Lestadiolaiset, kertokaa miksi muut uskovat eivät ole mielestänne uskovia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missä raamatun kohdassa sanotaan, että parannus tulee toisen ihmisen saarnaamisen kautta? 

Esim. tässä

Johanneksen evankeliumi 20:22–23:

“Tämän sanottuaan hän puhalsi heidän päälleen ja sanoi: ‘Ottakaa Pyhä Henki. Joille te annatte synnit anteeksi, niille ne ovat anteeksi annetut; joilta te kiellätte anteeksiannon, niiltä se on kielletty.’”

Ei riitä. Tuossa ei puhuta mitään niistä, joille tämä kyseinen ihmisjoukko ei ole antanut anteeksi syntejä muttei myöskään ole kieltänyt heiltä anteeksiantoa.

Mistä he ovat sitten saanert Pyhän Hengen, jos ei toiselta ihmiseltä, jolla PH jo on?

Tuuli puhaltaa missä tahtoo. Jos Jumala on luvannut varmasti toimia jollain tietyllä tavalla, se ei tarkoita etteikö hän voisi toimia myös muilla tavoilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä te tarkoitatte syntien anteeksi saamisella? Sitäkö, että epäuskoinen saa syntinsä anteeksi ja hänestä tulee uskova vai sitä, kun uskova haluaa kuulla uudelleen vakuutettavan, että hänen syntinsä todella ovat anteeksi? 

Ja onko teidän mielestänne uskovalla anteeksiantamattomia syntejä tunnollaan aina, kun hän niitä tekee ja ei ole niitä jonkin rituaalin kautta vielä saanut anteeksi (esim. rukoilu, anteeksi pyytäminen toiselta ihmiseltä, jumalanpalveluksen synnin tunnustus ja synninpäästön kuuleminen, ehtoollinen, saarnassa kuullun yleisen syntien anteeksi julistamisen uskominen)?

Parannuksen teko epäuskosta on se, jossa tarvitaan toinen uskovainen saarnaamaan synnit anteeksi, Pyhän Hengen kautta.

Sen jälkeen uskovainen uskoo Kristuksen ansion tähden, että hänen syntinsä ovat anteeksi (koko ajan). Jeesus kuitenkin kehotti uskovaisia jatkuvasti puhdistamaan itseään anteeksiantamuksen evankeliumilla, jotta usko säilyy elävänä. Hoitamaton usko kuihtuu.

Eli synnit on kyllä anteeksi, mutta evankeliumin saarna auttaa uskomaan sen. Eli vahvistaa uskoa. -vl

Miten ehtoollinen sitten lopulta poikkeaa yleisestä saarnasta syntien anteeksiantamuksen evankeliumin uskomisesta? Jos siis on kyse ihmisestä, joka on jo uskovainen.

Uskovaisen ihmisen kohdalla se ei poikkeakaan. Sekin (ehtoollinen) vahvistaa uskoa. Mutta epäuskoinen ei saa syntejään anteeksi ehtoollisessa.

Eikö vaikka ehtoollisen jakaja olisi elävässä uskossa oleva vanhoillislestadiolainen pappi, jolla on Pyhä Henki? Onko se tarkka synninpäästön sanamuoto niin tärkeä, että ehtoollisella käytettävät sanat eivät käy? Olettaen siis, että tämä epäuskoinen tunnistaa olevansa syntinen, katuu syntejään ja haluaa uskoa ne anteeksi? 

Silloinhan se ehtoollisella olija on jo uskovainen. Hän on kuullut evankeliumin yleisessä saarnassa (esim. juuri sen papin) ja uskonut sen.

Ei se siitä sanamuodosta ole kiinni. -vl

Kertokaa samalla, miksi uskovaiset mihet lahkoon katsomatta ovat pahimpia pukkeja ikinä...?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missä raamatun kohdassa sanotaan, että parannus tulee toisen ihmisen saarnaamisen kautta? 

Esim. tässä

Johanneksen evankeliumi 20:22–23:

“Tämän sanottuaan hän puhalsi heidän päälleen ja sanoi: ‘Ottakaa Pyhä Henki. Joille te annatte synnit anteeksi, niille ne ovat anteeksi annetut; joilta te kiellätte anteeksiannon, niiltä se on kielletty.’”

