Lue keskustelun säännöt.
Onko suomalainen identiteetti syntynyt muka vasta 1800-luvulla?
22.07.2026 |
Onhan meillä ollut esimerkiksi oma kieli jo paljon pidempään. Emme me koskaan ole olleet aivan ruotsalaisia tai venäläisiä, vaikka kyseisten valtioiden alaisuudessa olemme olleetkin.
Kommentit (446)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ruotsi salli suuret kuolonvuodet sekä iso- ja pikkuvihan, jättivät meidät oman onnen nojaan ja oli ollut tuolloin alkuun vastahakoinen tekemään näille mitään ja ennen kuin vasta sitten kun niistä oli isompi uhka heille Itämeren taakse.
Itsellä tökkivät nuo aikakaudet kaikista eniten myös. Miksi iso- ja pikkuvihan aikana Ruotsi ei auttanut meitä mitenkään? Käsittämätöntä
AI:n vastaus: Ruotsi ei kyennyt auttamaan Suomea isonvihan aikana (1713–1721), koska sen omat voimavarat oli sidottu tuhoisaan Suureen Pohjan sotaan. Ruotsin sotilaallinen ja taloudellinen selkäranka katkesi, eivätkä kuningas Kaarle XII:n resurssit riittäneet sekä valtakunnan ydinalueiden puolustamiseen että Suomen suojaamiseen ylivoimaista Venäjää vastaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ruotsi salli suuret kuolonvuodet sekä iso- ja pikkuvihan, jättivät meidät oman onnen nojaan ja oli ollut tuolloin alkuun vastahakoinen tekemään näille mitään ja ennen kuin vasta sitten kun niistä oli isompi uhka heille Itämeren taakse.
Itsellä tökkivät nuo aikakaudet kaikista eniten myös. Miksi iso- ja pikkuvihan aikana Ruotsi ei auttanut meitä mitenkään? Käsittämätöntä
Tämä oli Itä - Ruotsi
Kukaan ei ikinä ollut kuullutkaan Suomesta.
Esim. R y s s ä tuhosi Hämeessä rakennuksia ym. Ruotsalaiset käsityöläiset tulivat Ruotsista asti jälleenrakentamaan tätä aluetta
Olipa kuullut Suomesta, se oli osa Ruotsia ja Ruotsin olisi pitänyt sitä tulla puolustamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millaisina tuon ajan ihmiset oikein kuvitellaan? Ettei ne mitään ajatelleet, möllöttivät vain?
Nykyisin on niin muodikasta leijua olevansa kosmopoliitti, mutta toden tullen on peruutettava johonkin kansallisuuteen kun tulee taloudesta tai oikeuksista kyse. Niissä on eroja olkoon kieli tai geenit mitä tahansa tai tykkäsi niiden imagosta tai ei.
Uussuomaliset on innokkaina hävittämässä ja kyseenalaistamassa suomalaisuutta. Se kun on tosiaan niin pieni ryhmä. Omastaan eivät toki luovu.
Noh, 1800-luvusta suurin osa kului todellisuudessa, jossa suomenkieliset ihmiset eivät osanneet lukea, eikä siitä taidosta olisi hyötyäkään ollut, koska ei ollut olemassa suomenkielisiä kirjoja. Suomessa oli Euroopan viimeiset nälänhädät. Tavallinen suomalainen taisteli kuin elukka henkiin jäämisestä, ei todellakaan pohtinut suomalaisuutta tai kansamme historiaa ja tulevaisuutta. Suomen väestöstä kuoli nälänhädissä satoja tuhansia.
Suomalaisuusaate oli täysin eliitin projekti ja lopultakin sitä veti kourallinen ihmisiä. Tavalliselle kansalle se lyötiin päähän sitten vasta 1900-luvulla kansakoulussa.
Ei kai 1800-luvulla ollut kuin yksi nälänhätä, se suuri?
Ja miten niin ei osattu lukea, kun lutterilaisuuteen alusta asti kuului aatos pyhän kirjan lukemisesta omalla kielellä? Miten olisi voinut jo ennen 1900-lukua syntyä lukemattomia yhdistyksiä ja järjestöjä, joissa ihmiset toimivat yhdessä, jos ei olisi ollut lukutaitoa?
Jep, Elias Lönnröt tietenkin kuului eliittiin, mutta niinpä vain kirjaimellisesti jalkautui Karjalan korpiin.
Asiat eivät aina ole niin kovin mustavalkoisia, vaikka kuinka kovasti haluaisi asiaa niin esittää.
Lönnrot oli kotoisin vaatimattomista oloista. Ei hän varmaan kovin vahvasti mihinkään eliittiin samaistunut.
Eikös ne tuo ajan oppineet ylioppilaat, lääkärit ja akateemikot tulleet kartanoista ja aatelisperheistä?
