet kaikista eniten myös. Miksi iso- ja pikkuvihan aikana Ruotsi ei auttanut meitä mitenkään? Käsittämätöntä

Isoviha ei ollut mikään itsenäinen ajanjakso, jolloin venäläiset vain keksivät, että vallataanpa tuo Suomi tuosta. Sehän oli osa parikymmentä vuotta kestänyttä suurta Pohjan sotaa, jossa Tanskan, Puolan ja Venäjän muodostama liittokunta yritti vallata takaisin alueita, jotka Ruotsi oli aiemmin vallannut niiltä. Eli ihan normaalia ajan sodankäyntiä: Ruhtinaat, kuninkaat, sulttaanit ja mitä valtaherroja nyt missäkin on, koettavat laajentaa valta-aluettaan. Ja tämä täysin riippumatta siitä, mitä porukkaa alueella asuu.

Muistakaamme, että Ruotsiin kuului paljon muitakin vieraskielisiä alueita kuin "Itämaa" eli Suomi. Oli Viroa, Latviaa, Skånea (joka ei silloin ollut vielä ruotsalaistunut), Norjaa, osia Saksasta. Totta hitossa Ruotsin kruunu olisi halunnut pitää kaikki alueensa itsellään. Mutta aina ei resurssit riitä.  Ruotsilla siis oli alueita jos missä, ja Ruotsin kuningas kuljetteli armeijaansa niiden ulkopuolellakin taistelemassa. Kuuluisa oli mm. Pultavan taistelu. Pultava sijaitsee nykyisen Ukrainan alueella. Ei ihan kaikkialle sotajoukkoja liiennyt. Kai siihen jotain strategisia syitä oli, että kannattaa mieluummin koettaa lyödä Venäjän armeija jossain Pultavassa kuin puolustaa maan itärajaa. 

"Ruotsi" ei ollut mikään valtio, joka olisi tuossa voinut tehdä jotakin. Ruotsi oli pitkälti Ruotsin kuningas ja osa maan aatelistoa (joka muodosti upseeriston). Nämä päättivät, missä soditaan. Kuningas jäi kesken sotaa Osmanien valtakunnan sulttaanin hoviin lojuskelemaan vuosikausiksi. Aatelisto taisi kyllä saada Kaarle-kuninkaan sotaretkistä lopulta itsekin tarpeekseen. Ei muutkaan säädyt oikein arvostaneet sitä, että kuningas on vuosikausia ulkomailla, mutta minkäs teet.

Maan vallanneille venäläisille suomalaiset olivat ruotseja, niitä samoja, jotka heidän maahansa niin usein olivat hyökänneet. Olihan suomalaisia ollut mukana Kaarle XII:n armeijassa Venäjää vastana sotimassa. Totta kai vihollismaasta riistettiin kaikki mahdollinen oman armeijan tarpeisiin. 

Herrasväkea Suomesta kyllä lähti Pohjanlahden toiselle puolelle turvaan. Oliko joku sellainen "me", joka oli jotenkin samassa veneessä tuolloin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ruotsi salli suuret kuolonvuodet sekä iso- ja pikkuvihan, jättivät meidät oman onnen nojaan ja oli ollut tuolloin alkuun vastahakoinen tekemään näille mitään ja ennen kuin vasta sitten kun niistä oli isompi uhka heille Itämeren taakse.

Itsellä tökkivät nuo aikakaudet kaikista eniten myös. Miksi iso- ja pikkuvihan aikana Ruotsi ei auttanut meitä mitenkään? Käsittämätöntä

Tämä oli Itä - Ruotsi 

Kukaan ei ikinä ollut kuullutkaan Suomesta.

Esim. R y s s ä tuhosi Hämeessä rakennuksia ym. Ruotsalaiset käsityöläiset tulivat Ruotsista asti jälleenrakentamaan tätä aluetta 

Olipa kuullut Suomesta, se oli osa Ruotsia ja Ruotsin olisi pitänyt sitä tulla puolustamaan.

Hyvin usein Ruotsin kuningaskunta joutui taistelemaan vähintäänkin kahdella rintamalla eli lännessä ja etelässä oli vastassa Tanska-Norja ja idässä oli Venäjä. Lisäksi Ruotsi sekaantui välillä sotimaan myös Puolaa, Saksia ja Preussia vastaan. Jo senkin vuoksi niitä kaikkia sotajoukkoja ei voinut pitää vain puolustamassa Suomen itärajaa. Jos Venäjä hyökkäsi idästä, niin samalla tanskalaiset saattoivat ajatella että nyt on oikea hetki iskeä Ruotsiin.  Ennen muinoin sen sodan aloittamisen kynnys oli varsin matala. 

Minun sukuni Länsi - Suomesta lähetettiin asumaan itärajalle Ruotsin kuninkaan toimesta. Ei pakotettu, mutta houkuteltiin.

