Miksi kumppanin A kanssa ei haluta edetä 10 vuodessa mihinkään, mutta B kanssa ekan vuoden aikana naimisiin ja lapsi?

Ja siis kyse ei ole siitä että henkilön kumppani ei haluaisi edetä, vaan tämä henkilö itse ei halua lapsia, ei halua naimisiin. Mutta seuraavan kumppanin kanssa mieli muuttuukin yhtäkkiä

Se uusi kumppani on vastuullinen, henkisesti aikuinen ja hänen kanssaan voi olla oma itsensä, eli uusi kumppani on turvallisuuden tunnetta herättävä ja mahdollisesti turvallinen. 

Eikö tämä ole ihan luonnollista! 

Vierailija kirjoitti:

Ja siis kyse ei ole siitä että henkilön kumppani ei haluaisi edetä, vaan tämä henkilö itse ei halua lapsia, ei halua naimisiin. Mutta seuraavan kumppanin kanssa mieli muuttuukin yhtäkkiä

Ihminen ei aina tunne itseään. Ei osaa tunnistaa sitä, että suhde tuntuu väärältä, eikä ehkä tiedä, miltä tuntuu silloin kun tuntuu oikealta.

Elämä on merkillistä. Parasta, mitä voi tehdä, on opetella kuuntelemaan itseään. 

Ikäkriisi tai uuden kumppanin aiheuttama "hullaantuminen". Jos ollut tasaisessa suhteessa kauan, sit eroo ja yhtäkkiä löytyy vaikka nuorempi kumppani niin moni mies menee ihan sekaisin

otti ja löysi elämänsä rakkauven...

Ehkä kumppanin A kanssa hengaillaan vaan kun odotellaan parempaa. Sit kun parempi vaihtoehto löytyi niin sielut kohtaa B kanssa paremmi. Ehkä se on vaa nii. Oliko mies tämä joka ei halua edetä? 

Ei tuollainen nopea juttukaan hyvä ole, eihän siinä ehdi edes tuntea toista vielä

Kun on ollut saman naisen kanssa pitkään, on arki tullut suhteeseen, tuntee myös toisen hulnot puolet ja seksistä on uutuudenviehätys hävinnyt. Alkaa tuntua, että tätäkö se on loppuelämm. Kun eroaa ja tapaa uudfn, johon hullaantuu, näkee sen toisen harhaisesti täydellisenä ja tulee kiire sitouttaa se.

Oma ikäkin vaikuttaa. Tietyn ikäisenä ei ole aikaa enää odotella vuosikausia jos haluaa saada lapsia. Kaksikymppisenä taas ei ole mikään kiire lastentekoon.  

Jotkut on suhteessa vain siksi että "olisi joku" ja sukulaistädit ei ihmettelisi ja kyselisi miksi olet sinkku. Eli suhteessa ollaan ja odotellaan että joku kiinnostava osuu kohdalle, sitten hypätään heti seuraavaan.

Vierailija kirjoitti:

Oma ikäkin vaikuttaa. Tietyn ikäisenä ei ole aikaa enää odotella vuosikausia jos haluaa saada lapsia. Kaksikymppisenä taas ei ole mikään kiire lastentekoon.  

Kyllä, etenkin naisella yli 35v alkaa olemaan jo kiire jos lapsia haluaa. Yli 40v sit jo tosi kiire, ei kovin kauaa voi miettiä.

Ainakin naisilla on paljonkin kriteerejä sille kenen kanssa halutaan tehdä lapsi ja suuri osa näistä on tiedostamattomia. Biologia ohjaa etsimään jälkeläisiä ajatellen juuri sopivaa kumppania ja nyt ei ole kyse siitä että joku mies olisi jotenkin parempi kuin toinen vaan nimenomaan lisääntymisen kannalta sopivampi.

Esim. hyvin urasuuntautuneelle naiselle toista uratykkiä sopivampi kumppani saattaa ollakin vähän pehmompi ja hoivaavampi mies koska jonkunhan niistä lapsista on huolehdittava. Ja päinvastoin. Hyvin hoivaava empaattinen lapsirakas nainen saattaa haluta sitten nimenomaan sen machon uratykin kumppaniksi.