Yksi omista esivanhemmistani pääsi 1800-luvun puolivälissä yliopistoon. Oli päiväkirjansa mukaan lähtöisin maalaispitäjästä, kuitenkin jossain määrin sivistystä arvoistavasta pikkuvirkamiesperheestä. Yo:lle pääsy onnistui, kun sai preppausta jo sisällä olevalta ylioppilaata.
Oli tuttuja opiskelijan ongelmia: opiskelija-asuminen oli kimppakämpässäkin vähävaraiselle kallista, sivutöitä oli vaikea saada ja jotkut aineetkin tuottivat hankaluuksia. Tuolloin piti opetella antiikin kieliä ja muuta varsin teoreettisesti hyödyllistä.
Varsinaista loppututkintoa ei ollut, mutta ilmeisesti riittävä määrä opintoja muuten pätevöitti hakemaan alempiin virkoihin, ja niin tulevaisuus hiljalleen kirkastui.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millaisina tuon ajan ihmiset oikein kuvitellaan? Ettei ne mitään ajatelleet, möllöttivät vain?
Nykyisin on niin muodikasta leijua olevansa kosmopoliitti, mutta toden tullen on peruutettava johonkin kansallisuuteen kun tulee taloudesta tai oikeuksista kyse. Niissä on eroja olkoon kieli tai geenit mitä tahansa tai tykkäsi niiden imagosta tai ei.
Uussuomaliset on innokkaina hävittämässä ja kyseenalaistamassa suomalaisuutta. Se kun on tosiaan niin pieni ryhmä. Omastaan eivät toki luovu.
Noh, 1800-luvusta suurin osa kului todellisuudessa, jossa suomenkieliset ihmiset eivät osanneet lukea, eikä siitä taidosta olisi hyötyäkään ollut, koska ei ollut olemassa suomenkielisiä kirjoja. Suomessa oli Euroopan viimeiset nälänhädät. Tavallinen suomalainen taisteli kuin elukka henkiin jäämisestä, ei todellakaan pohtinut suomalaisuutta tai kansamme historiaa ja tulevaisuutta. Suomen väestöstä kuoli nälänhädissä satoja tuhansia.
Suomalaisuusaate oli täysin eliitin projekti ja lopultakin sitä veti kourallinen ihmisiä. Tavalliselle kansalle se lyötiin päähän sitten vasta 1900-luvulla kansakoulussa.
Ei kai 1800-luvulla ollut kuin yksi nälänhätä, se suuri?
Ja miten niin ei osattu lukea, kun lutterilaisuuteen alusta asti kuului aatos pyhän kirjan lukemisesta omalla kielellä? Miten olisi voinut jo ennen 1900-lukua syntyä lukemattomia yhdistyksiä ja järjestöjä, joissa ihmiset toimivat yhdessä, jos ei olisi ollut lukutaitoa?
Jep, Elias Lönnröt tietenkin kuului eliittiin, mutta niinpä vain kirjaimellisesti jalkautui Karjalan korpiin.
Asiat eivät aina ole niin kovin mustavalkoisia, vaikka kuinka kovasti haluaisi asiaa niin esittää.
Lönnrot oli kotoisin vaatimattomista oloista. Ei hän varmaan kovin vahvasti mihinkään eliittiin samaistunut.
Eikös ne tuo ajan oppineet ylioppilaat, lääkärit ja akateemikot tulleet kartanoista ja aatelisperheistä?
Useimmat, mutta eivät kaikki. Lönnrot tuli Paikkarin torpasta.
Lönnrot joutui lapsena kerjäämään ruokaa. Aleksis kiven isä oli myöskin räätäli. Runebergin ja Snellmanin isät olivat kylläkin merikapteeneja, mutta eivät mitään aatelisia. Topeliuksen isä oli lääkäri.
Sukumme juuret menevät 1600-luvulle saakka Suomessa. Ja kaikki todellakin puhuivat suomea. Ja kävivät ev.lut kirkossa. Sekä viljelivät suomalaista maata.
Ei ole väliä sen. Oltiinko silloin Ruotsin tai venäjän vallan alla. Kysymys on suvun historiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se mihin kansanosaan joku kuuluu, ei kerro kaikkea hänen juuristaan.
Sukututkimuksessa tunnetaan käsite "rahvaaseen vajonneet "
Minusta ns. rahvaassa ei ole mitään häpeämistä.
Erikoinen käsite, ei aiemmin tuttu. Tarkoittaako se siis luokkaretkeä alaspäin? Että on esim ollut talollinen mutta sitten joutunut mäkitupalaiseksi, tai vastaavaa? Mitä rahvaalla on tarkoitettu?
Vierailija kirjoitti:
Kalevalan ensimmäistä painosta, joka oli 500 kpl, myytiin 10 vuotta. Tämä kertonee aika paljon suomalaisista ja heidän kiinnostuksestaan kulttuuriin ja lukemiseen. Sen ostivat ruotsinkieliset suomalaisuusaatteen kannattajat nimenomaan kannatuksesta suomalaisuusaatetta kohtaan.
