Lue keskustelun säännöt.
Lestadiolaiset, kertokaa miksi muut uskovat eivät ole mielestänne uskovia?
13.07.2026 |
Tämä on teologinen ketju. Muut päänaukojat menkööt pois. Perustin uuden ketjun, koska pelkään että tuo yks uhkailuja sisältävä ketju ei säily kauaa.
Mutta jutellaas ystävällisesti, mutta rakentavasti. Ja mode koittakoon tajuta, että teologiset, karultakin kuulistavat linjanvedot eivät ole henkilöihin menevää ivaa. Me saatamme olla hyvissä väleissä keskenämme, vaikka veikkaisimme toistemme menevän kuumalle puolelle.
Eli kysymykseni kuuluu:
-miksi ette pidä muiden seurakuntien uudestisyntyneitä kristittyjä pelastuksen tiellä olevina? Ja älkää pliis sanoko että Jumala vain tuomitsee. Kyllä te käytännössä erottelette.
-mitkä teologiset jutut puuttuu muilta, jotka teidän mielestänne on teillä, eli olennaiset ja erottavat pelastuskysymykset?
Ja ymmärrän että jotkut teistä ajattelee vapaammin kuin muut, mutta nyt puhutaan herätysliikkeenne ydinteologiasta.
Ystävällisin mutta vakavin terveisin,
-Yhteiskristillinen
Kommentit (1484)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärtääkseni vl puheissa ei juuri muistutella tai käsitellä sitä, että Jeesus piti parhaimpana vaihtoehtona naimattomuutta? Jos käsitykseni on oikea, miksi liikkeessä ei puhuta naimattomuudesta enempää? Naimattomuushan on Raamatullista jos mikä.
Ylipäänsä vähän ihmettelen, miksi keskustelu pyörii niin paljon avioliittokäsityksen ympärillä, kun voisi kiinnittää enemmän huomiota siihen, että naimattomuus on erittäin hyvä ja suositeltava tie kristitylle, eikä mikään "risti kannettavaksi".
Mihin raamatunjakeeseen viittat Jeesuksen suosiessa naimattomuutt?
Miksi naimattomuus olisi raamatullista, kun nimenomaan Jumala käski lisääntyä ja täyttää maa?
Jeesuksen mukaan on niitä, jotka taivasten valtakunnan tähden ovat ottaneet osakseen naimattomuuden. Ja perään hän suosittelee valitsemaan tämän ratkaisun, jos vain mahdollista. Eihän hän tiettävästi itsekään tuota lisääntymiskäskyä noudattanut.
Ehkä se taivasten valtakunta ei Paratiisin oloissa ennen syntiinlankeemusta vielä ollut niin tärkeä juttu?
Mainitsemasi kohdat ovat marginaalia. Siitä ei voi päätellä että Jeesus suosi naimattomuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Tää mun lause pitää ymmärtää oikein: on erittäin tärkeää saada synnit anteeksi, senhän takia Jeesus kärsi ja kuoli. Mutta älkää junnatko vain siinä."
Olen miettinyt ihan samaa! Aivan kuin lottovoittaja jäisi junnaamaan "olen voittanut lotossa!" kerran toisensa jälkeen; jopa niin, että unohtaisi miettiä, mitä haluaa rahoillaan ostaa tai mihin ne käyttää. Silloinhan vasta tuo lottovoitto saa todellisen käytännön merkityksen, kun niitä rahoja käytetään johonkin. Jumittumisessa menee lottovoitto hukkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastauksena ap:n kysymykseen sanoisin, että seurakunnassa voi olla vain yhdenlainen uskonymmärrys. Sen täytyy olla Raamatun mukainen. Siksi eri tavalla uskovien ei voi ajatella olevan tätä ”samaa joukkoa”.
”Usko on aina henkilökohtainen. Toisen uskolla ei voi päästä taivaaseen. Kaikilla elävässä uskossa olevilla on kuitenkin samanlainen usko. Tämä on mahdollista siksi, että usko on Jumalan lahja.”
https://www.paivamies.fi/neodirect/6/42/22264?t=Uskon-vastakohta-on-epa…
Ettehän te lestadiolaisetkaan ole aina samalla tavalla ajattelevia.
Mutta eri painotuksia saa olla! Esim.Korintin seurakunta oli erilainen kuin vaikka Rooman, ja varmasti tulee kulttuurisia eroja myös. Enkä puhu nyt synnillisistä ominaisuuksista, vaan esim.alueellisista eroista.
Yksi lähetystyön suurimpia virheitä on satojen vuosien ajan ollut muokata afrikkalaisista kristityistä länsimaisia. Eli Afrikassa veisattu virsiä naama surkeana ja hiihdetty jumalanpalveluksessa kuin hidastetussa filmissä - eijei, silloin runnotaan afrikkalaisen kulttuurin hyvien piirteiden, eli iloisuuden yli.
Mutta ydinopin, pelastavien kohtien tulee olla kaikkialla samat.
-Yhteiskristillinen
Minä pidän yhtä suurena virheenä sitä, että suomalaisista koitetaan tehdä afrikkalaisia tuomalla kirkkoihin gospelia yms. Ja vielä paljon suurempana virheenä pidän sitä, että virsiä ja perinteistä liturgiaa väheksytään tuolla tavalla kuin sinä. Eihän virsiä veisata naama surkeana eikä jumalanpalveluksissa hiihdetä kuin hidastetussa filmissä, vaan kirkossa on harras tunnelma.
Missäpäin Raamattua löytyy "harras tunnelma"? Siis Jumala antaa yliluonnollisen rauhan, mutta harras tunnelma ei ole ihan sama asia, vaan jotain suomalaisten vaatimusta. Harras tunnelma saattaa olla täysin psykologista, kun pappi puhuu verkkaisesti ja kukaan ei liikahdakaan. Tai on rauhallinen virsi ja kanttori polkee urkuansa.
Hmm, sitten pidät varmaan kuningas Daavidia jonain huonona esimerkkinä, hän kun karkeloi ylistystanssia kaikin voimin niin, että eukkonsakin moitti? :)
Tai ylistyspsalmit?
Siis, mun mielestä on hyvä kuunnella erilaisia hengellisiä lauluja. Gospelia, ylistystä, surumielistä ja rauhallista hengellistä musiikkia (mm.virsiä). Erilaisiin elämän tilanteisiin.
Ymmärrän, jos suomalaiseen sielunmaisemaan ei ylistys oikein sovi.
Mutta yks asia luterilaisessa kirkossa on melkein rikos: Herraa hyvää kiittäkää -virren sävel!
Siis sitä on nykyisin onneks iloisempikin versio, mutta mun lapsuudessa laulettiin sillä surumielisellä sävelelellä, kuin hautajaisissa..."Herraa hyvää kiittäkää, iloiten ylistäkää..." niin, että hyvä ettei testamenttiansa alkanut jo jokainen sorvaamaan. Ihmettelin tätäkin lapsena: sanat ja sävel ristiriidassa keskenään.
-Yhteiskristillinen
Kuvitteletko oikeasti, ettei luterilaiset osaisi ylistää Jumalaa? Ettei vaan olisi niin, että sinun käsityksesi ylistyksestä on kovin rajoittunut. Luterilaisessa virsikirjassakin on nimittäin osasto, jonka nimi on "Kiitos ja ylistys". Onko ylistysvirsien laulaminen sinusta oikeaa ylistystä vai ei?
Kyllä mä luterilaisen penkkiä oon kuluttanu ainakin 35 vuoden ajan, kunnes aloin ajautua siitä poispäin. Olen laulanut kirkossa kuorossa Pekka Simojoen messua, Jaakko Löytyn kanssa, sitten gospel-messuja.
Olen laulanut penkissä varoittavaa "Joutukaa sielut on aikamme kallis" -virttä, Siionin virsiä kuin iloista gospelia. Tunnen siis jonkun verran kirkon musiikillista "kattausta."
