Lue keskustelun säännöt.
Onko suomalainen identiteetti syntynyt muka vasta 1800-luvulla?
22.07.2026 |
Onhan meillä ollut esimerkiksi oma kieli jo paljon pidempään. Emme me koskaan ole olleet aivan ruotsalaisia tai venäläisiä, vaikka kyseisten valtioiden alaisuudessa olemme olleetkin.
Kommentit (446)
Tässä vain muutamia suomalaisia. Jos Geni on totta, olen heille kaikille verisukua. Ja tässä on vain muutama:
Eino Leino, V.A. Koskenniemi, Kaarlo Sarkia, Saima Harmaja, Pentti Saarikoski, Heikki asunta ym. Jean Sibelius, Leevi Madetoja, Kaija Saariaho, Einar Englund jne. Helene Scherfbeck, Akseli Gallen - Kallela, Albert Edelfelt, Hugo Simberg jne.
Tuossa ym. aikalaisissaan on minun henkilökohtainen suomalainen sieluni ja identiteettini. Iki - ihanan tuttua ja rakasta.
Mitä mieltä olette? Pitäisikö minun hävetä sitä?
Jos pitää hävetä, miksi?
Tekin voitte tietämättänne olla heille verisukulaisia.
Hävetään kaikki, niinkö?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millaisina tuon ajan ihmiset oikein kuvitellaan? Ettei ne mitään ajatelleet, möllöttivät vain?
Nykyisin on niin muodikasta leijua olevansa kosmopoliitti, mutta toden tullen on peruutettava johonkin kansallisuuteen kun tulee taloudesta tai oikeuksista kyse. Niissä on eroja olkoon kieli tai geenit mitä tahansa tai tykkäsi niiden imagosta tai ei.
Uussuomaliset on innokkaina hävittämässä ja kyseenalaistamassa suomalaisuutta. Se kun on tosiaan niin pieni ryhmä. Omastaan eivät toki luovu.
Noh, 1800-luvusta suurin osa kului todellisuudessa, jossa suomenkieliset ihmiset eivät osanneet lukea, eikä siitä taidosta olisi hyötyäkään ollut, koska ei ollut olemassa suomenkielisiä kirjoja. Suomessa oli Euroopan viimeiset nälänhädät. Tavallinen suomalainen taisteli kuin elukka henkiin jäämisestä, ei todellakaan pohtinut suomalaisuutta tai kansamme historiaa ja tulevaisuutta. Suomen väestöstä kuoli nälänhädissä satoja tuhansia.
Suomalaisuusaate oli täysin eliitin projekti ja lopultakin sitä veti kourallinen ihmisiä. Tavalliselle kansalle se lyötiin päähän sitten vasta 1900-luvulla kansakoulussa.
Ei kai 1800-luvulla ollut kuin yksi nälänhätä, se suuri?
Ja miten niin ei osattu lukea, kun lutterilaisuuteen alusta asti kuului aatos pyhän kirjan lukemisesta omalla kielellä? Miten olisi voinut jo ennen 1900-lukua syntyä lukemattomia yhdistyksiä ja järjestöjä, joissa ihmiset toimivat yhdessä, jos ei olisi ollut lukutaitoa?
Jep, Elias Lönnröt tietenkin kuului eliittiin, mutta niinpä vain kirjaimellisesti jalkautui Karjalan korpiin.
Asiat eivät aina ole niin kovin mustavalkoisia, vaikka kuinka kovasti haluaisi asiaa niin esittää.
Lönnrot oli kotoisin vaatimattomista oloista. Ei hän varmaan kovin vahvasti mihinkään eliittiin samaistunut.
Kansallisbiografiasta napsaistua:
"Yksityishenkilöiden ohjaamana Lönnrotista tuli kuitenkin ylioppilas, ja hänet merkittiin Turun akatemian matrikkeliin 11.10.1822. Opiskelutovereita olivat J. L. Runeberg ja J. V. Snellman. Liki viisi vuotta opiskeltuaan Lönnrot suoritti filosofian kandidaatin tutkinnon kesäkuussa 1827. Lönnrot väitteli pro exercitio historian apulaisen Reinhold von Beckerin johdolla "muinaisten suomalaisten jumalasta Väinämöisestä", De Väinämöine priscorum Fennorum numine. Maisteriksi, pro gradu, Lönnrot ei väitellyt, koska hän siirtyi lääketieteelliseen tiedekuntaan. Väinämöinen-aiheen hän oli saanut von Beckeriltä, joka oli arkkiatri J. A. Törngrenin sukulainen. Vuodesta 1824 Lönnrot oli toiminut kesäisin kotiopettajana silloisen kirurgian ja lapsenpäästöopin professorin J. A. Törngrenin omistamassa Laukon kartanossa Vesilahdella. Turun palon jälkeen hän vietti siellä talven 1828 valmistautuen ensimmäiselle keruumatkalleen. Laukossa Lönnrot myös myöhemmin viimeisteli käsikirjoituksen Kalevalan toiseen painokseen, joka ilmestyi 1849.
