Lue keskustelun säännöt.
Lestadiolaiset, kertokaa miksi muut uskovat eivät ole mielestänne uskovia?
13.07.2026 |
Tämä on teologinen ketju. Muut päänaukojat menkööt pois. Perustin uuden ketjun, koska pelkään että tuo yks uhkailuja sisältävä ketju ei säily kauaa.
Mutta jutellaas ystävällisesti, mutta rakentavasti. Ja mode koittakoon tajuta, että teologiset, karultakin kuulistavat linjanvedot eivät ole henkilöihin menevää ivaa. Me saatamme olla hyvissä väleissä keskenämme, vaikka veikkaisimme toistemme menevän kuumalle puolelle.
Eli kysymykseni kuuluu:
-miksi ette pidä muiden seurakuntien uudestisyntyneitä kristittyjä pelastuksen tiellä olevina? Ja älkää pliis sanoko että Jumala vain tuomitsee. Kyllä te käytännössä erottelette.
-mitkä teologiset jutut puuttuu muilta, jotka teidän mielestänne on teillä, eli olennaiset ja erottavat pelastuskysymykset?
Ja ymmärrän että jotkut teistä ajattelee vapaammin kuin muut, mutta nyt puhutaan herätysliikkeenne ydinteologiasta.
Ystävällisin mutta vakavin terveisin,
-Yhteiskristillinen
Kommentit (2255)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä raamatun kohdassa sanotaan, että parannus tulee toisen ihmisen saarnaamisen kautta?
Esim. tässä
Johanneksen evankeliumi 20:22–23:
“Tämän sanottuaan hän puhalsi heidän päälleen ja sanoi: ‘Ottakaa Pyhä Henki. Joille te annatte synnit anteeksi, niille ne ovat anteeksi annetut; joilta te kiellätte anteeksiannon, niiltä se on kielletty.’”
Ei riitä. Tuossa ei puhuta mitään niistä, joille tämä kyseinen ihmisjoukko ei ole antanut anteeksi syntejä muttei myöskään ole kieltänyt heiltä anteeksiantoa.
Mistä he ovat sitten saanert Pyhän Hengen, jos ei toiselta ihmiseltä, jolla PH jo on?
Ei kai ihminen voi toiselle ihmiselle pyhää Henkeä antaa?
Toki, täsmällistä olisi sanoa, että Jumala käyttää uskovia välikappaleinaan evankeliumin julistamisessa, mutta Pyhän Hengen antaa aina Jumala itse.
Jeesus käyttää ihmisiä välikappaleinaan, mutta ihmiset eivät ooe pakollisia.
Kaksin-tai kolminkertainen murhamies ja jengipomo Lauri "Late" Johansson tuli ERISTYSSELLISSÄ uskoon, kun hänellä oli vain Raamattu kaverinaan sellissä. Luki sieltä että joutuu helvettiin jos ei käänny, synnintunto tuli siellä yksinäisyydessä, kääntyi Jeesuksen puoleen ja tuli uskoon. Sieltä kuoriutui "pyhäkoulupoika."
Lestadiolaiset, kertokaa, oliko tämä väärä uskoontulo?
-Yhteiskristillinen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli mun miehen kanssa aamukahvilla oikein teologisten keskustelujen aamu, ennen kuin lapset heräsivät :)
Tuli mieleen teidän lestadiolaisten puhe Jeesuksen sanoista "syntien päästäminen ja päästämättä jättäminen."
Mitä se Sanan paikka tarkoittaa? Ei se tarkoita sitä, että aina on oltava uskova käpälä olkapäällä päästämässä synneistä. Jumala on Kaikkivaltias ja pystyy pelastamaan ja antamaan Pyhän Hengen vaikka Saharan autiomaassa hiekkamyrskyyn eksyneelle ja kuolemaansa odottavalle.
Vaan että antaako katuva ihminen kaiken Jumalalle, vai haluaako säilyttää sydämensä nurkkauksissa vielä jotain. Olen kuullut sielunhoitokeskusteluista, joissa Jumalan ääntä kuulevalle uskovalle on tullut mieleen kysyä katuvalta ei-uskovalta, että "jäikö sulla vielä jotain? Vai annoitko oikeasti kaiken?" Sitten se eikkari on huomannut että jahas, halusin pitää tän seksuaalisynnin vielä itselläni, ja luovuttaa senkin sitten Jumalalle.