Ei riitä. Tuossa ei puhuta mitään niistä, joille tämä kyseinen ihmisjoukko ei ole antanut anteeksi syntejä muttei myöskään ole kieltänyt heiltä anteeksiantoa.

Mistä he ovat sitten saanert Pyhän Hengen, jos ei toiselta ihmiseltä, jolla PH jo on?

Tuuli puhaltaa missä tahtoo. Jos Jumala on luvannut varmasti toimia jollain tietyllä tavalla, se ei tarkoita etteikö hän voisi toimia myös muilla tavoilla.

Näin varmasti on, että Jumala voi toimia miten haluaa. 
Mutta Hän on tahtonsa ilmaissut Raamatussa ja siellä kerrotaan että PH:n saa kun tekee parannuksen ja se PH siirtyy ihmiseltä ihmiselle, Jumalan voimalla. -vl

Muistutus viestijälle 1564:

Tämä on teologinen ketju. Pilkkaketjuja löydät useita muita. Mene niihin kyselemään.

Matteus 5:22

Teon vakavuus: Opetuksella osoitetaan, että ajatukset, viha ja loukkaavat sanat ovat Jumalan edessä yhtä vakavia kuin itse teko.

"Joka vihastuu on asainnut suuren neuvoston tuomion. Vihastukaa mutta älkää syntiä tehkö. Jumala vihaa."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä te tarkoitatte syntien anteeksi saamisella? Sitäkö, että epäuskoinen saa syntinsä anteeksi ja hänestä tulee uskova vai sitä, kun uskova haluaa kuulla uudelleen vakuutettavan, että hänen syntinsä todella ovat anteeksi? 

Ja onko teidän mielestänne uskovalla anteeksiantamattomia syntejä tunnollaan aina, kun hän niitä tekee ja ei ole niitä jonkin rituaalin kautta vielä saanut anteeksi (esim. rukoilu, anteeksi pyytäminen toiselta ihmiseltä, jumalanpalveluksen synnin tunnustus ja synninpäästön kuuleminen, ehtoollinen, saarnassa kuullun yleisen syntien anteeksi julistamisen uskominen)?

Parannuksen teko epäuskosta on se, jossa tarvitaan toinen uskovainen saarnaamaan synnit anteeksi, Pyhän Hengen kautta.

Sen jälkeen uskovainen uskoo Kristuksen ansion tähden, että hänen syntinsä ovat anteeksi (koko ajan). Jeesus kuitenkin kehotti uskovaisia jatkuvasti puhdistamaan itseään anteeksiantamuksen evankeliumilla, jotta usko säilyy elävänä. Hoitamaton usko kuihtuu.

Eli synnit on kyllä anteeksi, mutta evankeliumin saarna auttaa uskomaan sen. Eli vahvistaa uskoa. -vl

Miten ehtoollinen sitten lopulta poikkeaa yleisestä saarnasta syntien anteeksiantamuksen evankeliumin uskomisesta? Jos siis on kyse ihmisestä, joka on jo uskovainen.

Uskovaisen ihmisen kohdalla se ei poikkeakaan. Sekin (ehtoollinen) vahvistaa uskoa. Mutta epäuskoinen ei saa syntejään anteeksi ehtoollisessa.

Eikö vaikka ehtoollisen jakaja olisi elävässä uskossa oleva vanhoillislestadiolainen pappi, jolla on Pyhä Henki? Onko se tarkka synninpäästön sanamuoto niin tärkeä, että ehtoollisella käytettävät sanat eivät käy? Olettaen siis, että tämä epäuskoinen tunnistaa olevansa syntinen, katuu syntejään ja haluaa uskoa ne anteeksi? 

Silloinhan se ehtoollisella olija on jo uskovainen. Hän on kuullut evankeliumin yleisessä saarnassa (esim. juuri sen papin) ja uskonut sen.