Palkkio:

A. 15 vuoden verovapaus

B. Vapautus asevelvollisuudesta

C. Ikuinen omistusoikeus maahan

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni 1808 ja Porvoon päivät oli meillä paska diili ja karhunpalvelus. Olisi ennemmin kannattanut pysyä Ruotsissa ja kuninkaalle uskollisena niin ei oltaisi nyt tällainen velkaantunut, takapajuinen ja köyhä räkälä. Venäjän ja suomettumisen aika haittasi ja hidasto Suomen taloudellista ja yhteiskunnallista kehittymistä, ja ilman sitä oltaisiin nyt samalla tasolla muiden Pohjoismaiden kanssa eikä korvia myöten veloissa. Venäjän kahleista päästiin vapaaksi vasta kun Neuvostoliitto kaatui, mikä näkyi Nokian kasvuna ja menestyksenä.

Olen samaa mieltä. Olisi pitänyt pysyä Itä - Ruotsina. Suomen poliitikot tuhosivat maan nimeltä Suomi. Meillä on kulttuuri ja ruotsalaiset osaavat hoitaa raha - asiat.

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni 1808 ja Porvoon päivät oli meillä paska diili ja karhunpalvelus. Olisi ennemmin kannattanut pysyä Ruotsissa ja kuninkaalle uskollisena niin ei oltaisi nyt tällainen velkaantunut, takapajuinen ja köyhä räkälä. Venäjän ja suomettumisen aika haittasi ja hidasto Suomen taloudellista ja yhteiskunnallista kehittymistä, ja ilman sitä oltaisiin nyt samalla tasolla muiden Pohjoismaiden kanssa eikä korvia myöten veloissa. Venäjän kahleista päästiin vapaaksi vasta kun Neuvostoliitto kaatui, mikä näkyi Nokian kasvuna ja menestyksenä.

Tämä "korvia myöten veloissa" -tilanne on kyllä paljon myöhempää perua. Suomi Venäjän vallan aikana kehittyi ihan mukavasti verrattuna aiempiin vuosisatoihin.

Tästä on historioitsijat esittäneet arvioita, että jos Suomi olisi jäänyt osaksi Ruotsia, niin suomen kielestä ainakin olisi tullut marginaalinen köyhän väestönosan kieli, tai ehkä sellainen reliikki kuin iiri on Irlannissa tai gaeli Skotlannissa. Ruotsia puhuisimme tässä. Itsenäinen valtio Suomi ainakaan ei olisi. Saattaisimme tietenkin olla vauraampia. Emme olisi päätyneet toiseen maailmansotaan. Ja persujen kiusaksi meillä olisi muualta tulijoita paljon enemmän kuin nyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se mihin kansanosaan joku kuuluu, ei kerro kaikkea hänen juuristaan.

Sukututkimuksessa tunnetaan käsite "rahvaaseen vajonneet "

Minusta ns. rahvaassa ei ole mitään häpeämistä.

Erikoinen käsite, ei aiemmin tuttu. Tarkoittaako se siis luokkaretkeä alaspäin? Että on esim ollut talollinen mutta sitten joutunut mäkitupalaiseksi, tai vastaavaa? Mitä rahvaalla on tarkoitettu?

Puhun esimerkiksi vaikka geeniperimästä, historiasta. Itselläni on joka ikisestä säädystä kaikki esivanhemmat. Kaukaa menneisyydestä myös kuninkaita, jos Geni on totta.

Tästä muuten unohtui yksi sääty. Sotilassääty.

Tuliko jo käsityöläisen mainittua?

Näitä löyty: kuninkaat, aatelisto, papisto, kauppiaat ym. porvaristo, virkamiehet, sotilaat, käsityöläiset, torpparit, talonpojat. Akateemiset, duunarit.

.

Käsityöläiset on mielenkiintoinen tapaus. Nykynäkökulmasta voisi ensin tulla mieleen, että käsityö on työläisammatti ja jäisi alimpaan luokkaan. Sen tiedon perusteella, mitä olen löytänyt, mestarikirjan saanut käsityöläinen luokiteltiin kuitenkin porvaristoon. Ja onhan siinä sikäli järkeä, että silloin toimittiin yleensä jo itsenäisenä yrittäjänä ja ehkä työllistettiinkin oppipoika ja kisällejä. Näiden osa taisi sitten olla lukeutua rahvaaseen, vaikka olisivat työllistäneet itsensä omatoimisesti.

Käsityöläisiä oli hyvin vaihtelevalla statuksella alasta ja asemasta riippuen. Oli hyvin varakkaita, kohtalaisesti toimeentulevia sekä äärimmäisen köyhiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kalevalan ensimmäistä painosta, joka oli 500 kpl, myytiin 10 vuotta. Tämä kertonee aika paljon suomalaisista ja heidän kiinnostuksestaan kulttuuriin ja lukemiseen. Sen ostivat ruotsinkieliset suomalaisuusaatteen kannattajat nimenomaan kannatuksesta suomalaisuusaatetta kohtaan.