Milloin voi anteeksisaaminen estyä? Hyvin, erittäin tavallinen synti, jota sivutaan ihan Isä Meidän -rukouksessa: anteeksiantamattomuus ja katkeruus. "...niinkuin mekin anteeksiannamme niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet." Mulle itselleni on kateus ja anteeksiantamattomuus erittäin vaikeaa, johtuen ehkä itsetuntovajeesta. Se, että pitäis alkaa siunata jotain ihmistä joka on mua painanut alas, vaikuttanut ystävyyssuhteisiin ja jopa urakehitykseen, on ihan sietämättömän vaikeaa. Mutta silloin kun olen tehnyt niin, on sellainen irtiotto, vapaus tullut sisimpääni, se ihminen ei enää hallitse mua ja annan Hänet Jumalan käsiin.
Jos ihminen uskoontulossa tai päivittäisessä elämässä päättääkin pidättää sen synnin itsellään ja jäädä katkeruuteen, "katkeruuden juuri" saastuttaa häntä vielä (tai hmm, nyt pitää etsiä tuo katkeruuden juuri-teologia että mitä se tarkoittikaan, tuo kuulosti vaan hyvin tähän sopivalta :D).
Katkeruutta sanotaan ns.taikuuden synniksi: noidat ovat usein olleet Suomessa niitä, jotka on kironneet jonkun maajussin, ja sillä on karjaa kuollut tai tullut perheeseen sairautta. Se on voinut olla myös tilaustyö naapurimaajussilta, mutta katkeruus on taustalla.
Vaikka kyllä yleensä uskoontulossa kun rukoilee vaan KAIKKI synnit anteeksi, niin se riittää, Jumala ei vaadi syntierittelyä, koska me ei aina tiedetä milloin ollaan tehty syntiä.
Mutta meidän on PAKKO antaa lähimmäiselle anteeksi, jos haluamme itse saada anteeksi.
Mutta Jeesus on voimallinen vaikuttamaan todellisen parannuksen ja pelastamaan ihmisen yksinäisyydessäkin.
-Yhteiskristillinen
Vastaan tuohon alkuun ensiksi:
Ripissä ei ole olennaista, että kaivelet itseäsi.
Vaan evankeliumi jonka uskot. Että saat uskoa synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä rauhaan, vapauteen ja iloon asti.
..
Rippi on armoetu. Jos jokin synti jää erityisesti vaivaamaan, sinulla on lahja ja etu, että saat tunnustaa sen rippi - isälle, tai - äidille ja samalla uskoa evankeliumin. Saat avun ja huojennuksen.
Ripin tarkoitus ei ole se, että kaivelemme itseämme.
Kesäseurardiossa oli tosi hyvä haastattelu ripistä.
Se varmaan löytyy arkistosta
Kyllä ja ei. Uskovan seura ei uskoontulossa ole pakollinen.
Vastaisitko mulle tuohon Late Johanssonin tarinaan? Jeesus muuttaa ko.miehen uudeksi eristyssellissä?
-Yhteiskristillinen
Uudessa testamentissa korostuu toistuvasti, että Jumala käyttää ihmisiä sanan julistajina:
Room. 10:14–17: “Kuinka he voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet?… Kuinka he voivat kuulla ilman julistajaa?… Usko tulee kuulemisesta.”
Mark. 16:15–16: “Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia… Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu.”
Matt. 28:19–20: Jeesus lähettää opetuslapset tekemään kaikki kansat hänen opetuslapsikseen opettamalla heitä.
1. Kor. 1:21: “Jumala näki hyväksi saarnauttamansa hullutuksen kautta pelastaa ne, jotka uskovat.”
1. Piet. 1:23–25: Uudestisyntyminen tapahtuu Jumalan sanan kautta, ja tämä sana on se evankeliumi, joka on teille julistettu.
Usein vedotaan siihen, että Raamatun lukeminen voi synnyttää uskon, koska Raamattu on Jumalan sanaa. Kuitenkaan Raamattu ei kuvaa yhtään tapausta, jossa joku olisi tullut uskoon yksin lukemalla ilman, että Jumalan sana olisi tullut hänelle myös julistuksen kautta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä raamatun kohdassa sanotaan, että parannus tulee toisen ihmisen saarnaamisen kautta?