Ei se siitä sanamuodosta ole kiinni. -vl

Entä, jos sen osuuden jumalanpalveluksesta tai messusta (synninpäästö ja saarna) on toimittanut joku leipäpappi, joka ei oikeasti usko? Ja Pyhän Hengen omistava vl-pappi on vain jakamassa ehtoollista.

Anteeksi, jos tämä kuulostaa saivartelulta. 

Ehtoolliselle pitää mennä aivan uskovaisella sydämellä.

Jos ei ole sydämen uskoa, silloin ihminen nauttii ehtoolliseen omaksi tuomiokseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä te tarkoitatte syntien anteeksi saamisella? Sitäkö, että epäuskoinen saa syntinsä anteeksi ja hänestä tulee uskova vai sitä, kun uskova haluaa kuulla uudelleen vakuutettavan, että hänen syntinsä todella ovat anteeksi? 

Ja onko teidän mielestänne uskovalla anteeksiantamattomia syntejä tunnollaan aina, kun hän niitä tekee ja ei ole niitä jonkin rituaalin kautta vielä saanut anteeksi (esim. rukoilu, anteeksi pyytäminen toiselta ihmiseltä, jumalanpalveluksen synnin tunnustus ja synninpäästön kuuleminen, ehtoollinen, saarnassa kuullun yleisen syntien anteeksi julistamisen uskominen)?

Parannuksen teko epäuskosta on se, jossa tarvitaan toinen uskovainen saarnaamaan synnit anteeksi, Pyhän Hengen kautta.

Sen jälkeen uskovainen uskoo Kristuksen ansion tähden, että hänen syntinsä ovat anteeksi (koko ajan). Jeesus kuitenkin kehotti uskovaisia jatkuvasti puhdistamaan itseään anteeksiantamuksen evankeliumilla, jotta usko säilyy elävänä. Hoitamaton usko kuihtuu.

Eli synnit on kyllä anteeksi, mutta evankeliumin saarna auttaa uskomaan sen. Eli vahvistaa uskoa. -vl

Miten ehtoollinen sitten lopulta poikkeaa yleisestä saarnasta syntien anteeksiantamuksen evankeliumin uskomisesta? Jos siis on kyse ihmisestä, joka on jo uskovainen.

Uskovaisen ihmisen kohdalla se ei poikkeakaan. Sekin (ehtoollinen) vahvistaa uskoa. Mutta epäuskoinen ei saa syntejään anteeksi ehtoollisessa.

Eikö vaikka ehtoollisen jakaja olisi elävässä uskossa oleva vanhoillislestadiolainen pappi, jolla on Pyhä Henki? Onko se tarkka synninpäästön sanamuoto niin tärkeä, että ehtoollisella käytettävät sanat eivät käy? Olettaen siis, että tämä epäuskoinen tunnistaa olevansa syntinen, katuu syntejään ja haluaa uskoa ne anteeksi? 

Silloinhan se ehtoollisella olija on jo uskovainen. Hän on kuullut evankeliumin yleisessä saarnassa (esim. juuri sen papin) ja uskonut sen.

Ei se siitä sanamuodosta ole kiinni. -vl

Entä, jos sen osuuden jumalanpalveluksesta tai messusta (synninpäästö ja saarna) on toimittanut joku leipäpappi, joka ei oikeasti usko? Ja Pyhän Hengen omistava vl-pappi on vain jakamassa ehtoollista.

Anteeksi, jos tämä kuulostaa saivartelulta. 

Sivusta. Synninpäästön voi julkistaa vain se ihminen jolla on Pyhä Henki.

Ns. leipäpapin syntien anteeksi antamisen julistus on vain kirjaimia ilman Pyhän Hengen voimaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missä raamatun kohdassa sanotaan, että parannus tulee toisen ihmisen saarnaamisen kautta? 

Esim. tässä

Johanneksen evankeliumi 20:22–23:

“Tämän sanottuaan hän puhalsi heidän päälleen ja sanoi: ‘Ottakaa Pyhä Henki. Joille te annatte synnit anteeksi, niille ne ovat anteeksi annetut; joilta te kiellätte anteeksiannon, niiltä se on kielletty.’”