Pelkkä "harras tunnelma" on eri asia kuin Jumalan rauha+Paavalin kehottama järjestys seurakunnan kokoontumisissa.
Paavali kehottaa antamaan Jumalan viedä kokousta, sitä että armolahjat toimisi ja että jokainen voi spontaanisti tuoda Hengeltä saaman ilmoituksen.
Mutta se kaikki pitää tapahtua järjestyksessä ja rauhassa. Se EI tarkoita ennalta opittuja liturgioita, vaan...no, lukekaa se Paavalin kuvaus.
Tää on vaikee selittää, mutta tärkeintä ei ole musiikki, vaan miten antautuneita sen seurakunnan väki on Jeesukselle. Onko tilaisuudessa Jumalan pyhyys vai ei, oli se sitten rauhallinen tai iloisempi tilaisuus.
On kauheeta kattoa ylistävää nuorisokuoroa jotka miettii selkeesti jotain ihan muuta kuin laulunsa aihetta, tai katsella papin laahustamista kynttilän sytyttämisineen ja muotomenoineen kuin näytelmässä.
Jos Jumala ei ole läsnä niin että ilma on sakea ja sitä voisi kuin veitsellä leikata, niin kokousmenot on vaan psyykestä kumpuavia.
-Yhteiskristillinen
Arvostelet muiden uskoa omien fiilistesi mukaan. Luulet, että sinun tuntemuksesi kertovat, onko Jumala läsnä vai ei.
Sinulla jutut psyykestä taitavat kummuta.
Lisäksi rajaat ihmisiä uskosta osattomaksi ainakin yhtä tiukasti kuin lestadiolaiset.
Jos sinä et koe mitään mahtavia tunteita, jollei sinulle ole ilma sakeaa, niin silloin ei ole Jumala paikalla ja toimitus on teatteria.
Mä heitän sulle haasteen. Käy vaikka 5 kertaa hellareilla ja 5 kertaa vapiksella. Ole avoimin sydämin siellä, muista olla uskonmyönteisellä asenteella ja rukouksessa. Toki jos näet jotain häikkää, niin älä sitä omaksu.
Sen jälkeen mieti luterilaista. Puuttuuko sieltä jotain? Kyllä. Mä tunnen luterilaisuuden oikein hyvin mutta en enää palaa luterilaiseen, se ei voi täyttää enää sellaista paloa ja janoa. Jeesus on sellainen magneetti, että mitä voimakkaammin Hänen seuraansa kokee, sen enempää haluaa olla lähellään. Haaleus ja ihmisten keksimät perinteet ei enää kelpaa. Elämä muuttuu dynaamiseksi "mitä Jeesus tänään haluaa, minne Hän vie?"
Tietysti vapaissa suunnissa on omat ongelmansa. Ihmiset on rikkinäisemmistä taustoista tulleita kuin perus-luterilaiset sunnuntaikirkon kävijät. Pienissä piireissä ihmiset tuijottavat toistensa virheitä enemmän. Vapaaehtoisväkeä on vähemmän ja harvat vastuuhenkilöt uupuu. Kuten joku kirjoitti, niin saarnat saattaa olla poukkoilevia. Ja kuten Nokia Missiossa kävi, niin herätyksen tuli laantui ja tilalle jäi pumppaus ja tyhjä ylistys.
Mutta he ymmärtävät, mitä on kulkea pää Taivaallisissa. He ymmärtävät, kun puhutaan kun Jeesus koskettaa niin että Pyhä Henki "polttaa" syntitottumukset ja masennuksen pois.
-Yhteiskristillinen uskova
En ole tuo jolle heität haasteen, mutta kerron oman kokemukseni: Kävin monta monituista kertaa hellareilla parin vuoden ajan, ja muutaman kerran vapiksella ja myös Pelastusarmeijan kokouksissa.
Lopulta luterilainen meno oli parempi.
Luterilainen oppi myös, joskin ehkä siinäkin on liiaksi Lutherin omia henkilökohtaisia traumoja.
Hellareissa minuakin painostettiin mölisemään jotain kielilläpuhumista. Tarpeeksi monta kertaa kun nopeasti toistaa "kiitos Jeesus", niin alkaahan siinä mennä kieli solmuun. Rukoiltiin parantumista seurakuntaan kuuluvan pariskunnan vauvan jaloille - eipä tapahtunut.
Yhteiskristillisessä "Hengen johtamassa" kokouksessa joku ilmeisen huomionkipeä täti koko ajan tunki esille julistamaan, että "minulle tuli tämä Herran sana", ja luki sitten Raamatusta jonkin kohdan, joka ei liittynyt mihinkään. Kai niitä tulee, kun uskoo olevansa Hengen vallassa ja tökkää sormensa milloin mihinkin ja uskoo, että tämä on juuri silloin kaikille tärkeää.
Siinä, minkä pitäisi olla Hengen johtamaa, on turhan paljon ihmisten omaa psyykeä mukana.
Uskon, että Pyhä Henki voi ilmentää itseään paljon hiljaisemmin ja arkisemmin ja myös vuosisatojen myötä kiteytyneissä muotomenoissa. Eikä edes sen niin väliä, millainen se seurakunnan kokoontuminen on, kunhan ainakin joskus on tarjolla ehtoollinen ja sitä ennen synnintunnustus. Miksi seurakunnan kokoontumisen tarvitsisi olla sitä, että kokoonnutaan yhteen ja odotetaan, tapahtuisiko Pyhän Hengen vaikutuksesta jotain jännää?
Hellareillakin oli kyllä omat muotomenonsa, tietty kaava, jonka kautta kokous etenee. Tai muutama erilainen erilaisille kokouksille. Ei se minua häirinnyt.
Juu, allekirjoitan nuo sun kokemukset. Tuo on yksi vapaiden suuntien ongelma, että jos Jumala ei tunnu toimivan voimakkaasti, aletaan tuottaa niitä ilmiöitä itse. Siis tähdennän: vapaat suunnat eivät etsi tunteita, vaan voimaa. Koska Jumala toimii voimakkaammin, mitä enemmän jossain kokouksessa on voimaansa. Mutta Jumala on kuitenkin AINA suvereeni. Hän päättää, antaako mitään ja olen huomannut että kaikki tulee Häneltä yllättäen, koska Hän ei halua antaa aikataulujaan ja määräysvaltaansa ihmiselle.
Mut taitaa tutut nyt tunnistaa, mutta olen kavereille naureskellut että "mitä innokkaampi mummo tulee sun luo seuroissa, sen varmemmin sen sanoma on siitä mummosta itsestään." Kaikista luotettavimpia profetoijat on sellaiset vakavia, hiljaisia, sanovat sanoman sellaisella nöyrällä arvovallalla. He rukoilevat ja arvioivat koko ajan, onko tämä viesti Herrasta, ja kaikista parhaiten elämässäni toteutuneet profetiat on tullut heiltä.
Mutta kuten olen jauhanut, niin kokouksissa yhdistelmä parannussaarna syntejä vastaan + Pyhän Hengen voimateot on ihan paras yhdistelmä!
Jos eka puuttuu, on se imelää karismaattisuutta. Jos toka puuttuu, niin ei vuosikymmenestä toiseen tapahdu mitään ihmeellisempää. Vain perus-uskonelämää.
Eli: paras kokous olis se, jossa ois 2 pastoria: lestadiolainen täräyttäis ensin parannussaarnaa ja vapis-hellarin kautta Jumala laittais tujauksensa porukkaan niin että siinä lähtis addiktiot ja masennukset, tulis ihmeitä jne. Heheh.
-Yhteiskristiölienn
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärtääkseni vl puheissa ei juuri muistutella tai käsitellä sitä, että Jeesus piti parhaimpana vaihtoehtona naimattomuutta? Jos käsitykseni on oikea, miksi liikkeessä ei puhuta naimattomuudesta enempää? Naimattomuushan on Raamatullista jos mikä.
