Miksi mielenterveys ongelmista kärsivä hylätään

Vierailija kirjoitti:

Itse en oikein jaksa olla raskaiden ja masentavien seurassa.

Mä en jaksa olla tekemisissä niiden kanssa joilla menee aina hyvin. Se se vasta raskasta onkin kuunnella.

En vaan jaksa olla henkisesti raskaan ja uuvuttavan ihmisen kanssa tekemisissä. En jaksa kuunnella sitä, miten kaikki asiat ovat aina huonosti!!

Onneksi mt-ongelmaiset voi hengata keskenään.

Mt-ongelmista kärsiviä on aina monentasoisia. Itse asiassa melkein 70-prosenttia ihmisistä saa elämänsä aikana jonkin mt-diagnoosin, ja lopuillekin varmaan lätkittäisiin, jos menisivät sinne lääkäriin joskus.

On se aika erilaista olla lievistä häiriöistä kärsivän läheinen versus kroonistuneen moniongelmaisen, jolta usein puuttuu halu parantaa tilannettaan. Kaikilla on huonoja päiviä tai virhearviointeja, mutta on aika kohtuutonta syyllistää muita hylkäämisestä, jos vuosikausia vaan pitäisi ymmärtää ja mahdollistaa. Ja jos ehdottaa jotakin ulkopuolisen silmään ihan järkevää toimintatapaa, jolla voisi saada kuntoa paremmaksi, tulee pelkkää raivoa ja syyllistämistä takaisin, niin sitten siinä käy niin. Ihan samalla tavalla harva jaksaa katsoa vuosikymmeniä alkoholistin touhua, ellei se ihminen itse tajua että tämä ei voi jatkua ja tee jotakin paranemisen eteen.

Mun kaikki ystävät on ollut tai on masentuneita.

Raskaita, takertuvia riippakiviä.

Vierailija kirjoitti:

Onneksi mt-ongelmaiset voi hengata keskenään.

Ja sitten kun ne hengaa keskenään, ne rupee kuvittelemaan toisille tapahtuneet asiat omiksi kokemuksikseen. Sama jos lukevat somesta tai muusta mediasta jotain ryöhnää. Tai katsovat 💩 sarjoja suoratoistopalvelusta. Itse olen joutunut kuuntelemaan kertomusta, jossa minun sanottiin toimineen kuin kuvitteellisen pahan lestadiolaisäidin. En ole uskovainen saati lestadiolainen, mutta tunnistin tarinan juonen iltapäiväpaskoista. Tämän jälkeen sain kuulla kauhukertomuksia, jotka oli varioitu (osin sanasta sanaan) Auerin lasten kertomuksista.

Että 🥂 suomen psykoterapia-ammattilaisille: psykiatreille, psykoterapeuteille ja psykiatrisille sairaanhoitajille.

Ei ihmiset jaksa toisten ongelmia. Eivät osaa olla tukena tai eivät edes halua. Voivat haluta vain mukavaa, kevyttä seuraa ja hauskanpitoa tai voi olla omia ongelmia, joiden lisäksi eivät jaksa muuta. Parempi onkin vain opetella kannattelemaan itse itsensä. Korkeintaan ammattilaisilta hakea apua ja vertaistuesta seuraa, jos sellaista kokee kaipaavansa.

Joistain masentuneista saa käsityksen,  että eivät edes halua heitä häirittävän.  Haluavat olla rauhassa.  Eivät jaksa lähteä minnekään,  eivät jaksa puhua puhelimessa kuin korkeintaan pienen hetken eivätkä viestitelläkään.  Tulee syyllinen olo,  jos yrittää pitää yhteyttä. 

En välttämättä puhuisi hylkäämisestä.

Meillä kaikilla on yksi elämä ja tuskin kellään on aina ns aurinkoisia päiviä vaan elämässään. Tuskaa, kipua ja surua mahtuu kaikkien elämään. Mielenterveys onkin sitten häilyvämpi käsite.

Palstalla oli toinenkin hyvin teemaan sopiva keskustelun avaus moukista. Sen ketjun ap arvioi, että ei sukuun kuuluvan moukan on helpompi poistaa elämästä, kun sukuun kuuluvan.

Eli siis kaikilla on yksi elämä, jossa voi valita miten ja keiden kanssa sen viettää. Jos elämässä on ihminen, jonka kanssa on vaan vaikea olla ja saat vaan ulostetta yllesi ja pahaa oloa, onko se sen arvoista. Ei mitään vastavuoroisuutta, olet vain likaämpäri ja  se siitä.