Esim. tässä
Johanneksen evankeliumi 20:22–23:
“Tämän sanottuaan hän puhalsi heidän päälleen ja sanoi: ‘Ottakaa Pyhä Henki. Joille te annatte synnit anteeksi, niille ne ovat anteeksi annetut; joilta te kiellätte anteeksiannon, niiltä se on kielletty.’”
Ei riitä. Tuossa ei puhuta mitään niistä, joille tämä kyseinen ihmisjoukko ei ole antanut anteeksi syntejä muttei myöskään ole kieltänyt heiltä anteeksiantoa.
Mistä he ovat sitten saanert Pyhän Hengen, jos ei toiselta ihmiseltä, jolla PH jo on?
Jumalalta tietysti.
Jos sinä olisit oikeassa, miksei Raamatussa sanota vaikka näin:
“Tämän sanottuaan hän puhalsi heidän päälleen ja sanoi: ‘Ottakaa Pyhä Henki. Joille te annatte synnit anteeksi, niille ne ovat anteeksi annetut; kaikilta muilta anteeksianto pn kielletty.’”
Ja selvyyden vuoksi vielä, että tuo lainaus ei todellakaan ole Raamatusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehtoolliselle pitää mennä aivan uskovaisella sydämellä.
Jos ei ole sydämen uskoa, silloin ihminen nauttii ehtoolliseen omaksi tuomiokseen.
No entä jos se ihminen on uskonut sen synninpäästön siitä leipäpapin julistamasta synninpäästöstä? Uskoo siis olevansa uskossa ja menee ehtoolliselle, jonka jakaa hänelle uskossa oleva Pyhän Hengen omistava pappi. Sekö olisi hänelle tuomioksi? Ja aivan saman papin jakama ehtoollinen olisi uskossa olevalle vanhoillislestadiolaiselle uskon vahvistukseksi ja vastaisi hänen kohdallaan sitä, että hän uskoo synnit anteeksi seurapuheeseen kuuluvasta synninpäästöstä?
Näin ajattelen, että se olisi hänelle tuomioksi.
Mutta minulla on se käsitys, että varsinaisesti ehtoollisen arvo ei vähene, vaikka sen jakaisi leipäpappi.
Nyt ei ollut kyse siitä, että ehtoollisen jakaisi leipäpappi vaan että sen jakaa uskova Pyhän Hengen omaava pappi ihmiselle, joka on tunnustanut syntinsä Jumalan palveluksessa synnintunnustuksessa ja uskonut ei uskovan papin julistaman synnin päästön. Ja jos sanamuodolla ei ole synninpäästössä väliä niin miten ihmeessä ihminen ei voisi saada syntejään anteeksi siinä vaiheessa, kun hänelle uskova pappi sanoo ennen ehtoollisen nauttimista "Meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen ruumis, sinun edestäsi annettu" jne.?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli mun miehen kanssa aamukahvilla oikein teologisten keskustelujen aamu, ennen kuin lapset heräsivät :)
Tuli mieleen teidän lestadiolaisten puhe Jeesuksen sanoista "syntien päästäminen ja päästämättä jättäminen."
Mitä se Sanan paikka tarkoittaa? Ei se tarkoita sitä, että aina on oltava uskova käpälä olkapäällä päästämässä synneistä. Jumala on Kaikkivaltias ja pystyy pelastamaan ja antamaan Pyhän Hengen vaikka Saharan autiomaassa hiekkamyrskyyn eksyneelle ja kuolemaansa odottavalle.
Vaan että antaako katuva ihminen kaiken Jumalalle, vai haluaako säilyttää sydämensä nurkkauksissa vielä jotain. Olen kuullut sielunhoitokeskusteluista, joissa Jumalan ääntä kuulevalle uskovalle on tullut mieleen kysyä katuvalta ei-uskovalta, että "jäikö sulla vielä jotain? Vai annoitko oikeasti kaiken?" Sitten se eikkari on huomannut että jahas, halusin pitää tän seksuaalisynnin vielä itselläni, ja luovuttaa senkin sitten Jumalalle.