Ylipäänsä vähän ihmettelen, miksi keskustelu pyörii niin paljon avioliittokäsityksen ympärillä, kun voisi kiinnittää enemmän huomiota siihen, että naimattomuus on erittäin hyvä ja suositeltava tie kristitylle, eikä mikään "risti kannettavaksi".
Mihin raamatunjakeeseen viittat Jeesuksen suosiessa naimattomuutt?
Miksi naimattomuus olisi raamatullista, kun nimenomaan Jumala käski lisääntyä ja täyttää maa?
Jeesuksen mukaan on niitä, jotka taivasten valtakunnan tähden ovat ottaneet osakseen naimattomuuden. Ja perään hän suosittelee valitsemaan tämän ratkaisun, jos vain mahdollista. Eihän hän tiettävästi itsekään tuota lisääntymiskäskyä noudattanut.
Ehkä se taivasten valtakunta ei Paratiisin oloissa ennen syntiinlankeemusta vielä ollut niin tärkeä juttu?
Mainitsemasi kohdat ovat marginaalia. Siitä ei voi päätellä että Jeesus suosi naimattomuutta.
Tuo on vain sinun tulkintasi. Soisin kuitenkin pidettävän kirkkaasti esillä, että naimattomuus on myös asia, joka voi olla upea taivasten valtakunnan tähden tehty Valinta, eikä niin että se on automaattisesti jotain surkuteltavaa kohtaloa, byhyy. Siis tähdentää jo nuoresta asti, että kukin tutkiskelisi sydämessään, onko naimattomuus se hänelle sopiva valinta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ala iankaikkinen elämä vielä kuoleman jälkeen. Ihminen on silloin välitilassa.
https://rll.fi/2016/01/mihin-uskova-ihminen-menee-heti-kuoleman-jalkeen/
Eihän tuossa noin opeteta. Ei siinä sanota mitään siitä, milloin iankaikkinen elämä alkaa. Taivaasta siinä kyllä puhutaan ja siitä, milloin sinne voi päästä, mutta ei siinä samasteta taivasta ja iankaikkista elämää.
Johanneksen evankeliumin 5. luvussa sen sijaan on näin:
"Totisesti, totisesti: se, joka kuulee minun sanani ja uskoo minun lähettäjääni, on saanut ikuisen elämän. Hän ei joudu tuomittavaksi, vaan hän on jo siirtynyt kuolemasta elämään."
Me täällä maan päällä olemme hengellisesti kuolleita. Jo täällä voimme siirtyä kuolemasta ikuiseen elämään.
No, ainakin minä pidän Taivaassa oloa ja iänkaikkista elämää synonyymeina
2:4 mutta Jumala, joka on laupeudesta rikas, suuren rakkautensa tähden, jolla hän on meitä rakastanut,
2:5 on tehnyt meidät, jotka olimme kuolleet rikoksiimme, eläviksi Kristuksen kanssa - armosta te olette pelastetut -
2:6 ja yhdessä hänen kanssaan herättänyt ja yhdessä hänen kanssaan asettanut meidät taivaallisiin Kristuksessa Jeesuksessa
Kristitty on jo taivaankansalainen maanpäälläkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärtääkseni vl puheissa ei juuri muistutella tai käsitellä sitä, että Jeesus piti parhaimpana vaihtoehtona naimattomuutta? Jos käsitykseni on oikea, miksi liikkeessä ei puhuta naimattomuudesta enempää? Naimattomuushan on Raamatullista jos mikä.
Ylipäänsä vähän ihmettelen, miksi keskustelu pyörii niin paljon avioliittokäsityksen ympärillä, kun voisi kiinnittää enemmän huomiota siihen, että naimattomuus on erittäin hyvä ja suositeltava tie kristitylle, eikä mikään "risti kannettavaksi".
Mihin raamatunjakeeseen viittat Jeesuksen suosiessa naimattomuutt?
Miksi naimattomuus olisi raamatullista, kun nimenomaan Jumala käski lisääntyä ja täyttää maa?
Jeesuksen mukaan on niitä, jotka taivasten valtakunnan tähden ovat ottaneet osakseen naimattomuuden. Ja perään hän suosittelee valitsemaan tämän ratkaisun, jos vain mahdollista. Eihän hän tiettävästi itsekään tuota lisääntymiskäskyä noudattanut.
Ehkä se taivasten valtakunta ei Paratiisin oloissa ennen syntiinlankeemusta vielä ollut niin tärkeä juttu?
Mainitsemasi kohdat ovat marginaalia. Siitä ei voi päätellä että Jeesus suosi naimattomuutta.
Tuo on vain sinun tulkintasi. Soisin kuitenkin pidettävän kirkkaasti esillä, että naimattomuus on myös asia, joka voi olla upea taivasten valtakunnan tähden tehty Valinta, eikä niin että se on automaattisesti jotain surkuteltavaa kohtaloa, byhyy. Siis tähdentää jo nuoresta asti, että kukin tutkiskelisi sydämessään, onko naimattomuus se hänelle sopiva valinta.
Naimattomana eläminen on paljon vaikeampaa, jos ei ole mahdollisuutta mennä luostariin jossa voi toteuttaa kutsumustaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, olet hyvä keskustelija ja sinulla on kiinnostavia ajatuksia. Tiedän, että olet aiemmin "kokeillut" käydä vl-tilaisuuksissa ja et kokenut niitä omaksesi (kerroit jossain viestissä), mutta annahan vl-uskolle vielä mahdollisuus! Tule joskus seuroihin!
Kiitos kutsusta, mutta ette te mua sinne halua. Jos mä tulisin sinne, mä marssisin niiden johtavien patujen luo ja sanoisin että nyt lakkaatte uskovien erottelun, muutatte oppianne ja vapautatte Vauva av:lla olevat kivat mammatkin hyväksymään muiden seurakuntien tosiuskovat ja aletaan olla oikeesti yhtä :D
Mä tykkään että vain miehet saarnaa ja opettaa. Mutta jos joku mies puhuu tuubaa, niin olen kokouksen jälkeen kahden kesken käynyt miespuhujalle valittamassa, että rakas veli, nyt opetit harhaoppia. :D Uskon että "jos kivet huutaisivat, niin tärkeintä että se saarnaaja kuulee edes joskus joltakulta että suoltaa silkkaa tuubaa, vaikka sit naiselta. Ja nainen on Jumalalle arvokkaampi kuin kivi <3
-Yhteiskristillinen
Ei millään pahalla, mutta tästäkin viestistäsi huomaa, että näennäisen suvaitsevainen ("oppi on sivuseikka koska Jeesus yhdistää!") yhteiskristillisyys on todellisuudessa opillisesti hyvin ehdoton. Se kun ei voi millään suvaita sitä, että joillain kristityillä on tietyistä asioista sellainen käsitys, jonka takia he eivät voi liittyä yhteiskristilliseen kulttiin mukaan.
Todellakin. Toinen yhteiskristillisyyteen usein liittyvä ongelma on, että yhteiskristillisyyttä hehkutetaan ihan kuin siinä olisi jotain hienoa, että uskovat on hajallaan eri kirkoissa ja uskoo kuka mihinkin vääriin oppeihin. Olisi paljon parempi, jos kaikki luopuisi vääristä opeistaan, kuuluisi samaan seurakuntaan ja olisi siten todella yhtä niin kuin Jeesus kehotti.
Mutta eihän edes Suomen sisällä vl tiedä, minkälainen on meininki jossain muussa vl seurakunnassa toisella puolella maata. Kuten nyt tuo, että väitetään, ettei nykyään epäillä ihmisen uskoa tapakulttuuriasioiden perusteella. Kun edellisessä ketjussa juuri on useampikin vl sanonut, että heillä tuota tapahtuu parhaillaankin. Eli korvakoruilla voi kertoa luopuneensa uskosta tms.
En sanoisi tällaista ykseydeksi joka kuitenkin tuntuu olevan heillä vaatimus ja jotenkin ihmettelen kyllä tätä tietämättömyyttä toisten meiningistä.
