Miksi mielenterveys ongelmista kärsivä hylätään

Vierailija kirjoitti:

Se riippuu siitä, miten mt -ongelmainen käyttäytyy. Ei häntä hylätä sen kummemmilla perusteilla kuin muitakaan. Jos ihminen käyttäytyy epäkohteliaasti, arvaamattomasti tai epämiellyttävästi, ystävät kaikkoavat, olipa mt -ongelmia tai ei. 

Minulla on sama kokemus. Ei se hylkääminen johdu mt-ongelmasta vaan siitä ihmisestä itsestään.

Olen mielenterveys ongelmista kärsivä. Minja ei ole hylätty siksi koska en valita ongelmistani jatkuvasti. Ystäväni tietävät että minulla on ongelmia. Ollaan puhuttu. Mutta ei niistä kokoaikaa tarvitse sanoa. Pää osin kärsin omassa hiljaisuudessa. Ystävien kesken työnnän ne ongelmat sivuun. Tai teen selväksi että ei tänään. En halua kuormittaa heitä minun ongelmillani.

Vierailija kirjoitti:

Ap, mistä ne kaikki sun kaverit tietää sun mt-oireista, jos ne ei kerran vaikuta teidän ystävyyteen? Ja pystyt olemaan vastavuoroinen ystävä?

No tämäpä se. Kaikki mt-ongelmaiset kuvittelevat, etteivät heidän oireensa ja sairautensa näy päälle päin. Ja kuitenkin kaikkien oireilu näkyy muille ja siten kuormittaa muita.

Tuo on itsepetoksessa elämistä.

No esimerkkinä yhdestä kokemuksesta itselläni, että kaverilla tuppaa olemaan rahankäytön kanssa ongelmia silloin, kun nuppiongelmat ovat pahimmillaan. Ovat siis kausittaisia. Pyytää minulta ensin surkeasti vedoten siihen, että hänellä ei ole yhtään rahaa ja tarvitsisi ostaa ruokaa. Sitten jos menen siihen halpaan, niin rupeaa kärkkäästi pommittamaan viesteillä, että kyllähän sä nyt voit lainata, koska maksanhan mä takaisinkin. Ja kaikenlaista muutakin uhriutumista ja syyttelyä. Rupeaa pyytelemään aivan järjettömiä summia, eikä takaisinmaksukaan ole ollut aivan mutkatonta. Minusta rahanruinaamimen on luotaantyöntävää, jos se on jatkuvaa, eikä tee ainakaan hyvää ystävyydelle. Joskus täytyy vain vetää rajat, vaikka olisikin mt-ongelmista kyse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on kiitos omassa elämässä jo ihan riittävästi kestämistä ja sietämistä niin että en todellakaan ota kontolleni enää jonkun toisen (kuviteltuja) ongelmia, mielialavaihteluita ja raivoamisia.

Onko muiden olotilat aina kuviteltuja ja sinun 100 % aitoja, oletan että kuvittelet tuon kestämisen ja sietämisen, joka pikkuasiasta valitat.

Älä vääntele. Kyllä terve ihminen erottaa kuvitellun aidosta. Ei se ole mikään suuri mysteeri muille kuin mt-ongelmaisille.

Vierailija kirjoitti:

No esimerkkinä yhdestä kokemuksesta itselläni, että kaverilla tuppaa olemaan rahankäytön kanssa ongelmia silloin, kun nuppiongelmat ovat pahimmillaan. Ovat siis kausittaisia. Pyytää minulta ensin surkeasti vedoten siihen, että hänellä ei ole yhtään rahaa ja tarvitsisi ostaa ruokaa. Sitten jos menen siihen halpaan, niin rupeaa kärkkäästi pommittamaan viesteillä, että kyllähän sä nyt voit lainata, koska maksanhan mä takaisinkin. Ja kaikenlaista muutakin uhriutumista ja syyttelyä. Rupeaa pyytelemään aivan järjettömiä summia, eikä takaisinmaksukaan ole ollut aivan mutkatonta. Minusta rahanruinaamimen on luotaantyöntävää, jos se on jatkuvaa, eikä tee ainakaan hyvää ystävyydelle. Joskus täytyy vain vetää rajat, vaikka olisikin mt-ongelmista kyse.

Ihminen jolla on järkeä vaikka olisikin mielenterveys ongelmainen hyväksyy että sitä rahaa ei jaeta jatkuvasti. Itse olen huomannut että raha ja kaverit yritän pitää erikseen muutenkin. Tulee helposti ongelmia. Tottakai autan jos voin ja tiedän että apua saa takaisinkin jos tarvitsee. Mutta silloin kun oikeasti on hätä eikä vähän väliä joka pullan takia.

Vierailija kirjoitti:

Olen mielenterveys ongelmista kärsivä. Minja ei ole hylätty siksi koska en valita ongelmistani jatkuvasti. Ystäväni tietävät että minulla on ongelmia. Ollaan puhuttu. Mutta ei niistä kokoaikaa tarvitse sanoa. Pää osin kärsin omassa hiljaisuudessa. Ystävien kesken työnnän ne ongelmat sivuun. Tai teen selväksi että ei tänään. En halua kuormittaa heitä minun ongelmillani.

Eikä kyse ole useinkaan siitä, että valitettaisi omista ongelmista liikaa. Vaan kuormittamuuden tuo vastavuoroisuuden puute ja passiivisuus, ääneen sanomattomat odotukset ja oletukset. Kun ystävyys toimii vain yhteen suuntaan, niin se on pidemmän päälle raskasta.

Vierailija kirjoitti:

No esimerkkinä yhdestä kokemuksesta itselläni, että kaverilla tuppaa olemaan rahankäytön kanssa ongelmia silloin, kun nuppiongelmat ovat pahimmillaan. Ovat siis kausittaisia. Pyytää minulta ensin surkeasti vedoten siihen, että hänellä ei ole yhtään rahaa ja tarvitsisi ostaa ruokaa. Sitten jos menen siihen halpaan, niin rupeaa kärkkäästi pommittamaan viesteillä, että kyllähän sä nyt voit lainata, koska maksanhan mä takaisinkin. Ja kaikenlaista muutakin uhriutumista ja syyttelyä. Rupeaa pyytelemään aivan järjettömiä summia, eikä takaisinmaksukaan ole ollut aivan mutkatonta. Minusta rahanruinaamimen on luotaantyöntävää, jos se on jatkuvaa, eikä tee ainakaan hyvää ystävyydelle. Joskus täytyy vain vetää rajat, vaikka olisikin mt-ongelmista kyse.

Ite pyysin 35 miljoonan euron lainaa yhdeltä tutulta. Ei ole ainakaan vielä suostunut. Tai ei ole oikeastaan edes laina, vaan lahjoitus.

Mun aivot ei kykene erottamaan huonoa käytöstä mielenterveysongelmasta. Eikös tämä ole aivojen toiminnanhäiriö eli oire? Mitä etuja ja vapaakortteja tällä saa?

Tsemppiä ja kaikkea hyvää ap:lle :)