Törngrenien kotona kokoontui ajan tiedeyhteisö, joka kaukonäköisesti valikoi akatemian opiskelijoista Lönnrotin toteuttamaan kansallisen herätyksen linjauksia, irtauttamaan Suomen henkisesti vuosisataisesta yhteydestään emämaahan Ruotsiin ja etsimään kansan muinaisrunoudesta sille historian. Perusta oli laskettu tuleville kansanrunouden alaan liittyville julkaisuille. Laukon vallasväestä, erityisesti Eva Agatha Törngrenistä, sukeutui Lönnrotille tieteellinen kannustaja ja taloudellinen tukija."
Kyllä tuo nyt kovasti viittaa siihen, että eliittiin on siirrytty. Omanlaisensa luokkahyppy? Aika sivistynyttä suosijaa ja tukijaa on hänellä ollut. Jos on sekä historian että lääketieteen yliopisto-opinnot käynyt, ja jos kurssikavereita on olleet Runeberg ja Snellman, niin miten voi olla muuta kuin eliittiä? Samastumisesta toki paha mennä sanomaan, mutta tuohon aikaan olisi tuskin voinut olla enemmän "eliittiin kuuluvaa" kuin Lönnrot.
Vierailija kirjoitti:
Tässä vain muutamia suomalaisia. Jos Geni on totta, olen heille kaikille verisukua. Ja tässä on vain muutama:
Eino Leino, V.A. Koskenniemi, Kaarlo Sarkia, Saima Harmaja, Pentti Saarikoski, Heikki asunta ym. Jean Sibelius, Leevi Madetoja, Kaija Saariaho, Einar Englund jne. Helene Scherfbeck, Akseli Gallen - Kallela, Albert Edelfelt, Hugo Simberg jne.
Tuossa ym. aikalaisissaan on minun henkilökohtainen suomalainen sieluni ja identiteettini. Iki - ihanan tuttua ja rakasta.
Mitä mieltä olette? Pitäisikö minun hävetä sitä?
Jos pitää hävetä, miksi?
Tekin voitte tietämättänne olla heille verisukulaisia.
Hävetään kaikki, niinkö?
Onko joku tässä ketjussa kehottanut häpeämään suomalaisuuttaan, vai mistä tämä tulee?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Woke puhetta ja uhriutumista ajattelu että suomalaiset olisi kolonialisoitu ja alistettu. Suomi, el Itämaa, oli luonnollinen osa ja jatkumo Ruotsia aina siihen saakka kunnes se otettiin Ruotsilta väkivalloin pois vuonna 1808.
Enemmän wokea on väitteet että Suomi on ollut riistäjä ja vastuussa orjakaupasta. Ei Suomi ole orjia haalinut päinvastoin täältä niitä on muualle viety, Isovihan aika oli kauheaa eikä se Venäjän vallan alla olo kovin kaksista ollut eikä aina Ruotsinkaan. Silti en nyt vihaisi Ruotsia ja jaksaisi muistuttaa moisista menneistä.
Nyt kannattaisi keskittyä siihen ettei Suomesta tehtäisi tuhottavaa siirtomaata, datakeskukset, kaivokset, tuulivoimalat jne.
Suomalaiset kuitenkin hyötyivät orjien tuottmaista hyödykkeistä kuten sokerista, puuvillasta, tupakasta ja banaaneista. Suomessa puolestaan tuotettiin puuta ja tervaa koista valmistettiin kuljetukseen käytettyjä laivoja. Se ettei nykyinen Suomi ole osallistunut Suoraan atlantin kolmion toimintaan ei tarkoita etteikö täällä ole oltu osallisia siihen.
Niin no. Oltiin mukana joo, mutta samaan hengenvetoon voi kysyä, eikö suurempi häpeä ollut syrjäkylien suomalaisiin ulottunut kotoperäinen kolonialismi. Oulun tervaporvarit lihoivat kainuulaisten kustannuksella. Hyvät metsät poltettiin, ja alkutuottaja sai häviävän vähän suhteessa siihen, mitä kauppias veti. Suomi ja suomalaiset olivat joo mukana, mutta olivatko missä määrin syyllisiä ja (kuten nykyään muodikasta on väittää) missä määrin kantavat "moraalista vastuuta".
Lopeta jo tuo älyvapaa länkytys. Eino Leino, kansallisrunoilijamme, oli kotoisin Kainuusta. Tiesitkö edes tätä? Leinon äiti oli ruotsalaista pappissukua ja Eino Leino suomalaisti nimensä.
Et tunne Suomen historiaa.
Miten Eino Leinon ja muiden kainuulaisuus liittyy siihen, että tervanpolttajat olivat useaan otteeseen 1800-luvulla aikamoisessa ahdingossa?