Vaikka tuolloin suurin osa suomalaisista läpäisi kirkon kinkerit, vain todella harvalla oli sellainen lukutaito, joka olisi riittänyt kirjallisuuden lukemiseen. Käytännössä todellinen lukutaito oli edelleen harvinainen.
Suomessa suomalaisuusaate todellakin oli eliitin asia ja monet siihen kuuluneet ruotsinkieliset perheet opiskelivat suomea sen innoittamana ja osa päätyi vaihtamaan kieltä ja suomalaistamaan nimensä.
Mutta täällä tuntuu joillakuille olevan vaikeaa hyväksyä, että ne eivät olleet kansan syvät rivit, jotka puhkuivat kansallisaatetta. Toki kansasta nousi joitakuita keskeisiä henkilöitä kuten Lönnrot, mutta kansa kokonaisuutena oli niin surkeassa tilassa, että voimat ja kyvyt eivät politiikkaan riittäneet.
Tämä.
Minä kävin koulua synkimpänä suomettumisen aikana. Vasta aikuisena tajusin, että historia pitää kirjoittaa uudelleen.
Neuvostoliitto tarkisti suomalaisten lasten historiankirjat.
Juha Hurme sanoi, että meillä on yhteinen loistava historia Ruotsin kanssa. Noin 1000 vuotta. Plus Viro. Sanoi, että kaikki fiksut tietävät sen, mutta siitä ei puhuta. Hän kiroili, että tilanne kentällä ei ole parantunut tiedollisesti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ruotsi salli suuret kuolonvuodet sekä iso- ja pikkuvihan, jättivät meidät oman onnen nojaan ja oli ollut tuolloin alkuun vastahakoinen tekemään näille mitään ja ennen kuin vasta sitten kun niistä oli isompi uhka heille Itämeren taakse.
Itsellä tökkivät nuo aikakaudet kaikista eniten myös. Miksi iso- ja pikkuvihan aikana Ruotsi ei auttanut meitä mitenkään? Käsittämätöntä
AI:n vastaus: Ruotsi ei kyennyt auttamaan Suomea isonvihan aikana (1713–1721), koska sen omat voimavarat oli sidottu tuhoisaan Suureen Pohjan sotaan. Ruotsin sotilaallinen ja taloudellinen selkäranka katkesi, eivätkä kuningas Kaarle XII:n resurssit riittäneet sekä valtakunnan ydinalueiden puolustamiseen että Suomen suojaamiseen ylivoimaista Venäjää vastaan
Turun seutu oli osa Ruotsin ydinalueita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millaisina tuon ajan ihmiset oikein kuvitellaan? Ettei ne mitään ajatelleet, möllöttivät vain?
Nykyisin on niin muodikasta leijua olevansa kosmopoliitti, mutta toden tullen on peruutettava johonkin kansallisuuteen kun tulee taloudesta tai oikeuksista kyse. Niissä on eroja olkoon kieli tai geenit mitä tahansa tai tykkäsi niiden imagosta tai ei.
Uussuomaliset on innokkaina hävittämässä ja kyseenalaistamassa suomalaisuutta. Se kun on tosiaan niin pieni ryhmä. Omastaan eivät toki luovu.
Noh, 1800-luvusta suurin osa kului todellisuudessa, jossa suomenkieliset ihmiset eivät osanneet lukea, eikä siitä taidosta olisi hyötyäkään ollut, koska ei ollut olemassa suomenkielisiä kirjoja. Suomessa oli Euroopan viimeiset nälänhädät. Tavallinen suomalainen taisteli kuin elukka henkiin jäämisestä, ei todellakaan pohtinut suomalaisuutta tai kansamme historiaa ja tulevaisuutta. Suomen väestöstä kuoli nälänhädissä satoja tuhansia.
Suomalaisuusaate oli täysin eliitin projekti ja lopultakin sitä veti kourallinen ihmisiä. Tavalliselle kansalle se lyötiin päähän sitten vasta 1900-luvulla kansakoulussa.
Ei kai 1800-luvulla ollut kuin yksi nälänhätä, se suuri?
Ja miten niin ei osattu lukea, kun lutterilaisuuteen alusta asti kuului aatos pyhän kirjan lukemisesta omalla kielellä? Miten olisi voinut jo ennen 1900-lukua syntyä lukemattomia yhdistyksiä ja järjestöjä, joissa ihmiset toimivat yhdessä, jos ei olisi ollut lukutaitoa?
Jep, Elias Lönnröt tietenkin kuului eliittiin, mutta niinpä vain kirjaimellisesti jalkautui Karjalan korpiin.
Asiat eivät aina ole niin kovin mustavalkoisia, vaikka kuinka kovasti haluaisi asiaa niin esittää.
Lönnrot oli kotoisin vaatimattomista oloista. Ei hän varmaan kovin vahvasti mihinkään eliittiin samaistunut.