Milloin voi anteeksisaaminen estyä? Hyvin, erittäin tavallinen synti, jota sivutaan ihan Isä Meidän -rukouksessa: anteeksiantamattomuus ja katkeruus. "...niinkuin mekin anteeksiannamme niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet." Mulle itselleni on kateus ja anteeksiantamattomuus erittäin vaikeaa, johtuen ehkä itsetuntovajeesta. Se, että pitäis alkaa siunata jotain ihmistä joka on mua painanut alas, vaikuttanut ystävyyssuhteisiin ja jopa urakehitykseen, on ihan sietämättömän vaikeaa. Mutta silloin kun olen tehnyt niin, on sellainen irtiotto, vapaus tullut sisimpääni, se ihminen ei enää hallitse mua ja annan Hänet Jumalan käsiin.
Jos ihminen uskoontulossa tai päivittäisessä elämässä päättääkin pidättää sen synnin itsellään ja jäädä katkeruuteen, "katkeruuden juuri" saastuttaa häntä vielä (tai hmm, nyt pitää etsiä tuo katkeruuden juuri-teologia että mitä se tarkoittikaan, tuo kuulosti vaan hyvin tähän sopivalta :D).
Katkeruutta sanotaan ns.taikuuden synniksi: noidat ovat usein olleet Suomessa niitä, jotka on kironneet jonkun maajussin, ja sillä on karjaa kuollut tai tullut perheeseen sairautta. Se on voinut olla myös tilaustyö naapurimaajussilta, mutta katkeruus on taustalla.
Vaikka kyllä yleensä uskoontulossa kun rukoilee vaan KAIKKI synnit anteeksi, niin se riittää, Jumala ei vaadi syntierittelyä, koska me ei aina tiedetä milloin ollaan tehty syntiä.
Mutta meidän on PAKKO antaa lähimmäiselle anteeksi, jos haluamme itse saada anteeksi.
Mutta Jeesus on voimallinen vaikuttamaan todellisen parannuksen ja pelastamaan ihmisen yksinäisyydessäkin.
-Yhteiskristillinen
Vastaan tuohon alkuun ensiksi:
Ripissä ei ole olennaista, että kaivelet itseäsi.
Vaan evankeliumi jonka uskot. Että saat uskoa synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä rauhaan, vapauteen ja iloon asti.
..
Rippi on armoetu. Jos jokin synti jää erityisesti vaivaamaan, sinulla on lahja ja etu, että saat tunnustaa sen rippi - isälle, tai - äidille ja samalla uskoa evankeliumin. Saat avun ja huojennuksen.
Ripin tarkoitus ei ole se, että kaivelemme itseämme.
Kesäseurardiossa oli tosi hyvä haastattelu ripistä.
Se varmaan löytyy arkistosta
Kyllä ja ei. Uskovan seura ei uskoontulossa ole pakollinen.
Vastaisitko mulle tuohon Late Johanssonin tarinaan? Jeesus muuttaa ko.miehen uudeksi eristyssellissä?
-Yhteiskristillinen
Olen eri vl, mutta ri Raamatun mukaan yksin lukemalla voi tulla uskoon. Ellei sitten ole jo ennen sitä kuullut elävää evankeliumia julistettavan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehtoolliselle pitää mennä aivan uskovaisella sydämellä.
Jos ei ole sydämen uskoa, silloin ihminen nauttii ehtoolliseen omaksi tuomiokseen.
No entä jos se ihminen on uskonut sen synninpäästön siitä leipäpapin julistamasta synninpäästöstä? Uskoo siis olevansa uskossa ja menee ehtoolliselle, jonka jakaa hänelle uskossa oleva Pyhän Hengen omistava pappi. Sekö olisi hänelle tuomioksi? Ja aivan saman papin jakama ehtoollinen olisi uskossa olevalle vanhoillislestadiolaiselle uskon vahvistukseksi ja vastaisi hänen kohdallaan sitä, että hän uskoo synnit anteeksi seurapuheeseen kuuluvasta synninpäästöstä?
Näin ajattelen, että se olisi hänelle tuomioksi.
Mutta minulla on se käsitys, että varsinaisesti ehtoollisen arvo ei vähene, vaikka sen jakaisi leipäpappi.
Siis aivan pöhköä saivartelua.
Tämä on Uuden testamentin tavallisin kuvaus siitä, miten ihminen tulee osalliseksi Pyhästä Hengestä. Julistaja ei itse anna Henkeä, vaan Jumala antaa Hengen evankeliumin kuulemisen ja uskomisen yhteydessä.