Suomessa oli erilaisia kulttuurikerrostumia ja kansamme on sekarotuista - myös DNA paljastaa sen
Kaikissa muissakin maissa on kulttuurikerrostumia. Ja mainitakseni esim. erään kaupungin Suomessa, niin esim.Helsinki.
Asutko kellarissa?
Prototyypittely ja karkeat yleistykset ovat lapsellisia
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä vain muutamia suomalaisia. Jos Geni on totta, olen heille kaikille verisukua. Ja tässä on vain muutama:
Eino Leino, V.A. Koskenniemi, Kaarlo Sarkia, Saima Harmaja, Pentti Saarikoski, Heikki asunta ym. Jean Sibelius, Leevi Madetoja, Kaija Saariaho, Einar Englund jne. Helene Scherfbeck, Akseli Gallen - Kallela, Albert Edelfelt, Hugo Simberg jne.
Tuossa ym. aikalaisissaan on minun henkilökohtainen suomalainen sieluni ja identiteettini. Iki - ihanan tuttua ja rakasta.
Mitä mieltä olette? Pitäisikö minun hävetä sitä?
Jos pitää hävetä, miksi?
Tekin voitte tietämättänne olla heille verisukulaisia.
Hävetään kaikki, niinkö?
Onko joku tässä ketjussa kehottanut häpeämään suomalaisuuttaan, vai mistä tämä tulee?
Ruotsalaisvihasta. Pakotetaan häpeämään.
Muistakaa että Ruotsi on tieteellisen tutkimuksen mukaan geneettinen veljeskansamme nro 1.
Sitäkin hävetään.
Suomalaiset on aivopesty vihaamaan todellisia juuriaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloitus siis siksi, koska eräs tuttu väitti että suomalaisilla ei ole ennen 1800-lukua ollut kansallista identiteettiä.
-ap
Tuskin olikaan. Esivanhempamme olivat Ruotsin kuninkaan alamaisia, joilla oli samat oikeudet ja velvollisuudet kuin muillakin alamaisilla.
Kun venäläiset valloittivat Ruotsin itäosan 1808, rahvas alkoi käydä sissisotaa miehittäjää vastaan. Yksi syy oli pelko joutua vieraan kruunupään alamaisiksi.Eivätkö suomalaiset pikemminkin ottaneet uuden kruunupään ilolla vastaan?
Uskollisuutta oli vannottu jo syyskuussa 1808 ja pian sen jälkeen alkoi valtionpäivien järjestelyt seuraavaksi vuodeksi joista tuli maalikuun 1809 Porvoon valtiopäivät missä Suomi julistettiin virallisesti autonomiaksi vaikka Suomen sota oli vielä taustalla kesken. Taustalla oli se että Ruotsin Kustaa III ja Kustaa IV Aadolf olivat 1780-luvulla vajonnut Suomessa epäsuosioon Kustaan sodan takia ja Anjala Liitto yritti tehdä Suomesta itsenäistä jo silloin, mutta se oli epäonnistunut.
Lol. Mikään sanomasi ei pidä paikkaansa paitsi se että Porvoon valtiopäivät olivat maalikuussa 1809. Kukaan suomalainen ei ole koskaan vannonut yhdellekään tsaarille eikä Venäjälle.
Käy vaikka Mannerheimin kotimuseossa, siellä on Marskille tärkeä pieni Nikolai Ii:n kuva, keisarin, jolle/jonka muostolle hän oli henkilökohtaisesti uskollinen läpi sotavuosienkin.
Oli totta kai, Mansku oli vannonut uskollisuudenvalan keisarille. Jep, se myöhempi Suomen marsalkka.
Ihmeellisen tietämätöntä porukkaa on, mutta niin, että pitää osallistua keskusteluun ja esittää, että tietää.
Dunning-Kruger -efekti näyttäytyy meille tässä ketjussa kirkkaimmillaan?
Välillä tosiaan tuntuu Dunning-Krugerilta. Oudointa on, että puolet kirjoittajista ei ollenkaan tajua, että Ruotsi oli sääty-yhteiskunta, jossa sääty määritti ihmisen aseman. Aatelisto, papisto, porvaristo, talonpojat. Kaikki säädyt olivat edustettuina joka maakunnassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millaisina tuon ajan ihmiset oikein kuvitellaan? Ettei ne mitään ajatelleet, möllöttivät vain?
Nykyisin on niin muodikasta leijua olevansa kosmopoliitti, mutta toden tullen on peruutettava johonkin kansallisuuteen kun tulee taloudesta tai oikeuksista kyse. Niissä on eroja olkoon kieli tai geenit mitä tahansa tai tykkäsi niiden imagosta tai ei.
Uussuomaliset on innokkaina hävittämässä ja kyseenalaistamassa suomalaisuutta. Se kun on tosiaan niin pieni ryhmä. Omastaan eivät toki luovu.