Vaikka tuolloin suurin osa suomalaisista läpäisi kirkon kinkerit, vain todella harvalla oli sellainen lukutaito, joka olisi riittänyt kirjallisuuden lukemiseen. Käytännössä todellinen lukutaito oli edelleen harvinainen. 

Suomessa suomalaisuusaate todellakin oli eliitin asia ja monet siihen kuuluneet ruotsinkieliset perheet opiskelivat suomea sen innoittamana ja osa päätyi vaihtamaan kieltä ja suomalaistamaan nimensä.

Mutta täällä tuntuu joillakuille olevan vaikeaa hyväksyä, että ne eivät olleet kansan syvät rivit, jotka puhkuivat kansallisaatetta. Toki kansasta nousi joitakuita keskeisiä henkilöitä kuten Lönnrot, mutta kansa kokonaisuutena oli niin surkeassa tilassa, että voimat ja kyvyt eivät politiikkaan riittäneet.

Tämä.

Minä kävin koulua synkimpänä suomettumisen aikana. Vasta aikuisena tajusin, että historia pitää kirjoittaa uudelleen.

Neuvostoliitto tarkisti suomalaisten lasten historiankirjat.

Juha Hurme sanoi, että meillä on yhteinen loistava historia Ruotsin kanssa. Noin 1000 vuotta. Plus Viro. Sanoi, että kaikki fiksut tietävät sen, mutta siitä ei puhuta. Hän kiroili, että tilanne kentällä ei ole parantunut tiedollisesti

Saisiko lähdettä tai kirjallisuusviitettä tuolle, että "Neuvostoliitto tarkisti suomalaisten lasten historiankirjat".

Olen ollut tähän asti siinä ymmärryksessä, että Suomen oma opetushallitus ne tarkasti. Itsesensuuria harjoitettiin, selvä se, mutta että NL olisi niitä tarkastanut? Kuulisin mielelläni asiasta lisää. Kuka lienee asiaa tutkinut?

Perus yleistieto. Keskkosen valtakaudella Suomessa ei saanut julkaista kirjoja, lehtiä, elokuvia ja musiikkia ilman että se lähetettiin ensin Moskovaan tarkistettavaksi ja sensuroitavaksi. UKK kun oli sellainen suomettunut nukkejohtaja ja kepu-demari, saunaankin se meni Neuvosto johtajien kanssa.

Pöytyä. Kekkonen kyllä meuhkasi myllykirjeissään jälkikäteen esim. lehtien päätoimittajalle, jos nämä olivat julkaisseet "idänsuhteita vaarantavia" kirjoituksia, mutta tosiaan jälkikäteen. Se olisi ollut tarpeetonta, mikäli ennakkosensuuri olisi ollut käytössä.

Näin. Nuo tapaukset kertovat todellakin konkreettisesti, että ainakaan noissa tapauksissa ei minkäänlaista ennakkosensuuria ollut. Vaikka 70-luvulla nuortaistolaiset meuhkasivat ja uhittelivat (uhkailivat) vallankumouksella ja saunantaakseviemisillä ja lähes koko kokoomusta myöten suometuttiin, ja kumarreltiin Urkille (ja pyllistettiin demokratialle), niin kuitenkin oli erilaisia "vastarannan kiiskiä" ja suoraan puhujia. Ilmeisesti Ehrnrooth merkittävimpänä, ehkä L. A. Puntila jos oikein muistan, ja eikö Keijo Korhonenkin joutunut sivuraiteelle, kun oli eri mieltä "kansakunnan konsensuksen" kanssa. Ainakin yksi merkittävä taloustieteilijä emigroitui Isoon-Britanniaan, kun taistolaisnuoret uhkasivat henkeä tämän neuvostovastaisten faktojen vuoksi. 

Kuumin peruna ja se, mitä eniten sensuroitiin, oli talvisodan synty. Todennäköisesti sisällissodasta kirjoitettiin kieli keskellä suuta tai vaiettiin, mutta se ei liittynyt itänaapuriin vaan siihen, että asia jakoi koko yhteiskuntaa edelleenkin. 

Jos jotain ennakkosensuuria Neuvostoliiton taholta todella tehtiin, niin ainoa mieleen tuleva aikakausi, jolloin se olisi voinut tapahtua, oli 1944 alkaen muutama vuosi, kun liittoutuneiden valvontakomissio oli maassa. Ns. vaaran vuodet, vaikkei silloin todellista vaaraa kai lopulta ollut, kun Suomen vasemmisto oli...no, aika hajanainen johdoltaan. Eikä kommunisteja sattuneista syistä ollut tässä maassa riittävästi edes pienen kapinan aikaansaamiseksi, jos saa vähän kieli poskessa sanoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ruotsi salli suuret kuolonvuodet sekä iso- ja pikkuvihan, jättivät meidät oman onnen nojaan ja oli ollut tuolloin alkuun vastahakoinen tekemään näille mitään ja ennen kuin vasta sitten kun niistä oli isompi uhka heille Itämeren taakse.