-----
Eli tähän ei tarvita toista kestadiolaista, vaan pyhän Hengen voi saada esim kirkossa, tai kuuntelemalla radiosta evankeliumia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä raamatun kohdassa sanotaan, että parannus tulee toisen ihmisen saarnaamisen kautta?
Esim. tässä
Johanneksen evankeliumi 20:22–23:
“Tämän sanottuaan hän puhalsi heidän päälleen ja sanoi: ‘Ottakaa Pyhä Henki. Joille te annatte synnit anteeksi, niille ne ovat anteeksi annetut; joilta te kiellätte anteeksiannon, niiltä se on kielletty.’”
Ei riitä. Tuossa ei puhuta mitään niistä, joille tämä kyseinen ihmisjoukko ei ole antanut anteeksi syntejä muttei myöskään ole kieltänyt heiltä anteeksiantoa.
Mistä he ovat sitten saanert Pyhän Hengen, jos ei toiselta ihmiseltä, jolla PH jo on?
Jumalalta tietysti.
Jos sinä olisit oikeassa, miksei Raamatussa sanota vaikka näin:
“Tämän sanottuaan hän puhalsi heidän päälleen ja sanoi: ‘Ottakaa Pyhä Henki. Joille te annatte synnit anteeksi, niille ne ovat anteeksi annetut; kaikilta muilta anteeksianto pn kielletty.’”
Ja selvyyden vuoksi vielä, että tuo lainaus ei todellakaan ole Raamatusta.
Mihin siis perustat uskosi, kun Raamattu ei tunne ainuttakaan kohtaa jossa uskon lahjan ja Pyhän Hengen olisi saanut muuten kuin uskovaisen saarnaa kuulemalla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakin vanhoillislestadiolaiset uskovat, että pelastus on siellä missä saarnataan syntejä anteeksi. Kuka tahansa vanhoillislestadiolainen voi antaa toiselle ihmiselle synninpäästön, joka katsotaan oikean uskon tunnusmerkiksi.
Käytännössä muita ei pidetä oikein uskovina, koska he eivät ole saaneet syntejä anteeksi vanhoillislestadiolaisen kautta.
Millainen synninpäästökäytäntö esim. ev. lut. kirkossa muuten on?
Tunnustuskirjojen mukaan synnit saa anteeksi ainakin ehtoollisessa.
Ehtoollisessa ei saada syntejä anteeksi. Ehtoollinen otetaan vastaan uskovaisella sydämellä ja se vahvistaa uskoa. Se on muistoateria, joka yhdistää meidät aiemmin uskoneiden kanssa. Jopa liberalisoituneen ev.lut. kirkon nettisivuilla todetaan näin: ”Jeesus on itse käskenyt seuraajiaan nauttimaan leipää ja viiniä hänen muistokseen. Ehtoollinen on yhteyden, ilon ja kiitoksen ateria.” (evl.fi)
26:28 sillä tämä on minun vereni, liiton veri, joka monen edestä vuodatetaan syntien anteeksiantamiseksi. Matteus
- liiton veri, joka vuodatetaan syntien anteeksiantamiseksi - Veri vuodatetaan / vuodatettiin syntien anteeksiantamiseksi, ei ehtoollinen sitä tee.
Ehtoollinen on muistoateria Kristuksen vuodatetusta verestä , joka sovittaa syntimme.
26:28 sillä tämä on minun vereni, liiton veri, joka monen edestä vuodatetaan syntien anteeksiantamiseksi.
1.Johanneksen kirje:
1:7 Mutta jos me valkeudessa vaellamme, niinkuin hän on valkeudessa, niin meillä on yhteys keskenämme, ja Jeesuksen Kristuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä
9:14 kuinka paljoa enemmän on Kristuksen veri, hänen, joka iankaikkisen Hengen kautta uhrasi itsensä viattomana Jumalalle, puhdistava meidän omantuntomme kuolleista teoista palvelemaan elävää Jumalaa!
Matteuksen evankeliumi:
26:28 sillä tämä on minun vereni, liiton veri, joka monen edestä vuodatetaan syntien anteeksiantamiseksi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
- liiton veri, joka vuodatetaan syntien anteeksiantamiseksi - Veri vuodatetaan / vuodatettiin syntien anteeksiantamiseksi, ei ehtoollinen sitä tee.
