Miksi kouluttauduit matalapalkka-alalle?
Kysymys on tietoisesti hieman provokatiivinen, mutta miksi valitsit tietoisesti pienemmän tulotason korkeapalkkaisemman alan sijaan? Oliko kyseessä vahva kutsumus alalle, vai painoiko vaakakupissa enemmän se, että opintoaika oli lyhyt ja opiskelu tuntui helpolta verrattuna korkeapalkkaisten alojen pidempiin tutkintoihin? Vai oliko taustalla jokin muu käytännön syy, joka oli sinulle tärkeämpi kuin raha? Oletko ollut tyytyväinen valintaasi, työhösi ja saamaasi palkkaan?
Kommentit (126)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En päässyt muillekaan aloille. Ei kaikki ole riittävän fiksuja jonnekin oikikseen tai lääkikseen joten pitää tyytyä muuhun.
Tämä! Aplla on kovin mustavalkoinen kuva elämästä, koska suurin osa ihmisistä ei tietoisesti pääta minne menevät, vaan menevät sinne minne sattuvat pääsemään.
Tuo ei pidä lainkaan paikkaansa, koska siinä sekoitetaan rajoitteet ja tietoisen päätöksenteon puute. Ihmisen ei tarvitse vain passiivisesti odottaa, mihin sattuu pääsemään, vaan hänellä on täysi mahdollisuus aktiivisesti kehittää itseään ja parantaa omia mahdollisuuksiaan. Hän hankkii osaamista, opiskelee uusia taitoja, kehittää vahvuuksiaan, rakentaa verkostoja, parantaa suoritustaan ja tekee pitkäjänteisiä valintoja päästäkseen haluamiinsa suuntiin.
Mahdollisuudet eivät ole muuttumattomia asioita, jotka vain sattuvat kohdalle. Ihmiset rakentavat ja laajentavat omia mahdollisuuksiaan omilla teoillaan, päätöksillään ja kehityksellään. Siinä missä passiivinen ajopuu ajautuu sinne, minne virta sattuu kuljettamaan, aktiivinen toimija muokkaa omia lähtökohtiaan niin, että ovet alkavat aueta juuri niistä suunnista, joihin hän itse haluaa suuntautua.
Se, mihin ihminen lopulta päätyy, ei ole vain seurausta siitä, mihin hän sattui pääsemään, vaan myös siitä, miten hän on vuosien aikana valmistautunut, kehittynyt ja vaikuttanut omiin lähtökohtiinsa.
Paitsi jos tarjolla on pomon sukulaista tai muuta vastaavaa, niin yks v***n p***hailee miten kovasti itse olet tehnyt työtä kaiken eteen. Sieltä mennään ohituskaistaa ohi että rytisee.
On täysin absurdia kuvitella, että maailman jokainen parempi työpaikka tai johtorooli menisi jollekin pomon sukulaispojalle. Mikään menestynyt yritys ei ota sellaista riskiä, että tärkeään rooliin ja miljoonabisneksen vastuuseen palkattaisiin täysin osaamaton tyyppi vain sukunimen perusteella. Jos yrityksiä johdettaisiin pelkällä nepotismilla ilman todellista osaamista, kyseiset firmat olisivat menneet konkurssiin jo ajat sitten. Lisäksi todelliset osaavat ammattilaiset eivät jää tuleen makaamaan tai valittamaan järjestelmän epäoikeudenmukaisuutta. Jos joku kokee, että tie nousemassa pystyy pystyyn muiden suosimisen takia, osaava ihminen perustaa vaikka oman yrityksen ja näyttää kyntensä markkinoilla.
Katsopa maailman menestyneimpiä huippuyhtiöitä ei niiden johtoon nousta sukunimellä. Esimerkiksi Applen nykyinen toimitusjohtaja Tim Cook kasvoi aivan tavallisessa perheessä Alabamassa, hänen isänsä oli telakkatyöntekijä ja äitinsä apteekkityöntekijä. Applen perustaja Steve Jobs taas oli adoptiolapsi, jonka biologisilla vanhemmilla ei ollut mitään tekemistä bisnesmaailman kanssa, ja Jobsin jälkeen yhtiötä ei todellakaan annettu hänen lapsilleen, vaan alan parhaalle ammattilaiselle.
Koulutuskin on halpa. Halvempi kuin istua lainarahalla vuosikausia.
En nuorena ajatellutkaan palkkaa kun opiskelemaan lähdin. Matalapalkalle valmistuttiin mutta, nyt olen ylenmällä keskitasolla. Helvetisti on saanut töitä tehdä, näyttää osaamistaan.