Eikös ne tuo ajan oppineet ylioppilaat, lääkärit ja akateemikot tulleet kartanoista ja aatelisperheistä?
Yksi omista esivanhemmistani pääsi 1800-luvun puolivälissä yliopistoon. Oli päiväkirjansa mukaan lähtöisin maalaispitäjästä, kuitenkin jossain määrin sivistystä arvoistavasta pikkuvirkamiesperheestä. Yo:lle pääsy onnistui, kun sai preppausta jo sisällä olevalta ylioppilaata.
Oli tuttuja opiskelijan ongelmia: opiskelija-asuminen oli kimppakämpässäkin vähävaraiselle kallista, sivutöitä oli vaikea saada ja jotkut aineetkin tuottivat hankaluuksia. Tuolloin piti opetella antiikin kieliä ja muuta varsin teoreettisesti hyödyllistä.
Varsinaista loppututkintoa ei ollut, mutta ilmeisesti riittävä määrä opintoja muuten pätevöitti hakemaan alempiin virkoihin, ja niin tulevaisuus hiljalleen kirkastui.
Räätälin poika Aleksis Kivi opiskeli yliopistossa. On se ollut onneksi mahdollista lahjakkaille rahvaan lapsillekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloitus siis siksi, koska eräs tuttu väitti että suomalaisilla ei ole ennen 1800-lukua ollut kansallista identiteettiä.
-ap
Tuskin olikaan. Esivanhempamme olivat Ruotsin kuninkaan alamaisia, joilla oli samat oikeudet ja velvollisuudet kuin muillakin alamaisilla.
Kun venäläiset valloittivat Ruotsin itäosan 1808, rahvas alkoi käydä sissisotaa miehittäjää vastaan. Yksi syy oli pelko joutua vieraan kruunupään alamaisiksi.Eivätkö suomalaiset pikemminkin ottaneet uuden kruunupään ilolla vastaan?
Uskollisuutta oli vannottu jo syyskuussa 1808 ja pian sen jälkeen alkoi valtionpäivien järjestelyt seuraavaksi vuodeksi joista tuli maalikuun 1809 Porvoon valtiopäivät missä Suomi julistettiin virallisesti autonomiaksi vaikka Suomen sota oli vielä taustalla kesken. Taustalla oli se että Ruotsin Kustaa III ja Kustaa IV Aadolf olivat 1780-luvulla vajonnut Suomessa epäsuosioon Kustaan sodan takia ja Anjala Liitto yritti tehdä Suomesta itsenäistä jo silloin, mutta se oli epäonnistunut.
Lol. Mikään sanomasi ei pidä paikkaansa paitsi se että Porvoon valtiopäivät olivat maalikuussa 1809. Kukaan suomalainen ei ole koskaan vannonut yhdellekään tsaarille eikä Venäjälle.
Käy vaikka Mannerheimin kotimuseossa, siellä on Marskille tärkeä pieni Nikolai Ii:n kuva, keisarin, jolle/jonka muostolle hän oli henkilökohtaisesti uskollinen läpi sotavuosienkin.
Oli totta kai, Mansku oli vannonut uskollisuudenvalan keisarille. Jep, se myöhempi Suomen marsalkka.
Ihmeellisen tietämätöntä porukkaa on, mutta niin, että pitää osallistua keskusteluun ja esittää, että tietää.
Dunning-Kruger -efekti näyttäytyy meille tässä ketjussa kirkkaimmillaan?
Välillä tosiaan tuntuu Dunning-Krugerilta. Oudointa on, että puolet kirjoittajista ei ollenkaan tajua, että Ruotsi oli sääty-yhteiskunta, jossa sääty määritti ihmisen aseman. Aatelisto, papisto, porvaristo, talonpojat. Kaikki säädyt olivat edustettuina joka maakunnassa.
Jep, ilmeisesti ei olla oltu hereillä koulun historian tunneilla ja/tai ei olla välitetty ylläpitää ja verestää opittua. Se hämmästyttää, miksi tällaisessa tapauksessa pitää tulla keskustelemaan aiheesta - josta ei tiedä. On ihan ok (joltain kantilta) olla tietämättä Suomen historiaa (tai sitten ei), mutta jos ei tiedä, niin miksi pitää lähteä varta vasten väittelemään aiheesta palstalle?
Ruotsi oli sääty-yhteiskunta vaan niin oli Venäjäkin. Maaorjuus poistettiin vasta 1860-luvulla, eli "säädyttömiäkin" oli. Ristisäätyisistä eli köyhtyneistä mutta koulutetuista aatelisista tuli sitten näitä anarkisteja ja muita yhteiskunnallisia ajattelijoita ja toimijoita. Suomen kannalta oli varmasti tässäkin suhteessa onni, että oli autonomia. Olisi mennyt liian monimutkaiseksi muuten. Hyvä juttu oli 1907 tasa-arvon ja demokratian tuleminen.