Itsellä tökkivät nuo aikakaudet kaikista eniten myös. Miksi iso- ja pikkuvihan aikana Ruotsi ei auttanut meitä mitenkään? Käsittämätöntä

Tämä oli Itä - Ruotsi 

Kukaan ei ikinä ollut kuullutkaan Suomesta.

Esim. R y s s ä tuhosi Hämeessä rakennuksia ym. Ruotsalaiset käsityöläiset tulivat Ruotsista asti jälleenrakentamaan tätä aluetta 

Olipa kuullut Suomesta, se oli osa Ruotsia ja Ruotsin olisi pitänyt sitä tulla puolustamaan.

Hyvin usein Ruotsin kuningaskunta joutui taistelemaan vähintäänkin kahdella rintamalla eli lännessä ja etelässä oli vastassa Tanska-Norja ja idässä oli Venäjä. Lisäksi Ruotsi sekaantui välillä sotimaan myös Puolaa, Saksia ja Preussia vastaan. Jo senkin vuoksi niitä kaikkia sotajoukkoja ei voinut pitää vain puolustamassa Suomen itärajaa. Jos Venäjä hyökkäsi idästä, niin samalla tanskalaiset saattoivat ajatella että nyt on oikea hetki iskeä Ruotsiin.  Ennen muinoin sen sodan aloittamisen kynnys oli varsin matala. 

Minun sukuni Länsi - Suomesta lähetettiin asumaan itärajalle Ruotsin kuninkaan toimesta. Ei pakotettu, mutta houkuteltiin.

Palkkio:

A. 15 vuoden verovapaus

B. Vapautus asevelvollisuudesta

C. Ikuinen omistusoikeus maahan

Lisään vielä, että syynä oli Venäjän uhka.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kalevalan ensimmäistä painosta, joka oli 500 kpl, myytiin 10 vuotta. Tämä kertonee aika paljon suomalaisista ja heidän kiinnostuksestaan kulttuuriin ja lukemiseen. Sen ostivat ruotsinkieliset suomalaisuusaatteen kannattajat nimenomaan kannatuksesta suomalaisuusaatetta kohtaan.

Vaikka tuolloin suurin osa suomalaisista läpäisi kirkon kinkerit, vain todella harvalla oli sellainen lukutaito, joka olisi riittänyt kirjallisuuden lukemiseen. Käytännössä todellinen lukutaito oli edelleen harvinainen. 

Suomessa suomalaisuusaate todellakin oli eliitin asia ja monet siihen kuuluneet ruotsinkieliset perheet opiskelivat suomea sen innoittamana ja osa päätyi vaihtamaan kieltä ja suomalaistamaan nimensä.

Mutta täällä tuntuu joillakuille olevan vaikeaa hyväksyä, että ne eivät olleet kansan syvät rivit, jotka puhkuivat kansallisaatetta. Toki kansasta nousi joitakuita keskeisiä henkilöitä kuten Lönnrot, mutta kansa kokonaisuutena oli niin surkeassa tilassa, että voimat ja kyvyt eivät politiikkaan riittäneet.

Tämä.

Minä kävin koulua synkimpänä suomettumisen aikana. Vasta aikuisena tajusin, että historia pitää kirjoittaa uudelleen.

Neuvostoliitto tarkisti suomalaisten lasten historiankirjat.

Juha Hurme sanoi, että meillä on yhteinen loistava historia Ruotsin kanssa. Noin 1000 vuotta. Plus Viro. Sanoi, että kaikki fiksut tietävät sen, mutta siitä ei puhuta. Hän kiroili, että tilanne kentällä ei ole parantunut tiedollisesti

Saisiko lähdettä tai kirjallisuusviitettä tuolle, että "Neuvostoliitto tarkisti suomalaisten lasten historiankirjat".

Olen ollut tähän asti siinä ymmärryksessä, että Suomen oma opetushallitus ne tarkasti. Itsesensuuria harjoitettiin, selvä se, mutta että NL olisi niitä tarkastanut? Kuulisin mielelläni asiasta lisää. Kuka lienee asiaa tutkinut?

Se oli ihan virallista tietoa. Otin selvää suomettumisesta ja perehdyin niin moniin eri lähteisiin, etten muista kaikkea. En ihmettele sitä, koska kävin peruskoulun suomettumisen aikana.

Voi johtua siitäkin, että koulu sammutti suomalaisuuden minussa. Minulla ei tule koskaan olemaan kansallista identiteettiä. Ei minkään kansan.

Eli puhut siis siitä, että jotkut neuvostodiplomaatit saattoivat "jälkitarkistaa" eli lukea jo painettuja koulukirjoja? Vai? 

On ikävää, että oma perheesi, sukusi tai koulusi eivät pystyneet tarjoamaan sinulle suomalaisuuden kokemusta. Se on erikoista, ottaen huomioon, että vielä 60-70-luvulle asti kansakoulunopettajistossa oli suurimmalta osalta erittäin "suomenmielisen" koulutuksen käyneitä, vielä sodankäyneitä veteraanejakin. 80-90-luvun ala-asteella meillä vielä kyllä laulettiin maakuntalauluja ja luettiin kotiseutulukemistoja, ja kotona oli kirjahyllyssä suurten ikäluokkien vanhempien koulukirjoja. Musiikinopetuksessa laulut olivat erittäin, ERITTÄIN suomalaiskansallisia, jollei jopa kansallismielisiä. Erikoista, jos edes musiikintuntien kautta ei päässyt syntymään tunnetta omasta maasta ja kansasta.