Ei riitä. Tuossa ei puhuta mitään niistä, joille tämä kyseinen ihmisjoukko ei ole antanut anteeksi syntejä muttei myöskään ole kieltänyt heiltä anteeksiantoa.

Mistä he ovat sitten saanert Pyhän Hengen, jos ei toiselta ihmiseltä, jolla PH jo on?

Ei kai ihminen voi toiselle ihmiselle pyhää Henkeä antaa? 

Mulla oli mun miehen kanssa aamukahvilla oikein teologisten keskustelujen aamu, ennen kuin lapset heräsivät :)

Tuli mieleen teidän lestadiolaisten puhe Jeesuksen sanoista "syntien päästäminen ja päästämättä jättäminen."

Mitä se Sanan paikka tarkoittaa? Ei se tarkoita sitä, että aina on oltava uskova käpälä olkapäällä päästämässä synneistä. Jumala on Kaikkivaltias ja pystyy pelastamaan ja antamaan Pyhän Hengen vaikka Saharan autiomaassa hiekkamyrskyyn eksyneelle ja kuolemaansa odottavalle. 

Vaan että antaako katuva ihminen kaiken Jumalalle, vai haluaako säilyttää sydämensä nurkkauksissa vielä jotain. Olen kuullut sielunhoitokeskusteluista, joissa Jumalan ääntä kuulevalle uskovalle on tullut mieleen kysyä katuvalta ei-uskovalta, että "jäikö sulla vielä jotain? Vai annoitko oikeasti kaiken?" Sitten se eikkari on huomannut että jahas, halusin pitää tän seksuaalisynnin vielä itselläni, ja luovuttaa senkin sitten Jumalalle.

Milloin voi anteeksisaaminen estyä? Hyvin, erittäin tavallinen synti, jota sivutaan ihan Isä Meidän -rukouksessa: anteeksiantamattomuus ja katkeruus. "...niinkuin mekin anteeksiannamme niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet." Mulle itselleni on kateus ja anteeksiantamattomuus erittäin vaikeaa, johtuen ehkä itsetuntovajeesta. Se, että pitäis alkaa siunata jotain ihmistä joka on mua painanut alas, vaikuttanut ystävyyssuhteisiin ja jopa urakehitykseen, on ihan sietämättömän vaikeaa. Mutta silloin kun olen tehnyt niin, on sellainen irtiotto, vapaus tullut sisimpääni, se ihminen ei enää hallitse mua ja annan Hänet Jumalan käsiin. 

Jos ihminen uskoontulossa tai päivittäisessä elämässä päättääkin pidättää sen synnin itsellään ja jäädä katkeruuteen, "katkeruuden juuri" saastuttaa häntä vielä (tai hmm, nyt pitää etsiä tuo katkeruuden juuri-teologia että mitä se tarkoittikaan, tuo kuulosti vaan hyvin tähän sopivalta :D). 

Katkeruutta sanotaan ns.taikuuden synniksi: noidat ovat usein olleet Suomessa niitä, jotka on kironneet jonkun maajussin, ja sillä on karjaa kuollut tai tullut perheeseen sairautta. Se on voinut olla myös tilaustyö naapurimaajussilta, mutta katkeruus on taustalla.

Vaikka kyllä yleensä uskoontulossa kun rukoilee vaan KAIKKI synnit anteeksi, niin se riittää, Jumala ei vaadi syntierittelyä, koska me ei aina tiedetä milloin ollaan tehty syntiä. 

Mutta meidän on PAKKO antaa lähimmäiselle anteeksi, jos haluamme itse saada anteeksi. 

Mutta Jeesus on voimallinen vaikuttamaan todellisen parannuksen ja pelastamaan ihmisen yksinäisyydessäkin. 

-Yhteiskristillinen

Nyt olis pyhäkoulu :)

https://soitin.kesaseuraradio.fi/kesaseuraradio

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missä raamatun kohdassa sanotaan, että parannus tulee toisen ihmisen saarnaamisen kautta? 