Noh, 1800-luvusta suurin osa kului todellisuudessa, jossa suomenkieliset ihmiset eivät osanneet lukea, eikä siitä taidosta olisi hyötyäkään ollut, koska ei ollut olemassa suomenkielisiä kirjoja. Suomessa oli Euroopan viimeiset nälänhädät. Tavallinen suomalainen taisteli kuin elukka henkiin jäämisestä, ei todellakaan pohtinut suomalaisuutta tai kansamme historiaa ja tulevaisuutta. Suomen väestöstä kuoli nälänhädissä satoja tuhansia.
Suomalaisuusaate oli täysin eliitin projekti ja lopultakin sitä veti kourallinen ihmisiä. Tavalliselle kansalle se lyötiin päähän sitten vasta 1900-luvulla kansakoulussa.
Ei kai 1800-luvulla ollut kuin yksi nälänhätä, se suuri?
Ja miten niin ei osattu lukea, kun lutterilaisuuteen alusta asti kuului aatos pyhän kirjan lukemisesta omalla kielellä? Miten olisi voinut jo ennen 1900-lukua syntyä lukemattomia yhdistyksiä ja järjestöjä, joissa ihmiset toimivat yhdessä, jos ei olisi ollut lukutaitoa?
Jep, Elias Lönnröt tietenkin kuului eliittiin, mutta niinpä vain kirjaimellisesti jalkautui Karjalan korpiin.
Asiat eivät aina ole niin kovin mustavalkoisia, vaikka kuinka kovasti haluaisi asiaa niin esittää.
Lönnrot oli kotoisin vaatimattomista oloista. Ei hän varmaan kovin vahvasti mihinkään eliittiin samaistunut.
Kansallisbiografiasta napsaistua:
"Yksityishenkilöiden ohjaamana Lönnrotista tuli kuitenkin ylioppilas, ja hänet merkittiin Turun akatemian matrikkeliin 11.10.1822. Opiskelutovereita olivat J. L. Runeberg ja J. V. Snellman. Liki viisi vuotta opiskeltuaan Lönnrot suoritti filosofian kandidaatin tutkinnon kesäkuussa 1827. Lönnrot väitteli pro exercitio historian apulaisen Reinhold von Beckerin johdolla "muinaisten suomalaisten jumalasta Väinämöisestä", De Väinämöine priscorum Fennorum numine. Maisteriksi, pro gradu, Lönnrot ei väitellyt, koska hän siirtyi lääketieteelliseen tiedekuntaan. Väinämöinen-aiheen hän oli saanut von Beckeriltä, joka oli arkkiatri J. A. Törngrenin sukulainen. Vuodesta 1824 Lönnrot oli toiminut kesäisin kotiopettajana silloisen kirurgian ja lapsenpäästöopin professorin J. A. Törngrenin omistamassa Laukon kartanossa Vesilahdella. Turun palon jälkeen hän vietti siellä talven 1828 valmistautuen ensimmäiselle keruumatkalleen. Laukossa Lönnrot myös myöhemmin viimeisteli käsikirjoituksen Kalevalan toiseen painokseen, joka ilmestyi 1849.
Törngrenien kotona kokoontui ajan tiedeyhteisö, joka kaukonäköisesti valikoi akatemian opiskelijoista Lönnrotin toteuttamaan kansallisen herätyksen linjauksia, irtauttamaan Suomen henkisesti vuosisataisesta yhteydestään emämaahan Ruotsiin ja etsimään kansan muinaisrunoudesta sille historian. Perusta oli laskettu tuleville kansanrunouden alaan liittyville julkaisuille. Laukon vallasväestä, erityisesti Eva Agatha Törngrenistä, sukeutui Lönnrotille tieteellinen kannustaja ja taloudellinen tukija."
Kyllä tuo nyt kovasti viittaa siihen, että eliittiin on siirrytty. Omanlaisensa luokkahyppy? Aika sivistynyttä suosijaa ja tukijaa on hänellä ollut. Jos on sekä historian että lääketieteen yliopisto-opinnot käynyt, ja jos kurssikavereita on olleet Runeberg ja Snellman, niin miten voi olla muuta kuin eliittiä? Samastumisesta toki paha mennä sanomaan, mutta tuohon aikaan olisi tuskin voinut olla enemmän "eliittiin kuuluvaa" kuin Lönnrot.
Ehdottomasti oli luokkahyppy! Mutta Lönnrot ei koskaan unohtanut taustaansa, ja tunsi usein olonsa vaivautuneeksi varsinaisen eliitin parissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millaisina tuon ajan ihmiset oikein kuvitellaan? Ettei ne mitään ajatelleet, möllöttivät vain?
Nykyisin on niin muodikasta leijua olevansa kosmopoliitti, mutta toden tullen on peruutettava johonkin kansallisuuteen kun tulee taloudesta tai oikeuksista kyse. Niissä on eroja olkoon kieli tai geenit mitä tahansa tai tykkäsi niiden imagosta tai ei.