Meidän musiikinopetuksessa oli 3 kansallismielistä laulua. Hämäläisten laulu. Satakuntalaisten laulu. Vaasan marssi. Maamme - laulu, mutta en ole siitäkään varma. Ei muuta. 

Puhuin paljon ukkini kanssa sodasta ja kuunteli sivusta sotaveteraanien juttuja. Suku puhui paljon sodasta.  Kotona oli tärkeää, että ikkunalaudoilla oli 2 kynttilää itsenäisyyspäivänä ja lippu pöydällä. Suomalainen klassinen musiikki. Otin itse selvää kansallismielisistä lauluista ja Suomen kulttuurista. Minulla on suomalainen olo vain yhtenä päivänä vuodessa 6.12.

Se on minun suomalainen identiteettini korkeakulttuurin lisäksi.

Suomi - Neuvostoliitto - seura tarkisti kaikki lasten historiankirjat. Voi olla, että opettajani olivat vasemmistolaisia.

Ystäväni koulussa sen sijaan laulettiin Siniristilippua ja hinattiin pieni lippu salkoon. Ei minun koulussani.

Suomalaiset kansanlaulut eivät sykähdytä minua yhtään, mutta rakastan ruotsalaisia kansanlauluja 

IL: n Lauri Nurmi on historianopettaja ja hän vaati, että nuo kouluasiat ja opetus pitäisi ruotia läpi. Olen samaa mieltä.

Piirretty filmi Kalevalasta näytettiin. En tuntenut sitä omakseni.

Olitko kenties Suomalais-venäläisessä koulussa, vai miksei siniristilippua laulettu ja nostettu salkoon? Ja jos SNS luki julkaistuja koulukirjoja, niin se on kuitenkin vähän eri asia kuin että Moskova olisi ne tarkastanut...

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni 1808 ja Porvoon päivät oli meillä paska diili ja karhunpalvelus. Olisi ennemmin kannattanut pysyä Ruotsissa ja kuninkaalle uskollisena niin ei oltaisi nyt tällainen velkaantunut, takapajuinen ja köyhä räkälä. Venäjän ja suomettumisen aika haittasi ja hidasto Suomen taloudellista ja yhteiskunnallista kehittymistä, ja ilman sitä oltaisiin nyt samalla tasolla muiden Pohjoismaiden kanssa eikä korvia myöten veloissa. Venäjän kahleista päästiin vapaaksi vasta kun Neuvostoliitto kaatui, mikä näkyi Nokian kasvuna ja menestyksenä.

Aika napsakka historiankulun tiivistys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 

Muutama sata vuotta sitten turkulaiset ymmärsivät paremmin virolaisten puhetta kuin esimerkiksi kainuulaisten. Vasta kirjakielen kehittymisen ja lukutaidon yleistymisen myötä alkoi muodostua yhtenäinen suomen kieli. 

Mutta Suomen kirjakieli alkoi kehittyä jo Agricolan aikoihin 1500-luvulla. Eikö suomalaisuuden identiteetin syntymisen voi ajatella alkaneen viimeistään silloin.

Miten se voisi olla kun kansallinen identiteetti konseptina syntyi vasta 1800-luvulla nationalismin myötä? Sitä ennen täällä oli lauma heimoja: karjalaiset, savolaiset yms. 

Joo, mutta ei se kansallisen identiteetin muodostuminen tapahtunut tyhjästä, vaan taustalla oli kuitenkin jo jonkinasteinen identiteetin rakentuminen.

Identiteetti alkoi muodostumaan autonomisen alueen, Suomen suuriruhtinaskunnan ympärille. Sille oli rajat ja sillä oli selkeä ero Venäjään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ruotsi salli suuret kuolonvuodet sekä iso- ja pikkuvihan, jättivät meidät oman onnen nojaan ja oli ollut tuolloin alkuun vastahakoinen tekemään näille mitään ja ennen kuin vasta sitten kun niistä oli isompi uhka heille Itämeren taakse.

Itsellä tökkivät nuo aikakaudet kaikista eniten myös. Miksi iso- ja pikkuvihan aikana Ruotsi ei auttanut meitä mitenkään? Käsittämätöntä

Tämä oli Itä - Ruotsi 

Kukaan ei ikinä ollut kuullutkaan Suomesta.

Esim. R y s s ä tuhosi Hämeessä rakennuksia ym. Ruotsalaiset käsityöläiset tulivat Ruotsista asti jälleenrakentamaan tätä aluetta 

Olipa kuullut Suomesta, se oli osa Ruotsia ja Ruotsin olisi pitänyt sitä tulla puolustamaan.