Tosin vielä 1918 monarkistit alkoivat Svinhufvudin johdolla järjestää Suomesta kuningaskuntaa. Ja lukuisista ehdokkaista kuninkaaksi päätettiin lopulta valita Wilhem II:n lanko prinssi Fredrik Karl. Hesseniläinen tosin luopui tarjotusta virasta kun maailmansodan päätyttyä Saksa kaatoi keisari Wilhelmin vallasta. Tasavalta Suomesta tuli vasta 1919 hallitusmuodossa eli perustuslaissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kalevalan ensimmäistä painosta, joka oli 500 kpl, myytiin 10 vuotta. Tämä kertonee aika paljon suomalaisista ja heidän kiinnostuksestaan kulttuuriin ja lukemiseen. Sen ostivat ruotsinkieliset suomalaisuusaatteen kannattajat nimenomaan kannatuksesta suomalaisuusaatetta kohtaan.
Vaikka tuolloin suurin osa suomalaisista läpäisi kirkon kinkerit, vain todella harvalla oli sellainen lukutaito, joka olisi riittänyt kirjallisuuden lukemiseen. Käytännössä todellinen lukutaito oli edelleen harvinainen.
Suomessa suomalaisuusaate todellakin oli eliitin asia ja monet siihen kuuluneet ruotsinkieliset perheet opiskelivat suomea sen innoittamana ja osa päätyi vaihtamaan kieltä ja suomalaistamaan nimensä.
Mutta täällä tuntuu joillakuille olevan vaikeaa hyväksyä, että ne eivät olleet kansan syvät rivit, jotka puhkuivat kansallisaatetta. Toki kansasta nousi joitakuita keskeisiä henkilöitä kuten Lönnrot, mutta kansa kokonaisuutena oli niin surkeassa tilassa, että voimat ja kyvyt eivät politiikkaan riittäneet.
Tämä.
Minä kävin koulua synkimpänä suomettumisen aikana. Vasta aikuisena tajusin, että historia pitää kirjoittaa uudelleen.
Neuvostoliitto tarkisti suomalaisten lasten historiankirjat.
Juha Hurme sanoi, että meillä on yhteinen loistava historia Ruotsin kanssa. Noin 1000 vuotta. Plus Viro. Sanoi, että kaikki fiksut tietävät sen, mutta siitä ei puhuta. Hän kiroili, että tilanne kentällä ei ole parantunut tiedollisesti
Saisiko lähdettä tai kirjallisuusviitettä tuolle, että "Neuvostoliitto tarkisti suomalaisten lasten historiankirjat".
Olen ollut tähän asti siinä ymmärryksessä, että Suomen oma opetushallitus ne tarkasti. Itsesensuuria harjoitettiin, selvä se, mutta että NL olisi niitä tarkastanut? Kuulisin mielelläni asiasta lisää. Kuka lienee asiaa tutkinut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ruotsi salli suuret kuolonvuodet sekä iso- ja pikkuvihan, jättivät meidät oman onnen nojaan ja oli ollut tuolloin alkuun vastahakoinen tekemään näille mitään ja ennen kuin vasta sitten kun niistä oli isompi uhka heille Itämeren taakse.
Itsellä tökkivät nuo aikakaudet kaikista eniten myös. Miksi iso- ja pikkuvihan aikana Ruotsi ei auttanut meitä mitenkään? Käsittämätöntä
AI:n vastaus: Ruotsi ei kyennyt auttamaan Suomea isonvihan aikana (1713–1721), koska sen omat voimavarat oli sidottu tuhoisaan Suureen Pohjan sotaan. Ruotsin sotilaallinen ja taloudellinen selkäranka katkesi, eivätkä kuningas Kaarle XII:n resurssit riittäneet sekä valtakunnan ydinalueiden puolustamiseen että Suomen suojaamiseen ylivoimaista Venäjää vastaan
Turun seutu oli osa Ruotsin ydinalueita.
Kun Ruotsin suurvalta-asema oli murtumassa ja armeija heikoilla kaikki resurssit keskitettiin Tukholmaan. Eikä tässä ole mitään ihmeellistä sinänsä, kautta historian kuningaskunnat ovat kriisin koittaessa hylänneet reunamaat ja keskittyneet pääkaupunkiin. Se mikä teki Isonvihan ajasta kammottavan tragedian oli se että itäisten provinssien naapurina oli barbaarinen hirviövaltio nimeltä Venäjä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ruotsi salli suuret kuolonvuodet sekä iso- ja pikkuvihan, jättivät meidät oman onnen nojaan ja oli ollut tuolloin alkuun vastahakoinen tekemään näille mitään ja ennen kuin vasta sitten kun niistä oli isompi uhka heille Itämeren taakse.
Itsellä tökkivät nuo aikakaudet kaikista eniten myös. Miksi iso- ja pikkuvihan aikana Ruotsi ei auttanut meitä mitenkään? Käsittämätöntä
Ei pystynyt. Oli heikko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se mihin kansanosaan joku kuuluu, ei kerro kaikkea hänen juuristaan.