Esim. tässä

Johanneksen evankeliumi 20:22–23:

“Tämän sanottuaan hän puhalsi heidän päälleen ja sanoi: ‘Ottakaa Pyhä Henki. Joille te annatte synnit anteeksi, niille ne ovat anteeksi annetut; joilta te kiellätte anteeksiannon, niiltä se on kielletty.’”

Ei riitä. Tuossa ei puhuta mitään niistä, joille tämä kyseinen ihmisjoukko ei ole antanut anteeksi syntejä muttei myöskään ole kieltänyt heiltä anteeksiantoa.

Mistä he ovat sitten saanert Pyhän Hengen, jos ei toiselta ihmiseltä, jolla PH jo on?

Ei kai ihminen voi toiselle ihmiselle pyhää Henkeä antaa? 

Toki, täsmällistä olisi sanoa, että Jumala käyttää uskovia välikappaleinaan evankeliumin julistamisessa, mutta Pyhän Hengen antaa aina Jumala itse.

Vierailija kirjoitti:

Missä raamatun kohdassa sanotaan, että parannus tulee toisen ihmisen saarnaamisen kautta? 

Tässä: Johanneksen evankeliumi 20:23

Jeesus sanoo:

"Joiden synnit te anteeksi annatte, niille ne ovat anteeksi annetut; joiden synnit te pidätätte, niille ne ovat pidätetyt "

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missä raamatun kohdassa sanotaan, että parannus tulee toisen ihmisen saarnaamisen kautta? 

Esim. tässä

Johanneksen evankeliumi 20:22–23:

“Tämän sanottuaan hän puhalsi heidän päälleen ja sanoi: ‘Ottakaa Pyhä Henki. Joille te annatte synnit anteeksi, niille ne ovat anteeksi annetut; joilta te kiellätte anteeksiannon, niiltä se on kielletty.’”

Ei riitä. Tuossa ei puhuta mitään niistä, joille tämä kyseinen ihmisjoukko ei ole antanut anteeksi syntejä muttei myöskään ole kieltänyt heiltä anteeksiantoa.

Mistä he ovat sitten saanert Pyhän Hengen, jos ei toiselta ihmiseltä, jolla PH jo on?

Tuuli puhaltaa missä tahtoo. Jos Jumala on luvannut varmasti toimia jollain tietyllä tavalla, se ei tarkoita etteikö hän voisi toimia myös muilla tavoilla.

Näin varmasti on, että Jumala voi toimia miten haluaa. 
Mutta Hän on tahtonsa ilmaissut Raamatussa ja siellä kerrotaan että PH:n saa kun tekee parannuksen ja se PH siirtyy ihmiseltä ihmiselle, Jumalan voimalla. -vl

Missä raamatussa sanotaan että ihminen antaa/välittää pyhän hengen?

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli mun miehen kanssa aamukahvilla oikein teologisten keskustelujen aamu, ennen kuin lapset heräsivät :)

Tuli mieleen teidän lestadiolaisten puhe Jeesuksen sanoista "syntien päästäminen ja päästämättä jättäminen."

Mitä se Sanan paikka tarkoittaa? Ei se tarkoita sitä, että aina on oltava uskova käpälä olkapäällä päästämässä synneistä. Jumala on Kaikkivaltias ja pystyy pelastamaan ja antamaan Pyhän Hengen vaikka Saharan autiomaassa hiekkamyrskyyn eksyneelle ja kuolemaansa odottavalle. 

Vaan että antaako katuva ihminen kaiken Jumalalle, vai haluaako säilyttää sydämensä nurkkauksissa vielä jotain. Olen kuullut sielunhoitokeskusteluista, joissa Jumalan ääntä kuulevalle uskovalle on tullut mieleen kysyä katuvalta ei-uskovalta, että "jäikö sulla vielä jotain? Vai annoitko oikeasti kaiken?" Sitten se eikkari on huomannut että jahas, halusin pitää tän seksuaalisynnin vielä itselläni, ja luovuttaa senkin sitten Jumalalle.