Uussuomaliset on innokkaina hävittämässä ja kyseenalaistamassa suomalaisuutta. Se kun on tosiaan niin pieni ryhmä. Omastaan eivät toki luovu.
Noh, 1800-luvusta suurin osa kului todellisuudessa, jossa suomenkieliset ihmiset eivät osanneet lukea, eikä siitä taidosta olisi hyötyäkään ollut, koska ei ollut olemassa suomenkielisiä kirjoja. Suomessa oli Euroopan viimeiset nälänhädät. Tavallinen suomalainen taisteli kuin elukka henkiin jäämisestä, ei todellakaan pohtinut suomalaisuutta tai kansamme historiaa ja tulevaisuutta. Suomen väestöstä kuoli nälänhädissä satoja tuhansia.
Suomalaisuusaate oli täysin eliitin projekti ja lopultakin sitä veti kourallinen ihmisiä. Tavalliselle kansalle se lyötiin päähän sitten vasta 1900-luvulla kansakoulussa.
Ei kai 1800-luvulla ollut kuin yksi nälänhätä, se suuri?
Ja miten niin ei osattu lukea, kun lutterilaisuuteen alusta asti kuului aatos pyhän kirjan lukemisesta omalla kielellä? Miten olisi voinut jo ennen 1900-lukua syntyä lukemattomia yhdistyksiä ja järjestöjä, joissa ihmiset toimivat yhdessä, jos ei olisi ollut lukutaitoa?
Jep, Elias Lönnröt tietenkin kuului eliittiin, mutta niinpä vain kirjaimellisesti jalkautui Karjalan korpiin.
Asiat eivät aina ole niin kovin mustavalkoisia, vaikka kuinka kovasti haluaisi asiaa niin esittää.
Lönnrot oli kotoisin vaatimattomista oloista. Ei hän varmaan kovin vahvasti mihinkään eliittiin samaistunut.
Eikös ne tuo ajan oppineet ylioppilaat, lääkärit ja akateemikot tulleet kartanoista ja aatelisperheistä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloitus siis siksi, koska eräs tuttu väitti että suomalaisilla ei ole ennen 1800-lukua ollut kansallista identiteettiä.
-ap
Tuskin olikaan. Esivanhempamme olivat Ruotsin kuninkaan alamaisia, joilla oli samat oikeudet ja velvollisuudet kuin muillakin alamaisilla.
Kun venäläiset valloittivat Ruotsin itäosan 1808, rahvas alkoi käydä sissisotaa miehittäjää vastaan. Yksi syy oli pelko joutua vieraan kruunupään alamaisiksi.ainakin 1581 Juhana III otti Ruotsin kuninkaana itselleen arvonimen Suomen suuriruhtinas. Tätä ennen hän oli toiminut vuosia tittelinä Suomen herttua. Eli kyllä Ruotsi näki Suomen omana erityisalueenaan.
1800-luvun lopulla kansallisen heräämisen aallossa myös Ruotsi sai kansallisen identiteettinsä. Vasta 1900-luvun alussa valmistui kaikille ruotsalaisille yhteinen kirjakieli. Sitä ennen Ruotsissa jopa naapuripitäjillä oli vaikeuksia ymmärtää toistensa kieltä.
Ruotsi ei ollut tuota ennen sivistyskieli vaan "navettakieli" jota puhui oppimaton maalaisväestö ja sitä käytettiin herraskartanoissa vain piikojen ja renkien komenteluun. Ruotsin hovin virallinen kieli oli ranska ja aatelis-ja porvarisäädyt puhuivat ranskaa. Tieteen kieli oli latina. Vielä 1900-luvun alussa herraskartanon tyttären oli turha haaveillakaan säätynsämukaisesta avioliitosta ellei hän puhunut sujuvaa ranskaa.
Vasta 1800-luvun lopulla tuli nämä kansallisuusaatteet ja viikingit omittiin islantilaisesta ebba tarustoista. Kansankulttuuria alettiin glorifioida vasta tuolloin.
Kruunupään piti ottaa itselleen mahdollisimman vaikuttava titteliluettelo. Tuo suuriruhtinaskunta oli olemassa paperilla, jotta Ruotsin kuningas olisi saanut yhden tittelin lisää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millaisina tuon ajan ihmiset oikein kuvitellaan? Ettei ne mitään ajatelleet, möllöttivät vain?
Nykyisin on niin muodikasta leijua olevansa kosmopoliitti, mutta toden tullen on peruutettava johonkin kansallisuuteen kun tulee taloudesta tai oikeuksista kyse. Niissä on eroja olkoon kieli tai geenit mitä tahansa tai tykkäsi niiden imagosta tai ei.
Uussuomaliset on innokkaina hävittämässä ja kyseenalaistamassa suomalaisuutta. Se kun on tosiaan niin pieni ryhmä. Omastaan eivät toki luovu.