Sama kuin joissain keskusteluissa sanottiin, että heidän koulussa vl menivät käytävään kun katsottiin koulutv ohjelmia ja toiset vl väittivät heidän valehtelevan kun he eivät itse marssineet käytävään vaan katsoivat ne ohjelmat.
Niin miten käytännössä toteutuisi maailmanlaajuinen samanlaisuus? Kun ei toteudu Suomenkaan sisällä.
Voi kun luopuisitte noista meikki/ korvis asioista, ne on pelastumisen rinnalla lillukanvarsia. Ihan todellakin.
Miettikää vaikka Afrikan uskovaisia, uskovat ihan samalla tavalla, mutta tavat ovat hridän yhteiskunnan ja kulttuurin muovaamia. -vl
Me luopuisimme?? Teidänhän se luopumus on tehtävä, sitäkin suuremmalla syyllä kun maailma koko ajan "pienenee" ympärillä ja kulttuurit sekoittuvat, ihmiset muuttavat maasta ja maanosasta toiseen jne.
Sitä hankalampi teidän porukkaan on ulkopuolelta tulla, mitä enemmän pitäydytte tapakulttuurisissa asioissa uskon asioiden ohella. No ehkä toivottekin sitä? Eihän esim suviksia voisi enää edes pitää, jos sinne olisi yrittämässä tunkea tyyliin puoli miljoonaa ihmistä.
Usko ei ole mikään helppo tie eihän Jeesus sellaista luvannut vaan jokaisen tulee kantaa ristinsä.
Lupasipa Matteuksen evankeliumin 11. luvun mukaan, että "Minun ikeeni on hyvä kantaa ja minun kuormani on kevyt."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärtääkseni vl puheissa ei juuri muistutella tai käsitellä sitä, että Jeesus piti parhaimpana vaihtoehtona naimattomuutta? Jos käsitykseni on oikea, miksi liikkeessä ei puhuta naimattomuudesta enempää? Naimattomuushan on Raamatullista jos mikä.
Ylipäänsä vähän ihmettelen, miksi keskustelu pyörii niin paljon avioliittokäsityksen ympärillä, kun voisi kiinnittää enemmän huomiota siihen, että naimattomuus on erittäin hyvä ja suositeltava tie kristitylle, eikä mikään "risti kannettavaksi".
Mihin raamatunjakeeseen viittat Jeesuksen suosiessa naimattomuutt?
Miksi naimattomuus olisi raamatullista, kun nimenomaan Jumala käski lisääntyä ja täyttää maa?
Jeesuksen mukaan on niitä, jotka taivasten valtakunnan tähden ovat ottaneet osakseen naimattomuuden. Ja perään hän suosittelee valitsemaan tämän ratkaisun, jos vain mahdollista. Eihän hän tiettävästi itsekään tuota lisääntymiskäskyä noudattanut.
Ehkä se taivasten valtakunta ei Paratiisin oloissa ennen syntiinlankeemusta vielä ollut niin tärkeä juttu?
Mainitsemasi kohdat ovat marginaalia. Siitä ei voi päätellä että Jeesus suosi naimattomuutta.
Tuo on vain sinun tulkintasi. Soisin kuitenkin pidettävän kirkkaasti esillä, että naimattomuus on myös asia, joka voi olla upea taivasten valtakunnan tähden tehty Valinta, eikä niin että se on automaattisesti jotain surkuteltavaa kohtaloa, byhyy. Siis tähdentää jo nuoresta asti, että kukin tutkiskelisi sydämessään, onko naimattomuus se hänelle sopiva valinta.
Naimattomana eläminen on paljon vaikeampaa, jos ei ole mahdollisuutta mennä luostariin jossa voi toteuttaa kutsumustaan.
Ehkä joo mutta Jeesuksen seuraamisessa olennaista ei ole helppous.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastauksena ap:n kysymykseen sanoisin, että seurakunnassa voi olla vain yhdenlainen uskonymmärrys. Sen täytyy olla Raamatun mukainen. Siksi eri tavalla uskovien ei voi ajatella olevan tätä ”samaa joukkoa”.
”Usko on aina henkilökohtainen. Toisen uskolla ei voi päästä taivaaseen. Kaikilla elävässä uskossa olevilla on kuitenkin samanlainen usko. Tämä on mahdollista siksi, että usko on Jumalan lahja.”
https://www.paivamies.fi/neodirect/6/42/22264?t=Uskon-vastakohta-on-epa…
Ettehän te lestadiolaisetkaan ole aina samalla tavalla ajattelevia.
Mutta eri painotuksia saa olla! Esim.Korintin seurakunta oli erilainen kuin vaikka Rooman, ja varmasti tulee kulttuurisia eroja myös. Enkä puhu nyt synnillisistä ominaisuuksista, vaan esim.alueellisista eroista.
Yksi lähetystyön suurimpia virheitä on satojen vuosien ajan ollut muokata afrikkalaisista kristityistä länsimaisia. Eli Afrikassa veisattu virsiä naama surkeana ja hiihdetty jumalanpalveluksessa kuin hidastetussa filmissä - eijei, silloin runnotaan afrikkalaisen kulttuurin hyvien piirteiden, eli iloisuuden yli.
Mutta ydinopin, pelastavien kohtien tulee olla kaikkialla samat.
-Yhteiskristillinen
Minä pidän yhtä suurena virheenä sitä, että suomalaisista koitetaan tehdä afrikkalaisia tuomalla kirkkoihin gospelia yms. Ja vielä paljon suurempana virheenä pidän sitä, että virsiä ja perinteistä liturgiaa väheksytään tuolla tavalla kuin sinä. Eihän virsiä veisata naama surkeana eikä jumalanpalveluksissa hiihdetä kuin hidastetussa filmissä, vaan kirkossa on harras tunnelma.
Missäpäin Raamattua löytyy "harras tunnelma"? Siis Jumala antaa yliluonnollisen rauhan, mutta harras tunnelma ei ole ihan sama asia, vaan jotain suomalaisten vaatimusta. Harras tunnelma saattaa olla täysin psykologista, kun pappi puhuu verkkaisesti ja kukaan ei liikahdakaan. Tai on rauhallinen virsi ja kanttori polkee urkuansa.
Hmm, sitten pidät varmaan kuningas Daavidia jonain huonona esimerkkinä, hän kun karkeloi ylistystanssia kaikin voimin niin, että eukkonsakin moitti? :)
Tai ylistyspsalmit?
Siis, mun mielestä on hyvä kuunnella erilaisia hengellisiä lauluja. Gospelia, ylistystä, surumielistä ja rauhallista hengellistä musiikkia (mm.virsiä). Erilaisiin elämän tilanteisiin.
Ymmärrän, jos suomalaiseen sielunmaisemaan ei ylistys oikein sovi.
Mutta yks asia luterilaisessa kirkossa on melkein rikos: Herraa hyvää kiittäkää -virren sävel!
Siis sitä on nykyisin onneks iloisempikin versio, mutta mun lapsuudessa laulettiin sillä surumielisellä sävelelellä, kuin hautajaisissa..."Herraa hyvää kiittäkää, iloiten ylistäkää..." niin, että hyvä ettei testamenttiansa alkanut jo jokainen sorvaamaan. Ihmettelin tätäkin lapsena: sanat ja sävel ristiriidassa keskenään.
-Yhteiskristillinen
Kuvitteletko oikeasti, ettei luterilaiset osaisi ylistää Jumalaa? Ettei vaan olisi niin, että sinun käsityksesi ylistyksestä on kovin rajoittunut. Luterilaisessa virsikirjassakin on nimittäin osasto, jonka nimi on "Kiitos ja ylistys". Onko ylistysvirsien laulaminen sinusta oikeaa ylistystä vai ei?
Kyllä mä luterilaisen penkkiä oon kuluttanu ainakin 35 vuoden ajan, kunnes aloin ajautua siitä poispäin. Olen laulanut kirkossa kuorossa Pekka Simojoen messua, Jaakko Löytyn kanssa, sitten gospel-messuja.
