Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tunnetko ketään positiivista ihmistä?
Sellaista, joka puhuu enemmän myönteistä kuin negatiivista, joka on useammin kiitollinen kuin katkera. Minä tiedän ehkä vain yhden tai kaksi. Olen ajatellut muuttaa itseäni siihen suuntaan.
Kommentit (276)
Muidenkin pitäisi olla positiivisia, että joku yksi saa olla myös heidän seurassa positiivinen itsensä. Kuten palstalla. Se ei tarkoita etteikö ikäviäkin asioita käsitellä välillä, jos tullut tilanne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnen yhden pakkopositiivisen. Oho, isä kuoli, mutta ei se mitään elämä on ihanaa. Välillä voisi pysähtyä eikä vain hymyillä hampaat irvessä.
Entinen kumppani. Tein pahoja hänelle. Hän muuttui.
Vierailija kirjoitti:
Tunnen yhden pakkopositiivisen. Oho, isä kuoli, mutta ei se mitään elämä on ihanaa. Välillä voisi pysähtyä eikä vain hymyillä hampaat irvessä.
No mitä hänen pitäisi mielestäsi tehdä? Tuskin vietät hänen seurassaan 24/7ja näet jokaista tunnetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On helppoa olla positiivinen kun elämä on ollut sellaista
Minä olen positiivinen. Olen kuitenkin kokemut narsistisen avioliiton, hyvin vaikean avioeron, 8 vuoden henkisen väkivallan eron jälkeen, lapsen psyykkisen sairastumisen, hänen itsemurhayrityksensä jossa oli 50-50 selviytymismahdollisuudet, tosin hän vain vammautui….
Olen silti positiivinen. Koska kyse on valinnasta. VALITSEN olla kiitollinen siitä, mitä minulla nyt on.
Olen sellainen mutta saan usein negatiivisuutta, ilkkuvia vähätteleviä vastauksia, vihamielisiä katseita.......... mikä ihmisiä vaivaa kun eivät siedä positiivisuutta, kateus?.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Feikkipositiivisia tiedän montakin. Jännä että itse olen realisti mutta minua on pidetty positiivisena?
Positiivisuus on mielestäni realismia; ei mitään hilipatihippan kivafiilis -juttuja, vaan sen kun sanoo suoraan että nyt vituttaa, antaa vituttaa, mutta vituttaa aikansa, kunnes kyllästyy siihen vitutukseen. Laittaa asiat mittasuhteisiin ja ei ota kaikkea niin vakavasti. Osaa lukea tilanteita ja ottaa vastuuta tunnelman luomisessa eri kanssakäymisissä. Ja on hyvä huumorintaju.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin olen masentunut mutta positiivinen. Tähän on varmasti vaikuttanyt hyvä terapeutti. Osaan iloita pienistä asioista, mutta toisaalta en uskalla edes haaveilla isoista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On helppoa olla positiivinen kun elämä on ollut sellaista
Minä olen positiivinen. Olen kuitenkin kokemut narsistisen avioliiton, hyvin vaikean avioeron, 8 vuoden henkisen väkivallan eron jälkeen, lapsen psyykkisen sairastumisen, hänen itsemurhayrityksensä jossa oli 50-50 selviytymismahdollisuudet, tosin hän vain vammautui….
Olen silti positiivinen. Koska kyse on valinnasta. VALITSEN olla kiitollinen siitä, mitä minulla nyt on.
Eihän se että luettelee vain elämän negatiiviset asiat kerro elämästä vielä oikein mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä nuo taitaa enempi balanssissa olla. Ei mitenkään yltiö positiivisia. Mutta ei negatiivisiakaan.
Miksi sitä pitäis olla kokoajan positiivinen edes? Luulis että balanssissa olo riittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tunnen yhden pakkopositiivisen. Oho, isä kuoli, mutta ei se mitään elämä on ihanaa. Välillä voisi pysähtyä eikä vain hymyillä hampaat irvessä.