Hyvin usein Ruotsin kuningaskunta joutui taistelemaan vähintäänkin kahdella rintamalla eli lännessä ja etelässä oli vastassa Tanska-Norja ja idässä oli Venäjä. Lisäksi Ruotsi sekaantui välillä sotimaan myös Puolaa, Saksia ja Preussia vastaan. Jo senkin vuoksi niitä kaikkia sotajoukkoja ei voinut pitää vain puolustamassa Suomen itärajaa. Jos Venäjä hyökkäsi idästä, niin samalla tanskalaiset saattoivat ajatella että nyt on oikea hetki iskeä Ruotsiin.  Ennen muinoin sen sodan aloittamisen kynnys oli varsin matala. 

Minun sukuni Länsi - Suomesta lähetettiin asumaan itärajalle Ruotsin kuninkaan toimesta. Ei pakotettu, mutta houkuteltiin.

Palkkio:

A. 15 vuoden verovapaus

B. Vapautus asevelvollisuudesta

C. Ikuinen omistusoikeus maahan

1400-luvun lopulla Heikki Ihanninpoika Jyväsjoki muutti uudisraivaajana nykyiseen Keski-Suomeen, myöhemmin hänen nimensä ilmestyi vuoden 1506 veroluetteloon ja käräjäkiejaan koska tämä oli jättänyt verot maksamatta 15 vuoden ajalta ja häntä uhattiin maiden pakkolunastuksella.

Identiteetit hieman eroavat toisistaan. Koska olemme luonnollisesti vähän erilaisia. Mutta on suomalaisia asioita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se mihin kansanosaan joku kuuluu, ei kerro kaikkea hänen juuristaan.

Sukututkimuksessa tunnetaan käsite "rahvaaseen vajonneet "

Minusta ns. rahvaassa ei ole mitään häpeämistä.

Erikoinen käsite, ei aiemmin tuttu. Tarkoittaako se siis luokkaretkeä alaspäin? Että on esim ollut talollinen mutta sitten joutunut mäkitupalaiseksi, tai vastaavaa? Mitä rahvaalla on tarkoitettu?

Puhun esimerkiksi vaikka geeniperimästä, historiasta. Itselläni on joka ikisestä säädystä kaikki esivanhemmat. Kaukaa menneisyydestä myös kuninkaita, jos Geni on totta.

Tästä muuten unohtui yksi sääty. Sotilassääty.

Tuliko jo käsityöläisen mainittua?

Näitä löyty: kuninkaat, aatelisto, papisto, kauppiaat ym. porvaristo, virkamiehet, sotilaat, käsityöläiset, torpparit, talonpojat. Akateemiset, duunarit.

.

Geenit on vähän eri asia kuin historiantutkimus. Mitä sukututkimuksen piirissä käytetty käsite "rahvaaseen vajonneet" siis tarkoittaa?

Kysy AI:lta termiä sanalla mitä tarkoittaa rahvaaseen vajonnut sukututkimuksessa. Yhteiskunnallinen status muuttui. Mentiin naimisiin alempisäätyisen kanssa. Vararikko yms. Monia syitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 

Muutama sata vuotta sitten turkulaiset ymmärsivät paremmin virolaisten puhetta kuin esimerkiksi kainuulaisten. Vasta kirjakielen kehittymisen ja lukutaidon yleistymisen myötä alkoi muodostua yhtenäinen suomen kieli. 

Mutta Suomen kirjakieli alkoi kehittyä jo Agricolan aikoihin 1500-luvulla. Eikö suomalaisuuden identiteetin syntymisen voi ajatella alkaneen viimeistään silloin.

Miten se voisi olla kun kansallinen identiteetti konseptina syntyi vasta 1800-luvulla nationalismin myötä? Sitä ennen täällä oli lauma heimoja: karjalaiset, savolaiset yms. 

Joo, mutta ei se kansallisen identiteetin muodostuminen tapahtunut tyhjästä, vaan taustalla oli kuitenkin jo jonkinasteinen identiteetin rakentuminen.

Identiteetti alkoi muodostumaan autonomisen alueen, Suomen suuriruhtinaskunnan ympärille. Sille oli rajat ja sillä oli selkeä ero Venäjään. 

Niin, ja Venäjä paradoksaalisesti kannusti tai ei ainakaan kieltänyt suomen kielen käyttöä. Kaikenlainen Ruotsin ja ruotsalaisten vaikutusvallan vähentäminen oli Venäjän intresseissä. Koko 1800-luvun ajan tapahtui kehitystä, mutta vasta kun 1860-luvulla tuli vapaammat ajat, valtiopäivät ja kunnallispolitiikka, ja kun investointejakin tuli ulkomailta ja teollistuminen eteni, alkoi todella tapahtua. On perusteltua ainakin ajatella, että ennen nk. sortokausia 1899 alkaen Suomella meni hyvin, koska venäläistämistoimenpiteet eli muutokset aiheuttivat niin suuren resonanssin ja ylipäänsä termi "sortokausi" viittaa siihen, että sitä ennen ei sorrettu ainakaan niin pahasti. Paradoksihan on sekin, että juuri "sortokaudet" saivat suomalaisen kulttuuri- ja tiede-eliitin tempaantumaan kunnolla osoittamaan, että Suomi ja suomalaiset on oikeasti oma kansakuntansa - jonka perusteella olikin valtuuksia sanoa, että Suomi oli tai sen tulisi olla myös oma itsenäinen valtionsa. 