Olen laulanut penkissä varoittavaa "Joutukaa sielut on aikamme kallis" -virttä, Siionin virsiä kuin iloista gospelia. Tunnen siis jonkun verran kirkon musiikillista "kattausta."
Pelkkä "harras tunnelma" on eri asia kuin Jumalan rauha+Paavalin kehottama järjestys seurakunnan kokoontumisissa.
Paavali kehottaa antamaan Jumalan viedä kokousta, sitä että armolahjat toimisi ja että jokainen voi spontaanisti tuoda Hengeltä saaman ilmoituksen.
Mutta se kaikki pitää tapahtua järjestyksessä ja rauhassa. Se EI tarkoita ennalta opittuja liturgioita, vaan...no, lukekaa se Paavalin kuvaus.
Tää on vaikee selittää, mutta tärkeintä ei ole musiikki, vaan miten antautuneita sen seurakunnan väki on Jeesukselle. Onko tilaisuudessa Jumalan pyhyys vai ei, oli se sitten rauhallinen tai iloisempi tilaisuus.
On kauheeta kattoa ylistävää nuorisokuoroa jotka miettii selkeesti jotain ihan muuta kuin laulunsa aihetta, tai katsella papin laahustamista kynttilän sytyttämisineen ja muotomenoineen kuin näytelmässä.
Jos Jumala ei ole läsnä niin että ilma on sakea ja sitä voisi kuin veitsellä leikata, niin kokousmenot on vaan psyykestä kumpuavia.
-Yhteiskristillinen
Arvostelet muiden uskoa omien fiilistesi mukaan. Luulet, että sinun tuntemuksesi kertovat, onko Jumala läsnä vai ei.
Sinulla jutut psyykestä taitavat kummuta.
Lisäksi rajaat ihmisiä uskosta osattomaksi ainakin yhtä tiukasti kuin lestadiolaiset.
Jos sinä et koe mitään mahtavia tunteita, jollei sinulle ole ilma sakeaa, niin silloin ei ole Jumala paikalla ja toimitus on teatteria.
Mä heitän sulle haasteen. Käy vaikka 5 kertaa hellareilla ja 5 kertaa vapiksella. Ole avoimin sydämin siellä, muista olla uskonmyönteisellä asenteella ja rukouksessa. Toki jos näet jotain häikkää, niin älä sitä omaksu.
Sen jälkeen mieti luterilaista. Puuttuuko sieltä jotain? Kyllä. Mä tunnen luterilaisuuden oikein hyvin mutta en enää palaa luterilaiseen, se ei voi täyttää enää sellaista paloa ja janoa. Jeesus on sellainen magneetti, että mitä voimakkaammin Hänen seuraansa kokee, sen enempää haluaa olla lähellään. Haaleus ja ihmisten keksimät perinteet ei enää kelpaa. Elämä muuttuu dynaamiseksi "mitä Jeesus tänään haluaa, minne Hän vie?"
Tietysti vapaissa suunnissa on omat ongelmansa. Ihmiset on rikkinäisemmistä taustoista tulleita kuin perus-luterilaiset sunnuntaikirkon kävijät. Pienissä piireissä ihmiset tuijottavat toistensa virheitä enemmän. Vapaaehtoisväkeä on vähemmän ja harvat vastuuhenkilöt uupuu. Kuten joku kirjoitti, niin saarnat saattaa olla poukkoilevia. Ja kuten Nokia Missiossa kävi, niin herätyksen tuli laantui ja tilalle jäi pumppaus ja tyhjä ylistys.
Mutta he ymmärtävät, mitä on kulkea pää Taivaallisissa. He ymmärtävät, kun puhutaan kun Jeesus koskettaa niin että Pyhä Henki "polttaa" syntitottumukset ja masennuksen pois.
-Yhteiskristillinen uskova
En ole tuo jolle heität haasteen, mutta kerron oman kokemukseni: Kävin monta monituista kertaa hellareilla parin vuoden ajan, ja muutaman kerran vapiksella ja myös Pelastusarmeijan kokouksissa.
Lopulta luterilainen meno oli parempi.
Luterilainen oppi myös, joskin ehkä siinäkin on liiaksi Lutherin omia henkilökohtaisia traumoja.
Hellareissa minuakin painostettiin mölisemään jotain kielilläpuhumista. Tarpeeksi monta kertaa kun nopeasti toistaa "kiitos Jeesus", niin alkaahan siinä mennä kieli solmuun. Rukoiltiin parantumista seurakuntaan kuuluvan pariskunnan vauvan jaloille - eipä tapahtunut.
Yhteiskristillisessä "Hengen johtamassa" kokouksessa joku ilmeisen huomionkipeä täti koko ajan tunki esille julistamaan, että "minulle tuli tämä Herran sana", ja luki sitten Raamatusta jonkin kohdan, joka ei liittynyt mihinkään. Kai niitä tulee, kun uskoo olevansa Hengen vallassa ja tökkää sormensa milloin mihinkin ja uskoo, että tämä on juuri silloin kaikille tärkeää.
Siinä, minkä pitäisi olla Hengen johtamaa, on turhan paljon ihmisten omaa psyykeä mukana.
Uskon, että Pyhä Henki voi ilmentää itseään paljon hiljaisemmin ja arkisemmin ja myös vuosisatojen myötä kiteytyneissä muotomenoissa. Eikä edes sen niin väliä, millainen se seurakunnan kokoontuminen on, kunhan ainakin joskus on tarjolla ehtoollinen ja sitä ennen synnintunnustus. Miksi seurakunnan kokoontumisen tarvitsisi olla sitä, että kokoonnutaan yhteen ja odotetaan, tapahtuisiko Pyhän Hengen vaikutuksesta jotain jännää?
Hellareillakin oli kyllä omat muotomenonsa, tietty kaava, jonka kautta kokous etenee. Tai muutama erilainen erilaisille kokouksille. Ei se minua häirinnyt.
Juu, allekirjoitan nuo sun kokemukset. Tuo on yksi vapaiden suuntien ongelma, että jos Jumala ei tunnu toimivan voimakkaasti, aletaan tuottaa niitä ilmiöitä itse. Siis tähdennän: vapaat suunnat eivät etsi tunteita, vaan voimaa. Koska Jumala toimii voimakkaammin, mitä enemmän jossain kokouksessa on voimaansa. Mutta Jumala on kuitenkin AINA suvereeni. Hän päättää, antaako mitään ja olen huomannut että kaikki tulee Häneltä yllättäen, koska Hän ei halua antaa aikataulujaan ja määräysvaltaansa ihmiselle.
Mut taitaa tutut nyt tunnistaa, mutta olen kavereille naureskellut että "mitä innokkaampi mummo tulee sun luo seuroissa, sen varmemmin sen sanoma on siitä mummosta itsestään." Kaikista luotettavimpia profetoijat on sellaiset vakavia, hiljaisia, sanovat sanoman sellaisella nöyrällä arvovallalla. He rukoilevat ja arvioivat koko ajan, onko tämä viesti Herrasta, ja kaikista parhaiten elämässäni toteutuneet profetiat on tullut heiltä.
Mutta kuten olen jauhanut, niin kokouksissa yhdistelmä parannussaarna syntejä vastaan + Pyhän Hengen voimateot on ihan paras yhdistelmä!
Jos eka puuttuu, on se imelää karismaattisuutta. Jos toka puuttuu, niin ei vuosikymmenestä toiseen tapahdu mitään ihmeellisempää. Vain perus-uskonelämää.
Eli: paras kokous olis se, jossa ois 2 pastoria: lestadiolainen täräyttäis ensin parannussaarnaa ja vapis-hellarin kautta Jumala laittais tujauksensa porukkaan niin että siinä lähtis addiktiot ja masennukset, tulis ihmeitä jne. Heheh.
-Yhteiskristiölienn
Jatkan.
Siis karismaattisia juttuja ei ikinä saa laskea likaiseen sydämeen, vaan ensin parannuksen paikalle. Ja tää on kritiikkinä vapaille suunnille.