 

Milloin voi anteeksisaaminen estyä? Hyvin, erittäin tavallinen synti, jota sivutaan ihan Isä Meidän -rukouksessa: anteeksiantamattomuus ja katkeruus. "...niinkuin mekin anteeksiannamme niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet." Mulle itselleni on kateus ja anteeksiantamattomuus erittäin vaikeaa, johtuen ehkä itsetuntovajeesta. Se, että pitäis alkaa siunata jotain ihmistä joka on mua painanut alas, vaikuttanut ystävyyssuhteisiin ja jopa urakehitykseen, on ihan sietämättömän vaikeaa. Mutta silloin kun olen tehnyt niin, on sellainen irtiotto, vapaus tullut sisimpääni, se ihminen ei enää hallitse mua ja annan Hänet Jumalan käsiin. 

Jos ihminen uskoontulossa tai päivittäisessä elämässä päättääkin pidättää sen synnin itsellään ja jäädä katkeruuteen, "katkeruuden juuri" saastuttaa häntä vielä (tai hmm, nyt pitää etsiä tuo katkeruuden juuri-teologia että mitä se tarkoittikaan, tuo kuulosti vaan hyvin tähän sopivalta :D). 

Katkeruutta sanotaan ns.taikuuden synniksi: noidat ovat usein olleet Suomessa niitä, jotka on kironneet jonkun maajussin, ja sillä on karjaa kuollut tai tullut perheeseen sairautta. Se on voinut olla myös tilaustyö naapurimaajussilta, mutta katkeruus on taustalla.

 

Vaikka kyllä yleensä uskoontulossa kun rukoilee vaan KAIKKI synnit anteeksi, niin se riittää, Jumala ei vaadi syntierittelyä, koska me ei aina tiedetä milloin ollaan tehty syntiä. 

Mutta meidän on PAKKO antaa lähimmäiselle anteeksi, jos haluamme itse saada anteeksi. 

Mutta Jeesus on voimallinen vaikuttamaan todellisen parannuksen ja pelastamaan ihmisen yksinäisyydessäkin. 

 

-Yhteiskristillinen

Jatkan.

Eli nyt tullaan tähän ketjun ydinkysymyksiin, minkä takia lestadiolaiset eivät hyväksy muita. 

Heti, aivan Isä Meidän -rukouksen aamenen jälkeen Jeesus lisää: 

14 Sillä jos te annatte anteeksi ihmisille heidän rikkomuksensa, niin teidän taivaallinen Isänne myös antaa teille anteeksi;

15 mutta jos te ette anna ihmisille anteeksi, niin ei myöskään teidän Isänne anna anteeksi teidän rikkomuksianne.

Ei Jeesus sano tuossa eikä Isä Meidän-rukouksessa, että siinä on pakosti oltava uskova vieressä. 

Toinen raamatunkohta on se missä Jeesus käskee kipittämään ensin sopimaan riidat veljen kanssa, ennen kuin itse tulee Jeesuksen eteen. Ja "älkää antako auringon laskea vihanne yli, älkääkä antako perkeleelle sijaa."

Eli jos mielit olla sovinnossa Jumalan kanssa, niin ensin annat ihmisille anteeksi ja mahdollisuuksien mukaan myös teet sovinnon (jos se toinenkin on siihen valmis).

Erittäin hyvä meille aviopuolisoille :D Huomaan oikein Justiinana mäkättäväni miehelleni, sitten Jumala pistää mut pyytämään anteeksi.

-Yhteiskristillinen

Vierailija kirjoitti:

Ehtoolliselle pitää mennä aivan uskovaisella sydämellä.

Jos ei ole sydämen uskoa, silloin ihminen nauttii ehtoolliseen omaksi tuomiokseen.

No entä jos se ihminen on uskonut sen synninpäästön siitä leipäpapin julistamasta synninpäästöstä? Uskoo siis olevansa uskossa ja menee ehtoolliselle, jonka jakaa hänelle uskossa oleva Pyhän Hengen omistava pappi. Sekö olisi hänelle tuomioksi? Ja aivan saman papin jakama ehtoollinen olisi uskossa olevalle vanhoillislestadiolaiselle uskon vahvistukseksi ja vastaisi hänen kohdallaan sitä, että hän uskoo synnit anteeksi seurapuheeseen kuuluvasta synninpäästöstä? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missä raamatun kohdassa sanotaan, että parannus tulee toisen ihmisen saarnaamisen kautta? 