Oletettavasti nämä asiat kerrottiin myös "suomettuneisuuden" ajan koulun historiankirjoissa, koskapa saatettiin hyvien naapuruussuhteiden ylläpitämiseksi siten kiittää Leniniä siitä, että tämä "antoi Suomelle itsenäisyyden".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko suomalaisuutta enää samalla tavalla kuin ennen? En ainakaan itse akateemisena stadilaisena koe yhteenkuuluvuutta kainuulaisen kouluttautumattoman työttömän kanssa.

Kieli on yksi tärkeä asia, joka muodostaa kansallista identiteettiä ja yhdistää sinutkin siihen kainuulaiseen. Etkö todella koe, että sinulla olisi suomalaista identiteettiä? Oletko tehnyt sukututkimusta, yrittänyt selvittää juuriasi?

Olen eri, mutta koen tämän kysymyksen mielenkiintoisena. 

Olen suomenkielinen ja kieli yhdistää minut juurikin vaikkapa kainuulaisiin tai turkulaisiin. Mutta aika ohueksi se side jää, hallitsen useita muitakin kieliä joista ranskaa käytän päivittäin puolisoni kanssa. Koen paljon enemmän yhteistä hänen sukulaistensa ja meidän yhteisten ranskalaisten kavereiden kanssa kuin valtaosan suomalaisten kanssa. Koen myös että lapseni, puoliksi ranskalaisia, ovat muokanneet identiteettiäni siten ettei se ole enää puhtaan suomalainen. Täällä ovat juureni, mutta kun vanhemmistani aika jättää jäävät siteet tähän maahan aika ohuiksi. 

Aloituksesi, jossa korostat "akateemisuuttasi" ja "stadilaisuuttasi", ja ilmeisesti näet ne jonkunlaisena arvoasi korottavina tekijöinä, on kyllä aika erikoinen.

Ikään kuin kokisit nyt, ihan ranskalaisen kanssa yhteen päästyäsi, kohonneesi tavallisen suomalaisen rahvaan yläpuolelle, jos nyt olisit sellaiseen koskaan kuulunutkaan.

"Stadilaisuus" on duunariluokkaan viittaava nimitys. Niihin, jotka puhuivat slangia, katupoikien, satamajätkien, hampuusien kieltä.

Ylipäätään ihmisten arvottaminen jonkun ns. yhteiskuntaluokan mukaan ei Suomessa ole kovin arvostettavaa. Toisin on Ranskassa, jossa syntyperäsi määrittelee edelleenkin hyvin pitkälle sen, mihin voit yhteiskunnassa päätyä. 

Olen eri. Loukkaannut turhaan ja haet sävyjä, joita tuossa ei ollut. Minä ymmärrän häntä, vaikka en ole stadilainen, enkä edes kaupunkilainen. Kansallinen identiteetti ei välttämättä ole kaikilla kovin vahva, vaan ihmisiin suhtaudutaan aina ensisijaisesti yksilöinä. Olen sikäli samanlainen. Olen toki suomalainen, mutta ei minullakaan ole mitään vahvaa yhteenkuuluvuuden tunnetta kenenkään kanssa vain kansalaisuuden perusteella. On olemassa termi globalisti, mikä tietyiltä osin kuvaa ilmiötä. Olemme ihmisiä, eikä tietty kansalaisuus, asuinpaikka, kieli tms. anna mitään tai vie mitään yksilöltä pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se mihin kansanosaan joku kuuluu, ei kerro kaikkea hänen juuristaan.

Sukututkimuksessa tunnetaan käsite "rahvaaseen vajonneet "

Minusta ns. rahvaassa ei ole mitään häpeämistä.

Erikoinen käsite, ei aiemmin tuttu. Tarkoittaako se siis luokkaretkeä alaspäin? Että on esim ollut talollinen mutta sitten joutunut mäkitupalaiseksi, tai vastaavaa? Mitä rahvaalla on tarkoitettu?

Puhun esimerkiksi vaikka geeniperimästä, historiasta. Itselläni on joka ikisestä säädystä kaikki esivanhemmat. Kaukaa menneisyydestä myös kuninkaita, jos Geni on totta.

Tästä muuten unohtui yksi sääty. Sotilassääty.

Tuliko jo käsityöläisen mainittua?

Näitä löyty: kuninkaat, aatelisto, papisto, kauppiaat ym. porvaristo, virkamiehet, sotilaat, käsityöläiset, torpparit, talonpojat. Akateemiset, duunarit.

.