On karismaattisia pastoreita joilla on avioliiton ulkopuolinenn salasuhde. Tai katsovat kotona pornoa. Tai eniten on ura, maine ja uudet Mersut mielessä, ja Jeesus on ajatusmaailmassa vasta 4.tai 5.sijalla. (ura, hyvä maine ja Mersu ei itsessään ole syntiä)
Saarnansa saattavat olla mahtavia voimapuheita, mutta niistä puuttuu ns.suola eli parannuksenteko. Ja yllättäen porukka pitkästyy niissä kokouksissa! Kukaan ei voi syödä pelkästään makeaa, vaan tarvitaan suolaa.
Se kertoo siitä, ettei osattu sisällyttää ihanaan voimassa lillumiseen myös parannusta. Kumpaakaan ei saa unohtaa, parannuksentekoa eikä Pyhän Hengen=Jeesuksen voimaa.
-Yhteiskristillinen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, olet hyvä keskustelija ja sinulla on kiinnostavia ajatuksia. Tiedän, että olet aiemmin "kokeillut" käydä vl-tilaisuuksissa ja et kokenut niitä omaksesi (kerroit jossain viestissä), mutta annahan vl-uskolle vielä mahdollisuus! Tule joskus seuroihin!
Kiitos kutsusta, mutta ette te mua sinne halua. Jos mä tulisin sinne, mä marssisin niiden johtavien patujen luo ja sanoisin että nyt lakkaatte uskovien erottelun, muutatte oppianne ja vapautatte Vauva av:lla olevat kivat mammatkin hyväksymään muiden seurakuntien tosiuskovat ja aletaan olla oikeesti yhtä :D
Mä tykkään että vain miehet saarnaa ja opettaa. Mutta jos joku mies puhuu tuubaa, niin olen kokouksen jälkeen kahden kesken käynyt miespuhujalle valittamassa, että rakas veli, nyt opetit harhaoppia. :D Uskon että "jos kivet huutaisivat, niin tärkeintä että se saarnaaja kuulee edes joskus joltakulta että suoltaa silkkaa tuubaa, vaikka sit naiselta. Ja nainen on Jumalalle arvokkaampi kuin kivi <3
-Yhteiskristillinen
Ei millään pahalla, mutta tästäkin viestistäsi huomaa, että näennäisen suvaitsevainen ("oppi on sivuseikka koska Jeesus yhdistää!") yhteiskristillisyys on todellisuudessa opillisesti hyvin ehdoton. Se kun ei voi millään suvaita sitä, että joillain kristityillä on tietyistä asioista sellainen käsitys, jonka takia he eivät voi liittyä yhteiskristilliseen kulttiin mukaan.
Todellakin. Toinen yhteiskristillisyyteen usein liittyvä ongelma on, että yhteiskristillisyyttä hehkutetaan ihan kuin siinä olisi jotain hienoa, että uskovat on hajallaan eri kirkoissa ja uskoo kuka mihinkin vääriin oppeihin. Olisi paljon parempi, jos kaikki luopuisi vääristä opeistaan, kuuluisi samaan seurakuntaan ja olisi siten todella yhtä niin kuin Jeesus kehotti.
Mutta eihän edes Suomen sisällä vl tiedä, minkälainen on meininki jossain muussa vl seurakunnassa toisella puolella maata. Kuten nyt tuo, että väitetään, ettei nykyään epäillä ihmisen uskoa tapakulttuuriasioiden perusteella. Kun edellisessä ketjussa juuri on useampikin vl sanonut, että heillä tuota tapahtuu parhaillaankin. Eli korvakoruilla voi kertoa luopuneensa uskosta tms.
En sanoisi tällaista ykseydeksi joka kuitenkin tuntuu olevan heillä vaatimus ja jotenkin ihmettelen kyllä tätä tietämättömyyttä toisten meiningistä.
Sama kuin joissain keskusteluissa sanottiin, että heidän koulussa vl menivät käytävään kun katsottiin koulutv ohjelmia ja toiset vl väittivät heidän valehtelevan kun he eivät itse marssineet käytävään vaan katsoivat ne ohjelmat.
Niin miten käytännössä toteutuisi maailmanlaajuinen samanlaisuus? Kun ei toteudu Suomenkaan sisällä.
Voi kun luopuisitte noista meikki/ korvis asioista, ne on pelastumisen rinnalla lillukanvarsia. Ihan todellakin.
Miettikää vaikka Afrikan uskovaisia, uskovat ihan samalla tavalla, mutta tavat ovat hridän yhteiskunnan ja kulttuurin muovaamia. -vl
Me luopuisimme?? Teidänhän se luopumus on tehtävä, sitäkin suuremmalla syyllä kun maailma koko ajan "pienenee" ympärillä ja kulttuurit sekoittuvat, ihmiset muuttavat maasta ja maanosasta toiseen jne.
Sitä hankalampi teidän porukkaan on ulkopuolelta tulla, mitä enemmän pitäydytte tapakulttuurisissa asioissa uskon asioiden ohella. No ehkä toivottekin sitä? Eihän esim suviksia voisi enää edes pitää, jos sinne olisi yrittämässä tunkea tyyliin puoli miljoonaa ihmistä.
Usko ei ole mikään helppo tie eihän Jeesus sellaista luvannut vaan jokaisen tulee kantaa ristinsä.
Lupasipa Matteuksen evankeliumin 11. luvun mukaan, että "Minun ikeeni on hyvä kantaa ja minun kuormani on kevyt."
Niin Hänen kuormansa on eri asia kuin vl tapakulttuurin kuorma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärtääkseni vl puheissa ei juuri muistutella tai käsitellä sitä, että Jeesus piti parhaimpana vaihtoehtona naimattomuutta? Jos käsitykseni on oikea, miksi liikkeessä ei puhuta naimattomuudesta enempää? Naimattomuushan on Raamatullista jos mikä.
Ylipäänsä vähän ihmettelen, miksi keskustelu pyörii niin paljon avioliittokäsityksen ympärillä, kun voisi kiinnittää enemmän huomiota siihen, että naimattomuus on erittäin hyvä ja suositeltava tie kristitylle, eikä mikään "risti kannettavaksi".
Mihin raamatunjakeeseen viittat Jeesuksen suosiessa naimattomuutt?
Miksi naimattomuus olisi raamatullista, kun nimenomaan Jumala käski lisääntyä ja täyttää maa?
Jeesuksen mukaan on niitä, jotka taivasten valtakunnan tähden ovat ottaneet osakseen naimattomuuden. Ja perään hän suosittelee valitsemaan tämän ratkaisun, jos vain mahdollista. Eihän hän tiettävästi itsekään tuota lisääntymiskäskyä noudattanut.
Ehkä se taivasten valtakunta ei Paratiisin oloissa ennen syntiinlankeemusta vielä ollut niin tärkeä juttu?
Mainitsemasi kohdat ovat marginaalia. Siitä ei voi päätellä että Jeesus suosi naimattomuutta.
Tuo on vain sinun tulkintasi. Soisin kuitenkin pidettävän kirkkaasti esillä, että naimattomuus on myös asia, joka voi olla upea taivasten valtakunnan tähden tehty Valinta, eikä niin että se on automaattisesti jotain surkuteltavaa kohtaloa, byhyy. Siis tähdentää jo nuoresta asti, että kukin tutkiskelisi sydämessään, onko naimattomuus se hänelle sopiva valinta.
Miten voit ymmärtää että kristittyjen tulisi olla mieluummin maailmassa naimattomia????
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
JEESUS ETTÄ ON TEILLÄ KOVA OTSA !
Joo. Mikä järki on etsiä aukkokohtia toisen uskosta ja kinastella kumpi on parempi? Miksei omaan uskoon luottaminen riitä?