Esim. tässä

Johanneksen evankeliumi 20:22–23:

“Tämän sanottuaan hän puhalsi heidän päälleen ja sanoi: ‘Ottakaa Pyhä Henki. Joille te annatte synnit anteeksi, niille ne ovat anteeksi annetut; joilta te kiellätte anteeksiannon, niiltä se on kielletty.’”

Ei riitä. Tuossa ei puhuta mitään niistä, joille tämä kyseinen ihmisjoukko ei ole antanut anteeksi syntejä muttei myöskään ole kieltänyt heiltä anteeksiantoa.

Mistä he ovat sitten saanert Pyhän Hengen, jos ei toiselta ihmiseltä, jolla PH jo on?

Tuuli puhaltaa missä tahtoo. Jos Jumala on luvannut varmasti toimia jollain tietyllä tavalla, se ei tarkoita etteikö hän voisi toimia myös muilla tavoilla.

Näin varmasti on, että Jumala voi toimia miten haluaa. 
Mutta Hän on tahtonsa ilmaissut Raamatussa ja siellä kerrotaan että PH:n saa kun tekee parannuksen ja se PH siirtyy ihmiseltä ihmiselle, Jumalan voimalla. -vl

Missä raamatussa sanotaan että ihminen antaa/välittää pyhän hengen?

Tosi monessa kohdassa, voin yrittää listata. Pyhäkoulussa juuri tästä puhutaan

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli mun miehen kanssa aamukahvilla oikein teologisten keskustelujen aamu, ennen kuin lapset heräsivät :)

Tuli mieleen teidän lestadiolaisten puhe Jeesuksen sanoista "syntien päästäminen ja päästämättä jättäminen."

Mitä se Sanan paikka tarkoittaa? Ei se tarkoita sitä, että aina on oltava uskova käpälä olkapäällä päästämässä synneistä. Jumala on Kaikkivaltias ja pystyy pelastamaan ja antamaan Pyhän Hengen vaikka Saharan autiomaassa hiekkamyrskyyn eksyneelle ja kuolemaansa odottavalle. 

Vaan että antaako katuva ihminen kaiken Jumalalle, vai haluaako säilyttää sydämensä nurkkauksissa vielä jotain. Olen kuullut sielunhoitokeskusteluista, joissa Jumalan ääntä kuulevalle uskovalle on tullut mieleen kysyä katuvalta ei-uskovalta, että "jäikö sulla vielä jotain? Vai annoitko oikeasti kaiken?" Sitten se eikkari on huomannut että jahas, halusin pitää tän seksuaalisynnin vielä itselläni, ja luovuttaa senkin sitten Jumalalle.

 

Milloin voi anteeksisaaminen estyä? Hyvin, erittäin tavallinen synti, jota sivutaan ihan Isä Meidän -rukouksessa: anteeksiantamattomuus ja katkeruus. "...niinkuin mekin anteeksiannamme niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet." Mulle itselleni on kateus ja anteeksiantamattomuus erittäin vaikeaa, johtuen ehkä itsetuntovajeesta. Se, että pitäis alkaa siunata jotain ihmistä joka on mua painanut alas, vaikuttanut ystävyyssuhteisiin ja jopa urakehitykseen, on ihan sietämättömän vaikeaa. Mutta silloin kun olen tehnyt niin, on sellainen irtiotto, vapaus tullut sisimpääni, se ihminen ei enää hallitse mua ja annan Hänet Jumalan käsiin. 

Jos ihminen uskoontulossa tai päivittäisessä elämässä päättääkin pidättää sen synnin itsellään ja jäädä katkeruuteen, "katkeruuden juuri" saastuttaa häntä vielä (tai hmm, nyt pitää etsiä tuo katkeruuden juuri-teologia että mitä se tarkoittikaan, tuo kuulosti vaan hyvin tähän sopivalta :D). 