Joskus on voinut käydä niin että esim. ehkäisypillerit ovat sotkeneet naisen hormonit ja kun ne lopettaa kumppani alkaakin tuntua yhtäkkiä jotenkin epäsopivalta, kemia ei vaan jotenkin toimi. 

Nainen etsii alitajuisesti hajun perusteella kumppania jonka immuniteetijäjestelmä on riittävän erilainen kuin oma, jotta jälkeläiselle kehittyy kattava immuniteetti. Ja haju ohjaa välttämään lähisukulaisia, koska siten vältetään perinnöllisiä sairauksia ym sukurutsan aiheuttamia perinnöllisiä ongelmia.

Moni roikkuu turvallisessa parisuhteessa vaikka kumppani ei ehkä sitten kuitenkaan ole se sopivin.

Ja se suuri rakastuminen tapahtuu nimenomaan juuri silloin kun on ensin johonkin sitoutunut ja uusi suhde tuntuu mahdottomalta, on esteitä joita pitää ylittää. Ilman näitä esteitä rakastuminen ei tunnu niin suurelta vallankumoukselta. 

Uusi voi vaan olla sellainen, jonka kanssa lisääntyminen ym kiinnostaa. Ne tunteet herää siinä seurassa. Aiempi suhde on voinut olla aivan hyvä, mutta ilman selkeitä tällaisia tunteita ja biologista voimakasta yhteenkolinaa

Tiedän tällaisen tapauksen Kumppani A:n kanssa nainen oli vuosia avoliitossa, hän turhautui kotona olemiseen, lihoi ja tuli ero. En tiedä kumman aloitteesta. Nainen sinkkuvuoden aikana laidutti itsensä hoikaksi, löysi uuden miehen B, sai lapsen ja meni naimisiin. Ovat yhdessä edelleen ja lapsi jo koulussa.

On paljon hengailusuhteita joissa ollaan vaan tottumisen takia tai siksi ettei tarvi olla yksin. Sitten jos löytyykin yhtäkkiä joku todella viehättävä tapaus, niin ei siinä paljoa järkeä kuunnella kun tunteet vie niin uudella tavalla, mitä ei ole koettu koskaan ennen, ei osata kontrolloida sitä rakkauden huumaa vaan kaikki pitää saada heti.

Ihminen elää tunteilla ja vaistoilla.

Eka kumppani on sellainen harjoitusmalli, jonka avulla vaan toteutetaan villiä nuoruutta. Sitten kun 10 vuoden aikana on kasvettu ja viisastuttu, sekä eron jälkeen havahduttu, niin osataan olla aikuisempia ja parempia. Monilla sama kaari ikävä kyllä

Vierailija kirjoitti:

Ja siis kyse ei ole siitä että henkilön kumppani ei haluaisi edetä, vaan tämä henkilö itse ei halua lapsia, ei halua naimisiin. Mutta seuraavan kumppanin kanssa mieli muuttuukin yhtäkkiä

No se ensimmäinen on ollut se johon tyydytään kun ei parempaa ole löytänyt. 

Vierailija kirjoitti:

Eka kumppani on sellainen harjoitusmalli, jonka avulla vaan toteutetaan villiä nuoruutta. Sitten kun 10 vuoden aikana on kasvettu ja viisastuttu, sekä eron jälkeen havahduttu, niin osataan olla aikuisempia ja parempia. Monilla sama kaari ikävä kyllä

Tämä on kyllä väärin sitä kumppania kohtaan, joka oikeasti haluaisi olla ja suunnitella tulevaisuutta, sitten useiden vuosien jälkeen heivataan tunteettomasti pois ja exä juoksee seuraavan kanssa heti naimisiin. 

Ihminen ikääntyessään kasvaa myös henkisesti. Ajatusmaailma muuttuu, suhtautuminen asioihin muuttuu, alkaa ymmärtää asiat kokonaisuuksina. Sen kumppani A:n kanssa suhde on arkipäivästynyt, eikä se ajatusmaailmakaan enää kohtaa kuten nuorena. 

Omalla kohdallani oli kyse myös, ettei A ymmärtänyt mikä vastuu lapsessa ja perheessä on. Oli kasvanut perheensä iltatähtenä joutumatta ottamaan mistään vastuuta, kaikki oli passattu eteen valmiina. Minunkin olisi pitänyt niin tehdä.