Onko syntyvyyttä mahdollista nostaa?

En ymmärrä, miksei Suomessa voi olla perheverotus Saksan malliin, eli että työnteosta palkittaisiin. Olen itse neuvolassa töissä, ja valitettavan usein näkee, miten tyttö aloittaa 16-vuotiaana lapsenteon ja tekee lapsia sinne 40-vuotiaaksi asti. Ei ammattia, ei töitä. Moni taas kykenevä ei tee lapsia, kun pelkäävät, että miten käy, jos tulee potkut töistä tms. Eli ne fiksuimmat ja eniten ajattelevat eivät lapsia tee, kun taas moni, jolla on sitten lapset huostassa, tekee niitä koko ajan lisää. Esim. omana asiakkaana on 38-vuotias nainen, jolla on 11 lasta. Lapsista 10 on huostassa tällä hetkellä, vauva ei vielä ole. Ja vielä ehtii tehdä monta lisää. 

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä, miksei Suomessa voi olla perheverotus Saksan malliin, eli että työnteosta palkittaisiin. Olen itse neuvolassa töissä, ja valitettavan usein näkee, miten tyttö aloittaa 16-vuotiaana lapsenteon ja tekee lapsia sinne 40-vuotiaaksi asti. Ei ammattia, ei töitä. Moni taas kykenevä ei tee lapsia, kun pelkäävät, että miten käy, jos tulee potkut töistä tms. Eli ne fiksuimmat ja eniten ajattelevat eivät lapsia tee, kun taas moni, jolla on sitten lapset huostassa, tekee niitä koko ajan lisää. Esim. omana asiakkaana on 38-vuotias nainen, jolla on 11 lasta. Lapsista 10 on huostassa tällä hetkellä, vauva ei vielä ole. Ja vielä ehtii tehdä monta lisää. 

Idiocracy elokuvassa alussa kerrotaan tämä. Tyhmät ei ajattele liikaa ja ottavat riskejä. Viisaat miettii ja analysoi liikaakin. Pitäisi saada ns täydellinen lähtökohta lapselle. Mutta ongelma on mikä se on se täydellinen lähtökohta ja paljonko siihen ihan oikeasti tarvitsee? Vs paljonko lapsen kasvattamiaeen menee oikeasti ja realistisesti kun pienentää menot mahdollisimman nolliin?

Olen M32 ja haluaisin muutaman (1-3) lapsen. Näkisin lapsettomuuteni syynä ensisijaisesti parisuhteen puutteen. Parisuhteiden puutteelle taas voi löytyä useampikin selittävä tekijä, kuten vähäinen läsnäolo yöelämässä tai sairaalloinen ylipaino.

En muuten ainakaan itse pidä syntyvyyden laskua minään hirveänä eksistentiaalisena kriisinä. En siis lähtisi ekstrapoloimaan nykyisistä syntyvyysluvuista mitään ihmisten sukupuuttoa tai vastaavaa, sillä ne voivat selvästi vaihdella paljonkin tilanteen mukaan. 

Vaikka syntyvyyden nopea lasku voi aiheuttaa joitakin yhteiskunnallisia ongelmia, niin matala syntyvyys ei ehkä sinänsä ole myöskään taloudellisesti niin hirveä asia, kuin miksi sitä joskus esitetään. Taloudellisen kehityksen kannalta olennaisinta on nähdäkseni tuottavuus, ja vaikka nuori väestö voi hetkellisesti lisätä talouskasvua, niin väestö tuskin voi pitkäjänteisesti pysyä nuorena. Kaikista nuorista tulee siis joskus vanhoja, eivätkä vauvabuumit ole ratkaisu talouden rakenteellisiin ongelmiin, vaikka ne voivat osittain peittää niitä alleen.

Yhteiskunnan perussävel pitäisi saada muutettua positiiviseksi ja tulevaisuuteen tuottavaksi. Kun se on onnistunut kurjana sota-aikana, miksei nyt kun paljon hyvää on kuitenkin perustana.