Katkeruutta sanotaan ns.taikuuden synniksi: noidat ovat usein olleet Suomessa niitä, jotka on kironneet jonkun maajussin, ja sillä on karjaa kuollut tai tullut perheeseen sairautta. Se on voinut olla myös tilaustyö naapurimaajussilta, mutta katkeruus on taustalla.

 

Vaikka kyllä yleensä uskoontulossa kun rukoilee vaan KAIKKI synnit anteeksi, niin se riittää, Jumala ei vaadi syntierittelyä, koska me ei aina tiedetä milloin ollaan tehty syntiä. 

Mutta meidän on PAKKO antaa lähimmäiselle anteeksi, jos haluamme itse saada anteeksi. 

Mutta Jeesus on voimallinen vaikuttamaan todellisen parannuksen ja pelastamaan ihmisen yksinäisyydessäkin. 

 

-Yhteiskristillinen

Vastaan tuohon alkuun ensiksi:

Ripissä ei ole olennaista, että kaivelet itseäsi.

Vaan evankeliumi jonka uskot. Että saat uskoa synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä rauhaan, vapauteen ja iloon asti.

..

Rippi on armoetu. Jos jokin synti jää erityisesti vaivaamaan, sinulla on lahja ja etu, että saat tunnustaa sen rippi - isälle, tai - äidille ja samalla uskoa evankeliumin. Saat avun ja huojennuksen.

Ripin tarkoitus ei ole se, että kaivelemme itseämme.

Kesäseurardiossa oli tosi hyvä haastattelu ripistä.

Se varmaan löytyy arkistosta 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missä raamatun kohdassa sanotaan, että parannus tulee toisen ihmisen saarnaamisen kautta? 

Esim. tässä

Johanneksen evankeliumi 20:22–23:

“Tämän sanottuaan hän puhalsi heidän päälleen ja sanoi: ‘Ottakaa Pyhä Henki. Joille te annatte synnit anteeksi, niille ne ovat anteeksi annetut; joilta te kiellätte anteeksiannon, niiltä se on kielletty.’”

Ei riitä. Tuossa ei puhuta mitään niistä, joille tämä kyseinen ihmisjoukko ei ole antanut anteeksi syntejä muttei myöskään ole kieltänyt heiltä anteeksiantoa.

Mistä he ovat sitten saanert Pyhän Hengen, jos ei toiselta ihmiseltä, jolla PH jo on?

Tuuli puhaltaa missä tahtoo. Jos Jumala on luvannut varmasti toimia jollain tietyllä tavalla, se ei tarkoita etteikö hän voisi toimia myös muilla tavoilla.

Näin varmasti on, että Jumala voi toimia miten haluaa. 
Mutta Hän on tahtonsa ilmaissut Raamatussa ja siellä kerrotaan että PH:n saa kun tekee parannuksen ja se PH siirtyy ihmiseltä ihmiselle, Jumalan voimalla. -vl

Missä raamatussa sanotaan että ihminen antaa/välittää pyhän hengen?

Tosi monessa kohdassa, voin yrittää listata. Pyhäkoulussa juuri tästä puhutaan

Näinhän se menee:
1. Uskovainen julistaa evankeliumia. (Matt. 28:19–20; Room. 10:14–17)

2. Kuulija kuulee ja uskoo. (Room. 10:17; Gal. 3:2)

3. Jumala synnyttää uudesti sanan kautta. (Jaak. 1:18; 1. Piet. 1:23)

4. Jumala antaa Pyhän Hengen uskovalle. (Apt. 2:38; Ef. 1:13; Apt. 10:44)

Tämä on Uuden testamentin tavallisin kuvaus siitä, miten ihminen tulee osalliseksi Pyhästä Hengestä. Julistaja ei itse anna Henkeä, vaan Jumala antaa Hengen evankeliumin kuulemisen ja uskomisen yhteydessä. Tämä sopii myös Jeesuksen sanoihin Joh. 7:38–39: uskova saa Pyhän Hengen (“elävän veden”), ja sen jälkeen hänestä itsestään tulee edelleen välikappale, jonka kautta elämän sana kulkee seuraaville ihmisille.