Miksi tein 4 lasta???!!! Nyt on lapsenlapsia liuta (7) odottamassa hoitopaikkaa ja lahjoja ja kaikenlaista.

Mikä siinä on niin vaikeaa laittaa rajat? Näistäkin kommenteista huomaa, että moni mielummin vaikka muuttaa muualla kuin sanoo aikuislapsilleen, ettei jaksa jatkuvasti toimia lapsenlikkana. 

 

Vierailija kirjoitti:

Aina jotenkin huvittaa kun porukka hankkii lauman lapsia ja sitten ovat aivan yllättyneitä kun lapsukaiset hankkivat lopulta omia lapsia ja niitä lapsenlapsia on sitten kouluryhmän verran. Luulitteko tosiaan että teiltä ei odoteta mummoilua? 

Siis sinun mielestä mummoilu tarkoittaa sitä, että aikuiset lapset voi vapaasti käyttää omia vanhempiaan lapsenvahteina oman mielensä mukaan? 
 

Lisääntyminen ei ole pakollista. Jos lapset ei sovi omaan elämäntyyliin ja jatkuvasti pitää saada ne muualle hoitoon, niin kannattaa pysytellä lapsettomana. 

Mistä päättelit, että teidän eläkepäivät olisi rauhallisia? Ja miksi hoidatte koko ajan lapsia? Jos opettilisitte sanomaan välillä ei tai luotte jonkun säännön, että 1krt/kk kunkin lapsen lapset hoidetaan. Miettiköön ite miten haluavat sen käyttää. Oot nössö.

Mä äimistelen tätä palstaa sieluni syvyydestä saakka. Joka toinen ongelma, joka täällä mainitaan on sellainen, että ihan vaan puhumalla selviäisi. Ihmiset tuntuu olevan täysin avuttomia, puhekyvyttömiä ja rajattomia. Minkään sortin ongelma ei olisi sanoa itsellä omille lapsille ihan yksiselitteisesti (ja ystävällisesti), että me tarvitsemme omaa aikaa, tällä viikolla emme hoida lapsenlapsia. Piste. Tai sanoa yhteisesti kaikille, että olemme tosi kuormittuneita tilanteesta, haluamme viettää jatkossa omaa aikaa paljon enemmän, pyytää lapsia tekemään keskenään yhteistyötä jne. Vetää jokin selvä raja, mikä itselle tuntuu hyvältä.

Miten v o i olla niin vaikeaa? 

Että joku oikeasti MUUTTAA, jotta saisi olla rauhassa ja kun ei uskalla puhua omille lapsilleen. 

Ap:lle sellainen kysymys, että mitä nuo lapset ja heidän puolisonsa oikein puuhailevat kun jatkuvasti heidän jälkikasvu on teillä hoidossa? 

 

Minulla ei ole yhtään lapsenlapsia, olishan se tietty kiva saada. Mutta nuoret opiskelevat, sen jälkeen pitää saada mieluinen työ sekä asumismuoto.

Äidilläni oli kuusikin poikaa sillontällön hoidettavana yhtäaikaa. Minun ja siskoni. 3+3. Ei koskaan valittanut, tykkää lapsista nyt muutenkin.  Asuvat kauempana niin tämä tapahtu pari kertaa vuodessa, hyvin kerkesi eläkelläinen levätä tossa visiittien välissä.

Appivanhemmilleni oli taas rasite ottaa kaikkea kolmea lastenlastaan yhtäaikaa. Kyse maksimissaan parista päivästä. Heillä itsellä ei ole sisaruksia, jotenka lastenlastenriidat oli täyttä hepreaa heille. Heidän mielestään lastentekomme olisi pitänyt jättää siihen ensimmäiseen. Lastenlapset eivät halunneet olla lopuksi heillä enää. Muuttivat sittemmin espanjaan, niin ei nähty enää pitkään aikaan.

Ovat jääneet vieraaksi lapsenlapsilleen.

Kaikki eläkkeellä kun hoitivat lapsenlapsiaan. Jotenka työelämä ei ollut enää kuvioissa.

Ap, toi hetki kun teitä tarvitaan apuna niin on tosi lyhyt. Etkö enää muista kun omat lapsesi olivat pieniä? Jälkikäteen miettiessä niin hetkessä oli päiväkodit ja ala-aste käyty.