Noh, 1800-luvusta suurin osa kului todellisuudessa, jossa suomenkieliset ihmiset eivät osanneet lukea, eikä siitä taidosta olisi hyötyäkään ollut, koska ei ollut olemassa suomenkielisiä kirjoja. Suomessa oli Euroopan viimeiset nälänhädät. Tavallinen suomalainen taisteli kuin elukka henkiin jäämisestä, ei todellakaan pohtinut suomalaisuutta tai kansamme historiaa ja tulevaisuutta. Suomen väestöstä kuoli nälänhädissä satoja tuhansia.
Suomalaisuusaate oli täysin eliitin projekti ja lopultakin sitä veti kourallinen ihmisiä. Tavalliselle kansalle se lyötiin päähän sitten vasta 1900-luvulla kansakoulussa.
Ei kai 1800-luvulla ollut kuin yksi nälänhätä, se suuri?
Ja miten niin ei osattu lukea, kun lutterilaisuuteen alusta asti kuului aatos pyhän kirjan lukemisesta omalla kielellä? Miten olisi voinut jo ennen 1900-lukua syntyä lukemattomia yhdistyksiä ja järjestöjä, joissa ihmiset toimivat yhdessä, jos ei olisi ollut lukutaitoa?
Jep, Elias Lönnröt tietenkin kuului eliittiin, mutta niinpä vain kirjaimellisesti jalkautui Karjalan korpiin.
Asiat eivät aina ole niin kovin mustavalkoisia, vaikka kuinka kovasti haluaisi asiaa niin esittää.
Lönnrot oli kotoisin vaatimattomista oloista. Ei hän varmaan kovin vahvasti mihinkään eliittiin samaistunut.
Eikös ne tuo ajan oppineet ylioppilaat, lääkärit ja akateemikot tulleet kartanoista ja aatelisperheistä?
Useimmat, mutta eivät kaikki. Lönnrot tuli Paikkarin torpasta.
Suomalainen! Koetko, että esim. nämä teokset kuuluvat sieluusi? Esim. Sibeliuksen Finlandia.
Sibeliuksen Tuonelan joutsen. ( Tuonelan joutsen on kotoisin Kalevalasta kuten tiedämme. )
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloitus siis siksi, koska eräs tuttu väitti että suomalaisilla ei ole ennen 1800-lukua ollut kansallista identiteettiä.
-ap
Tuskin olikaan. Esivanhempamme olivat Ruotsin kuninkaan alamaisia, joilla oli samat oikeudet ja velvollisuudet kuin muillakin alamaisilla.
Kun venäläiset valloittivat Ruotsin itäosan 1808, rahvas alkoi käydä sissisotaa miehittäjää vastaan. Yksi syy oli pelko joutua vieraan kruunupään alamaisiksi.Eivätkö suomalaiset pikemminkin ottaneet uuden kruunupään ilolla vastaan?
Uskollisuutta oli vannottu jo syyskuussa 1808 ja pian sen jälkeen alkoi valtionpäivien järjestelyt seuraavaksi vuodeksi joista tuli maalikuun 1809 Porvoon valtiopäivät missä Suomi julistettiin virallisesti autonomiaksi vaikka Suomen sota oli vielä taustalla kesken. Taustalla oli se että Ruotsin Kustaa III ja Kustaa IV Aadolf olivat 1780-luvulla vajonnut Suomessa epäsuosioon Kustaan sodan takia ja Anjala Liitto yritti tehdä Suomesta itsenäistä jo silloin, mutta se oli epäonnistunut.
Lol. Mikään sanomasi ei pidä paikkaansa paitsi se että Porvoon valtiopäivät olivat maalikuussa 1809. Kukaan suomalainen ei ole koskaan vannonut yhdellekään tsaarille eikä Venäjälle.
Käy vaikka Mannerheimin kotimuseossa, siellä on Marskille tärkeä pieni Nikolai Ii:n kuva, keisarin, jolle/jonka muostolle hän oli henkilökohtaisesti uskollinen läpi sotavuosienkin.
Oli totta kai, Mansku oli vannonut uskollisuudenvalan keisarille. Jep, se myöhempi Suomen marsalkka.
Ihmeellisen tietämätöntä porukkaa on, mutta niin, että pitää osallistua keskusteluun ja esittää, että tietää.
Dunning-Kruger -efekti näyttäytyy meille tässä ketjussa kirkkaimmillaan?
Välillä tosiaan tuntuu Dunning-Krugerilta. Oudointa on, että puolet kirjoittajista ei ollenkaan tajua, että Ruotsi oli sääty-yhteiskunta, jossa sääty määritti ihmisen aseman. Aatelisto, papisto, porvaristo, talonpojat. Kaikki säädyt olivat edustettuina joka maakunnassa.