Tämän ketjun ap tuntuu arvioivan epävakaan mielenterveyden olevan kortti, jolla voi kohdella muita huonosti ja muiden tulee vaan hyväksyä tai olla mustavalkoisesti hylkääjiä. Ei kovin rakentavaa.

Kelpaat ihmisille vain näköjään hyvinä päivinä

Mitä ennen tuota kokemaasi hylkäämistä on tapahtunut Ap? Mikä oli tapahtumaketju, joka johti tähän nykytilanteeseen.

Mun kaveri sekoili ja oli useaan kertaan pakkohoidossa kymmenen vuoden aikana. 

Sitten se alkoi uhata mun henkeä. Koki, että olen itänaapurin agentti ja jollei ta pa minua minä ta pan hänet.

Siinä vaiheessa lopetin yhteydenpidon. 

Hän yritti kyllä olla taas välillä normaali, mutta mulla raja oli tuossa. 

Vierailija kirjoitti:

Mä luulen että ei haluta että se toinen pääsee nousemaan pohjalta. Halutaan pitää se siellä että tunnetaan itsensä hyväksi ja oikeaksi.

 

Ap

Tämähän voi olla totta niissä tapauksissa, jos lähelläsi on narsistinen henkilö ja hänen lähipiirinsä. Se kohde ei saa onnistua.

Narsisti antaa apua, mutta sillä on  aina hinta. Hän päättää, koska ja miten hinta peritään.

Narsistinen ihminen voi auttaa sairasta, mutta, kun sairas lähtee toipumaan, katoaa täysin. 
Terve henkilö on iloinen ja helpottunut tervehtymisestä.

On hyvin yleistä, että mt-ongelmainen ei itse näe eikä tajua, miten tolkuttomia vaatimuksia hän esittää toisille. Jos sen itse ehkä myöhemmin toivuttuaan tajuaa, voi hyvin ymmärtää myös sen, miksi toiset eivät jaksaneet.

Vierailija kirjoitti:

Kelpaat ihmisille vain näköjään hyvinä päivinä

Läheisille ystäville kelpaat kaikenlaisina päivinä. Mutta tuo tilanne on saavutettavissa vain jos jaksat olla vastavuoroinen läpi koko ihmissuhteen, ja vuorostasi panostaa paljon ystäväsi kuunteluun, lohduttamiseen, tukemiseen, auttamiseen. Pelkästään aina saamapuolella olevat ihmiset kuluttavat toisen voimavarat nopeasti loppuun. Et voi aina yksin olla se, jolla on huono päivä. Ystävälläsikin on joskus ihan kamala päivä, tai vaikea elämäntilanne. Läheiset eivät pysty olemaan empatia-automaatteja.

Vierailija kirjoitti:

Itse en oikein jaksa olla raskaiden ja masentavien seurassa.

oletpa hyvä ystävä tai lähimmäinen.

Empatiaa voi ymmärtää kahdella eri tavalla koska se tulee liike-energiasta, liike-energiaa voi ymmärtää vain yhdellä tavalla, jos ihmisellä ei ole huumoria liike-energialle niin sitä minä en päätä mutta se on jokaisen oman elämän päätettävissä

Kiitos älykkyydestänne!

Vierailija kirjoitti:

Naisellehan tulee mt-ongelma, jos ei saa sitoutettua top 15 % miestä itselleen. Miksi sellaisesta masentuvaa ihmistä pitäisi auttaa?

Ei tule. Tuo on oman mielivammasen pääsi kuvitelmaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleensä ovat hyvin raskaita ihmisiä, se lienee ainakin yksi iso syy.

Itse pelkään olevani raskas ongelmani takia ja pidän kyllä yhteyttä, mutta viesteillä ja neutraalisti. Olen iloinen niistä ihmisistä jotka kuitenkin olleet elämässäni pitkään. Muistan kyllä lääkityksen ja minulla on hoitokontakti, joten ystävät voivat olla vain ystäviä. Osa heistä haluaa olla kartalla miten menee, mutta en halua kuormittaa. Olen työssäkäyvä ihminen.

Kuormittavuus usein tulee siitä, että sairastuneen huomio on vain itsessä, eikä pysty tai osaa ottaa myös toisen tarpeita huomioon. Et kuulosta lainkaan sellaiselta. 😊