Ehtoollinen on luterilaisen kirkon sakramentti, jossa Kristus on todellisesti läsnä leivän ja viinin kautta, ja se antaa syntien anteeksiannon, elämän ja autuuden.Muuten hyvä, mutta luterilaisen käsityksen mukaan Kristus ei ole ehtoollisessa läsnä leivän ja viinin kautta, vaan ehtoollisella jaettavs leipä ja viini on todellinen Kristuksen ruumis ja veri (samalla kun ne ovat edelleen myös todellinen leipä ja viini, toisin kuin esim. katolinen kirkko opettaa).
Nuohan ovat samoja asioita ilmaistuna kahdella eri tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on Uuden testamentin tavallisin kuvaus siitä, miten ihminen tulee osalliseksi Pyhästä Hengestä. Julistaja ei itse anna Henkeä, vaan Jumala antaa Hengen evankeliumin kuulemisen ja uskomisen yhteydessä.
-----
Eli tähän ei tarvita toista kestadiolaista, vaan pyhän Hengen voi saada esim kirkossa, tai kuuntelemalla radiosta evankeliumia.
Miten voit kuulla äänen, jos ei kerta tarvita toista ihmistä? Eikö se ääni lähde ihmisen suusta?
Ja tietysti pitää olla uskovaisen ihmisen julistus.
Ei sen ihmisen tarvitse olla siinä vieressä, voi hyvin kuulla saarnan vaikka radiosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja yritän harventaa tähän ketjuun kirjoittamista, mutta armaat lestadiolaiset sisaret:
Uskaltakaa käydä teologisesti pappejanne vastaan. Siinä ei ole edes sukupuolikaan esteenä. Ei, en ole kutsumassa teitä maallisuuteen tai mädännäiseen ekumeniaan jossa pakotetaan hyväksymään ties mitkä kirkkojen+seurakuntien väärätkin opit.
Käyttäkää järkeänne, lukekaa Raamattua avoimin sydämin. Katsokaa mitä Jeesus tekee ihmisten elämissä ympäri maailmaa.
Katsokaa, mitkä on oikeesti kadottavia syntejä ja mitkä ei. Ja mitkä on ne UT:ssa esitetyt "riittävät ydinkohdat" pelastumiseen ja uskoontuloon. Niissä ei mainita että uskoontulo ja Pyhä Henki tulee vain toisen uskovan kautta.
-Yhteiskristillinen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä raamatun kohdassa sanotaan, että parannus tulee toisen ihmisen saarnaamisen kautta?
Esim. tässä
Johanneksen evankeliumi 20:22–23:
“Tämän sanottuaan hän puhalsi heidän päälleen ja sanoi: ‘Ottakaa Pyhä Henki. Joille te annatte synnit anteeksi, niille ne ovat anteeksi annetut; joilta te kiellätte anteeksiannon, niiltä se on kielletty.’”
Ei riitä. Tuossa ei puhuta mitään niistä, joille tämä kyseinen ihmisjoukko ei ole antanut anteeksi syntejä muttei myöskään ole kieltänyt heiltä anteeksiantoa.
Mistä he ovat sitten saanert Pyhän Hengen, jos ei toiselta ihmiseltä, jolla PH jo on?
Jumalalta tietysti.
Jos sinä olisit oikeassa, miksei Raamatussa sanota vaikka näin:
“Tämän sanottuaan hän puhalsi heidän päälleen ja sanoi: ‘Ottakaa Pyhä Henki. Joille te annatte synnit anteeksi, niille ne ovat anteeksi annetut; kaikilta muilta anteeksianto pn kielletty.’”
Ja selvyyden vuoksi vielä, että tuo lainaus ei todellakaan ole Raamatusta.
Mihin siis perustat uskosi, kun Raamattu ei tunne ainuttakaan kohtaa jossa uskon lahjan ja Pyhän Hengen olisi saanut muuten kuin uskovaisen saarnaa kuulemalla?
Voiko kuuro saada syntejään anteeksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä raamatun kohdassa sanotaan, että parannus tulee toisen ihmisen saarnaamisen kautta?
Esim. tässä
Johanneksen evankeliumi 20:22–23:
“Tämän sanottuaan hän puhalsi heidän päälleen ja sanoi: ‘Ottakaa Pyhä Henki. Joille te annatte synnit anteeksi, niille ne ovat anteeksi annetut; joilta te kiellätte anteeksiannon, niiltä se on kielletty.’”