Lestoilla on se vanhan liiton MOSSE KOSTAMINEN . VIHA JA KOSTO JAHVEJEHOVA . SE ON VANHAA LIITTOA MIKÄ VANHENI KUN JEESUS TULI . KUN SÄ ET PYSTY ELÄÄN ANTEEKSI ANTAEN MUILLE .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, olet hyvä keskustelija ja sinulla on kiinnostavia ajatuksia. Tiedän, että olet aiemmin "kokeillut" käydä vl-tilaisuuksissa ja et kokenut niitä omaksesi (kerroit jossain viestissä), mutta annahan vl-uskolle vielä mahdollisuus! Tule joskus seuroihin!
Kiitos kutsusta, mutta ette te mua sinne halua. Jos mä tulisin sinne, mä marssisin niiden johtavien patujen luo ja sanoisin että nyt lakkaatte uskovien erottelun, muutatte oppianne ja vapautatte Vauva av:lla olevat kivat mammatkin hyväksymään muiden seurakuntien tosiuskovat ja aletaan olla oikeesti yhtä :D
Mä tykkään että vain miehet saarnaa ja opettaa. Mutta jos joku mies puhuu tuubaa, niin olen kokouksen jälkeen kahden kesken käynyt miespuhujalle valittamassa, että rakas veli, nyt opetit harhaoppia. :D Uskon että "jos kivet huutaisivat, niin tärkeintä että se saarnaaja kuulee edes joskus joltakulta että suoltaa silkkaa tuubaa, vaikka sit naiselta. Ja nainen on Jumalalle arvokkaampi kuin kivi <3
-Yhteiskristillinen
Ei millään pahalla, mutta tästäkin viestistäsi huomaa, että näennäisen suvaitsevainen ("oppi on sivuseikka koska Jeesus yhdistää!") yhteiskristillisyys on todellisuudessa opillisesti hyvin ehdoton. Se kun ei voi millään suvaita sitä, että joillain kristityillä on tietyistä asioista sellainen käsitys, jonka takia he eivät voi liittyä yhteiskristilliseen kulttiin mukaan.
Todellakin. Toinen yhteiskristillisyyteen usein liittyvä ongelma on, että yhteiskristillisyyttä hehkutetaan ihan kuin siinä olisi jotain hienoa, että uskovat on hajallaan eri kirkoissa ja uskoo kuka mihinkin vääriin oppeihin. Olisi paljon parempi, jos kaikki luopuisi vääristä opeistaan, kuuluisi samaan seurakuntaan ja olisi siten todella yhtä niin kuin Jeesus kehotti.
Mutta eihän edes Suomen sisällä vl tiedä, minkälainen on meininki jossain muussa vl seurakunnassa toisella puolella maata. Kuten nyt tuo, että väitetään, ettei nykyään epäillä ihmisen uskoa tapakulttuuriasioiden perusteella. Kun edellisessä ketjussa juuri on useampikin vl sanonut, että heillä tuota tapahtuu parhaillaankin. Eli korvakoruilla voi kertoa luopuneensa uskosta tms.
En sanoisi tällaista ykseydeksi joka kuitenkin tuntuu olevan heillä vaatimus ja jotenkin ihmettelen kyllä tätä tietämättömyyttä toisten meiningistä.
Sama kuin joissain keskusteluissa sanottiin, että heidän koulussa vl menivät käytävään kun katsottiin koulutv ohjelmia ja toiset vl väittivät heidän valehtelevan kun he eivät itse marssineet käytävään vaan katsoivat ne ohjelmat.
Niin miten käytännössä toteutuisi maailmanlaajuinen samanlaisuus? Kun ei toteudu Suomenkaan sisällä.
Voi kun luopuisitte noista meikki/ korvis asioista, ne on pelastumisen rinnalla lillukanvarsia. Ihan todellakin.
Miettikää vaikka Afrikan uskovaisia, uskovat ihan samalla tavalla, mutta tavat ovat hridän yhteiskunnan ja kulttuurin muovaamia. -vl
Me luopuisimme?? Teidänhän se luopumus on tehtävä, sitäkin suuremmalla syyllä kun maailma koko ajan "pienenee" ympärillä ja kulttuurit sekoittuvat, ihmiset muuttavat maasta ja maanosasta toiseen jne.
Sitä hankalampi teidän porukkaan on ulkopuolelta tulla, mitä enemmän pitäydytte tapakulttuurisissa asioissa uskon asioiden ohella. No ehkä toivottekin sitä? Eihän esim suviksia voisi enää edes pitää, jos sinne olisi yrittämässä tunkea tyyliin puoli miljoonaa ihmistä.
Usko ei ole mikään helppo tie eihän Jeesus sellaista luvannut vaan jokaisen tulee kantaa ristinsä.
Lupasipa Matteuksen evankeliumin 11. luvun mukaan, että "Minun ikeeni on hyvä kantaa ja minun kuormani on kevyt."
Niin Hänen kuormansa on eri asia kuin vl tapakulttuurin kuorma.
Olikohan Jeesuksella korvakorut ?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärtääkseni vl puheissa ei juuri muistutella tai käsitellä sitä, että Jeesus piti parhaimpana vaihtoehtona naimattomuutta? Jos käsitykseni on oikea, miksi liikkeessä ei puhuta naimattomuudesta enempää? Naimattomuushan on Raamatullista jos mikä.
Ylipäänsä vähän ihmettelen, miksi keskustelu pyörii niin paljon avioliittokäsityksen ympärillä, kun voisi kiinnittää enemmän huomiota siihen, että naimattomuus on erittäin hyvä ja suositeltava tie kristitylle, eikä mikään "risti kannettavaksi".
Mihin raamatunjakeeseen viittat Jeesuksen suosiessa naimattomuutt?
Miksi naimattomuus olisi raamatullista, kun nimenomaan Jumala käski lisääntyä ja täyttää maa?
Jeesuksen mukaan on niitä, jotka taivasten valtakunnan tähden ovat ottaneet osakseen naimattomuuden. Ja perään hän suosittelee valitsemaan tämän ratkaisun, jos vain mahdollista. Eihän hän tiettävästi itsekään tuota lisääntymiskäskyä noudattanut.
Ehkä se taivasten valtakunta ei Paratiisin oloissa ennen syntiinlankeemusta vielä ollut niin tärkeä juttu?
Mainitsemasi kohdat ovat marginaalia. Siitä ei voi päätellä että Jeesus suosi naimattomuutta.
Tuo on vain sinun tulkintasi. Soisin kuitenkin pidettävän kirkkaasti esillä, että naimattomuus on myös asia, joka voi olla upea taivasten valtakunnan tähden tehty Valinta, eikä niin että se on automaattisesti jotain surkuteltavaa kohtaloa, byhyy. Siis tähdentää jo nuoresta asti, että kukin tutkiskelisi sydämessään, onko naimattomuus se hänelle sopiva valinta.
Naimattomana eläminen on paljon vaikeampaa, jos ei ole mahdollisuutta mennä luostariin jossa voi toteuttaa kutsumustaan.
Joo. Kieltämttä tämän vaihtoehdon puuttuminen meiltä luterilaisilta harmittaa.
En ole avioitunut, enkä nyt ikääntyneempänä enää haluaisikaan. Joskus kuitenkin kaipaan puolisoa ihan siksi, että joku ajattelisi puolestani ja tekisi päätöksiä. En jaksa päättää kaikkea itse! Luostarissahan tuo järjestyisi: Luostarin johtaja osoittaisi minulle velvollisuudet, olisi säännöllinen elämänrytmi, tietäisin aina mihin toimeen ryhtyä. Samoin jos eläisin sääntökuntaelämää luostarin ulkopuolella. Myös toimeentulostani huolehdittaisiin, ei tarvitsisi raha-asioitakaan murehtia. Eikä olisi sitäkään murhetta, onko tukka hyvin, kun se olisi peitossa. Vaatteet olisivat aina asianmukaiset, ei tarvitsisi miettiä niitäkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärtääkseni vl puheissa ei juuri muistutella tai käsitellä sitä, että Jeesus piti parhaimpana vaihtoehtona naimattomuutta? Jos käsitykseni on oikea, miksi liikkeessä ei puhuta naimattomuudesta enempää? Naimattomuushan on Raamatullista jos mikä.