Myös perheisiin ja lapsiin suhtautuminen pitäisi saada muuttumaan. Lapset hyödyttää meitä kaikkia kun opiskelevat ja alkavat vuorostaan huolehtia työstä ja yhteiskunnasta. En tajua tätä velavouhotusta, lasten sulkemista pois juhlista, ravintoloista, lounaspaikoista, syylistämistä siitä miten me suomalaiset ylikuormitetaan maapallo. Kyllä meillä pitäisi olla sietokykyä kestää vauvan itkua, satunnaista kakan hajua, kiljuntaa ja tömistelyä, ja jos lapsi käyttäytyy huonosti, meidän pitäisi voida ja osata vanhemmille ystävällisesti sanoa että hei, mitä jos xxxxx.

Lapsiperheille pitäisi myös tarjota konkreettista apua asioihin, joihin he sitä katsovat tarvitsevansa. Jos arki ei ota sujuakseen niin topakka täti opettamaan sitä vähäksi aikaa kotiin kuten ennen oli mahdollista. Nythän voi saada vain lapsenhoitoon apua eikä sekään aina onnistu jos lapsi vierastaa.

T. 3:n äiti ja 6:n mummo

Vaikeus löytää parisuhde jossa molemmat haluavat lapsia. 

Huono ammatinvalinta ja työsopimus, teen kahta työtä. 

Näin kahden kouluikäisen lapsen isänä voin vähän raottaa elämääni täällä. Oon perus duunari kuten myös vaimo eli lasten äiti. Enemmänkin olisi voinut muksuja hommata mutta rahahommat ratkaisee, pakolliset menot plus asuntolaina matalapalkkaisena takaa sen ettei mitään suositeltua puskuria koskaan kerry. Kädestä suuhun meininkiä, onneksi ollaan vakitöissä

Edelliseen viestiini lisätäkseni ajoin siis takaa sitä, että esimerkiksi valtion ei nähdäkseni tule tehdä hirveästi mitään juuri syntyvyyden vuoksi. Eli valtio voi esimerkiksi yrittää vastata yksinäisyyteen, terveydellisiin ongelmiin, vanhempien uupumukseen yms., jonka sivutuotteena voi olla syntyvyyden parantaminen, mutta pelkkien lapsien tehtailun tukeminen sinänsä ei vaikuta välttämättä aiheelliselta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vakaat työmarkkinat ja riittävän ostovoimaiset palkat niin alkaa porukka lisääntymään. Hyvä indikaattori on minusta keskimääräiset laina-ajat. Vanhempani maksoivat talonsa pois aikanaan alle 10 vuodessa, nyt ollaan tarjottu ratkaisuksi 40 vuoden asuntolainaa. Ratkaisu olisi oikeasti 4 vuoden asuntolainat, karrikoidusti siis, mutta sanotaan tuo 10 vuotta. Jos sillä ei maksa isoa perheasuntoa, niin silloin palkoissa on nostamisen varaa. Että säästän mahdollisesti jonkun saivartelulta, niin kriteerinä on myös se, että samalla paikkakunnalla missä asunto on, on myös molempien työpaikat ja palvelut ovat lähellä.

On myös paljon liika luuloja mitä tarvitaan rahaa lasten kasvattamiseen. Halutaan loma matkat jne yms yms siihen päälle vielä. Köyhätkin tekee lapsia tänä päivänäkin. Ei niin useasti mutta tekevät kuitenkin.

Tekee toki, ei se lasten kasvattaminen sitä rahaa niin paljoa niele, vaan se millaista elämää ihmiset haluavat elää. Minun pointtini oli juurikin se että kun palkoilla on ostovoimaa niin ihmiset pystyvät elämään (ja lisääntymään). Köyhyyteen lisääntyminen vain sementoi perheen entistä lujemmin köyhyyteen, koska menot kasvaa. Ja toisena pointtina oli työmarkkinoiden vakaus. 10tonnin tulotkaan ei lämmitä jos saa miettiä että koska lähtee hommat alta ja rysähtää puoli miljoonaa asuntovelkaa niskaan.