Hoitiko ap ne kaikki neljä lastaan aivan yksin silloin kun he olivat pieniä? Eikö hänellä ollut käytettävissä isovanhempia?

Syytä itseäsi kun et pysty kieltäytymään. Ei ole pakko hoitaa heitä! Eikä antaa lahjoja.

Vierailija kirjoitti:

Mikä siinä on niin vaikeaa laittaa rajat? Näistäkin kommenteista huomaa, että moni mielummin vaikka muuttaa muualla kuin sanoo aikuislapsilleen, ettei jaksa jatkuvasti toimia lapsenlikkana. 

 

Niinpä, ihme vätyksiä. 

Kun menin naimisiin, äitini sanoi että älä tee lapsia, hän ei niitä hoida. Hän piti lupauksensa mutta unohti että oli itse hoidattanut omat lapsensa, siis siskoni ja minut, isoäideillä. Nyt äitini on vanha ja yksin, ja hän ihmettelee miksi aikuisiksi kasvaneet lastenlapset eivät koskaan käy eivätkä soita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on neljä aikuista lasta (19-29) eikä vielä yhtään lastenlasta. Olen ajatellut et hoitakoon ristiin. Tulen tekemään yökylille tiukat rajat. Toki välillä otetaan mielellään, mutta muuten olen hommani hoitanut.

Meillä lapset (2 lasta, 3 lapsenlasta) räknäävät sitä, kuinka paljon kummankin lapset ovat meillä olleet. Sen mukaan sitten jakavat päiviä keskenään. Kukaan ei ole ikinä kysynyt meiltä mitään. Samoin meilläkin joka viikko lapsenlapsia, jotka ovat raskaassa iässä, 1-5v.

Ja sinulla ei ole suuta, jota avata?

Tyhmyydestä sakotetaan, oma vika. Kukaan tuosta porukasta ei muuten sitten suostu sua tai miestäsi hoivaamaan kun olette vanhoja ja sairaita. Revi siitä.

Meillä on kolme lasta iältään 3-7 v. Toiset isovanhemmat eivät ole kertaakaan ottaneet hoitoon ja toiset pari kertaa. Ennen lapsia kuvittelimme, kuinka isovanhemmat haluaisivat olla mukana elämässämme. Toisin kuitenkin kävi ja hylkäämisen kokemus on iso. Ollaan mieheni kanssa olleet aika väsyneitä nämä vuodet. Varmasti olisimme pystyneet olemaan parempia vanhempia, jos isovanhemmat olisivat osallistuneet elämäämme muutenkin, kuin harvinaisilla työläillä vierailuilla. 

Suosittelen teitä siis ajattelemaan, että teette merkittävän sukupolviteon, kun autatte lapsianne hoitamalla heidän lapsiaan. Todennäköisesti suhteenne lapsenlapsiinne ja lapsiinne kantaa myös vanhuutenne vuosiin.

Vierailija kirjoitti:

Aina jotenkin huvittaa kun porukka hankkii lauman lapsia ja sitten ovat aivan yllättyneitä kun lapsukaiset hankkivat lopulta omia lapsia ja niitä lapsenlapsia on sitten kouluryhmän verran. Luulitteko tosiaan että teiltä ei odoteta mummoilua? 

Sinä voit mummoilla vaikka joka päivä. Jokaunen tekee mitä itse haluaa. Isovanhempien koti ei ole päiväkoti. Heillä on oma elämä.

Itseaiheutettu ongelma.

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei ole yhtään lapsenlapsia, olishan se tietty kiva saada. Mutta nuoret opiskelevat, sen jälkeen pitää saada mieluinen työ sekä asumismuoto.

Äidilläni oli kuusikin poikaa sillontällön hoidettavana yhtäaikaa. Minun ja siskoni. 3+3. Ei koskaan valittanut, tykkää lapsista nyt muutenkin.  Asuvat kauempana niin tämä tapahtu pari kertaa vuodessa, hyvin kerkesi eläkelläinen levätä tossa visiittien välissä.

Appivanhemmilleni oli taas rasite ottaa kaikkea kolmea lastenlastaan yhtäaikaa. Kyse maksimissaan parista päivästä. Heillä itsellä ei ole sisaruksia, jotenka lastenlastenriidat oli täyttä hepreaa heille. Heidän mielestään lastentekomme olisi pitänyt jättää siihen ensimmäiseen. Lastenlapset eivät halunneet olla lopuksi heillä enää. Muuttivat sittemmin espanjaan, niin ei nähty enää pitkään aikaan.