Jep, ilmeisesti ei olla oltu hereillä koulun historian tunneilla ja/tai ei olla välitetty ylläpitää ja verestää opittua. Se hämmästyttää, miksi tällaisessa tapauksessa pitää tulla keskustelemaan aiheesta - josta ei tiedä. On ihan ok (joltain kantilta) olla tietämättä Suomen historiaa (tai sitten ei), mutta jos ei tiedä, niin miksi pitää lähteä varta vasten väittelemään aiheesta palstalle?
Ruotsi oli sääty-yhteiskunta vaan niin oli Venäjäkin. Maaorjuus poistettiin vasta 1860-luvulla, eli "säädyttömiäkin" oli. Ristisäätyisistä eli köyhtyneistä mutta koulutetuista aatelisista tuli sitten näitä anarkisteja ja muita yhteiskunnallisia ajattelijoita ja toimijoita. Suomen kannalta oli varmasti tässäkin suhteessa onni, että oli autonomia. Olisi mennyt liian monimutkaiseksi muuten. Hyvä juttu oli 1907 tasa-arvon ja demokratian tuleminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloitus siis siksi, koska eräs tuttu väitti että suomalaisilla ei ole ennen 1800-lukua ollut kansallista identiteettiä.
-ap
Tuskin olikaan. Esivanhempamme olivat Ruotsin kuninkaan alamaisia, joilla oli samat oikeudet ja velvollisuudet kuin muillakin alamaisilla.
Kun venäläiset valloittivat Ruotsin itäosan 1808, rahvas alkoi käydä sissisotaa miehittäjää vastaan. Yksi syy oli pelko joutua vieraan kruunupään alamaisiksi.ainakin 1581 Juhana III otti Ruotsin kuninkaana itselleen arvonimen Suomen suuriruhtinas. Tätä ennen hän oli toiminut vuosia tittelinä Suomen herttua. Eli kyllä Ruotsi näki Suomen omana erityisalueenaan.
1800-luvun lopulla kansallisen heräämisen aallossa myös Ruotsi sai kansallisen identiteettinsä. Vasta 1900-luvun alussa valmistui kaikille ruotsalaisille yhteinen kirjakieli. Sitä ennen Ruotsissa jopa naapuripitäjillä oli vaikeuksia ymmärtää toistensa kieltä.
Ruotsi ei ollut tuota ennen sivistyskieli vaan "navettakieli" jota puhui oppimaton maalaisväestö ja sitä käytettiin herraskartanoissa vain piikojen ja renkien komenteluun. Ruotsin hovin virallinen kieli oli ranska ja aatelis-ja porvarisäädyt puhuivat ranskaa. Tieteen kieli oli latina. Vielä 1900-luvun alussa herraskartanon tyttären oli turha haaveillakaan säätynsämukaisesta avioliitosta ellei hän puhunut sujuvaa ranskaa.
Vasta 1800-luvun lopulla tuli nämä kansallisuusaatteet ja viikingit omittiin islantilaisesta ebba tarustoista. Kansankulttuuria alettiin glorifioida vasta tuolloin.
Kruunupään piti ottaa itselleen mahdollisimman vaikuttava titteliluettelo. Tuo suuriruhtinaskunta oli olemassa paperilla, jotta Ruotsin kuningas olisi saanut yhden tittelin lisää.
Nimenomaan. Ei nykyinen Suomi ollut mikään erillinen alue, joukko itäisiä maakuntia joissa enemmistön kieli ei ollut ruotsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se mihin kansanosaan joku kuuluu, ei kerro kaikkea hänen juuristaan.
Sukututkimuksessa tunnetaan käsite "rahvaaseen vajonneet "
Minusta ns. rahvaassa ei ole mitään häpeämistä.
Ruotsi salli suuret kuolonvuodet sekä iso- ja pikkuvihan, jättivät meidät oman onnen nojaan ja oli ollut tuolloin alkuun vastahakoinen tekemään näille mitään ja ennen kuin vasta sitten kun niistä oli isompi uhka heille Itämeren taakse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kansallisuus on käsitteenä jotain, joka syntyi 1800 -luvulla ja sitä tietoisesti rakennettiin eri maissa.
Väärin. Se, että kansallisuusaatetta on erityisesti jalostettu pidemmälle 1800-luvulla, ei tarkoita, etteikö sitä olisi ollut olemassa jossain muodossa jo ennen tuota.
Ennen muuta Suomi oli sääty-yhteiskunta. Säätyjä olivat siis aatelisto (sotilaita, virkamiehiä, suurmaanomistajia), papisto (sis. opettajat), porvaristo (kauppiaita ja käsityöläisiä), talonpojat (omistivat maata). Lisäksi oli suuri joukko säätyihin kuulumatonta väkeä, joka eleli palkollisena ja tilapäistöitä tekemällä, osa melkeinpä kerjäämällä.