Läheisen kuollessa voi olla helpompaa tehdä ihan tavallisia asioita. Ainakin itselleni se oli tosi tärkeää, että kaikki oli mahdollisimman tavallista, kävin koulussa ja harrastuksissa ja näin kavereita. Se helpotti omaa oloa ja sai aikaan sellaisen tunteen, että elämässä on vielä tuttuja ja turvallisia juttuja,
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On helppoa olla positiivinen kun elämä on ollut sellaista
Minä olen positiivinen. Olen kuitenkin kokemut narsistisen avioliiton, hyvin vaikean avioeron, 8 vuoden henkisen väkivallan eron jälkeen, lapsen psyykkisen sairastumisen, hänen itsemurhayrityksensä jossa oli 50-50 selviytymismahdollisuudet, tosin hän vain vammautui….
Olen silti positiivinen. Koska kyse on valinnasta. VALITSEN olla kiitollinen siitä, mitä minulla nyt on.
Ei kai tämä mikään kilpailu ole
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On helppoa olla positiivinen kun elämä on ollut sellaista
Minä olen positiivinen. Olen kuitenkin kokemut narsistisen avioliiton, hyvin vaikean avioeron, 8 vuoden henkisen väkivallan eron jälkeen, lapsen psyykkisen sairastumisen, hänen itsemurhayrityksensä jossa oli 50-50 selviytymismahdollisuudet, tosin hän vain vammautui….
Olen silti positiivinen. Koska kyse on valinnasta. VALITSEN olla kiitollinen siitä, mitä minulla nyt on.Ei kai tämä mikään kilpailu ole
Typerys. Pää kii. Odota ja kattele elä elämääs. Tulee kohdallesi kuka tietää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On helppoa olla positiivinen kun elämä on ollut sellaista
Minä olen positiivinen. Olen kuitenkin kokemut narsistisen avioliiton, hyvin vaikean avioeron, 8 vuoden henkisen väkivallan eron jälkeen, lapsen psyykkisen sairastumisen, hänen itsemurhayrityksensä jossa oli 50-50 selviytymismahdollisuudet, tosin hän vain vammautui….
Olen silti positiivinen. Koska kyse on valinnasta. VALITSEN olla kiitollinen siitä, mitä minulla nyt on.Ei kai tämä mikään kilpailu ole
Tuo kirjoitus oli vastaus väitteeseen ” On helppoa olla positiivinen kun elämä on ollut sellaista”. Ei kenenkääm ihmisen elämä on pelkkää aurinkoa. Silti on olemassa positiivisia ihmisiä.
Kyse on siitä, että näkee kaiken pienen hyvän, mitä elämässä on ja siitä, että uskoo kaiken menevän loppupeleissä hyvin.
Vierailija kirjoitti:
"Sellaista, joka puhuu enemmän myönteistä kuin negatiivista, joka on useammin kiitollinen kuin katkera."
Tunnen yhden. Hän sairastaa masennusta.
Minäkin tunnen yhden. Aivan järkyttävän positiivinen kaikesta. Pelkää käsitellä ikäviä asioita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On helppoa olla positiivinen kun elämä on ollut sellaista
Minä olen positiivinen. Olen kuitenkin kokemut narsistisen avioliiton, hyvin vaikean avioeron, 8 vuoden henkisen väkivallan eron jälkeen, lapsen psyykkisen sairastumisen, hänen itsemurhayrityksensä jossa oli 50-50 selviytymismahdollisuudet, tosin hän vain vammautui….
Olen silti positiivinen. Koska kyse on valinnasta. VALITSEN olla kiitollinen siitä, mitä minulla nyt on.Ei kai tämä mikään kilpailu ole
Typerys. Pää kii. Odota ja kattele elä elämääs. Tulee kohdallesi kuka tietää.
Ai vastoinkäymisiä? On jo tullut, mutta ei niistä selviytyminen ole ollut mikään valintakysymys. Resilienssiin on vaikuttanut esimerkiksi turvallinen lapsuus ja tukena olleet läheiset.
Alue: Aihe vapaa
En tunne. Toksisen positiivisia tunnen useita.