Sukututkimuksessa tunnetaan käsite "rahvaaseen vajonneet "
Minusta ns. rahvaassa ei ole mitään häpeämistä.
Erikoinen käsite, ei aiemmin tuttu. Tarkoittaako se siis luokkaretkeä alaspäin? Että on esim ollut talollinen mutta sitten joutunut mäkitupalaiseksi, tai vastaavaa? Mitä rahvaalla on tarkoitettu?
Puhun esimerkiksi vaikka geeniperimästä, historiasta. Itselläni on joka ikisestä säädystä kaikki esivanhemmat. Kaukaa menneisyydestä myös kuninkaita, jos Geni on totta.
Tästä muuten unohtui yksi sääty. Sotilassääty.
Tuliko jo käsityöläisen mainittua?
Näitä löyty: kuninkaat, aatelisto, papisto, kauppiaat ym. porvaristo, virkamiehet, sotilaat, käsityöläiset, torpparit, talonpojat. Akateemiset, duunarit.
.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloitus siis siksi, koska eräs tuttu väitti että suomalaisilla ei ole ennen 1800-lukua ollut kansallista identiteettiä.
-ap
Tuskin olikaan. Esivanhempamme olivat Ruotsin kuninkaan alamaisia, joilla oli samat oikeudet ja velvollisuudet kuin muillakin alamaisilla.
Kun venäläiset valloittivat Ruotsin itäosan 1808, rahvas alkoi käydä sissisotaa miehittäjää vastaan. Yksi syy oli pelko joutua vieraan kruunupään alamaisiksi.Eivätkö suomalaiset pikemminkin ottaneet uuden kruunupään ilolla vastaan?
Uskollisuutta oli vannottu jo syyskuussa 1808 ja pian sen jälkeen alkoi valtionpäivien järjestelyt seuraavaksi vuodeksi joista tuli maalikuun 1809 Porvoon valtiopäivät missä Suomi julistettiin virallisesti autonomiaksi vaikka Suomen sota oli vielä taustalla kesken. Taustalla oli se että Ruotsin Kustaa III ja Kustaa IV Aadolf olivat 1780-luvulla vajonnut Suomessa epäsuosioon Kustaan sodan takia ja Anjala Liitto yritti tehdä Suomesta itsenäistä jo silloin, mutta se oli epäonnistunut.
Lol. Mikään sanomasi ei pidä paikkaansa paitsi se että Porvoon valtiopäivät olivat maalikuussa 1809. Kukaan suomalainen ei ole koskaan vannonut yhdellekään tsaarille eikä Venäjälle.
Käy vaikka Mannerheimin kotimuseossa, siellä on Marskille tärkeä pieni Nikolai Ii:n kuva, keisarin, jolle/jonka muostolle hän oli henkilökohtaisesti uskollinen läpi sotavuosienkin.
Oli totta kai, Mansku oli vannonut uskollisuudenvalan keisarille. Jep, se myöhempi Suomen marsalkka.
Ihmeellisen tietämätöntä porukkaa on, mutta niin, että pitää osallistua keskusteluun ja esittää, että tietää.
Dunning-Kruger -efekti näyttäytyy meille tässä ketjussa kirkkaimmillaan?
Välillä tosiaan tuntuu Dunning-Krugerilta. Oudointa on, että puolet kirjoittajista ei ollenkaan tajua, että Ruotsi oli sääty-yhteiskunta, jossa sääty määritti ihmisen aseman. Aatelisto, papisto, porvaristo, talonpojat. Kaikki säädyt olivat edustettuina joka maakunnassa.
Jep, ilmeisesti ei olla oltu hereillä koulun historian tunneilla ja/tai ei olla välitetty ylläpitää ja verestää opittua. Se hämmästyttää, miksi tällaisessa tapauksessa pitää tulla keskustelemaan aiheesta - josta ei tiedä. On ihan ok (joltain kantilta) olla tietämättä Suomen historiaa (tai sitten ei), mutta jos ei tiedä, niin miksi pitää lähteä varta vasten väittelemään aiheesta palstalle?
Ruotsi oli sääty-yhteiskunta vaan niin oli Venäjäkin. Maaorjuus poistettiin vasta 1860-luvulla, eli "säädyttömiäkin" oli. Ristisäätyisistä eli köyhtyneistä mutta koulutetuista aatelisista tuli sitten näitä anarkisteja ja muita yhteiskunnallisia ajattelijoita ja toimijoita. Suomen kannalta oli varmasti tässäkin suhteessa onni, että oli autonomia. Olisi mennyt liian monimutkaiseksi muuten. Hyvä juttu oli 1907 tasa-arvon ja demokratian tuleminen.
