Tunnetko ketään positiivista ihmistä?
Sellaista, joka puhuu enemmän myönteistä kuin negatiivista, joka on useammin kiitollinen kuin katkera. Minä tiedän ehkä vain yhden tai kaksi. Olen ajatellut muuttaa itseäni siihen suuntaan.
Kommentit (197)
Tunsin mutta tekivät itsarin. Tai kuolivat alkoholinkäyttöön mutta se taidetaan luokitella itsariksi. Ei kukaan myrkkyä muuten juo.
Useimmat positiivista esittävät ihmiset on pahimpia selkäänpuukottajia, pilkkaajia, valheiden levittäjiä. Hymyssä suin lyövät lyötyjä, esittävät kaikkien kavereita, eivätkä ole kaveri kuin muutamalle. Sanovat olevansa positiivisia onnistujia mutta totuus onkin ihan toinen. Yleensä päinvastainen.
Minä tulen välillä palstalle antamaan hyvän mielen aloituksia ja kommentteja mutta saan ankeuttajien imukuppisuut ihooni kiinni :(
Kuinka voit sanoa jotain ihmistä feikkipositiiviseksi? Tuo on sitä lyttäämistä, jos et tiennyt.
Tunnen, ja olen itse myös sellainen.
Edesmenneet rakkaat vanhempani olivat sellaisia, samoin kaksi sisarustani. Ei katkeruutta, vaikka elämä on koetellut. Kypsiä, hyviä ihmisiä.
Yhden hiv ja joitain korona positiivisia.
Itsellä on aina lasi puoliksi täynnä eikä puoliksi tyhjä. Saan paljon palautetta, miten jaksan olla, en aina, mutta useimiiten postiivinen vaikka pari viime vuotta on ollut henkisesti raskasta.
Olen myös saanut kasvaa ympäristössä missä mm isoäitini ajatteli aina ensimmäiseksi uusita asioista ja ihmisistä positiivisesti.
Olen myös kasvattanut lapseni niin että maailmassa tapahtuu ikäviä asioita mutta ne kohdataan ja siitä jatketaan eteenpäin.
Minun maailmassa kenenkään onni ja rikkaus ei ole minulta pois. Itse ajattelen että kateus ja negatiivisuus asuu samoissa ihmisissä.
Olen aidosti onnellinen kun joku saavuttaa jotain mitä on toivonut.
Ehkä onnellisuuteen kuuluu myös se, että elämä on jatkuvaa opiskelua ja henkistä kasvamista.
Me Perussuomalaiset olemme hyperpositiivisia, iloisina hymyäviä ihmisiä :)
Haluamme Isänmaankin vaun NOUSUUN !
Edesmennyt anoppini. Hän oli nuoruudessaan kokenut aivan järkyttäviä asioita, ja kun hän oli selättänyt vaikeudet, päätti uuden elämän alkaessa ettei katso taakseen ja anna itsensä katkeroitua. Ohje häneltä oli, jos jää vellomaan menneeseen, niin jää huomaamatta ne pienetkin ilon aiheet elämässä.
Minä olen sellainen. En tosin näytä sitä koska ihmiset kadehtii onnea. Olen onnellinen erakko.
Mitä hyötyä on olla negatiivinen hommat nyt ei vaan aina suju eikä valitus auta mitään pitää olla positiivisesti vittuuntunut kaikkeen niin hommat sujuu aina vois mennä huonomminkin ei oo vaikeeta👍🙃
Nykyisin on olemassa termi " toksinen positiivisuus ". Se on juuri tätä mielen huijaamista, että joka tilanteessa pitää nähdä jotain positiivista, jopa niin että kielletään tosiasiat. Tämän kulttuurimme ja aikamme tuotosta. Tästä kerrotaan enemmän Liisa Keltikangas-Järvisen kirjassa Itsekkyyden aika. Elämään kuuluvat myös negatiiviset tunteet . Tämä ymmärrettiin ainakin minun nuoruudessani. Ei ollut tätä jatkuvaa positiivisuuden pakkoa ja manifestointi oli sanana täysin tuntematon . Onneksi !
Tunnen. Puhuu kohdatessa aina positiivisia asioita, vaikka on yksinäinen, vanheneva mies.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On helppoa olla positiivinen kun elämä on ollut sellaista
Minä olen positiivinen. Olen kuitenkin kokemut narsistisen avioliiton, hyvin vaikean avioeron, 8 vuoden henkisen väkivallan eron jälkeen, lapsen psyykkisen sairastumisen, hänen itsemurhayrityksensä jossa oli 50-50 selviytymismahdollisuudet, tosin hän vain vammautui….
Olen silti positiivinen. Koska kyse on valinnasta. VALITSEN olla kiitollinen siitä, mitä minulla nyt on.Ei kai tämä mikään kilpailu ole
Tuo kirjoitus oli vastaus väitteeseen ” On helppoa olla positiivinen kun elämä on ollut sellaista”. Ei kenenkääm ihmisen elämä on pelkkää aurinkoa. Silti on olemassa positiivisia ihmisiä.
Kyse on siitä, että näkee kaiken pienen hyvän, mitä elämässä on ja siitä, että uskoo kaiken menevän loppupeleissä hyvin.
Tuossa kuitenkin kirjoitettiin vain niistä omista koetuista vastoinkäymisistä, samaan syssyyn kun väitettiin että sitä on nyt vaan valittu olla positiivinen. Vaikka mitä ilmeisemmin elämässään oli kuotenkin myös niitä hyviä tapahtumia. Outoa siis väittää olevansa positiivinen ja silti käsitellä aihetta vain negatiivisten asioiden kautta.
Tunnen useamman ja olen itsekin sellainen.
Exä oli.
Tuhosin hänet.
M - nainen
Vihaan itseäni
En yhtäkään ole edes elämäni aikana tavannut. Nekin jotka sanoo olevansa positiivisia yleensä on vain enempikin tasapainossa. Viimeistään siinä vaiheessa kun uskaltavat ns "maskin" pudottaa kasvoiltaan.
Tunnen: Minä itse. Minulla on parantumaton lihassairaus, jota olen sairastanut jo liki 22 vuotta. Se on opettanut arvostamaan pienempiäkin asioita elämässä. Usein kuulen muiden sanovan, että ''On ihana kun jaksat olla noin positiivinen''. Ei minun tilanteessa oikein kannata muuta olla, jos elämästään haluaa saada iloa irti. Kaikilla on huonompia päiviä ja terapiassakin olen käynyt, mutta olen aina jaksanut ylläpitää elämänilon. Niin kauan kun täällä ollaan, niin yritän siitä nauttia.