Ovat jääneet vieraaksi lapsenlapsilleen.

Kaikki eläkkeellä kun hoitivat lapsenlapsiaan. Jotenka työelämä ei ollut enää kuvioissa.

Ap, toi hetki kun teitä tarvitaan apuna niin on tosi lyhyt. Etkö enää muista kun omat lapsesi olivat pieniä? Jälkikäteen miettiessä niin hetkessä oli päiväkodit ja ala-aste käyty.

Sori, mutta ei se ole normaalia että isovanhemmat hoitaa jatkuvasti, ellei kyseessä sitten ole joku todella poikkeus tilanne. 

Jos vanhempien pitää jatkuvasti saada lapset muualle hoitoon, niin kyllä se kertoo että arjenhallinnassa on ongelmia. 

Yhtä paskastiko hoiditte omat lapsenne? Ei rajoja eikä järjen käyttöä.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on kolme lasta iältään 3-7 v. Toiset isovanhemmat eivät ole kertaakaan ottaneet hoitoon ja toiset pari kertaa. Ennen lapsia kuvittelimme, kuinka isovanhemmat haluaisivat olla mukana elämässämme. Toisin kuitenkin kävi ja hylkäämisen kokemus on iso. Ollaan mieheni kanssa olleet aika väsyneitä nämä vuodet. Varmasti olisimme pystyneet olemaan parempia vanhempia, jos isovanhemmat olisivat osallistuneet elämäämme muutenkin, kuin harvinaisilla työläillä vierailuilla. 

 

Suosittelen teitä siis ajattelemaan, että teette merkittävän sukupolviteon, kun autatte lapsianne hoitamalla heidän lapsiaan. Todennäköisesti suhteenne lapsenlapsiinne ja lapsiinne kantaa myös vanhuutenne vuosiin.

Suosittelen sinua ymmärtämään, että ne lapset ovat sinun, ei isovanhempien. Eikö sinulla mielessä käynyt ennen KOLMANNEN hankintaa, riittävätkö voimavaranne, kun tukiverkkoja ei ole? Aloittaja on 4 lasta hoitanut, yhäkö häneltä vaaditaan vaan jatkuvaa "sukupolviteon" tekemistä? Milloin on hänen vuoronsa elää itselleen?

Vierailija kirjoitti:

Tuttavilla oli samaa vaivaa. Ratkaisivat asian muuttamalla syksyisin n. puolen vuoden ajaksi Espanjaan. Kesäisin sitten tapaavat lapsenlapsia ja lapsiaan. Onnistuisiko teillä sama?

Sen takiako he muuttivat 

Eikö olisi ollut helpompi sanoa että ei käy 

Pieniä eläkkeitä saavat eläkeläismummot tinkivät omasta elämästään ja jopa syömisistään ja lääkkeistäänkin jotta pystyvät muistamaan lapsenlapsiaan ja/tai heidän jälkikasvuaan näiden merkkipäivinä, jouluna ja heidän saavuttaessaan erilaisia etappeja elämässään ja tähän kaikkeen uppoaa paljon rahaa jos sukua on paljon eikä kehtaa ihan pieniä summia lahjaan laittaa. Monilla naisilla on oma eläke suhteellisen pieni ja tulevaisuudessahan perheellisen ja avioliitossa eläneenkään eläkeläisen tuloja ei kasvata enää edes lesken eläke sitten, kun puolisosta aika jättää. Sekin vaihtoehto on kurja jos rahavarojen vähyyden takia joutuu tekemään omaan jälkikasvuun tai heidän puuttuessaan muihin sukulaisiin välimatkaa eikä enää eläkeläisenä osallistu merkkipäivien ja muiden juhlatilaisuuksien viettoon. Moni ihmettelee mihin ne eläkeläiset rahansa haaskaavat ja tarvitsevatko eläkeläiset ylipäätään mihinkään käytettäväksi rahaa eivätkä tule ajatelleeksi, että kyllä se elävässä elämässä kiinni pysyminen maksaa eläkeläisille siinä kuin muillekin.