Tietenkin helpommallakin olisi varmasti päässyt, mutta näin sitä mentiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En päässyt muillekaan aloille. Ei kaikki ole riittävän fiksuja jonnekin oikikseen tai lääkikseen joten pitää tyytyä muuhun.
Tämä! Aplla on kovin mustavalkoinen kuva elämästä, koska suurin osa ihmisistä ei tietoisesti pääta minne menevät, vaan menevät sinne minne sattuvat pääsemään.
Tuo ei pidä lainkaan paikkaansa, koska siinä sekoitetaan rajoitteet ja tietoisen päätöksenteon puute. Ihmisen ei tarvitse vain passiivisesti odottaa, mihin sattuu pääsemään, vaan hänellä on täysi mahdollisuus aktiivisesti kehittää itseään ja parantaa omia mahdollisuuksiaan. Hän hankkii osaamista, opiskelee uusia taitoja, kehittää vahvuuksiaan, rakentaa verkostoja, parantaa suoritustaan ja tekee pitkäjänteisiä valintoja päästäkseen haluamiinsa suuntiin.
Mahdollisuudet eivät ole muuttumattomia asioita, jotka vain sattuvat kohdalle. Ihmiset rakentavat ja laajentavat omia mahdollisuuksiaan omilla teoillaan, päätöksillään ja kehityksellään. Siinä missä passiivinen ajopuu ajautuu sinne, minne virta sattuu kuljettamaan, aktiivinen toimija muokkaa omia lähtökohtiaan niin, että ovet alkavat aueta juuri niistä suunnista, joihin hän itse haluaa suuntautua.
Se, mihin ihminen lopulta päätyy, ei ole vain seurausta siitä, mihin hän sattui pääsemään, vaan myös siitä, miten hän on vuosien aikana valmistautunut, kehittynyt ja vaikuttanut omiin lähtökohtiinsa.
Paitsi jos tarjolla on pomon sukulaista tai muuta vastaavaa, niin yks v***n p***hailee miten kovasti itse olet tehnyt työtä kaiken eteen. Sieltä mennään ohituskaistaa ohi että rytisee.
On täysin absurdia kuvitella, että maailman jokainen parempi työpaikka tai johtorooli menisi jollekin pomon sukulaispojalle. Mikään menestynyt yritys ei ota sellaista riskiä, että tärkeään rooliin ja miljoonabisneksen vastuuseen palkattaisiin täysin osaamaton tyyppi vain sukunimen perusteella. Jos yrityksiä johdettaisiin pelkällä nepotismilla ilman todellista osaamista, kyseiset firmat olisivat menneet konkurssiin jo ajat sitten. Lisäksi todelliset osaavat ammattilaiset eivät jää tuleen makaamaan tai valittamaan järjestelmän epäoikeudenmukaisuutta. Jos joku kokee, että tie nousemassa pystyy pystyyn muiden suosimisen takia, osaava ihminen perustaa vaikka oman yrityksen ja näyttää kyntensä markkinoilla.
Joo, ja olisi absurdia kuvitella että maailman jokainen parempi työpaikka olisi jokaisen saavutettavissa. Täällä tosi elämässä asutaan ja eletään hikisillä pienillä paikkakunnilla, missä on perhe sitomassa ja puolison työt. Silloin niitä parempia työpaikkoja on tarjolla yksi, kaksi tai pyöreä nolla, eikä läheskään joka vuosi.
Se, että olet päättänyt asua hikisellä, pienellä paikkakunnalla on täysin oma valinta. Ihan hyvin olisit voinut valita toisin ja asua tällä hetkellä New Yorkissa.
Elämä opettaa vielä suakin.
Elämä on opettanut mua ja se nimenomaan opetti mulle, että elämä matalapalkka-alalla oli kurjaa ja että sinne ei kannattanut jäädä. Uudelleenkouluttautumalla pääsin huomattavasti parempaan elämäntilanteeseen.
T.Eri
No, amiksesta valmistui matalapalkka alalle. Eipä tuo kuitenkaan ole kaduttanut kun teen työtä mistä pidän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jonkunhan pitää töitäkin tehdä ne muka viisaat polttaa sikareita ja jauhaa paskaa.
Mutta miksi juuri sinun täytyy tehdä ne matalapalkkaiset työt? Eikö olisi parempi pyrkiä sellaiseen asemaan, jossa saa itse päättää omasta ajastaan, tehdä mielekästä ja nautinnollista työtä sekä saada siitä kunnon korvauksen ja halutessaan vaikka polttaa niitä sikareitakin? Kateus ja katkeruus ei nosta ketään ylöspäin, omat valinnat ja oma tekeminen voivat.