Ei riitä. Tuossa ei puhuta mitään niistä, joille tämä kyseinen ihmisjoukko ei ole antanut anteeksi syntejä muttei myöskään ole kieltänyt heiltä anteeksiantoa.
Mistä he ovat sitten saanert Pyhän Hengen, jos ei toiselta ihmiseltä, jolla PH jo on?
Jumalalta tietysti.
Jos sinä olisit oikeassa, miksei Raamatussa sanota vaikka näin:
“Tämän sanottuaan hän puhalsi heidän päälleen ja sanoi: ‘Ottakaa Pyhä Henki. Joille te annatte synnit anteeksi, niille ne ovat anteeksi annetut; kaikilta muilta anteeksianto pn kielletty.’”
Ja selvyyden vuoksi vielä, että tuo lainaus ei todellakaan ole Raamatusta.
Mihin siis perustat uskosi, kun Raamattu ei tunne ainuttakaan kohtaa jossa uskon lahjan ja Pyhän Hengen olisi saanut muuten kuin uskovaisen saarnaa kuulemalla?
Voiko kuuro saada syntejään anteeksi?
Voi toki. Heillä on oma kieli. Seuroissa tulkataan viittomakielelle.
Evankeliumit voi kuunnella vaikka äänikirjana. Ei sen lukijan tarvitse uskovainen olla.
Vierailija kirjoitti:
Ja yritän harventaa tähän ketjuun kirjoittamista, mutta armaat lestadiolaiset sisaret:
Uskaltakaa käydä teologisesti pappejanne vastaan. Siinä ei ole edes sukupuolikaan esteenä. Ei, en ole kutsumassa teitä maallisuuteen tai mädännäiseen ekumeniaan jossa pakotetaan hyväksymään ties mitkä kirkkojen+seurakuntien väärätkin opit.
Käyttäkää järkeänne, lukekaa Raamattua avoimin sydämin. Katsokaa mitä Jeesus tekee ihmisten elämissä ympäri maailmaa.
Katsokaa, mitkä on oikeesti kadottavia syntejä ja mitkä ei. Ja mitkä on ne UT:ssa esitetyt "riittävät ydinkohdat" pelastumiseen ja uskoontuloon. Niissä ei mainita että uskoontulo ja Pyhä Henki tulee vain toisen uskovan kautta.
-Yhteiskristillinen
Jään odottamaan sinulta sellaista Raamatunkohtaa, jossa uskon lahjan saa ihan ”hups vaan”, ilman että on kuullut/kuulee elävää evankeliumia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on Uuden testamentin tavallisin kuvaus siitä, miten ihminen tulee osalliseksi Pyhästä Hengestä. Julistaja ei itse anna Henkeä, vaan Jumala antaa Hengen evankeliumin kuulemisen ja uskomisen yhteydessä.
-----
Eli tähän ei tarvita toista kestadiolaista, vaan pyhän Hengen voi saada esim kirkossa, tai kuuntelemalla radiosta evankeliumia.
Miten voit kuulla äänen, jos ei kerta tarvita toista ihmistä? Eikö se ääni lähde ihmisen suusta?
Ja tietysti pitää olla uskovaisen ihmisen julistus.
Ei sen ihmisen tarvitse olla siinä vieressä, voi hyvin kuulla saarnan vaikka radiosta.
Ei sen uskovan puheen tarvitse olla siinä hetkessä.
Ihan Raamattu riittää, tai vaikka ilman Raamattuakin, monilla on riittävä tieto siitä miten pelastutaan. Tai se voi olla joku hengellinen kirja jonka luki 5 vuotta sitten ja jonka sanoma muistuu mieleen.
Olennainen asia on että Jumala puhuttelee omaa luotuansa siinä hetkessä.
Toki seurakunnan kokouksessa on elävyyttä ja voimaa enemmän, ja ns.ystävyysevankeliointi on erittäin tehokasta. Mua oli eräs kaverini johdattamassa lopulta uskontielle ja auttoi alkuun, mua kannateltiin.
Mutta Jumala voi pelastaa yksinäisyydessäkin.
-Yhteiskristillinen
Näin ajattelen, että se olisi hänelle tuomioksi.
Mutta minulla on se käsitys, että varsinaisesti ehtoollisen arvo ei vähene, vaikka sen jakaisi leipäpappi.