Tosin vielä 1918 monarkistit alkoivat Svinhufvudin johdolla järjestää Suomesta kuningaskuntaa. Ja lukuisista ehdokkaista kuninkaaksi päätettiin lopulta valita Wilhem II:n lanko prinssi Fredrik Karl. Hesseniläinen tosin luopui tarjotusta virasta kun maailmansodan päätyttyä Saksa kaatoi keisari Wilhelmin vallasta. Tasavalta Suomesta tuli vasta 1919 hallitusmuodossa eli perustuslaissa.
Kuningaskysymys on monella tapaa kiinnostava! Mutta onko se olennaista tasa-arvoisen äänestämisen ja yksikamarisen eduskunnan kontekstissa? Englanti (Iso-Britannia) on kuningaskunta mutta samalla myös demokratia. Parlamentarismi ja monarkia eivät sulje toisiaan pois.
Vielä 1700-luvulla ei ollut mitään Suomea, oli vain heimoja ja Ruotsi. Paikalliset identifioituivat sen mukaan, eiv he ajatelleet olevansa suomalaisia vaan ruotsalaisia Urjalasta ja jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kalevalan ensimmäistä painosta, joka oli 500 kpl, myytiin 10 vuotta. Tämä kertonee aika paljon suomalaisista ja heidän kiinnostuksestaan kulttuuriin ja lukemiseen. Sen ostivat ruotsinkieliset suomalaisuusaatteen kannattajat nimenomaan kannatuksesta suomalaisuusaatetta kohtaan.
Vaikka tuolloin suurin osa suomalaisista läpäisi kirkon kinkerit, vain todella harvalla oli sellainen lukutaito, joka olisi riittänyt kirjallisuuden lukemiseen. Käytännössä todellinen lukutaito oli edelleen harvinainen.
Suomessa suomalaisuusaate todellakin oli eliitin asia ja monet siihen kuuluneet ruotsinkieliset perheet opiskelivat suomea sen innoittamana ja osa päätyi vaihtamaan kieltä ja suomalaistamaan nimensä.
Mutta täällä tuntuu joillakuille olevan vaikeaa hyväksyä, että ne eivät olleet kansan syvät rivit, jotka puhkuivat kansallisaatetta. Toki kansasta nousi joitakuita keskeisiä henkilöitä kuten Lönnrot, mutta kansa kokonaisuutena oli niin surkeassa tilassa, että voimat ja kyvyt eivät politiikkaan riittäneet.
Tämä.
Minä kävin koulua synkimpänä suomettumisen aikana. Vasta aikuisena tajusin, että historia pitää kirjoittaa uudelleen.
Neuvostoliitto tarkisti suomalaisten lasten historiankirjat.
Juha Hurme sanoi, että meillä on yhteinen loistava historia Ruotsin kanssa. Noin 1000 vuotta. Plus Viro. Sanoi, että kaikki fiksut tietävät sen, mutta siitä ei puhuta. Hän kiroili, että tilanne kentällä ei ole parantunut tiedollisesti
Saisiko lähdettä tai kirjallisuusviitettä tuolle, että "Neuvostoliitto tarkisti suomalaisten lasten historiankirjat".
Olen ollut tähän asti siinä ymmärryksessä, että Suomen oma opetushallitus ne tarkasti. Itsesensuuria harjoitettiin, selvä se, mutta että NL olisi niitä tarkastanut? Kuulisin mielelläni asiasta lisää. Kuka lienee asiaa tutkinut?
Se oli ihan virallista tietoa. Otin selvää suomettumisesta ja perehdyin niin moniin eri lähteisiin, etten muista kaikkea. En ihmettele sitä, koska kävin peruskoulun suomettumisen aikana.
Voi johtua siitäkin, että koulu sammutti suomalaisuuden minussa. Minulla ei tule koskaan olemaan kansallista identiteettiä. Ei minkään kansan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millaisina tuon ajan ihmiset oikein kuvitellaan? Ettei ne mitään ajatelleet, möllöttivät vain?
Nykyisin on niin muodikasta leijua olevansa kosmopoliitti, mutta toden tullen on peruutettava johonkin kansallisuuteen kun tulee taloudesta tai oikeuksista kyse. Niissä on eroja olkoon kieli tai geenit mitä tahansa tai tykkäsi niiden imagosta tai ei.
Uussuomaliset on innokkaina hävittämässä ja kyseenalaistamassa suomalaisuutta. Se kun on tosiaan niin pieni ryhmä. Omastaan eivät toki luovu.
Noh, 1800-luvusta suurin osa kului todellisuudessa, jossa suomenkieliset ihmiset eivät osanneet lukea, eikä siitä taidosta olisi hyötyäkään ollut, koska ei ollut olemassa suomenkielisiä kirjoja. Suomessa oli Euroopan viimeiset nälänhädät. Tavallinen suomalainen taisteli kuin elukka henkiin jäämisestä, ei todellakaan pohtinut suomalaisuutta tai kansamme historiaa ja tulevaisuutta. Suomen väestöstä kuoli nälänhädissä satoja tuhansia.