Katson itse asiaa yksinomaan talousvinkkelistä, näihin naisviha ym asioihin en osaa ottaa kantaa, koska katson että Suomi on lopulta se sama Suomi missä naiset kuitenkin vielä 2000-luvun alussa lisääntyivät ja perusti perheitä. Mikä tässä ajassa on muuttunut on, että mediaanipalkkainenkin on nykyään käytännössä köyhä. Täytyy kuulua ylimpiin tulodesiileihin, että voi elää edes tavallisen keskiluokkaista elämää. Eli Suomessa pärjää murto-osa ihmisistä siitä, mitä ennen. Tämä heijastuu ja on heijastunut syntyvyyslukemiin.

Sanon tämän suoraan. Jos suomalaiset eivät halua lisääntyä, niin silloin turha itkeä kuinka hyvinvointiyhteiskunta romahtaa. Kaikki ne palvelut sekä elintaso johon suomalaiset ovat tottuneet tulee katoamaan pikkuhiljaa. Halusi suomalaiset sitä tai ei.

M67

Siinä pitäisi koko (toiminta)kulttuuri muuttua, että lapsia alkaisi syntyä, ei siinä raha ja lisätuet auta.

Katsoa mallia ortodoksijuutalaisista yhteisöistä länsimaassa Israelissa, siellä syntyvyys korkealla tasolla. Tai onhan Suomessakin harvoja pikkupaikkakuntia, joissa uskonnollisia yhteisöjä ja korkea syntyvyys. Niin että sieltä ne opit syntyvyyteen löytyy. 

Jos miehet homoilis enemmän 

Vierailija kirjoitti:

Katson itse asiaa yksinomaan talousvinkkelistä, näihin naisviha ym asioihin en osaa ottaa kantaa, koska katson että Suomi on lopulta se sama Suomi missä naiset kuitenkin vielä 2000-luvun alussa lisääntyivät ja perusti perheitä. Mikä tässä ajassa on muuttunut on, että mediaanipalkkainenkin on nykyään käytännössä köyhä. Täytyy kuulua ylimpiin tulodesiileihin, että voi elää edes tavallisen keskiluokkaista elämää. Eli Suomessa pärjää murto-osa ihmisistä siitä, mitä ennen. Tämä heijastuu ja on heijastunut syntyvyyslukemiin.

Olen eri mieltä. Nykyään tavanomaisen keskiluokkaiseksi mielletään järjetön luksus, jossa ihmisillä on omakotitalo, useampi auto, tuhansien arvosta viihde-elektroniikkaa, kalliit harrastukset ja lisäksi vielä varaa käydä kahdesti vuodessa ulkomailla. Sitä pidetään lasten hankkimisen edellytyksenä. Oikeasti riittäisi katto pään päälle, bussikortti, polkupyörä, halvin älypuhelin ja kirjasto. 

Vierailija kirjoitti:

Sanon tämän suoraan. Jos suomalaiset eivät halua lisääntyä, niin silloin turha itkeä kuinka hyvinvointiyhteiskunta romahtaa. Kaikki ne palvelut sekä elintaso johon suomalaiset ovat tottuneet tulee katoamaan pikkuhiljaa. Halusi suomalaiset sitä tai ei.

M67

Asia on juurikin näin. Kovia aikoja tulee olemaan edessä päin, näin minäkin ennustelen. Toki onhan se näinkin, että kovista ajoista tämä kansa on ponnistanutkin ja sellaisen valon näen tunnelin päästä että aikanaan epäonnistuneen järjestelmämme raunioista nousee jotain parempaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä, miksei Suomessa voi olla perheverotus Saksan malliin, eli että työnteosta palkittaisiin. Olen itse neuvolassa töissä, ja valitettavan usein näkee, miten tyttö aloittaa 16-vuotiaana lapsenteon ja tekee lapsia sinne 40-vuotiaaksi asti. Ei ammattia, ei töitä. Moni taas kykenevä ei tee lapsia, kun pelkäävät, että miten käy, jos tulee potkut töistä tms. Eli ne fiksuimmat ja eniten ajattelevat eivät lapsia tee, kun taas moni, jolla on sitten lapset huostassa, tekee niitä koko ajan lisää. Esim. omana asiakkaana on 38-vuotias nainen, jolla on 11 lasta. Lapsista 10 on huostassa tällä hetkellä, vauva ei vielä ole. Ja vielä ehtii tehdä monta lisää. 