Ongelma vain on, että melkein kaikki muutkin haluavat siihen asemaan, joten miksi ap kuvittelet, että juuri minä sinne pääsisin?
Käännetään kysymys toisin päin ja kysytään miksi et pääsisi? Tai vaikket ny ihan huipulle pääsisi niin mikset voisi päästä vaikka jonnekin keskitasolle?
"Kiitos hakemuksesta, mutta valintamme ei juuri nyt kohdistunut sinuun" Siinä on se merkittävin syy aplle, joka kyselee tyhmiä🤦🤦
Seuraavana vuoden aikana keskityt parantamaan taitojasi ja hakeudut vaikka valmennuskurssille. Silloin mahdollisuudet päästä haluamaasi paikkaan ovat jo huomattavasti paremmat kuin edellisenä vuonna. Menestyminen ei yleensä tule hetkessä, vaan osaamisen, yrittämisen ja pitkäjänteisyyden kautta.
Ihanan naiivi kommentti. Ei menestystä välttämättä tule ollenkaan, vaikka uhraisi koko elämänsä työlle. Näinhän se on useimmilla ihmisillä. Elämä on ja sille ei voi mitään. Ei kannata ajatella, että menestyneimmät olisivat älykkäimpiä tai taitavimpia ihmisiä.
Kouluttauduin aikaan, jolloin perusduunarikin pystyi tulenaan toimeen pslkallaan.
Halusin ja haluan työskennellä lasyen kanssa. Olen hyvä työssäni ja vaikka palkka on pieni, koen työni todella tärkeäksi.
Olin yliopiston käynyt raaka numeroiden pyörittäjä. Koskaan ei saanut palautetta työstään. Nykyisin työskentelen ihmisten parissa matalasti palkatulla alalla. Saan kiittävää palautetta päivittäin ja työni on merkityksellistä. Palkka putosi huimasti, mutta olen tyytyväinen valintaani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jonkunhan pitää töitäkin tehdä ne muka viisaat polttaa sikareita ja jauhaa paskaa.
Mutta miksi juuri sinun täytyy tehdä ne matalapalkkaiset työt? Eikö olisi parempi pyrkiä sellaiseen asemaan, jossa saa itse päättää omasta ajastaan, tehdä mielekästä ja nautinnollista työtä sekä saada siitä kunnon korvauksen ja halutessaan vaikka polttaa niitä sikareitakin? Kateus ja katkeruus ei nosta ketään ylöspäin, omat valinnat ja oma tekeminen voivat.
Ongelma vain on, että melkein kaikki muutkin haluavat siihen asemaan, joten miksi ap kuvittelet, että juuri minä sinne pääsisin?
Käännetään kysymys toisin päin ja kysytään miksi et pääsisi? Tai vaikket ny ihan huipulle pääsisi niin mikset voisi päästä vaikka jonnekin keskitasolle?
"Kiitos hakemuksesta, mutta valintamme ei juuri nyt kohdistunut sinuun" Siinä on se merkittävin syy aplle, joka kyselee tyhmiä🤦🤦
Seuraavana vuoden aikana keskityt parantamaan taitojasi ja hakeudut vaikka valmennuskurssille. Silloin mahdollisuudet päästä haluamaasi paikkaan ovat jo huomattavasti paremmat kuin edellisenä vuonna. Menestyminen ei yleensä tule hetkessä, vaan osaamisen, yrittämisen ja pitkäjänteisyyden kautta.
Ihanan naiivi kommentti. Ei menestystä välttämättä tule ollenkaan, vaikka uhraisi koko elämänsä työlle. Näinhän se on useimmilla ihmisillä. Elämä on ja sille ei voi mitään. Ei kannata ajatella, että menestyneimmät olisivat älykkäimpiä tai taitavimpia ihmisiä.
No epäonnistuminen on ainakin varmaan jos ei yritä lainkaan. Yrittämällä uudestaan ja uudestaan annat sentään itsellesi mahdollisuuden onnistua. Moni maailman menestyneimmistä ihmisistä epäonnistui kymmeniä tai jopa satoja kertoja ennen läpimurtoaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jonkunhan pitää töitäkin tehdä ne muka viisaat polttaa sikareita ja jauhaa paskaa.