Geenit on vähän eri asia kuin historiantutkimus. Mitä sukututkimuksen piirissä käytetty käsite "rahvaaseen vajonneet" siis tarkoittaa?

Kysy AI:lta termiä sanalla mitä tarkoittaa rahvaaseen vajonnut sukututkimuksessa. Yhteiskunnallinen status muuttui. Mentiin naimisiin alempisäätyisen kanssa. Vararikko yms. Monia syitä.

Miksi kysyisin AI:ltä, kun kerran tämä on keskustelupalsta? Jos joku käyttää termiä, niin kai häneltä voi kysyä, mitä sillä yleensä tarkoitetaan tai ainakin sitä, mitä tuo käyttäjä itse sillä ymmärtää ja haluaa sanoa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ruotsi salli suuret kuolonvuodet sekä iso- ja pikkuvihan, jättivät meidät oman onnen nojaan ja oli ollut tuolloin alkuun vastahakoinen tekemään näille mitään ja ennen kuin vasta sitten kun niistä oli isompi uhka heille Itämeren taakse.

Itsellä tökkivät nuo aikakaudet kaikista eniten myös. Miksi iso- ja pikkuvihan aikana Ruotsi ei auttanut meitä mitenkään? Käsittämätöntä

Tämä oli Itä - Ruotsi 

Kukaan ei ikinä ollut kuullutkaan Suomesta.

Esim. R y s s ä tuhosi Hämeessä rakennuksia ym. Ruotsalaiset käsityöläiset tulivat Ruotsista asti jälleenrakentamaan tätä aluetta 

Olipa kuullut Suomesta, se oli osa Ruotsia ja Ruotsin olisi pitänyt sitä tulla puolustamaan.

Hyvin usein Ruotsin kuningaskunta joutui taistelemaan vähintäänkin kahdella rintamalla eli lännessä ja etelässä oli vastassa Tanska-Norja ja idässä oli Venäjä. Lisäksi Ruotsi sekaantui välillä sotimaan myös Puolaa, Saksia ja Preussia vastaan. Jo senkin vuoksi niitä kaikkia sotajoukkoja ei voinut pitää vain puolustamassa Suomen itärajaa. Jos Venäjä hyökkäsi idästä, niin samalla tanskalaiset saattoivat ajatella että nyt on oikea hetki iskeä Ruotsiin.  Ennen muinoin sen sodan aloittamisen kynnys oli varsin matala. 

Minun sukuni Länsi - Suomesta lähetettiin asumaan itärajalle Ruotsin kuninkaan toimesta. Ei pakotettu, mutta houkuteltiin.

Palkkio:

A. 15 vuoden verovapaus

B. Vapautus asevelvollisuudesta

C. Ikuinen omistusoikeus maahan

1400-luvun lopulla Heikki Ihanninpoika Jyväsjoki muutti uudisraivaajana nykyiseen Keski-Suomeen, myöhemmin hänen nimensä ilmestyi vuoden 1506 veroluetteloon ja käräjäkiejaan koska tämä oli jättänyt verot maksamatta 15 vuoden ajalta ja häntä uhattiin maiden pakkolunastuksella.

Puhuin Koillismaasta. Toisen vanhempani suku.

Koillismaalaisia sukuja on tutkittu tosi perusteellisesti. Esim.

 Anneli Kotisaari. Hän sai jokin aika sitten kunniakirjan Suomen sukututkimusseurasta.

Sukuani on tutkittu tosi perusteellisesti. Aloin tajuta sen myötä, että eihän minulle ole kerrottu paljon mitään Suomen historiasta.

Jopa muuan saksalainen tiesi miksi ihmisiä tuli lännestä itään. Syy: Venäjä ja itäraja.

Onhan se nyt kumma että saksalainenkin tietää. Mutta suomalainen KGB: n koulun kasvatti ei tiedä.

Vierailija kirjoitti:

Ennen 1800-lukua ei oikein ollut kansallisuusaatetta. Ihmiset olivat lähinnä jonkin hallitsijan alamaisia ja uskontokunnan edustajia.

Paska puhetta. Historiankirjat antiikista eli varhaisimmista kirjoista alkaen ovat pullollaan viittauksia kansallisidentiteetteihin. Älytön ajatus, ettei ihminen mitenkään erottaisi kaltaisiaan muista. Koko idea on keksitty, jotta saataisiin kansallismieliset näyttäytymään vain jonain äskeisenä vouhotuksena.

Vierailija kirjoitti:

Ennen 1800-lukua ei oikein ollut kansallisuusaatetta. Ihmiset olivat lähinnä jonkin hallitsijan alamaisia ja uskontokunnan edustajia.

Ihmiset oli kylänsä ja sukunsa jäseniä. Mitään suomalaisuutta saati yhtenäiskukttuurin tynkääkään ei ollut ennen yleiseurooppalaista kansallisromantiikkaa, joka virisi 1800-luvulla. Kaikki se on tekemällä tehtyä.  Eikö persujarit tunne historiaa?