Idiocracy elokuvassa alussa kerrotaan tämä. Tyhmät ei ajattele liikaa ja ottavat riskejä. Viisaat miettii ja analysoi liikaakin. Pitäisi saada ns täydellinen lähtökohta lapselle. Mutta ongelma on mikä se on se täydellinen lähtökohta ja paljonko siihen ihan oikeasti tarvitsee? Vs paljonko lapsen kasvattamiaeen menee oikeasti ja realistisesti kun pienentää menot mahdollisimman nolliin?

Vaikka kuinka olisi hyvät lähtökohdat kuten meillä oli, naimisissa, miehellä vakituinen työ nokialla ja hyväpalkkainen, säästöjä kummallakin. Kumpikaan ei käyttänyt päihteitä, terveet elämäntavat, kumpikin normaalipainoisia. Silti lapsemme syntyi vaimmautuneena, sai geeniensä kautta sukurasitteita ja vietti lasten teholla elämänsä ensimmäisen kuukauden. Siitä alkoi helvetti. Mies jäi työttmäksi kun tuli nokian yt:t. Erityislastamme ei hyväksytty kyläyhteisössä, jäin ulkopuolelle ja syrjityksi kaikesta. Toiset äidit nosti nokan pystyyn, muut äidit otettiin vakavammin kuin minut koska erityislapsi. Opettajat kuulemma koulussa ei tykänneet vilkkaasta lapsestani. Me vanhemmat rauhallisia,  mutta silti saatiin vilkas lapsi. Haukkuminen, vähättely, vanhemmuuden jatkuva arvostelu, vanhemmuus olikin täyttä helvettiä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katson itse asiaa yksinomaan talousvinkkelistä, näihin naisviha ym asioihin en osaa ottaa kantaa, koska katson että Suomi on lopulta se sama Suomi missä naiset kuitenkin vielä 2000-luvun alussa lisääntyivät ja perusti perheitä. Mikä tässä ajassa on muuttunut on, että mediaanipalkkainenkin on nykyään käytännössä köyhä. Täytyy kuulua ylimpiin tulodesiileihin, että voi elää edes tavallisen keskiluokkaista elämää. Eli Suomessa pärjää murto-osa ihmisistä siitä, mitä ennen. Tämä heijastuu ja on heijastunut syntyvyyslukemiin.

Olen eri mieltä. Nykyään tavanomaisen keskiluokkaiseksi mielletään järjetön luksus, jossa ihmisillä on omakotitalo, useampi auto, tuhansien arvosta viihde-elektroniikkaa, kalliit harrastukset ja lisäksi vielä varaa käydä kahdesti vuodessa ulkomailla. Sitä pidetään lasten hankkimisen edellytyksenä. Oikeasti riittäisi katto pään päälle, bussikortti, polkupyörä, halvin älypuhelin ja kirjasto. 

Riittäisi kelle? Kyllä Suomessa voi tuon näköistä elämää elää ja moni elääkin. Käy päivät töissä että on vara asua jonkun muun omistamassa asunnossa ja vapaa-aikana voi pyöräillä vaikka kirjastoon. Makuasioista en aio kanssasi kiistellä, mutta sanottakoon näin että jos tuo olisi riittävä elämänlaatu ihmisille, niin ei meillä olisi tällä hetkellä syntyvyysongelmia. En sano etteikö se jollekin riitä ja hyvä jos näin on. Minä pidän tärkeänä sitä että jos olet ns. vapaa kansalainen, niin omistat vähintään oman torppasi ja maan millä se seisoo. 

Huskaa miten tässä ketjussa ihmiset sanelee mikä pitäisi riittää. Ei se ihan riitä, että on vuokra-asunto ja bussikortti. Ihmiset haluaa oman talon jota sisutaa ja laittaa. Ei se tunnu hyvältä, että joutuu koko ikänsä asumaan vuokralla. Se menee väliaikaisesti, mutta ei voi olla tavoitteena, että lapsiperheelliset ei saa unelmoida jostain laadusta elämässään. Todella itsekeskeistä väittää, että riittää polkupyörä ja bussikortti. No ei todellakaan riitä. Eihän se ole mitenkään yhdenvertaista, että sitten lapsettomat saa tehdä uraa ja saa omistusasunnot ja matkustaa mutta lapsia tekevät ihmiset ei. 