Näiden yhteiskuntaluokkien välillä ei ollut suuremmin mitään yhteenkuuluvuuden tunnetta, kokemusta samaan kansakuntaan kuulumisesta. Valtiopäiville saivat säädyt lähettää edustajansa (säätyihin kuulumaton väki ei saanut), ja tyypillisesti pidettiin yhtä muiden omaan säätyyn kuuluvien kanssa, tulivat nämä mistä päin valtakuntaa tahansa.
Kunnolla yhteistä kieltä ei ollut, sillä murre-erot olivat paljon suurempia kuin nykyään. Kyräily ja me vastaan ne -asenteen kohdistuivat naapuripitäjään tai ainakin naapurimaakuntaan, ei emämaa-Ruotsiin asti.
Paikalliset herrat saattoivat olla ankarampia ja vihatumpia kuin kruunun virkamiehet. Aateliston rasituksen alaisuudessa talonpojat panivat toivonsa kuninkaaseen, vaikka tämä oli vierasmaalainen.
Aateliston tavat ja ajatukset olivat peräisin feodaaliajalta, jolloin mitään kansallisvaltioita ei ollut, vaan hierarkinen läänitysten systeemi. Aatelinen vannoi uskolisuutta yhdelle herralle, joka puolestaan oli jonkin suuremman herran alaisuudessa. Vastineeksi sai läänityksen eli palan maata, ja etuoikeuksia sen tuottoon. Ei ollut ratkaisevaa, että herra edusti jotain samaa kansakuntaa. Uskollisuuden kohdetta sai vaihtaa ja vannoa uskollisuutta uudelle herralle. Osa Suomen aatelistosta teki näin vuonna 1809, osa lähti Ruotsiin.
Paljon piti tehdä töitä, ennen kuin varsinaissuomalaiset tavikset kiinnostuivat jostakin Savosta, ja päinvastoin. Eivät siis oikein välttämättä tienneet, että toista edes on olemassa. Ehkä jossakin oli joku merenrannikko josta tuotiin suolasilakkaa, mutta muuta ei tiedetty.
Kalevalan ensimmäistä painosta, joka oli 500 kpl, myytiin 10 vuotta. Tämä kertonee aika paljon suomalaisista ja heidän kiinnostuksestaan kulttuuriin ja lukemiseen. Sen ostivat ruotsinkieliset suomalaisuusaatteen kannattajat nimenomaan kannatuksesta suomalaisuusaatetta kohtaan.
Vaikka tuolloin suurin osa suomalaisista läpäisi kirkon kinkerit, vain todella harvalla oli sellainen lukutaito, joka olisi riittänyt kirjallisuuden lukemiseen. Käytännössä todellinen lukutaito oli edelleen harvinainen.
Suomessa suomalaisuusaate todellakin oli eliitin asia ja monet siihen kuuluneet ruotsinkieliset perheet opiskelivat suomea sen innoittamana ja osa päätyi vaihtamaan kieltä ja suomalaistamaan nimensä.
Mutta täällä tuntuu joillakuille olevan vaikeaa hyväksyä, että ne eivät olleet kansan syvät rivit, jotka puhkuivat kansallisaatetta. Toki kansasta nousi joitakuita keskeisiä henkilöitä kuten Lönnrot, mutta kansa kokonaisuutena oli niin surkeassa tilassa, että voimat ja kyvyt eivät politiikkaan riittäneet.
Vierailija kirjoitti:
Ruotsi salli suuret kuolonvuodet sekä iso- ja pikkuvihan, jättivät meidät oman onnen nojaan ja oli ollut tuolloin alkuun vastahakoinen tekemään näille mitään ja ennen kuin vasta sitten kun niistä oli isompi uhka heille Itämeren taakse.
Itsellä tökkivät nuo aikakaudet kaikista eniten myös. Miksi iso- ja pikkuvihan aikana Ruotsi ei auttanut meitä mitenkään? Käsittämätöntä
Vierailija kirjoitti:
Suomalainen! Koetko, että esim. nämä teokset kuuluvat sieluusi? Esim. Sibeliuksen Finlandia.
Sibeliuksen Tuonelan joutsen. ( Tuonelan joutsen on kotoisin Kalevalasta kuten tiedämme. )
Entä nämä: Sibeliuksen virsi Soi kunniaksi luojan. Sibeliuksen Sydämeni laulu ( Tuonen lehto, öinen lehto )
Entä Eino Leinon Nocturne, Helkavirret ym.
Entä Hugo Simbergin teos Haavoittunut enkeli.
Entä Hugo Simbergin teos Halla.
...
Jos ei tule oman kansan fiilis noista, en kyllä sitten enää tiedä, mistä olet kotoisin.
Oli totta kai, Mansku oli vannonut uskollisuudenvalan keisarille. Jep, se myöhempi Suomen marsalkka.
Ihmeellisen tietämätöntä porukkaa on, mutta niin, että pitää osallistua keskusteluun ja esittää, että tietää.
Dunning-Kruger -efekti näyttäytyy meille tässä ketjussa kirkkaimmillaan?