Mutta miksi juuri sinun täytyy tehdä ne matalapalkkaiset työt? Eikö olisi parempi pyrkiä sellaiseen asemaan, jossa saa itse päättää omasta ajastaan, tehdä mielekästä ja nautinnollista työtä sekä saada siitä kunnon korvauksen ja halutessaan vaikka polttaa niitä sikareitakin? Kateus ja katkeruus ei nosta ketään ylöspäin, omat valinnat ja oma tekeminen voivat.
Ongelma vain on, että melkein kaikki muutkin haluavat siihen asemaan, joten miksi ap kuvittelet, että juuri minä sinne pääsisin?
Käännetään kysymys toisin päin ja kysytään miksi et pääsisi? Tai vaikket ny ihan huipulle pääsisi niin mikset voisi päästä vaikka jonnekin keskitasolle?
"Kiitos hakemuksesta, mutta valintamme ei juuri nyt kohdistunut sinuun" Siinä on se merkittävin syy aplle, joka kyselee tyhmiä🤦🤦
Seuraavana vuoden aikana keskityt parantamaan taitojasi ja hakeudut vaikka valmennuskurssille. Silloin mahdollisuudet päästä haluamaasi paikkaan ovat jo huomattavasti paremmat kuin edellisenä vuonna. Menestyminen ei yleensä tule hetkessä, vaan osaamisen, yrittämisen ja pitkäjänteisyyden kautta.
Ihanan naiivi kommentti. Ei menestystä välttämättä tule ollenkaan, vaikka uhraisi koko elämänsä työlle. Näinhän se on useimmilla ihmisillä. Elämä on ja sille ei voi mitään. Ei kannata ajatella, että menestyneimmät olisivat älykkäimpiä tai taitavimpia ihmisiä.
Jaa, eli Lionel Messi ei ole taitava jalkapalloilija? Yo-Yo Ma ei ole huippuluokan sellisti? Steve Jobs ei ollut innovatiivinen ajattelija? Ihan silkkaa ja täyttä sattumaa, että ovat menestyneitä eikä heidän omalla työllään ole mitään merkitystä, että ovat saavuttaneet sen mitä ovat saavuttaneet?
Jos kaikki kouluttautuisi korkeapalkkaisille aloille, ei olisi ketään tekemässä matalapalkkaisten alojen töitä.
Vierailija kirjoitti:
Jos kaikki kouluttautuisi korkeapalkkaisille aloille, ei olisi ketään tekemässä matalapalkkaisten alojen töitä.
Kysymys oli, että miksi juuri sinä valitsit kouluttautumisen matalapalkka-alalle?
Vierailija kirjoitti:
En päässyt muillekaan aloille. Ei kaikki ole riittävän fiksuja jonnekin oikikseen tai lääkikseen joten pitää tyytyä muuhun.
Nojaa, itse ajauduin matalapalkka-alalle. Myöhemmin pääsin ensimmäisellä yrittämällä yliopistoon.
En kouluttautunut, vaan jäin kun sain paikan. Olen liian väsynyt lähteäkseni.
En kouluttautunut enkä valinnut matalapalkka-alan töitä vaan menin töihin sinne minne pääsin, koska tuolloin ei todellakaan patisteltu opiskelemaan vaan tärkeintä oli alkaa tienaamaan jotta elättää itse itsensä. Pääasia oli että on töitä.
Tuolloin oli niin toinen aika vaikka ei siitä vielä ole puolta vuosisataakaan.
Koska ylempi tutkinto ei olisi ollut mikään tae työllistymiselle tulevaisuudessa, joten lyhyellä opiskelulla ja alanvaihdolla nopeasti takaisin työelämään ja työtä eläkeikään asti.
Parempi pienemmät tulot kuin mahdollinen työttömyys vanhemmalla iällä.
Kun vaimo ilmoitti, etten olekaan steriili, piti hankkia semmoinen koulutus, jolla pääsee varmuudella töihin. Tästä on aikaa yli 30 vuotta. Työ oli mielekästä kotonaan asti, sen jälkeen pelkkää paskaa. Vaihtamaan ei kannata enää yrittää, eläkkeelle viisi vuotta.
Tietenkin pitää pyrkiä, jos haluaa, mutta se selittää sen, miksi kaikki eivät pääse, vaikka kuinka pyrkisivät. Ja rahaakin tarvis saada, eli töitä. Ei kaikki voi olla koko ajan vaan valmennuskurssilla.
Kaikki ei voi olla lääkäreitä, vaikka kaikki kovasti asian eteen ponnisteliskin. Jollain onnekkaalla saattaa olla helpompi elämäntilanne esim. lukea pääsykokeisiin ja joku toinen vaivaa nähnyt jää ilman paikkaa.