Suomalaisuusaate oli täysin eliitin projekti ja lopultakin sitä veti kourallinen ihmisiä. Tavalliselle kansalle se lyötiin päähän sitten vasta 1900-luvulla kansakoulussa.
Ei kai 1800-luvulla ollut kuin yksi nälänhätä, se suuri?
Ja miten niin ei osattu lukea, kun lutterilaisuuteen alusta asti kuului aatos pyhän kirjan lukemisesta omalla kielellä? Miten olisi voinut jo ennen 1900-lukua syntyä lukemattomia yhdistyksiä ja järjestöjä, joissa ihmiset toimivat yhdessä, jos ei olisi ollut lukutaitoa?
Jep, Elias Lönnröt tietenkin kuului eliittiin, mutta niinpä vain kirjaimellisesti jalkautui Karjalan korpiin.
Asiat eivät aina ole niin kovin mustavalkoisia, vaikka kuinka kovasti haluaisi asiaa niin esittää.
Lönnrot oli kotoisin vaatimattomista oloista. Ei hän varmaan kovin vahvasti mihinkään eliittiin samaistunut.
Eikös ne tuo ajan oppineet ylioppilaat, lääkärit ja akateemikot tulleet kartanoista ja aatelisperheistä?
Useimmat, mutta eivät kaikki. Lönnrot tuli Paikkarin torpasta.
Lönnrot joutui lapsena kerjäämään ruokaa. Aleksis kiven isä oli myöskin räätäli. Runebergin ja Snellmanin isät olivat kylläkin merikapteeneja, mutta eivät mitään aatelisia. Topeliuksen isä oli lääkäri.
Ja Paasikiven isä oli renki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ruotsi salli suuret kuolonvuodet sekä iso- ja pikkuvihan, jättivät meidät oman onnen nojaan ja oli ollut tuolloin alkuun vastahakoinen tekemään näille mitään ja ennen kuin vasta sitten kun niistä oli isompi uhka heille Itämeren taakse.
Itsellä tökkivät nuo aikakaudet kaikista eniten myös. Miksi iso- ja pikkuvihan aikana Ruotsi ei auttanut meitä mitenkään? Käsittämätöntä
AI:n vastaus: Ruotsi ei kyennyt auttamaan Suomea isonvihan aikana (1713–1721), koska sen omat voimavarat oli sidottu tuhoisaan Suureen Pohjan sotaan. Ruotsin sotilaallinen ja taloudellinen selkäranka katkesi, eivätkä kuningas Kaarle XII:n resurssit riittäneet sekä valtakunnan ydinalueiden puolustamiseen että Suomen suojaamiseen ylivoimaista Venäjää vastaan
Turun seutu oli osa Ruotsin ydinalueita.
Kun Ruotsin suurvalta-asema oli murtumassa ja armeija heikoilla kaikki resurssit keskitettiin Tukholmaan. Eikä tässä ole mitään ihmeellistä sinänsä, kautta historian kuningaskunnat ovat kriisin koittaessa hylänneet reunamaat ja keskittyneet pääkaupunkiin. Se mikä teki Isonvihan ajasta kammottavan tragedian oli se että itäisten provinssien naapurina oli barbaarinen hirviövaltio nimeltä Venäjä.
...ja tuossa nimenomaisessa tapauksessa se, että Pietari oli viimein saanut laivastonsa "kuntoon" ja hyökkäys ei tullut pelkästään maitse idästä vaan (ja ehkä erityisesti) myös rannikolta lännestä. Isostavihasta on kirjoittanut Kustaa HJ Vilkuna hienon teoksen, ja Venäjän sotajoukkojen (jossa mukana muitakin kansallisuuksia kuin venäläisiä) hirmuteoista on sattuneesta syystä nyt viimeisen 4+ vuoden aikana kirjoitettu mediassa enemmän kuin todennäköisesti koko historian aikana (ehkä 1920-30-lukuja lukuun ottamatta) yhteensä. Vilkunan teoksesta jäi mieleeni se, että rannikolta Suomen puolelta pakeni ihmisiä Ruotsiin, ja juuri he - koska olivat jääneet jäljelle - kertoivat kauhutarinoita miehittäjän toimista. Tuo siis lähdeteknisenä huomautuksena. Tuhoamissodassa kun on se ongelma, että siitä ei jää historiaan mitään, jos tuhoaja onnistuu työssään, ei jää ketään kertomaan. Siihen kai saksalaisetkin pyrkivät II maailmansodan aikana useammankin ihmisryhmän suhteen.. :-(
Tämä oli Itä - Ruotsi
Kukaan ei ikinä ollut kuullutkaan Suomesta.
Esim. R y s s ä tuhosi Hämeessä rakennuksia ym. Ruotsalaiset käsityöläiset tulivat Ruotsista asti jälleenrakentamaan tätä aluetta