Ylipäänsä vähän ihmettelen, miksi keskustelu pyörii niin paljon avioliittokäsityksen ympärillä, kun voisi kiinnittää enemmän huomiota siihen, että naimattomuus on erittäin hyvä ja suositeltava tie kristitylle, eikä mikään "risti kannettavaksi".
Mihin raamatunjakeeseen viittat Jeesuksen suosiessa naimattomuutt?
Miksi naimattomuus olisi raamatullista, kun nimenomaan Jumala käski lisääntyä ja täyttää maa?
Jeesuksen mukaan on niitä, jotka taivasten valtakunnan tähden ovat ottaneet osakseen naimattomuuden. Ja perään hän suosittelee valitsemaan tämän ratkaisun, jos vain mahdollista. Eihän hän tiettävästi itsekään tuota lisääntymiskäskyä noudattanut.
Ehkä se taivasten valtakunta ei Paratiisin oloissa ennen syntiinlankeemusta vielä ollut niin tärkeä juttu?
Mainitsemasi kohdat ovat marginaalia. Siitä ei voi päätellä että Jeesus suosi naimattomuutta.
Tuo on vain sinun tulkintasi. Soisin kuitenkin pidettävän kirkkaasti esillä, että naimattomuus on myös asia, joka voi olla upea taivasten valtakunnan tähden tehty Valinta, eikä niin että se on automaattisesti jotain surkuteltavaa kohtaloa, byhyy. Siis tähdentää jo nuoresta asti, että kukin tutkiskelisi sydämessään, onko naimattomuus se hänelle sopiva valinta.
Naimattomana eläminen on paljon vaikeampaa, jos ei ole mahdollisuutta mennä luostariin jossa voi toteuttaa kutsumustaan.
Ehkä joo mutta Jeesuksen seuraamisessa olennaista ei ole helppous.
Jos seurasta Jeesusta joudut kuolemaan ristillä ja nousemaan kuolleista . Kokeile nyt .
Vierailija kirjoitti:
Ihminen tekee syntiä tiedostamattaankin.
Hän turmeltui läpeensä syntiinlankeemuksessa.
Me olemme täysin kelvottomat omalta puoleltamme Jumalan edessä. Vika on siinä, ettemme edes tajua miten lopullisesti turmelluimme.
Ihminen ei tule kelvolliseksi edes omilla teoillaan. Hyvät teotkin ovat kuin saastainen vaate Jumalan edessä.
Ainoa vastaus on Herran Jeesuksen Kristuksen ristinkuolema.
Ja synnit saa uskoa anteeksi uskovaisen ihmisen julistama syntien anteeksianto Jeesuksen nimessä ja veressä.
"Hän turmeltui läpeensä syntiinlankeemuksessa."
- Mä osaltani en osallistunut syntiinlankeemukseen, joten tuo ei päde kohdallani.
En ole vielä lukenut ketjua läpi, jospa joku olisi esittänyt ne synnit, joita huomaamattani ja tietämättäni muka teen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, olet hyvä keskustelija ja sinulla on kiinnostavia ajatuksia. Tiedän, että olet aiemmin "kokeillut" käydä vl-tilaisuuksissa ja et kokenut niitä omaksesi (kerroit jossain viestissä), mutta annahan vl-uskolle vielä mahdollisuus! Tule joskus seuroihin!
Kiitos kutsusta, mutta ette te mua sinne halua. Jos mä tulisin sinne, mä marssisin niiden johtavien patujen luo ja sanoisin että nyt lakkaatte uskovien erottelun, muutatte oppianne ja vapautatte Vauva av:lla olevat kivat mammatkin hyväksymään muiden seurakuntien tosiuskovat ja aletaan olla oikeesti yhtä :D
Mä tykkään että vain miehet saarnaa ja opettaa. Mutta jos joku mies puhuu tuubaa, niin olen kokouksen jälkeen kahden kesken käynyt miespuhujalle valittamassa, että rakas veli, nyt opetit harhaoppia. :D Uskon että "jos kivet huutaisivat, niin tärkeintä että se saarnaaja kuulee edes joskus joltakulta että suoltaa silkkaa tuubaa, vaikka sit naiselta. Ja nainen on Jumalalle arvokkaampi kuin kivi <3
-Yhteiskristillinen
Ei millään pahalla, mutta tästäkin viestistäsi huomaa, että näennäisen suvaitsevainen ("oppi on sivuseikka koska Jeesus yhdistää!") yhteiskristillisyys on todellisuudessa opillisesti hyvin ehdoton. Se kun ei voi millään suvaita sitä, että joillain kristityillä on tietyistä asioista sellainen käsitys, jonka takia he eivät voi liittyä yhteiskristilliseen kulttiin mukaan.
Todellakin. Toinen yhteiskristillisyyteen usein liittyvä ongelma on, että yhteiskristillisyyttä hehkutetaan ihan kuin siinä olisi jotain hienoa, että uskovat on hajallaan eri kirkoissa ja uskoo kuka mihinkin vääriin oppeihin. Olisi paljon parempi, jos kaikki luopuisi vääristä opeistaan, kuuluisi samaan seurakuntaan ja olisi siten todella yhtä niin kuin Jeesus kehotti.
Mutta eihän edes Suomen sisällä vl tiedä, minkälainen on meininki jossain muussa vl seurakunnassa toisella puolella maata. Kuten nyt tuo, että väitetään, ettei nykyään epäillä ihmisen uskoa tapakulttuuriasioiden perusteella. Kun edellisessä ketjussa juuri on useampikin vl sanonut, että heillä tuota tapahtuu parhaillaankin. Eli korvakoruilla voi kertoa luopuneensa uskosta tms.
En sanoisi tällaista ykseydeksi joka kuitenkin tuntuu olevan heillä vaatimus ja jotenkin ihmettelen kyllä tätä tietämättömyyttä toisten meiningistä.
Sama kuin joissain keskusteluissa sanottiin, että heidän koulussa vl menivät käytävään kun katsottiin koulutv ohjelmia ja toiset vl väittivät heidän valehtelevan kun he eivät itse marssineet käytävään vaan katsoivat ne ohjelmat.
Niin miten käytännössä toteutuisi maailmanlaajuinen samanlaisuus? Kun ei toteudu Suomenkaan sisällä.
Voi kun luopuisitte noista meikki/ korvis asioista, ne on pelastumisen rinnalla lillukanvarsia. Ihan todellakin.
Miettikää vaikka Afrikan uskovaisia, uskovat ihan samalla tavalla, mutta tavat ovat hridän yhteiskunnan ja kulttuurin muovaamia. -vl
Me luopuisimme?? Teidänhän se luopumus on tehtävä, sitäkin suuremmalla syyllä kun maailma koko ajan "pienenee" ympärillä ja kulttuurit sekoittuvat, ihmiset muuttavat maasta ja maanosasta toiseen jne.
Sitä hankalampi teidän porukkaan on ulkopuolelta tulla, mitä enemmän pitäydytte tapakulttuurisissa asioissa uskon asioiden ohella. No ehkä toivottekin sitä? Eihän esim suviksia voisi enää edes pitää, jos sinne olisi yrittämässä tunkea tyyliin puoli miljoonaa ihmistä.
Usko ei ole mikään helppo tie eihän Jeesus sellaista luvannut vaan jokaisen tulee kantaa ristinsä.
Lupasipa Matteuksen evankeliumin 11. luvun mukaan, että "Minun ikeeni on hyvä kantaa ja minun kuormani on kevyt."
Niin Hänen kuormansa on eri asia kuin vl tapakulttuurin kuorma.
Olikohan Jeesuksella korvakorut ?
Luultavasti oli kun se oli uuden liiton tuoja ja hippityylinen . Useimmin nuhteli fariseuksia niiden sydämettömyydestä ja kovuudesta. Ja anteeksiantamattonuudesta.
JEESUS ETTÄ ON TEILLÄ KOVA OTSA !