Vierailija kirjoitti:

Näin kahden kouluikäisen lapsen isänä voin vähän raottaa elämääni täällä. Oon perus duunari kuten myös vaimo eli lasten äiti. Enemmänkin olisi voinut muksuja hommata mutta rahahommat ratkaisee, pakolliset menot plus asuntolaina matalapalkkaisena takaa sen ettei mitään suositeltua puskuria koskaan kerry. Kädestä suuhun meininkiä, onneksi ollaan vakitöissä

Sivutuloilla minäkin, yh, aikoinaan säästin puskurin ja lapsille pienen pesämunan. Marjametästä saa nyt paljon tuplapuskuria (rahaa ja ruokaa).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä, miksei Suomessa voi olla perheverotus Saksan malliin, eli että työnteosta palkittaisiin. Olen itse neuvolassa töissä, ja valitettavan usein näkee, miten tyttö aloittaa 16-vuotiaana lapsenteon ja tekee lapsia sinne 40-vuotiaaksi asti. Ei ammattia, ei töitä. Moni taas kykenevä ei tee lapsia, kun pelkäävät, että miten käy, jos tulee potkut töistä tms. Eli ne fiksuimmat ja eniten ajattelevat eivät lapsia tee, kun taas moni, jolla on sitten lapset huostassa, tekee niitä koko ajan lisää. Esim. omana asiakkaana on 38-vuotias nainen, jolla on 11 lasta. Lapsista 10 on huostassa tällä hetkellä, vauva ei vielä ole. Ja vielä ehtii tehdä monta lisää. 

Idiocracy elokuvassa alussa kerrotaan tämä. Tyhmät ei ajattele liikaa ja ottavat riskejä. Viisaat miettii ja analysoi liikaakin. Pitäisi saada ns täydellinen lähtökohta lapselle. Mutta ongelma on mikä se on se täydellinen lähtökohta ja paljonko siihen ihan oikeasti tarvitsee? Vs paljonko lapsen kasvattamiaeen menee oikeasti ja realistisesti kun pienentää menot mahdollisimman nolliin?

Vaikka kuinka olisi hyvät lähtökohdat kuten meillä oli, naimisissa, miehellä vakituinen työ nokialla ja hyväpalkkainen, säästöjä kummallakin. Kumpikaan ei käyttänyt päihteitä, terveet elämäntavat, kumpikin normaalipainoisia. Silti lapsemme syntyi vaimmautuneena, sai geeniensä kautta sukurasitteita ja vietti lasten teholla elämänsä ensimmäisen kuukauden. Siitä alkoi helvetti. Mies jäi työttmäksi kun tuli nokian yt:t. Erityislastamme ei hyväksytty kyläyhteisössä, jäin ulkopuolelle ja syrjityksi kaikesta. Toiset äidit nosti nokan pystyyn, muut äidit otettiin vakavammin kuin minut koska erityislapsi. Opettajat kuulemma koulussa ei tykänneet vilkkaasta lapsestani. Me vanhemmat rauhallisia,  mutta silti saatiin vilkas lapsi. Haukkuminen, vähättely, vanhemmuuden jatkuva arvostelu, vanhemmuus olikin täyttä helvettiä. 

Kyllä siinä aina riskinsä on. Mutta kaduttaako että on lapsi?

Työttömyys huippulukemissa ja puhutaan siitä, että tekoälyn ja robotisaation mukana työttömyys kipuaa ainakin 20%. Se ei kuulkaa rohkaise tekemään lapsia ja kuulostaa muutenkin myös siltä, että lasten ja nuorten osalta tuleva maailma kuulostaa aika toivottomalta paikalta. Äärikonservatiivisuus ja uskonnollisuus tulee nousemaan pienempien ikäluokkien osalta, julmasti kasvavat tuloerot luovat anarkiaa, sotia ja slummeja. Ihminen typeryydessään jää tekoälyn orjaksi ym.